Äitini tukee meitä, mutta erittäin vastahakoisesti
ja on muutenkin vastenmielinen ja halveksuva meitä kohtaan. Olemme todella kiitollisia kun esimerkiksi hoitaa lapsiamme pari tuntia että pääsemme ulos elokuviin pari kertaa kuussa kun on pienet lapset mutta hän on sitten aina NIIN väsynyt ja uhrautunut sen jälkeen kun on sen tehnyt. Aina myös jaksaa huomauttaa kuinka olemme todella riippuvaisia hänestä ja hän on ainoa joka meitä auttaa.
Haluaisi kuulemma nähdä lapsenlapsiaan mutta lastenhoitoapu ei näytä tulevan hyvästä tahdosta vaan velvollisuuden tunteesta. Mitä mieltä, ottaisitteko vastaan apua? Hän on ainoa tukihenkilömme ja ainoa mahdollisuutemme virkistäytyä raskaan perhe-ja työelämän ohella mutta avun vastaanottaminen ei tunnu hyvältä.
Kommentit (152)
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 21:07"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 20:56"]
Siis ihan oikeasti, olenko ainoa jonka mielestä parisuhdeaikakin on tärkeää ja että olisi kiva jos ap:n äiti edes joskus hoitaisi pari tuntia mukisematta lapsenlapsiaan?? Mun perheessä tällainen on itsestäänselvyys että hoidetaan ja autetaan jos voidaan, puolin ja toisin.
[/quote]
"Edes joskus" on aika lailla eri asia kuin parin viikon välein. Ja molemminpuolinen apu on tosi jees, mutta millä tavalla ap perheineen auttaa äitiään?
[/quote]
Autamme äitiäni niin paljon kun voimme, esimerkkejä viime kuukaudelta ovat huonekalujen siirtäminen ja mökin maalaaminen nyt kun lomaa on ollut. Pitäisi meidänkin varmaan ruveta siitä valittamaan ja kutsumaan orjatyöksi, vai, ja valittamaan että hän on meistä riippuvainen ja että kyllä pitäisi joku muu palkata tällaiseen työhön? Ja sitten kun äitini vanhenee ja tarvitsee itse apua tulen sitten suu mutrussa ja valittaen häntä katsomaan ja sanon että olisi mulla muitakin töitä?
Minusta läheisten kuuluu auttaa toisiaan ja itse autan ilomielin aina silloin kun voin. Tää on just tätä suomalaista meininkiä että toisia ei pitäisi auttaa ja apua ei saisi pyytää muuta kun tosihädän edessä. Ja miksiköhän lapsiperheet voivat täällä niin huonosti? Ikävää.
ap
[/quote]
kauanko meni mökin maalaamisessa ? Tai huonekalujen siirtämisessä ? Ei taatusti kauaa. Jos meni kauan, taidatte olla vaan hitaita tai maalausniksit eivät olleet hallussa. Tuskin mökissä kovin montaa kerrosta on, kun itsekin olet tollanen tyhjätasku.
[/quote]
et vissiin ole paljon maalaillut kun tuollasta kysyt...
En ottaisi. Palkkaisin ulkopuolista lastenhoitoapua, esim. MLL:n kautta.
Vuokratkaa elokuva, eikä se lapsiperheen elämä nyt niiiiin raskastaole...
MLL ei toimi meidän paikkakunnalla ja muutenkin lastenhoitajat ovat vähän liian kalliita meille ollakseen vaihtoehto.
Ehkä mummo haluaisi nimenomaan nähdä lapsia eikä olla aina hoitamassa heitä. Minkä takia pyydätte tuollaisen "turhan" asian takia hoitamaan, jos ei häntä kiinnosta. Itse en pyytäisi muuta kuin pakottavissa syissä pyytämään tuollaiselta, josta mun lapset on noin vastenmielisiä.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 19:02"]
Vuokratkaa elokuva, eikä se lapsiperheen elämä nyt niiiiin raskastaole...
[/quote]
No ei olekaan mutta ei kukaan voi kieltää että parisuhde voi paremmin kun pääsee edes välillä ulos puolison kanssa.
ap
Onko äitisi työelämässä? Jos on, lastenhoitovuoro joka toinen viikonloppu voi tuntua jo pakkopullalta. Viikonloppuna pitäisi saada touhuta omia hommia ja levätä.
Jos hän antaa ymmärtää olevansa rasittunut (oli työelämässä tai ei), älä pyydä häneltä apua tai ainakin vähennä avun pyytämistä. Pärjäätte varmaan harvemmillakin leffakäynneillä.
No heikoissa kantimissa on sitten.
Miksette plkaa lastenhoitajaa noille parille tunneille? Ota äiti teille kylään ja viettäkää yhdessä aikaa. Ilman sitä lastenhoitopakkoa.
Olen itse isoäiti ja hoidan mielelläni, mutta omilla ehdoillani. Jos kysytään hoitajaa niin jos se sopii minulle menen tai otan ne tänne. Onse rankkaa välillä. Sitä on aivan eri tavalla skarppina ja jännitystäkin. Jos pikkuiset on meillä viikonlopun olleet niin kyllä sitä on aika raato. Reilustipystyn sanomaan että rankkaa oli, mutta myöskin antoisaa ja kivaa.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 19:03"]
Ehkä mummo haluaisi nimenomaan nähdä lapsia eikä olla aina hoitamassa heitä. Minkä takia pyydätte tuollaisen "turhan" asian takia hoitamaan, jos ei häntä kiinnosta. Itse en pyytäisi muuta kuin pakottavissa syissä pyytämään tuollaiselta, josta mun lapset on noin vastenmielisiä.
[/quote]
Hän siis tykkää meidän lapsista ja välillä ehdottaa itsekin heidän hoitoaan mutta sitten jälkeenpäin sanoo kuinka koki sen raskaaksi.
Kannattaa kysellä lastenhoitajaa esimerkiksi kouluista tai iltapäiväkerhoita. Moni heistä ottaa mieluusti lisätienestiä
t. 8
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 19:06"]
Onko äitisi työelämässä? Jos on, lastenhoitovuoro joka toinen viikonloppu voi tuntua jo pakkopullalta. Viikonloppuna pitäisi saada touhuta omia hommia ja levätä.
Jos hän antaa ymmärtää olevansa rasittunut (oli työelämässä tai ei), älä pyydä häneltä apua tai ainakin vähennä avun pyytämistä. Pärjäätte varmaan harvemmillakin leffakäynneillä.
[/quote]
Äitini ei ole työelämässä, eikä hänellä ole mitään muutakaan mikä olisi viemässä niin paljon hänen energiaansa, on nuorehko ja hyväkuntoinen. Ja tuo leffajuttu oli vain esimerkki, silloinkin kun todella tarvittiin apua, niinkuin sektioni jälkeen, se oli vastahakoista. Ja koskaan ei ole enempää kun kahta tuntuia lapsia hoitanut, ok kerran esikoinen oli yötä ja on jo 4v.
Ongelma ei ole äitinne vaan perheenne liian pienet tulot suhteessa kulutushaluihin. Te tahdotte miehen kanssa yhteistä aikaa ilmaiseksi. Kenellekään että halua maksaa. Ette edes äidille, joka ottaa maksun marttyrinelkeillä.
Jos et itse halua hymyssö suin hoitaa lapsiasi, miksi ihmeessä kukaan muukaan haluaisi? Parisuhde voi paremmin, jos siihen ei panosteta anoppia riistämällä.
Minusta on surullista kuinka nykyaikana jotkut isovanhemmat ovat niin itsekeskeisiä että eivät pari tuntia "jaksa" omia lastenlapsiansa hoitaa, varsinkin kun eivät ole työelämässä. Mun äiti on samanlainen hoito marttyyri, on kuulemma jo lapsensa hoitanut ja nyt haluaisi vaan olla rauhassa. Oikeutensahan se on, mutta mielestäni surullista ja ärsyttävää.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 21:45"]
Olen pahoillani ap tämä on uskomaton ketju. Mun mielestä on ihan käsittämätöntä että joku ei välitä omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Tämä jokainen hoitaa omat lapsensa -jänkkäys on käsittämätöntä koska sitä ei kukaan ole missään vaiheessa kyseenalaistanut !
Sorry nyt mutta samalla logiikalla, kukahan teitä tulee sinne vanhainkotiin syöttämään ?
Joo, nyt on tilanne noin päin. Itse mietin miten jakaa aikani vanhan äitini ja laitoksessa olevan isäni kanssa.Itse iltatähtenä olen nelikymppinen lasten äiti jolla on työ, talo, piha ja harrastuksia. Toistaiseksi olen tavannut molempia vanhempia viikottain , lähellä asuvaa äitiä useamminkin. Olen pitänyt sitä luonnollisena, koska meilläpäin ihmiset auttavat toisiaan ja välittävät toisistaan. Se on rikkaus, ehkä pitäisi sääliä niitä joiden ainoa ilo on ne kurjat kesäuusinnat.
Ja ihan varmasti haluan ola lasteni elämässä läsnä kun aikanaan toivottavasti lapseni perustavat perheet.
[/quote]
Vanhainkodissa käy todella harvoin asukkaiden lapsia tai lapsenlapsia! Jos siellä joku käy niin oma sisarus, serkku tai ystävä, joskus entinen naapuri. Kyllä ne lapset loistavat poissaolollaan.
Mitä enemmän hoitaa lapsenlapsia, sitä yksinäisempi se vanhuus on.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 19:20"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 19:06"]
Onko äitisi työelämässä? Jos on, lastenhoitovuoro joka toinen viikonloppu voi tuntua jo pakkopullalta. Viikonloppuna pitäisi saada touhuta omia hommia ja levätä.
Jos hän antaa ymmärtää olevansa rasittunut (oli työelämässä tai ei), älä pyydä häneltä apua tai ainakin vähennä avun pyytämistä. Pärjäätte varmaan harvemmillakin leffakäynneillä.
[/quote]
Äitini ei ole työelämässä, eikä hänellä ole mitään muutakaan mikä olisi viemässä niin paljon hänen energiaansa, on nuorehko ja hyväkuntoinen. Ja tuo leffajuttu oli vain esimerkki, silloinkin kun todella tarvittiin apua, niinkuin sektioni jälkeen, se oli vastahakoista. Ja koskaan ei ole enempää kun kahta tuntuia lapsia hoitanut, ok kerran esikoinen oli yötä ja on jo 4v.
[/quote]
Ehkä sitä apua todelliseen tarpeeseen annettaisiin auliimmin, jos sitä ei jatkuvasti ronguttaisi ihan normaalin arjen helpottamiseksi.
Mitä jos ap ihan suosiolla vähentäisit lastenhoidon tarvetta. Kaksi kertaa kuussa kuulostaa todella paljolta enkä itse edes kehtaisi pyytää niin usein hoitoapua äidiltäni. Kukaan ei edes tarvitse niin paljoa kahdenkeskistä aikaa pitääkseen parisuhteen hyvänä. Vähentäkää miehen kanssa parisuhdeiltoja reilusti, esim. 4xvuosi, niin kaikki osapuolet pysyvät vielä tyytyväisinä.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 19:31"]
Ongelma ei ole äitinne vaan perheenne liian pienet tulot suhteessa kulutushaluihin. Te tahdotte miehen kanssa yhteistä aikaa ilmaiseksi. Kenellekään että halua maksaa. Ette edes äidille, joka ottaa maksun marttyrinelkeillä.
Jos et itse halua hymyssö suin hoitaa lapsiasi, miksi ihmeessä kukaan muukaan haluaisi? Parisuhde voi paremmin, jos siihen ei panosteta anoppia riistämällä.
[/quote]
Totta kai minä hoidan lapsiani hymyssä suin ja 24 tuntia päivässä ja samalla teen kotoa töitä ja opiskelen, mieheni on töissä 7 päivää viikossa. Meillä on vaan tällä hetkellä suuret kulut onnettomuuden takia. Me emme kuitenkaan näätoisiamme melkein koskaan ja nämä parin tunnin paussit joissa voisimme olla yhdessäovat meille tärkeitä ja auttavat jaksamaan. Äitini ei rahaa tarvitse, on hyvinkin varakas, ei tietenkään valmis meille lastenhoitoapua maksamaan ennen kun sitä ehdotatte.
Olen pahoillani ap tämä on uskomaton ketju. Mun mielestä on ihan käsittämätöntä että joku ei välitä omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Tämä jokainen hoitaa omat lapsensa -jänkkäys on käsittämätöntä koska sitä ei kukaan ole missään vaiheessa kyseenalaistanut !
Sorry nyt mutta samalla logiikalla, kukahan teitä tulee sinne vanhainkotiin syöttämään ?
Joo, nyt on tilanne noin päin. Itse mietin miten jakaa aikani vanhan äitini ja laitoksessa olevan isäni kanssa.Itse iltatähtenä olen nelikymppinen lasten äiti jolla on työ, talo, piha ja harrastuksia. Toistaiseksi olen tavannut molempia vanhempia viikottain , lähellä asuvaa äitiä useamminkin. Olen pitänyt sitä luonnollisena, koska meilläpäin ihmiset auttavat toisiaan ja välittävät toisistaan. Se on rikkaus, ehkä pitäisi sääliä niitä joiden ainoa ilo on ne kurjat kesäuusinnat.
Ja ihan varmasti haluan ola lasteni elämässä läsnä kun aikanaan toivottavasti lapseni perustavat perheet.