Miten voisi päästä häpeän tunteesta eroon että seurustelen?!!

Ootpas hassu. :) Älä mieti sukuasi, se ei kuulu heille pätkääkään. Nauti nyt vaan onnestasi ja anna muiden ihmetellä keskenään. 

Kaikki ovat iloisia puolestasi. Jokainen, joka on saanut olla rakastamansa ihmisen kanssa yhdessä, tietää, että se on parempi juttu kuin yksinolo, vaikka kuka mitä muuta tahansa väittäisi. En oikein edes ymmärrä tätä aloitusta siinä mielessä, että et nyt kai sentään harkitse suhteesta luopumista sen takia, että sinua hävettää? Hullu ajatus. Älä jätä elämääsi elämättä. Nolompaa se on.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat iloisia puolestasi. Jokainen, joka on saanut olla rakastamansa ihmisen kanssa yhdessä, tietää, että se on parempi juttu kuin yksinolo, vaikka kuka mitä muuta tahansa väittäisi. En oikein edes ymmärrä tätä aloitusta siinä mielessä, että et nyt kai sentään harkitse suhteesta luopumista sen takia, että sinua hävettää? Hullu ajatus. Älä jätä elämääsi elämättä. Nolompaa se on.

Mietin vain miten pääsen häpeän tunteista eroon,ja mistä ne johtuu. Kun tiedän että tämä on aika luonnollinen asia mutta kun olen ollut itse niin pitkään yksin ja erakkona se tuntuu niin suurelta asialta. Joudun huomion keskipisteeksi ja siitäkään en tykkää.

Kyllä se vaan oikein kamalasti kuuluu sille suvullekin, jos seurustelee. Ainakin meidän suvussa on aina  kuulunut.

Olen itse ollut sukumme outolintu. Ei varmaan kukaan koskaan uskonut, että koskaan saan ketään ym. Ja kun mies tuli, niin siitä miehestä tulikin sitten suositumpi suvussa kuin minä olin. Ja kaikki mieheni tuntuivat tykkäävän myös siskostani turhan paljon.

Olenkin erittäin epävarma, kannattaako mitään miestä koskaan enää ottaa. Jo perhesyistä.

Ehkä jos saan ulkomaalaisen miehen ja asun ainakin osan aikaa todella kaukana, niin sitten ei tarvi samanlaista sukurumbaa enää kestää kuin on muiden kanssa ollut.

Eiväthän he välttämättä ajattele että olet haavoittuvaisuuden takia alkanut seurustella tai edes että olet erityisesti etsinyt kumppania. 

Sitä paitsi ei kannata miettiä mitä sukulaiset ajattelevat. Ei tuossa pitäisi olla mitään hävettävää.

Palstahullu vaudissa. Aloitukset alkaa olla jo tosi syvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat iloisia puolestasi. Jokainen, joka on saanut olla rakastamansa ihmisen kanssa yhdessä, tietää, että se on parempi juttu kuin yksinolo, vaikka kuka mitä muuta tahansa väittäisi. En oikein edes ymmärrä tätä aloitusta siinä mielessä, että et nyt kai sentään harkitse suhteesta luopumista sen takia, että sinua hävettää? Hullu ajatus. Älä jätä elämääsi elämättä. Nolompaa se on.

Mietin vain miten pääsen häpeän tunteista eroon,ja mistä ne johtuu. Kun tiedän että tämä on aika luonnollinen asia mutta kun olen ollut itse niin pitkään yksin ja erakkona se tuntuu niin suurelta asialta. Joudun huomion keskipisteeksi ja siitäkään en tykkää.

Miksi suhteesta muka seuraa huomion keskipisteenä olemista? En osaa samastua tähän häpeähommaan kyllä itse yhtään, koska nuoresta asti on ollut poikaystävä ja sehän oli varsinkin silloin vain ylpeyden aihe. Suurin osa ihmisistä on parisuhteessa. Ei tuo häpeä suoraan sanottuna ole minusta ihan terve tunne tuossa tilanteessa. Jos se hallitsee elämääsi, terapia voisi auttaa.

Mulla samanlainen tausta ja sitten kun jonkun miehen joskus löysin, eipä mun läheiset mitenkään olleet iloisia tai onnellisia puolestani tai muutakaan. Paras ystäväni yritti saada tuon miehen sänkyynkin kanssaan ja juoruili mun lapsuuden ja nuoruuden traumoistani tälle.

Että eipä ihme etten sen koommin ole enää esitellyt ketään tai kertonut edes jos jotain sutinaa on joskus jonkun kanssa ollutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat iloisia puolestasi. Jokainen, joka on saanut olla rakastamansa ihmisen kanssa yhdessä, tietää, että se on parempi juttu kuin yksinolo, vaikka kuka mitä muuta tahansa väittäisi. En oikein edes ymmärrä tätä aloitusta siinä mielessä, että et nyt kai sentään harkitse suhteesta luopumista sen takia, että sinua hävettää? Hullu ajatus. Älä jätä elämääsi elämättä. Nolompaa se on.

Mietin vain miten pääsen häpeän tunteista eroon,ja mistä ne johtuu. Kun tiedän että tämä on aika luonnollinen asia mutta kun olen ollut itse niin pitkään yksin ja erakkona se tuntuu niin suurelta asialta. Joudun huomion keskipisteeksi ja siitäkään en tykkää.

Miksi suhteesta muka seuraa huomion keskipisteenä olemista? En osaa samastua tähän häpeähommaan kyllä itse yhtään, koska nuoresta asti on ollut poikaystävä ja sehän oli varsinkin silloin vain ylpeyden aihe. Suurin osa ihmisistä on parisuhteessa. Ei tuo häpeä suoraan sanottuna ole minusta ihan terve tunne tuossa tilanteessa. Jos se hallitsee elämääsi, terapia voisi auttaa.

Ainakin mitä olen serannut, niin kun siskoni kertoi seurustelevansa, niin kaikki oli tosi kiinnostuneita miehestä ja sitten alettiin kysellä vuoden päästä milloin lapsia naimisiin jne. Itse haluaisin vain elää hiljaisuudessa ilman uteluja mutta silti pitää hyvät välit sukulaisiin.

Ehkä häpeää helpottaa jos kerrot seurustelusta kursaillen. "Minä yksinäinen ikisinkku olen harkinnut seurustelua, mutta tokkopa osaan, kun en ole harjoitellut ja olen tottunut viihtymään yksin. Kerron sitten uskalsinko, ja kauanko tämä hullutus kesti ennen kuin pilasin kaiken tai miehestä paljastui jotain hirveää."

Sitten sukulaiset voivat kannustaa kokeilemaan ja lyödä vetoa siitä kauanko ensimmäinen suhteesi kestää.

Sano niille sukulaisillesi vaikka jotain tällaista, että no niin, mä nyt muuten sitten seurustelen, mutta ottakaa rauhallisesti älkääkä tehkö asiasta mitään isoa numeroa. Esittelen kumppanini sitten kun itsestä sopivalta tuntuu.

Älä kerro niille heti. Seurustele ensin kaikessa rauhassa, että saat itse tottua asiaan ja se alkaa tuntua luonnollisemmalta.

Ajattelet nyt vähän liian vaikeasti tuota kaikkea. Iloitset vaan suhteesta ja jollet ole valmis menemään kumppanisi kanssa sukuloimaan, niin älä mene. Jos taas sukuloidessasi kaipaat häntä koko ajan, niin otat mukaan. Tee asiat ihan vaan mikä sinusta hyvältä tuntuu.