Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Varmaankin nukkuminen. Isälläni oli uniongelmia ja metelöi öisin ja kävi yöllä useita kertoja mm. vessassa ovi auki. Oikea show alkoi aina arkena klo 5:30 kun telkkari laitettiin päälle täysille ja tehtiin aamupalaa. Bonuksena vielä unissa kävelevä/puhuva/huutava veli viereisessä huoneessa. Jostain syystä oman huoneen oveakaan ei saanut pitää kiinni... koska ei kuulemma ilma kierrä.
Muutin opiskelemaan ja Kalliossa oli juopon naapurinakin rauhallisempaa. Isä pitää lapsuudenkotiani rauhan tyyssijana ja kutsuu sinne aina "mökkeilemään" maaseudun rauhaan. Poismuuton jälkeen olen käynyt siellä vain päivällä kyläilemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä siivoamisraivo kumpuaa vai liioitteletteko kokemuksia? Kysyn ihan aidosti mielenkiinnosta, koska ei meillä ollut mitään siivouspäiviä ja silti oli siistiä.
Kuule ole onnellinen ettet tiedä tuon taivaallista näistä siivouspäivistä. Olen 80-luvun alun lapsi ja vanhempani ovat syntyneet 40-luvun lopulla / 50-luvun alussa. Tuolle ikäluokalle siivoaminen oli - etenkin naisille - kaikki kaikessa. Meitä oli 2 poikaa ja 2 tyttöä samassa omakotitalossa kahdessa eri maakuuhuoneessa ja voi veljet sitä huutoa kun perjantaina aloitettiin meilläkin viikonloppusiivous. Lauantaina jatkettiin aikaisin aamulla ja meidän lapset ajettiin ensimmäisinä alakertaan. Vanhimmalla veljellä oli jossain vaiheessa ajokortti ja hän pääsi aina siivousta pakoon samalla kun me 3 muuta jäimme tamppaamaan mattoja. Koko talo käännettiin ylösalaisin kahdessa päivässä ja äiti oli täysi hermoraunio siivoamisen jälkeen. Koko sunnuntai meni äitin migreeniä hoitaessa, koska maanantaina oli taas työpäivä ja koko viikonloppu käytetty siivoamiseen. Seuraavana perjantaina se alkoi taas alusta.
Komppaan tätä. Äitini syntyi 40-luvulla ja eli lapsuutensa maatalossa. Sieltä kumpusi mentaliteetti, että kerran viikkoon pitää tehdä kunnon viikkosiivous lattiasta kattoon. Lisäksi ennen juhlapyhiä siivottiin kokonainen viikko ennen kaikki pikku nurkatkit hammasharjalla kuuraten. Yhdistelmään tosiaan kuului, että sunnuntai ja juhlapyhät oltiin sitten ihan poikki ja passiivis-aggressiivisena valitettiin, ettei kukaan edes kiitä kun on niin siistiä.
Lisäksi kuului myös kasvimaan laitto ja marjastus. Kasvimaa ei ollut mikään pikku yrttitarha vaan kunnon pelto ja kaikkea mahdollista. Siellä piti olla koko ajan kökkimässä ja selkä yms tuli kipeäksi.
Nyt 75-vuotiaana äitini on kommentoinut, että hän aina vihasi siivoamista ja kasvimaata mutta ei osannut toimia toisin. Hänellä oli niin syvään iskostunut käsitys, että hyvä ihmisen ainoa oikea toimintamalli on se, että koko ajan pitää tehdä paljon työtä. Äidin lempisanonta olikin "joka ei töitä tee sen ei syömäänkään pidä". Muistan lapsena katsoneeni tv-kuvista Afrikan nälkää näkeviä lapsia ja mietin, että kyllä kaikille pitäisi ensin olla ruokaa ihan sillä perusteella että ovat ihmisiä, eikä mitään työvelvotteita ruoan saantiin. Ei tietenkään äiti sitä niin tarkoittanut mutta sanonta oli minusta varsin julma.
Piti kuunnella vain ja ainostaan klassista musiikkia. Lp-levyjä oli, myöhemmin CD-levyjä. Radiosta korkeintaan YLE Ykkönen. Kaikki pop, iskelmä, disko yms oli kiellettyä ja paheksuttavaa. 90-luvulla kesätyörahoilla ostin mankan ja kasetteina peruspoppia, tyyliin Michael Jacksonia ja Take Thatia, ja tätä halveksuttiin kovasti. "Että voi joku tuollaiseen roskaa rahansa laittaa".
Tässä äidilläni oli vähän Hyacinth Bucket-syndroomaa, piti olla hienompaa mitä onkaan. Osin varmasti tuli hänen uskonnollisesta lapsuudenkodistaan, jossa iskelmää jne oli pidetty syntinä. Mutta toi klassisen musiikin pakko qkuuntelu oli sellaista "olemme parempaa väkeä kun kuuntelemme tällaista". Lisäksi kerran vuoteen piti käydä Helsingissä oopperassa tai esim RSO:n konsertissa. Siis minunkin, teininä. Oli ihan sairaan tylsää ja sitten Hyacinth Bucketin oppien mukaisesti äidin piti kotipuolessa isoon ääneen kertoa tyyliin kaupan kassalla, että mepäs ollaankin oltu syyslomalla Helsingissä Kansallisoopperassa, lällällää!
Nykyään kuuntelen vain ja ainoastaan poppia tai diskoa, välillä myös lapsuuden kiellettyä kasari-iskelmää, kuten Kake Randelinia. :)
Piti kuunnella vain ja ainostaan klassista musiikkia. Lp-levyjä oli, myöhemmin CD-levyjä. Radiosta korkeintaan YLE Ykkönen. Kaikki pop, iskelmä, disko yms oli kiellettyä ja paheksuttavaa. 90-luvulla kesätyörahoilla ostin mankan ja kasetteina peruspoppia, tyyliin Michael Jacksonia ja Take Thatia, ja tätä halveksuttiin kovasti. "Että voi joku tuollaiseen roskaa rahansa laittaa".
Tässä äidilläni oli vähän Hyacinth Bucket-syndroomaa, piti olla hienompaa mitä onkaan. Osin varmasti tuli hänen uskonnollisesta lapsuudenkodistaan, jossa iskelmää jne oli pidetty syntinä. Mutta toi klassisen musiikin pakko qkuuntelu oli sellaista "olemme parempaa väkeä kun kuuntelemme tällaista". Lisäksi kerran vuoteen piti käydä Helsingissä oopperassa tai esim RSO:n konsertissa. Siis minunkin, teininä. Oli ihan sairaan tylsää ja sitten Hyacinth Bucketin oppien mukaisesti äidin piti kotipuolessa isoon ääneen kertoa tyyliin kaupan kassalla, että mepäs ollaankin oltu syyslomalla Helsingissä Kansallisoopperassa, lällällää!
Nykyään kuuntelen vain ja ainoastaan poppia tai diskoa, välillä myös lapsuuden kiellettyä kasari-iskelmää, kuten Kake Randelinia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi mielenkiintoista esitellä tämän ketjun traumanaiheita kolmannelle maailmalle.
"Hei lapset, tänään kerromme teille eurooppalaisten päivittäisistä kärsimyksistä..."
Minä olen alkanut lipsua lapsuudenkodin tavoista vasta nyt nelikymppisenä. Suurin syy ruuhkavuodet, ei yksinkertaisesti vaan aika ja paukut riitä.
Tykkäisin kyllä, että olisi säännöllisesti siivottu koti, joka viikonloppu tuoreita leivonnaisia, puhtaat ikkunat ja sauna, puhtaat matot levittää syksyllä lattialle, pakastin ja kellari täynnä kesän satoa ja sängyssä mankeloidut lakanat. Ihan oikeasti vielä pari-kolmekymppisenä tuoreena (lapsettomana) avopuolisona jaksoin touhottaa, mutta en enää. Ehkä joskus vielä. Nyt olen töissäkin milloin sattuu, eikä edes säännöllisen siivouspäivän pitäminen olisi mahdollista
Mulla on vaan hyviä muistoja niistä joka lauantaisista leivonta- ja siivouspäivistä, isosta kasvimaasta mummolassa, perunannostosta ja herukoiden keruusta serkkujen kanssa. Loppukesän marjastuksesta, kun koko päivä vietettiin metsässä eväät mukana. Ensin piti kerätä oma kippo täyteen ja sen jälkeen sai leikkiä. Marjastuskausi päättyi pakkasen puremalle karpalosuolle.
On vain yksi asia, jota en kaipaa, ja jota en ole itse tehnyt koskaan: stressannut joulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista esitellä tämän ketjun traumanaiheita kolmannelle maailmalle.
"Hei lapset, tänään kerromme teille eurooppalaisten päivittäisistä kärsimyksistä..."
Jaa. Mun mies on ns kolmannen maailman maasta kotoisin ja kyllä hänellä on lapsuudestaan 80-luvulta ihan samanlaisia valituksen ja ihmettelyn aiheita mitä mullakin! Eikä hän siis ollut mistään rikkaasta perheestä vaan ihan tavallisesta. Suurimmat traumat lapsuudesta hänellä on mm siitä kun tuli sanomista jos hyppi sängyllä niin, että sängyn jousitus meinasi hajota. Järkyttävää, eikös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kyllä ihmettelen, että kaikkien mielestä pikkusisarusten vahtiminen on kohtuutonta. Millä tavalla? Mä olin pahimmassa teinivaiheessa, kun mulle syntyi pikkusisarus, mutta en kyllä kyseenalaistanut sitä, että mullekin kuuluu välillä hänen hoitaminen.
Ylipäätään perheessä on ihan normaalia, että jaetaan vastuuta ja hommia ikätason mukaisesti. Ilmeisesti tämä on nykyään sitten epäsuosittu mielipide.
No kyllä se on niin, että se hoitaa joka ne lapset hankkii. Ei voi hankkia lapsia ja ajatella, että kyllä sisarukset hoitaa. On väärin kaikkia sisaruksia kohtaan. Se on toki eri asia jos sisarus on aikuinen tai tyyliin 17 vuotias ja hänen kanssaan sovittu joku systeemi, jossa hoitajana oleva sisarus saa palkkaa tai muuta korvausta. Mutta että nakittaa joku 13-vuotias "kotityönä" hoitamaan sisarusta, on aivan eri asia.
Osaako joku perustella, miksi näin? Ihan samalla tavalla voisi perustella, että vanhempien pitää tehdä ihan kaikki lapsiin liittyvät kotityöt, koska he ovat ihan itse tehneet ne lapset, jote heidän kuuluu ne hoitaa. Eikä lasten tarvitse tietenkään mennä kesätöihinkään tai mitään, koska vanhempien velvollisuuksiin kuuluu elättää ja hoitaa lapset, kun he ovat kerran ne hankkineet.
Mulle ei vain sovi päähän se, että lapsille ei olisi perheessä mitään velvollisuuksia, ainoastaan aikuisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kyllä ihmettelen, että kaikkien mielestä pikkusisarusten vahtiminen on kohtuutonta. Millä tavalla? Mä olin pahimmassa teinivaiheessa, kun mulle syntyi pikkusisarus, mutta en kyllä kyseenalaistanut sitä, että mullekin kuuluu välillä hänen hoitaminen.
Ylipäätään perheessä on ihan normaalia, että jaetaan vastuuta ja hommia ikätason mukaisesti. Ilmeisesti tämä on nykyään sitten epäsuosittu mielipide.
No kyllä se on niin, että se hoitaa joka ne lapset hankkii. Ei voi hankkia lapsia ja ajatella, että kyllä sisarukset hoitaa. On väärin kaikkia sisaruksia kohtaan. Se on toki eri asia jos sisarus on aikuinen tai tyyliin 17 vuotias ja hänen kanssaan sovittu joku systeemi, jossa hoitajana oleva sisarus saa palkkaa tai muuta korvausta. Mutta että nakittaa joku 13-vuotias "kotityönä" hoitamaan sisarusta, on aivan eri asia.
Osaako joku perustella, miksi näin? Ihan samalla tavalla voisi perustella, että vanhempien pitää tehdä ihan kaikki lapsiin liittyvät kotityöt, koska he ovat ihan itse tehneet ne lapset, jote heidän kuuluu ne hoitaa. Eikä lasten tarvitse tietenkään mennä kesätöihinkään tai mitään, koska vanhempien velvollisuuksiin kuuluu elättää ja hoitaa lapset, kun he ovat kerran ne hankkineet.
Mulle ei vain sovi päähän se, että lapsille ei olisi perheessä mitään velvollisuuksia, ainoastaan aikuisilla.
Ymmärrätkö mikä lähtökohtainen ero on sillä, että 13-vuotias tyhjentää astianpesukoneen tai imuroi, kuin sillä, että 13-vuotias vastaa toisen, vaikkakin nuoremman lapsen hengestä ja terveydestä? Jos se 3-v pikkusisko onnistuisi vaikka vahingossa kaatumaan, lyömään päänsä ja saamaan kuolettavan aivovamman 13-vuotiaan sisaruksen vahtivuorolla, olisiko tilanne mielestäsi reilu sille 13-vuotiaalle?
Minä jopa luulen, että isäni otti eron äidistäni juuri tämän siivoamisen vuoksi. Joka perjantai alkoi se järjetön siivoaminen, kaikki matot ja tyynyt ulos ja isä niitä siellä hakkasi. Äiti kiukkuisena polvillaan luuttusi lattioita ja pyyhki pölyjä. Siivoamista jatkui tunteja ja molemmat oli siinä vaiheessa ihan puhki ja ei missään hilpeissä tunnelmissa, hetki telkkaria ja nukkumaan. La-aamulla lähtivät kauppaan ostamaan seuraavan viikon ostokset ja sen jälkeen tehtiin ”rästihommat” eli ikkunoiden pesut yms. Itse en onneksi näihin sessioihin joutunut osallistumaan.
Mieheni kanssa emme tee perjantai-iltaisin mitään kotihommia. Ruuat haetaan/tilataan valmiina ja todellakaan ei siivota. Saa kaikki huilata työ-/kouluviikon jälkeen rauhassa. Siivotaan kun jaksetaan ja aina viikolla, eikä ole mitenkään likaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kesti melkein nelikymppiseksi tajuta, ettei ole mikään pakko siivota viikonloppuna. Ihan hyvin voi siivota viikolla pikku hiljaa sitä mukaa kun on tarvis, vaikka 10-15 min per päivä. Lapsuudenkodissa meilläkin oli se viikonlopun raivokas siivoaminen pitkän kaavan mukaan (matot ulos, imurointi, pölyt, moppaus, mattojen tamppaus) joka toi vaan turhaa stressiä. Nyt imuroin matot laadukkaalla imurilla esim maanantaina, tiistaina imuroin keittiön ja makkarin, keskiviikkona olohuoneen. Pölyt pyyhin torstaina. Mopitus mikrokuituliinalla seuraavan viikon maanantaina huone kerrallaan. Jos irtoroskia yms näkyy, nappaan ne Dysonin varsi-imurilla parissa minuutissa pois. Viikonloppuna rentoudutaan eikä siivota.
Raivosiivous täälläkin ja ennen joulua Kaikki Pitää Tehdä Itse Alusta Asti-angstaamiset. Siivoan kerta viikkoon ja pidän asuntoni siistinä niin sillä pärjää hyvin. Jouluna taas ostan kaiken valmiina koska en vaan kestä ajatusta esim. lanttu-tai porkkanalaatikon tekemisestä Ihan Itse (äitini ei suostunut mihinkään helpotukseen esim. valmiiseen porkkana- tai lanttusoseeseen vielä silloinkaan kun oli jo pahasti sairas).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
104 jatkaa
Oikeastaan isoin ero maalla vietetyn lapsuudenkodin tapoihin on se, että minä en millonkaan ajattele mitäköhän naapurit ajattelevat. Maalla oli ja on varmaan edelleenkin tarkka naapurikontrolli, vahditaan ettei vaan laiskotella, tai mikä pahinta anneta nuorison käyttäytyä säädyttömästi tai ryypätä. Ei ole hyvä jos rahaa on viljalti tai jos raha ei pysy käsissä.
Elän elämäni itseni näköisesti, teenmitä lystään ja tapailen ketä lystään. Tykkään asua anonyyminä kaupungissa, jossa riittää kun naapuria tervehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kyllä ihmettelen, että kaikkien mielestä pikkusisarusten vahtiminen on kohtuutonta. Millä tavalla? Mä olin pahimmassa teinivaiheessa, kun mulle syntyi pikkusisarus, mutta en kyllä kyseenalaistanut sitä, että mullekin kuuluu välillä hänen hoitaminen.
Ylipäätään perheessä on ihan normaalia, että jaetaan vastuuta ja hommia ikätason mukaisesti. Ilmeisesti tämä on nykyään sitten epäsuosittu mielipide.
No kyllä se on niin, että se hoitaa joka ne lapset hankkii. Ei voi hankkia lapsia ja ajatella, että kyllä sisarukset hoitaa. On väärin kaikkia sisaruksia kohtaan. Se on toki eri asia jos sisarus on aikuinen tai tyyliin 17 vuotias ja hänen kanssaan sovittu joku systeemi, jossa hoitajana oleva sisarus saa palkkaa tai muuta korvausta. Mutta että nakittaa joku 13-vuotias "kotityönä" hoitamaan sisarusta, on aivan eri asia.
Osaako joku perustella, miksi näin? Ihan samalla tavalla voisi perustella, että vanhempien pitää tehdä ihan kaikki lapsiin liittyvät kotityöt, koska he ovat ihan itse tehneet ne lapset, jote heidän kuuluu ne hoitaa. Eikä lasten tarvitse tietenkään mennä kesätöihinkään tai mitään, koska vanhempien velvollisuuksiin kuuluu elättää ja hoitaa lapset, kun he ovat kerran ne hankkineet.
Mulle ei vain sovi päähän se, että lapsille ei olisi perheessä mitään velvollisuuksia, ainoastaan aikuisilla.
Ymmärrätkö mikä lähtökohtainen ero on sillä, että 13-vuotias tyhjentää astianpesukoneen tai imuroi, kuin sillä, että 13-vuotias vastaa toisen, vaikkakin nuoremman lapsen hengestä ja terveydestä? Jos se 3-v pikkusisko onnistuisi vaikka vahingossa kaatumaan, lyömään päänsä ja saamaan kuolettavan aivovamman 13-vuotiaan sisaruksen vahtivuorolla, olisiko tilanne mielestäsi reilu sille 13-vuotiaalle?
Elämä on sellaista, että siinä saattaa kohdata rumiakin asioita, myös oman sisaruksen kuoleman, jotenkin muutenkin kuin siinä muodossa, että se tapahtuu juuri omalla vahtivuorolla.
Mä ihan oikeasti hämmästelen, että ihmiset on näin yksimielisiä tästä, varsinkin, kun mun mielestä se on tuttavapiirissänikin ihan normaali asia, että isommat vanhemmat sisarukset vahtivat pienempiä. On tämä elämä mennyt erikoiseksi.
Ei sitten vissiin sekään ole ok, että palkkaa jonkun teinin vahtimaan lapsia, tai että lapsi osallistuu alaikäisen vetämän kerhon tai harrastuksen toimintaan?
Äitipuolen mielestä piti istua aina ryhdikkäästi jalat maassa asennossa. Nykyään makaan sohvalla. Ruokapöydässä piti olla hiljaa ja kyynerpäät pois pöydältä (oli aina ahdistava tunnelma). Vaikka oli nälkä (kasvava lapsi), niin ruokien välillä ei saanut ottaa välipalaa.
Syyllistettiin, jos en hoitanut pikkusisaruksia vaan karkasin leikkimään kavereiden luo. Jo alle kouluikäisestä hoisin sisaruksia ja koin sen ahdistavan vastuulliseksi. Sattui myös pari onnettomuutta, kun en alle kouluikäisenä tajunnut syy-seuraussuhteita. Siitä tietysti syyllistettiin minua kun en katsonut tarpeeksi pienten perään.
Tietysti jatkuvaa siivousta ja ruoanlaittoa. Ulkona piti olla kaiket päivät poissa silmistä. Nämä tapahtumat 80- luvulla. Nykyään välit näihin vanhempiin etäiset ja ristiriitoja sisarusten välillä, koska toisilla kokemukset erilaiset (omat ja toisen lapset asetelma).
Sanomattakin selvää, että en vaadi omalta kahdelta lapselta juuri mitään. Enkä ole hankkinut liutaa lapsia. Annan heille rakkautta ja välittämistä. En laadi järjettömiä turhia sääntöjä. Olen luonut kodin jossa on hyvä ja turvallista olla.
Meilläkin koettiin marttyyrisiivoukset, aikaiset heräämiset viikonloppuisin vaikka olisi kuinka halunnut nukkua vähän pidempään. Pakastimeen hamstraamiset, joista usein suuri osa heitettiin pois että saatiin uutta mahtumaan yms. kummallisuudet. Lisäksi sähkön ja veden säästäminen, ikinä ei otettu pitkiä suihkuja jos vanhemmat oli kuuloetäisyydellä. Valoja pidettiin päällä vain siellä missä kulloinkin oleskeltiin. Töpselit pois kun laitteita ei käytetä, ei mitään valmiustiloja yms. Nyt omassa kotona ei nipoteta kenenkään veden tai sähkön käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin nukkuminen. Isälläni oli uniongelmia ja metelöi öisin ja kävi yöllä useita kertoja mm. vessassa ovi auki. Oikea show alkoi aina arkena klo 5:30 kun telkkari laitettiin päälle täysille ja tehtiin aamupalaa. Bonuksena vielä unissa kävelevä/puhuva/huutava veli viereisessä huoneessa. Jostain syystä oman huoneen oveakaan ei saanut pitää kiinni... koska ei kuulemma ilma kierrä.
Siis tuo ovien auki pitäminen.. sama syy "ilma ei kierrä" ja "tulee huono ilma". Oma huone, mutta oven oli AINA oltava auki. Nykyisin suljen makkarin oven ja avaan ikkunan.
en istu sievästi kuten erityisesti tyttöjen ja naisten "kuuluu istua". Eli reidet yhdessä. Istun ihan jalat rennossa haara-asennossa, mm. töissä. Kotona istun ihan meritähtenä levällään :D
No kyllä se on niin, että se hoitaa joka ne lapset hankkii. Ei voi hankkia lapsia ja ajatella, että kyllä sisarukset hoitaa. On väärin kaikkia sisaruksia kohtaan. Se on toki eri asia jos sisarus on aikuinen tai tyyliin 17 vuotias ja hänen kanssaan sovittu joku systeemi, jossa hoitajana oleva sisarus saa palkkaa tai muuta korvausta. Mutta että nakittaa joku 13-vuotias "kotityönä" hoitamaan sisarusta, on aivan eri asia.