Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Meilläkin oli tuo päivittäinen pakkoulkoilu. Ulos piti mennä möllöttämään säällä kuin säällä, vaikkei siellä ollut mitään tekemistä. Lapsena nyt vielä tekemistä keksikin, mutta teininä se todella oli vain peukaloiden pyörittelyä ja odottelua, että koska äiti antaa palata takaisin sisälle. Nyt aikuisena voin olla helposti vaikka viikon putkeen sisätiloissa. "Ulkoilu" on sitä, että vien roskat. Jäi inho koko touhua kohtaan. Ulkoilu on vain kurjuuden sietämistä. Aina on joko liian kylmä tai kuuma, hyttysiä, tylsää. Luontoa on ihan kiva katsella ikkunasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sängyn petaaminen
viikkosiivous lauantaisin. Jos lähdettiin asioille lauantaina, niin rasittavan kouluviikon jälkeen se viikkosiivous oli perjantaina.
Syödä lautanen tyhjäksi
Syödä joka aamupalalla puuroa. Vaikka oltiin sukulaisilla vieraisilla, niin omat vanhemmat rupeaa keittämään meidän perheen lapsille puuroa. Mikään paahtoleipä ei olut aamupala.
Herätä viikonloppuisinkin viimeistään kahdeksalta.
Matkustaa siten, että tehdään kaikki ruoka itse. Itsekin mielellään asun huoneistossa, mäkissä tai hostellissa, jossa on mahdollisuus tehdä joitain ruokia itse, mutta nautin kyllä valmiista ruokapöydästäkin.
Ohos, oliko vanhemmillasi sitten jotenkin rahakysymys toi ruuan itse laittaminen? Luulisi, että heilläkin olisi ollut mukavaa välillä istua valmiiseen pöytään. Vai oliko joku terveysintoilu taustalla?
Paljon samoja juttuja. Sänky piti petata joka aamu. Nykyään en petää ellei ole tulossa vieraita. Lakanoiden veto. Todella tylsää ja hirveä läjä aina niitä lakanoita vedettäväksi. Siivouspäivä lauantaisin. Heräät aamulla siihen kun oven takana paukutetaan imuria ovea vasten. Päivän kaikki uutiset joka kanavalta piti katsoa ja niiden aikana ei saanut puhua tai tuli suhinaa, kuten joku muukin mainitsi. Luen kyllä uutisia netistä, mutta en ikinä katso telkkarista. Ja se älytön stressi ja vouhotus jouluisin. Kaikki piti tehdä tietysti itse alusta asti. Itse ostan surutta valmiina lähes kaiken. Ja joulustressi on minimaalista.
Tosiaan paljon tehtiin asioita, koska näin nyt vaan kuuluu tehdä eikä sitä kyseenalaistettu. Ihanaa, kun saa itse elää miten tykkää ja siivota kun huvittaa. Toki joskus on pakko siivota vaikka ei niin huvittaisikaan, mutta on paljon rennompaa yleisesti ottaen.
Hah, näitä on hauska lukea, kun en ole koskaan tullut ajatelleeksi, miten monilla on samoja kokemuksia pakollisista asioista, joita ei kunnolla selitetty, ja mitä aikuisena ei sitten tehdä. Minulla samoja juttuja kuin on jo mainittu, sängyn petaamiset, viikkosiivoukset, mökkeily (työleiri).
Vaatteiden silitys, sitä en tee. Poikkeuksena juhlavaatteet. Että miten raivostuttavaa touhua :D Sitten orjallinen viikkosiivoaminen: imurointi, lattioiden jynssäys, pölyjen pyyhkiminen. Toki omassakin kodissa siivotaan miehen kanssa, mutta meillä ei ole siivouspäivää. Imurointi yritetään tehdä joka viikko, mutta lattian pesu ja pölyt... Ei niitä tule tehtyä kun joka toinen viikko (pölyjen pyyhkimistä niinkään usein). Eikä meillä ole erityisen likaista siltikään. Voi olla että kun lapsi kasvaa ja saa sisaruksia niin tulee siivoamiselle enemmän tarvetta. En siltikään aio olla siivoushirmu, kyllä perhe menee sentään siivoamisen edelle ja en aio ikinä todeta lapselle 'nyt ei ehdi' koska jokin siivous on kesken. Sitä kuulin itse ihan riittämiin lapsena ja tuli aika paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä ei pakotettu mihinkään.
Pakko sanoa että sama. :D Äiti oli yh ja kolme lasta iskän muutettua uuden naisen kanssa ja kävi meitä tapaamassa parin tunnin ajan pari kertaa kuussa. Ehkä äidillä ei ollut kauheasti paukkuja pitää kotia tiptop, keräillä marjoja ja leipoa aamusta iltaan, eikä sitä vaadittu meiltäkään. Tosin toisinaan tuntuu että on päässyt liiankin helpolla, kun piti sitten jossain vaiheessa ennen kotoa muuttoa opetella hoitamaan asioitaan (äiti soitti kaikki virastopuhelutkin puolestani), ymmärtää paljonko ruokaostoksiin menee rahaa ym. Toisaalta kun muutin omilleni niin esim. siivouksen suhteen olen ollut paljon tarkempi, olen opetellut itsekseni keräämään marjoja ja sieniä, säilömään ym. Eli ei siitä mitään vakavia seurauksia ollut, vaikka lapsuus olikin kohtalaisen huoletonta.
Toki köyhiä oltiin, mutta lapsuuteni kaiken kaikkeaan hyvin onnellinen, olen näin aikuisiällä ymmärtänyt. Äiti oli aina läsnä, tuki ja rakasti, ikinä en ole mitään negatiivista hänen taholtaan kokenut. Terveisiä äidille sinne jonnekin, kiitos kaikesta! :)
Lapsena piti elää yhdellä lämpimällä ruualla. Aikuisena syön kaksi lämmintä ateriaa ja tästä pidän kiinni.
Lapsuudessa ei KOSKAAN saanut syödä kuin vain lounaan, koska "yksi ateria päivässä riittää". Aivan se ja sama kuinka paljon liikuttiin ja oltiin aktiivisia. Se oli joku sairas kunnon ihmisen mitta, että ei "mässätä". Muistan ikuisesti sen polttavan nälän, joka kasvavan lapsen ja teinin vatsassa kärvensi kun ainoa kunnon ateria oli klo 11 ja sen jälkeen ei saanut ottaa kuin pelkkää maitokahvia ja myöhemmin pientä iltapalaa, esim. pienen kupillisen kiisseliä. Kai tuo vähän liikkuville aikuisille riittää, tosin äiti valitti ainaista kylmyyttä ja oli usein kipeänä, mutta herranjumala että oltiin veljen kanssa nälässä varsinkin teininä. Muutettuani omaan asuntoon äiti vielä useaan kertaan varmisteli, että muista sitten syödä vain yksi ruoka päivässä. Jep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pese kloritella yhtään mitään. Kotona sitä käytettiin niin paljon että hyvä ettei nenäkarvat kärähtäneet, äidillä oli jonkunlainen bakteerihysteria. Kaikki sisarukset olemme todella allergisia, liekö sillä jotain tekemistä asian kanssa.
Marjojen poiminta, perunan kasvatus ja syönti, silittäminen, verhojen vaihtelu, lattioiden luutuaminen käsin viikottain, matot joka huoneessa ja niiden tamppaaminen viikottain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vedä ja viikkaa lakanoita! Kuulen yhä korvissani äidin kireän äänen "Kuka tulee vetämään lakanat?" ja sen miten miten minä, veli ja isä vilkuiltiin toisiamme,
Tämä ja mankelointi🤯
Kovin katkeroitunutta kommenttia on tullut. Itse olen aina tykännyt tehdä kodin eri askareita. Siinä pääsi oppimaan monenlaista. Tämmöinen kommentti tähän väliin. Jos ei muuta niin,houkuttelemaan lisää kommentteja....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi, joka ei koske silitysrautaan kuin pakon edessä. Silitän vain verhot silloin harvoin kun niitä vaihdetaan, kerran kaksi vuodessa jonkun juhlavaatteen. Oishan silitetyt lakanat tosi kivat, mutta herraisä mikä hiki ja vaiva... Ei tuu tapahtuun!
On muuten jännä, miten eri lailla sisarukset muistavat asioita. Tätä vasta pohdimme. Esikoisella oli kaikki hyvin, uudet vaatteet ja leluja, minä pahnanpohjimmaisena kuljin vielä 80-luvulla leveälahkeisissa housuissa ja 60-luv perunakengissä. Leluja en saanut kun jouluna pari, koska äidin mielestä meillä oli tarpeeksi romua. Juu oli romua, muttei leluja. Olisin halunnut barbin ja rahasta se ei meillä ollut kiinni.
Miten voi saman perheen lapsilla ollakaan erilainen lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nämä tässä ketjussa mainitut 70-80 luvun perinnetyöt ovat jo lähes aiheuttaneet avioeron. Miehen perhe on juuri tällainen perinnetöistä elänyt uskovainen perhe. Mun perhe taas osti kaiken valmiina ja meillä sai elää just kuten tykkää, omassa tahdissa ja kotipizzaa syöden jos se oli se mitä halusi.
Meillä on nyt kolme teiniä ja mies pitää järkyttävää huutoa ja perheh elvettiä , koska:
- En halua sukuloida säännöllisesti kaikkien mahdollisten verisukulaisten kanssa, enkä varsinkaan niiden joita näen max kerran 20 vuodessa. Miehen mielestä sukulaisiin pidetään yhteyttä, ne kutsutaan kylään tai me mennään kylään kutsumatta koska sukulaisuus.
- Lomilla ja viikonloppuna herätään viimeistään klo 9, koska muuten päivä meni jo ja niin miehen kodissakin tehtiin. Ja siis miehellä ei ole mitään erityistä tekemistä lomapäivinä, paitsi netissä roikkumista mutta silti pitää herätä ajoissa koska hänen lapsuudenkoti.
- Sängyssä ei saa olla päivällä, sänky on nukkumista varten, koska miehen lapsuudenkoti. Mä löhöän sängyssä just silloin kun halua, katon vaikka Netflixiä jos ei muuta.
- Lomamatkatkoilla ulkomailla pitää myös miehen mielestä olla koko ajan liikkeellä aamuvarhaisesta lähtien ja kiertää eri paikkoja, koska hänen lapsuudessaankin. Mies saa raivokohtauksen kun huomaa hotellissa, että teinit makaa sängyllä kännykkää näpräten. Heti ajetaan teinit vaikka uima-altaaseen, mutta ei sänkyä, ei sohvaa koska jotain pitää tehdä.
- Kaikki ruuat pitää tehdä alusta asti itse, niin arki kuin juhlapyhien ruuat, koska miehen lapsuus. Meillä meinasi oikeasti tulla yhtenä jouluna ero, kun sanoin miehelle että en tee yhtään lanttulaatikkoa roskiin heitettäväksi, koska kukaan ei sitä syö ja tilataan mieluummin noutoruokaa.
- Haluan jouluna löhötä ja rentoutua. Miehelle se ei käy, koska lapsuudenkoti. Siellä jouluaatto käytettiin aamuvarhaisesta iltaan ruuan tekoon. Haudutettiin laatikoita ja puuroja, paistettiin kinkkua ja kalkkunaa ja sitten ruokailu on ohi vartissa. Mä en halua käytää joulupyhiä hellan edessä seisomiseen kun vaikkapa Stockalta saa kaiken laadukkaana valmiina ruokana.
- Vanhempien ihmisten pokkurointi ja nuoleskelu, varsinkin jos ne on sukulaisia koska miehen lapsuudenkoti. Meillä on suvussa alkoholisteja, mt- ongelmaisia ja muuten vaan ylpeitä ihmisiä ja niitä tulee miehen mielestä kohdella kunnioituksella ja olla niiden kanssa säännöllisesti tekemisissä koska miehen lapsuus. Mä en halua olla alkoholisti- ja mt-ongelmasukulaisten kanssa missään tekemisissä koska ne ei tuo mulla ja lapsilleni mitään hyvää elämään. Miksi lasteni pitäisi kyläillä ympärikännissä olevien setien ja tätien luona ?
Pestä käsin pyykit kun ei ollut toimivaa pesukonetta!
Meillä ei ollut mitään pakkoja kotona, kasvoin 80-luvulla. Perheessä oli alkoholiongelmaa ja elämä oli tosi vapaata. Kuitenkin olin aika konservatiivinen lapsi, ja kävin kuorossa, muissa harrastuksissa ja pyhäkoulussa, koska itse halusin. Koulutyötkin huolehdin itse ja olin hyvä oppilas, vanhemmat oli vaan että kyllä se osaa.
Ahdisti silti nähdä kavereiden luona kovaa kuria, tiuskivia äitejä, ankeaa ruokaa ja pakkosiivoamista. Ruoka oli mun kotona todella hyväää ja äiti leipoi kaikenlaista herkkua silloin kuin mieli teki. Hän oli aika vapaamielinen ihminen, eikä halunnut kasvattaa lapsia kurilla, koska oli itse kasvanut tiukan uskonnollisessa kodissa.
Joskus mietin, että pieni pakotus olisi tehnyt mulle hyvää, koska nykyisin olen aika boheemi. Arvostan sellasia perinteisiä pullantuoksuisia äitejä, joiden lapset on tukka kammattuna ja käyttäytyvät hyvin.
Lauantaisiivous. Viikon paras päivä meni aina pilalle kun piti siivota isoa kotia sen neljä tuntia ja jos ei osallistunut, meni viikkorahat ja sai vielä kiukuttelut ja kitinät päälle. Siivoukseen liittyi aina se, että äiti oli todella vihainen ja kiukkuinen.
Omassa kodissani olen pitänyt siitä kiinni että viikonloppuna ei siivota, vaan joku arki-ilta. Siivousta tehdään pikkuisen joka päivä, jotta viikkosiivous on nopea vartin imurointi ja pölyjen pyyhintä. Silloin soitetaan myös musiikkia ja yritetään tehdä hommasta hauskaa.
Mun vanhemmat ei onneksi olleet siivoamisen kanssa tarkkoja, mutta mankelointia/silittämistä en ole ottanut omaan huusholliin säännölliseksi tavaksi. Silitän vain juhlavaatteet sekä kauluspaidat. Samoin tuo perunan syönti on minulla jäänyt, vaikka perunasta tykkäänkin. Korvaan sen vaan mieluummin linsseillä, pavuilla tai kasviksilla. Meillä oli iso, keskiluokkainen perhe, ja peruna on halpaa ja suht ravitsevaa.
Vihaan uutisten ja varsinkin pyhien urheilu-uutisten aikaista SHHHHHH-hyssyttelyä. Meillä ei saanut tyyliin hengittääkään äänekkäästi, kun telkkarista tuli jotain NHL-tuloksia. Sunnuntaisin telkkari huusi tuntikaupalla formuloita. Lätkäotteluidenkaan aikana ei saanut puhua, koska ilmeisesti peliä ei voi seurata ilman selostusta. Vihaan urheilu-uutisia ja Jari Porttilan ääntä (sori, Jari Porttila. Ei mitään henkilökohtaista.)
Nautin niin suuresti, kun vanhempani olivat kerran meillä kylässä ja lapsi mekasti urheilu-uutisten aikana. Isäni istui sohvalla sihisemässä ja minä totesin, ettei lapsi ymmärrä tuollaista suhistelua eikä meillä tarvitse olla hiljaa tv-ohjelman takia. Meni sitten marttyyriina toiseen huoneeseen katsomaan samaa ohjelmaa kännykästään.