Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?

- En mankeloi lakanoita tai mitään muutakaan

- En vaihda ikkunoihin jouluksi jouluverhoja ja kesäksi kesäverhoja

- En rämmi pää täynnä hirvikärpäsiä marjametsässä

- En petaa sänkyäni

- Enkä todellakaan keitä yhden yhtä perunaa!

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, te joiden vanhemmilla oli siivoushulluus, minkä ikäluokan vanhemmat?

Omani ovat syntyneet -57, eli mietin oliko joku heidän juttu, sillä aika yleistä näkyy olevan.😂

-47 ja -52. Moni muu on jo kirjoittanut siivousraivosta, se oli tuttua myös meillä. Joka perjantai perkeleet lentelivät äidin raivosiivotessa. (Ei periytynyt.)

70-luvun lapsena, energiakriisin jälkimainingeissa kasvoin sähkönsäästöön. joka huoneesta, jossa ei hetkeenkään oltu, oli pakko sammuttaa valot. Monen huoneen rintamamiestalossa siis jokainen aina tullessaan huoneeseen sytytti valot, ja lähtiessään sammutti. Meillä olikin melkoinen disco ja lamppuja paloi vähän väliä alituisesta räpsyttelystä, joten en ole varma siitä säästöstäkään.

Opin myös vihaamaan pimeää, sillä "nurkkavalon kanssa näkee ihan hyvin lukea". No ei nähnyt, edes lapsena. Vanhemmat kävivät myös vessassa sytyttämättä valoja, kyllähän sitä pönttöön osuu pimeässäkin. (Pihiys on vain pahentunut vuosien varrella, mutta se on eri stoori se.)

Tässä tuli vastareaktio, omilleni lähdettyäni olen pitänyt paljon valoja päällä, joka paikassa, juuri niin kauan kuin on tarvinnut. Lediaikana ei edes omatunto kolkuttele.

No ainakin mun äidin siivous/kotityö-raivohulluus oli sen narsismiin kuuluvaa: kaikki normaalit kodin askareet ja lapsista huolehtimiset ihan ylivoimaisia marttyrisointiin ja niihin raivon puuskiin oikeuttavia hommia hänelle, Saban kuningattaren asemassa mukamas paistattelevalle...Valjasti kyllä inhoamansa penskat (ei ikinä suosikkejaan toki, ei tarvinnut tehdä heidän mitään) sitten näihin hommiin, heti kun pystyi. 

Silti piti liuta niitä penskoja pykätä vaikka tuntui useimmiten vihaavan kaikkea vaivannäköä kenenkään muiden kuin itsensä eteen. Ja sit jos inhokkina tekikin kotitöitä, oli siitäki nusein raivokohtaus pystyssä, että(pieni lapsi)on tehnyt kaiken väärin eli ei juuri niin kuin hän haluaa/tekisi itse tai tarpeeksi hyvin, ikinä. Saati että kiitosta saisi, itse kyllä ylisti itseään näistä urottöistää neli normi-kotihommista, kun niihin vaivautui joskus harvakseltaan. 

Meillä ei ollut raivosiivousta kuin joulun alla, mutta sitä totta vie riitti moneksi viikoksi. Kumpikin vanhemmista syntynyt -58

Hyvin samoja juttuja mitä täällä onkin jo kerrottu mutta menköön silti. Kerrottakoon taustatietona, että vanhemmat olivat akateemisesti koulutettuja 40-luvulla syntyneitä maaseutukeskuksen pikkukaupungissa, minä syntynyt 70-luvun lopulla. 

- sängyn petaaminen ja nimenomaan päiväpeittoa ja koristetyynyjä käyttäen. Ei kelvannut, jos pussilakanan petasi kauniisti ilman päiväpeittoa, kuten nykyään teen. Pussilakana ei saanut näkyä! 

- perjantai-iltapäivän tai lauantai-aamupäivän raivokas siivous ja siitä riitely. Isä ei tosin ikinä osallistunut siivoukseen. Edelleenekin olen ihan ihmeissäni kun mun mies oma-aloitteisesti viikkaa pyykkejä, moppaa, jne. Nyt siivotaan pitkin viikkoa vuorotellen, ilman riitelyä miehen kanssa hyvin joustavasti ja tarpeen mukaan. Ei stressiä siivoamisesta mutta silti on siistiä. 

- kaikkien juhlapyhien ja lomien vietto siten, että piti tehdä hirveät suursiivoukset isolla urakalla. Lisäksi juhlapyhinä ja lomalla ei vaan saanut ikinä olla. Esim. kesälomalla oli suuri synti maata sohvalla ja lukea kirjaa, tv-maratoneista nyt puhumattakaan! Olisi pitänyt olla kasvimaalla (kotona ja mökillä), pestä mattoja, pestä ikkunoita, tehdä muuta suursiivouksen hommia, käydä poimimassa marjoja (oli mm. valtavasti herukkapensaita). 

- ulkomaanmatkoilla ei saanut missään nimessä löhöillä vaikka matkat oli tyyliin Aurinkomatkojen pakettimatkoja Rodokselle. Joka päivä piti käydä museoissa ja näyttelyissä ja tehdä jotain opettavaista. Viikon pituisessa lomassa kerran sai käydä rannalla uimassa ja sekin ikään kuin palkintona, jos käyttäytyy kunnolla museoissa. 

Oma lapseni aikanaan varmaan kertoo tällaisessa ketjussa ainakin lakanoiden silittämisestä ja siitä, että lomalla oli pakko käydä joissain kulttuurikohteissa. :D  

Meillä myös piti aina syödä leipää aterian yhteydessä. Piti olla erityinen syy, jos ei ottanut leipää. Äiti kyllä leipoi leivät itse ja ne oli hyviä, mutta kun sitä leipää syötiin myös aamu- ja iltapalalla.

Kaikki marjat piti poimia, puhdistaa ja säilöä itse. Mansikat, vadelmat, mustikat, puolukat, herukat. Lisäksi hoidettiin omasta puutarhasta talveksi omenat, raparperit, porkkanat, sipulit ja perunat. Olen niin korviani myöten täynnä marjojen poimintaa, etten ole aikuisena poiminut kuin lasten kaverina muutaman litran mustikoita. Herukoita meillä on pihan koristeena ja lapset syö marjoja suoraan pensaasta, mutta muuten annan lintujen tyhjentää pensaat. Porkkanoita ja omenapuita olen laittanut laitan lasten ja silmän iloksi, mutta niitäkään ei säilötä talveksi. Perunamaata meillä ei ole ollut koskaan, mikä on ollut vanhemmilleni suuri hämmästys.

Jännä muuten, kun äitini siivosi ihan hirveästi ja oli tarkka monessa siivoukseen liittyvässä asiassa, mutta lasten ei tarvinnut käydä suihkussa tai vaihtaa puhtaita vaatteita kuin saunomisen yhteydessä eli kaksi kertaa viikossa. Edes hampaiden pesusta ei huolehdittu. Omat lapset suihkuttelee ja vaihtaa puhtaat vaatteet yleensä joka päivä. Hampaat pestään 1-2 kertaa päivässä.

Ja tuo silittäminen. En silitä edes useimpia verhojani, mutta äiti silitti jopa lakanat. Hirveä homma!

Myös sängyn petaaminen oli tärkeää. Meillä ei edes ole päiväpeittoja, vaan sängyn petaaminen tarkoittaa täkkien ja tyynyjen asettelua, eikä sitäkään tehdä kuin jos on vieraita tulossa. Tosin meillä ei lapset päivisin leiki tai oleskele juurikaan sängyissään, kun on tilaa muutenkin.

En ihan koko ketjua lukenut mutta meillä oli monia, jotka varmaan jo olleet tässä ketjussa. Aikaisin herääminen myös lomalla ja viikonloppuna vaikka olisi saanut nukkua pitkään. Ja aikaisin herääminen ei ollut siis mikään kello 8 viikonloppuna, toisin kuten minulle se on nyt. Vaan joskus tyyliin 6.30 piti herätä kesät talvet, arkisin ja viikonloppuisin. Teini-iässä kun olisin halunnut vaikka viikonloppuina nukkua tyyliin klo yhdeksään, siitä tuli sanomista. Muistan, että saatettiin jopa avata ovi ja laittaa valot päälle, yhdistettynä huutoon että NYT YLÖS SIELTÄ! Vanhempieni mielestä olin hirveän hankala ongelmateini, kun paheeni olivat tosiaan tuo ns. myöhään nukkuminen ja se, että olisin tykännyt katsoa televisiota. Ja huom. elettiin siis sitä aikaa, jolloin ainakin meidän kylillä oli vain kaksi televisiokanavaa ja nuoria kiinnostava ohjelmamateriaali oli hyvin vähäistä.  

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös piti aina syödä leipää aterian yhteydessä. Piti olla erityinen syy, jos ei ottanut leipää. Äiti kyllä leipoi leivät itse ja ne oli hyviä, mutta kun sitä leipää syötiin myös aamu- ja iltapalalla.

Kaikki marjat piti poimia, puhdistaa ja säilöä itse. Mansikat, vadelmat, mustikat, puolukat, herukat. Lisäksi hoidettiin omasta puutarhasta talveksi omenat, raparperit, porkkanat, sipulit ja perunat. Olen niin korviani myöten täynnä marjojen poimintaa, etten ole aikuisena poiminut kuin lasten kaverina muutaman litran mustikoita. Herukoita meillä on pihan koristeena ja lapset syö marjoja suoraan pensaasta, mutta muuten annan lintujen tyhjentää pensaat. Porkkanoita ja omenapuita olen laittanut laitan lasten ja silmän iloksi, mutta niitäkään ei säilötä talveksi. Perunamaata meillä ei ole ollut koskaan, mikä on ollut vanhemmilleni suuri hämmästys.

Jännä muuten, kun äitini siivosi ihan hirveästi ja oli tarkka monessa siivoukseen liittyvässä asiassa, mutta lasten ei tarvinnut käydä suihkussa tai vaihtaa puhtaita vaatteita kuin saunomisen yhteydessä eli kaksi kertaa viikossa. Edes hampaiden pesusta ei huolehdittu. Omat lapset suihkuttelee ja vaihtaa puhtaat vaatteet yleensä joka päivä. Hampaat pestään 1-2 kertaa päivässä.

Ai saakeli tämä. Ensinnäkin marjojen kerääminen, puhdistus ja pakastusrumba, johon piti osallistua kaikkien. Pihalla oli kolmea eriväristä herukkaa, lisäksi piti lähteä mansikan ja vadelman poimintaan ja niin mustikka- ja puolukkametsälle. Marjoja tuli ihan hirveästi ja niiden käsittelyyn meni valehtelematta puoli kesää tai jopa enemmän. Kesäkuussa alkoi mansikoilla ja päättyi elo-syyskuun vaihteeseen. Marjat piti kaiken lisäksi pakastaa ja käsitellä vaikeimman mukaan, eli ei vaan kokonaisena pakkaseen, vaan mansikat piti siivuttaa ja sokeroida, herukoista tehtiin soseita, hilloja ja mehuja, puolukat survottiin ja muistelen, että vain mustikat saivat mennä sellaisenaan pakkaseen. Mutta mikä paradoksaalista, loppujen lopuksi noita tuotteita syötiin talven mittaan hyvin vähän. Sitten toukokuussa alkoi vimmattu projekti nimeltä "pakkasen tyhjentäminen" ja silloin piti vetää pakolla hirveitä määriä marjoja ja mehuja eri muodoissa. Esimerkkinä tehtiin lettuja, joiden kanssa piti syödä kamalat määrät hilloa, koska muuten ei mahdu uusi sato. Teini-iässä ihmettelin, että miksi sitten pitää panostaa tuollainen työmäärä marjojen laittamiseen, kun kerran tahtoo jäädä syömättä. Vastaus oli hullun kiilto silmässä TOTTAKAI MARJAT PITÄÄ LAITTAA. 

Edelleenkään en ymmärrä ihmisiä, jotka hullulla stressillä käyttävät loppukesän marjojen pakastukseen. Ei siis siinä mitään, jos joku kokee sen mukavana puuhana mutta ihan turhaa hommaa, jos ei siitä erityisemmin tykkää. Itse ostan marjat kaupan pakastealtaasta ympäri vuotta, samoin kuten muutkin elintarvikkeet sitä mukaa kun niitä tarvitsen. 

Kirkossa, tai jumalanpalveluksessa kuten sitä kutsuttiin, käyminen. Ihan pienenä oli kai pyhäkoulupakko mutta meidän pienellä kylällä ei kauaa ollut pyhäkoulua, joten hyvin pienestä pitäen jouduin joka viikko puoleksitoistatunniksi pitkästymään kirkon koville penkeille. Siellä oli lähinnä joitain harvoja mummuja ja pappoja oman perheeni lisäksi. Tapahtui 80-luvulla. Jälkikäteen ajateltuna tuo oli minusta jonkinlaista henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä. 18-vuotiaana erosin kirkosta. 

Sukulaisilla kyläily velvollisuuden vuoksi. Ainakin pari kertaa vuodessa piti käydä kylässä jokaisella lähisukukaisella, joka asui parinsadan kilometrin säteellä. Samoin naapurit (asuimme maalla) piti kyläillä velvollisuudentunnosta läpi. Ns. ystäviä vanhemmillani ei kuitenkaan ollut, vaan vierailut liittyivät nimenomaan sukulaisuuteen tai naapuruuteen. Meidät lapset raahattiin toki mukaan vielä teininäkin.

Sunnuntai piti pyhittää lepopäiväksi, jolloin ei saanut käydä esimerkiksi kaupassa (harva kauppa toki tuohon aikaan olikaan sunnuntaisin auki), eikä tietysti siivota mitään. Arki oli työntäyteistä ja lepopäiväidea oli sinänsä todella hyvä, mutta siitäkin piti tehdä pakkoa. Lapset ei myöskään saaneet tuolloin kyläillä kavereilla. Sunnuntai tuli käyttää jumalanpalveluksen kuuntelemiseen aamulla, ulkoiluun, käsityöharrastuksiin, lukemiseen tai aikuisten mukana kyläilyyn. Oman musiikin kuuntelu, television katsominen tai tietokone- tai konsolipelien pelaaminen ei ollut sopiva tapa viettää sunnuntaita.

Tätä ketjussa ei kysytty, mutta lapsuudenkodissa nimenomaan tietokone- ja konsolipelit olivat aina pahasta. Ilman täysi-ikäistä kotona asuvaa veljeäni en olisi koskaan päässyt niitä kokeilemaan. Pelaan vielä aikuisenakin monenlaista, yksin, puolison tai lasten kanssa. Pelaaminen ei ole mielestäni "turhanaikaista".

Orjailla mummolassa.

Omilla lapsilla rento suhtautuminen isovanhempiin.

Kokemuksia lapsuudesta pk-seudulla 2000 luvun alussa: Sauna 2 kertaa viikossa. Ei lupaa käydä suihkussa muina päivinä. Tällöin vaihdettiin alusvaatteet. Paidan sai vaihtaa kerran viikossa, housut tai hameen joka toinen viikko. Lakanat ja pyyhkeet pestiin kerran kuukaudessa. Teini-iässä aloin käymään suihkussa saunapäivien ulkopuolella 1 kertaa viikossa -> yht 3 pesua viikossa. Äiti huusi kuin tapettava ja vahti koko suihkun ajan ovella kuinka paljon vettä meni. Oli silti sen arvoista että pääsi peseytymään...

Vessaa sai vetää vain kakan jälkeen. Äiti jätti jopa kuukautistensa aikaan veret ja pissat pönttöön odottamaan.

Nykyää minulla on jonkin sortin pakkomielle puhtaudesta. Vaihdan alusvaatteet väh kerra päivässä ja käyn suihkussa usein kahdesti päivässä, hampaat pesen neljästi... Traumat jäi.

Pakkomarjastaminen.

Ei ikinä enää mustikkametsään!

Mansikkamaan perkaaminen ym. hyötypuutarhailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei vanhempien lasten tarvitse osallistua lasten- ja vauvanhoitoon

Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta maalla tytöt joutuivat tätä tekemään. Miksi pitää tehdä niin paljon lapsia ettei jaksa niitä itse hoitaa?!!

Niin sitä uusavuttomia tehdään, jatkakaa samaan malliin.

Minulla on muistissa myös tuo pakkomarjastaminen. Varsinkin puolukkaa piti saada saavikaupalla ja vaikka sitä syötiin paljon, silti sitä puolukkasurvosta kaadettiin pois seuraavana kesänä paljon.

Äiti asuu edelleen omakotitalossa ja hän tuskailee, kun ei jaksaisi kerätä viinimarjoja ja mehustaa niitä. Nyt hän soittelee minulle päivittäin ja märisee aiheesta. Meillä ei juoda mehuja eikä oma vatsa enää kestä viinimarjoja. Sama juttu äidillä, mutta silti niitä pitää pakastaa ja tehdä mehuksi. Äiti ei ymmärrä ollenkaan, kun sanon, että jättää ne lintujen ruuaksi.

- Kotona lumityöt ja nurmikon leikkaaminen. Tulenkin asumaan lopun elämääni kerrostalossa. 

- Suvun mökillä aikaisin herääminen. Mummi ja täti perustivat sinne aina puolittaisen kurileirin.

Perunoiden kuoriminen. Perunaa ei saanut syödä ennen kuin oli kuorinut sen. Kotoa muutettuani olen syönyt kaikki perunat aina kuorineen.

Joka päivä 3 tuntia siivoamista, ensin lattioiden lakaisu (ei saanut isompia roskia imuoroida), sitten imurointi ja lopuksi lattioiden pesu. Lisäksi piti hoitaa koko perheen tiskit (käsin) ja pestä pyykit. Myös ruoka piti valmistaa muille valmiiksi. Ja olin keskimmäinen lapsi, en edes vanhin (viidestä lapsesta).

Omassa kodissani tiskit tulee tiskikoneessa ja siivoan pari kertaa viikossa (imuroin ja tarvittaessa pesen lattiat). Nukkumaan pääsen halutessani jo klo 20 lasten kanssa samaan aikaan. Ei ole niin paljoa tekemistä siivoamista, läksyjä, koelukuja, töitä yms. että joutuisi valvomaan klo 01-02 asti saadakseen kaiken tehtyä, kuten lapsuudenkodissani.