Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Pakkomarjastus, eikä mitään max. paria litraa + eväitä mukana. Ämpärikaupalla mustikkaa -se oli pahinta- vadelmaa, lakkaa ja vadelmaa. Pensasmarjat päälle. Niin inhottavaa....! Nyt aikuisena ostan kaikki marjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
InhaKyynikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei vanhempien lasten tarvitse osallistua lasten- ja vauvanhoitoon
Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta maalla tytöt joutuivat tätä tekemään. Miksi pitää tehdä niin paljon lapsia ettei jaksa niitä itse hoitaa?!!
Niin sitä uusavuttomia tehdään, jatkakaa samaan malliin.
Ovatko sitten perheen kuopuksen kaikki uusavuttomia, kun eivät ole joutuneet huolehtimaan nuoremmista sisaruksistaan?
Vierailija kirjoitti:
InhaKyynikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei vanhempien lasten tarvitse osallistua lasten- ja vauvanhoitoon
Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta maalla tytöt joutuivat tätä tekemään. Miksi pitää tehdä niin paljon lapsia ettei jaksa niitä itse hoitaa?!!
Niin sitä uusavuttomia tehdään, jatkakaa samaan malliin.
Ovatko sitten perheen kuopuksen kaikki uusavuttomia, kun eivät ole joutuneet huolehtimaan nuoremmista sisaruksistaan?
Eivät ole. Uusavuttomuutta on sellainen, ettei osaa esimerkiksi siivota, tehdä alkeellistakaan ruokaa tai maksaa laskuja. Nämä ovat aikuiselämän taitoja, jotka kannattaa osata ja esimerkiksi minä teen niitä säännöllisesti. Sen sijaan lapsia minun ei tarvitse hoitaa, koska en ole sellaista elämää halunnut.
Ikimuistoisimmat "pakot" liittyy ruokailuun
-Viikonloppuisin lounas klo 12. Illallinen klo 18. Arkisin iltaruoka klo 16. Meillä ei nykyään syödä vkonloppuisin kuin yksi lämmin ruoka, yleensä aletaan 13-14 aikaan miettimään ruoan tekemistä. En vaan pystyisi samaan kuin äitini ja hääriä keittiössä kahdesti päivässä. Enkä osaisi klo 11 alkaa valmistella lounasta kun sulattelen vielä aamupalaa..
-Leipäkori oli pöydässä joka ruualla, jossa aina itse siivutettua ruislimppua. Leipää oli aina "pakko" ottaa. Vaaleaa leipää ei IKINÄ syöty aterialla. Meillä syödään leipää nykyään vain keiton kanssa, ja keittoa on harvoin. Ruislimppua en ole ikinä aikuisiällä ostanut. Maistan vieläkin se happaman maun suussani...
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo silittäminen. En silitä edes useimpia verhojani, mutta äiti silitti jopa lakanat. Hirveä homma!
Myös sängyn petaaminen oli tärkeää. Meillä ei edes ole päiväpeittoja, vaan sängyn petaaminen tarkoittaa täkkien ja tyynyjen asettelua, eikä sitäkään tehdä kuin jos on vieraita tulossa. Tosin meillä ei lapset päivisin leiki tai oleskele juurikaan sängyissään, kun on tilaa muutenkin.
Sängyn petaaminen kannattaa kyllä opettaa lapsille . Asuvat kuitenkin jossain vaiheessa pienemmässä asunnossa ja on törkysen näköstä jos sänkyä ei ole pedattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivouspäivä aina perjantaisin, silloin monesti tuli viivyteltyä koulumatkalla.. ja kieltämättä äidillä oli välillä tuota raivosiivousta. Äiti pesi lattiat jollain rätilä, ja konttasi polvisuojien kanssa.. Lakanoiden vetäminen, jonka jälkeen ne mankeloitiin. Äitini myös silitti kaikki vaatteet, joskus jopa alushousutkin😄 Kun muutin kotoa pois, silitin aluksi joitakin vaatteita. Mutta pikkuhiljaa luovuin siitä kokonaan, silitettävien vaatteiden pino alkoi vaan kasvaa.. Nykyään silitän vain välttämättömät, kauluspaidat tms.
Meilläkin oli joka aterialla aina tummaa ja vaaleaa leipää, äiti asetteli leipäsiivut aina hienoon järjestykseen. Meidän perheessä ei syödä juuri koskaan leipää ruuan kanssa.
Vanhemmat syntyneet 50-luvun alussa ja minä 70-luvun lopussa.
Joku marjatrauma on minullakin. Olen huomannut, että auttaa kun menee omalla autolla marjaan ja saa näin itse päättää milloin lähtee. Jos alkaa nyppimään litran jälkeen niin pois vaan. Olen saanut muutaman kerran kivuttomasti ämpärin täyteen. Pointti on se, että saa itse vaikuttaa milloin lähtee metsästä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vanhempien puolelta aika lepsua. En muista mitään muuta pakkoa, kuin nukkumaanmenoajat. Äitini pelkäsi hysteerisesti kaikkea ja me lapset emme saaneet käyttää liettä tai uunia. Ainoa sallittu oli mikro vielä yläasteellakin. Söimme sitten koulun jälkeen mikropizzoja, lihapiirakoita yms. Meillä ei koskaan käytetty leipälautasta, vaan leipä syötiin keittiönpöydän päältä. Hankin ensimmäiseen omaan kotiini heti lautasen, jolta söin leivät. Meillä myös voiveitsi laitettiin margariinipaketin päällä jääkaappiin. Tätä en ole aikuisena harrastanut itse.
Molemmat vanhempani menivät töihin, kun olimme pieniä, ja näitä pakkosääntöjä oli sitten eri perhepäivähoitajilla erilaisia. Ensimmäisessä paikassa aamupalaksi oli aina suklaamuroja, joita sai, kun oli syönyt paahtoleivän, jonka päälle laitettiin voita ja juustosiivu. Inhosin tuota juustoa, mutta se oli syötävä, ”että kasvaa vahva luusto”. Aamupalan ravintoarvot olivat ihan päin prinkkalaa, mutta juusto oli ehdoton terveellisyytensä vuoksi.
Toisessa paikassa aamupalaksi oli aina puuroa. Söin sitä mielelläni, lukuunottamatta ruispuuroa tai ruispuolukkapuuroa. Täällä oli sääntönä, että lautanen syödään tyhjäksi ja kiitetään ruuasta. Muistan, että minua on itketetty pöydän ääressä kun en joko ole saanut syötyä kaikkea tai sitten en suostunut sanomaan kiitos. Kaikkea piti maistaa. Minä söin aika ennakkoluulottomasti kaikkea, mutta siskoni oksensi pakkomaistatetut banaanit, keitetyt kananmunat jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syödä keitettyjä perunoita. Olen aikuisiällä keittänyt perunoita n. kolme kertaa kolmenkymmenen vuoden aikana. En ole koskaan pitänyt mausta
Sama. Keitetty peruna oli pääruoka, sen lisäksi yleensä jotain kuivaa ja ankeaa, ei kastikettakaan. Viikonloppuna saatettiin tehdä juhlan kunniaksi muusia tai pakasteranskalaisia. Joskus arkena jos oli kiirettä ja ruoka myöhässä, keitettiin makaronia mutta se oli vain hätävara, jos olisi ollut aikaa oltaisiin keitetty perunoita.
Paitsi kun olin jossain vaiheessa hyvissä ajoin ennen muita kotona, pystyi sanomaan että on jo riisiä tai spagettia tulossa, kun tuli soitto että laitatko perunat kiehumaan.
Käsitys hitaista perunoista ja nopeasta riisistä tms elää edelleen.
En tiedä, onko perunalajikkeissa eroa, mutta kun keittää muutaman pienen se vie melkein yhtä paljon tai vähän aikaa. Ehkä perunoita on nykyään jalostettu vähemmän koviksi.
70-luvun Suomessa ei ketsuppia syöty kuin harvoin makaroonilaatikon kanssa. Muu ei tullut kotona edes mieleen. Seuraavalla vuosikymmenellä sitä sai jo laittaa paistettuihin perunoihin. Toki nakkikipsat soivat sitä tilkan, mutta vain tilkan.
Kyllä meillä sai ketsuppia syödä, mutta makkaran, paistettujen perunoiden ja makaroonilaatikon lisäksi en tiedä juuri muuta kotiruokaa, johon se sopisi. Esimerkiksi poronkäristys ei ole sellainen, vaikka eteläläiset niin luulevatkin. Ei se niin suurta herkkua ole. Naapurin lapset söivät ketsuppia sellaisenaan voidellun näkkileivän päällä ”leikkeleenä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli paljon tuollaisia ja selitys oli aina ”kyllähän sitä nyt täytyy.” Miksi? Miksi täytyy herätä lomalla klo.8 vaikka väsyttää? Miksi täytyy siivota tänään eikä huomenna? Miksi??
80-luvulla meidän kerrostalon taloyhtiön ihmisillä oli säännöllinen tapa tampata mattoja jokaisena siivouspäivänä (melkein joka viikko). Ja siellä minäkin tamppasin maton tai muutaman hyvin usein. Muuttaessani omilleni rivitaloon (jossa ei ollut mattotelinettä) tuo mattojen tamppaus jäi. Imurointi ja silloin tällöin pesu riittää mainiosti. On myös muutenkin jäänyt sellainen pakkosiivoaminen vähemmälle.
Pesin ikkunat joka välistä viimeksi 2013 ja nyt seuraavaksi vasta tänä vuonna 2020. Eivät ne sieltä välistä vieläkään olleet likaiset, vähän siitepölyä oli, siinä kaikki. Eipä ole pakko siivota ja jynssätä siihen malliin kuin kersana.
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli paljon tuollaisia ja selitys oli aina ”kyllähän sitä nyt täytyy.” Miksi? Miksi täytyy herätä lomalla klo.8 vaikka väsyttää? Miksi täytyy siivota tänään eikä huomenna? Miksi??
Sama. Meillä selitys oli aina, että ei sitten aikuisenakaan voi koko päivää nukkua kun pitää mennä töihin.
Olin usein parhaan kaverini luona yökylässä ja heillä nukuttiin sunnuntaisin todella pitkään, varmaan jonnekin kello 11 asti. Itse heräsin aina seitsemältä kun kotona oli aina siihen aikaan herätetty ja ihmettelin sitten monta tuntia kaverin kerrossängyssä, että mitäköhän minä nyt tekisin.
Meillä ei saanut myöskään maata sohvalla vaan siinä piti istua. Sohvaa ei oltu ostettu nukkumista varten, oli aina selitys.
Oikeastaan kaikkiin "sääntöihin", herätyksiin, siivoamisiin ja muihin käytettiin selityksenä sitä, että aikuisena tiedät kyllä sitten että kerran viikossa täytyy siivota ja herätä ihmisten aikoihin.
Tyttö-92 kirjoitti:
Kokemuksia lapsuudesta pk-seudulla 2000 luvun alussa: Sauna 2 kertaa viikossa. Ei lupaa käydä suihkussa muina päivinä. Tällöin vaihdettiin alusvaatteet. Paidan sai vaihtaa kerran viikossa, housut tai hameen joka toinen viikko. Lakanat ja pyyhkeet pestiin kerran kuukaudessa. Teini-iässä aloin käymään suihkussa saunapäivien ulkopuolella 1 kertaa viikossa -> yht 3 pesua viikossa. Äiti huusi kuin tapettava ja vahti koko suihkun ajan ovella kuinka paljon vettä meni. Oli silti sen arvoista että pääsi peseytymään...
Vessaa sai vetää vain kakan jälkeen. Äiti jätti jopa kuukautistensa aikaan veret ja pissat pönttöön odottamaan.Nykyää minulla on jonkin sortin pakkomielle puhtaudesta. Vaihdan alusvaatteet väh kerra päivässä ja käyn suihkussa usein kahdesti päivässä, hampaat pesen neljästi... Traumat jäi.
Meillä oli vähän samanlaista 1970- luvulla. Tosin suihkussa aloin käymään itse joskus alakouluikäisenä päivittäin, kun haisemisestani huomautettiin. Varmaan haisinkin, koska vaattteiden vaihtotahti oli tuo, mikä lainaamassani viestissä ja lisäksi kotona ja autossa tupakoitiin. Varsinkin äitini piti saada polttaa kotona sisällä ja autossa automatkojen aikana koska hieno nainen ei tupakoinut ulkona.
Vessajutut vetämisineen olivat normaaleja, siinä ei tarvinnut pihistellä. Meillä oli käytössä yksi suihku ja neljä lasta, niin yhdessä välissä oli suihkuvuorot eli 10 minuuttia/nokka. Kyllä itseäni ainakin ottaa päähän teinin puolen tunnin suihkusessiot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakkoulkoilu. Päivittäin piti lusia vähintään tunti pihalla vaikkei olisi ollut mitään tekemistä. Vaikka olisi käynyt pyöräilemässä tai kävelyllä, piti silti olla tunti pihalla.
Pihatyöt. Vihaan haravointia, lumitöitä, omenapuita, kukkapenkkejä, marjapensaita ja pensasaitoja. Pihatyöt sentään laskettiin pakkoulkoiluun sisältyväksi. Sanomattakin kai selvää, että kotoa lähdön jälkeen olen asunut vain sellaisissa taloissa missä huoltoyhtiö hoitaa hommat.
Viikkosiivous lauantaiaamuna.
Oletko varma etteivät vanhempasi panneet sillä aikaa kun olit ulkona...
Vierailija kirjoitti:
Joku marjatrauma on minullakin. Olen huomannut, että auttaa kun menee omalla autolla marjaan ja saa näin itse päättää milloin lähtee. Jos alkaa nyppimään litran jälkeen niin pois vaan. Olen saanut muutaman kerran kivuttomasti ämpärin täyteen. Pointti on se, että saa itse vaikuttaa milloin lähtee metsästä pois.
Menet autolla?? Kerettiläinen! Sinne kuluu ajaa pyörällä tai kävellä!
Autoilija on ahne ihminen, tulee kaukaa ja vie paikallisten marjat. Käyttää varmaan poimuriakin!!
Muiden asioista stressaaminen ja huolehtiminen ja kysymättä niihin puuttuminen sekä ei-toivottujen, itsestäänselvien neuvojen jakeleminen. Itkusilmin valvotaan yötä myöten, kun työkaverin kumminkaimalta murtui jalka, mitenköhän se nyt pärjää?!?!
Juu ei kiitos, huolehdin omista asioistani ja autan kyllä läheisiä, jos he sitä tarvitsevat ja PYYTÄVÄT. En suostu stressaamaan asioista, joita en ole aiheuttanut, jotka eivät vaikuta minuun ja joille en voi mitään tehdä.
Koiran ulkoilutus joka päivä koulun jälkeen. Äitepuolen koira oli, vituttaa vielä kolmekymppisenäkin vaikka aikaa on yli kymmenen vuotta. Rouva itse makoili sohvallla ja katteli töllöä.
Maailmassa on paljon lapsia, joille tämänkin ketjun "pakkoraivosyömissiivoukset" olisivat olleet merkki rutiineista ja turvallisesta lapsuudesta.
Meillä ainoa rutiini oli lauantaina sauna. Silloin oli yhteinen ruoka ja oltiin yleensä suunnilleen koko porukalle yhdessä. Tämän lisäksi joulu. Suursiivoukset eivät olleet rutiininomaisia juttuja, joita osasi odottaa paatostaen, vaan niitä säesti yleensä haukkuminen, eikä niiden ajoituksessa tuntunut olevan mitään logiikkaa.
Varmaan omien lapsien kanssa ajeeraan tätä lapsuustraumaa sitten, ja pakotan syömään kaurapuuroa aamuisin ja ruisleipää vaalean sijaan. Ja huoneet siivoamaan lauantaisin!
Niin tuttua: raivosiivous torstaina, ja viimeistään lauantaina mäkätystä kuntaasonsekaista, hirvittävä säilömisvimma syksyisin ja pakastimen tyhjennys keväisin ja pahin: perunaaperunaaperunaa, asuntovaunulla kierrettiin pari viikkoa Suomessa ja ne helkkarin perunat otettiin mukaan....ei voi syödä pitsaa tai hampurilaista - niistä ”jää tyhjä olo”, perunaperunaperuna on OIKEAAruokaa, mutta ei ranskiksina, lohkoperunana yms. Vaan kuorineen keitettynä.
En tuuleta petivaatteita joka viikko, en syö kalkkipillereitä, kalanmaksaöljyä tms., kun uutiset alkaa, ei ole pakko olla hiljaa.