Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lauantai oli siivous- ja leivontapäivä. Matot heitettiin ulos heti aamusta. Sitten äiti alusti hiivaleipä- ja pullataikinat sekä sytytti puut leivinuuniin. Taikinoiden noustessa ehti lakaista lattiat. Sitten ensin leivät ja sitten pullat nousemaan. Jos muita oli kotona, niin jotain kevyttä syötävää. Leivät oli paistettu ja pullat uunissa, kun tulin kotiin kahdeltatoista (meillä oppikoulu päättäyi aina lauantaina kahdeltatoista ja alkoi maanantaina kymmeneltä, jotta kirkonkylällä viikot asuvat ehtivät käydä viikonloppuna kotona). Söin pari palaa lämmintä leipää ja sitten melkein joka lauantai vispasin kuivakakkutaikinan reseptejä vaihdellen. Sillä aikaa yleensä äiti pesi lattiat polvillaan konttaamalla jollakin kalsarinlahkeella. Ehdotin sinipiikaa tai lankamoppia, mutta ei, ei käy, ei niillä tule kuulemma pudasta. Imurikin oli, mutta harja ja sihveri olivat käytössä. Kun kakkukin oli paistettu, laitettiin uuniin karjalanpaistia tai muuta liharuokaa sekä uunipuuro (riisi, ohraryyni tai ruispuolukka). Illalla sauna.
Maanantai oli pyykkipäivä ulkona kylmässä pyykkituvassa pulsaattorikoneella. Kesällä pyykki kuivui nopeasti ulkona, talvella meni enemmän aikaa kuivumiseen. Sitten silitettiin, sekä äiti että minä. Kaikki silitettiin, jopa alusvaatteet, niin trikoiset kuin talvella miesten flanellisetkin. Lakanat mankeloitiin keittiöpöydän runaan kiinnitettävällä veivimankelilla. Veljeni ja minä istuimme pöydällä painona, sillä muuten pöytä lähti liikkeelle mankeloitaessa.
Noin joka toinen viikko äiti paistoi keskiviikkona ruisleipää ja mahdollisesti pullaa tai piirakkaa ja jotain ruokaakin uunissa. Minun herkkuani oli ja on edelleen jälkiuunissa hyydytetty munavoi ja tuore hiivaleipa! Keskiviikko oli toinen saunapäivä. Vedet kaivosta ja puut liiteristä.
Kun ajattelen omaa huusholliani, niin kyllä on tavat ja tottumukset muuttuneet. Siivoan silloin kun on tarve, leivon harvoin (tänään tein pannaria), en juuri silitä mitään eli pyrin hankkimaan itsestään siliäviä vaatteita. Joskus tosin pitää silittää joku kangaspusero ja pesussa rypistyneet pitkäthousut. Niin ja polvillani en suin surminkaan konttaa lattioita pestessäni, levymoppi on korvannut kalsarinlahkeen. Ja imuria käyttelen tarpeen mukaan. Miksi seisottaisin sitä komerossa toimettomana! Äitiparka taitaa pyöriä haudassa, jos ajattelee, miten laiska tyttärestä on tullut. Taas on koulutus pilannut roiman työihmisen! Mutta aamulla herään edelleen aikaisin, jopa aikaisemmin kuin kotona asuessani.
Onkohan meidän äidit käyneet saman emäntäkoulun? Niitä oppeja meidänkin kotona jaettiin ja lauantain ohjelma oli ihan yksi yhteen. Meillä oli maalaistalo, ja lauantaisin äiti tuli 8maissa aamulla navettatöistä huutaen ja täällä vaan maataan. Äkkiä ylös ja siivoamaan. Siitä sitten mattoja rullaamaan ja ulos pulistelemaan ym. siivous päälle. Tuo äidin konttaus olisama juttu, olisko jo 80-kymppisenä joku.varsimoppi .
Omassa elämässäni aikuisena herään aina aikaisin, en suinkaan siivoa, vaan luen rauhassa lehdet ja teen aamulenkin. Kotiaskareeni eivät ole päivään tai kelloon sidottuja. Sänkyni petaan joka ikinen aamu, haluan kotini olevan siisti javiihtyisä
Pakkasen tyhjennys, oi niin tuttua! Koko talvena niitä helvetin mansikoita ei saanut syödä, mutta huhti-toukokuussa vedettiinkin sitten kaksin käsin.
Olla kesät lähes kokonaan maalla vaarin talossa, n. siihen asti kun olin 14. Harmitti kun en voinut nähdä kavereita pienenä kesäisin. Parina viimeisenä kesänä oltiin onneksi niin vanhoja että kaverit lähtivät usein mukaan sinne välillä viikoksikin, kun matkaa ei ollut kuin puoli tuntia.
Muuten mulla olikin sitten niin vapaa kasvatus että ei tule mieleen oikein mitään.
Lapsuudenkodissa oli pakko kuunnella vanhempien surkeaa kommunikointia. Kinastelua ja tylytystä ihan kummallisista asioista, ja riitojen jälkeen kukin vetäytyi poteroonsa. Jossain vaiheessa piti hiipiä varovasti vessaan/jääkaapille tunnustelemaan ilmapiiriä. Riidat lakaistiin maton alle, mitään ei pyydetty anteeksi eikä mitään opittu, eikä kukaan voinut myöntää olevansa väärässä. Eli ihan rauhassa sai loukata toisia ja kohta taas teeskenneltiin, että kaikki on ihan normaalisti. Vanhempani jatkavat tätä edelleen, ovat nyt noin 70v. Mitään kehitystä ei ole vuorovaikutustaidoissa tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaiken tekeminen itse jouluksi. Se, että jouluruoka syötiin vasta iltapäivällä tai illalla, jolloin koko perhe oli jo nälkäraivon vallassa kun sitä ennen oli saatu pelkkää riisipuuroa.
Tämä meilläkin. Me lapset tietysti herättiin jouluna siinä 8-9 välillä odottamaan iltaa ja joulupukkia. Joulupuuro syötiin joskus aamupäivällä tai keskipäivällä. Siitä kiireellä joulurauhan julistusta kuuntelemaan, sitten hautausmaalle ja vielä saunaan. Kiireessä taas ne iänikuiset perunat kiehumaan (kokonaisina tietysti, joten kiehuminen kesti ikuisuuden). Äkkiä saunatukka kuivaksi ja vaatteet nihkeällä iholle. Kaikilla tietysti oli tässä vaiheessa jo kamala nälkäkiukku. Ruokailu aloitettiin klo 16-17 välillä.
Joulupukki tuli yleensä 17-18 aikaan, eli taas syötiin kiireessä, että ehdittiin syödä lämmin ruoka ennen pukin tuloa. Lahjojen jakamisen jälkeen ei kukaan tietenkään enää olisi jaksanut keskittyä jälkiruokiin.
Nyt 30 vuoden kiirejoulujen jälkeen ollaan pikkuhiljaa saatu aikaistettua ruokailu kello kolmeen... Joulupukki tulee edelleen samaan aikaan lastenlasten takia. Vaan eipähän ole enää ihan niin kamala kiire. Järjetöntä odottaa koko päivä nälkäisenä ja sitten kuitenkin kiirehtiä ruokailua. Saunakin ollaan nyt saatu lämpeämään vasta illalla, joten siellä ehtii käydä rauhassa.
Lauantainen raivosiivoaminen. Äiti tuli lauantaiaamuisin klo 7 kauhealla ryminällä makuuhuoneeseen, veti ikkunat auki ja huusi, että täällä haisee p*ska, nyt ylös ja petivaatteet ulos. Koko lauantai meni siinä, että kannetttiin petivaatteita ulos, luututtiin lattiat ja koko keittiö sekä sauna jne. Iltaisin äiti oli sitten klo 20 aina aivan poikki kun oli ensin koko päivän raivosiivonnut.
Jouluisin siivoaminen aloitettiin jo 4 päivää ennen joulua, samalla tehtiin laatikot, rosollit jne. valmiiksi. Aatonaattona äiti oli sitten taas aivan lopussa kun oli 3 päivää siivonnut. Isä paistoi kinkkua ja äiti makasi migreenissä sängyllä, koska joulu oli taas ollut niin raskasta. Koko homma oli sitten aattona ohi 4-5 tunnissa ja äiti itki taas kuinka kukaan ei huomannut kuinka siistiä meillä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkeily. Landella voi olla kivaa, sen olen vasta aikuisena saanut kokea. Vanhan ajan mökkeily oli hirveätä viikonloppujen tuhlaamista. Vielä pahempaa kuin yllämainittu raivosiivoaminen aamuvarhaisella.
Mökkeily oli yhtä työleiriä. Nolotti kun kerran sain ottaa teininä kaverin mukaan, ja sitten meidät laitettiin kaivamaan jotain kantoa ylös maasta! Koko ajan piti tehdä jotain. Kun sitten aloin käymään itsekseni kävelyillä, sekin piti lopettaa koska oli jostain syystä huono juttu. Pihapiirissä raataminen oli ainoa hyväksytty asia.
Nämä ihan käsittämättömät säännöt! Myöntääkö kukaan että omassa kodissaan pitää nykyään samanlaisia?
Miksi ei saa käydä kävelemässä mökillä? Asuuko metsässä joku pervo jota pitää pelätä mutta josta ei voi kertoa lapsille?
Veikkaan, että tuo kävelemässä käymisen kielto johtui siitä, että näytti naapurien (ja muidenkin) silmissä laiskalta, jos "vain" kävi kävelyllä eikä sitäkin aikaa ollut tekemässä jotain "oikeaa" työtä. Itsellä kokemusta tällaisesta, että maalla ajateltiin naapurien pitävän laiskana, jos kävi kävelyllä ainakin päiväsaikaan. Illalla käveleminen oli ehkä jotenkin hyväksyttävää...
Nykyään nukun viikonloppuisin tai lomalla niin pitkään kuin haluan.
Meillä ei saanut KOSKAAN nukkua pitkään. Lauantaisin herätys oli viimeistään kello 7:30 ja sunnuntaisin vieläkin aikaisemmin, koska silloin mentiin käymään mummon ja papan luona kahvilla 100 kilometrin päässä.
Kesälomalla ei myöskään saanut nukkua vaan piti mennä perkaamaan jotain kukkapenkkiä jo aikaisin aamulla. Teininä valvoin kesällä usein koko yön kun meille tuli internet, josta maksettiin vain kuukausimaksu eikä enää minuuttien mukaan. Äitini tuli aina klo 2-3 yöllä huoneeseeni katsomaan, että olenko netissä vai nukkumassa. Seuraavana aamuna kello 7 hän sitten tuli huutamaan, että nyt ylös, vaikka olin mennyt klo 5 aamulla nukkumaan, olihan kesäloma ja chattailin USA:han muuttaneen kaverin kanssa yöllä.
Vaikka minun ei edes pitänyt tehdä mitään kotona niin silti oli pakko herätä ja äiti vihasi sitä, että olisin halunnut nukkua pitkään. Istuin sitten olohuoneessa katsomassa TV-shopia ja Charlien Enkeleitä TV:stä ja jos nukahdin niin äiti tuli herättämään, että ei päivällä nukuta.
Nykyään nukun kun väsyttää ja valvon viikonloppuisin joskus niin pitkään kuin haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkeily. Landella voi olla kivaa, sen olen vasta aikuisena saanut kokea. Vanhan ajan mökkeily oli hirveätä viikonloppujen tuhlaamista. Vielä pahempaa kuin yllämainittu raivosiivoaminen aamuvarhaisella.
Mökkeily oli yhtä työleiriä. Nolotti kun kerran sain ottaa teininä kaverin mukaan, ja sitten meidät laitettiin kaivamaan jotain kantoa ylös maasta! Koko ajan piti tehdä jotain. Kun sitten aloin käymään itsekseni kävelyillä, sekin piti lopettaa koska oli jostain syystä huono juttu. Pihapiirissä raataminen oli ainoa hyväksytty asia.
Nämä ihan käsittämättömät säännöt! Myöntääkö kukaan että omassa kodissaan pitää nykyään samanlaisia?
Miksi ei saa käydä kävelemässä mökillä? Asuuko metsässä joku pervo jota pitää pelätä mutta josta ei voi kertoa lapsille?
Veikkaan, että tuo kävelemässä käymisen kielto johtui siitä, että näytti naapurien (ja muidenkin) silmissä laiskalta, jos "vain" kävi kävelyllä eikä sitäkin aikaa ollut tekemässä jotain "oikeaa" työtä. Itsellä kokemusta tällaisesta, että maalla ajateltiin naapurien pitävän laiskana, jos kävi kävelyllä ainakin päiväsaikaan. Illalla käveleminen oli ehkä jotenkin hyväksyttävää...
Joo, samaa mieltä. Meillä maalla ei kesällä sadonkorjuu / perunannostoaikaan saanut näyttää siltä, että ei tehtäisi töitä. Olin usein isän kanssa pellolla vain nostelemassa harsoja tai häätämässä variksia, koska piti näyttää siltä, että se on kovaa työtä. Jos ei ollut tekemistä (perunat nostovalmiita) niin sitä tekemistä keksittiin. Autotalli maalattiin joka kesä, polttopuita siirreltiin katoksesta toiseen ihan vain huvin vuoksi jne.
Meilläkään ei kesälomalla saanut nukkua vaan kesällä tehtiin töitä aamusta lähtien koko päivä. Olisin mieluummin ollut koulussa ja kesäloman alkaessa oli aina sellainen sekalainen tunnetila. Toisaalta kivaa, koska on loma, mutta toisaalta hirvitti, että huomenna alkaa se kesäraataminen. En päässyt koskaan kavereiden kanssa pyöräretkelle tai pelaamaan heidän kanssaan pesäpalloa koululle, koska piti tehdä kotona töitä. Vanhempani eivät ymmärtäneet "vierailla töissä käyviä" ihmisiä ja heidän lapsiaan. Pitivät heitä laiskoina ja nirppanokkina, koska lähtivät kesällä oikeasti lomalle jonnekin. Meillä tehtiin koko kesä töitä ja töiden jälkeen pääsi ehkä järvelle uimaan, jos ei ollut jo liian myöhäistä.
Elokuu & syyskuu olivat sitten vielä pahempia kuukausia, koska silloin alkoivat puinnit ja haravointi. Koko päivä koulussa, sitten joko pellolle apuun tai haravoimaan äidin kanssa, läksyjen teko ja nukkumaan. Koulussa kaverit nauroivat, koska lähtivät paikalliseen kauppaan ostamaan hedelmäkarkkeja ja minun piti mennä kotiin haravoimaan.
Tätä kyllä ihmettelen, että kaikkien mielestä pikkusisarusten vahtiminen on kohtuutonta. Millä tavalla? Mä olin pahimmassa teinivaiheessa, kun mulle syntyi pikkusisarus, mutta en kyllä kyseenalaistanut sitä, että mullekin kuuluu välillä hänen hoitaminen.
Ylipäätään perheessä on ihan normaalia, että jaetaan vastuuta ja hommia ikätason mukaisesti. Ilmeisesti tämä on nykyään sitten epäsuosittu mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tämä siivoamisraivo kumpuaa vai liioitteletteko kokemuksia? Kysyn ihan aidosti mielenkiinnosta, koska ei meillä ollut mitään siivouspäiviä ja silti oli siistiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös piti aina syödä leipää aterian yhteydessä. Piti olla erityinen syy, jos ei ottanut leipää. Äiti kyllä leipoi leivät itse ja ne oli hyviä, mutta kun sitä leipää syötiin myös aamu- ja iltapalalla.
Kaikki marjat piti poimia, puhdistaa ja säilöä itse. Mansikat, vadelmat, mustikat, puolukat, herukat. Lisäksi hoidettiin omasta puutarhasta talveksi omenat, raparperit, porkkanat, sipulit ja perunat. Olen niin korviani myöten täynnä marjojen poimintaa, etten ole aikuisena poiminut kuin lasten kaverina muutaman litran mustikoita. Herukoita meillä on pihan koristeena ja lapset syö marjoja suoraan pensaasta, mutta muuten annan lintujen tyhjentää pensaat. Porkkanoita ja omenapuita olen laittanut laitan lasten ja silmän iloksi, mutta niitäkään ei säilötä talveksi. Perunamaata meillä ei ole ollut koskaan, mikä on ollut vanhemmilleni suuri hämmästys.
Jännä muuten, kun äitini siivosi ihan hirveästi ja oli tarkka monessa siivoukseen liittyvässä asiassa, mutta lasten ei tarvinnut käydä suihkussa tai vaihtaa puhtaita vaatteita kuin saunomisen yhteydessä eli kaksi kertaa viikossa. Edes hampaiden pesusta ei huolehdittu. Omat lapset suihkuttelee ja vaihtaa puhtaat vaatteet yleensä joka päivä. Hampaat pestään 1-2 kertaa päivässä.
Ai saakeli tämä. Ensinnäkin marjojen kerääminen, puhdistus ja pakastusrumba, johon piti osallistua kaikkien. Pihalla oli kolmea eriväristä herukkaa, lisäksi piti lähteä mansikan ja vadelman poimintaan ja niin mustikka- ja puolukkametsälle. Marjoja tuli ihan hirveästi ja niiden käsittelyyn meni valehtelematta puoli kesää tai jopa enemmän. Kesäkuussa alkoi mansikoilla ja päättyi elo-syyskuun vaihteeseen. Marjat piti kaiken lisäksi pakastaa ja käsitellä vaikeimman mukaan, eli ei vaan kokonaisena pakkaseen, vaan mansikat piti siivuttaa ja sokeroida, herukoista tehtiin soseita, hilloja ja mehuja, puolukat survottiin ja muistelen, että vain mustikat saivat mennä sellaisenaan pakkaseen. Mutta mikä paradoksaalista, loppujen lopuksi noita tuotteita syötiin talven mittaan hyvin vähän. Sitten toukokuussa alkoi vimmattu projekti nimeltä "pakkasen tyhjentäminen" ja silloin piti vetää pakolla hirveitä määriä marjoja ja mehuja eri muodoissa. Esimerkkinä tehtiin lettuja, joiden kanssa piti syödä kamalat määrät hilloa, koska muuten ei mahdu uusi sato. Teini-iässä ihmettelin, että miksi sitten pitää panostaa tuollainen työmäärä marjojen laittamiseen, kun kerran tahtoo jäädä syömättä. Vastaus oli hullun kiilto silmässä TOTTAKAI MARJAT PITÄÄ LAITTAA.
Edelleenkään en ymmärrä ihmisiä, jotka hullulla stressillä käyttävät loppukesän marjojen pakastukseen. Ei siis siinä mitään, jos joku kokee sen mukavana puuhana mutta ihan turhaa hommaa, jos ei siitä erityisemmin tykkää. Itse ostan marjat kaupan pakastealtaasta ympäri vuotta, samoin kuten muutkin elintarvikkeet sitä mukaa kun niitä tarvitsen.
Ja aivan kaikki muukin säilöminen. Meillä tuli aina valtavasti omenoita, jopa "huonoina" vuosina reilusti yli oman tarpeen. Niitä sitten tehtiin mehuksi ja hilloksi ja kuivattiin viipaleina, olisi mennyt muuten hukkaan. Ai saakeli, muistan edelleen sen imelän löyhkän mikä leijui talossa päiväkausia. Sitten tosiaan keväällä se melkein säilömistä maanisempi pakastimen tyhjennys.
Nyt aikuisena tulee kyllä itsekin pakastettua mansikoita yhteensä joku litra tai pari aina pieni rasiallinen kerrallaan, kun tuoreena syötävistä jää vähän jäljelle. Sellaisen säilömistahdin minäkin kestän järjissäni ja ne ehtii syödä ennen seuraavaa kesää. Kaikkein mieluiten syön kyllä marjat tuoreina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä siivoamisraivo kumpuaa vai liioitteletteko kokemuksia? Kysyn ihan aidosti mielenkiinnosta, koska ei meillä ollut mitään siivouspäiviä ja silti oli siistiä.
Olen kommentti 109. Taisin jopa kertoa liian laimeasti. Meillä oli lauantaina pääsiivouspäivä ja silloin ei juuri muuta tehty kuin siivottu. Imuri meni päälle seitsemältä ja pois päältä 5 tuntia myöhemmin lounaan ajaksi. Sitten imuroitiin vielä 2-3 tuntia lisää ja jonkun piti kävellä imurin perässä pesemässä lattioita ettei sinne vain tulisi ennen moppaamista roskia. Sauna pestiin lauantaisin juuriharjalla ja siellä haisi aina mäntysuopa kun meni lauantaina saunaan. Maanantaina alkoi sama ralli alusta. Meillä piti joka päivä imuroida ennenkuin äiti tuli kotiin kuin perseeseen ammuttu karhu. Imurointi piti aikaistaa niin, että äiti kuuli imurin ääneen tullessaan sisään. Jos oli jo imuroitu valmiiksi niin äiti alkoi itse imuroimaan vihaisena, koska ei uskonut, että kotona on jo imuroitu.
Minulla on kamalat traumat imuroimisesta ja imuroinkin nyt vain kun täytyy imuroida eli ehkä kerran viikossa enkä ole vielä kuollut pölyyn kuten äitini ennusti.
Meilläkin viikonloppuisin äiti tuli huoneeseen imurin kanssa, räväytti valot päälle ja verhot auki. Ja kommentoi samalla jotain että nyt ylös, kello on jo vaikka mitä, täällä vaan maataan. Tosin meillä tämä tapahtui vasta 10-11 aikaan, eli olen ilmeisesti ollut onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä siivoamisraivo kumpuaa vai liioitteletteko kokemuksia? Kysyn ihan aidosti mielenkiinnosta, koska ei meillä ollut mitään siivouspäiviä ja silti oli siistiä.
Voi kuule. Kun olin lapsi, äiti tuli töistä neljän jälkeen perjantaina väsyneenä pitkästä työviikosta. Söimme nopeasti jotain ja sitten alkoi SIIVOUS. Pelkäsin perjantaipäiviä lapsena. Rättiväsynyt äiti siivosi ja siivosi, raivosi ja marttyroi kuinka hän joutuu yksin siivoamaan, tätä paskaa kaivamaan jonne kaikki MUUT paskaa ja pölyä levittävät koko ajan. Piileskelin huoneessani etten olisi tiellä. Pihalle vietiin matot ja sohvatyynyt joka ikinen perjantai ja isän tehtäviin kuului niiden tamppaus.
Siivous jatkui lauantaiaamuna vanhempien makuuhuoneen perusteellisella siivoamisella. Siihen kuului oleellisena osana imurilla kiinteiden kaappien alaosien kolistelu, minä nukuin seinän takana ja tuntui kuin päähän olisi hakattu. Isä pakeni kauppaan syyllistämistä ja nalkutusta. Kun makuuhuone oli siivottu ja petivaatteet vaihdettu niin äiti alkoi leipomaan päiväksi ja oli sen jälkeen niin väsynyt, ettei jaksanut kuin istua illan saunan jälkeen ja sunnuntain.
Meillä paskaa ei oikeasti levittänyt kukaan. Olin ainoa lapsi, pieni arka tyttö, ja isäni oli siisti mies. Meillä ei ollut pölyhiukkastakaan missään koskaan.
Minä en aikuisena koskaan siivoa koska on pakko. Minä siivoan vain silloin kun huvittaa ja silti meillä on aina siistiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä siivoamisraivo kumpuaa vai liioitteletteko kokemuksia? Kysyn ihan aidosti mielenkiinnosta, koska ei meillä ollut mitään siivouspäiviä ja silti oli siistiä.
Olen kommentti 109. Taisin jopa kertoa liian laimeasti. Meillä oli lauantaina pääsiivouspäivä ja silloin ei juuri muuta tehty kuin siivottu. Imuri meni päälle seitsemältä ja pois päältä 5 tuntia myöhemmin lounaan ajaksi. Sitten imuroitiin vielä 2-3 tuntia lisää ja jonkun piti kävellä imurin perässä pesemässä lattioita ettei sinne vain tulisi ennen moppaamista roskia. Sauna pestiin lauantaisin juuriharjalla ja siellä haisi aina mäntysuopa kun meni lauantaina saunaan. Maanantaina alkoi sama ralli alusta. Meillä piti joka päivä imuroida ennenkuin äiti tuli kotiin kuin perseeseen ammuttu karhu. Imurointi piti aikaistaa niin, että äiti kuuli imurin ääneen tullessaan sisään. Jos oli jo imuroitu valmiiksi niin äiti alkoi itse imuroimaan vihaisena, koska ei uskonut, että kotona on jo imuroitu.
Minulla on kamalat traumat imuroimisesta ja imuroinkin nyt vain kun täytyy imuroida eli ehkä kerran viikossa enkä ole vielä kuollut pölyyn kuten äitini ennusti.
Meillä myös imuroitiin joka päivä pitkään ja hartaasti. Ei ollut edes kotieläimiä, joiden karvaa olisi ollut lattioilla. Minä en äidin mielestä osannut imuroida riittävän hyvin vielä 18-vuotiaanakaan, vaan hän vielä itse imuroi uudelleen. Voitte arvata miten inhoan nykyään imurin ääntä...
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin viikonloppuisin äiti tuli huoneeseen imurin kanssa, räväytti valot päälle ja verhot auki. Ja kommentoi samalla jotain että nyt ylös, kello on jo vaikka mitä, täällä vaan maataan. Tosin meillä tämä tapahtui vasta 10-11 aikaan, eli olen ilmeisesti ollut onnekas.
Ehkä on silti syytä olla tyytyväinen, että siivoaminen oli ennakoitavissa ja tapahtui aina samaan aikaan. Itse ainakin olin, kun kuulin kaverilta että hänen äitinsä saattoi aloittaa suursiivouksen vaikka keskellä yötä, jos siltä sattui tuntumaan. Kaksisuuntainen mielialahäiriö, silloin vielä diagnosoimaton, eli välillä he elivät viikkoja paskassa ja sitten välillä piti imuroida joskus kahden aikaan yöllä, vaikka aamulla olisi ollut aikainen herätys.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä siivoamisraivo kumpuaa vai liioitteletteko kokemuksia? Kysyn ihan aidosti mielenkiinnosta, koska ei meillä ollut mitään siivouspäiviä ja silti oli siistiä.
Kuule ole onnellinen ettet tiedä tuon taivaallista näistä siivouspäivistä. Olen 80-luvun alun lapsi ja vanhempani ovat syntyneet 40-luvun lopulla / 50-luvun alussa. Tuolle ikäluokalle siivoaminen oli - etenkin naisille - kaikki kaikessa. Meitä oli 2 poikaa ja 2 tyttöä samassa omakotitalossa kahdessa eri maakuuhuoneessa ja voi veljet sitä huutoa kun perjantaina aloitettiin meilläkin viikonloppusiivous. Lauantaina jatkettiin aikaisin aamulla ja meidän lapset ajettiin ensimmäisinä alakertaan. Vanhimmalla veljellä oli jossain vaiheessa ajokortti ja hän pääsi aina siivousta pakoon samalla kun me 3 muuta jäimme tamppaamaan mattoja. Koko talo käännettiin ylösalaisin kahdessa päivässä ja äiti oli täysi hermoraunio siivoamisen jälkeen. Koko sunnuntai meni äitin migreeniä hoitaessa, koska maanantaina oli taas työpäivä ja koko viikonloppu käytetty siivoamiseen. Seuraavana perjantaina se alkoi taas alusta.
Parasta oli kyllä se, ettei niitä marjoja saanut syödä vaan niitä säästettiin ja loppujen lopuksi osa päätyi varmaan roskiin kun vuosikertoja oli jo liikaa....