Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
kotimamma kirjoitti:
Aamupalan syönti heti herätessä. Muistan miten ylä-asteella söin väkisin jopa niin että oikeasti yökötti. Kun muutin kotoa pois Ennen ammattikoulua, sen jälkeen en ole aamupalaa syönyt. Valvon ensin muutaman tunnin ja syön sitten kun käyttää.
Meilläkin oli aamupalapakko, mutta ei onneksi puuropakkoa niin kuin monessa kodissa. Vanhemmat itse söi aamulla aina vain puuroa ja tuputtivat usein mullekin, mutta sain silti valita toisin. Tykkäsin kyllä syödä aamupalaa, kun sain ottaa hyvää itsetehtyä leipää tai karjalanpiirakoita. Omille lapsille olen antanut täyden vapauden valita, syövätkö aamupalaa lainkaan ja lopputuloksena kukaan heistä ei syö aamuisin. Koulun terkkarit huomauttelee, mutta itse en huolehdi, koska ovat terveitä teinejä ja menestyvät koulussa erinomaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Sängyn petaaminen joka aamu.
Se että makeaa sai syödä vain karkkipäivänä ja vasta ruoan jälkeen.
Säännöllinen siivoaminen.
Juuri tämän vuoksi en ole enää aikuisena mummini kanssa. Jos mummi sattui huomaamaan että olin yhden karkin syönyt ennen ruoka-aikaa (vaikka olisi vielä tunteja ruokailuun) tuli hän raivosta punaisena huutamaan että menee ruokahalu kun syö makeaa!! Nyt itkeskelee kun kukaan meistä lapsen lapsista ei käy kattomassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verhojen vaihtaminen pitkin vuotta! Lapsuudenkodissani oli erikseen kesäverhot ja talviverhot, ja lisäksi jouluverhot. Mitään käytännöllistä eroa näillä ei ollut (kesäverhot ei esimerkiksi pimentänyt enemmän vaan kaikki oli ihan samanlaista verhokangasta), mutta kesäverhot oli vaaleamman väriset, talviverhot tummemmat ja jouluverhot joulukuosiset. Omassa kodissani on ihan samat verhot vuoden ympäri.
Kesäverhot oli keveät ja valoa läpipäästävät, talviverhot tummat ja paksut. Mielestäni oli nurinkurista laittaa talveksi pimentävät verhot, kun luonnonvaloa on muutenkin vähän, ja vastaavasti kesäksi verhot, jotka ei auta auringon porotukseen lainkaan, vaan joutuu käyttämään sälekaihtimia. Jouluverhoja meillä ei ihme kyllä ollut.
Äidin ja vaimon jäljiltä toi verhojen vaihto. Ennen vaimoa lähes jokainen tyttöystävä tahtoi vaihdella verhoja. Vaimo jatkoi sitä.
Kun jäin leskeksi loppui verhojen vaihtelu. Mulla on ikkunat ilman verhoja aina, säleverhot on hellepäiville, mutta nukkuessa verhot on pois tieltä.
Saan nukahdettua kun laitan pään tyynyyn, katuvalot tai kuu ei haittaa, vastapäinen kerrostalo on niin kaukana ettei näe kuin kiikarilla.
Jos yöllä ei nukuta, nousen ylös ja teen jotain muuta. Lapsena piti pysyä sängyssä ja yrittää väkisin nukkua.
En itse neulo villapaitojani tai kudo mattojani. Ne voi ostaa ihan kaupasta. Ikkunoita en pese kahta kertaa vuodessa, enkä vaihda mitään kausiverhoja.
Kai edes maalla on pakko pestä ikkunat pari kertaa vuodessa? Kaupungissa useammin.
Ja ikkunaverhojen vaihto muuttaa koko huoneen, kivaa vaihtelua ja pakko verhotkin on välillä pestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lauantaisin oli aina viikkosiivuos. Matot ja petivaatteet ulos. pölyjä pyyhkiessä piti kaikki taulutkin ottaa seiniltä alas ja pyyhkiä ja lattiat piti tietysti hinkata lattiarievun kanssa konttaamalla. Verhot vaihdettiin ainakin sen viisi kertaa vuodessa. Pakolliset oli kevät ja syksy ja siinä välillä Joulu, Pääsiäinen ja Juhannus. Keväinen suursiivous oli varsinainen urakka. Silloin piti myös kaikkien ulkorakennusten lattiat tyhjentää tavarasta, lakaista ja sitten puhdistaa ne luudalla ja mäntysuopa vedellä. Itse talo tietysti pestiin lattiasta kattoon, keittiön kaappien tavarat tiskattiin (vaikka ne puhtaita olikin) ja kaapit tietysti pestiin sisältä. Siinä meni monta päivää ja jos liian myöhässä aloitettiin niin oli kamala stressi koska ilmeisesti oli olemassa joku 'näkymätön laki' että tälläinen suursiivous piti olla tehtynä ennen Juhannusaattoa.
Vierailija kirjoitti:
kotimamma kirjoitti:
Aamupalan syönti heti herätessä. Muistan miten ylä-asteella söin väkisin jopa niin että oikeasti yökötti. Kun muutin kotoa pois Ennen ammattikoulua, sen jälkeen en ole aamupalaa syönyt. Valvon ensin muutaman tunnin ja syön sitten kun käyttää.
Meilläkin oli aamupalapakko, mutta ei onneksi puuropakkoa niin kuin monessa kodissa. Vanhemmat itse söi aamulla aina vain puuroa ja tuputtivat usein mullekin, mutta sain silti valita toisin. Tykkäsin kyllä syödä aamupalaa, kun sain ottaa hyvää itsetehtyä leipää tai karjalanpiirakoita. Omille lapsille olen antanut täyden vapauden valita, syövätkö aamupalaa lainkaan ja lopputuloksena kukaan heistä ei syö aamuisin. Koulun terkkarit huomauttelee, mutta itse en huolehdi, koska ovat terveitä teinejä ja menestyvät koulussa erinomaisesti.
Ihmiset ovat erilaisia, mutta aamupalattomuus ja siitä alkava lumipalloefekti on tilastollisesti yksi syy ylipainolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaihtele ikkunaverhoja.
En käytä pöytäliinoja, enkä peitä kaunista lattiaa matoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy saunassa tiettynä päivänä tiettyyn kelloaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse neulo villapaitojani tai kudo mattojani. Ne voi ostaa ihan kaupasta. Ikkunoita en pese kahta kertaa vuodessa, enkä vaihda mitään kausiverhoja.
Kai edes maalla on pakko pestä ikkunat pari kertaa vuodessa? Kaupungissa useammin.
Ja ikkunaverhojen vaihto muuttaa koko huoneen, kivaa vaihtelua ja pakko verhotkin on välillä pestä.
Eipä ole pakko.
Kerman käyttö ruuanlaitossa melkein syntiä, sitä tuli tilkka ja loput maitoa tai vettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse neulo villapaitojani tai kudo mattojani. Ne voi ostaa ihan kaupasta. Ikkunoita en pese kahta kertaa vuodessa, enkä vaihda mitään kausiverhoja.
Kai edes maalla on pakko pestä ikkunat pari kertaa vuodessa? Kaupungissa useammin.
Ja ikkunaverhojen vaihto muuttaa koko huoneen, kivaa vaihtelua ja pakko verhotkin on välillä pestä.
Eipä ole pakko.
Ei ole pakko, ihmettelen vain ihmisten valintaa elää pölyssä. Ikkunaverhoihin esimerkiksi kertyy sitä paljon. Ja asuinpaikasta riippuen ihan oikeaa likaa.
Vierailija kirjoitti:
Siivoa/tiskaa/tee ruokaa helvetillisen raivon ja tuskailun ja tiuskimisen kanssa. Mun mielestä etenkin siivoaminen on ihan kivaa ja jopa rentouttavaa, kun saa rauhassa siivota vaan omia jälkiään eikä päälle vielä muidenkin rajattomasti tahallaan sikailevien sottapyttyjen jotka eivät siivoa ikinä omia sotkujaan.
Olet lapseton sinkku? Jos et, kerro ihmeessä, miten olet saanut puolisosi ja lapsesi siivoamaan omat sotkunsa?
Ei ole oikeastaan muuta kuin tuo vaatteiden silitys ja lakanoiden mankelointi, mitä en ymmärrä enkä myöskään tee. Sänkyä en petaa myöskään, en edes omista päiväpeittoa. Tosin en myöskään hillu sängyssä päivällä enkä päivävaatteissa.
Meillä tehtiin kaikkia noita mainittuja asioita, mutta hyvässä hengessä.
Perunan maahan laitto, torilla myynti, nosto ja penkkien kitkeminen rikkaruohoista (kitkeminen oli ärsyttävää, mutta siitä sai vähän rahaa). Perunashowhon osallistui sukulaisia ja naapureita ja sen jälkeen aina kahvittelut leipineen ja piirakoineen. Oli mukavaa ja yhteisöllistä puuhaa.
Myös marjastus kuului asiaan, mutta lapsena riitti että osallistui, vaikkei jaksanut älyttömästi poimia. Metsään sai ottaa leluja ja leikkiä niillä ja reissuun kuului ainakin syksyisyillä karpaloreissuilla makkaranpaisto nuotiolla kahveineen ja kaakaoineen.
Siivota piti aina välillä, mutta en muista mitään hampaiden kiristelyä, enkä edes sitä siivottiinko joka viikko. Ennen joulua sauna ja kylppäri pestiin juuriharjalla, mutta oli mielestäni palkitsevaa saunoa sitten mäntysuovalta tuoksuvassa, puhtaassa saunassa.
Ruuista viinimarjamehu sekä neljän viljan puuro on niitä, joita en syö/juo enää, koska totaalinen yliannostus lapsena. Meillä oli paljon marjapuskia ja luonnollisesti ainoa mehu oli itse tehty, koskaan ei ostettu kaupasta. Tuo puuro on vaan yksinkertaisesti pahaa, mutta kaurapuuroa syön nykyäänkin. Myös perunaa syötiin joka aterialla, koska oli isot perunamaat. Noin 5 vuotta meni omille muuton jälkeen, että rupesin taas syömään omassa kodissani perunoita, nykyään kuuluu taas perusruokavalioon riisin ja pastan ohella.
Olenkin kyllä ysärin lapsi, mummoni on juuri tuota "koko ajan pitää tehdä jotain hyödyllistä" sarjaa, mutta onneksi se ei ole kantautunut tuon pidemmälle.
Jokasyksyinen hillitön puolukoiden poiminta. En edes pidä niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoa/tiskaa/tee ruokaa helvetillisen raivon ja tuskailun ja tiuskimisen kanssa. Mun mielestä etenkin siivoaminen on ihan kivaa ja jopa rentouttavaa, kun saa rauhassa siivota vaan omia jälkiään eikä päälle vielä muidenkin rajattomasti tahallaan sikailevien sottapyttyjen jotka eivät siivoa ikinä omia sotkujaan.
Olet lapseton sinkku? Jos et, kerro ihmeessä, miten olet saanut puolisosi ja lapsesi siivoamaan omat sotkunsa?
Olen eri, mutta omalle lapselle olen opettanut taaperosta saakka keräämään lelut ja viemään vaatteet pyykkikoriin. Otan mukaan siivoukseen, vaikka se vielä tässä vaiheessa aiheuttaa enemmän ongelmia kuin apua. Vanhempana saatan sitoa kotihommat kuukausirahaan. En tiedä kuinka paljon sukupuoli ja yleinen persoona vaikuttaa tähän.
Miehelle en jaksa nalkuttaa, kun on muuten hyvä puoliso. Ennemmin palkkaan tarvittaessa siivoojan avuksi. Ja on siitäkin apua, että mies vie lapsen ulos isompien siivousten ajaksi.
Tuntuu tutulta...kylässä piti kieltäytyä kohteliaasti ottamasta lisää pikkuleipää tai kakkua, vaikka teki mieli. Äiti seurasi , osasinko vakuuttavasti kiitellen kieltäytyä...katse tiukkeni, mikäli epäröin, ja meinasin ottaa lisää tarjottavaa ....ääneen ei sanottu, mutta ois muuten saanut hävetä käytöstään...naurattaa nykyään mokoma kursailun jalostettu muoto
Meilläkin oli tämä kellopelleily. Tuvan kello oli 10 min etuajassa, makuuhuoneen kello 5 min. Olohuoneen kello pidettiin lähes oikeassa ajassa, korkeintaan pari minuuttia etuajassa. Oli oudon vapauttavaa laittaa kaikki oman kodin kellot sekunnilleen oikeaan aikaan.