Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Muiden asioista stressaaminen ja huolehtiminen ja kysymättä niihin puuttuminen sekä ei-toivottujen, itsestäänselvien neuvojen jakeleminen. Itkusilmin valvotaan yötä myöten, kun työkaverin kumminkaimalta murtui jalka, mitenköhän se nyt pärjää?!?!
Juu ei kiitos, huolehdin omista asioistani ja autan kyllä läheisiä, jos he sitä tarvitsevat ja PYYTÄVÄT. En suostu stressaamaan asioista, joita en ole aiheuttanut, jotka eivät vaikuta minuun ja joille en voi mitään tehdä.
Miten tämä onnistuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä näköjään vastannut edes kysymykseen... anteeks siitä :D No, aikuisuuteen en ottanut mukaan älytöntä pakkoulkoilua enkä minuutintarkkoja ruokailuaikoja. Silti ihan hyvin menee niiden osilta - harrastan kestävyysjuoksua ja syön pääasiallisesti terveellisesti, saatan tosin syödä vaikka klo 01.30 yöllä jos jostain syystä on nälkä, useimmiten ei. Lisäksi noiden sisarusten lasten kanssa olen kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että kun uusi vauva syntyy perheeseen, niin se vanhempi lapsi saa kuitenkin edelleen sen huomion mitä ennenkin, kenties vähän enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoa/tiskaa/tee ruokaa helvetillisen raivon ja tuskailun ja tiuskimisen kanssa. Mun mielestä etenkin siivoaminen on ihan kivaa ja jopa rentouttavaa, kun saa rauhassa siivota vaan omia jälkiään eikä päälle vielä muidenkin rajattomasti tahallaan sikailevien sottapyttyjen jotka eivät siivoa ikinä omia sotkujaan.
Olet lapseton sinkku? Jos et, kerro ihmeessä, miten olet saanut puolisosi ja lapsesi siivoamaan omat sotkunsa?
Olen eri, mutta omalle lapselle olen opettanut taaperosta saakka keräämään lelut ja viemään vaatteet pyykkikoriin. Otan mukaan siivoukseen, vaikka se vielä tässä vaiheessa aiheuttaa enemmän ongelmia kuin apua. Vanhempana saatan sitoa kotihommat kuukausirahaan. En tiedä kuinka paljon sukupuoli ja yleinen persoona vaikuttaa tähän.
Miehelle en jaksa nalkuttaa, kun
Minusta oli hirveän epäreilua lapsena, kun isäni ei tarvinnut siivota. Äiti opetti meitä siivoamaan hänenkin sotkunsa, mutta minä yritin kapinoida sitä vastaan.
Teen kaiken miten huvittaa ja millon haluun. Ärsyttävä tyhmä sukupolvi 50-60 luvun ihmiset joiden päässä ei ole ku pelkkiä sääntöjä. Eivät osaa edes lettuja paistaa ilman eri sääntöjä miten se tehdään.
En ikinä siivoa lauantaina. Ei yhtäkään la 18v aikana, että saisi nukkua koulu viikon jälkeen. Se ***imuri alkaa huutamaan 7 aamulla äiti on pahalla päällä kun pitää tehdä näin koska näin on opetettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei vanhempien lasten tarvitse osallistua lasten- ja vauvanhoitoon
Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta maalla tytöt joutuivat tätä tekemään. Miksi pitää tehdä niin paljon lapsia ettei jaksa niitä itse hoitaa?!!
Ei kun entisaikaan hyvät vanhemmat antoivat eväitä elämään. Opetettiin elämäntaitojen. Lasten hoitaminen opetti nuorelle ihmiselle taitoa hoitaa lapsia. Nykyisin monet nuoremmat äidit tai isät eivät osaa, kun ei ole saanut harjoitella.
Ja perheen nuoremmat sisarukset eivät sitten sitä osanneet, vai miten se meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuliko maha täyteen? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruna kuului tiettyyn aikakauteen ja parikymmentä vuotta taaksepäin ei ollut pasta ja riisi kovin yleistä. Kanafileetkin on tulleet tosi myöhään kauppoihin.
Näinpä ja se oli kallista. Ei raaskittu käyttää. Lisäksi jokainen tietää miten paljon paremmin peruna täyttää kun esim riisi tai pasta.
Suomalaisten ruoka oli aika yksipuolista ennen EU -aikaa, perunaa eri muodoissaan. Vasta oikeastaan EU_n ja ruoan halpenemisen myötä alkoi olla enemmän kanaa ja muuta. Mutta olihan ruoallakin eri tarkoitus, tarkoitus oliettä maha tuli täyteen, sitä minun äiti aina kysyi, ei sitä miltä maistui tai oliko ravintoaineet kohdallaan, perunallajan mahan saa kyllä hyvin täyteen
Huh-huh, mitä väittämiä. Oikeasti? Ennen EUta syötiin yksipuolisesti. Ehkä sitten jossain perheessä. Meillä syötiin kyllä jo ihan 60-luvulla todella monipuolisesti. Ja hyvin kasvispainotteisesti. Perunan lisäksi oli käytössä riisit ja makaronit. Punaisen lihan tilalla usein kala tai kana. Näin pääkaupungissa.
Mulle ei ole jäänyt mitään traumoja siitä, olen kökkinyt kasvimaalla kuopimassa, poimimassa marjoja tai haravoinut säntillisesti. Se oli normikauraa mun asuinalueen 70-luvulla kasvaneille lapsille. Kaikki osallistui ja teki, ja pääkaupunkiseudulla kasvoin omakotialueella.
Itse en ole näistä tehnyt koskaan tikusta asiaa, vaikka nyt lasten kanssa asun myös omakotitalosssa ja tekemistä riittää. Jos jää tekemättä, niin sitten jää. Lapset syntyneet 2000-luvulla.
Mulle ei ole jäänyt traumoja, mutta on asioita, joita en ole siirtänyt eteenpäin esim. sellaisesta, että lapset laitettiin hakkaamaan halkoja liian nuorina ja osaamattomina. Jos osui kirves sääreen, se paikattiin kotona. En tiedä, ehkä olisi sairaalaan viety, jos olisi meinannut kuolla?
Kaikesta sai turpaan. Jos sanoi vastaan. Ei tehnyt hyvin. Ei osannut koulutehtäviä. Vanhemmat hakkasi sinisenkirjaviksi.
Oli meilläkin tota kaikkea älytöntä raivoamista ja tiettyä juhliin liittyvää painetta, mutta ongelma olikin, että se oli ihan älytöntä eli ei liittynyt mihinkään siivoamiseen tai muuhun, vaan vanhemmat saattoi vetää kilarit ihan mistä vaan ja sitten tuli turpaan. Ja tietyllä tapaa, koska kaikki arkipäivät oli selviytymistä, ei eroa ollut siinä, että olisi ollut jotain spessupäiviä, jolloin olisi pitänyt suoriutua. Koko helvetin elämä oli suoriutumista.
Enemmänkin hyvällä muistan näitä kasvimaan kitkemisiä ja marjojen tai sienien poimimisia, koska niissä oli jotain positiivista.Tiesi mitä oli tekemässä ja niistä ei niinkään tullut turpaan, jos tuli jotain tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juo maitoa, lapsena oli pakko. En poimi mustikoita.
Vanhempani olivat tapaluterilaisia perinteisiä arvoja korostavia vasemmistolaisia maalaisia. Kaikki piti tehdä kuten on aina ennenkin on tehty.
Hassua mutta lapsuuteeni ei kuulunut lainkaan musiikki. Lisäksi kaikki suhteet oli vahvasti roolitettuja.
Ei ollut alkoholismia tai puutetta tai väkivaltaa mutta inhosin lapsuuden perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puuron syönti. Muuta en keksi, minulla oli hyvä lapsuus.
Lapset ei saaneet ruokaa. Kahvia ja pullamössöä kun aikuiset söi kunnon ruokaa. Vieraille laitettiin lihapullia ja salaattia, muuten syötiin vaan lihalientä ja perunaa ilman lisukkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani yrittivät sosiaalistaa minua. Yrittivät sopia yökyliä yms ja kutsua "kavereiden" vanhempia kylään. Ei mulla ollut niiden kanssa muuta yhteistä kuin sama kerho tai koulu.
Vierailija kirjoitti:
Enkä näköjään vastannut edes kysymykseen... anteeks siitä :D No, aikuisuuteen en ottanut mukaan älytöntä pakkoulkoilua enkä minuutintarkkoja ruokailuaikoja. Silti ihan hyvin menee niiden osilta - harrastan kestävyysjuoksua ja syön pääasiallisesti terveellisesti, saatan tosin syödä vaikka klo 01.30 yöllä jos jostain syystä on nälkä, useimmiten ei. Lisäksi noiden sisarusten lasten kanssa olen kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että kun uusi vauva syntyy perheeseen, niin se vanhempi lapsi saa kuitenkin edelleen sen huomion mitä ennenkin, kenties vähän enemmänkin.
Laitoin ennen tätä pitkän vuodatuksen, mikä ei näköjään mennyt läpi - ehkä ihan hyvä niin :D Mutta pääasiassa lapsuudesta on jäänyt painamaan meidän sisarusten kokema "eriarvoisuus". Olen perheen kuopus, mutta ollessani n. 5v vanhempien erotessa tuli kuvioihin isäpuoli ja myöhemmin kolme sisarusta. Aivan liian pienenä meni elämä ylösalaisin ja yht'äkkiä pitikin olla mukamas iso ja reipas tyttö. Nykyään ymmärrän kyllä paremmin vanhempienikin toimintaa ja paineita, ja lapsuuteni oli kaiken kaikkiaan hyvä, mutta pakko myöntää, että näin aikuisenakin lapsuuden arvet kummittelee elämässä. Pelkään menettämistä yli kaiken, samoin kuin riitoja ja suuttumista, en osaa riidellä ilman, että puhkean itkemään. En kestä ajatusta, että minusta ei pidetä. Näen virheitä aina ja ennen kaikkea itsessäni, kannan huonoa omatuntoa KAIKESTA. Kaipaan edelleen (+30.v) kauheasti lapsuuteen, sellaisiin onnellisiin aikoihin. Elämänhallinnassa ongelmia ja itsetunto täysi nolla. Näitä työstän kaiken aikaa, enkä kanna kaunaa - vanhempiin nykyään läheiset ja rakkaat välit <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkojen ja muiden marjojen pakkokerääminen. Nykyään ostan ne torilta tai sukulaisilta. Samoin puun taimien istutusta en tee vaan ostan sen metsäyhtiöltä hakkuun jälkeen.
Siivottiin joka su. Kun tulin koulusta, vein maton ja petivaatteet ulos, harjasin, imuroin ja otin lattian nihkeällä, sitten pyyhin pölyt, vaihdoin petivaatteet, matto lattialle.
Kun lapset oli pieniä, erosimme ja mä siivosin aina heidän ollessa pois.
Otin petivaatteet pois, pesin lakanat ja laitoin ne, kun tulivat kotiin.
Siivous on tänä päivänä erilaista, kun mm robortti-imuri hoitaa
Meillä ei ollut mitään pakkohommia koskaan, omat sängyt pedattiin ja isompina siivottiin omat huoneemme.
Itse säännöllisesti tai ainakin yritän, tämän syömishäiriön puitteissa. Se olisi varmaan jäänyt puhkeamatta, jos lapsuudenkodissa olisi ollut säännölliset ruokailuajat, joissa vanhemmat samalla tarkistavat, että jokainen syö normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Itse säännöllisesti tai ainakin yritän, tämän syömishäiriön puitteissa. Se olisi varmaan jäänyt puhkeamatta, jos lapsuudenkodissa olisi ollut säännölliset ruokailuajat, joissa vanhemmat samalla tarkistavat, että jokainen syö normaalisti.
Syömishäiriö on mielenterveysongelma. Se voi tietenkin puhjeta monesta syystä, mutta lähtökohtaisesti se ei ole vanhempien syytä. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse säännöllisesti tai ainakin yritän, tämän syömishäiriön puitteissa. Se olisi varmaan jäänyt puhkeamatta, jos lapsuudenkodissa olisi ollut säännölliset ruokailuajat, joissa vanhemmat samalla tarkistavat, että jokainen syö normaalisti.
Syömishäiriö on mielenterveysongelma. Se voi tietenkin puhjeta monesta syystä, mutta lähtökohtaisesti se ei ole vanhempien syytä. Tsemppiä.
Syömishäiriön puhkeamiseen on yhdelläkin ihmisellä yleensä monta syytä. Jos perhe syö yhdessä, syömishäiriö kyllä havaitaan. Mitä aiemmin siihen puututaan, sen parempi
Ette omia hiutaleita ottaneet mukaan?