Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse neulo villapaitojani tai kudo mattojani. Ne voi ostaa ihan kaupasta. Ikkunoita en pese kahta kertaa vuodessa, enkä vaihda mitään kausiverhoja.
Kai edes maalla on pakko pestä ikkunat pari kertaa vuodessa? Kaupungissa useammin.
Ja ikkunaverhojen vaihto muuttaa koko huoneen, kivaa vaihtelua ja pakko verhotkin on välillä pestä.
Meillä pestään ikkunat kerran vuodessa. Helsingissä asutaan. Ei ole kukaan vielä menehtynyt tähän. Verhoja ei pestä ikinä, eikä ole vaihdettu 15 vuoteen. Ei niitä ole mikään pakko pestä, ei ole yhtään viranomaista käynyt huomauttamassa.
Ikkunat ovat varmasti aika sameat vuoden lopulla. Ja verhot todellakin likaiset. Viranomaisista viis, vaikuttaa hengitykseen.
En ylipäätään hahmota mikä ikkunoiden pesussa on niin raskasta. Kaikkia ei ole pakko pestä kerralla tai edes samassa kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En syö kesäkeittoa, enkä käy saunassa keskiviikkona ja lauantaina. Pesen hiukset joka aamu suihkussa, enkä ole rasvaisilla hiuksilla seuraavaan saunapäivään. Meillä ei nimittäin saanut pestä hiuksia muulloin kuin saunapäivinä. Sitten huudettiin, kun on rasvaiset hiukset.
Aamupalaa syön joka aamu, sillä meillä on aina leipää ja jotain leikkelettä tai juustoa jääkaapissa. Lapsuudenkodissa meillä oli iso kylmiö, jossa säilytettiin viinimarjamehua. Sitä tosin ei saanut juoda. Etupäässä kylmiö sisälsi tyhjiä viinapulloja. Joskus saattoi olla juustonkannikka tai kananmunia. Kouluun lähdettiin ilman aamupalaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu tutulta...kylässä piti kieltäytyä kohteliaasti ottamasta lisää pikkuleipää tai kakkua, vaikka teki mieli. Äiti seurasi , osasinko vakuuttavasti kiitellen kieltäytyä...katse tiukkeni, mikäli epäröin, ja meinasin ottaa lisää tarjottavaa ....ääneen ei sanottu, mutta ois muuten saanut hävetä käytöstään...naurattaa nykyään mokoma kursailun jalostettu muoto
Lapsi meni äidinsä kanssa kylään ja äiti opetti että mitään ei saa ottaa ilman lupaa eikä mitään pyytää. Kun vierailu oli ohi niin lähtiessä lapsi tokaisi: "en minä mitään pyytänyt , mutta en minä mitään saanutkaan" .
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkodissa oli pakko kuunnella vanhempien surkeaa kommunikointia. Kinastelua ja tylytystä ihan kummallisista asioista, ja riitojen jälkeen kukin vetäytyi poteroonsa. Jossain vaiheessa piti hiipiä varovasti vessaan/jääkaapille tunnustelemaan ilmapiiriä. Riidat lakaistiin maton alle, mitään ei pyydetty anteeksi eikä mitään opittu, eikä kukaan voinut myöntää olevansa väärässä. Eli ihan rauhassa sai loukata toisia ja kohta taas teeskenneltiin, että kaikki on ihan normaalisti. Vanhempani jatkavat tätä edelleen, ovat nyt noin 70v. Mitään kehitystä ei ole vuorovaikutustaidoissa tapahtunut.
Voi ei..tää on niin tuttua. Sama tilanne meillä - ja minua ahdistaa vieläkin kuunnella tätä vaikka olen aikuinen. Olisivatpa eronneet kun olin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä siivoamisraivo kumpuaa vai liioitteletteko kokemuksia? Kysyn ihan aidosti mielenkiinnosta, koska ei meillä ollut mitään siivouspäiviä ja silti oli siistiä.
Kuule ole onnellinen ettet tiedä tuon taivaallista näistä siivouspäivistä. Olen 80-luvun alun lapsi ja vanhempani ovat syntyneet 40-luvun lopulla / 50-luvun alussa. Tuolle ikäluokalle siivoaminen oli - etenkin naisille - kaikki kaikessa. Meitä oli 2 poikaa ja 2 tyttöä samassa omakotitalossa kahdessa eri maakuuhuoneessa ja voi veljet sitä huutoa kun perjantaina aloitettiin meilläkin viikonloppusiivous. Lauantaina jatkettiin aikaisin aamulla ja meidän lapset ajettiin ensimmäisinä alakertaan. Vanhimmalla veljellä oli jossain vaiheessa ajokortti ja hän pääsi aina siivousta pakoon samalla kun me 3 muuta jäimme tamppaamaan mattoja. Koko talo käännettiin ylösala
Se on tuon sukupolven lempisanonta. Isäni on sanonut sen minulle, työkyvyttömälle, ruokapöydässä.
Äidin raivosiivousbravuuri oli ikkunain pesu. Minä en pese ikkunoita juuri koskaan, niin kova inho on tullut siitä marttyyrin leikkimisestä.
Itsekin kyllä säilön ja mielelläni, mutta syötäväksi enkä säästeltäväksi kuten äiti. Mansikoita tosiaan sai sitten uusi alkoi jo olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni on aina ollut vallanhaluinen, raivohullu kontrollifriikki, mutta ollessani teini homma suorastaan räjähti käsiin:
- Kotoa ei saanut poistua muissa vaatteissa kun tiukassa kauluspaidassa ja pillifarkuissa. Edes roskia ei saanut käydä viemässä kotivaatteet päällä. Nykyään kuljen häpeämättäverkkareissa ja löysissä T-paidoissa.
- Kauluspaitojeni rypyttömyys oli elintärkeä asia. Isä kyttäsi kun ne tulivat pyykistä (ja valitti heti jos en ollut hetkeen paitoja pessyt!) ja tuli haukkana vahtaamaan silityslaudan viereen. Aina kun olin ensimmäistä paitaa ehtinyt noin 3 sekuntia silittää, hän alkoi huutaa etten osaa mitään ja vihasta puhkuen sieppasi silitysraudan kädestäni ja silitti kaikki paitani puolestani. Ja aina piti huutaa miten hän joutuu kaiken tekemään kun olen niin tyhmä p*ska. En ole täysi-ikäistymisen jälkeen halunnut käyttää yhtäkään silitettävää vaatetta.
- Isä kyttäsi painoani ja syömisiäni pakonomaisesti 10-vuotiaasta lähtien. Aina olisi pitänyt syödä vähemmän ja pudottaa painoa. Sairastuin anoreksiaan 18-vuotiaana ja myöhemmin vielä bulimiaan. Nykyään syön mitä haluan ja käyn puntarilla noin kerran viikkoon. En halua enää rääkätä kehoani.
- Hiukset saivat yltää max. hartioille ja meikkiä ei saanut käyttää, koska näytin kuulemma muuten peikkotukkaiselta h*oralta. Hymyillä ei saanut, "ettei vinot rumat hampaat näy". Ainoat sallitut ilmaistavat tunteet olivat nöyryys, alistuneisuus ja ihailu isääni kohtaan. Nykyään saan ihan kivasti palautetta leikkisästä luonteestani ja pitkästä tukastani.
- Omat mielipiteet oli kielletty. Minun piti pitää samoista elokuvista, sarjoista ja musiikista kuin hän. Niitä oli oikeasti pakko katsoa ja kuunnella hänen kanssaan. Ne eivät voisi enää vähempää kiinnostaa.
- Jatkuva kodin siivoaminen ja puunaaminen. Herra ei itse koskaan liikauttanut sormeaankaan, mutta jaksoi rääkyä sohvalta jos en ollut heti ehtinyt poimia hänen likaisia sukkiaan lattialta. Myös pyykit ja ruoanlaitto olivat aina minun vastuullani, kuten myös pikkusisaruksieni hoitaminen. Parasta aikuisuudessa onkin se, että kotiaskareita saa tehdä omaan tahtiin ja silloin kun huvittaa. En todellakaan pidä kotiani koko ajan tiptop kunnossa!
Oli pakko tehdä kotityöt hiljaisuudessa, eli ei saanut laulaa, hyräillä, hölpöttää itsekseen, nauraa, itkeä, huokailla..........
Nyt kun asun itsekseni, olen (lähes!) koko ajan äänessä - tiskaan, laitan pyykkejä, silitän (lempipuuhaani!), kokkaan, ihan mitä vaan! Eikä hävetä yhtään. Tai no: kerrankin havahduin juttelemasta imurille: "Tulehan nyt, edellisestä kerrasta on jo hetkinen aikaa, imuroidaan tästä tää ja tuo huone ja keittiö nii sit mun pitää lähtee ja pääset takas kaappiin lepäilee... öö TÄH?!" XD
Juu ja pari kertaa olen muka leikisti esiintynyt jossain kokkausshowssa: Joo ja sit kun kanasuikaleet on paistettu, viskaan sinne sekaan bambunversoi tosta noin mitkä oon pyöräyttäny pannulla ekaks, sitten tässä porkkanan paloja, kukkakaalii, parsakaalii, vesikastanjoista valutettu neste pois ja vähän huuhtasin niit... Puhunks mä liian nopee? Ai sori joo otto kaks...!" XD Hah hauskaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö äitisi puuttunut tähän? Kuulostaa ihan kauhealle, olisit ansainnut kyllä paremman nuoruuden. Onneksi olet päässyt pois tuosta pskasta!
En pidä siivouspäivää joka sunnuntai vaan siivoan pitkin viikkoa. Isomman siivouksen toki teen kerran viikossa, mutta silloin kun tuntuu siltä. Ihmettelin pitkään aikuisena miksi sunnuntai tuntui aina niin ankealta, mutta jossain kohtaa tajusin että kaikki inhottavimmat askareet kasattiin aina sunnuntaille.
Uskallan nykyään myös pitää jopa ääntä kun siivoan. Lapsuuden kodissa sait välittömästi vihat niskaasi jos yksikin lautanen kolahti pöytään liian kovaa tiskikonetta tyhjentäessä.
Emme ole mieheni kanssa myöskään valikoineet sohvalta tai ruokapöydän ääreltä "omia paikkoja", toisin kuin lapsuuden kodissa jossa äiti istui päälleni jos kehtasin istua hänen paikallaan (ja sitten ihmettelivät miksi emme vietä heidän kanssa aikaa olohuoneessa). Välillä ehkä vähän huvittaa itseänikin kun käyn jossakin kylässä ja varmistan ainakin 5 kertaa etten nyt vahingossakaan istunut isäntäväen paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marjojen keräys metsästä, takaisin ei saanut tulla ennen kuin ämpäri oli täynnä. Hiihtämään pakottaminen. Mankelointi. Raivosiivous ennen joulurauhan julistusta. Ajopiha piti vielä jouluaaton aamuna huiskia hienoille koristeille havunoksilla, että naapurit huomaa.
Puuro oli niin kuivaa, että sitä ei lusikalla saanut lohkottua, vissiin säästettiin vettä sen tekemisessä... 90-luvun "risottoa" eli hernemaissipaprika -sekoitus, maustamaton jauheliha ja tavallinen riisi tai limaisia kananreisipaloja kuivan riisin kanssa, kanasta pakotettiin syömään jänteetkin ja limaisen ihon.
Nyt aikuisena en mankeloi, en kerää marjoja. En hiihdä enkä raivosiivoa ennen joulua. En yhtään ajattele naapureita ja kuinka ne katselevat ja ajattelevat pahaa, kun verhot on samat. Saatan jopa imuroida sunnuntaina.
Tuplaikkunoiden laitto syksyisin ja poistaminen keväällä. Ikkunanpesun ulkoistan nykyisin ammattilaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkoulkoilu. Päivittäin piti lusia vähintään tunti pihalla vaikkei olisi ollut mitään tekemistä. Vaikka olisi käynyt pyöräilemässä tai kävelyllä, piti silti olla tunti pihalla.
Pihatyöt. Vihaan haravointia, lumitöitä, omenapuita, kukkapenkkejä, marjapensaita ja pensasaitoja. Pihatyöt sentään laskettiin pakkoulkoiluun sisältyväksi. Sanomattakin kai selvää, että kotoa lähdön jälkeen olen asunut vain sellaisissa taloissa missä huoltoyhtiö hoitaa hommat.
Viikkosiivous lauantaiaamuna.
Se tunti oli vanhempiesi yhteistä/omaa aikaa.
Olisiko vaikka sen voinnu sanoa? 😅 "tee mitään haluat poissa kotoa"
Margariinirasian foliokantta ei saanut irrottaa, vaan se piti säilyttää ja taitella käytön jälkeen muovikannen alle takaisin. Sietämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan sadas kommentti noista lauantain siivouspäivistä täältäkin. Ihan sama oli meillä 70-80 luvulla. Juhannukseksi käännettiin meilläkin (samoin mummolassa) koko talo ylösalaisin. Ennen, eteenkin naisille oli kunnia-asia että joka nurkka oli viimeisen päälle siistinä ja jos naapurissa tai jollain sukulaisella oli tilanne että ei kyenneet itse siivoamaan, nii toiset kävi auttamassa.
Minä N 54v yksin asuva siivoan millon sattuu ja en koskaan koko kämppää (iso kaksio) kerralla. Nyt kun ajattelen , niin melko usein siivoan sunnuntaisin, koska viikolla ei ehdi / jaksa ja lauantaina yleensä tulee tehtyä jotain muuta.
Myöskään mattoja en vie koskaan ulos kerrostalossa, imuroin ne ja ehkä kerran tai 2 talvessa kovalla pakkasella roudaan ne tuulettumaan parvekkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Oli pakko tehdä kotityöt hiljaisuudessa, eli ei saanut laulaa, hyräillä, hölpöttää itsekseen, nauraa, itkeä, huokailla..........
Nyt kun asun itsekseni, olen (lähes!) koko ajan äänessä - tiskaan, laitan pyykkejä, silitän (lempipuuhaani!), kokkaan, ihan mitä vaan! Eikä hävetä yhtään. Tai no: kerrankin havahduin juttelemasta imurille: "Tulehan nyt, edellisestä kerrasta on jo hetkinen aikaa, imuroidaan tästä tää ja tuo huone ja keittiö nii sit mun pitää lähtee ja pääset takas kaappiin lepäilee... öö TÄH?!" XD
Juu ja pari kertaa olen muka leikisti esiintynyt jossain kokkausshowssa: Joo ja sit kun kanasuikaleet on paistettu, viskaan sinne sekaan bambunversoi tosta noin mitkä oon pyöräyttäny pannulla ekaks, sitten tässä porkkanan paloja, kukkakaalii, parsakaalii, vesikastanjoista valutettu neste pois ja vähän huuhtasin niit... Puhunks mä liian nopee? Ai sori joo otto kaks...!" XD Hah hauskaa!
Haa. Tääl on yksi ketju aikuisena leikkimisestä, yllättyisit, kuinka moni tekee niin🤭🤔
-77 syntynyt. Tukistaminen, piiskaus.
Murrosiästä suututtiin. Ihan kuin kehon muutos oli valinnainen asia. Moderneja kuukautissiteitä ei olis saanut ostaa, kun mitähän ne naapurit ajattelevat, ihan en koskaan tavoittanut miten ne naapurit ne näkevät. Olisi pitänyt käyttää paksuja ja imemättömiä pumpulisia siteitä, ei ohuita. Jostain syystä kaarituelliset rintaliivit ja modernit siteet ja herräisä yhtään pienemmän pikkuhousut kuin paksut maksimaalisen kokoiset puuvillapikkuhousut olivat saatanasta. Stringien tultua markkinoille ja ostettuani sellaiset omilla rahoilla salaa, äiti suunnilleen pyörtyi järkytyksestä ja jouduin kotiarestiin. :)
Matkoilla kesällä ei viilennystä autoissa, eikä ikunoita saanut avata, ettei äidin niskaan rupea veto ottamaan. Piti todella kuumassa autossa istua ikkunat kiinni tuntikausia. Silloin nuoruudessa ei ollut vesipulloja, aina jano ja hiki. Eväät oli ja ne syötiin tien vieressä levähdyspaikoissa. Ainoastaan äidille käytiin ostamassa kahvia huoltoasemilta.
Kylässä piti aina olla hiljaa lasten, jatkuvia sukujuhlia.
Ruokaa ei saanut syödä kun oli nälkä vaikka vatsaan sattui, odotettiin ruoka-aikaa.
Joulusiivous ja kaikki siihen liittyvä kesti viikon. Raivolla piti saada kaikki "joulukuntoon". Äitini oli muuten aika rento, mutta kunnon joulun järkkääminen meni liiallisuuksiin. Tekimlaatikot jne itse ja valitti koko ajan. Kaikilla oli aattona juhlavaatteet päällä.
Meilläkin oli pakkosiivous joka lauantai-aamu.Meillä oli maalaistalo, mutta äiti kävi kunnan töissä vakituisesti.Tytöt siivosivat, pojat eivät.
Meillä oli myös ruokavuorot, jolloin aamuvuorossa oleva laittoi talon väelle ynnä muille satunnaisille työntekijöille äidin osittain valmisteleman päivällisen pöytään ja tiskasi.Perunat keitettiin ym.Iltaruoan teki äiti ja iltavuorolainen avusti ja tiskasi.Iltavuoron tekijä jatkoi seuraavana päivänä aamuvuorossa ja sen jälkeen oli vapaata seuraavan päivän iltaan. Sai polkea vaikka 5 km matkan uimarannalle.Hoidettavana oli myös pikkusisko.Olimme siis 12-vuotiaita ja siitä ylöspäin.60-luvulla näin oli. Omia lapsiani en ole käyttänyt työvoimana. Päätin, että oman kotini hoidan itse ja lapset saavat nauttia lapsuudestaan huolettomina. Ovat nuo kuitenkin jostain oppineet kotitöitä.
Äiti sairaalavuoteellakin heikkona vielä ohjeisti rivitalokotinsa (turhaa) imurointia ja pyykin silitystä. Itse silitän vain välttämättömät,vaikka pidänkin siitä.Turha työ on turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Lauantaiaamun raivosiivous seiskalta. Kiva herätä kolisteluun, imurin hurinaan ja kärttyisään äitiin. :(
Jospa oli kärttyinen, kun iskä makasi samaan aikaan kauhukrapulassa ja heitti pitkää sylkeä sängyn vieressä olevaan ämpäriin? Näin meillä 70-luvulla...
Meillä pestään ikkunat kerran vuodessa. Helsingissä asutaan. Ei ole kukaan vielä menehtynyt tähän. Verhoja ei pestä ikinä, eikä ole vaihdettu 15 vuoteen. Ei niitä ole mikään pakko pestä, ei ole yhtään viranomaista käynyt huomauttamassa.