Lue keskustelun säännöt.
Milloin huomasit tulleesi "vanhaksi"`?
Milloin tai oikeastaan minkä ikäisenä tunsit, ettei kroppasi toimi enää "niinkuin ennen"?
Nivelet kolottaa, noustessa tai kyykkyyn mennessä ähkäiset, jne.. Kertokaa ihmeessä, koska itse koen kärsiväni näistä oireista ja olen vielä "nuori" (27v).
Kommentit (325)
Yksi lapsi sanoi minut nähdessään että mummu! Tai no sitä ennenkin jo kun lonkka alkoi kipuilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pari vuotta sitten noin 45-46-vuotiaana. Kasvonpiirteet tuntuivat valahtaneen yhtäkkiä ja treeneistä palautuminen rupesi kestämään kauemmin.
Vierailija kirjoitti:
Nivelrikon myötä, oli outoa tajuta ettei kroppa enää toimi kuten ennen.
Tämä! Eniten kaipaan nuoruudesta notkeita ja kivuttomia niveliä.
Tämä kankeus on kamalaa.
Olen yli 60v.
Kropassa on remppoja , mutta mieli kuin teinitytöllä
Eläkeläinen
Siinä vaiheessa kun totesin että en oikein siedä lähettyvillä muita itseni ikäisiä saati vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin, kun bilettämistä on alettu kutsua "elämiseksi". Täh?
Olin reilusti yli 50v , kun nivelissä alkoi tuntua jäykkyyttä aamuisin. Oikeastaan vasta lähempänä 60v alkaa tuntua siltä, että kroppa ei enää toimi kuten pitäisi. Mutta vielä mennään hyvin, ainoastaan nuo niveljäykkyydet on riesana ja se, ettei enää ole seksihaluja .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin 30-vuotiaana krapulat alkoi olla järkyttäviä, silloin tajusin muitakin asioita jotka ei niin helposti enää onnistunutkaan.
31-vuotiaana löysin ensimmäiset harmaat ja raskauden edetessä ja lapsen kanssa univajeessa vain lisääntyivät.
Ryppyjä on silmien alla ollut jo kauan, mutta 35-vuotiaana erään mahtavan baari-illan jälkeen (edellisestä kerrasta oli yli vuosi) silmien alla oleva "iso" ryppy syveni huomattavasti eikä ole siitä kadonnut mihinkään. Silloin tajusin että ei tästä enää nuorene ja mietin että uskaltaakohan sitä enää juoda alkoholia ollenkaan jos joka kerran jälkeen rupsahtaa enemmän ja enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se oli kun 70 v tuli täyteen.
Oletko amis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään, kun katsoin Sannan videoita ja itsellä ikää vasta 40v. Olin oikea kalkkis.
Olkapäät rutisee, polvi naksuu, kroonisia kiputiloja, niskat alituiseen jumissa, samoin selkä ja ei aukea jumit enää kuten vielä 5-10v sitten kun kävi esim hierojalla, nyt niistä ei ole enää niin suurta apua. Naamakin alkaa näyttää vanhan äijän naamalta. Ikää 40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun näin, että pääministeri Marin bailaa kuin pissis 2000-luvulla. T. 32v.nainen
Kun uudet tietokonesovellukset muuttuivat yhä vaikeammiksi oppia. Ongelmia tietotekniikan kanssa, vaikka on käyttänyt eri sovelluksia 90-luvulta asti.
Muutenkaan en huomaa enkä näe asioita yhtä nopeasti kuin nuorempana.
Huomasin tuon suunnilleen 50-vuotiaana ensimmäisen kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin 30-vuotiaana krapulat alkoi olla järkyttäviä, silloin tajusin muitakin asioita jotka ei niin helposti enää onnistunutkaan.
31-vuotiaana löysin ensimmäiset harmaat ja raskauden edetessä ja lapsen kanssa univajeessa vain lisääntyivät.
Ryppyjä on silmien alla ollut jo kauan, mutta 35-vuotiaana erään mahtavan baari-illan jälkeen (edellisestä kerrasta oli yli vuosi) silmien alla oleva "iso" ryppy syveni huomattavasti eikä ole siitä kadonnut mihinkään. Silloin tajusin että ei tästä enää nuorene ja mietin että uskaltaakohan sitä enää juoda alkoholia ollenkaan jos joka kerran jälkeen rupsahtaa enemmän ja enemmän.
Olen aina ihmetellyt tätä harmaitten hiuksien pelkoa naisilla :D jopa aikoinaan Sinkkuelämää-sarjassa oli kokonainen jakso (muistaakseni) tästä aiheesta. Kolmekymppisenä miehenä pidän harmaantuvaa pälviäni jotenkin coolina.
Rypyt ovat geeneistä kiinni, ei alkoholista. Taisiis normaali alkoholinkulutus... ne "aidot" alkkikset jotka juovat 2-3 litraa viiniä päivässä saavat sellasen plösähtäneen ryppynaaman jo nelikymppisinä yleensä.
En tunne itseäni vanhaksi, olen 55. Naama on muuttunut koko ajan elämän aikana, samoin kroppa.
Harha kuolemattomuudesta karisi jo 9v, kun jäin kokonaan orvoksi.
Tykkäsin mukavista kengistä jo lukiossa.
Oli hoidettava kaikki omat asiat jo omilleen muuttaessa 19 v.
Korona sai painon nousemaan ja vähensi salilla käyntiä. Se ylipaino selvästi alkoi vaikuttaa liikkumisen kaikella lailla. Vaihdevuosi-iässä painoa ei meinaa millään saada yhtään alas.
Luulen että kyse on painosta, eikä niinkään iästä.
Kun haikeudella muistelin nuoruutta nähdessäni Sanna Marinin tanssimuuvit.
Jos peilissä naama näyttää vanhalta, ei pidä niin paljon katsoa peiliin, niin ei ala tuntea itseään vanhaksi turhan aikaisin.
Olen 50v enkä koe oloani vanhaksi.
Elämän suorittaminen loppui kun viimeisinkin lapsi lähti inttiin viitisen vuotta sitten. Saan nauttia lasteni aikuisuudesta ja olla mukana. He ihan oikeasti haluavat tulla seuraani ja pyytävät mukaan. Koen onnistumista äitinä, huoltajana ja turvan tuojana.
Käyn lenkillä koska siitä tulee hyvä olo. Koti pysyy siistinä. Työssä en voi tehdä enempää mitä yksi pää ja kaksi kättä pystyy tuottamaan. Hätäilyn aika on ohi.
Olen perusterve.
Siinä vaiheessa kun aloitin uudet opinnot ja huomasin että en enää kuulunutkaan ryhmään 😱 Ei kutsuja bileisiin eikä lounaille, minulle ei haluta kertoa mitä vklna tapahtui. Kolotukset myös saapuivat elämään koska en pysty enää makaamaan vaan sängyllä ja lukemaan tenttiin ilman että SI-nivel tai selkä alkaa oireilla 😭
Olen eri, mutta nuoruuden kuolemattomuuden tunne liittyy siihen, että vanheneminen ja sairaudet tuntuu niin kaukaisilta asioilta, että ne ei ikäänkuin koske itseä ollenkaan. Tietysti sitä järjellä kuitenkin ymmärtää, että tämä ei pidä paikkaansa, mutta tunteet ovat tunteita.