Milloin huomasit tulleesi "vanhaksi"`?

Vierailija kirjoitti:

52-vuotiaana, kun tajusi, että ne ihmiset, jotka on pienestä asti ollu siinä ympärillä aina, niin ovat alkaneet muuttaa pilven päälle. Yhtäkkiä huomaa, että onkin ihan yksin. Pitää hoitaa sellaisia aikuisten asioita, joita ei ole ikinä tarvinnu hoitaa: perunkirjoituksia, hautajaisia ym. Sitä miettii, että oonko tyhmä, kun en osaa, miten muut nämä tajuaa ja osaa. Huomaa, että ei kelpaa enää työmarkkinoillekaan. Samaan aikaan jälkikasvu tarvitsee myös enemmän apua niin lasten hoidossa kuin välillä pientä taloudellista tukea, jos lastenlapset tarviikin yhtäkkiä uutta vaatetta tai harrastusvälinettä. Huomaa ja surettaa, kun ei ole varaa auttaa niin paljoa kuin haluaisi. Ei riitä raha eikä jaksaminen. Ennen riitti kun oli hame ja korkkarit ja passi lomalle lähtiessä. Nyt kassit täynnä lääkkeitä ja villaista ja terveyssandaalit eikä jaksa niin pitkälle, että passia tarvisi. Ja ne tenatkin pitää muistaa pakata, ettei mökillä tarvi joka päivä pikkupyykkiä pestä. Ei oo kivaa tää vanheneminen.

Oletko oikeasti vasta 52- vuotias ja laukku täynnä lääkkeitä ja Tenoja kun lähdet lomalle? Näin me ihmiset vanhentaa eri tahtiin, itse olen 51- vuotias, vielä säännöllinen kuulauyiskiero, pidätyskyky toimii ja käytössä 0 kpl lääkkeitä, ellei vitamiinilisiä lasketa.

53-vuotiaana, muistan hetkenkin tarkasti. Tapasin samanikäisen ihmisen, erinomaisessa kunnossa, vaihtamassa alaa opiskeltuaan korkeakoulututkinnon. Hän puhkui intoa ja iloa, näytti ja kuulosti 15 v nuoremmalta kuin minä. 

Sillä hetkellä ymmärsin, että ylimääräiset kiloni eivät tule katoamaan, ähkäisy sängystä noustessa on tullut jäädäkseen ja näöt eivät parane, ei silmissä, ei naamassa. Onneksi mieli on vielä pirteä, mutta pakko se on myöntää: vanha. Elellään sen mukaan :)

Vierailija kirjoitti:

Olin 25v kun eräs äiti puhui minusta lapselleen tätinä. Korjasin pyörääni ja ohikulkeva lapsi ihmetteli mitä tein ja äitinsä selosti "täti korjaa pyöräänsä" tmv.

Mua joku ärsyttävä täti-ihminen täditteli lapselleen kun olin 15 tai 16. Ja aivan kakaran näköinen. Kyllä ärsytti pitkään tuollainen lässyttäjäeukko.

Lapsena ajattelin, että kunhan täytän 15 vuotta, niin silloin olen aikuinen ja saan päättää omista asioistani. Lapsuuden alistamiset ja kyvyttömyys vihdoin loppuvat.

Vanhuus on siitä saakka siirtynyt koko ajan eteenpäin. Nykyään epäilen, tuleeko sitä vanhuutta ollenkaan. Se on vain toisten ihmisten päässä oleva ennakkoluulo. Omassa tuntemuksessa sitä ei ole. Ihminen voi viisastua, voi rentoutua olemaan oma itsensä, mutta sisin ei kyllä vanhene milloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 25v kun eräs äiti puhui minusta lapselleen tätinä. Korjasin pyörääni ja ohikulkeva lapsi ihmetteli mitä tein ja äitinsä selosti "täti korjaa pyöräänsä" tmv.

Mua täditeltiin 15-vuotiaana kun olin kaupassa töissä. Ei liity ikään tädittely, tädittelijöillä ei ole mitään logiikkaa noissa puheissaan.

Täti-sana ei tarkoita vanhaa naista. Se on vain kohtelias sana, jolla monet äidit opettavat pieniä lapsiaan kutsumaan vieraita naisia ikään katsomatta. Toki voisi puhua lapselle vain naisesta, mutta se ei oikein kuulosta lapselle tarkoitetulta. Itsekin pidin sanaa typeränä kun olin nuori ja minua kutsuttiin tädiksi. Tultuani äidiksi, olen käyttänyt lapselleni tätä-sanaa, kun en parempaa ole keksinyt. Mikä olisi sitten parempi sana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähentänyt onanointia välillä menee jopa muutamia päivä ilman ja kun haluttaa niin korkeintaan muutaman kerran enää päivässä  kun mielikuvitustyttöystävän uljaat muodot alkavat oikein nousta mieleen

Sellaista se on kun mies vanhenee, kohta mielikuvitustyttöystäväsi joutuu vaihtamaan nuorempaan jos ei ole jo niin tehnytkin.

Miksi pelkäät miehiä?

57 vuotiaana kun katsoin peiliin. Ulkonäkö rapistui vauhdilla.

Kyllä se oli kun 70 v tuli täyteen.

Kahdeksaa kymppiä kun käyn, niin nyt alan ymmärtää, että kaitpa sitä vanhenee. Pikkasen alkaa jo hiusohuita ryppyjäkin näkyä poskien alaosassa ja nekin aamuisin nukkumisen jälkeen.

Mut reippaan ulkolenkin jälkeen VIILESSÄ,on iho silonen viel.

En muista tarkalleen, milloin tämä tapahtui, mutta enää ei huvita lähteä baariin tai yökerhoon, ei myöskään treffeille miesten kanssa. Paras tapa viettää iltaa on keittää teetä, lukea kirjaa ja käydä iltakävelyllä ihastelemassa suloisia koiria. Myös siivoaminen on aina hyvää ajanvietettä. Saa ihailla kätensä jälkeä ja saa samalla pientä hyötyliikuntaa.

Olen vasta 28, mutta olen alkanut tuntea itseni "vanhaksi" nyt kun vuodet vierii niin pirun nopeasti. Neljä kuukautta vuoteen 2023. Elän päässäni suunnilleen vuotta 2020. Jos tapaan ystävääni kerran kuussa, tapaan häntä todella usein. Jos jostain on vuosi, on se juuri äsken tapahtunut. Muistelin juuri yhtä hauskaa tapahtumaa ja mietin kauan siitä on mahtanut kulua, ehkä kolme vuotta? Tarkistin ja siitä on kuusi vuotta. Kirjoitin päivittäin viiden vuoden päiväkirjaa, jonka kirjoitin loppuun salamannopeasti.

Iän karttuminen ei ahdista. Se ahdistaa, että tiedän tämän ajan juoksun vaan pahenevan ja pahenevan

Kauppakeskuksissa alkoi olemaan vaatekauppoja, joista ei enää voi ostaa itselleen mitään.

Hiukset ohenevat.

Iltariennot ei enää nappaa.

Nämä n.48v vuotiaana.

Kun täytin 5 vuotta.

No silloin kun lapsen lapsi alkoi odottaa... tosin en omasta tai muidenkaan mielestä oo mikään boomeri. Muut vanhenevat, itse en, no onhan noita vuosia kertynyt, mutta luudalle pääsen vielä ketterästi. Ja peilistä katsoo yhä hymyilevät kasvot. Eli ei hätiä mitään, katsotaan kun täytän 95.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt 39-vuotias, ja vielä ei ole tullut mitään varsinaisia kolotuksia tai särkyjä, mutta vaatteissa ja kengissä olen alkanut arvostaa mukavuutta ja käytännöllisyyttä ulkonäön edelle.

Minä olen aina arvostanut mukavuutta. En esim. pitänyt nuorena farkkuja, ne puristivat liikaa. Vaikka olin hoikka.

Nyt olen 60+ ja kun muistelen menneitä niin kaikesta tuntuu olevan ainakin 30 vuotta aikaa.

Nivelrikon myötä, oli outoa tajuta ettei kroppa enää toimi kuten ennen.

Viimeistään tänään kun 10 v nuorempi pääministeri diskoilee kiihkeissä tunnelmissa.

Itse diskossa tanssinut ehkä 15 v sitten.

Tapasin entisen työtoverin Prisman hedelmäosastolla, niin en muistanut hänen nimeään.

Huomasin tulleeni vanhaksi, kun pari kolme kulmakarvaa villiintyi kasvamaan pikavauhtia.