Milloin huomasit tulleesi "vanhaksi"`?

Vierailija kirjoitti:

Oon kohta seitkytkaks. IBS:n eli "ärtyvän suolen" ollessa ärhäkimmillään olen joutunut pitämään jopa kolmen päivän paastoja pahoinvoinnin ja ripulin takii. Noita sattuu muutaman kuukauden välein. Paaston jälkeen tunnen itseni kuin uudestisyntyneeksi. Mitään paikkaa ei kolota ja jalat tuntuvat joskus lähes kumimaisen notkeilta. Ainoa vaiva silloin on vatsan arkuus ripulin ja yrjöömisen jäljiltä. Suosittelen mitä sydämmellisimmin kokeilemaan!

Oma rikkansa tässä maukkaassa rokassa lienee sillä, että olen harrastanut syvämeditaatiota (TM) kohta 45 vuotta, toki viime aikoina vähän satunnaisesti. Aloitin sen aikanaan siksi että olen mitä ilmeisimmin perinyt äidiltä puutteellisen verenpaineen säätelymekanismin (joka on erikoislääkärin mukaan erittäin monimutkainen systeemeineen, alasysteemeineen ja niiden alasysteemeineen!)

Kun perjantaina poikkeaa kaverin kanssa parille viinilasilliselle niin krapula hellittää vasta keskiviikkona. Sinne asti hirveä vapina ja tuskanhiki.

Kun 47-vuotiaana peilistä katsoo outo kalkkuna ja oma naama on kadonnut jonnekin.Aion todellakin poistattaa tämän heltan heti kun vaan on aikaa toipua leikkauksesta, karsean näköinen.

Vierailija kirjoitti:

alamäkeeee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun omat vanhemmat kuolee, sitten se muuttuu.

Tämä on niin totta. Minulla asia jysähti päähän 50+-ikäisenä. Huomasi, että täytyykin nyt itse alkaa hoitaa asioita, joita ei ole ikinä tarvinnut joitaa, joista ei ole ymmärtänyt mitään. Tajuaa, että on nyt itse sitä vanhinta sukupolvea. Sen rinnalla pikku rypyt ja kankeudet ovat aika vähäisiä ongelmia.

Mitä nämä tällaiset asiat on, joita vanhemmat hoiti vielä 5-kymppiselle?

Aivan ensiksi hautajaiset, perunkirjoitukset sun muut. Vastuun ottaminen metsätilan hoidosta. Kyllä vanhempani metsät hoitivat kuolemaansa saakka, eivätkä minulle opettaneet mitään. Vanhempieni talon remppa ja myyminen. Kinastelu muiden perillisten kanssa jäämistöstä. Kesämökin ja rannan hoito ja huolto.  Eihän nuoren, kaupunkiin muuttaneen ihmisen tarvinnut miettiä, mistä kohtaa pitäisi nyt metsää harventaa, tai milloin mökille on kutsuttava nuohooja tai ojien kaivaja. Nyt pitää oppia, vaikka jo itsekin vanhenee, eikä jaksaisi liikaa miettiä.

Tajusin olevani vanha kun aloin katsomaan Suomen Selviytyjät-ohjelmaa enkä

tunnistanut nuoria bloggareita yms. influenssereitä. Eihän siellä ollut kuin pari

hassua tuttua julkkista.

Ei tällaista 65-vuotiasta jaksa kiinnostaa parikymppisten tuntemattomien juonittelut.

Onneksi tulee vielä Elämäni Biisi. Katja Ståhl on mainio juontaja ja artistit mahtavia.

Vielä kun saivat Arja Saijonmaan kööriin niin jaksaa vanhakin innostua.

Kun joka aamu alkoi olla vaikea päästä sängystä ylös.

Onko nyt niin että aloittaja sekoittaa ylipainon ikääntymiseen. Ei mulla ole mitään ongelmia nousta ähkimättä kyykystä.

M46, painoindeksi24

Nyt alan huomata. Olen 55.

alamäkeeee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alamäkeeee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun omat vanhemmat kuolee, sitten se muuttuu.

Tämä on niin totta. Minulla asia jysähti päähän 50+-ikäisenä. Huomasi, että täytyykin nyt itse alkaa hoitaa asioita, joita ei ole ikinä tarvinnut joitaa, joista ei ole ymmärtänyt mitään. Tajuaa, että on nyt itse sitä vanhinta sukupolvea. Sen rinnalla pikku rypyt ja kankeudet ovat aika vähäisiä ongelmia.

Mitä nämä tällaiset asiat on, joita vanhemmat hoiti vielä 5-kymppiselle?

Aivan ensiksi hautajaiset, perunkirjoitukset sun muut. Vastuun ottaminen metsätilan hoidosta. Kyllä vanhempani metsät hoitivat kuolemaansa saakka, eivätkä minulle opettaneet mitään. Vanhempieni talon remppa ja myyminen. Kinastelu muiden perillisten kanssa jäämistöstä. Kesämökin ja rannan hoito ja huolto.  Eihän nuoren, kaupunkiin muuttaneen ihmisen tarvinnut miettiä, mistä kohtaa pitäisi nyt metsää harventaa, tai milloin mökille on kutsuttava nuohooja tai ojien kaivaja. Nyt pitää oppia, vaikka jo itsekin vanhenee, eikä jaksaisi liikaa miettiä.

Hmm eihän nämä mitään ikään liittyviä asioita ole, iso osa ihmisistä esim ostaa ja myy asunnon/asuntoja jo huomattavasti nuorempina.

Mutta ehkä ne mökki ja metsätila kannattaa myydä myös, jos niillä ei ole aiemminkaan tullut juuri käytyä (oletan; muutenhan ylläpidon yms olisi varmaan oppinut vuosien myötä ihan esimerkkiä katsomalla).

Menin viimetalvena pattayalla yhden kerran kiltisti nukkumaan jo kymmenen aikaan, ihan yksin omaan huoneeseen.

Setämies.

En tee tuota tänä talvena.En.

Henkisesti olen aina ollut mummo, mutta fyysisesti en tunne oloani vanhaksi.

N47

Joskus tuossa 45-50 välillä tuntui, että olen tulossa vanhaksi. Mutta se meni ohi.

Sopivasti oikeanlaista liikuntaa sekä kropalle että mielelle, niin pääsi elämään "uutta nuoruutta".

Olen 37v, ei kolota paikkkoja. Sen sijaan olen havainnut, että en enää voi sietää kovalla soivaa jumputusmusiikkia. Se bassonjumputus on vaan niin hermoille käyvää.

Ikä on painanut minua aina , nyt olen 58 v.

Siinä 30v tienoilla. Ei enää kiinnostanu lähteä mihinkään ihmisten mukaan vaan mielummin vklopun koitettua jään itsekseni juomaan korin kaljaa. Ja toisekseen enää ei pysy perässä kaikenmaailman puhelinsovellusten perässä. Itselle riittää hyvin kunhan on IS ja herätyskello mutta muut ihmiset on kokoajan naama kiinni luurissa. M33

Vierailija kirjoitti:

alamäkeeee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alamäkeeee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun omat vanhemmat kuolee, sitten se muuttuu.

Tämä on niin totta. Minulla asia jysähti päähän 50+-ikäisenä. Huomasi, että täytyykin nyt itse alkaa hoitaa asioita, joita ei ole ikinä tarvinnut joitaa, joista ei ole ymmärtänyt mitään. Tajuaa, että on nyt itse sitä vanhinta sukupolvea. Sen rinnalla pikku rypyt ja kankeudet ovat aika vähäisiä ongelmia.

Mitä nämä tällaiset asiat on, joita vanhemmat hoiti vielä 5-kymppiselle?

Aivan ensiksi hautajaiset, perunkirjoitukset sun muut. Vastuun ottaminen metsätilan hoidosta. Kyllä vanhempani metsät hoitivat kuolemaansa saakka, eivätkä minulle opettaneet mitään. Vanhempieni talon remppa ja myyminen. Kinastelu muiden perillisten kanssa jäämistöstä. Kesämökin ja rannan hoito ja huolto.  Eihän nuoren, kaupunkiin muuttaneen ihmisen tarvinnut miettiä, mistä kohtaa pitäisi nyt metsää harventaa, tai milloin mökille on kutsuttava nuohooja tai ojien kaivaja. Nyt pitää oppia, vaikka jo itsekin vanhenee, eikä jaksaisi liikaa miettiä.

Hmm eihän nämä mitään ikään liittyviä asioita ole, iso osa ihmisistä esim ostaa ja myy asunnon/asuntoja jo huomattavasti nuorempina.

Mutta ehkä ne mökki ja metsätila kannattaa myydä myös, jos niillä ei ole aiemminkaan tullut juuri käytyä (oletan; muutenhan ylläpidon yms olisi varmaan oppinut vuosien myötä ihan esimerkkiä katsomalla).

Olen siellä metsätilalla syntynyt ja kasvanut aikuiseksi, ei se nyt ihan niin ole, että myydäänpä pois. Muillakin on sanansa sanottavana. Eikä isäpaappa todellakaan tyttärelle neuvonut mitään metsänhoitoa. Ei sitä vieressä seisomalla opi. Eikä huopakaton vaihto mökkiin ihan niin vaan suju, vaikka olis työn joskus nähnyt. Kaivon puhdistus on myös vallan vieras operaatio. Jos olisin ollut poika, ehkäpä sitten olisi matkan varrella neuvottu näitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alamäkeeee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alamäkeeee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun omat vanhemmat kuolee, sitten se muuttuu.

Tämä on niin totta. Minulla asia jysähti päähän 50+-ikäisenä. Huomasi, että täytyykin nyt itse alkaa hoitaa asioita, joita ei ole ikinä tarvinnut joitaa, joista ei ole ymmärtänyt mitään. Tajuaa, että on nyt itse sitä vanhinta sukupolvea. Sen rinnalla pikku rypyt ja kankeudet ovat aika vähäisiä ongelmia.

Mitä nämä tällaiset asiat on, joita vanhemmat hoiti vielä 5-kymppiselle?

Aivan ensiksi hautajaiset, perunkirjoitukset sun muut. Vastuun ottaminen metsätilan hoidosta. Kyllä vanhempani metsät hoitivat kuolemaansa saakka, eivätkä minulle opettaneet mitään. Vanhempieni talon remppa ja myyminen. Kinastelu muiden perillisten kanssa jäämistöstä. Kesämökin ja rannan hoito ja huolto.  Eihän nuoren, kaupunkiin muuttaneen ihmisen tarvinnut miettiä, mistä kohtaa pitäisi nyt metsää harventaa, tai milloin mökille on kutsuttava nuohooja tai ojien kaivaja. Nyt pitää oppia, vaikka jo itsekin vanhenee, eikä jaksaisi liikaa miettiä.

Hmm eihän nämä mitään ikään liittyviä asioita ole, iso osa ihmisistä esim ostaa ja myy asunnon/asuntoja jo huomattavasti nuorempina.

Mutta ehkä ne mökki ja metsätila kannattaa myydä myös, jos niillä ei ole aiemminkaan tullut juuri käytyä (oletan; muutenhan ylläpidon yms olisi varmaan oppinut vuosien myötä ihan esimerkkiä katsomalla).

Olen siellä metsätilalla syntynyt ja kasvanut aikuiseksi, ei se nyt ihan niin ole, että myydäänpä pois. Muillakin on sanansa sanottavana. Eikä isäpaappa todellakaan tyttärelle neuvonut mitään metsänhoitoa. Ei sitä vieressä seisomalla opi. Eikä huopakaton vaihto mökkiin ihan niin vaan suju, vaikka olis työn joskus nähnyt. Kaivon puhdistus on myös vallan vieras operaatio. Jos olisin ollut poika, ehkäpä sitten olisi matkan varrella neuvottu näitä asioita.

Googleen "yhteisomistuksen purku", onnistuu kyllä myynti. 🙂

Puhelimen hankinta ei innosta vaan ärsyttää suunnattomasti jos pitää vaihtaa.

52-vuotiaana, kun tajusi, että ne ihmiset, jotka on pienestä asti ollu siinä ympärillä aina, niin ovat alkaneet muuttaa pilven päälle. Yhtäkkiä huomaa, että onkin ihan yksin. Pitää hoitaa sellaisia aikuisten asioita, joita ei ole ikinä tarvinnu hoitaa: perunkirjoituksia, hautajaisia ym. Sitä miettii, että oonko tyhmä, kun en osaa, miten muut nämä tajuaa ja osaa. Huomaa, että ei kelpaa enää työmarkkinoillekaan. Samaan aikaan jälkikasvu tarvitsee myös enemmän apua niin lasten hoidossa kuin välillä pientä taloudellista tukea, jos lastenlapset tarviikin yhtäkkiä uutta vaatetta tai harrastusvälinettä. Huomaa ja surettaa, kun ei ole varaa auttaa niin paljoa kuin haluaisi. Ei riitä raha eikä jaksaminen. Ennen riitti kun oli hame ja korkkarit ja passi lomalle lähtiessä. Nyt kassit täynnä lääkkeitä ja villaista ja terveyssandaalit eikä jaksa niin pitkälle, että passia tarvisi. Ja ne tenatkin pitää muistaa pakata, ettei mökillä tarvi joka päivä pikkupyykkiä pestä. Ei oo kivaa tää vanheneminen.

alamäkeeee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alamäkeeee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun omat vanhemmat kuolee, sitten se muuttuu.

Tämä on niin totta. Minulla asia jysähti päähän 50+-ikäisenä. Huomasi, että täytyykin nyt itse alkaa hoitaa asioita, joita ei ole ikinä tarvinnut joitaa, joista ei ole ymmärtänyt mitään. Tajuaa, että on nyt itse sitä vanhinta sukupolvea. Sen rinnalla pikku rypyt ja kankeudet ovat aika vähäisiä ongelmia.

Mitä nämä tällaiset asiat on, joita vanhemmat hoiti vielä 5-kymppiselle?

Aivan ensiksi hautajaiset, perunkirjoitukset sun muut. Vastuun ottaminen metsätilan hoidosta. Kyllä vanhempani metsät hoitivat kuolemaansa saakka, eivätkä minulle opettaneet mitään. Vanhempieni talon remppa ja myyminen. Kinastelu muiden perillisten kanssa jäämistöstä. Kesämökin ja rannan hoito ja huolto.  Eihän nuoren, kaupunkiin muuttaneen ihmisen tarvinnut miettiä, mistä kohtaa pitäisi nyt metsää harventaa, tai milloin mökille on kutsuttava nuohooja tai ojien kaivaja. Nyt pitää oppia, vaikka jo itsekin vanhenee, eikä jaksaisi liikaa miettiä.

Mä jouduin kokemaan tämän kaiken 30- vuotiaana vanhempieni kuoltua. Sillä erotuksella että en tuntenut itseäni vanhaksi vaan orvoksi lapsiparaksi. Kesti hetken kun sai asiat hoidettua ja pääsi tasapainoon.

Toivottavasti tässä suhteessa olen tullut äitiini, joka totesi vasta 88-vuotiaana, että nyt hänestä tuntuu, että hän on tullut vanhaksi =)