Lue keskustelun säännöt.
"Kaikki on itsestä kiinni. Kun minäkin pärjäsin, muidenkin pitää pärjätä" -ihmiset, tässä vähän pohdittavaa
28.07.2020 |
"Omalla työllä ja ahkeruudella ansaittu" on toki osin totta, MUTTA sulla on pitänyt olla voimavaroja, jaksamista, älyä, terveyttä ja suht hyvät olosuhteet ollaksesi ahkera. Entä jos työyhteisö kiusaa sua? Entä jos joudut onnettomuuteen kesken kaiken? Entä jos asunnostasi löytyy hometta, menetät sen tai/ja sairastut sen takia? Entä jos kohtaat ison tragedian kesken opintojen tai uraetenemisen? Entä yliopistojen uupumiset tai masennustilastot? Kaikki EI KYKENE olemaan ahkeria, vaikka kuinka haluaisivat. Moni masentunut ja uupunut on ollut ahkera ja tunnollinen, mutta tie on voinut tyssätä jo lukioon tai korkeakouluun. Masentuneen ajattelulla ei uskota usein edes siihen, että pääsee vaikka lähikaupan hyllyttäjäksi. Ja sinnekin todennäköisesti valitaan joku kokeneempi tai kauppiaan tuttu.
Osa nousee tuolta ja se on oikeasti hienoa. Mutta juuri näiltä ihmisiltä tuntuu löytyvän todella vähän sitä empatiaa heitä kohtaan, jotka eivät samaan kykene. He eivät ehkä parane, he kohtaavat ehkä lisää isoja vaikeuksia, heidät on ehkä lannistettu jo lapsena. Kyllä tuolta nouseminen vaatii ihan eri tavalla voimia. Ja tutkitustikin vähäosaisuus on vahvasti periytyvää. Tämä ei tarkoita, että kaikille käy niin, mutta se vaatii tietynlaisia ominaisuuksia, voimavaroja ja ennen kaikkea terveyttä.
Entäs tämä "mene töihin, etene uralla ja tienaa paljon" No, ensinnäkin sun täytyy päästä kouluun, suoriutua siitä terveenä ja suht vähillä kolhuilla. Jos tässä onnistut, sitten alkaa työpaikkojen metsästys. Onko nyt sellainen aika, että kyseinen ala työllistää? Tuliko lama, korona tai muuten vain ei ole paikkoja? Jos työllistää, hyväksytäänkö sut satojen hakijoiden joukosta haastatteluun? Jos hyväksytään, pääsetkö töihin? Jos pääset, onko työyhteisö miellyttävä, onko työympäristö terve, pysytkö terveenä, tuleeko elämässä isoja vastoinkäymisiä? Jos on, saatat saada ylennyksen tai edetä muualle. Siihenkin vaaditaan se, että joku
muu sen ensin tekee, et joudu yt-neuvotteluiden kohteeksi ja yrityksen talous on hyvässä kunnossa. Jos yritys tekee vaikka konkurssin, miten sä siinä etenet? Tai jos pomosi kiusaa tai hyväksikäyttää sua? Jos joudut työttömäksi, niin eikun uutta työtä hakemaan.
Ja sama rumba uudestaan. Monen hylyn jälkeen saatat alkaa lannistua, mutta yrität kuitenkin. On tutkittu, että työttömyys vaikuttaa terveyteen negatiivisesti ja kokonaisvaltaisella tavalla, kun se pitkittyy. . Mitä pidempään työttömyys pitkittyy, sitä vaikeampi sieltä on päästä pois, koska CV:ssä on tyhjää tilaa. Töihin ei enää vain kävellä, vaan monesti kaupan kassallekin vaaditaan kokemusta. Kyllä, olen hakenut enkä saanut edes vastausta. Pääsin sitten onneksi muualle. Valitettava fakta on, että työttömiä on enemmän kuin työpaikkoja. Kaikille ei vaan riitä työtä ja niistäkin, mitä on jäljellä, kisataan paljon.
Kommentit (717)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vain viimeiset kommentit enkä jaksa vääntää tiettyjä asioita enää rautalangasta kymmenen kerran jälkeen.
Mutta sanon nyt sen, että mä tarkoitin aloituksellani siis ihan todellisia vastoinkäymisiä. Isoja traumoja (väkivalta kiusaaminen, onnettomuudet, traumaattinen menetys), sairaudet (niin fyysiset kuin henkiset), vaikea lapsuus (alkoholismia, narkkarivanhemmat, väkivaltaa, hyväksikäyttöä, kodittomuus.....), odottamattomat tapahtumat (hometalo, yt-neuvottelut töissä, lama, konkurssi....), läheisen menetykset yms.
väkivalta, check, paha koulukiusaaminen check, onnettomuudet (vammautuminen) check, vaikea lapsuus (alkoholismia perheessä) check, odottamattomat tapahtuman (yt neuvottelut check*14, potkut ytden takian check 1 kerran, lama check *2, konkurssi, osittain check yrityksen lopetin taloudellisesti kannattamattomana (laman johdosta) läheisen menetykset, check.
Silti olen päässyt 5% rikkaimpien joukkoon, nimenomaan omalla kovalla työllä. Ja tämä nousu köyhimmästä 10% rikkaimpaan 5% EI ole tapahtunut yhdessä yössä, eikä todellakaan helpolla.
Tulit sitten monen muun tapaan todistamaan aloituksen pointin. Eli koska sinä olet pärjännyt, muidenkin pitää pärjätä. Jos luit aloituksen ja ketjun, niin täällähän ei ole väitetty, etteikö isoista vastoinkäymisistä ja sairauksista huolimatta voisi nousta sieltä suosta. Silti osa ei sieltä nouse, koska heillä on ehkä geneettinen taipumus tiettyihin sairauksiin (jotka ei parane), matalampi resilenssi, enemmän pieniä, lannistavia kokemuksia isojen lisäksi yms. Tiedetään, että tietyt kokemukset altistavat syrjäytymiselle ja sairastumiselle. Vähän sama, että todetaan, et tupakointi altistaa keuhkosyövälle. On heitä, jotka eivät sairastu ja elävät pitkään, mutta moni silti sairastuu. Osa toki heistä kykenee elämään ihan mielekästä elämää, mutta sekään ei osalle riitä. Ei se kroonisesti sairas ja jatkuvissa kivuissa oleva ihminen välttämättä pysty luomaan omaisuutta tyhjästä ja lähteä vaan yrittämään, koska kivut on niin sietämättömät. Hän kuitenkin voi löytää elämän iloa vaikka leipomisesta ja ystävien kanssa juttelusta. Sitten häntä syyllistetään, kuinka hän elää MINUN verorahoillani eikä vaan mene töihin. Kun kyllä hänkin voisi nousta vaikka johtajaksi, jos vaan muuttaisi asennettaan.
Mua oikeasti hämmentää, että onko nää ihmiset oikeasti oppineet kouluissa tai töissä ollenkaan luetunymmärtämistä. Kun ketjussa ja aloituksessakin lukee oikein selvästi, että osa raskaita asioita kokeneista nousee sieltä suosta. Ja silti pitää tulla vänkäämään, kuinka juuri minä sieltä nousin ja minä pärjäsin. Aivan kuin se maailma pyörisi vain sen oman minän ympärillä. Tosin se vahvistaa juuri sitä, mitä kirjoitin.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä paitsi musta se on aika kapea mittari mitata pärjäämistä vain rahan kautta. Osa pärjää oikein hyvin, vaikkei kuuluisikaan rikkaaseen viiteen prosenttiin tai edes keskiluokkaan. Ja on hyvä muistaa myös, että vaikka ihminen olisi ns. yhteiskunnan silmissä pärjäävä, voi hän olla sisältä ihan rikki.
-ap-
On yksi piirre ihmisessä jota halveksin koko sydämestäni, joka solullani ja äärimmäisen voimallisesti; ylimielisyys ja nöyryyden puute.
Tämä ketju kuhisee ihmisiä, joilla on pää täynnä keltaista nestettä ja itseä pidetään muita ihmisiä arvokkaampana ja parempana. Tämä näkyy kommenteista joissa itseään nostetaan sankariksi ja kuvitellaan että oltaisiin muka jotain valintoja tehty makaamisen ja tekemisen väliltä.
Toiset ihmiset joilla on voimavarat loppuneet ja jotka ovat joutuneet sairastumaan tai pitämään paussia, maalataan joksikin tyhmiksi luusereiksi jotka ovat tyyliin "heittäytyneet" sohvalle "ulisemaan".
Todella ylimielistä, ymmärtämätöntä, itseään ylentävää ja halpamaista ku5ipäisyyttä, ja minulta ei mitään kunnioitusta tuollaisille heru, vaikka olisivat joskus ihan töitä tehneetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on ihmisarvo.
Arvostus on ansaittava.
Joo ja veronmaksajuus on se mittari. Mut hei ei hätää jos hetkeksi menettää ihmisarvonsa, sen voi saada takaisin "ottamalla" työn itselleen.
Ei ihmisarvoa voi menettää.
Vierailija kirjoitti:
On yksi piirre ihmisessä jota halveksin koko sydämestäni, joka solullani ja äärimmäisen voimallisesti; ylimielisyys ja nöyryyden puute.
Tämä ketju kuhisee ihmisiä, joilla on pää täynnä keltaista nestettä ja itseä pidetään muita ihmisiä arvokkaampana ja parempana. Tämä näkyy kommenteista joissa itseään nostetaan sankariksi ja kuvitellaan että oltaisiin muka jotain valintoja tehty makaamisen ja tekemisen väliltä.
Toiset ihmiset joilla on voimavarat loppuneet ja jotka ovat joutuneet sairastumaan tai pitämään paussia, maalataan joksikin tyhmiksi luusereiksi jotka ovat tyyliin "heittäytyneet" sohvalle "ulisemaan".
Todella ylimielistä, ymmärtämätöntä, itseään ylentävää ja halpamaista ku5ipäisyyttä, ja minulta ei mitään kunnioitusta tuollaisille heru, vaikka olisivat joskus ihan töitä tehneetkin.
Joo mua oikeasti vähän harmittaa, koska olisin halunnut oikeasti muuttaa sitä käsitystäni siitä, että ns. hyväosaisuus tai luokkanousu monien kohdalla kaventaa empatiaa. Valitettavasti moni tuli sen todistamaan ja vaikka osalla oli yliopistokin käytynä, niin luetunymmärtäminen ei ole silti hanskassa.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä paitsi musta se on aika kapea mittari mitata pärjäämistä vain rahan kautta. Osa pärjää oikein hyvin, vaikkei kuuluisikaan rikkaaseen viiteen prosenttiin tai edes keskiluokkaan. Ja on hyvä muistaa myös, että vaikka ihminen olisi ns. yhteiskunnan silmissä pärjäävä, voi hän olla sisältä ihan rikki.
-ap-
Jos tänään tulisi hyvä haltia ja tarjoaisi mahdollisuutta olla miljardööri, mutta samalla muuttuisin ylimieliseksi, itseäni parempana pitäväksi ja muita ihmisiä tuomitsevaksi pissapääksi, en ottaisi miljoonia vastaan.
Oikeastaan tuntuu aika rikkaalta, kun voi aidosti tuntea tyytyväisyyttä omaan itseensä, kun ei ole samanlainen ylimielinen ja muita ihmisiä kohtaan iljettävä moukka, mitä nämä "oman onnen sepät" ja "valintojen tekijät".
Ei minun kunnioitustani ansaita nostamalla itseään muiden yläpuolella olevaksi, ja muita ihmisiä laiskoiksi luusereiksi haukkimalla. En voi ymmärtää miten kukaan voi kuvitella nousevansa joksikin ihailluksi painamalla muita alaspäin ja ylpistelemällä? Tyhmänä pidän ja heikkoutena moista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On yksi piirre ihmisessä jota halveksin koko sydämestäni, joka solullani ja äärimmäisen voimallisesti; ylimielisyys ja nöyryyden puute.
Tämä ketju kuhisee ihmisiä, joilla on pää täynnä keltaista nestettä ja itseä pidetään muita ihmisiä arvokkaampana ja parempana. Tämä näkyy kommenteista joissa itseään nostetaan sankariksi ja kuvitellaan että oltaisiin muka jotain valintoja tehty makaamisen ja tekemisen väliltä.
Toiset ihmiset joilla on voimavarat loppuneet ja jotka ovat joutuneet sairastumaan tai pitämään paussia, maalataan joksikin tyhmiksi luusereiksi jotka ovat tyyliin "heittäytyneet" sohvalle "ulisemaan".
Todella ylimielistä, ymmärtämätöntä, itseään ylentävää ja halpamaista ku5ipäisyyttä, ja minulta ei mitään kunnioitusta tuollaisille heru, vaikka olisivat joskus ihan töitä tehneetkin.
Joo mua oikeasti vähän harmittaa, koska olisin halunnut oikeasti muuttaa sitä käsitystäni siitä, että ns. hyväosaisuus tai luokkanousu monien kohdalla kaventaa empatiaa. Valitettavasti moni tuli sen todistamaan ja vaikka osalla oli yliopistokin käytynä, niin luetunymmärtäminen ei ole silti hanskassa.
-ap-
Samaa mieltä, mutta ajattelen itse, että hyvä; minun ei tarvitse tavoitella "arvostetumpaa" ja statuksellisempaa elämää, omaisuuksineen, koska en halua missään nimessä että muuttuisin ylimieliseksi ja epäempaattiseksi leuhkaksi. Jos kerran muutkin nousukkaat ja rikkaat ovat 99% tuollaisia, niin miksi minä olisin poikkeus, ja pystyisin pitämään empatiakykyni, kun muutkaan ei pysty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sairastunut jo nuorena invalisoivaan sairauteen, joka pakotti luopumaan monesta asiasta jotta voin elää suht normaalisti. Luovuin siis niistä (huonot elämäntavat viina ja tupakointi, sokeri jne) ja nyt elän 99% normaalia elämää tästä huolimatta ja olen saavuttanut unelmani. Toki olisin voinut jäädä surkuttelemaan kun tämä tauti ja en minä voi, mutta ei kuulu tyyliin.
Tajuat varmaan, että osa sairauksista oikeasti vie työkyvyn eikä elämäntapojen muutoksella niistä välttämättä parannuta? Onko siis kaikki työkyvyttömät susta jotain "surkuttelijoita, jotka päätti jäädä sohvalle maksamaan" ? Ei ne työkyvyttömät välttämättä siellä sohvalla surkuttele jatkuvasti kohtaloaan, he eivät vaan kykene töihin (ja tämän on monesti ihan lääkäri todennut) ja voivat saada elämän mielekkyyttä jostain muualta. Onko se heidän vika, että ovat työkyvyttömiä? Että pitäisi vaan muuttaa asennetta?
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnonsuojelujärjestöissä on paljon vapaaehtoisia, jotka tekevät aktiivisesti töitä lähiympäristönsä eteen. Tiedän tälläisiä ihmisiä ja teen itsekin esim. tiedusteluja viranomaisille, valituksia yms. Ei makseta kaikille palkkaa enkä minä sitä pyydääkäänn (missä ihmedssä mä niin väitän, pidä omat rahasi hyvänen aika) koska mulle luonto on niin tärkeä asia. Me ei ymmärretä tarpeeksi hyvin, että luonto on kaiken elämän lähde. Tiesitkö, että sun verorahoilla on tuettu muun muassa Talvivaaran kaltaisia ympäristösyöpiä?
-ap-
Kiitos, että et heti tylyttänyt tämän ketjun aloitusviestistä eriävää mielipidettä, vaan jaksoit kirjoittaa perustellun vastauksen. Ja erinomaisen vastauksen.
Minulla ei ole mitään sellaisia ihmisiä vastaan, jotka haluavat tehdä maailmasta parempaa paikkaa valitsemallaan tavalla. Kukin tehkööt töitä (palkallisia tai ei) tavalla, joka tuottaa eniten tarkoitusta elämään.
Minulla on antipatioita sitä (alati yleistyvää) ihmistyyppiä kohtaan, joka vaatii muita ihmisiä kustantamaan oman maailmanparannus-hankkeensa ja osallistumaan siihen.
Minulla taas on antipatioita niitä maailmanpaskojia kohtaan, jotka lentelevät ympäri palloa kuvaamassa peffavakonsa välistä pilkottavia stringejä palmun alla tai hotellin uima-altaalla.
Maailman parantaminen (oikeasti eikä vain poseeraamalla) on arvostettavaa, ja miljoona kertaa kunnioitettavampaa kuin joku "minun verorahani vain mulle" narskuilu.
-eri
Ketkä harjoittavat sitä "oikeaa maailman parantamista"?
Esim. Hursti44 jakaa ruokaa vähävaraisille
Ja monet ovat töissä, joiden veroista hoidetaan sosiaalitukia vähävaraisille.
Aivan yhtä arvokasta, koska sillä verorahalla saa ruokaa ja välttämättömiä.
Sitä ei kuitenkaan osata arvostaa, vaan pidetään itsestäänselvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On yksi piirre ihmisessä jota halveksin koko sydämestäni, joka solullani ja äärimmäisen voimallisesti; ylimielisyys ja nöyryyden puute.
Tämä ketju kuhisee ihmisiä, joilla on pää täynnä keltaista nestettä ja itseä pidetään muita ihmisiä arvokkaampana ja parempana. Tämä näkyy kommenteista joissa itseään nostetaan sankariksi ja kuvitellaan että oltaisiin muka jotain valintoja tehty makaamisen ja tekemisen väliltä.
Toiset ihmiset joilla on voimavarat loppuneet ja jotka ovat joutuneet sairastumaan tai pitämään paussia, maalataan joksikin tyhmiksi luusereiksi jotka ovat tyyliin "heittäytyneet" sohvalle "ulisemaan".
Todella ylimielistä, ymmärtämätöntä, itseään ylentävää ja halpamaista ku5ipäisyyttä, ja minulta ei mitään kunnioitusta tuollaisille heru, vaikka olisivat joskus ihan töitä tehneetkin.
Joo mua oikeasti vähän harmittaa, koska olisin halunnut oikeasti muuttaa sitä käsitystäni siitä, että ns. hyväosaisuus tai luokkanousu monien kohdalla kaventaa empatiaa. Valitettavasti moni tuli sen todistamaan ja vaikka osalla oli yliopistokin käytynä, niin luetunymmärtäminen ei ole silti hanskassa.
-ap-
Vähän kuitenkin toi valoa pari älykkään ihmisen viestiä, joissa ymmärrettiin ettei kaikki ole omaa valintaa ja kirjoittajalla riitti aivokapasiteetti ymmärtämään että on myös olemassa etuoikeuksia sen oman panostuksen lisäksi.
No niitä viestejä ei ollut paljon, mutta ymmärtäähän sen, koska Gaussin käyrällä ovat oikealla alamäessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnonsuojelujärjestöissä on paljon vapaaehtoisia, jotka tekevät aktiivisesti töitä lähiympäristönsä eteen. Tiedän tälläisiä ihmisiä ja teen itsekin esim. tiedusteluja viranomaisille, valituksia yms. Ei makseta kaikille palkkaa enkä minä sitä pyydääkäänn (missä ihmedssä mä niin väitän, pidä omat rahasi hyvänen aika) koska mulle luonto on niin tärkeä asia. Me ei ymmärretä tarpeeksi hyvin, että luonto on kaiken elämän lähde. Tiesitkö, että sun verorahoilla on tuettu muun muassa Talvivaaran kaltaisia ympäristösyöpiä?
-ap-
Kiitos, että et heti tylyttänyt tämän ketjun aloitusviestistä eriävää mielipidettä, vaan jaksoit kirjoittaa perustellun vastauksen. Ja erinomaisen vastauksen.
Minulla ei ole mitään sellaisia ihmisiä vastaan, jotka haluavat tehdä maailmasta parempaa paikkaa valitsemallaan tavalla. Kukin tehkööt töitä (palkallisia tai ei) tavalla, joka tuottaa eniten tarkoitusta elämään.
Minulla on antipatioita sitä (alati yleistyvää) ihmistyyppiä kohtaan, joka vaatii muita ihmisiä kustantamaan oman maailmanparannus-hankkeensa ja osallistumaan siihen.
Minulla taas on antipatioita niitä maailmanpaskojia kohtaan, jotka lentelevät ympäri palloa kuvaamassa peffavakonsa välistä pilkottavia stringejä palmun alla tai hotellin uima-altaalla.
Maailman parantaminen (oikeasti eikä vain poseeraamalla) on arvostettavaa, ja miljoona kertaa kunnioitettavampaa kuin joku "minun verorahani vain mulle" narskuilu.
-eri
Ketkä harjoittavat sitä "oikeaa maailman parantamista"?
Esim. Hursti44 jakaa ruokaa vähävaraisille
Ja monet ovat töissä, joiden veroista hoidetaan sosiaalitukia vähävaraisille.
Aivan yhtä arvokasta, koska sillä verorahalla saa ruokaa ja välttämättömiä.
Sitä ei kuitenkaan osata arvostaa, vaan pidetään itsestäänselvyytenä.
Minun on silloin hankala arvostaa sitä veronmaksaajaa, jonka verovaroista osittain maksetaan jotain vähävaraisille, jos se veronmaksaja on ylimielinen, halveksiva ja törkeä. Ja ääneen kertoo, kuinka hänen verorahansa eivät kuulu heikompiosaisille, vaan heikkojen pitää mennä pakkotyöleireille parakkikylään ruokalipuilla elämään.
En koe kiitollisuutta tippaakaan tuollaisia ihmisiä kohtaan. Ansaitsevat halveksuntani.
Kunnioitusta ei voi veronmaksajuudella ostaa, jos ei ole ihmisenä kunnioitettava ja sivistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä paitsi musta se on aika kapea mittari mitata pärjäämistä vain rahan kautta. Osa pärjää oikein hyvin, vaikkei kuuluisikaan rikkaaseen viiteen prosenttiin tai edes keskiluokkaan. Ja on hyvä muistaa myös, että vaikka ihminen olisi ns. yhteiskunnan silmissä pärjäävä, voi hän olla sisältä ihan rikki.
-ap-
Jos tänään tulisi hyvä haltia ja tarjoaisi mahdollisuutta olla miljardööri, mutta samalla muuttuisin ylimieliseksi, itseäni parempana pitäväksi ja muita ihmisiä tuomitsevaksi pissapääksi, en ottaisi miljoonia vastaan.
Oikeastaan tuntuu aika rikkaalta, kun voi aidosti tuntea tyytyväisyyttä omaan itseensä, kun ei ole samanlainen ylimielinen ja muita ihmisiä kohtaan iljettävä moukka, mitä nämä "oman onnen sepät" ja "valintojen tekijät".
Ei minun kunnioitustani ansaita nostamalla itseään muiden yläpuolella olevaksi, ja muita ihmisiä laiskoiksi luusereiksi haukkimalla. En voi ymmärtää miten kukaan voi kuvitella nousevansa joksikin ihailluksi painamalla muita alaspäin ja ylpistelemällä? Tyhmänä pidän ja heikkoutena moista käytöstä.
Olen vähän samoilla linjoilla. Vaikka olen pienituloinen ja kokenut rankkoja asioita, koen eläväni rikasta elämää. Tosin mun elämän rikkaudet tulee luonnosta, läheisistä, empatiasta, eläimistä ja elämän pienistä, hyvistä asioista. Yhtäkkiä tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä, että kaiken p*skan mä saan jälkeen mä saan juoda joka päivä aamukahvia, nähdä ikkunasta lintuja ja oppia kiinnostavia asioita. Luen paljon ja pyrin laajentamaan omaa maailmankuvaa ja ymmärtämään yhä enemmän erilaisia ihmiskohtaloita. Mä elän ja seison omilla jaloillani kaiken tän jälkeen eikä se ole todellakaan itsestäänselvää, vaan mukana on ollut myös onnea.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sairastunut jo nuorena invalisoivaan sairauteen, joka pakotti luopumaan monesta asiasta jotta voin elää suht normaalisti. Luovuin siis niistä (huonot elämäntavat viina ja tupakointi, sokeri jne) ja nyt elän 99% normaalia elämää tästä huolimatta ja olen saavuttanut unelmani. Toki olisin voinut jäädä surkuttelemaan kun tämä tauti ja en minä voi, mutta ei kuulu tyyliin.
Tajuat varmaan, että osa sairauksista oikeasti vie työkyvyn eikä elämäntapojen muutoksella niistä välttämättä parannuta? Onko siis kaikki työkyvyttömät susta jotain "surkuttelijoita, jotka päätti jäädä sohvalle maksamaan" ? Ei ne työkyvyttömät välttämättä siellä sohvalla surkuttele jatkuvasti kohtaloaan, he eivät vaan kykene töihin (ja tämän on monesti ihan lääkäri todennut) ja voivat saada elämän mielekkyyttä jostain muualta. Onko se heidän vika, että ovat työkyvyttömiä? Että pitäisi vaan muuttaa asennetta?
-ap-
Tajuat varmaan, että viesti johon vastasit oli klassinen esimerkki otsikon mukaisesta ihmisestä.
Sinulla on sitkeyttä ja toiveikkuutta ihmisten suhteen kun jaksat vieläkin selittää heille, vaikka jo tiedätkin heidän olevan luupäisintä sorttia ihmiskunnasta.
Se on sitä mitä jo ketjun alussa joku sanoikin, kognitiivista dissonanssia. Ei siihen sinun kärsivälliset selitykset toimi.
Tai en tiedä. Jos jatkaisi tätä ketjua ihan koe mielessä vaikka viikon, niin tulisikohan vastaan se ensimmäinen luonnon oikku, jolla naksahtaisi päässä, ja tulisi joku valastumiskokemus. Silleen että, joo totta puhut ap. Niin se olikin. Olen kuvitellut olevani muita parempi ja että muut ovat luusereita rinnallani, vaikka en pa5kaakaan heidän tekemisistään, yrittämisistään ja taakoistaan oikeasti tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman kokemuksen mukaan hyväosaiset ovat poikkeuksetta iloisia, hyväsydämisiä ihmisiä.
Huono-osaisista taas löytyy moraalittomia nihilistejä, joille mikään ei ole enää pyhää ja kaikki keinot on sallittuja. Vilkaisu tilastoihin siitä kuinka moni Kelan asiakas tekee tukivilppiä, kertoo kaiken huono-osaisten moraalista.
Toki huono-osaisetkin ovat yksilöitä, joten ei pidä yleistystä viedä liian pitkälle. Joukkioon mahtuu paljon myös ihan normaaleja, rehellisiä, kunniallisia ihmisiä.
Mutta kyllä ne ylimieliset, itseään parempina pitävät parhaiten löytää sieltä Kelan tukijonoista ja Hesarin yleisönosastolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä paitsi musta se on aika kapea mittari mitata pärjäämistä vain rahan kautta. Osa pärjää oikein hyvin, vaikkei kuuluisikaan rikkaaseen viiteen prosenttiin tai edes keskiluokkaan. Ja on hyvä muistaa myös, että vaikka ihminen olisi ns. yhteiskunnan silmissä pärjäävä, voi hän olla sisältä ihan rikki.
-ap-
Jos tänään tulisi hyvä haltia ja tarjoaisi mahdollisuutta olla miljardööri, mutta samalla muuttuisin ylimieliseksi, itseäni parempana pitäväksi ja muita ihmisiä tuomitsevaksi pissapääksi, en ottaisi miljoonia vastaan.
Oikeastaan tuntuu aika rikkaalta, kun voi aidosti tuntea tyytyväisyyttä omaan itseensä, kun ei ole samanlainen ylimielinen ja muita ihmisiä kohtaan iljettävä moukka, mitä nämä "oman onnen sepät" ja "valintojen tekijät".
Ei minun kunnioitustani ansaita nostamalla itseään muiden yläpuolella olevaksi, ja muita ihmisiä laiskoiksi luusereiksi haukkimalla. En voi ymmärtää miten kukaan voi kuvitella nousevansa joksikin ihailluksi painamalla muita alaspäin ja ylpistelemällä? Tyhmänä pidän ja heikkoutena moista käytöstä.
Olen vähän samoilla linjoilla. Vaikka olen pienituloinen ja kokenut rankkoja asioita, koen eläväni rikasta elämää. Tosin mun elämän rikkaudet tulee luonnosta, läheisistä, empatiasta, eläimistä ja elämän pienistä, hyvistä asioista. Yhtäkkiä tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä, että kaiken p*skan mä saan jälkeen mä saan juoda joka päivä aamukahvia, nähdä ikkunasta lintuja ja oppia kiinnostavia asioita. Luen paljon ja pyrin laajentamaan omaa maailmankuvaa ja ymmärtämään yhä enemmän erilaisia ihmiskohtaloita. Mä elän ja seison omilla jaloillani kaiken tän jälkeen eikä se ole todellakaan itsestäänselvää, vaan mukana on ollut myös onnea.
-ap-
Joka sanan voin tuosta allekirjoittaa ja on mielestäni kyllä hienoa, että tiedän olevan olemassa kaltaisiani ihmisiä. Itse olen ymmärtänyt että on oltava selvillä omat arvot. Ja ne on sellaiset, että ne jäävät jäljelle vaikka kaikki muu elämässä menisi.
Minulle antaa se oivallus tosi paljon hyvää oloa, kun tiedän että nämä arvot ovat ihan minun ikiomia, eikä niitä voi kukaan minulta pois ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnonsuojelujärjestöissä on paljon vapaaehtoisia, jotka tekevät aktiivisesti töitä lähiympäristönsä eteen. Tiedän tälläisiä ihmisiä ja teen itsekin esim. tiedusteluja viranomaisille, valituksia yms. Ei makseta kaikille palkkaa enkä minä sitä pyydääkäänn (missä ihmedssä mä niin väitän, pidä omat rahasi hyvänen aika) koska mulle luonto on niin tärkeä asia. Me ei ymmärretä tarpeeksi hyvin, että luonto on kaiken elämän lähde. Tiesitkö, että sun verorahoilla on tuettu muun muassa Talvivaaran kaltaisia ympäristösyöpiä?
-ap-
Kiitos, että et heti tylyttänyt tämän ketjun aloitusviestistä eriävää mielipidettä, vaan jaksoit kirjoittaa perustellun vastauksen. Ja erinomaisen vastauksen.
Minulla ei ole mitään sellaisia ihmisiä vastaan, jotka haluavat tehdä maailmasta parempaa paikkaa valitsemallaan tavalla. Kukin tehkööt töitä (palkallisia tai ei) tavalla, joka tuottaa eniten tarkoitusta elämään.
Minulla on antipatioita sitä (alati yleistyvää) ihmistyyppiä kohtaan, joka vaatii muita ihmisiä kustantamaan oman maailmanparannus-hankkeensa ja osallistumaan siihen.
Minulla taas on antipatioita niitä maailmanpaskojia kohtaan, jotka lentelevät ympäri palloa kuvaamassa peffavakonsa välistä pilkottavia stringejä palmun alla tai hotellin uima-altaalla.
Maailman parantaminen (oikeasti eikä vain poseeraamalla) on arvostettavaa, ja miljoona kertaa kunnioitettavampaa kuin joku "minun verorahani vain mulle" narskuilu.
-eri
Ketkä harjoittavat sitä "oikeaa maailman parantamista"?
Esim. Hursti44 jakaa ruokaa vähävaraisille
Ja monet ovat töissä, joiden veroista hoidetaan sosiaalitukia vähävaraisille.
Aivan yhtä arvokasta, koska sillä verorahalla saa ruokaa ja välttämättömiä.
Sitä ei kuitenkaan osata arvostaa, vaan pidetään itsestäänselvyytenä.
Niillä veroilla hoidetaan paljon muutakin. Aina muistetaan mainita, kuinka se vähävarainen elää nyt muiden rahoilla ja (ja kannattaa muistaa, että osa vähävaraisista on ollut töissä tai yrittäjänä pitkään, työttömyys tai sairaus kun voi iskeä kehen tahansa) saa ostettua sillä leipää ja maitoa kaupasta. Mutta ikinä ei mainita kansanedustajien lukuisia etuuksia, Talvivaaran kaltaisia ympäristökatastrofeja, rikollisten tuomia lukuisia kustannuksia yhteiskunnalle ja niin edelleen. Ei, aina se vähävarainen on se pahin ja rikollisin, joka mainitaan. Ja itse siis olen kyllä kiitollinen Suomen sosiaaliturvasta, koska se takaa yhteiskuntarauhaa ja antaa heillekin jotenkin ihmisarvoisen arjen, jotka ei syystä tai toisesta voi olla töissä.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen mukaan hyväosaiset ovat poikkeuksetta iloisia, hyväsydämisiä ihmisiä.
Huono-osaisista taas löytyy moraalittomia nihilistejä, joille mikään ei ole enää pyhää ja kaikki keinot on sallittuja. Vilkaisu tilastoihin siitä kuinka moni Kelan asiakas tekee tukivilppiä, kertoo kaiken huono-osaisten moraalista.
Toki huono-osaisetkin ovat yksilöitä, joten ei pidä yleistystä viedä liian pitkälle. Joukkioon mahtuu paljon myös ihan normaaleja, rehellisiä, kunniallisia ihmisiä.
Mutta kyllä ne ylimieliset, itseään parempina pitävät parhaiten löytää sieltä Kelan tukijonoista ja Hesarin yleisönosastolta.
Minusta sinä olet sokea itsellesi ja ylimielisyydellesi.
Olen kelan asiakas ja minulle on sanottu monesti että rehellisempää ja tunnollisempaa ihmistä saa hakea.
Sinulle tekisi ihan hyvää lukaista Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan kirja teistä "hyväsydämisistä" ihmisistä.
Ja tutustua ihan oikeisiin tukimuksiin ja tilastoihin.
Päästäispä tuhat vuotta kehityksessä taaksepäin niin moni pärjäisi paremmin kuin tänä kamala aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnonsuojelujärjestöissä on paljon vapaaehtoisia, jotka tekevät aktiivisesti töitä lähiympäristönsä eteen. Tiedän tälläisiä ihmisiä ja teen itsekin esim. tiedusteluja viranomaisille, valituksia yms. Ei makseta kaikille palkkaa enkä minä sitä pyydääkäänn (missä ihmedssä mä niin väitän, pidä omat rahasi hyvänen aika) koska mulle luonto on niin tärkeä asia. Me ei ymmärretä tarpeeksi hyvin, että luonto on kaiken elämän lähde. Tiesitkö, että sun verorahoilla on tuettu muun muassa Talvivaaran kaltaisia ympäristösyöpiä?
-ap-
Kiitos, että et heti tylyttänyt tämän ketjun aloitusviestistä eriävää mielipidettä, vaan jaksoit kirjoittaa perustellun vastauksen. Ja erinomaisen vastauksen.
Minulla ei ole mitään sellaisia ihmisiä vastaan, jotka haluavat tehdä maailmasta parempaa paikkaa valitsemallaan tavalla. Kukin tehkööt töitä (palkallisia tai ei) tavalla, joka tuottaa eniten tarkoitusta elämään.
Minulla on antipatioita sitä (alati yleistyvää) ihmistyyppiä kohtaan, joka vaatii muita ihmisiä kustantamaan oman maailmanparannus-hankkeensa ja osallistumaan siihen.
Minulla taas on antipatioita niitä maailmanpaskojia kohtaan, jotka lentelevät ympäri palloa kuvaamassa peffavakonsa välistä pilkottavia stringejä palmun alla tai hotellin uima-altaalla.
Maailman parantaminen (oikeasti eikä vain poseeraamalla) on arvostettavaa, ja miljoona kertaa kunnioitettavampaa kuin joku "minun verorahani vain mulle" narskuilu.
-eri
Ketkä harjoittavat sitä "oikeaa maailman parantamista"?
Esim. Hursti44 jakaa ruokaa vähävaraisille
Ja monet ovat töissä, joiden veroista hoidetaan sosiaalitukia vähävaraisille.
Aivan yhtä arvokasta, koska sillä verorahalla saa ruokaa ja välttämättömiä.
Sitä ei kuitenkaan osata arvostaa, vaan pidetään itsestäänselvyytenä.
Niillä veroilla hoidetaan paljon muutakin. Aina muistetaan mainita, kuinka se vähävarainen elää nyt muiden rahoilla ja (ja kannattaa muistaa, että osa vähävaraisista on ollut töissä tai yrittäjänä pitkään, työttömyys tai sairaus kun voi iskeä kehen tahansa) saa ostettua sillä leipää ja maitoa kaupasta. Mutta ikinä ei mainita kansanedustajien lukuisia etuuksia, Talvivaaran kaltaisia ympäristökatastrofeja, rikollisten tuomia lukuisia kustannuksia yhteiskunnalle ja niin edelleen. Ei, aina se vähävarainen on se pahin ja rikollisin, joka mainitaan. Ja itse siis olen kyllä kiitollinen Suomen sosiaaliturvasta, koska se takaa yhteiskuntarauhaa ja antaa heillekin jotenkin ihmisarvoisen arjen, jotka ei syystä tai toisesta voi olla töissä.
No eihän se ole muuta kuin raukkamaisuutta ja heikkomielisyyttä potkia heikommassa asemassa olevia ja syyllistää heitä, vaikka jokaiselle normaaliälyiselle on kyllä selvillä veroparatiisit, veronkierto ja rikkaiden sikailut sekä se miten järjettömiä määriä maailman rikkaimmat omistavat.
Miten kukaan voi muka olla niin ahkera, hyvä, loistava ja upea ihminen että ansaitsee kymmeniä miljardeja?
Miksei saman tien julisteta jumaliksi noita ihmisiä? Jos ovat ansainneet omistaa noin paljon?
Mä voin avata vähän mun taustoja, joissa kerron, missä onnella on ollut merkitystä. Toki on ollut monissa muissakin asioissa, mutten viitsi kertoa liikaa.
Kun talostamme löytyi hometta ja kosteusvauriot, me oireilimme, mutta kun pääsimme muuttamaan, oireet helpottuvat. Olisimme voineet sairastua vakavammin ja jopa pysyvästi. Myös siinä, että tavaramme eivät ehtineet mennä pilalle. Jotkut menettävät kaiken. Kun putosin tyhjän päälle yhdessä vaiheessa elämää, olisin voinut joutua jopa kodittomaksi, mutta minulla oli rakastava paikka, jonne mennä ja sain katon pään päälle. Kaikilla ei ole sellaista. Kun minulla todettiin eräs sairaus, se olisi voinut olla myös sellainen, jota ei voi parantaa tai se olisi voinut levitä pidemmälle. Minun tapauksessani sen pystyy parantamaan. Kun pääsin varasijalta erääseen työpaikkaan, se oli osaksi tuuria, että se ensisijainen työntekijä peruutti. Ja minun haluttiin ehdottomasti jatkavan siellä. Näissä kaikissa tapauksissa mukana on ollut onnea ja tuuria.
Toki osin omalla asenteella olen päässyt eteenpäin, mutta myös onnella, synnynäisillä ominaisuuksilla ja ympäristötekijöiden ansiosta. Ei minulle tuota vaikeuksia myöntää sitä eikä se ota egon päälle. Eikä ikinä tulisi mieleenkään haukkua heitä, jotka mun asemassa olisi menettänyt kokonaan terveyden tai/ja työ- ja opiskelukyvyn. On se muitakin vaatinut ponnisteluita, mutta siihen mulla on ollut voimavaroja. Kaikilla ei ole niitä samalla lailla.
-ap-