Lue keskustelun säännöt.
Pojat eivät pärjää koulussa huonon kotikasvatuksen vuoksi! T. ope
28.07.2020 |
Jos kotona eletään "pojat on poikia" -mentaliteetilla, kasvaa pojista peliriippuvaisia häiriköitä, jotka eivät pysty keskittymään saati oppimaan.
Peruskoulu ei ehkä ole kaikin puolin täydellinen oppimisympäristö, mutta väitän, että iso osa poikien oppimisongelmista luodaan jo kotona. Yhä edelleen vanhemmat ja muut läheiset kohtelevat poikia ja tyttöjä eri tavalla. Pojat mm. saavat riehua, tyttöjä kehutaan rauhallisista leikeistä. Pojilta ei kotona vaadita hyvää ja asialliasta toiset huomioivaa käytöstä.
Koulussa näkyy valtava ero tyttöjen ja poikien käyttäytymisen välillä. Pojat ovat epäkohteliaita ja häiritsevät muita, tytöt jaksavat motivoitua koulutehtävistä, vaikka aihe ei aina olisikaan niin kiinnostava. Pojat jaksavat toimia asiallisesti ehkä vain toiminnallisilla tunneilla - sikäli mikäli puuha heitä sattuu kiinnostamaan. Jos vaaditaan vähänkin keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä, eivät pojat siihen kykene, vaan alkaa riehuminen ja häiriköinti.
Tämä ei missään nimessä koske kaikkia poikia eikä kaikkia tyttöjä; on paljon hyväkäytöksisiä poikia ja muutamia huonokäytöksisiä tyttöjä. Sukupuolten välinen ero koulukäytöksessä on kuitenkin niin valtava, että opettajana minun on nyt pakko herätellä keskustelua asiasta. Kerro: olenko väärässä siinä, että syytän tässä kotikasvatusta?
Kommentit (638)
Tuon tähän keskusteluun vertailun Viron ja Suomen koulujen väliltä, vaikka tiedän, että se nyt ärsyttää monia. Elimme neljä vuotta Virossa ja koulujen tunnelma on Suomen kanssa verrattuna kuin yö ja päivä, nimenomaan poikien käytöksen suhteen.
Virossa vanhemmat ja opettajat vaativat todella hyviä käytöstapoja, siellä kutsutaan vanhemmat puhutteluun, jos poika käyttäytyy huonosti koulussa. Pojat harrastavat Virossa paljon liikuntaa, auttavat paljon kotitöissä ja jo 13-vuotiaana aletaan etsiä kesätöitä.
Virossa poikien koulumenestys on huomattavasti parempaa kuin Suomessa. Ahkerat tytöt ovat ahkeria molemmissa maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma poika on aina ollut rauhallinen ja hyväkäytöksinen, kunnes kolmannella joutui luokalle, jossa opettaja suosi tyttöjä. Kaikkien poikien ja osan tyttöjen kun mielestä. Alkuvuosi meni hyvin, mutta sitten lapsestani kuoriutui häirikkö. Ei pahis, eikä kiusaaja vaan häslääjä. Se kesti neljä vuotta kunnes opettaja vaihtui. Kotona ja muualla lapsi osasi aina käyttäytyä. Pikkuisen olo vaikea yrittää vaikuttaa lapsen koulukäyttäytymiseen. Mikään ei saanut häntä muuttamaan käytöstään. Teininä on on osannut käyttäytyä ja loppu peruskoulu meni hyvin. Edelleen yritän keksiä mikä huonon käytöksen aiheutti ja miten sitä olisi voinut muuttaa. En ole löytänyt ratkaisua. Nyt lukiossa oleva poikani vain sanoo, että.se opettaja oli niin epäreilu. Vaikea uskoa, että.olisi ollut niin pienestä kiinni.
Meillä on poika myös hyväkäytöksinen, älykäs ja aina on ollut hyvä koulussa, 9,3 keskiarvoa yleensä.
Kun hän aloitti ekan luokan, niin kysyi meiltä vanhemmilta, miksi pojat saa samasta rikkeestä rangaistuksen mutta tytöt ei saa? Poikamme ei siis itse koskaan tehnyt mitään pahaa tms. mutta näki tietysti vierestä, miten joitain muita poikia kohdeltiin.
Pointtini on se, että hän hyvin pienenä koululaisena näki eriarvoisuuden mm. rangaistuksissa.
Mutta olen toki sitä mieltä, että riehuville pojille pitää olla kova kuri. Totta kai monet pojat hyppii seinille, jos niitä ei rajoiteta! Kuten jo aiemmin kirjotin, kovat pojat tarvitsee kovan kurin, eikä mitään paapomista.
t. isä
Vierailija kirjoitti:
Tuon tähän keskusteluun vertailun Viron ja Suomen koulujen väliltä, vaikka tiedän, että se nyt ärsyttää monia. Elimme neljä vuotta Virossa ja koulujen tunnelma on Suomen kanssa verrattuna kuin yö ja päivä, nimenomaan poikien käytöksen suhteen.
Virossa vanhemmat ja opettajat vaativat todella hyviä käytöstapoja, siellä kutsutaan vanhemmat puhutteluun, jos poika käyttäytyy huonosti koulussa. Pojat harrastavat Virossa paljon liikuntaa, auttavat paljon kotitöissä ja jo 13-vuotiaana aletaan etsiä kesätöitä.
Virossa poikien koulumenestys on huomattavasti parempaa kuin Suomessa. Ahkerat tytöt ovat ahkeria molemmissa maissa.
No.. Juuri hymähdin kun opettajien FB-ryhmässä yksi yläasteikäisen kultamussukan äiti (ilmeisesti ope itsekin!) sätti lapsensa opettajaa, joka oli kehdannut antaa kesäksi kirjan luettavaksi kultamussukalle. Äiti oli ihan pöyristynyt. Tosin tämä äiti oli siellä keväällä rehvastellut muutenkin kuinka poika oli haistatellut etänä opettajalle ja kuinka opettajissa oli koko ajan muutakin vikaa..
Suomessa on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia. Siitähän ne ongelmat lähtee.
Tuo mitä kuvaat on, että tytöt ovat luonnostaan kilttejä ja tunnollisia ja siksi pärjäävät koulussa ja ihan aikuisempanakin usein joutuvat kamppailemaan kiltteyttään vastaan. Naisen kiltteys ja tunnollisuus näkyy jopa siinä miten aktiivimallin ehdot täytetään. Women are just more agreeable.
Naisen koston Saila on roolissa kuultavan Pirjo Heikkilän mukaan huono kostaja. Hän on arka ja kiltti ja tekee virheitä. Mutta Saila oppii ja alkaa tasoittaa tilejä.
https://www.kela.fi/documents/10180/7361882/0521_p%C3%A4ivitetty_Tiedot…
Kilpaileva teoria ap:n näkemyksen kanssa on, että ydinperheeen hajoaminen ja lisääntynyt yksinhuoltajuus ei ole hyvä kehitys yhteiskunnassa.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3652166/niin-eli-kun-nyt-taas-tormataan…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ope todisteli täällä, että koulussa on ajateltu poikiakin: "Kirjoissa on eritasoisia tehtäviä, ja matematiikan ja äidinkielen kaltaisissa avainaineissa oppilaat saatetaan jakaa pienempiin ryhmiin." Niin juuri: KIRJOISSA.
On paljon sellaisia toiminnallisia poikia ja tyttöjä, jotka mieluummin kuin lukisivat kirjoja ja tekisivät kirjoista tehtäviä, tekisivät jotain käsillään: opettelisivat jotain käden taitoa esimerkiksi. Minua äidinkielen opettajana säälittävät ne käytännöllisesti lahjakkaat oppilaat, jotka joutuvat suurimman osan koulussa oloajastaan kuluttamaan kannaltaan hyödyttömään toimintaan, sen sijaan että oppisivat jotain,johon heillä on taipumuksia ja motivaatiota.
Yläkoulussa opiskellaan eniten matemaattis-luonnontieteellisiä aineita, taide- ja taitoaineet putoavat valinnaisiksi seiskan jälkeen.
Joskus aikanaan nämä toiminnalliset pojat ja tytöt voitiin laittaa apukouluun. Heistä tuli sitten hyviä karjakkoja ja sekatyömiehiä. Mutta nykyään ei ole vastaavaa paikkaa heikkolahjaisille.
Nämä joita nimität heikkolahjaisiksi, voivat olla erittäin taitavia jossain kädentaidossa. Venäjän kielessä on sanakin tällaiselle lahjakkuudelle: "Kultaiset kädet". On paljon asioita, joita oppii parhaiten tekemällä kuin kirjoista lukemalla. Suomi nuorena kulttuurina arvostaa kirjanoppineisuutta ehkä liikaakin, kun se tuntuu hienolta.
Valitettavasti heikkolahjaiset kädentaidoissa loistavat oppilaat ovat äärimmäisen harvinaisia, joskus heitä kuitenkin tapaa. Yleensä käsitöissä pärjäävät parhaiten ne lahjakkaat oppilaat, joilla luovuus. keskittymiskyky ja oman toiminnan ohjaaminen mahdollistavat hyvät tulokset. Heikot ovat yleensä heikkoja myös taito ja taideaineissa.
Määrittele "heikkolahjainen"! Jos ihminen ei jaksa kauheasti lukea ja pyöritellä abstrakteja käsitteitä päässään,hän ei silti ole heikkolahjainen. Itse olen toistuvasti törmännyt tilanteeseen, että äikän tunnilla heikko saakin hienoja tuloksia aikaan puukässässä tai tekstiilikässässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nykyajan lapset käy kotona paljon muuta kuin nukkumassa. Aamulla mennään kiireesti tarhaan ja illat on kotona yhtä kiireisiä kun pitää saada ruokaa massuun ja ajoissa nukkumaan. Sekä kaikki valmiiksi seuraavan päivän samanlaista rumbaa varten.
Kyllä päiväkoti on se ensisijainen kasvattaja todellisuudessa, vaikka virallisesti muuta hymistelläänkin. Itselläni on kohta päiväkodin aloittava poika, joka kotona askartelee, piirtelee, rakentelee ja tekee palapelejä. Päiväkotimaisessa kerhossaan puolestaan on levoton ja riehaantuva. Sellaista se meno varmaan tulee tarhassakin olemaan. Minkä me vanhemmat sille voidaan?
Hyvä huomio. Poikani ovat luonteeltaan rauhallisia ja keskittymiskykyisiä, mutta koulun myötä meno muuttui levottomammaksi. Kaikki opettajat eivät osaa pitää kuria tai pidä sitä edes tarpeellisena, on koko ajan jotain jänniä muutoksia, jottei kyllästytä, lukujärjestystä ei ole, jottei lukkiuduta mihinkään raameihin jne. jne. Ja sitten parutaan, kun lapset ovat niin levottomia, kyllä on vanhemmat nykyisin huonoja. En sano, etteikö joidenkin levottomuus johtuisikin kotoa, mutta ennen ei pari huonosti kasvatettua pystynyt pilaamaan koko luokan työrauhaa.
Minulla on itselläni levoton adhd-lapsi ja kyllä opettajalla on keinot aika vähissä, kun pohalla se keskittymiskyky menee heikoksi. Resurssit menee nopeasti yhteen lapseen ja opettamisen laatu kärsii sekä aiheuttaa levottomuutta muissa lapsissa.
Poikien huono käytös alkaa jo kauan ennen koulua. Olen itsekin pojan äiti ja todella huolissani miten Helsingin paremmillakin alueilla, joissa vanhemmilla pitäisi olla koulutukset ja muut kunnossa, huomaa miten pojilta ei vaadita oikeastaan mitään käytöksen suhteen.
5-vuotiaat saa pelata aikuisten pelejä, kiroilla, rehjustaa, rähjätä, sotkea ja rikkoa tavaroita kylässä ja parkua mielensä mukaan. Äiti kyllä ymmärtää. Ja pitää muita tuhmina, etenkin tyttöjä, hui kamala! Pahimpia ovat tunnolliset tytöt näiden äityliinien silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nykyajan lapset käy kotona paljon muuta kuin nukkumassa. Aamulla mennään kiireesti tarhaan ja illat on kotona yhtä kiireisiä kun pitää saada ruokaa massuun ja ajoissa nukkumaan. Sekä kaikki valmiiksi seuraavan päivän samanlaista rumbaa varten.
Kyllä päiväkoti on se ensisijainen kasvattaja todellisuudessa, vaikka virallisesti muuta hymistelläänkin. Itselläni on kohta päiväkodin aloittava poika, joka kotona askartelee, piirtelee, rakentelee ja tekee palapelejä. Päiväkotimaisessa kerhossaan puolestaan on levoton ja riehaantuva. Sellaista se meno varmaan tulee tarhassakin olemaan. Minkä me vanhemmat sille voidaan?
Hyvä huomio. Poikani ovat luonteeltaan rauhallisia ja keskittymiskykyisiä, mutta koulun myötä meno muuttui levottomammaksi. Kaikki opettajat eivät osaa pitää kuria tai pidä sitä edes tarpeellisena, on koko ajan jotain jänniä muutoksia, jottei kyllästytä, lukujärjestystä ei ole, jottei lukkiuduta mihinkään raameihin jne. jne. Ja sitten parutaan, kun lapset ovat niin levottomia, kyllä on vanhemmat nykyisin huonoja. En sano, etteikö joidenkin levottomuus johtuisikin kotoa, mutta ennen ei pari huonosti kasvatettua pystynyt pilaamaan koko luokan työrauhaa.
Minulla on itselläni levoton adhd-lapsi ja kyllä opettajalla on keinot aika vähissä, kun pohalla se keskittymiskyky menee heikoksi. Resurssit menee nopeasti yhteen lapseen ja opettamisen laatu kärsii sekä aiheuttaa levottomuutta muissa lapsissa.
Hanki lapselle lääkkeet. Tuollaisen oppilaan luokassa on ihan hirveä olla, niin opettajien kuin muiden lasten. Itse vaihdoin open duunista toiseen työhön noiden hankalien oppilaiden vuoksi. Ei se mitään opetustyötä enää ollut lähelläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyäippylit kasvattaa lapsensa tabletilla, ja räpläävät itse älylaitteitaan aamusta iltaan aina hiekkalaatikon reunalta julkisiin kulkuvälineisiin ja kotiin iltapalallekin.
Mikähän mahtaa olla äippyleiden osuus tässä nykyisessä menossa?
Jos rehellisiä ollaan, niin jokainen uusi sukupolvi on mukamas aina edellisiä kauheampi. Aika kultaa muistot. Oikeastaan mikään muu ei ole muuttunut, paitsi toivottomia tapauksia pyritään pitämään väkisin normaalissa luokkaopetuksessa. Sitäkin strategiaa on harjoitettu jo pitkään. Jossain vaiheessa pitäisi ymmärtää luovuttaa, kun tasapäistäminen ei selkeästikään toimi ja selkeä haitta niin oppilaiden kuin opettajienkin hyvinvoinnille.
Kyllä älylaitteet ja peliriippuvuus ja someriippuvuus nuorilla on johtanut lukutaidon romahtamiseen - ja lukuhalun. Kokonaisen kirjan lukeminen tuntuu tosi haastavalta ainakin kolmannekselle luokasta yläkoulussa.
Myös kasvokkaintaitojen heikkenemisen huomaa nykyään, ja sosiaalisen arkuuden live-tilanteissa. Nykyään vaikea tehdä enää esim. näytelmiä äikän tunnilla yläkoulussa, kun oppilaat ei uskalla eikä halua enää heittäytyä ja hullutella, Pitää olla nimittäin somekuvakelpoinen joka sekunti, vaikkei kuvia otettaisikaan. Aikamoista orjuutta, hyvästi nuoruuden vapaus! t. äikän ope
Minun nuoruudessani 40 vuotta sitten, 90 % inhosi niitä tekohilpeitä näytelmiä ja ne olivat 100 % pakkopullaa. Ja vaikka minä luin suurinpiirtein kirjaston koko nuoriso-osaston, kuuluin pieneen poikavähemmistöön.
En teettänyt oppilaillani "tekohilpeitä näytelmiä, vaan he itse suunnittelivat ja käsikirjoittivat ne. Minusta ne kuvasivat maailmaa nuorten näkökulmasta oikein osuvasti, henkilöhahmoissa oli mm. ylivaativaa lääkäriäitiä ja dokaavaa isää. Myös yleisö piti eli koulun muut oppilaat. Palautteissa oppilaat pitivät näytelmien teosta. Mutta nykyään on vaikea saada edes ilmaisutaidon valinnaisryhmää kasaan, kun ennen sinne oli tunkua.
Kas kun löysitkin esimerkeiksi juuri dokaavan isän ja lääkäriäidin.
Mietin aivan samaa. Eikö nämä "naisopettajat" edes näe miesvihaansa vai onko täällä tarkoitus vain saada paljon yläpeukutuksia av-mammoilta, joille on sydämenasia kannustaa poikien lyttäykseen.
Tämä. Jos "miesopettaja" haukkuisi tyttöjä lellityiksi prinsessoiksi, jotka itkua tihertäisivät 7 koenumerosta, ja kertoisi kuinka tytöt ovatkin oikesti väkivaltaisia raivopäitä jotka dissaavat toisiaan somessa, olisi mammojen vastaukset ihan toisenlaisia. Tosin ketju ei enää olisi edes hengissä.
Näyttää menevän tunteisiin... siis sinun.
eli poikien vihaaminen ei ole sinulle ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyäippylit kasvattaa lapsensa tabletilla, ja räpläävät itse älylaitteitaan aamusta iltaan aina hiekkalaatikon reunalta julkisiin kulkuvälineisiin ja kotiin iltapalallekin.
Mikähän mahtaa olla äippyleiden osuus tässä nykyisessä menossa?
Jos rehellisiä ollaan, niin jokainen uusi sukupolvi on mukamas aina edellisiä kauheampi. Aika kultaa muistot. Oikeastaan mikään muu ei ole muuttunut, paitsi toivottomia tapauksia pyritään pitämään väkisin normaalissa luokkaopetuksessa. Sitäkin strategiaa on harjoitettu jo pitkään. Jossain vaiheessa pitäisi ymmärtää luovuttaa, kun tasapäistäminen ei selkeästikään toimi ja selkeä haitta niin oppilaiden kuin opettajienkin hyvinvoinnille.
Kyllä älylaitteet ja peliriippuvuus ja someriippuvuus nuorilla on johtanut lukutaidon romahtamiseen - ja lukuhalun. Kokonaisen kirjan lukeminen tuntuu tosi haastavalta ainakin kolmannekselle luokasta yläkoulussa.
Myös kasvokkaintaitojen heikkenemisen huomaa nykyään, ja sosiaalisen arkuuden live-tilanteissa. Nykyään vaikea tehdä enää esim. näytelmiä äikän tunnilla yläkoulussa, kun oppilaat ei uskalla eikä halua enää heittäytyä ja hullutella, Pitää olla nimittäin somekuvakelpoinen joka sekunti, vaikkei kuvia otettaisikaan. Aikamoista orjuutta, hyvästi nuoruuden vapaus! t. äikän ope
Minun nuoruudessani 40 vuotta sitten, 90 % inhosi niitä tekohilpeitä näytelmiä ja ne olivat 100 % pakkopullaa. Ja vaikka minä luin suurinpiirtein kirjaston koko nuoriso-osaston, kuuluin pieneen poikavähemmistöön.
En teettänyt oppilaillani "tekohilpeitä näytelmiä, vaan he itse suunnittelivat ja käsikirjoittivat ne. Minusta ne kuvasivat maailmaa nuorten näkökulmasta oikein osuvasti, henkilöhahmoissa oli mm. ylivaativaa lääkäriäitiä ja dokaavaa isää. Myös yleisö piti eli koulun muut oppilaat. Palautteissa oppilaat pitivät näytelmien teosta. Mutta nykyään on vaikea saada edes ilmaisutaidon valinnaisryhmää kasaan, kun ennen sinne oli tunkua.
Kas kun löysitkin esimerkeiksi juuri dokaavan isän ja lääkäriäidin.
Mietin aivan samaa. Eikö nämä "naisopettajat" edes näe miesvihaansa vai onko täällä tarkoitus vain saada paljon yläpeukutuksia av-mammoilta, joille on sydämenasia kannustaa poikien lyttäykseen.
Tuo on niin absurdi keksintö, että missäköhän hippikommuunissa hän opettaa. En voi kuvitella yhdenkään normaalin pojan innostuvan näyttelemään dokaavaa isää.
Oppilaat tykkää ottaa ihan erilaisia rooleja. Tässä nuorten kirjoittamassa kohtauksessa isä tuli humalassa kotiin kesken nuorten kotibileiden ja pani ranttaliksi. Lääkäriäidin kapinoiva tytär taas toi kotiin humalaisen hevarin (tuohon aikaan niitä vielä oli) ja ilmoitti, että on mennyt kihloihin tämän kanssa.
Kuulostaa aivan siltä, että olet selän takana naurunaihe.
Suomalaispojista on tulossa oikea pölhöpäiden armeija. Tuskin monikaan nuori nainen niitä huolii puolisoksi aikuisena. Onneksi koulutettuja, sivistyneitä miehiä löytyy ulkomailta. Nuo raikulipojat sitten hankkikoot tuontivaimot halpamaista tai seurustelkoot keskenään - jos ylipäätään hengissä pysyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttö- ja poikakoulut eivät ole ratkaisu. Tutkimusten mukaan pojat pärjäävät vielä huonommin pelkkien poikien keskuudessa, tyttöjen läsnäolo saa heidät skarppaamaan hieman. Tytöt tosin pärjäävät paremmin pelkkien tyttöjen kesken, kun pojat eivät ole heitä häiriköimässä. Jos siis halutaan parantaa poikien koulumenestystä, niin erilliset koulut vain pahentaisivat tilannetta.
Faktahan on se, että koulu on alunperin tehty nimenomaan pojille. Itse näen ongelmana sen, ettei opettajalla ole enää mahdollisuutta samanlaiseen kurinpitoon ja auktoriteettiin kuin ennen. En tarkoita mitään väkivaltaista karttakepillä lyömistä jne., mutta kun nykyään ei oppilaaseen saa edes koskea! Jos joku hyppii pulpetilla, lyö ja heittelee tavaroita, niin kyllä pitäisi olla oikeus ottaa lapsi kiinni ja raahata muualle riehumaan. On kaunis ajatus, että lapsen kanssa neuvotellaan ja jutellaan asiat halki, mutta jos näin ei lapsen kotona tehdä, ei se koulussakaan toimi.
Kerro minne "muualle" se häirikkö viedään, ja kuka vie? Ope ei saa jättää luokkaa valvomatta, oppilasta ei saa poistaa luokasta olemaan ilman valvontaa. Ei ole enää sellaisia tarkkiksia, jonne oppilaan voisi lähettää väliaikaisesti, vaan erityisopetuksen ryhmien paikat on etukäteen sovittu tietyille oppilaille. Ainut mahdollisuus poistaa oppilas luokasta on laittaa hänet käytävään ja ovi auki, ja toisella silmällä sitten vahdit häntä.
Vierailija kirjoitti:
Poikien huono käytös alkaa jo kauan ennen koulua. Olen itsekin pojan äiti ja todella huolissani miten Helsingin paremmillakin alueilla, joissa vanhemmilla pitäisi olla koulutukset ja muut kunnossa, huomaa miten pojilta ei vaadita oikeastaan mitään käytöksen suhteen.
5-vuotiaat saa pelata aikuisten pelejä, kiroilla, rehjustaa, rähjätä, sotkea ja rikkoa tavaroita kylässä ja parkua mielensä mukaan. Äiti kyllä ymmärtää. Ja pitää muita tuhmina, etenkin tyttöjä, hui kamala! Pahimpia ovat tunnolliset tytöt näiden äityliinien silmissä.
Säälin poikaasi, jonka oma äiti on noin miesvihamielinen. Hakkaatko poikaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ope todisteli täällä, että koulussa on ajateltu poikiakin: "Kirjoissa on eritasoisia tehtäviä, ja matematiikan ja äidinkielen kaltaisissa avainaineissa oppilaat saatetaan jakaa pienempiin ryhmiin." Niin juuri: KIRJOISSA.
On paljon sellaisia toiminnallisia poikia ja tyttöjä, jotka mieluummin kuin lukisivat kirjoja ja tekisivät kirjoista tehtäviä, tekisivät jotain käsillään: opettelisivat jotain käden taitoa esimerkiksi. Minua äidinkielen opettajana säälittävät ne käytännöllisesti lahjakkaat oppilaat, jotka joutuvat suurimman osan koulussa oloajastaan kuluttamaan kannaltaan hyödyttömään toimintaan, sen sijaan että oppisivat jotain,johon heillä on taipumuksia ja motivaatiota.
Yläkoulussa opiskellaan eniten matemaattis-luonnontieteellisiä aineita, taide- ja taitoaineet putoavat valinnaisiksi seiskan jälkeen.
Joskus aikanaan nämä toiminnalliset pojat ja tytöt voitiin laittaa apukouluun. Heistä tuli sitten hyviä karjakkoja ja sekatyömiehiä. Mutta nykyään ei ole vastaavaa paikkaa heikkolahjaisille.
Nämä joita nimität heikkolahjaisiksi, voivat olla erittäin taitavia jossain kädentaidossa. Venäjän kielessä on sanakin tällaiselle lahjakkuudelle: "Kultaiset kädet". On paljon asioita, joita oppii parhaiten tekemällä kuin kirjoista lukemalla. Suomi nuorena kulttuurina arvostaa kirjanoppineisuutta ehkä liikaakin, kun se tuntuu hienolta.
Valitettavasti heikkolahjaiset kädentaidoissa loistavat oppilaat ovat äärimmäisen harvinaisia, joskus heitä kuitenkin tapaa. Yleensä käsitöissä pärjäävät parhaiten ne lahjakkaat oppilaat, joilla luovuus. keskittymiskyky ja oman toiminnan ohjaaminen mahdollistavat hyvät tulokset. Heikot ovat yleensä heikkoja myös taito ja taideaineissa.
Määrittele "heikkolahjainen"! Jos ihminen ei jaksa kauheasti lukea ja pyöritellä abstrakteja käsitteitä päässään,hän ei silti ole heikkolahjainen. Itse olen toistuvasti törmännyt tilanteeseen, että äikän tunnilla heikko saakin hienoja tuloksia aikaan puukässässä tai tekstiilikässässä.
Heikkolahjainen ihminen ei pysty eikä kykene opiskelemaan koko peruskoulun oppimäärää. Hänellä on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Silloin ei ole kyse jaksamisesta tai huvittamisesta.
Valitettavasti hahmottamisen ja oppimisen laaja-alaiset ongelmat haittaavat myös käytännön töiden tekemistä ja niiden oppimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö- ja poikakoulut eivät ole ratkaisu. Tutkimusten mukaan pojat pärjäävät vielä huonommin pelkkien poikien keskuudessa, tyttöjen läsnäolo saa heidät skarppaamaan hieman. Tytöt tosin pärjäävät paremmin pelkkien tyttöjen kesken, kun pojat eivät ole heitä häiriköimässä. Jos siis halutaan parantaa poikien koulumenestystä, niin erilliset koulut vain pahentaisivat tilannetta.
Faktahan on se, että koulu on alunperin tehty nimenomaan pojille. Itse näen ongelmana sen, ettei opettajalla ole enää mahdollisuutta samanlaiseen kurinpitoon ja auktoriteettiin kuin ennen. En tarkoita mitään väkivaltaista karttakepillä lyömistä jne., mutta kun nykyään ei oppilaaseen saa edes koskea! Jos joku hyppii pulpetilla, lyö ja heittelee tavaroita, niin kyllä pitäisi olla oikeus ottaa lapsi kiinni ja raahata muualle riehumaan. On kaunis ajatus, että lapsen kanssa neuvotellaan ja jutellaan asiat halki, mutta jos näin ei lapsen kotona tehdä, ei se koulussakaan toimi.
Kerro minne "muualle" se häirikkö viedään, ja kuka vie? Ope ei saa jättää luokkaa valvomatta, oppilasta ei saa poistaa luokasta olemaan ilman valvontaa. Ei ole enää sellaisia tarkkiksia, jonne oppilaan voisi lähettää väliaikaisesti, vaan erityisopetuksen ryhmien paikat on etukäteen sovittu tietyille oppilaille. Ainut mahdollisuus poistaa oppilas luokasta on laittaa hänet käytävään ja ovi auki, ja toisella silmällä sitten vahdit häntä.
Jos opettajalla ei ole auktoriteettia, on opettaja ihan helvetin väärässä ammatissa.
Original Justiina kirjoitti:
Suomalaispojista on tulossa oikea pölhöpäiden armeija. Tuskin monikaan nuori nainen niitä huolii puolisoksi aikuisena. Onneksi koulutettuja, sivistyneitä miehiä löytyy ulkomailta. Nuo raikulipojat sitten hankkikoot tuontivaimot halpamaista tai seurustelkoot keskenään - jos ylipäätään hengissä pysyvät.
Oliko lisää miesvihamielisiä paskayleistyksiä? Että oikein kaikki ulkomaaseen miehet kunnioittaa naisia? Really?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nykyajan lapset käy kotona paljon muuta kuin nukkumassa. Aamulla mennään kiireesti tarhaan ja illat on kotona yhtä kiireisiä kun pitää saada ruokaa massuun ja ajoissa nukkumaan. Sekä kaikki valmiiksi seuraavan päivän samanlaista rumbaa varten.
Kyllä päiväkoti on se ensisijainen kasvattaja todellisuudessa, vaikka virallisesti muuta hymistelläänkin. Itselläni on kohta päiväkodin aloittava poika, joka kotona askartelee, piirtelee, rakentelee ja tekee palapelejä. Päiväkotimaisessa kerhossaan puolestaan on levoton ja riehaantuva. Sellaista se meno varmaan tulee tarhassakin olemaan. Minkä me vanhemmat sille voidaan?
Hyvä huomio. Poikani ovat luonteeltaan rauhallisia ja keskittymiskykyisiä, mutta koulun myötä meno muuttui levottomammaksi. Kaikki opettajat eivät osaa pitää kuria tai pidä sitä edes tarpeellisena, on koko ajan jotain jänniä muutoksia, jottei kyllästytä, lukujärjestystä ei ole, jottei lukkiuduta mihinkään raameihin jne. jne. Ja sitten parutaan, kun lapset ovat niin levottomia, kyllä on vanhemmat nykyisin huonoja. En sano, etteikö joidenkin levottomuus johtuisikin kotoa, mutta ennen ei pari huonosti kasvatettua pystynyt pilaamaan koko luokan työrauhaa.
Minulla on itselläni levoton adhd-lapsi ja kyllä opettajalla on keinot aika vähissä, kun pohalla se keskittymiskyky menee heikoksi. Resurssit menee nopeasti yhteen lapseen ja opettamisen laatu kärsii sekä aiheuttaa levottomuutta muissa lapsissa.
Hanki lapselle lääkkeet. Tuollaisen oppilaan luokassa on ihan hirveä olla, niin opettajien kuin muiden lasten. Itse vaihdoin open duunista toiseen työhön noiden hankalien oppilaiden vuoksi. Ei se mitään opetustyötä enää ollut lähelläkään.
Mistä päättelit, ettei lääkkeet ole käytössä? Kyllä todellakin poika syö lääkkeitä ja käy kuntoutuksessa, mutta kun se ei takaa sitä keskittymiskyvyn ylläpitämistä ja rauhallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyäippylit kasvattaa lapsensa tabletilla, ja räpläävät itse älylaitteitaan aamusta iltaan aina hiekkalaatikon reunalta julkisiin kulkuvälineisiin ja kotiin iltapalallekin.
Mikähän mahtaa olla äippyleiden osuus tässä nykyisessä menossa?
Jos rehellisiä ollaan, niin jokainen uusi sukupolvi on mukamas aina edellisiä kauheampi. Aika kultaa muistot. Oikeastaan mikään muu ei ole muuttunut, paitsi toivottomia tapauksia pyritään pitämään väkisin normaalissa luokkaopetuksessa. Sitäkin strategiaa on harjoitettu jo pitkään. Jossain vaiheessa pitäisi ymmärtää luovuttaa, kun tasapäistäminen ei selkeästikään toimi ja selkeä haitta niin oppilaiden kuin opettajienkin hyvinvoinnille.
Kyllä älylaitteet ja peliriippuvuus ja someriippuvuus nuorilla on johtanut lukutaidon romahtamiseen - ja lukuhalun. Kokonaisen kirjan lukeminen tuntuu tosi haastavalta ainakin kolmannekselle luokasta yläkoulussa.
Myös kasvokkaintaitojen heikkenemisen huomaa nykyään, ja sosiaalisen arkuuden live-tilanteissa. Nykyään vaikea tehdä enää esim. näytelmiä äikän tunnilla yläkoulussa, kun oppilaat ei uskalla eikä halua enää heittäytyä ja hullutella, Pitää olla nimittäin somekuvakelpoinen joka sekunti, vaikkei kuvia otettaisikaan. Aikamoista orjuutta, hyvästi nuoruuden vapaus! t. äikän ope
Minun nuoruudessani 40 vuotta sitten, 90 % inhosi niitä tekohilpeitä näytelmiä ja ne olivat 100 % pakkopullaa. Ja vaikka minä luin suurinpiirtein kirjaston koko nuoriso-osaston, kuuluin pieneen poikavähemmistöön.
En teettänyt oppilaillani "tekohilpeitä näytelmiä, vaan he itse suunnittelivat ja käsikirjoittivat ne. Minusta ne kuvasivat maailmaa nuorten näkökulmasta oikein osuvasti, henkilöhahmoissa oli mm. ylivaativaa lääkäriäitiä ja dokaavaa isää. Myös yleisö piti eli koulun muut oppilaat. Palautteissa oppilaat pitivät näytelmien teosta. Mutta nykyään on vaikea saada edes ilmaisutaidon valinnaisryhmää kasaan, kun ennen sinne oli tunkua.
Kas kun löysitkin esimerkeiksi juuri dokaavan isän ja lääkäriäidin.
Mietin aivan samaa. Eikö nämä "naisopettajat" edes näe miesvihaansa vai onko täällä tarkoitus vain saada paljon yläpeukutuksia av-mammoilta, joille on sydämenasia kannustaa poikien lyttäykseen.
Tuo on niin absurdi keksintö, että missäköhän hippikommuunissa hän opettaa. En voi kuvitella yhdenkään normaalin pojan innostuvan näyttelemään dokaavaa isää.
Oppilaat tykkää ottaa ihan erilaisia rooleja. Tässä nuorten kirjoittamassa kohtauksessa isä tuli humalassa kotiin kesken nuorten kotibileiden ja pani ranttaliksi. Lääkäriäidin kapinoiva tytär taas toi kotiin humalaisen hevarin (tuohon aikaan niitä vielä oli) ja ilmoitti, että on mennyt kihloihin tämän kanssa.
Kuulostaa aivan siltä, että olet selän takana naurunaihe.
Hah hah, arvasin että joku tarttuu tähän. Olen naimisissa oleva neljän lapsen äiti, että tämä sinkkuparodi ei osunut kyllä minuun. Eikä oppilaiden tarvitse minulle nauraa selän takana, saa nauraa ihan avoimesti - ja välillä nauravatkin kun häröilen jotain tai en ymmärrä jotain uutta kotkotusta. Huumori on tärkeä osa tuntejani. Ehkä siksi oppilaiden ja minun välit ovat lämpimät ja välittömät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö- ja poikakoulut eivät ole ratkaisu. Tutkimusten mukaan pojat pärjäävät vielä huonommin pelkkien poikien keskuudessa, tyttöjen läsnäolo saa heidät skarppaamaan hieman. Tytöt tosin pärjäävät paremmin pelkkien tyttöjen kesken, kun pojat eivät ole heitä häiriköimässä. Jos siis halutaan parantaa poikien koulumenestystä, niin erilliset koulut vain pahentaisivat tilannetta.
Faktahan on se, että koulu on alunperin tehty nimenomaan pojille. Itse näen ongelmana sen, ettei opettajalla ole enää mahdollisuutta samanlaiseen kurinpitoon ja auktoriteettiin kuin ennen. En tarkoita mitään väkivaltaista karttakepillä lyömistä jne., mutta kun nykyään ei oppilaaseen saa edes koskea! Jos joku hyppii pulpetilla, lyö ja heittelee tavaroita, niin kyllä pitäisi olla oikeus ottaa lapsi kiinni ja raahata muualle riehumaan. On kaunis ajatus, että lapsen kanssa neuvotellaan ja jutellaan asiat halki, mutta jos näin ei lapsen kotona tehdä, ei se koulussakaan toimi.
Kerro minne "muualle" se häirikkö viedään, ja kuka vie? Ope ei saa jättää luokkaa valvomatta, oppilasta ei saa poistaa luokasta olemaan ilman valvontaa. Ei ole enää sellaisia tarkkiksia, jonne oppilaan voisi lähettää väliaikaisesti, vaan erityisopetuksen ryhmien paikat on etukäteen sovittu tietyille oppilaille. Ainut mahdollisuus poistaa oppilas luokasta on laittaa hänet käytävään ja ovi auki, ja toisella silmällä sitten vahdit häntä.
Jos opettajalla ei ole auktoriteettia, on opettaja ihan helvetin väärässä ammatissa.
Auktoriteettikaan ei auta, jos oppilaan hermosto on sähköjänis-tilassa. Aika uusi ilmiö.
Oppilaat tykkää ottaa ihan erilaisia rooleja. Tässä nuorten kirjoittamassa kohtauksessa isä tuli humalassa kotiin kesken nuorten kotibileiden ja pani ranttaliksi. Lääkäriäidin kapinoiva tytär taas toi kotiin humalaisen hevarin (tuohon aikaan niitä vielä oli) ja ilmoitti, että on mennyt kihloihin tämän kanssa.