Lue keskustelun säännöt.
Voisitko seurustella miehen kanssa joka…
27.07.2020 |
…Ei halua lapsia, eikä halua mennä naimisiin. Olisin valmis jossain vaiheessa muuttamaan naisen kanssa yhteen, mutta kummallakin olisi omat rahat, ja kaikki (vuokra, laskut, ruoka) maksetaan puoliksi. Tiedä, että minulla on korkeat kriteerit, ja sen takia haluaisin kysyä tätä ja nähdä, että kelpaako kuinka monelle naiselle tällainen mies. Kiitos vastauksista ja ajastanne.
Kommentit (179)
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eräs tuttava on tuon tyyppisessä suhteessa ja vaikka miten yritän asiaa ajatella, se tuntuu minusta hänen hyväksikäytöltään. Ensinnäkin mies ansaitsee paljon enemmän, mutta kaikki pitää silti jakaa tarkoin puoliksi. Jopa silloin, kun hän viettää aikaa miehen asunnolla. Sitoutumisesta mies ei halua kuullakaan, joten mun tuttu on kuin löysässä hirressä tulevaisuutensa suhteen. Voin kuvitella, että Ap:n järjestely sopii parhaiten hieman vanhemmille pareille, joilla on täsmälleen samankaltainen taloudellinen tilanne. Itse en tuollaiseen ikinä alkaisi.
Siis miten se on hyväksikäyttöä, että maksetaan puoliksi, tai kumpikin maksaa omansa? Jos tätä suhdetta ei olisi, niin molemmathan maksaisivat omasta elämästään täsmälleen saman verran kuin suhteessa ollessaan.
Se on tietysti eri asia, jos maksetaan puoliksi ja toinen kuluttaa enemmän, esim. ostetaan kilo pihvejä puoliksi ja toinen syö niistä 3/4. Mutta ei kai kukaan täysijärkinen niin teekään.
Minun mielestäni se riippuu täysin siitä, miten pari tienaa. Jos molempien tulotaso on melko lailla sama, niin silloin on ihan oikeudenmukaista, että maksetaan kaikki puoliksi. Mutta jos tuloissa on iso ero, niin tilanne on ihan eri.
Varsinkin jos toinen vaikka on hyvin pienituloinen ja toinen tulee toimeen ihan mukavasti, niin on kyllä aika törkeääkin siltä paremmin tienaavalta vaatia, että kaikki menee puoliksi.
Ja ylipäätään parisuhde on parisuhde, eikä silloin olla ja eletä niin kuin sinkkuna. Parisuhde on jakamista ja toisen ottamista huomioon, myös raha-asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eräs tuttava on tuon tyyppisessä suhteessa ja vaikka miten yritän asiaa ajatella, se tuntuu minusta hänen hyväksikäytöltään. Ensinnäkin mies ansaitsee paljon enemmän, mutta kaikki pitää silti jakaa tarkoin puoliksi. Jopa silloin, kun hän viettää aikaa miehen asunnolla. Sitoutumisesta mies ei halua kuullakaan, joten mun tuttu on kuin löysässä hirressä tulevaisuutensa suhteen. Voin kuvitella, että Ap:n järjestely sopii parhaiten hieman vanhemmille pareille, joilla on täsmälleen samankaltainen taloudellinen tilanne. Itse en tuollaiseen ikinä alkaisi.
Siis miten se on hyväksikäyttöä, että maksetaan puoliksi, tai kumpikin maksaa omansa? Jos tätä suhdetta ei olisi, niin molemmathan maksaisivat omasta elämästään täsmälleen saman verran kuin suhteessa ollessaan.
Se on tietysti eri asia, jos maksetaan puoliksi ja toinen kuluttaa enemmän, esim. ostetaan kilo pihvejä puoliksi ja toinen syö niistä 3/4. Mutta ei kai kukaan täysijärkinen niin teekään.
No kyllä se mun mielestä kuitenkin on. Multa olisi päässyt nauru, jos mun mies olisi kutsunut minut aikoinaan luokseen ja laittanut maksamaan puolet ruokaostoksista ja leffalipuista. Olisin sanonut heipat, hahah:D
No voithan sinä nauraa ja sanoa heipat, mutta ei se siitä silti hyväksikäyttöä tee, että joku ei suostu maksamaan sinun ruokiasi ja leffalippujasi. Voi hyvänen aika tätä av-logiikkaa taas.
On ihan ok sanoa, että haluat mieheltäsi rahaa. Ei siinä mitään hävettävää ole. Mutta ei se tee sellaisista parisuhteista hyväksikäyttöä, joissa molemmat maksavat omat kulunsa.
Mutta onhan se oikeasti säälittävyyden huippu, jos mies alkaa nillittää ruuasta ja leffalipuista. Jokainen nainen valitsee takuulla ensisijaisesti miehen, joka käyttäytyy kuin herrasmies ja maksaa myös naisen kulut:)
Trollihan sinä taidat olla, mutta ei todellakaan jokainen nainen ole rahojen perässä. Kuvailemillesi naisille on ihan nimikin, myös maailman vanhimmaksi ammatiksi toisinaan kutsutaan.
Varmasti kaltaisesi naiset löytävät niitä "herrasmiehiä" molempien toiveita vastaaviin suhteisiin. Me muut voimme sitten elää tasa-arvoisissa suhteissa.
Se ei todellakaan minusta h* 0raa tee, jos mun mies seurusteluaikana maksoi myös mun kulut. Mun mielestä se oli lähinnä herrasmiehen käytöstä, josta tuskin kukaan nainen olisi mun sijassa pahastunut. En koe olevani h*0 ra nytkään, kun olen hänen kanssaan naimisissa ja hän huomattavasti parempituloisena maksaa yhteiset menot. Sulle tuskin hänen kaltaisiaan miehiä riittää, eivät he kiinnostuisi hu0 rittelijoista.
En minä sitä sinun miestäsi halua, kun olen itse heteromies. Enkä sen puoleen halua maksullista naistakaan. Olen ollut jo kauan ihan tasa-arvoisessa suhteessa, jossa molemmilla on oma asunto ja oma talous, kiitos kysymästä. Edelleen siinä ei ole mitään pahaa, että haluat miehen joka elättää sinut. Kunhan vaan ymmärtäisit, että kaikki eivät halua, vaan myös tasa-arvoiset suhteet ovat ihan ok nykyaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eräs tuttava on tuon tyyppisessä suhteessa ja vaikka miten yritän asiaa ajatella, se tuntuu minusta hänen hyväksikäytöltään. Ensinnäkin mies ansaitsee paljon enemmän, mutta kaikki pitää silti jakaa tarkoin puoliksi. Jopa silloin, kun hän viettää aikaa miehen asunnolla. Sitoutumisesta mies ei halua kuullakaan, joten mun tuttu on kuin löysässä hirressä tulevaisuutensa suhteen. Voin kuvitella, että Ap:n järjestely sopii parhaiten hieman vanhemmille pareille, joilla on täsmälleen samankaltainen taloudellinen tilanne. Itse en tuollaiseen ikinä alkaisi.
Siis miten se on hyväksikäyttöä, että maksetaan puoliksi, tai kumpikin maksaa omansa? Jos tätä suhdetta ei olisi, niin molemmathan maksaisivat omasta elämästään täsmälleen saman verran kuin suhteessa ollessaan.
Se on tietysti eri asia, jos maksetaan puoliksi ja toinen kuluttaa enemmän, esim. ostetaan kilo pihvejä puoliksi ja toinen syö niistä 3/4. Mutta ei kai kukaan täysijärkinen niin teekään.
No kyllä se mun mielestä kuitenkin on. Multa olisi päässyt nauru, jos mun mies olisi kutsunut minut aikoinaan luokseen ja laittanut maksamaan puolet ruokaostoksista ja leffalipuista. Olisin sanonut heipat, hahah:D
No voithan sinä nauraa ja sanoa heipat, mutta ei se siitä silti hyväksikäyttöä tee, että joku ei suostu maksamaan sinun ruokiasi ja leffalippujasi. Voi hyvänen aika tätä av-logiikkaa taas.
On ihan ok sanoa, että haluat mieheltäsi rahaa. Ei siinä mitään hävettävää ole. Mutta ei se tee sellaisista parisuhteista hyväksikäyttöä, joissa molemmat maksavat omat kulunsa.
Mutta onhan se oikeasti säälittävyyden huippu, jos mies alkaa nillittää ruuasta ja leffalipuista. Jokainen nainen valitsee takuulla ensisijaisesti miehen, joka käyttäytyy kuin herrasmies ja maksaa myös naisen kulut:)
Trollihan sinä taidat olla, mutta ei todellakaan jokainen nainen ole rahojen perässä. Kuvailemillesi naisille on ihan nimikin, myös maailman vanhimmaksi ammatiksi toisinaan kutsutaan.
Varmasti kaltaisesi naiset löytävät niitä "herrasmiehiä" molempien toiveita vastaaviin suhteisiin. Me muut voimme sitten elää tasa-arvoisissa suhteissa.
No on kyllä pohjanoteeraus vetää toi kortti esiin, vai sekö tässä mättää että kukaan äijä ei ole sinulle koskaan avannut kukkaronnyörejään?
Nyt 50v:na on lapset jo tehty, eikä naimisiinkaan tarvitse mennä. Nuorempana ne oli ehdoton edellytys parisuhteelle.
Tuo kaikkien kulujen jakaminen puoliksi on aika rasittavaa, saatikka asenne että ”voit” muuttaa myöhemmin yhteen, joten sanoisin ei kiitos.
Yhteen ei kannata muuttaa tuolla asenteella. Mutta seurustelusuhteenkaan osalta en usko että sinusta olisi minulle seksiseuraksikaan, et kuulosta kriteereinesi rennolta ja intohimoiselta.
Eli ei jatkoon, ei edes tässä elämäntilanteessa ja vielä vähemmän nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Sitoutuminen on ihan mahdollista ilman mitään paperien allekirjoittamistakin. Tai siis monelle on.
En ole koskaan tajunnut tuota logiikkaa.
/14
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Minulle avioliitto sekä lapset on toivelistalla korkealla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin. En itsekään halua naimisiin enkä lapsia. Yhteenmuuttoonkin on korkea kynnys.
Minä olen niin kuin tuo mies mutta naisversio hänestä. Joten voisin seurustella jos kemiaa olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Sitoutuminen on ihan mahdollista ilman mitään paperien allekirjoittamistakin. Tai siis monelle on.
En ole koskaan tajunnut tuota logiikkaa.
/14
Enkä mä sitä, miksi ei ihan hyvin voi ne paperitkin allekirjoittaa. Joku periaatejuttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvältä kuulostaa. Kulut reilusti puoliksi ja tasavertainen suhde muutenkin on minulle ainut mahdollinen suhde. Yhteen muuttoa voi aikanaan harkita, mutta silloin miehen pitää olla täysi kymppi.
En. Suoraan sanottuna minusta tuo ei kuulosta sitoutumiselta. Maksan mielellään miehenkin kuluja kunhan tilanteen tullen hän maksaa minunkin kuluja. En siedä tuollaista nipottamista rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Sitoutuminen on ihan mahdollista ilman mitään paperien allekirjoittamistakin. Tai siis monelle on.
En ole koskaan tajunnut tuota logiikkaa.
/14
Enkä mä sitä, miksi ei ihan hyvin voi ne paperitkin allekirjoittaa. Joku periaatejuttu?
Miksi pitäisi allekirjoittaa, jos on onnellinen allekirjoittamattakin? Periaatteestahan on kyse silloin, jos ei voi sitoutua parisuhteeseen ilman sitä allekirjoitusta. Monille sitoutuminen on kiinni ihan eri asioista, se paperi on siis yhdentekevä.
/14
nainen joka ei voi saada lapsia on ratkaisu sinulle. Kuka nykyään edes menee enää naimisiin?
Siivoatko ap vai tehdäänkö sekin puoliksi ja oletko sotkuinen ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
MIKÄ siinä avioliitossa on niin ehdottoman tärkeää?
Noh, jokainen nainen saa tasoisensa miehen. Kylläpä sitä melko hanakkaasti tarjoutuu maksamaan kaikenlaista, jos nainen on kaunis, miellyttävä ja vaimoainesta.