Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehellä kaksi vuoroviikkoperhettä, onko tässä mitään järkeä?
23.07.2020 |
Lyhyesti, mies on vuoroviikkoisä, ollaan asuttu erillään vaikka mies käytännössä onkin lapsettomat viikot luonani. No, tulin raskaaksi ja kun ikääkin jo alkaa olla, niin aion todellakin pitää tämän lapsen. Mies suunnittelee jatkavansa edelleen vuoroviikkojaan, niin että olisin joka toinen viikko yksin meidän lapsen kanssa kun hän olisi omassa kodissaan muiden lasten kanssa. Eli lapsille ei tulisi minkäänlaista sisaruussuhdetta eikä yhteisellä lapsella olisi kunnollista perhettä :( Minulla meni hermot ja sanoin, että joko muutetaan yhteen tai sitten mies saa kerätä kamansa ja jäädä pysyvästi omaan kotiinsa. Miehen mielestä olen lapsellinen ja itsekäs enkä suostu ajattelemaan hänen vanhempien lastensa etua. Kumpi meistä tässä oikein on järjiltään? Ja onko mitään järkeä edes odottaa, että mies tulisi vielä toisiin ajatuksiin, vai onko tämä nyt tosiaan tässä? Ja tämä idea syntyi sellaisella viikolla kun hän oli lastensa kanssa, eli on mahdollista että exä on jollain lailla mukana tässä älyttömyydessä.
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina yhtä ihanaa uusperheonnea! Ei kannattaisi ottaa käytettyä miestä jos ei ymmärrä mitä se tuo mukanaan, mutta moni nainen kuitenkin tekee niin ja sitten kiukuttelee kun miehen lapset ja ex ei katoakaan tämän elämästä ihanan uuden rakkauden myötä.
Ei niiden lasten tarvitse kadota, vaan olisivat isäviikkonsa meidän yhteisessä kodissa, missä on myös tuleva sisarus. En yksinkertaisesti ymmärrä ajatusta, että miehellä olisi kaksi perhettä tiukasti erillään toisistaan.
ap
Miehellä on kuitenkin siihen oikeus, etkä voi yksin päättää muuttaako pysyvästi sinun luoksesi vai ei.
Ettekö keskustelleet näistä ennen vauvan hankkimista vai onko mies muuttanut mielensä?
Nyt on se aika ennen vauvan hankkimista. Olen raskaana, olen tiennyt sen vasta vähän aikaa ja nyt suunnitellaan miten tästä edetään. Jos nyt en vielä riittävän montaa kertaa ole sanonut, niin kuvittelin, ilmeisesti kun olen tyhmä ja lapsellinen idiootti enkä ajattele yhtään vanhempia lapsia, että asuttaisiin kaikki yhdessä niin kuin normaaleissa uusperheissä asutaan. Voisin ehkä suostua siihen, että mies kävisi ainakin alkuun joka toinen viikko auttamassa, mutta parisuhde olisi kyllä sitten siinä ja mies nukkuisi täällä ollessa sohvalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaankin lasten takia tuo asuinjärjestely on tuollainen, eli sitä ei kannattane heti muuttaa, tapaa ja tutustu rauhassa lasten kanssa ja tunnustelkaa mitä he haluaisivat, vauva vie helposti kaiken huomion ja isillä ei riitä huomiota vanhemmille lapsille.
Lapset ovat jo kouluikäisiä ja heillä vakiintunut elämä. Ap haluaa pyöräyttää lasten elämän täysin sekaisin. Julmaa, todella julmaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo miehen ehdottama systeemi kuulostaa parhaalta ainakin miehen olemassaolevien lasten kannalta: heidän elämänsä ei muutu miksikään. Epäilemättä mies on tätä itsekin ajatellut.
Todennäköisesti järjestely olisi hyvä myös uudelle vauvalle: perhe olisi koossa joka toinen viikko ja lapsi säästyisi kaikelta uusperhedraamalta.
Järjestely on myös isälle hyvä, koska hän saa nähdä vanhempia lapsiaan vanhaan malliin, eli siltä suunnalta ei tule ongelmia ja draamaa, ja toisaalta saa rauhassa, ilman vanhempien lasten mahdollista mustasukkaisuutta ja draamaa, perheytyä uuden vauvan ja ap:n kanssa niillä viikoilla, kun vanhemmat lapset ovat äidillään.
Järjestely on hyvä myös ap:n kannalta: ei tarvitse muuttaa, saa perheillä miehen kanssa joka toinen viikko ja joka toinen viikko olla lapsen kanssa rauhassa kahdestaan. Et vaan ap ymmärrä tätä, kun et ole miehen kanssa yhdessä asunut, että tulet olemaan onnesta soikeana aina, kun mies lähtee viettämään toista isäviikkoaan omaan kämppäänsä. Lisäksi kaikki draama miehen vanhempien lasten kanssa jää pois.
Ainoa miinus tässä on se, että ap oli kuvitellut röyhelöistä ydinperhe-elämää ja ei menty ihan hänen lapsellisten haaveidensa mukaan.
Ap:n mies on oikeastaan aika ihailtava: osaa ajatella laatikon ulkopuolelta ratkaisun, jolla kaikkien osapuolten elämä muuttuu mahdollisimman vähän (tämä on tosi tärkeää niille vanhemmille lapsille), ja uusi tulokas saa kuitenkin elää ydinperhearkea myös -mutta rauhallista sellaista, ilman uusperhehäslinkejä.
Hatunnosto ap:n miehelle! Täytyy kysyä haluaisiko omakin mies olla joka toinen viikko jossain muualla.
Varsinkin miehen oma elämä muuttuu mahdollisimman vähän. Kun ei asu yhdessä, pääsee kätevästi livahtamaan etäisäksi heti kun perheleikki alkaa kyllästyttää.
Eihän mies voi sotä tehdä, vaan hän livahtaa yhden lapsen isän roolista sataprosenttiseksi vanhemmaksi toisille lapsilleen. On muuten uupunut mies jossain vaiheessa.
Joo, tiedän, että lapsistaan ei ydinperheessäkään pääse eroon. Ja se onkin ydinperheen heikoin lenkki.
Jos tuhannet lapset tässä maassa jaksavat sitä, että ovat vuoroviikoin isällä ja äidillä, kyllä aikuinen mieskin aivan varmasti jaksaa elää joka toinen viikko yhden lapsen ja joka toinen viikko kahden lapsen kanssa.
Ihmiset on tiedätkö reissuhommissakin, ja sen lisäksi heillä on perhe. Ihan hyvin jaksavat. Ihminen on paljon joustavampi kuin mitä sellainen voi kuvitella, joka on aina asunut samalla tavalla samassa paikassa samoin kuvioin kun kaikki muutkin lähipiirissä.
Jaksavatko oikeasti? Vai onko vain pakko mennä niin, koska aikuiset sössivät? Harvemmin oikeasti edes pysähtyvät ajattelemaan lapsen etua. Näkee myös ap:n tapauksesta. Oma napa ja omat halut lapsi kyllä sopeutuu... Ja sitten ihmetellään, kun lasten mielenterveysongelmat kasvavat kasvamistaan. Ei ne toki yksin eroperheiden syytä ole, mutta tuskin kodista toiseen ramppaaminen niitä ainakaan vähentää.
Tutkimusten mukaan kaikkein parhaiten voivat ydinperheiden lapset ja toisiksi parhaiten vuoroviikkoasujat, koska heillä säilyy yhteys molempiin vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä hittoa? Eikö tuo tarkoita sitten sitä, että olette samassa tilanteessa ex-vaimon kanssa eli käytännössä eroa?
Ei, koska mies asuisi joka toinen viikko ap:n ja vauvan kanssa, joka toinen viikko vanhempien lastensa kanssa. Ei siis millään tavalla sama asia kuin ero. Vauva olisi koko ajan ap:n kanssa.
Tuo on oikeasti aivan loistavan kuuloinen järjestely. Joku meinasi, että miehen on tuosta helppo sitten alkaa luistaa. Tämä riski on tietysti olemassa, ja siksi asiat pitääkin sopia lastenvalvojan luona ja kirjallisesti. Muutenkin se on välttämätöntä kun lapsia on kahdelle eri äidille, varsinkin raha-asiat on sovittava hyvin tarkkaan.
Sitten kun lapsi on vanhempi, voidaan myös sopia että se on välillä isän kanssa isän kämpillä tutustumassa sisaruksiinsa. Ap saa silloin myös omaa aikaa ja lapsille kuitenkin muodostuu jonkinlainen sisaruussuhde. Toisaalta vanhempia lapsia ei pakoteta taas yhteen muuttoon ja elämänmuutokseen.
Tämä järjestely on ehdottomasti paras vanhempien lasten kannalta, ja nehän tässä tärkeimmät ovat, koska ne ovat jo olemassa ja niitä on jo erossa riepoteltu. Ap:n lapsi syntyy "vallitsevaan tilanteeseen" eikä osaa muuta kaivata kun ei muusta tiedä.
Aikuisten onnellisuus on tässä kuviossa sivuseikka, kuten aina kun on lapsia ruvettu tekemään, mutta luultavasti sekin on parhaalla tolalla tällä järjestelyllä. Suhde pysynee parempana kun ei tarvitse katsella ihan koko ajan kumppania ja sen lapsia edellisestä suhteesta.
Kyllä, isompien lasten etu on pääasia. Sen jälkeen vasta aikusiet ja tuleva lapsi.
Isoimmille lapsille ollut jo suuri stressi kun vanhemmat eronneet ja muuttaneet (?) erilleen. Nyt isällä uusi puoliso ja vauva tulossa. Lapsille paras että asuvat isänsä kanssa 50-50 tai miten sopivatkaan ilman muita.
Onko se tuleva lapsi sitten vain joku lelu, jolla ei olekaan yhtäkkiä väliä? Vai miksi hän ei ole yhtä tärkeä kuin ne isommat lapset? Tosi omituinen ajatustapa, että lapset ovat noin eriarvoisia. Ne isommat lapset ovat kuitenkin saaneet kasvaa ensimmäiset vuotensa ydinperheessä ja luoda turvallisen suhteen isäänsä. Tätä ei nyt sitten sallittaisikaan tulevalle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä hittoa? Eikö tuo tarkoita sitten sitä, että olette samassa tilanteessa ex-vaimon kanssa eli käytännössä eroa?
Ei, koska mies asuisi joka toinen viikko ap:n ja vauvan kanssa, joka toinen viikko vanhempien lastensa kanssa. Ei siis millään tavalla sama asia kuin ero. Vauva olisi koko ajan ap:n kanssa.
Tuo on oikeasti aivan loistavan kuuloinen järjestely. Joku meinasi, että miehen on tuosta helppo sitten alkaa luistaa. Tämä riski on tietysti olemassa, ja siksi asiat pitääkin sopia lastenvalvojan luona ja kirjallisesti. Muutenkin se on välttämätöntä kun lapsia on kahdelle eri äidille, varsinkin raha-asiat on sovittava hyvin tarkkaan.
Sitten kun lapsi on vanhempi, voidaan myös sopia että se on välillä isän kanssa isän kämpillä tutustumassa sisaruksiinsa. Ap saa silloin myös omaa aikaa ja lapsille kuitenkin muodostuu jonkinlainen sisaruussuhde. Toisaalta vanhempia lapsia ei pakoteta taas yhteen muuttoon ja elämänmuutokseen.
Tämä järjestely on ehdottomasti paras vanhempien lasten kannalta, ja nehän tässä tärkeimmät ovat, koska ne ovat jo olemassa ja niitä on jo erossa riepoteltu. Ap:n lapsi syntyy "vallitsevaan tilanteeseen" eikä osaa muuta kaivata kun ei muusta tiedä.
Aikuisten onnellisuus on tässä kuviossa sivuseikka, kuten aina kun on lapsia ruvettu tekemään, mutta luultavasti sekin on parhaalla tolalla tällä järjestelyllä. Suhde pysynee parempana kun ei tarvitse katsella ihan koko ajan kumppania ja sen lapsia edellisestä suhteesta.
Okei, eli isä voi tuosta noin vain päättää, että hän ei ota syntyneestä vauvastaan koskaan vastuuta ihan kokonaan? Hänhän on käytännössä vastuussa lapsesta ainoastaan neljäsosan eli puolet alasta puolet vastuusta? Todella kätevän kuuloinen järjestely kyllä. Mitenköhän kela sitten suhtautuu tähän ja miten elarit ja tapaamisoikeudet sovitaan, jos muka ollaan perhe ja parisuhde, mutta sitten joka toinen viikko leikitäänkin eronneita?
Kelaa ei liikuta pätkääkään, miten tämä asia järjestetään. Kela sekaantuu näihin asioihin vain jos on kyse persaukisista, jotka eivät pysty elareita maksamaan.
Koska ap ja isä eivät asu virallisesti yhdessä, isä maksaa tietysti täydet elarit ap:lle -tämä asia sovitaan lastenvalvojalla tai vaikka lakimiehen kanssa, että ei tule mitään ongelmia sen suhteen.
Tällaisessa tilanteessa on aivan turha ruveta laskemaan mitään vastuuprosentteja: tärkeintä on miettiä, mikä on "suurin mahdollinen etu suurimmalle mahdolliselle joukolle", painotettuna niin että jo olemassaolevat lapset kärsivät mahdollisimman vähän. Ap:n mies on selvästi nimenomaan näitä jo olemassaolevia lapsiaan miettinyt tähän ratkaisuun päätyessään.
Ainoa, mikä tässä ratkaisussa kärsii on ap:n ruusunpunaiset pikku haaveet uusperheidyllistä. Jollaista ei ole.
Kysy ap itseltäsi:
- haluatko oikeasti vauvanhoidon lisäksi siivota joka toinen viikko miehesi lapsien jälkiä?
- haluatko oikeasti vauvanhoidon lisäksi kuunnella vanhempien lasten kitinää ja vinkumista?
- haluatko oikeasti sen lisäksi, että opettelet rakastamaan vauvaasi, opetella rakastamaan miehesi lapsia, joita et käytännössä tunne lainkaan?
- haluatko oikeasti, että miehen lapset joutuvat luopumaan turvallisesta arjestaan vain siksi että sinä saisit leikkiä kotia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinua vaivaa se, että joka toinen viikko joutuisit hoitamaan lapsen kokonaan yksin? Jos eroaisit miehestä, niin hoitaisit lapsen joka viikko kokonaan yksin. Nyt joka toinen viikko olisi sentään apua. Eikä varmaan ole millään muotoa mahdotonta, että kun isällä on vanhemmat lapset luonaan, niin tekin olisitte vauvan kanssa siellä isän asunnolla?
Sinä koet olosi loukatuksi, kun miehen suunnitelmat eivät olleetkaan yhteneväisiä sinun omien suunnitelmiesi kanssa, mutta jos pysähdyt hetkeksi oikein tosissaan ajattelemaan tuota järjestelyä, niin huomaat, että sehän on itse asiassa aika hyvä järjestely. Ne 6v ja 8v eivät varmastikaan tule olemaan erityisen innoissaan, jos täytyy muuttaa vuoroviikoiksi johonkin ihan uuteen paikkaan, koska isillä on nyt uusi perhe. Vauva saa viettää kaiken aikansa isin kanssa, mutta vanhemmat lapset ei saa isiä enää milloinkaan pelkästään itselleen. Mutta jos heidän koti pysyisi samana, ja muutoksia tulisi mahdollisimman vähän, voisi olla mukava päästä tutustumaan pikkusisarukseen silloin kun hän olisi yhtä aikaa isällä. Ja välillä isä voisi tulla vanhempien lasten kanssa kyläilemään sinunkin luoksesi. Ja sitten kun sinun hermo menisi, etkä jaksa olla miehen asunnolla vanhempien lasten kanssa, niin voit aina palata takaisin omaan kotiin vauvan kanssa.
Se ei ehkä olisi totutun mallin mukainen uusperhekuvio, mutta väittäisin, että todellakin vakavan harkinnan arvoinen. Jos se toimii, niin mitä väliä muiden ajatuksilla?Anteeksi mitä? Miten niin erotessa joka tapauksessa hoitaisi yksin? Mihinkäs se isyys katoaa, jos erotaan? Yleensähän se menee niin, että kun pariskunta seurustelee, silloin molemmat vanhemmat ovat kyllä paikalla joka viikko ja erotessa sitten joka toinen viikko.
ohis
Tuota kannattanee kysyä niiltä sadoilta (ellei jopa tuhansilta) miehiltä, jotka eivät eron jälkeen ole lastensa kanssa tekemisissä. Viikko-viikko-systeemi ei ole vakio edes silloin, kun isä on tekemissä. Se on vain yksi vaihtoehto ja joskus erittäin epätoimiva sellainen.
Mutta tässähän nyt nimenomaan puhuttiin vuoroviikoista niiden toistenkin lapsien kohdalla. Ne sadat (ellei tuhannet) miehet eivät liity tähän mitenkään. Tämä mies näköjään on lastensa kanssa tekemisissä. Miksi ihmeessä sama mies haluaisi olla isompien lapsiensa kanssa vuoroviikoin, mutta uuden vauvan kanssa hädin tuskin viikonloppuna?
Tuo oli vastaus sille, joka ihmetteli minne isyys katoaa eron myötä. Ei vastaus ap:lle. Tarkkuuta lukemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä hittoa? Eikö tuo tarkoita sitten sitä, että olette samassa tilanteessa ex-vaimon kanssa eli käytännössä eroa?
Ei, koska mies asuisi joka toinen viikko ap:n ja vauvan kanssa, joka toinen viikko vanhempien lastensa kanssa. Ei siis millään tavalla sama asia kuin ero. Vauva olisi koko ajan ap:n kanssa.
Tuo on oikeasti aivan loistavan kuuloinen järjestely. Joku meinasi, että miehen on tuosta helppo sitten alkaa luistaa. Tämä riski on tietysti olemassa, ja siksi asiat pitääkin sopia lastenvalvojan luona ja kirjallisesti. Muutenkin se on välttämätöntä kun lapsia on kahdelle eri äidille, varsinkin raha-asiat on sovittava hyvin tarkkaan.
Sitten kun lapsi on vanhempi, voidaan myös sopia että se on välillä isän kanssa isän kämpillä tutustumassa sisaruksiinsa. Ap saa silloin myös omaa aikaa ja lapsille kuitenkin muodostuu jonkinlainen sisaruussuhde. Toisaalta vanhempia lapsia ei pakoteta taas yhteen muuttoon ja elämänmuutokseen.
Tämä järjestely on ehdottomasti paras vanhempien lasten kannalta, ja nehän tässä tärkeimmät ovat, koska ne ovat jo olemassa ja niitä on jo erossa riepoteltu. Ap:n lapsi syntyy "vallitsevaan tilanteeseen" eikä osaa muuta kaivata kun ei muusta tiedä.
Aikuisten onnellisuus on tässä kuviossa sivuseikka, kuten aina kun on lapsia ruvettu tekemään, mutta luultavasti sekin on parhaalla tolalla tällä järjestelyllä. Suhde pysynee parempana kun ei tarvitse katsella ihan koko ajan kumppania ja sen lapsia edellisestä suhteesta.
Kyllä, isompien lasten etu on pääasia. Sen jälkeen vasta aikusiet ja tuleva lapsi.
Isoimmille lapsille ollut jo suuri stressi kun vanhemmat eronneet ja muuttaneet (?) erilleen. Nyt isällä uusi puoliso ja vauva tulossa. Lapsille paras että asuvat isänsä kanssa 50-50 tai miten sopivatkaan ilman muita.
Onko se tuleva lapsi sitten vain joku lelu, jolla ei olekaan yhtäkkiä väliä? Vai miksi hän ei ole yhtä tärkeä kuin ne isommat lapset? Tosi omituinen ajatustapa, että lapset ovat noin eriarvoisia. Ne isommat lapset ovat kuitenkin saaneet kasvaa ensimmäiset vuotensa ydinperheessä ja luoda turvallisen suhteen isäänsä. Tätä ei nyt sitten sallittaisikaan tulevalle lapselle.
Mammojen mielestä ne vanhemmat lapset ovat alkuperäisiä ja oikeita lapsia, nyxän kakarat on sitten vain jotain ankkurilapsia.
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin lasten takia tuo asuinjärjestely on tuollainen, eli sitä ei kannattane heti muuttaa, tapaa ja tutustu rauhassa lasten kanssa ja tunnustelkaa mitä he haluaisivat, vauva vie helposti kaiken huomion ja isillä ei riitä huomiota vanhemmille lapsille.
Pitäisikö ydinperheissäkin pitää isommat lapset vauvasta erillään puolet ajasta, että he saavat varmasti vanhempiensa huomion eikä vauva häiritse? Kyllä niitä vauvoja syntyy ydinperheisiinkin ja isommat lapset kipuilevat niidenkin takia. Ihan turha tästä nyt tehdä mitään elämää suurempaa painajaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina yhtä ihanaa uusperheonnea! Ei kannattaisi ottaa käytettyä miestä jos ei ymmärrä mitä se tuo mukanaan, mutta moni nainen kuitenkin tekee niin ja sitten kiukuttelee kun miehen lapset ja ex ei katoakaan tämän elämästä ihanan uuden rakkauden myötä.
Ei niiden lasten tarvitse kadota, vaan olisivat isäviikkonsa meidän yhteisessä kodissa, missä on myös tuleva sisarus. En yksinkertaisesti ymmärrä ajatusta, että miehellä olisi kaksi perhettä tiukasti erillään toisistaan.
ap
Miehellä on kuitenkin siihen oikeus, etkä voi yksin päättää muuttaako pysyvästi sinun luoksesi vai ei.
Ettekö keskustelleet näistä ennen vauvan hankkimista vai onko mies muuttanut mielensä?
Nyt on se aika ennen vauvan hankkimista. Olen raskaana, olen tiennyt sen vasta vähän aikaa ja nyt suunnitellaan miten tästä edetään. Jos nyt en vielä riittävän montaa kertaa ole sanonut, niin kuvittelin, ilmeisesti kun olen tyhmä ja lapsellinen idiootti enkä ajattele yhtään vanhempia lapsia, että asuttaisiin kaikki yhdessä niin kuin normaaleissa uusperheissä asutaan. Voisin ehkä suostua siihen, että mies kävisi ainakin alkuun joka toinen viikko auttamassa, mutta parisuhde olisi kyllä sitten siinä ja mies nukkuisi täällä ollessa sohvalla.
ap
Nyt ei ehkä kannata suoriltaan kaivautua mihinkään poteroon tässä asiassa, vaan hengitellä rauhassa ja miettiä asioita monelta kannalta. Ei ole olemassa mitään "normaalia" uusperhettä. Perheitä on monenlaisia. Mies yrittää ajatella asiaa kaikkien osapuolien kannalta, eikä ole mitään vahinkoa siitä, että yrittää muodostaa teille kaikille parhaan ratkaisun, eikä vain automaattisesti sitä ratkaisua, mikä on "normaali", eikä todellakaan aina niin toimiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä hittoa? Eikö tuo tarkoita sitten sitä, että olette samassa tilanteessa ex-vaimon kanssa eli käytännössä eroa?
Ei, koska mies asuisi joka toinen viikko ap:n ja vauvan kanssa, joka toinen viikko vanhempien lastensa kanssa. Ei siis millään tavalla sama asia kuin ero. Vauva olisi koko ajan ap:n kanssa.
Tuo on oikeasti aivan loistavan kuuloinen järjestely. Joku meinasi, että miehen on tuosta helppo sitten alkaa luistaa. Tämä riski on tietysti olemassa, ja siksi asiat pitääkin sopia lastenvalvojan luona ja kirjallisesti. Muutenkin se on välttämätöntä kun lapsia on kahdelle eri äidille, varsinkin raha-asiat on sovittava hyvin tarkkaan.
Sitten kun lapsi on vanhempi, voidaan myös sopia että se on välillä isän kanssa isän kämpillä tutustumassa sisaruksiinsa. Ap saa silloin myös omaa aikaa ja lapsille kuitenkin muodostuu jonkinlainen sisaruussuhde. Toisaalta vanhempia lapsia ei pakoteta taas yhteen muuttoon ja elämänmuutokseen.
Tämä järjestely on ehdottomasti paras vanhempien lasten kannalta, ja nehän tässä tärkeimmät ovat, koska ne ovat jo olemassa ja niitä on jo erossa riepoteltu. Ap:n lapsi syntyy "vallitsevaan tilanteeseen" eikä osaa muuta kaivata kun ei muusta tiedä.
Aikuisten onnellisuus on tässä kuviossa sivuseikka, kuten aina kun on lapsia ruvettu tekemään, mutta luultavasti sekin on parhaalla tolalla tällä järjestelyllä. Suhde pysynee parempana kun ei tarvitse katsella ihan koko ajan kumppania ja sen lapsia edellisestä suhteesta.
Kyllä, isompien lasten etu on pääasia. Sen jälkeen vasta aikusiet ja tuleva lapsi.
Isoimmille lapsille ollut jo suuri stressi kun vanhemmat eronneet ja muuttaneet (?) erilleen. Nyt isällä uusi puoliso ja vauva tulossa. Lapsille paras että asuvat isänsä kanssa 50-50 tai miten sopivatkaan ilman muita.
Onko se tuleva lapsi sitten vain joku lelu, jolla ei olekaan yhtäkkiä väliä? Vai miksi hän ei ole yhtä tärkeä kuin ne isommat lapset? Tosi omituinen ajatustapa, että lapset ovat noin eriarvoisia. Ne isommat lapset ovat kuitenkin saaneet kasvaa ensimmäiset vuotensa ydinperheessä ja luoda turvallisen suhteen isäänsä. Tätä ei nyt sitten sallittaisikaan tulevalle lapselle.
Tuleva lapsi on yhtä tärkeä kuin vanhemmatkin, mutta sovittiin mitä hyvänsä, se ei tarkoita muutosta ja myllerrystä hänen elämäänsä. Hän syntyy "vallitsevaan tilanteeseen" ja oli se mikä hyvänsä, se on hänen normaalinsa. Kun taas jo olemassaolevat lapset ovat kärsineen eron trauman ja kärsivät kaikenlaisista isoista muutoksista elämässään -pelkästään muutto on lapsille usein kova paikka, saati sitten muutto käytännössä ventovieraan naisen kanssa asumaan, puhumattakaan muutosta asumaan ventovieraan naisen kanssa jolla on pikkuvauva, jota pitäisi yhtäkkiä alkaa pitää sisaruksena.
Toisekseen se vauva saisi ydinperhe-elämää joka toinen viikko ja kasvaessaan voisi sitten olla isän kanssa toisinaan myös silloin kun isä on vanhempien lasten kanssa, että oppisi tuntemaan nämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinua vaivaa se, että joka toinen viikko joutuisit hoitamaan lapsen kokonaan yksin? Jos eroaisit miehestä, niin hoitaisit lapsen joka viikko kokonaan yksin. Nyt joka toinen viikko olisi sentään apua. Eikä varmaan ole millään muotoa mahdotonta, että kun isällä on vanhemmat lapset luonaan, niin tekin olisitte vauvan kanssa siellä isän asunnolla?
Sinä koet olosi loukatuksi, kun miehen suunnitelmat eivät olleetkaan yhteneväisiä sinun omien suunnitelmiesi kanssa, mutta jos pysähdyt hetkeksi oikein tosissaan ajattelemaan tuota järjestelyä, niin huomaat, että sehän on itse asiassa aika hyvä järjestely. Ne 6v ja 8v eivät varmastikaan tule olemaan erityisen innoissaan, jos täytyy muuttaa vuoroviikoiksi johonkin ihan uuteen paikkaan, koska isillä on nyt uusi perhe. Vauva saa viettää kaiken aikansa isin kanssa, mutta vanhemmat lapset ei saa isiä enää milloinkaan pelkästään itselleen. Mutta jos heidän koti pysyisi samana, ja muutoksia tulisi mahdollisimman vähän, voisi olla mukava päästä tutustumaan pikkusisarukseen silloin kun hän olisi yhtä aikaa isällä. Ja välillä isä voisi tulla vanhempien lasten kanssa kyläilemään sinunkin luoksesi. Ja sitten kun sinun hermo menisi, etkä jaksa olla miehen asunnolla vanhempien lasten kanssa, niin voit aina palata takaisin omaan kotiin vauvan kanssa.
Se ei ehkä olisi totutun mallin mukainen uusperhekuvio, mutta väittäisin, että todellakin vakavan harkinnan arvoinen. Jos se toimii, niin mitä väliä muiden ajatuksilla?Anteeksi mitä? Miten niin erotessa joka tapauksessa hoitaisi yksin? Mihinkäs se isyys katoaa, jos erotaan? Yleensähän se menee niin, että kun pariskunta seurustelee, silloin molemmat vanhemmat ovat kyllä paikalla joka viikko ja erotessa sitten joka toinen viikko.
ohis
Tuota kannattanee kysyä niiltä sadoilta (ellei jopa tuhansilta) miehiltä, jotka eivät eron jälkeen ole lastensa kanssa tekemisissä. Viikko-viikko-systeemi ei ole vakio edes silloin, kun isä on tekemissä. Se on vain yksi vaihtoehto ja joskus erittäin epätoimiva sellainen.
Mutta tässähän nyt nimenomaan puhuttiin vuoroviikoista niiden toistenkin lapsien kohdalla. Ne sadat (ellei tuhannet) miehet eivät liity tähän mitenkään. Tämä mies näköjään on lastensa kanssa tekemisissä. Miksi ihmeessä sama mies haluaisi olla isompien lapsiensa kanssa vuoroviikoin, mutta uuden vauvan kanssa hädin tuskin viikonloppuna?
Tuo oli vastaus sille, joka ihmetteli minne isyys katoaa eron myötä. Ei vastaus ap:lle. Tarkkuuta lukemiseen.
Niin, minä olen se ihmettelijä ja ihmettelin kommenttia, joka oli osoitettu ap:lle. Tarkkuutta itse nyt siihen kommentointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo miehen ehdottama systeemi kuulostaa parhaalta ainakin miehen olemassaolevien lasten kannalta: heidän elämänsä ei muutu miksikään. Epäilemättä mies on tätä itsekin ajatellut.
Todennäköisesti järjestely olisi hyvä myös uudelle vauvalle: perhe olisi koossa joka toinen viikko ja lapsi säästyisi kaikelta uusperhedraamalta.
Järjestely on myös isälle hyvä, koska hän saa nähdä vanhempia lapsiaan vanhaan malliin, eli siltä suunnalta ei tule ongelmia ja draamaa, ja toisaalta saa rauhassa, ilman vanhempien lasten mahdollista mustasukkaisuutta ja draamaa, perheytyä uuden vauvan ja ap:n kanssa niillä viikoilla, kun vanhemmat lapset ovat äidillään.
Järjestely on hyvä myös ap:n kannalta: ei tarvitse muuttaa, saa perheillä miehen kanssa joka toinen viikko ja joka toinen viikko olla lapsen kanssa rauhassa kahdestaan. Et vaan ap ymmärrä tätä, kun et ole miehen kanssa yhdessä asunut, että tulet olemaan onnesta soikeana aina, kun mies lähtee viettämään toista isäviikkoaan omaan kämppäänsä. Lisäksi kaikki draama miehen vanhempien lasten kanssa jää pois.
Ainoa miinus tässä on se, että ap oli kuvitellut röyhelöistä ydinperhe-elämää ja ei menty ihan hänen lapsellisten haaveidensa mukaan.
Ap:n mies on oikeastaan aika ihailtava: osaa ajatella laatikon ulkopuolelta ratkaisun, jolla kaikkien osapuolten elämä muuttuu mahdollisimman vähän (tämä on tosi tärkeää niille vanhemmille lapsille), ja uusi tulokas saa kuitenkin elää ydinperhearkea myös -mutta rauhallista sellaista, ilman uusperhehäslinkejä.
Hatunnosto ap:n miehelle! Täytyy kysyä haluaisiko omakin mies olla joka toinen viikko jossain muualla.
Varsinkin miehen oma elämä muuttuu mahdollisimman vähän. Kun ei asu yhdessä, pääsee kätevästi livahtamaan etäisäksi heti kun perheleikki alkaa kyllästyttää.
Eihän mies voi sotä tehdä, vaan hän livahtaa yhden lapsen isän roolista sataprosenttiseksi vanhemmaksi toisille lapsilleen. On muuten uupunut mies jossain vaiheessa.
Joo, tiedän, että lapsistaan ei ydinperheessäkään pääse eroon. Ja se onkin ydinperheen heikoin lenkki.
Jos tuhannet lapset tässä maassa jaksavat sitä, että ovat vuoroviikoin isällä ja äidillä, kyllä aikuinen mieskin aivan varmasti jaksaa elää joka toinen viikko yhden lapsen ja joka toinen viikko kahden lapsen kanssa.
Ihmiset on tiedätkö reissuhommissakin, ja sen lisäksi heillä on perhe. Ihan hyvin jaksavat. Ihminen on paljon joustavampi kuin mitä sellainen voi kuvitella, joka on aina asunut samalla tavalla samassa paikassa samoin kuvioin kun kaikki muutkin lähipiirissä.
Jaksavatko oikeasti? Vai onko vain pakko mennä niin, koska aikuiset sössivät? Harvemmin oikeasti edes pysähtyvät ajattelemaan lapsen etua. Näkee myös ap:n tapauksesta. Oma napa ja omat halut lapsi kyllä sopeutuu... Ja sitten ihmetellään, kun lasten mielenterveysongelmat kasvavat kasvamistaan. Ei ne toki yksin eroperheiden syytä ole, mutta tuskin kodista toiseen ramppaaminen niitä ainakaan vähentää.
Tutkimusten mukaan kaikkein parhaiten voivat ydinperheiden lapset ja toisiksi parhaiten vuoroviikkoasujat, koska heillä säilyy yhteys molempiin vanhempiin.
Ei muuten pidä paikkaansa. Parhaiten voivat ydinperheiden lapset, toiseksi parhaiten ne, joilla vakituinen koti, josta vierailevat etävanhemman luona silloin kuin itse haluavat. Tällä tavalla varmistuu, että lähivanhempi on kärryillä lasten elämästä, lapsilla ei tarvitse elää matkalaukkuelämää, sekä lapsilla on itsemääräämisoikeus milloin tapaavat etävanhempaa.
Helvettiä on muuttaa kotia joka viikko. Kokeile itse!
Etävanhemman tulisi asua niin lähellä, että lapset pääsevät itse liikkumaan kotien välillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole järkeä. Pidä se oma osoite ihan virallisena. Et anna miehen tunnustaa lasta raskauden aikana, joten yksinhuoltajuus on sinun. Sitten lapsen synnyttyä sovit vain elareista, et yhteishuollosta.
Kun tuo on sovittu, niin sitten voit ottaa sen miehen välillä teidän luokse.
Ei tule onnistumaan nykyisen lainsäädännön puitteissa. Äiti ei mitenkään päätä kelle huoltajuus tulee. On totta, että pientä lasta tuskin lähdettäisi viikko-viikko miettimään, mutta vanhempaa lasta varmasti, jos aletaan riitelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä hittoa? Eikö tuo tarkoita sitten sitä, että olette samassa tilanteessa ex-vaimon kanssa eli käytännössä eroa?
Ei, koska mies asuisi joka toinen viikko ap:n ja vauvan kanssa, joka toinen viikko vanhempien lastensa kanssa. Ei siis millään tavalla sama asia kuin ero. Vauva olisi koko ajan ap:n kanssa.
Tuo on oikeasti aivan loistavan kuuloinen järjestely. Joku meinasi, että miehen on tuosta helppo sitten alkaa luistaa. Tämä riski on tietysti olemassa, ja siksi asiat pitääkin sopia lastenvalvojan luona ja kirjallisesti. Muutenkin se on välttämätöntä kun lapsia on kahdelle eri äidille, varsinkin raha-asiat on sovittava hyvin tarkkaan.
Sitten kun lapsi on vanhempi, voidaan myös sopia että se on välillä isän kanssa isän kämpillä tutustumassa sisaruksiinsa. Ap saa silloin myös omaa aikaa ja lapsille kuitenkin muodostuu jonkinlainen sisaruussuhde. Toisaalta vanhempia lapsia ei pakoteta taas yhteen muuttoon ja elämänmuutokseen.
Tämä järjestely on ehdottomasti paras vanhempien lasten kannalta, ja nehän tässä tärkeimmät ovat, koska ne ovat jo olemassa ja niitä on jo erossa riepoteltu. Ap:n lapsi syntyy "vallitsevaan tilanteeseen" eikä osaa muuta kaivata kun ei muusta tiedä.
Aikuisten onnellisuus on tässä kuviossa sivuseikka, kuten aina kun on lapsia ruvettu tekemään, mutta luultavasti sekin on parhaalla tolalla tällä järjestelyllä. Suhde pysynee parempana kun ei tarvitse katsella ihan koko ajan kumppania ja sen lapsia edellisestä suhteesta.
Kyllä, isompien lasten etu on pääasia. Sen jälkeen vasta aikusiet ja tuleva lapsi.
Isoimmille lapsille ollut jo suuri stressi kun vanhemmat eronneet ja muuttaneet (?) erilleen. Nyt isällä uusi puoliso ja vauva tulossa. Lapsille paras että asuvat isänsä kanssa 50-50 tai miten sopivatkaan ilman muita.
Onko se tuleva lapsi sitten vain joku lelu, jolla ei olekaan yhtäkkiä väliä? Vai miksi hän ei ole yhtä tärkeä kuin ne isommat lapset? Tosi omituinen ajatustapa, että lapset ovat noin eriarvoisia. Ne isommat lapset ovat kuitenkin saaneet kasvaa ensimmäiset vuotensa ydinperheessä ja luoda turvallisen suhteen isäänsä. Tätä ei nyt sitten sallittaisikaan tulevalle lapselle.
Voi hyvää päivää. Ei tietenkään ole lelu. Mutta sattuneesta syystä niillä jo olemassa olevilla lapsilla on rutiinit, koti ja arki. Sillä tulevalla ei. Siksi isompien repiminen kodistaan ap:n luo olisi paljon isompi ongelma kuin se, että vielä kohdussa oleva vauva, joka ei osaa puolisisaruksiaan kaivata, ei pääsisi asumaan heidän kanssaan. Se vauva tottuu siihen elämään, joka sille annetaan, koska ei muusta tiedä. Isommat lapset tietävät jo muusta, joten heidän pitäisi jo kolmannen kerran pienen elämänsä aikana tottua aikuisten oikkuihin. Se on liian paljon vaadittu 6-8-vuotiaalta lapselta, joka revitty siitä turvallisesta ydinperheestä pois ja joka on mahdollisesti jo valmiiksi traumatisoitunut erosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä hittoa? Eikö tuo tarkoita sitten sitä, että olette samassa tilanteessa ex-vaimon kanssa eli käytännössä eroa?
Ei, koska mies asuisi joka toinen viikko ap:n ja vauvan kanssa, joka toinen viikko vanhempien lastensa kanssa. Ei siis millään tavalla sama asia kuin ero. Vauva olisi koko ajan ap:n kanssa.
Tuo on oikeasti aivan loistavan kuuloinen järjestely. Joku meinasi, että miehen on tuosta helppo sitten alkaa luistaa. Tämä riski on tietysti olemassa, ja siksi asiat pitääkin sopia lastenvalvojan luona ja kirjallisesti. Muutenkin se on välttämätöntä kun lapsia on kahdelle eri äidille, varsinkin raha-asiat on sovittava hyvin tarkkaan.
Sitten kun lapsi on vanhempi, voidaan myös sopia että se on välillä isän kanssa isän kämpillä tutustumassa sisaruksiinsa. Ap saa silloin myös omaa aikaa ja lapsille kuitenkin muodostuu jonkinlainen sisaruussuhde. Toisaalta vanhempia lapsia ei pakoteta taas yhteen muuttoon ja elämänmuutokseen.
Tämä järjestely on ehdottomasti paras vanhempien lasten kannalta, ja nehän tässä tärkeimmät ovat, koska ne ovat jo olemassa ja niitä on jo erossa riepoteltu. Ap:n lapsi syntyy "vallitsevaan tilanteeseen" eikä osaa muuta kaivata kun ei muusta tiedä.
Aikuisten onnellisuus on tässä kuviossa sivuseikka, kuten aina kun on lapsia ruvettu tekemään, mutta luultavasti sekin on parhaalla tolalla tällä järjestelyllä. Suhde pysynee parempana kun ei tarvitse katsella ihan koko ajan kumppania ja sen lapsia edellisestä suhteesta.
Kyllä, isompien lasten etu on pääasia. Sen jälkeen vasta aikusiet ja tuleva lapsi.
Isoimmille lapsille ollut jo suuri stressi kun vanhemmat eronneet ja muuttaneet (?) erilleen. Nyt isällä uusi puoliso ja vauva tulossa. Lapsille paras että asuvat isänsä kanssa 50-50 tai miten sopivatkaan ilman muita.
Onko se tuleva lapsi sitten vain joku lelu, jolla ei olekaan yhtäkkiä väliä? Vai miksi hän ei ole yhtä tärkeä kuin ne isommat lapset? Tosi omituinen ajatustapa, että lapset ovat noin eriarvoisia. Ne isommat lapset ovat kuitenkin saaneet kasvaa ensimmäiset vuotensa ydinperheessä ja luoda turvallisen suhteen isäänsä. Tätä ei nyt sitten sallittaisikaan tulevalle lapselle.
Mammojen mielestä ne vanhemmat lapset ovat alkuperäisiä ja oikeita lapsia, nyxän kakarat on sitten vain jotain ankkurilapsia.
Ei kyse ole siitä, vaan siitä että vanhemmilla lapsilla on jo ollut riittämiin kielteisiä muutoksia elämässään ja mitä hyvänsä sovitaankin, uusi vauva syntyy vakaaseen tilanteeseen. Tämä suunnitelma ei vahingoita uutta vauvaa millään tavalla: onhan monet isät tai äidit reissuhommissa, ja aikalailla viikonloppuäiti taitaa meidän pääministerikin olla. Lapsi ei tarvitse molempia vanhempia kokoajan leikkimään kotia.
Lapsi tarvitsee sitä, että oli järjestely mikä hyvänsä, se pysyy suurin piirtein samana eikä muutu koko ajan luoden turvattomuutta.
Mies yrittää sekä syödä että säästää kakun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinua vaivaa se, että joka toinen viikko joutuisit hoitamaan lapsen kokonaan yksin? Jos eroaisit miehestä, niin hoitaisit lapsen joka viikko kokonaan yksin. Nyt joka toinen viikko olisi sentään apua. Eikä varmaan ole millään muotoa mahdotonta, että kun isällä on vanhemmat lapset luonaan, niin tekin olisitte vauvan kanssa siellä isän asunnolla?
Sinä koet olosi loukatuksi, kun miehen suunnitelmat eivät olleetkaan yhteneväisiä sinun omien suunnitelmiesi kanssa, mutta jos pysähdyt hetkeksi oikein tosissaan ajattelemaan tuota järjestelyä, niin huomaat, että sehän on itse asiassa aika hyvä järjestely. Ne 6v ja 8v eivät varmastikaan tule olemaan erityisen innoissaan, jos täytyy muuttaa vuoroviikoiksi johonkin ihan uuteen paikkaan, koska isillä on nyt uusi perhe. Vauva saa viettää kaiken aikansa isin kanssa, mutta vanhemmat lapset ei saa isiä enää milloinkaan pelkästään itselleen. Mutta jos heidän koti pysyisi samana, ja muutoksia tulisi mahdollisimman vähän, voisi olla mukava päästä tutustumaan pikkusisarukseen silloin kun hän olisi yhtä aikaa isällä. Ja välillä isä voisi tulla vanhempien lasten kanssa kyläilemään sinunkin luoksesi. Ja sitten kun sinun hermo menisi, etkä jaksa olla miehen asunnolla vanhempien lasten kanssa, niin voit aina palata takaisin omaan kotiin vauvan kanssa.
Se ei ehkä olisi totutun mallin mukainen uusperhekuvio, mutta väittäisin, että todellakin vakavan harkinnan arvoinen. Jos se toimii, niin mitä väliä muiden ajatuksilla?Anteeksi mitä? Miten niin erotessa joka tapauksessa hoitaisi yksin? Mihinkäs se isyys katoaa, jos erotaan? Yleensähän se menee niin, että kun pariskunta seurustelee, silloin molemmat vanhemmat ovat kyllä paikalla joka viikko ja erotessa sitten joka toinen viikko.
ohis
Tuota kannattanee kysyä niiltä sadoilta (ellei jopa tuhansilta) miehiltä, jotka eivät eron jälkeen ole lastensa kanssa tekemisissä. Viikko-viikko-systeemi ei ole vakio edes silloin, kun isä on tekemissä. Se on vain yksi vaihtoehto ja joskus erittäin epätoimiva sellainen.
Mutta tässähän nyt nimenomaan puhuttiin vuoroviikoista niiden toistenkin lapsien kohdalla. Ne sadat (ellei tuhannet) miehet eivät liity tähän mitenkään. Tämä mies näköjään on lastensa kanssa tekemisissä. Miksi ihmeessä sama mies haluaisi olla isompien lapsiensa kanssa vuoroviikoin, mutta uuden vauvan kanssa hädin tuskin viikonloppuna?
Tuo oli vastaus sille, joka ihmetteli minne isyys katoaa eron myötä. Ei vastaus ap:lle. Tarkkuuta lukemiseen.
Niin, minä olen se ihmettelijä ja ihmettelin kommenttia, joka oli osoitettu ap:lle. Tarkkuutta itse nyt siihen kommentointiin.
Äly hoi älä jätä! Täällä voi kommentoida myös yksittäiseen kommenttiin. Kaiken ei tarvitse liittyä juuri aloituksessa kuvattuun tapaukseen. Sitä kutsutaan keskusteluksi, että juttu polveilee välillä muihinkin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että mies ei halua perustaa perhettä kanssasi. Yksinhuoltajuus voisi olla järkevä vaihtoehto, mutta itse varmaankin ehdottaisin 50-50 ja sisarukset samalle viikolle. Itselleni etsisin uuden kumppanin.
On kai pakko hyväksyä, ettei mies halua perhettä. Mutta en kyllä missään tapauksessa tule antamaan pientä vauvaa 50-50 varsinkaan kokonaisiksi viikoiksi, enkä tiedä haluanko antaa isompaakaan. Vaikka kuinka kivittäisitte, miehen suunnittelema vuorottelu ei voi olla hyväksi lapsillekaan, ei siis näille isommillekaan.
ap
Puhut nyt aika pahasti ristiin itsesi kanssa. Ensin annoit ymmärtää, että mies olisi vuoroviikoin sinun ja vauvan kanssa, ja vuoroviikoin omassa kämpässään vanhempien lastensa kanssa.
Nyt yhtäkkiä olet antamassa vauvaa johonkin? Tuossa miehesi ehdottamassa mallissa, sitten kun sen alkuun esitit, vauva on sinun kanssasi ihan koko ajan. Mies vaan ei ole koko ajan läsnä.
Oikeasti aivan loistava järjestely.
Otin kantaa lainaamaani viestiin, että mies ottaisi lapsen vuoroviikoiksi itselleen samalla viikolla kuin muutkin lapset.
ap
Siis että sinä ja mies jatkatte yhdessä olemista, mutta vauvan synnyttyä kun mies lähtee omien lastensa luo, hän ottaa mukaansa myös teidän yhteisen vauvan`? Eli sä oot siis joka toinen viikko yksin? Ja joka toinen viikko sitten miehen ja vauvan kanssa kolmistaan? Kovin on erikoinen järjestely tämäkin. etten sanoisi.
Alue: Aihe vapaa
Mutta tässähän nyt nimenomaan puhuttiin vuoroviikoista niiden toistenkin lapsien kohdalla. Ne sadat (ellei tuhannet) miehet eivät liity tähän mitenkään. Tämä mies näköjään on lastensa kanssa tekemisissä. Miksi ihmeessä sama mies haluaisi olla isompien lapsiensa kanssa vuoroviikoin, mutta uuden vauvan kanssa hädin tuskin viikonloppuna?