Miehellä kaksi vuoroviikkoperhettä, onko tässä mitään järkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tulla vähän liian sekava kuvio sun lapselle. Toi kuulostaa joltain muinaisaikojen jalkavaimomeiningiltä. Sinä ja lapsesi ette kelpaa miehen perheeseen. Jos raskaus ei ole vielä pitkällä, tekisin keskeytyksen. Mikäli se on liian myöhäistä, jättäisin miehen enkä antaisi hänelle mitään oikeuksia lapseen.

Ei äiti voi päättää mitä oikeuksia isällä on lapseen. Haloo.

Äiti voi ilmoittaa että isä on tuntematon ja asian on sitten sillä selvä. Ruokkoja ei tietenkään sitten saa, paitsi sen vähän mitä Kela maksaa.

Mutta tässähän vastentahtoisesti isäksi uudelleen joutunut mies on ehdottanut erinomaista järjestelyä.

Systeemi ei taida olla sulle ihan tuttu. Jos isä itse haluaa tunnustaa isyyden, äiti ei voi sitä estää. Nykyään myös laki velvoittaa äitiä kertomaan kenen (kaikkien) kanssa on harrastanut seksiä siten että voisivat olla lapsen isä, jos isä ei ole täysin varma. Asia kyllä selvitetään melko varmasti, ja täysin varmasti jos mies itse haluaa tunnustaa isyyden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin lasten takia tuo asuinjärjestely on tuollainen, eli sitä ei kannattane heti muuttaa, tapaa ja tutustu rauhassa lasten kanssa ja tunnustelkaa mitä he haluaisivat, vauva vie helposti kaiken huomion ja isillä ei riitä huomiota vanhemmille lapsille.

Pitäisikö ydinperheissäkin pitää isommat lapset vauvasta erillään puolet ajasta, että he saavat varmasti vanhempiensa huomion eikä vauva häiritse? Kyllä niitä vauvoja syntyy ydinperheisiinkin ja isommat lapset kipuilevat niidenkin takia. Ihan turha tästä nyt tehdä mitään elämää suurempaa painajaista. 

Ydinperheen lasten perusturvallisuus ei ole järkkynyt eron takia tai sen takia että yhtäkkiä pitäisi muuttaa ventovieraan naisen kanssa asumaan koska tämä on tiineenä isälle. On ihan eri asia, että omalle isälle ja äidille syntyy vauva, kuin se että lasta ensin riepotellaan osoitteesta toiseen ja sitten yhtäkkiä pitäisi elää ventovieraan naisen ja tämän vauvan kanssa.

Asia olisi eri, jos ap olisi jo asunut miehensä ja tämän lasten kanssa ja välit lapsiin olisi hyvät. Mutta ap on täysin ventovieras näille lapsille. Haluaisitteko itse asua jonkun ventovieraan ihmisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo miehen ehdottama systeemi kuulostaa parhaalta ainakin miehen olemassaolevien lasten kannalta: heidän elämänsä ei muutu miksikään. Epäilemättä mies on tätä itsekin ajatellut.

Todennäköisesti järjestely olisi hyvä myös uudelle vauvalle: perhe olisi koossa joka toinen viikko ja lapsi säästyisi kaikelta uusperhedraamalta.

Järjestely on myös isälle hyvä, koska hän saa nähdä vanhempia lapsiaan vanhaan malliin, eli siltä suunnalta ei tule ongelmia ja draamaa, ja toisaalta saa rauhassa, ilman vanhempien lasten mahdollista mustasukkaisuutta ja draamaa, perheytyä uuden vauvan ja ap:n kanssa niillä viikoilla, kun vanhemmat lapset ovat äidillään.

Järjestely on hyvä myös ap:n kannalta: ei tarvitse muuttaa, saa perheillä miehen kanssa joka toinen viikko ja joka toinen viikko olla lapsen kanssa rauhassa kahdestaan. Et vaan ap ymmärrä tätä, kun et ole miehen kanssa yhdessä asunut, että tulet olemaan onnesta soikeana aina, kun mies lähtee viettämään toista isäviikkoaan omaan kämppäänsä. Lisäksi kaikki draama miehen vanhempien lasten kanssa jää pois.

Ainoa miinus tässä on se, että ap oli kuvitellut röyhelöistä ydinperhe-elämää ja ei menty ihan hänen lapsellisten haaveidensa mukaan.

Ap:n mies on oikeastaan aika ihailtava: osaa ajatella laatikon ulkopuolelta ratkaisun, jolla kaikkien osapuolten elämä muuttuu mahdollisimman vähän (tämä on tosi tärkeää niille vanhemmille lapsille), ja uusi tulokas saa kuitenkin elää ydinperhearkea myös -mutta rauhallista sellaista, ilman uusperhehäslinkejä.

Hatunnosto ap:n miehelle! Täytyy kysyä haluaisiko omakin mies olla joka toinen viikko jossain muualla.

Varsinkin miehen oma elämä muuttuu mahdollisimman vähän. Kun ei asu yhdessä, pääsee kätevästi livahtamaan etäisäksi heti kun perheleikki alkaa kyllästyttää.

Eihän mies voi sotä tehdä, vaan hän livahtaa yhden lapsen isän roolista sataprosenttiseksi vanhemmaksi toisille lapsilleen. On muuten uupunut mies jossain vaiheessa.

Joo, tiedän, että lapsistaan ei ydinperheessäkään pääse eroon. Ja se onkin ydinperheen heikoin lenkki.

Jos tuhannet lapset tässä maassa jaksavat sitä, että ovat vuoroviikoin isällä ja äidillä, kyllä aikuinen mieskin aivan varmasti jaksaa elää joka toinen viikko yhden lapsen ja joka toinen viikko kahden lapsen kanssa.

Ihmiset on tiedätkö reissuhommissakin, ja sen lisäksi heillä on perhe. Ihan hyvin jaksavat. Ihminen on paljon joustavampi kuin mitä sellainen voi kuvitella, joka on aina asunut samalla tavalla samassa paikassa samoin kuvioin kun kaikki muutkin lähipiirissä.

Jaksavatko oikeasti? Vai onko vain pakko mennä niin, koska aikuiset sössivät? Harvemmin oikeasti edes pysähtyvät ajattelemaan lapsen etua. Näkee myös ap:n tapauksesta. Oma napa ja omat halut lapsi kyllä sopeutuu... Ja sitten ihmetellään, kun lasten mielenterveysongelmat kasvavat kasvamistaan. Ei ne toki yksin eroperheiden syytä ole, mutta tuskin kodista toiseen ramppaaminen niitä ainakaan vähentää. 

Tutkimusten mukaan kaikkein parhaiten voivat ydinperheiden lapset ja toisiksi parhaiten vuoroviikkoasujat, koska heillä säilyy yhteys molempiin vanhempiin.

Ei muuten pidä paikkaansa. Parhaiten voivat ydinperheiden lapset, toiseksi parhaiten ne, joilla vakituinen koti, josta vierailevat etävanhemman luona silloin kuin itse haluavat. Tällä tavalla varmistuu, että lähivanhempi on kärryillä lasten elämästä, lapsilla ei tarvitse elää matkalaukkuelämää, sekä lapsilla on itsemääräämisoikeus milloin tapaavat etävanhempaa.

Helvettiä on muuttaa kotia joka viikko. Kokeile itse!

Etävanhemman tulisi asua niin lähellä, että lapset pääsevät itse liikkumaan kotien välillä!

En ole itse keksinyt asiaa, vaan se on tutkittu. Sattumalta asun kahta kotia, koska viikot olen työpaikkakunnallani yksiössä ja viikonloput ja lomat täällä maalla (jossa ei minulle töitä ole). Tämä toimii hyvin ja olen tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin lasten takia tuo asuinjärjestely on tuollainen, eli sitä ei kannattane heti muuttaa, tapaa ja tutustu rauhassa lasten kanssa ja tunnustelkaa mitä he haluaisivat, vauva vie helposti kaiken huomion ja isillä ei riitä huomiota vanhemmille lapsille.

Pitäisikö ydinperheissäkin pitää isommat lapset vauvasta erillään puolet ajasta, että he saavat varmasti vanhempiensa huomion eikä vauva häiritse? Kyllä niitä vauvoja syntyy ydinperheisiinkin ja isommat lapset kipuilevat niidenkin takia. Ihan turha tästä nyt tehdä mitään elämää suurempaa painajaista. 

Monessako ydinperheessä isommat lapset ennen vauvan syntymää on kokenut eron aiheuttamat muutokset? Entä monessako ydinperheessä vauvan äiti on isommille lapsille lähes ventovieras? Ihan eri asia siis ydinperhe ja uusioperhe. Ei kannata edes yrittää verrata toisiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä hittoa? Eikö tuo tarkoita sitten sitä, että olette samassa tilanteessa ex-vaimon kanssa eli käytännössä eroa? 

Ei, koska mies asuisi joka toinen viikko ap:n ja vauvan kanssa, joka toinen viikko vanhempien lastensa kanssa. Ei siis millään tavalla sama asia kuin ero. Vauva olisi koko ajan ap:n kanssa.

Tuo on oikeasti aivan loistavan kuuloinen järjestely. Joku meinasi, että miehen on tuosta helppo sitten alkaa luistaa. Tämä riski on tietysti olemassa, ja siksi asiat pitääkin sopia lastenvalvojan luona ja kirjallisesti. Muutenkin se on välttämätöntä kun lapsia on kahdelle eri äidille, varsinkin raha-asiat on sovittava hyvin tarkkaan.

Sitten kun lapsi on vanhempi, voidaan myös sopia että se on välillä isän kanssa isän kämpillä tutustumassa sisaruksiinsa. Ap saa silloin myös omaa aikaa ja lapsille kuitenkin muodostuu jonkinlainen sisaruussuhde. Toisaalta vanhempia lapsia ei pakoteta taas yhteen muuttoon ja elämänmuutokseen.

Tämä järjestely on ehdottomasti paras vanhempien lasten kannalta, ja nehän tässä tärkeimmät ovat, koska ne ovat jo olemassa ja niitä on jo erossa riepoteltu. Ap:n lapsi syntyy "vallitsevaan tilanteeseen" eikä osaa muuta kaivata kun ei muusta tiedä.

Aikuisten onnellisuus on tässä kuviossa sivuseikka, kuten aina kun on lapsia ruvettu tekemään, mutta luultavasti sekin on parhaalla tolalla tällä järjestelyllä. Suhde pysynee parempana kun ei tarvitse katsella ihan koko ajan kumppania ja sen lapsia edellisestä suhteesta.

Okei, eli isä voi tuosta noin vain päättää, että hän ei ota syntyneestä vauvastaan koskaan vastuuta ihan kokonaan? Hänhän on käytännössä vastuussa lapsesta ainoastaan neljäsosan eli puolet alasta puolet vastuusta? Todella kätevän kuuloinen järjestely kyllä. Mitenköhän kela sitten suhtautuu tähän ja miten elarit ja tapaamisoikeudet sovitaan, jos muka ollaan perhe ja parisuhde, mutta sitten joka toinen viikko leikitäänkin eronneita? 

Kelaa ei liikuta pätkääkään, miten tämä asia järjestetään. Kela sekaantuu näihin asioihin vain jos on kyse persaukisista, jotka eivät pysty elareita maksamaan.

Koska ap ja isä eivät asu virallisesti yhdessä, isä maksaa tietysti täydet elarit ap:lle -tämä asia sovitaan lastenvalvojalla tai vaikka lakimiehen kanssa, että ei tule mitään ongelmia sen suhteen.

Tällaisessa tilanteessa on aivan turha ruveta laskemaan mitään vastuuprosentteja: tärkeintä on miettiä, mikä on "suurin mahdollinen etu suurimmalle mahdolliselle joukolle", painotettuna niin että jo olemassaolevat lapset kärsivät mahdollisimman vähän. Ap:n mies on selvästi nimenomaan näitä jo olemassaolevia lapsiaan miettinyt tähän ratkaisuun päätyessään.

Ainoa, mikä tässä ratkaisussa kärsii on ap:n ruusunpunaiset pikku haaveet uusperheidyllistä. Jollaista ei ole.

Kysy ap itseltäsi:

- haluatko oikeasti vauvanhoidon lisäksi siivota joka toinen viikko miehesi lapsien jälkiä?

- haluatko oikeasti vauvanhoidon lisäksi kuunnella vanhempien lasten kitinää ja vinkumista?

- haluatko oikeasti sen lisäksi, että opettelet rakastamaan vauvaasi, opetella rakastamaan miehesi lapsia, joita et käytännössä tunne lainkaan?

- haluatko oikeasti, että miehen lapset joutuvat luopumaan turvallisesta arjestaan vain siksi että sinä saisit leikkiä kotia?

Ai miten niin ei kiinnosta? Joka toinen viikko ap on käytännössä yksinhuoltaja. Vanhemmilla on kaksi asuntoa, mutta ovat silti perhe ja parisuhteessa joka toinen viikko. Kyllähän siinä nyt herää kysymyksiä, onko tämä nyt avoliitto vai ei ja kuuluuko ap:lle esim lapsilisään yksinhuoltajakorotukset ja asumistuet vai ei. 

Itse näkisin, että suurin mahdollinen etu suurimmalle mahdolliselle joukolle on se, että asutaan yhdessä ja jaetaan kulut ja vastuut ja lapset laitetaan sopeutumaan siihen, mihin tuhannet muutkin (myös ydinperheiden) lapset joutuvat sopeutumaan. En ymmärrä, kenen etu on se, että vastasyntynyt vauva ei saa luoda normaalia suhdetta isäänsä ja äiti ei saa haluta vauvan hoitoon sitä 50 % hoitopanosta myös toiselta vanhemmalta vain siksi, että isommille lapsille pikkusisaruksen syntymä on kriisi (kuten ihan kaikille muillekin lapsille). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin lasten takia tuo asuinjärjestely on tuollainen, eli sitä ei kannattane heti muuttaa, tapaa ja tutustu rauhassa lasten kanssa ja tunnustelkaa mitä he haluaisivat, vauva vie helposti kaiken huomion ja isillä ei riitä huomiota vanhemmille lapsille.

Pitäisikö ydinperheissäkin pitää isommat lapset vauvasta erillään puolet ajasta, että he saavat varmasti vanhempiensa huomion eikä vauva häiritse? Kyllä niitä vauvoja syntyy ydinperheisiinkin ja isommat lapset kipuilevat niidenkin takia. Ihan turha tästä nyt tehdä mitään elämää suurempaa painajaista. 

Monessako ydinperheessä isommat lapset ennen vauvan syntymää on kokenut eron aiheuttamat muutokset? Entä monessako ydinperheessä vauvan äiti on isommille lapsille lähes ventovieras? Ihan eri asia siis ydinperhe ja uusioperhe. Ei kannata edes yrittää verrata toisiinsa. 

No voihan ydinperheissä olla vaikka minkälaista kriisiä muutenkin, esimerkiksi muutto toiselle paikkakunnalle tai sisaruksen kuolema tai vaikka asumiseron jälkeinen yhteenpalaaminen. Ihan kuin ero nyt olisi ainoa kriisi maailmassa. Silti ei tulisi kuuloonkaan kompensoida tällaisia asioita sillä, että sisarukset viedään asumaan toiseen asuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani puolestasi, että mies ei halua perustaa perhettä kanssasi. Yksinhuoltajuus voisi olla järkevä vaihtoehto, mutta itse varmaankin ehdottaisin 50-50 ja sisarukset samalle viikolle. Itselleni etsisin uuden kumppanin.

On kai pakko hyväksyä, ettei mies halua perhettä. Mutta en kyllä missään tapauksessa tule antamaan pientä vauvaa 50-50 varsinkaan kokonaisiksi viikoiksi, enkä tiedä haluanko antaa isompaakaan. Vaikka kuinka kivittäisitte, miehen suunnittelema vuorottelu ei voi olla hyväksi lapsillekaan, ei siis näille isommillekaan.

ap

Puhut nyt aika pahasti ristiin itsesi kanssa. Ensin annoit ymmärtää, että mies olisi vuoroviikoin sinun ja vauvan kanssa, ja vuoroviikoin omassa kämpässään vanhempien lastensa kanssa.

Nyt yhtäkkiä olet antamassa vauvaa johonkin? Tuossa miehesi ehdottamassa mallissa, sitten kun sen alkuun esitit, vauva on sinun kanssasi ihan koko ajan. Mies vaan ei ole koko ajan läsnä.

Oikeasti aivan loistava järjestely.

Otin kantaa lainaamaani viestiin, että mies ottaisi lapsen vuoroviikoiksi itselleen samalla viikolla kuin muutkin lapset.

ap

Siis että sinä ja mies jatkatte yhdessä olemista, mutta vauvan synnyttyä kun mies lähtee omien lastensa luo, hän ottaa mukaansa myös teidän yhteisen vauvan`? Eli sä oot siis joka toinen viikko yksin? Ja joka toinen viikko sitten miehen ja vauvan kanssa kolmistaan? Kovin on erikoinen järjestely tämäkin. etten sanoisi.

Tulkitsin kommentin niin, että minä ja mies erottaisiin ja lapsi olisi vuoroviikkolapsi siinä missä kaksi vanhempaakin. Mutta varmaan sitten tulkitsin tämänKIN väärin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo miehen ehdottama systeemi kuulostaa parhaalta ainakin miehen olemassaolevien lasten kannalta: heidän elämänsä ei muutu miksikään. Epäilemättä mies on tätä itsekin ajatellut.

Todennäköisesti järjestely olisi hyvä myös uudelle vauvalle: perhe olisi koossa joka toinen viikko ja lapsi säästyisi kaikelta uusperhedraamalta.

Järjestely on myös isälle hyvä, koska hän saa nähdä vanhempia lapsiaan vanhaan malliin, eli siltä suunnalta ei tule ongelmia ja draamaa, ja toisaalta saa rauhassa, ilman vanhempien lasten mahdollista mustasukkaisuutta ja draamaa, perheytyä uuden vauvan ja ap:n kanssa niillä viikoilla, kun vanhemmat lapset ovat äidillään.

Järjestely on hyvä myös ap:n kannalta: ei tarvitse muuttaa, saa perheillä miehen kanssa joka toinen viikko ja joka toinen viikko olla lapsen kanssa rauhassa kahdestaan. Et vaan ap ymmärrä tätä, kun et ole miehen kanssa yhdessä asunut, että tulet olemaan onnesta soikeana aina, kun mies lähtee viettämään toista isäviikkoaan omaan kämppäänsä. Lisäksi kaikki draama miehen vanhempien lasten kanssa jää pois.

Ainoa miinus tässä on se, että ap oli kuvitellut röyhelöistä ydinperhe-elämää ja ei menty ihan hänen lapsellisten haaveidensa mukaan.

Ap:n mies on oikeastaan aika ihailtava: osaa ajatella laatikon ulkopuolelta ratkaisun, jolla kaikkien osapuolten elämä muuttuu mahdollisimman vähän (tämä on tosi tärkeää niille vanhemmille lapsille), ja uusi tulokas saa kuitenkin elää ydinperhearkea myös -mutta rauhallista sellaista, ilman uusperhehäslinkejä.

Hatunnosto ap:n miehelle! Täytyy kysyä haluaisiko omakin mies olla joka toinen viikko jossain muualla.

Varsinkin miehen oma elämä muuttuu mahdollisimman vähän. Kun ei asu yhdessä, pääsee kätevästi livahtamaan etäisäksi heti kun perheleikki alkaa kyllästyttää.

Eihän mies voi sotä tehdä, vaan hän livahtaa yhden lapsen isän roolista sataprosenttiseksi vanhemmaksi toisille lapsilleen. On muuten uupunut mies jossain vaiheessa.

Joo, tiedän, että lapsistaan ei ydinperheessäkään pääse eroon. Ja se onkin ydinperheen heikoin lenkki.

Jos tuhannet lapset tässä maassa jaksavat sitä, että ovat vuoroviikoin isällä ja äidillä, kyllä aikuinen mieskin aivan varmasti jaksaa elää joka toinen viikko yhden lapsen ja joka toinen viikko kahden lapsen kanssa.

Ihmiset on tiedätkö reissuhommissakin, ja sen lisäksi heillä on perhe. Ihan hyvin jaksavat. Ihminen on paljon joustavampi kuin mitä sellainen voi kuvitella, joka on aina asunut samalla tavalla samassa paikassa samoin kuvioin kun kaikki muutkin lähipiirissä.

Jaksavatko oikeasti? Vai onko vain pakko mennä niin, koska aikuiset sössivät? Harvemmin oikeasti edes pysähtyvät ajattelemaan lapsen etua. Näkee myös ap:n tapauksesta. Oma napa ja omat halut lapsi kyllä sopeutuu... Ja sitten ihmetellään, kun lasten mielenterveysongelmat kasvavat kasvamistaan. Ei ne toki yksin eroperheiden syytä ole, mutta tuskin kodista toiseen ramppaaminen niitä ainakaan vähentää. 

Tutkimusten mukaan kaikkein parhaiten voivat ydinperheiden lapset ja toisiksi parhaiten vuoroviikkoasujat, koska heillä säilyy yhteys molempiin vanhempiin.

Ei muuten pidä paikkaansa. Parhaiten voivat ydinperheiden lapset, toiseksi parhaiten ne, joilla vakituinen koti, josta vierailevat etävanhemman luona silloin kuin itse haluavat. Tällä tavalla varmistuu, että lähivanhempi on kärryillä lasten elämästä, lapsilla ei tarvitse elää matkalaukkuelämää, sekä lapsilla on itsemääräämisoikeus milloin tapaavat etävanhempaa.

Helvettiä on muuttaa kotia joka viikko. Kokeile itse!

Etävanhemman tulisi asua niin lähellä, että lapset pääsevät itse liikkumaan kotien välillä!

En ole itse keksinyt asiaa, vaan se on tutkittu. Sattumalta asun kahta kotia, koska viikot olen työpaikkakunnallani yksiössä ja viikonloput ja lomat täällä maalla (jossa ei minulle töitä ole). Tämä toimii hyvin ja olen tyytyväinen.

Toimii, koska olet itse saanut valita tuon tilanteen. Lapsilta ei kukaan kysy haluavatko he joka viikko vaihtaa kotia. Väitän, että valtaosa ei haluaisi, jos kysyttäisiin. Juuri kun ehtii tottua isin luona olemiseen on aika lähteä äidin luo ja sama päinvastoin. Ja kierre uudestaan joka viikko. Lapsilla kestää kauemmin tottua asioihin kuin aikuisilla, joten senkin suhteen heille raskaampaa. 

No onhan se nyt aika iso juttu, että mies ehdottaa vasta raskautuneelle puolisolleen, että meinaa asua ja elää puolet vuodesta ihan muualla ja ap saa pärjätä yksin vauvan kanssa.

Mitäpä luulette, ajatteleeko mies muka oikeasti vanhempien lastensa etua, vai vain omaa etua ja pyrkii osittain livistämään vastuusta? Pieni vauva on kuitenkin todella riippuvainen vanhemmistaan ja tarvitsee paljon enemmän huolenpitoa kuin vanhempi lapsi. Jos olisin ap, en välttämättä lähtisi lainkaan tekemään lasta tähän kuvioon ja etsisin lapsettoman miehen, jonka kanssa perustaa perhe.

Ja sen vielä sanon, että vaikka lasten etu (kaikkien lasten) on tärkein, niin en ala elää vuoroviikkoparisuhteessa. Jos vauva kerran syntyy vallitsevaan tilanteeseen, olkoon sitten meidän kohdalla vallitseva tilanne jo valmiiksi eroperhe eikä osa-aikaperhe. Jos miehellä on oikeus ajatella vain itseään ja vanhempia lapsiaan, niin kai minullakin on oikeus ajatella itseäni ja omaa lastani? Isä häntä ei tunnu ajattelevan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin lasten takia tuo asuinjärjestely on tuollainen, eli sitä ei kannattane heti muuttaa, tapaa ja tutustu rauhassa lasten kanssa ja tunnustelkaa mitä he haluaisivat, vauva vie helposti kaiken huomion ja isillä ei riitä huomiota vanhemmille lapsille.

Pitäisikö ydinperheissäkin pitää isommat lapset vauvasta erillään puolet ajasta, että he saavat varmasti vanhempiensa huomion eikä vauva häiritse? Kyllä niitä vauvoja syntyy ydinperheisiinkin ja isommat lapset kipuilevat niidenkin takia. Ihan turha tästä nyt tehdä mitään elämää suurempaa painajaista. 

Monessako ydinperheessä isommat lapset ennen vauvan syntymää on kokenut eron aiheuttamat muutokset? Entä monessako ydinperheessä vauvan äiti on isommille lapsille lähes ventovieras? Ihan eri asia siis ydinperhe ja uusioperhe. Ei kannata edes yrittää verrata toisiinsa. 

No voihan ydinperheissä olla vaikka minkälaista kriisiä muutenkin, esimerkiksi muutto toiselle paikkakunnalle tai sisaruksen kuolema tai vaikka asumiseron jälkeinen yhteenpalaaminen. Ihan kuin ero nyt olisi ainoa kriisi maailmassa. Silti ei tulisi kuuloonkaan kompensoida tällaisia asioita sillä, että sisarukset viedään asumaan toiseen asuntoon. 

Kriiseltä kukaan ei voi välttyä, mutta välittävä vanhempi järjestää niitä lapselleen mahdollisimman vähän. Kuten ap:n mies tässä nyt yrittää. Isä luultavasti myös tietää lastensa tilanteen paremmin kuin random palstamammat -tai ap- ja ymmärtää, mikä näille on hyväksi.

Millainen isä asettaisi ap:n mieliteot lastensa hyvinvoinnin edelle? Yhteenmuutto ei millään tavalla lisäisi lasten, edes sen syntymättömän, hyvinvointia, vaan pelkästään draamaa kaikkien elämään kun toisilleen ventovieraat ihmiset yrittäisivät sopeutua yhteiselämään, yhden ollessa sekaisin raskaushormoneista ja ilmeisesti aika tasapainoton luonne muutenkin.

Tilanne olisi sille vauvallekin kauhea, kärttyisiä vanhempia lapsia ja stressaantunut ja hysteerinen äiti.

Sisarukset eivät muuten mitenkään välttämättä saa toisistaan mitään lisäarvoa, jos ei kiintymyssuhdetta ole. On hyvin epätodennäköistä, että sellaista pääsisi näissä oloissa syntymään, sen edellytys kun on vanhempien kiintymys kaikkiin lapsiin ja ap tuskin on kiintynyt itselleen ventovieraisiin vanhempiin lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin lasten takia tuo asuinjärjestely on tuollainen, eli sitä ei kannattane heti muuttaa, tapaa ja tutustu rauhassa lasten kanssa ja tunnustelkaa mitä he haluaisivat, vauva vie helposti kaiken huomion ja isillä ei riitä huomiota vanhemmille lapsille.

Pitäisikö ydinperheissäkin pitää isommat lapset vauvasta erillään puolet ajasta, että he saavat varmasti vanhempiensa huomion eikä vauva häiritse? Kyllä niitä vauvoja syntyy ydinperheisiinkin ja isommat lapset kipuilevat niidenkin takia. Ihan turha tästä nyt tehdä mitään elämää suurempaa painajaista. 

Monessako ydinperheessä isommat lapset ennen vauvan syntymää on kokenut eron aiheuttamat muutokset? Entä monessako ydinperheessä vauvan äiti on isommille lapsille lähes ventovieras? Ihan eri asia siis ydinperhe ja uusioperhe. Ei kannata edes yrittää verrata toisiinsa. 

No voihan ydinperheissä olla vaikka minkälaista kriisiä muutenkin, esimerkiksi muutto toiselle paikkakunnalle tai sisaruksen kuolema tai vaikka asumiseron jälkeinen yhteenpalaaminen. Ihan kuin ero nyt olisi ainoa kriisi maailmassa. Silti ei tulisi kuuloonkaan kompensoida tällaisia asioita sillä, että sisarukset viedään asumaan toiseen asuntoon. 

Älä nyt sotke puuroja ja vellejä keskenään. Ydinperhe on AINA eri asia kuin uusioperhe. Ero on lapselle isompi kriisi kuin ydinperhemamma voi edes kuvitella. Harva eronnutkaan tajuaa, miten ison trauman lapselleen aiheuttaa. On ihan eri asia kokea kriisejä äidin ja isän kanssa säilyttäen se totuttu turvallinen koti kuin isän ja ventovieraan naisen kanssa ihan uudessa asunnossa turvallisesta kodista poissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ja sen vielä sanon, että vaikka lasten etu (kaikkien lasten) on tärkein, niin en ala elää vuoroviikkoparisuhteessa. Jos vauva kerran syntyy vallitsevaan tilanteeseen, olkoon sitten meidän kohdalla vallitseva tilanne jo valmiiksi eroperhe eikä osa-aikaperhe. Jos miehellä on oikeus ajatella vain itseään ja vanhempia lapsiaan, niin kai minullakin on oikeus ajatella itseäni ja omaa lastani? Isä häntä ei tunnu ajattelevan.

ap

Eli sinua ei kiinnosta antaa lapsellesi hänen etunsa mukaista isäaikaa, koska isä ei taivu sinun tahtoosi asumisjärjestelyissä, vaan ajattelee lastensa etua. Lapsiparka ei muuta voi sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin lasten takia tuo asuinjärjestely on tuollainen, eli sitä ei kannattane heti muuttaa, tapaa ja tutustu rauhassa lasten kanssa ja tunnustelkaa mitä he haluaisivat, vauva vie helposti kaiken huomion ja isillä ei riitä huomiota vanhemmille lapsille.

Pitäisikö ydinperheissäkin pitää isommat lapset vauvasta erillään puolet ajasta, että he saavat varmasti vanhempiensa huomion eikä vauva häiritse? Kyllä niitä vauvoja syntyy ydinperheisiinkin ja isommat lapset kipuilevat niidenkin takia. Ihan turha tästä nyt tehdä mitään elämää suurempaa painajaista. 

Monessako ydinperheessä isommat lapset ennen vauvan syntymää on kokenut eron aiheuttamat muutokset? Entä monessako ydinperheessä vauvan äiti on isommille lapsille lähes ventovieras? Ihan eri asia siis ydinperhe ja uusioperhe. Ei kannata edes yrittää verrata toisiinsa. 

No voihan ydinperheissä olla vaikka minkälaista kriisiä muutenkin, esimerkiksi muutto toiselle paikkakunnalle tai sisaruksen kuolema tai vaikka asumiseron jälkeinen yhteenpalaaminen. Ihan kuin ero nyt olisi ainoa kriisi maailmassa. Silti ei tulisi kuuloonkaan kompensoida tällaisia asioita sillä, että sisarukset viedään asumaan toiseen asuntoon. 

Kriiseltä kukaan ei voi välttyä, mutta välittävä vanhempi järjestää niitä lapselleen mahdollisimman vähän. Kuten ap:n mies tässä nyt yrittää. Isä luultavasti myös tietää lastensa tilanteen paremmin kuin random palstamammat -tai ap- ja ymmärtää, mikä näille on hyväksi.

Millainen isä asettaisi ap:n mieliteot lastensa hyvinvoinnin edelle? Yhteenmuutto ei millään tavalla lisäisi lasten, edes sen syntymättömän, hyvinvointia, vaan pelkästään draamaa kaikkien elämään kun toisilleen ventovieraat ihmiset yrittäisivät sopeutua yhteiselämään, yhden ollessa sekaisin raskaushormoneista ja ilmeisesti aika tasapainoton luonne muutenkin.

Tilanne olisi sille vauvallekin kauhea, kärttyisiä vanhempia lapsia ja stressaantunut ja hysteerinen äiti.

Sisarukset eivät muuten mitenkään välttämättä saa toisistaan mitään lisäarvoa, jos ei kiintymyssuhdetta ole. On hyvin epätodennäköistä, että sellaista pääsisi näissä oloissa syntymään, sen edellytys kun on vanhempien kiintymys kaikkiin lapsiin ja ap tuskin on kiintynyt itselleen ventovieraisiin vanhempiin lapsiin.

No minä en näe kyllä mitenkään tuon toteutuvan siten, että isä hylkää vapaaehtoisesti vastasyntyneen vauvansa joka toinen viikko eikä anna sisarustensa tutustua toisiinsa. Jälleen puhut vain ap:n mieliteoista ikään kuin se olisi syntyvältä vauvalta pois lainkaan. Ja mitenkäs luulet, onko se vauvan äiti sitten hirveän rentoutunut, kun on joka toinen viikko vauvan kanssa täysin yksin? Itse olin ydinperheenäkin ihan romuna niiden yövalvomisten kanssa. Jos lasten isä olisi tuolloin ollut joka toinen viikko kokonaan pois kuvioista, olisi ollut sitten eron paikka kyllä saman tien. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo miehen ehdottama systeemi kuulostaa parhaalta ainakin miehen olemassaolevien lasten kannalta: heidän elämänsä ei muutu miksikään. Epäilemättä mies on tätä itsekin ajatellut.

Todennäköisesti järjestely olisi hyvä myös uudelle vauvalle: perhe olisi koossa joka toinen viikko ja lapsi säästyisi kaikelta uusperhedraamalta.

Järjestely on myös isälle hyvä, koska hän saa nähdä vanhempia lapsiaan vanhaan malliin, eli siltä suunnalta ei tule ongelmia ja draamaa, ja toisaalta saa rauhassa, ilman vanhempien lasten mahdollista mustasukkaisuutta ja draamaa, perheytyä uuden vauvan ja ap:n kanssa niillä viikoilla, kun vanhemmat lapset ovat äidillään.

Järjestely on hyvä myös ap:n kannalta: ei tarvitse muuttaa, saa perheillä miehen kanssa joka toinen viikko ja joka toinen viikko olla lapsen kanssa rauhassa kahdestaan. Et vaan ap ymmärrä tätä, kun et ole miehen kanssa yhdessä asunut, että tulet olemaan onnesta soikeana aina, kun mies lähtee viettämään toista isäviikkoaan omaan kämppäänsä. Lisäksi kaikki draama miehen vanhempien lasten kanssa jää pois.

Ainoa miinus tässä on se, että ap oli kuvitellut röyhelöistä ydinperhe-elämää ja ei menty ihan hänen lapsellisten haaveidensa mukaan.

Ap:n mies on oikeastaan aika ihailtava: osaa ajatella laatikon ulkopuolelta ratkaisun, jolla kaikkien osapuolten elämä muuttuu mahdollisimman vähän (tämä on tosi tärkeää niille vanhemmille lapsille), ja uusi tulokas saa kuitenkin elää ydinperhearkea myös -mutta rauhallista sellaista, ilman uusperhehäslinkejä.

Hatunnosto ap:n miehelle! Täytyy kysyä haluaisiko omakin mies olla joka toinen viikko jossain muualla.

Varsinkin miehen oma elämä muuttuu mahdollisimman vähän. Kun ei asu yhdessä, pääsee kätevästi livahtamaan etäisäksi heti kun perheleikki alkaa kyllästyttää.

Eihän mies voi sotä tehdä, vaan hän livahtaa yhden lapsen isän roolista sataprosenttiseksi vanhemmaksi toisille lapsilleen. On muuten uupunut mies jossain vaiheessa.

Joo, tiedän, että lapsistaan ei ydinperheessäkään pääse eroon. Ja se onkin ydinperheen heikoin lenkki.

Jos tuhannet lapset tässä maassa jaksavat sitä, että ovat vuoroviikoin isällä ja äidillä, kyllä aikuinen mieskin aivan varmasti jaksaa elää joka toinen viikko yhden lapsen ja joka toinen viikko kahden lapsen kanssa.

Ihmiset on tiedätkö reissuhommissakin, ja sen lisäksi heillä on perhe. Ihan hyvin jaksavat. Ihminen on paljon joustavampi kuin mitä sellainen voi kuvitella, joka on aina asunut samalla tavalla samassa paikassa samoin kuvioin kun kaikki muutkin lähipiirissä.

Jaksavatko oikeasti? Vai onko vain pakko mennä niin, koska aikuiset sössivät? Harvemmin oikeasti edes pysähtyvät ajattelemaan lapsen etua. Näkee myös ap:n tapauksesta. Oma napa ja omat halut lapsi kyllä sopeutuu... Ja sitten ihmetellään, kun lasten mielenterveysongelmat kasvavat kasvamistaan. Ei ne toki yksin eroperheiden syytä ole, mutta tuskin kodista toiseen ramppaaminen niitä ainakaan vähentää. 

Tutkimusten mukaan kaikkein parhaiten voivat ydinperheiden lapset ja toisiksi parhaiten vuoroviikkoasujat, koska heillä säilyy yhteys molempiin vanhempiin.

Ei muuten pidä paikkaansa. Parhaiten voivat ydinperheiden lapset, toiseksi parhaiten ne, joilla vakituinen koti, josta vierailevat etävanhemman luona silloin kuin itse haluavat. Tällä tavalla varmistuu, että lähivanhempi on kärryillä lasten elämästä, lapsilla ei tarvitse elää matkalaukkuelämää, sekä lapsilla on itsemääräämisoikeus milloin tapaavat etävanhempaa.

Helvettiä on muuttaa kotia joka viikko. Kokeile itse!

Etävanhemman tulisi asua niin lähellä, että lapset pääsevät itse liikkumaan kotien välillä!

En ole itse keksinyt asiaa, vaan se on tutkittu. Sattumalta asun kahta kotia, koska viikot olen työpaikkakunnallani yksiössä ja viikonloput ja lomat täällä maalla (jossa ei minulle töitä ole). Tämä toimii hyvin ja olen tyytyväinen.

Toimii, koska olet itse saanut valita tuon tilanteen. Lapsilta ei kukaan kysy haluavatko he joka viikko vaihtaa kotia. Väitän, että valtaosa ei haluaisi, jos kysyttäisiin. Juuri kun ehtii tottua isin luona olemiseen on aika lähteä äidin luo ja sama päinvastoin. Ja kierre uudestaan joka viikko. Lapsilla kestää kauemmin tottua asioihin kuin aikuisilla, joten senkin suhteen heille raskaampaa. 

Googlasin juuri tutkimuksia aiheesta ja kyllä muistin oikein. Lapset ovat tyytyväisiä, koska välit molempiin vanhempiin säilyvät. Voit googlata samat tutkimukset itse. Vanhempien ero on lapsille raskas, sitä he eivät ole valinneet. Eron jälkeen pitää järjestää asiat lasten kannalta parhain päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sen vielä sanon, että vaikka lasten etu (kaikkien lasten) on tärkein, niin en ala elää vuoroviikkoparisuhteessa. Jos vauva kerran syntyy vallitsevaan tilanteeseen, olkoon sitten meidän kohdalla vallitseva tilanne jo valmiiksi eroperhe eikä osa-aikaperhe. Jos miehellä on oikeus ajatella vain itseään ja vanhempia lapsiaan, niin kai minullakin on oikeus ajatella itseäni ja omaa lastani? Isä häntä ei tunnu ajattelevan.

ap

Eli sinua ei kiinnosta antaa lapsellesi hänen etunsa mukaista isäaikaa, koska isä ei taivu sinun tahtoosi asumisjärjestelyissä, vaan ajattelee lastensa etua. Lapsiparka ei muuta voi sanoa. 

Voin antaa isäaikaa, kun siihen löydetään sopiva järjestely, mutta sopiva järjestely ei tule olemaan se, että eletään joka toinen viikko pariskuntana ja perheenä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo miehen ehdottama systeemi kuulostaa parhaalta ainakin miehen olemassaolevien lasten kannalta: heidän elämänsä ei muutu miksikään. Epäilemättä mies on tätä itsekin ajatellut.

Todennäköisesti järjestely olisi hyvä myös uudelle vauvalle: perhe olisi koossa joka toinen viikko ja lapsi säästyisi kaikelta uusperhedraamalta.

Järjestely on myös isälle hyvä, koska hän saa nähdä vanhempia lapsiaan vanhaan malliin, eli siltä suunnalta ei tule ongelmia ja draamaa, ja toisaalta saa rauhassa, ilman vanhempien lasten mahdollista mustasukkaisuutta ja draamaa, perheytyä uuden vauvan ja ap:n kanssa niillä viikoilla, kun vanhemmat lapset ovat äidillään.

Järjestely on hyvä myös ap:n kannalta: ei tarvitse muuttaa, saa perheillä miehen kanssa joka toinen viikko ja joka toinen viikko olla lapsen kanssa rauhassa kahdestaan. Et vaan ap ymmärrä tätä, kun et ole miehen kanssa yhdessä asunut, että tulet olemaan onnesta soikeana aina, kun mies lähtee viettämään toista isäviikkoaan omaan kämppäänsä. Lisäksi kaikki draama miehen vanhempien lasten kanssa jää pois.

Ainoa miinus tässä on se, että ap oli kuvitellut röyhelöistä ydinperhe-elämää ja ei menty ihan hänen lapsellisten haaveidensa mukaan.

Ap:n mies on oikeastaan aika ihailtava: osaa ajatella laatikon ulkopuolelta ratkaisun, jolla kaikkien osapuolten elämä muuttuu mahdollisimman vähän (tämä on tosi tärkeää niille vanhemmille lapsille), ja uusi tulokas saa kuitenkin elää ydinperhearkea myös -mutta rauhallista sellaista, ilman uusperhehäslinkejä.

Hatunnosto ap:n miehelle! Täytyy kysyä haluaisiko omakin mies olla joka toinen viikko jossain muualla.

Varsinkin miehen oma elämä muuttuu mahdollisimman vähän. Kun ei asu yhdessä, pääsee kätevästi livahtamaan etäisäksi heti kun perheleikki alkaa kyllästyttää.

Eihän mies voi sotä tehdä, vaan hän livahtaa yhden lapsen isän roolista sataprosenttiseksi vanhemmaksi toisille lapsilleen. On muuten uupunut mies jossain vaiheessa.

Joo, tiedän, että lapsistaan ei ydinperheessäkään pääse eroon. Ja se onkin ydinperheen heikoin lenkki.

Jos tuhannet lapset tässä maassa jaksavat sitä, että ovat vuoroviikoin isällä ja äidillä, kyllä aikuinen mieskin aivan varmasti jaksaa elää joka toinen viikko yhden lapsen ja joka toinen viikko kahden lapsen kanssa.

Ihmiset on tiedätkö reissuhommissakin, ja sen lisäksi heillä on perhe. Ihan hyvin jaksavat. Ihminen on paljon joustavampi kuin mitä sellainen voi kuvitella, joka on aina asunut samalla tavalla samassa paikassa samoin kuvioin kun kaikki muutkin lähipiirissä.

Jaksavatko oikeasti? Vai onko vain pakko mennä niin, koska aikuiset sössivät? Harvemmin oikeasti edes pysähtyvät ajattelemaan lapsen etua. Näkee myös ap:n tapauksesta. Oma napa ja omat halut lapsi kyllä sopeutuu... Ja sitten ihmetellään, kun lasten mielenterveysongelmat kasvavat kasvamistaan. Ei ne toki yksin eroperheiden syytä ole, mutta tuskin kodista toiseen ramppaaminen niitä ainakaan vähentää. 

Tutkimusten mukaan kaikkein parhaiten voivat ydinperheiden lapset ja toisiksi parhaiten vuoroviikkoasujat, koska heillä säilyy yhteys molempiin vanhempiin.

Ei muuten pidä paikkaansa. Parhaiten voivat ydinperheiden lapset, toiseksi parhaiten ne, joilla vakituinen koti, josta vierailevat etävanhemman luona silloin kuin itse haluavat. Tällä tavalla varmistuu, että lähivanhempi on kärryillä lasten elämästä, lapsilla ei tarvitse elää matkalaukkuelämää, sekä lapsilla on itsemääräämisoikeus milloin tapaavat etävanhempaa.

Helvettiä on muuttaa kotia joka viikko. Kokeile itse!

Etävanhemman tulisi asua niin lähellä, että lapset pääsevät itse liikkumaan kotien välillä!

En ole itse keksinyt asiaa, vaan se on tutkittu. Sattumalta asun kahta kotia, koska viikot olen työpaikkakunnallani yksiössä ja viikonloput ja lomat täällä maalla (jossa ei minulle töitä ole). Tämä toimii hyvin ja olen tyytyväinen.

Toimii, koska olet itse saanut valita tuon tilanteen. Lapsilta ei kukaan kysy haluavatko he joka viikko vaihtaa kotia. Väitän, että valtaosa ei haluaisi, jos kysyttäisiin. Juuri kun ehtii tottua isin luona olemiseen on aika lähteä äidin luo ja sama päinvastoin. Ja kierre uudestaan joka viikko. Lapsilla kestää kauemmin tottua asioihin kuin aikuisilla, joten senkin suhteen heille raskaampaa. 

Miten niin lapsilta ei kysytä? Me aina kysyimme. Ja kun lapsi sanoi, ettei halua jatkaa sitä, niin se lopetettiin.

Eri

Minä haluan tuollaisen tilanteen mikäli saamme lapsen. Toki kaikki lapset ovat tervetulleita luokseni milloin vain, mutta on tärkeätä, että lapsilla ja isällä on yhteistä rauhallista aikaa ilman vauvan mahdolisesti aiheuttamia yöheräilyjä jne. Aika näyttää hankimmeko sitten myöhemmin yhteisen kodin mihin kaikki mahtuu.

Pääasia, että kaikilla on hyvä olla. Joskus se tarkoittaa sitä ettei muuteta väkisin kaikki heti saman katon alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin lasten takia tuo asuinjärjestely on tuollainen, eli sitä ei kannattane heti muuttaa, tapaa ja tutustu rauhassa lasten kanssa ja tunnustelkaa mitä he haluaisivat, vauva vie helposti kaiken huomion ja isillä ei riitä huomiota vanhemmille lapsille.

Pitäisikö ydinperheissäkin pitää isommat lapset vauvasta erillään puolet ajasta, että he saavat varmasti vanhempiensa huomion eikä vauva häiritse? Kyllä niitä vauvoja syntyy ydinperheisiinkin ja isommat lapset kipuilevat niidenkin takia. Ihan turha tästä nyt tehdä mitään elämää suurempaa painajaista. 

Monessako ydinperheessä isommat lapset ennen vauvan syntymää on kokenut eron aiheuttamat muutokset? Entä monessako ydinperheessä vauvan äiti on isommille lapsille lähes ventovieras? Ihan eri asia siis ydinperhe ja uusioperhe. Ei kannata edes yrittää verrata toisiinsa. 

No voihan ydinperheissä olla vaikka minkälaista kriisiä muutenkin, esimerkiksi muutto toiselle paikkakunnalle tai sisaruksen kuolema tai vaikka asumiseron jälkeinen yhteenpalaaminen. Ihan kuin ero nyt olisi ainoa kriisi maailmassa. Silti ei tulisi kuuloonkaan kompensoida tällaisia asioita sillä, että sisarukset viedään asumaan toiseen asuntoon. 

Älä nyt sotke puuroja ja vellejä keskenään. Ydinperhe on AINA eri asia kuin uusioperhe. Ero on lapselle isompi kriisi kuin ydinperhemamma voi edes kuvitella. Harva eronnutkaan tajuaa, miten ison trauman lapselleen aiheuttaa. On ihan eri asia kokea kriisejä äidin ja isän kanssa säilyttäen se totuttu turvallinen koti kuin isän ja ventovieraan naisen kanssa ihan uudessa asunnossa turvallisesta kodista poissa. 

Itse kuules satun olemaan eroperheen lapsi. Voin kuules kertoa, että suurempi ongelma minulle oli se, että isäni hankki eron jälkeen kokonaan uuden elämän, johon en koskaan kuulunut kuin se, että äitini meni uuteen parisuhteeseen ja katon alle muutti uuden miehen poika. Äidin kanssa olen tänäkin päivänä läheisempi kuin monet muut, mutta isäni kanssa en ole edes puhunut kuukausiin. 

Ihan uteliaisuudesta, mitä ikäluokkaa olet ap? Entä miehesi?