Miehellä kaksi vuoroviikkoperhettä, onko tässä mitään järkeä?

Vierailija kirjoitti:

No onhan se nyt aika iso juttu, että mies ehdottaa vasta raskautuneelle puolisolleen, että meinaa asua ja elää puolet vuodesta ihan muualla ja ap saa pärjätä yksin vauvan kanssa.

Mitäpä luulette, ajatteleeko mies muka oikeasti vanhempien lastensa etua, vai vain omaa etua ja pyrkii osittain livistämään vastuusta? Pieni vauva on kuitenkin todella riippuvainen vanhemmistaan ja tarvitsee paljon enemmän huolenpitoa kuin vanhempi lapsi. Jos olisin ap, en välttämättä lähtisi lainkaan tekemään lasta tähän kuvioon ja etsisin lapsettoman miehen, jonka kanssa perustaa perhe.

Koska mies ei ole raskaana, miehen on paljon vaikeampi ajatella sitä syntymätöntä vauvaa lapsena. Hänelle niitä todellisia lapsia ovat ne jo olemassaolevat, ja niiden edun mukaan hän tietysti yrittää mennä.

Koitetaan muistaa, että miesparka on joutunut täysin yllättäen erittäin ikävään tilanteeseen. Epäilemättä hänellä on ollut käsitys, että ap hoitaa ehkäisyn. Se, että ap on valmis pitämään vauvan vaikka väittää ehkäisyn olleen kunnossa kertoo siitä, että raskaus ei ollut ap:lle mitenkään ei-toivottu sitten kumminkaan. Miehelle luultavasti oli. No, ehkä se oppii tämän jälkeen menemään vasektomiaan.

Vauvan hoitoon ei tarvita kahta ihmistä, jokainen vauvoja hoitanut tietää sen. Paljon vaivalloisempia on leikki-ikäiset, puhumattakaan siitä iästä, kun tarvitaan "kuljetuspalvelu Isiä".

Todennäköistä tietysti on, että mies ei vaan tahdo asua pysyvästi yhdessä ap:n kanssa. Enkä kyllä ihmettele yhtään. Eikä miestä voi siihen pakottaakaan. Taloudellisestihan se olisi tietysti edullisinta, joten kertoo meille aika tavalla ap:sta että miehellä ei ole pienintäkään aikomusta yhteenmuuttoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin lasten takia tuo asuinjärjestely on tuollainen, eli sitä ei kannattane heti muuttaa, tapaa ja tutustu rauhassa lasten kanssa ja tunnustelkaa mitä he haluaisivat, vauva vie helposti kaiken huomion ja isillä ei riitä huomiota vanhemmille lapsille.

Pitäisikö ydinperheissäkin pitää isommat lapset vauvasta erillään puolet ajasta, että he saavat varmasti vanhempiensa huomion eikä vauva häiritse? Kyllä niitä vauvoja syntyy ydinperheisiinkin ja isommat lapset kipuilevat niidenkin takia. Ihan turha tästä nyt tehdä mitään elämää suurempaa painajaista. 

Monessako ydinperheessä isommat lapset ennen vauvan syntymää on kokenut eron aiheuttamat muutokset? Entä monessako ydinperheessä vauvan äiti on isommille lapsille lähes ventovieras? Ihan eri asia siis ydinperhe ja uusioperhe. Ei kannata edes yrittää verrata toisiinsa. 

No voihan ydinperheissä olla vaikka minkälaista kriisiä muutenkin, esimerkiksi muutto toiselle paikkakunnalle tai sisaruksen kuolema tai vaikka asumiseron jälkeinen yhteenpalaaminen. Ihan kuin ero nyt olisi ainoa kriisi maailmassa. Silti ei tulisi kuuloonkaan kompensoida tällaisia asioita sillä, että sisarukset viedään asumaan toiseen asuntoon. 

Kriiseltä kukaan ei voi välttyä, mutta välittävä vanhempi järjestää niitä lapselleen mahdollisimman vähän. Kuten ap:n mies tässä nyt yrittää. Isä luultavasti myös tietää lastensa tilanteen paremmin kuin random palstamammat -tai ap- ja ymmärtää, mikä näille on hyväksi.

Millainen isä asettaisi ap:n mieliteot lastensa hyvinvoinnin edelle? Yhteenmuutto ei millään tavalla lisäisi lasten, edes sen syntymättömän, hyvinvointia, vaan pelkästään draamaa kaikkien elämään kun toisilleen ventovieraat ihmiset yrittäisivät sopeutua yhteiselämään, yhden ollessa sekaisin raskaushormoneista ja ilmeisesti aika tasapainoton luonne muutenkin.

Tilanne olisi sille vauvallekin kauhea, kärttyisiä vanhempia lapsia ja stressaantunut ja hysteerinen äiti.

Sisarukset eivät muuten mitenkään välttämättä saa toisistaan mitään lisäarvoa, jos ei kiintymyssuhdetta ole. On hyvin epätodennäköistä, että sellaista pääsisi näissä oloissa syntymään, sen edellytys kun on vanhempien kiintymys kaikkiin lapsiin ja ap tuskin on kiintynyt itselleen ventovieraisiin vanhempiin lapsiin.

No minä en näe kyllä mitenkään tuon toteutuvan siten, että isä hylkää vapaaehtoisesti vastasyntyneen vauvansa joka toinen viikko eikä anna sisarustensa tutustua toisiinsa. Jälleen puhut vain ap:n mieliteoista ikään kuin se olisi syntyvältä vauvalta pois lainkaan. Ja mitenkäs luulet, onko se vauvan äiti sitten hirveän rentoutunut, kun on joka toinen viikko vauvan kanssa täysin yksin? Itse olin ydinperheenäkin ihan romuna niiden yövalvomisten kanssa. Jos lasten isä olisi tuolloin ollut joka toinen viikko kokonaan pois kuvioista, olisi ollut sitten eron paikka kyllä saman tien. 

Tämä. Ehdotuksellaan mies rikkoo kaksi perhettä ja kaikki hänen lapsensa kasvavat osa-aika perheessä.

Eikö se muka olisi kaikkien edun mukaista, että on se yksi ja sama, vakaa koti ja perhe, jossa koko poppoo asuu ja edes yritetään elää perheenä ja tutustuttaa sisarukset toisiinsa? Se on asia erikseen, jos tämä ei millään onnistu, niin sitten voi miettiä miehen ehdottamaa ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Ja sen vielä sanon, että vaikka lasten etu (kaikkien lasten) on tärkein, niin en ala elää vuoroviikkoparisuhteessa. Jos vauva kerran syntyy vallitsevaan tilanteeseen, olkoon sitten meidän kohdalla vallitseva tilanne jo valmiiksi eroperhe eikä osa-aikaperhe. Jos miehellä on oikeus ajatella vain itseään ja vanhempia lapsiaan, niin kai minullakin on oikeus ajatella itseäni ja omaa lastani? Isä häntä ei tunnu ajattelevan.

ap

Koska mies ei ole raskaana, ne jo olemassaolevat lapset ovat tietysti hänelle todellisempia kuin sinun vauvasi. Se ei tarkoita, etteikö mies ajattelisi myös tämän lapsen etua: onhan hän valmis asumaan kanssanne joka toinen viikko.

Olet hyvin itsekäs, jos nyt silkkaa uppiniskaisuuttasi riistät lapselta sen mahdollisuuden. Mutta siitähän tässä kaikessa on kyse, vai mitä: sinun itsekkyydestäsi. Sinulla oli söpö pikku haave miten elätte kaikki yhdessä onnellisena perheenä, vaikka et ole edes miehen lapsiin tutustunut. Sitten kun kaikki muut eivät tanssikaan sinun pillisi mukaan, seuraa itkupotkuraivarit.

Miten ihan oikeasti kuvittelisit pärjääväsi kahden ventovieraan lapsen ja oman vauvasi kanssa? Kaksi ventovierasta lasta olisi kotonasi joka toinen viikko?

Asia olisi täysin eri, jos sinulla olisi jonkinlainen suhde noihin lapsiin, mutta kun ei ole.

Rakastatko miestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta, mitä ikäluokkaa olet ap? Entä miehesi?

36 ja 35.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sen vielä sanon, että vaikka lasten etu (kaikkien lasten) on tärkein, niin en ala elää vuoroviikkoparisuhteessa. Jos vauva kerran syntyy vallitsevaan tilanteeseen, olkoon sitten meidän kohdalla vallitseva tilanne jo valmiiksi eroperhe eikä osa-aikaperhe. Jos miehellä on oikeus ajatella vain itseään ja vanhempia lapsiaan, niin kai minullakin on oikeus ajatella itseäni ja omaa lastani? Isä häntä ei tunnu ajattelevan.

ap

Koska mies ei ole raskaana, ne jo olemassaolevat lapset ovat tietysti hänelle todellisempia kuin sinun vauvasi. Se ei tarkoita, etteikö mies ajattelisi myös tämän lapsen etua: onhan hän valmis asumaan kanssanne joka toinen viikko.

Olet hyvin itsekäs, jos nyt silkkaa uppiniskaisuuttasi riistät lapselta sen mahdollisuuden. Mutta siitähän tässä kaikessa on kyse, vai mitä: sinun itsekkyydestäsi. Sinulla oli söpö pikku haave miten elätte kaikki yhdessä onnellisena perheenä, vaikka et ole edes miehen lapsiin tutustunut. Sitten kun kaikki muut eivät tanssikaan sinun pillisi mukaan, seuraa itkupotkuraivarit.

Miten ihan oikeasti kuvittelisit pärjääväsi kahden ventovieraan lapsen ja oman vauvasi kanssa? Kaksi ventovierasta lasta olisi kotonasi joka toinen viikko?

Asia olisi täysin eri, jos sinulla olisi jonkinlainen suhde noihin lapsiin, mutta kun ei ole.

Eiväthän ne lapset ole ventovieraita, kun asutaan samassa taloudessa. Eivätkä ole ventovieraita nytkään. Ja että mies "on valmis" asumaan peräti joka toinen viikko meidän kanssa, pitäisikö tässä ihan kumarrella kiitollisena? Ei pitäisi olla kohtuuton vaatimus, että joko ollaan perhe tai sitten ei olla.

ap

Tunteekohan mies syyllisyyttä erosta ja sen seurauksista lapsille? Kuulostaa jotenkin siltä.

Vierailija kirjoitti:

Rakastatko miestäsi?

Rakastan. Tai rakastin sitä miestä jonka kanssa luulin seurustelevani. En enää tiedä onko mies sellainen mitä antoi ymmärtää olevansa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sen vielä sanon, että vaikka lasten etu (kaikkien lasten) on tärkein, niin en ala elää vuoroviikkoparisuhteessa. Jos vauva kerran syntyy vallitsevaan tilanteeseen, olkoon sitten meidän kohdalla vallitseva tilanne jo valmiiksi eroperhe eikä osa-aikaperhe. Jos miehellä on oikeus ajatella vain itseään ja vanhempia lapsiaan, niin kai minullakin on oikeus ajatella itseäni ja omaa lastani? Isä häntä ei tunnu ajattelevan.

ap

Koska mies ei ole raskaana, ne jo olemassaolevat lapset ovat tietysti hänelle todellisempia kuin sinun vauvasi. Se ei tarkoita, etteikö mies ajattelisi myös tämän lapsen etua: onhan hän valmis asumaan kanssanne joka toinen viikko.

Olet hyvin itsekäs, jos nyt silkkaa uppiniskaisuuttasi riistät lapselta sen mahdollisuuden. Mutta siitähän tässä kaikessa on kyse, vai mitä: sinun itsekkyydestäsi. Sinulla oli söpö pikku haave miten elätte kaikki yhdessä onnellisena perheenä, vaikka et ole edes miehen lapsiin tutustunut. Sitten kun kaikki muut eivät tanssikaan sinun pillisi mukaan, seuraa itkupotkuraivarit.

Miten ihan oikeasti kuvittelisit pärjääväsi kahden ventovieraan lapsen ja oman vauvasi kanssa? Kaksi ventovierasta lasta olisi kotonasi joka toinen viikko?

Asia olisi täysin eri, jos sinulla olisi jonkinlainen suhde noihin lapsiin, mutta kun ei ole.

Voi mitä hyväntekeväisyyttä mieheltä, hän on jopa valmis asumaan ap:n ja vauvan kanssa joka toinen viikko!

Eiköhän jo yhden pesueen tehtaillut mies tiedä, mistä niitä vauvoja tulee ja ettei mikään ehkäisy ole 100% varma. Jos olisi viitsinyt pelata varman päälle olisi käyttänyt myös kumia tai hommannut vasektomian. Tilanne on tullut myös yllätyksenä ap:lle.

Aika rumasti ja ilkeästi kirjoitat täällä ap:sta. Sulla on varmaan jotain henkilökohtaisia ongelmia tämän aiheen kanssa joita kannattaa ratkoa ihan muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sen vielä sanon, että vaikka lasten etu (kaikkien lasten) on tärkein, niin en ala elää vuoroviikkoparisuhteessa. Jos vauva kerran syntyy vallitsevaan tilanteeseen, olkoon sitten meidän kohdalla vallitseva tilanne jo valmiiksi eroperhe eikä osa-aikaperhe. Jos miehellä on oikeus ajatella vain itseään ja vanhempia lapsiaan, niin kai minullakin on oikeus ajatella itseäni ja omaa lastani? Isä häntä ei tunnu ajattelevan.

ap

Koska mies ei ole raskaana, ne jo olemassaolevat lapset ovat tietysti hänelle todellisempia kuin sinun vauvasi. Se ei tarkoita, etteikö mies ajattelisi myös tämän lapsen etua: onhan hän valmis asumaan kanssanne joka toinen viikko.

Olet hyvin itsekäs, jos nyt silkkaa uppiniskaisuuttasi riistät lapselta sen mahdollisuuden. Mutta siitähän tässä kaikessa on kyse, vai mitä: sinun itsekkyydestäsi. Sinulla oli söpö pikku haave miten elätte kaikki yhdessä onnellisena perheenä, vaikka et ole edes miehen lapsiin tutustunut. Sitten kun kaikki muut eivät tanssikaan sinun pillisi mukaan, seuraa itkupotkuraivarit.

Miten ihan oikeasti kuvittelisit pärjääväsi kahden ventovieraan lapsen ja oman vauvasi kanssa? Kaksi ventovierasta lasta olisi kotonasi joka toinen viikko?

Asia olisi täysin eri, jos sinulla olisi jonkinlainen suhde noihin lapsiin, mutta kun ei ole.

Voi jumalauta, yhtä lailla se on miehenkin vauva!

"Mies" yrittää pitää tilanteen stabiilina itselleen.

Muutaman vuoden päästä miehellä on samalla viikolla kokoelma kolmen eri naisen kanssa tehtyjä tenavia ja neljäs vuoroviikkopaneksittavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä siis kyse sellaisesta järjestelystä, että lapset ovat jääneet asumaan pariskunnan vanhaan kotiin, ja eronneet vanhemmat ovat siellä vuoroviikoin lasten luona? Jos on niin onnea vaan, uudet kumppanit on ne jotka joutuu joustamaan.

Eihän tuosta järjestelystä ihan helposti pysty luopumaankaan, ja tulee ihan helvetin kalliiksi jos pitää olla useampi asunto. 

Miehellä on oma asunto, lapset vaihtavat. Taloudellisesti meidän olisi paljon järkevämpää asua  yhdessä kuin erillään, mutta mies näköjään haluaa maksaa omasta kodistaan ja vielä elatusmaksut tästä tulevasta lapsesta.

ap

Ymmärrän hyvin miestäsi. Hän on saanut arjen toimimaan lasten kanssa. Tähän uuden aikuisen ja vauvan tulo toisi aikamoisen häslän. Mustasukkaisuutta ja lapsille vieraan aikuisen. Se tietäisi taatusti ongelmia, sen sijaan nyt voi rauhassa kasvattaa lapsensa kuten haluaa.

Jos ei ole aiemminkaan ollut tarvetta yhteenmuuttoon, miksi nyt olisi? Miksi pitäisi vaihtoehtona rajata mies kokonaan pois? Mielestäni SIINÄ ei ole mitään järkeä.

Erillään asuen saisit rauhassa tutustua vauvaasi vailla muita velvoitteita. Voisit toki vierailla miehen luona kuten tähänkin asti ja vanhemmat lapset oppisivat tuntemaan myös pikkusisaruksensa. Aikaa myöten, jos siltä tuntuisi, voisitte muuttaa yhteenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo miehen ehdottama systeemi kuulostaa parhaalta ainakin miehen olemassaolevien lasten kannalta: heidän elämänsä ei muutu miksikään. Epäilemättä mies on tätä itsekin ajatellut.

Todennäköisesti järjestely olisi hyvä myös uudelle vauvalle: perhe olisi koossa joka toinen viikko ja lapsi säästyisi kaikelta uusperhedraamalta.

Järjestely on myös isälle hyvä, koska hän saa nähdä vanhempia lapsiaan vanhaan malliin, eli siltä suunnalta ei tule ongelmia ja draamaa, ja toisaalta saa rauhassa, ilman vanhempien lasten mahdollista mustasukkaisuutta ja draamaa, perheytyä uuden vauvan ja ap:n kanssa niillä viikoilla, kun vanhemmat lapset ovat äidillään.

Järjestely on hyvä myös ap:n kannalta: ei tarvitse muuttaa, saa perheillä miehen kanssa joka toinen viikko ja joka toinen viikko olla lapsen kanssa rauhassa kahdestaan. Et vaan ap ymmärrä tätä, kun et ole miehen kanssa yhdessä asunut, että tulet olemaan onnesta soikeana aina, kun mies lähtee viettämään toista isäviikkoaan omaan kämppäänsä. Lisäksi kaikki draama miehen vanhempien lasten kanssa jää pois.

Ainoa miinus tässä on se, että ap oli kuvitellut röyhelöistä ydinperhe-elämää ja ei menty ihan hänen lapsellisten haaveidensa mukaan.

Ap:n mies on oikeastaan aika ihailtava: osaa ajatella laatikon ulkopuolelta ratkaisun, jolla kaikkien osapuolten elämä muuttuu mahdollisimman vähän (tämä on tosi tärkeää niille vanhemmille lapsille), ja uusi tulokas saa kuitenkin elää ydinperhearkea myös -mutta rauhallista sellaista, ilman uusperhehäslinkejä.

Hatunnosto ap:n miehelle! Täytyy kysyä haluaisiko omakin mies olla joka toinen viikko jossain muualla.

Varsinkin miehen oma elämä muuttuu mahdollisimman vähän. Kun ei asu yhdessä, pääsee kätevästi livahtamaan etäisäksi heti kun perheleikki alkaa kyllästyttää.

Eihän mies voi sotä tehdä, vaan hän livahtaa yhden lapsen isän roolista sataprosenttiseksi vanhemmaksi toisille lapsilleen. On muuten uupunut mies jossain vaiheessa.

Joo, tiedän, että lapsistaan ei ydinperheessäkään pääse eroon. Ja se onkin ydinperheen heikoin lenkki.

Jos tuhannet lapset tässä maassa jaksavat sitä, että ovat vuoroviikoin isällä ja äidillä, kyllä aikuinen mieskin aivan varmasti jaksaa elää joka toinen viikko yhden lapsen ja joka toinen viikko kahden lapsen kanssa.

Ihmiset on tiedätkö reissuhommissakin, ja sen lisäksi heillä on perhe. Ihan hyvin jaksavat. Ihminen on paljon joustavampi kuin mitä sellainen voi kuvitella, joka on aina asunut samalla tavalla samassa paikassa samoin kuvioin kun kaikki muutkin lähipiirissä.

Jaksavatko oikeasti? Vai onko vain pakko mennä niin, koska aikuiset sössivät? Harvemmin oikeasti edes pysähtyvät ajattelemaan lapsen etua. Näkee myös ap:n tapauksesta. Oma napa ja omat halut lapsi kyllä sopeutuu... Ja sitten ihmetellään, kun lasten mielenterveysongelmat kasvavat kasvamistaan. Ei ne toki yksin eroperheiden syytä ole, mutta tuskin kodista toiseen ramppaaminen niitä ainakaan vähentää. 

Tutkimusten mukaan kaikkein parhaiten voivat ydinperheiden lapset ja toisiksi parhaiten vuoroviikkoasujat, koska heillä säilyy yhteys molempiin vanhempiin.

Ei muuten pidä paikkaansa. Parhaiten voivat ydinperheiden lapset, toiseksi parhaiten ne, joilla vakituinen koti, josta vierailevat etävanhemman luona silloin kuin itse haluavat. Tällä tavalla varmistuu, että lähivanhempi on kärryillä lasten elämästä, lapsilla ei tarvitse elää matkalaukkuelämää, sekä lapsilla on itsemääräämisoikeus milloin tapaavat etävanhempaa.

Helvettiä on muuttaa kotia joka viikko. Kokeile itse!

Etävanhemman tulisi asua niin lähellä, että lapset pääsevät itse liikkumaan kotien välillä!

En ole itse keksinyt asiaa, vaan se on tutkittu. Sattumalta asun kahta kotia, koska viikot olen työpaikkakunnallani yksiössä ja viikonloput ja lomat täällä maalla (jossa ei minulle töitä ole). Tämä toimii hyvin ja olen tyytyväinen.

https://yle.fi/uutiset/3-8470774

Aika moni on toista mieltä. Vuoroviikkoelämä on helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vuoden päästä miehellä on samalla viikolla kokoelma kolmen eri naisen kanssa tehtyjä tenavia ja neljäs vuoroviikkopaneksittavana.

Tämä ja mahdollisesti vielä bonuksena yllärivauva eksän kanssa. En luottaisi enkä tekisi tähän kuvioon yhtään enempää lapsia. Jos on näin vaikeaa eikä lapsi ole vielä edes syntynyt, niin kannattaa miettiä onko koko touhussa mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo miehen ehdottama systeemi kuulostaa parhaalta ainakin miehen olemassaolevien lasten kannalta: heidän elämänsä ei muutu miksikään. Epäilemättä mies on tätä itsekin ajatellut.

Todennäköisesti järjestely olisi hyvä myös uudelle vauvalle: perhe olisi koossa joka toinen viikko ja lapsi säästyisi kaikelta uusperhedraamalta.

Järjestely on myös isälle hyvä, koska hän saa nähdä vanhempia lapsiaan vanhaan malliin, eli siltä suunnalta ei tule ongelmia ja draamaa, ja toisaalta saa rauhassa, ilman vanhempien lasten mahdollista mustasukkaisuutta ja draamaa, perheytyä uuden vauvan ja ap:n kanssa niillä viikoilla, kun vanhemmat lapset ovat äidillään.

Järjestely on hyvä myös ap:n kannalta: ei tarvitse muuttaa, saa perheillä miehen kanssa joka toinen viikko ja joka toinen viikko olla lapsen kanssa rauhassa kahdestaan. Et vaan ap ymmärrä tätä, kun et ole miehen kanssa yhdessä asunut, että tulet olemaan onnesta soikeana aina, kun mies lähtee viettämään toista isäviikkoaan omaan kämppäänsä. Lisäksi kaikki draama miehen vanhempien lasten kanssa jää pois.

Ainoa miinus tässä on se, että ap oli kuvitellut röyhelöistä ydinperhe-elämää ja ei menty ihan hänen lapsellisten haaveidensa mukaan.

Ap:n mies on oikeastaan aika ihailtava: osaa ajatella laatikon ulkopuolelta ratkaisun, jolla kaikkien osapuolten elämä muuttuu mahdollisimman vähän (tämä on tosi tärkeää niille vanhemmille lapsille), ja uusi tulokas saa kuitenkin elää ydinperhearkea myös -mutta rauhallista sellaista, ilman uusperhehäslinkejä.

Hatunnosto ap:n miehelle! Täytyy kysyä haluaisiko omakin mies olla joka toinen viikko jossain muualla.

Varsinkin miehen oma elämä muuttuu mahdollisimman vähän. Kun ei asu yhdessä, pääsee kätevästi livahtamaan etäisäksi heti kun perheleikki alkaa kyllästyttää.

Eihän mies voi sotä tehdä, vaan hän livahtaa yhden lapsen isän roolista sataprosenttiseksi vanhemmaksi toisille lapsilleen. On muuten uupunut mies jossain vaiheessa.

Joo, tiedän, että lapsistaan ei ydinperheessäkään pääse eroon. Ja se onkin ydinperheen heikoin lenkki.

Jos tuhannet lapset tässä maassa jaksavat sitä, että ovat vuoroviikoin isällä ja äidillä, kyllä aikuinen mieskin aivan varmasti jaksaa elää joka toinen viikko yhden lapsen ja joka toinen viikko kahden lapsen kanssa.

Ihmiset on tiedätkö reissuhommissakin, ja sen lisäksi heillä on perhe. Ihan hyvin jaksavat. Ihminen on paljon joustavampi kuin mitä sellainen voi kuvitella, joka on aina asunut samalla tavalla samassa paikassa samoin kuvioin kun kaikki muutkin lähipiirissä.

Jaksavatko oikeasti? Vai onko vain pakko mennä niin, koska aikuiset sössivät? Harvemmin oikeasti edes pysähtyvät ajattelemaan lapsen etua. Näkee myös ap:n tapauksesta. Oma napa ja omat halut lapsi kyllä sopeutuu... Ja sitten ihmetellään, kun lasten mielenterveysongelmat kasvavat kasvamistaan. Ei ne toki yksin eroperheiden syytä ole, mutta tuskin kodista toiseen ramppaaminen niitä ainakaan vähentää. 

Tutkimusten mukaan kaikkein parhaiten voivat ydinperheiden lapset ja toisiksi parhaiten vuoroviikkoasujat, koska heillä säilyy yhteys molempiin vanhempiin.

Ei muuten pidä paikkaansa. Parhaiten voivat ydinperheiden lapset, toiseksi parhaiten ne, joilla vakituinen koti, josta vierailevat etävanhemman luona silloin kuin itse haluavat. Tällä tavalla varmistuu, että lähivanhempi on kärryillä lasten elämästä, lapsilla ei tarvitse elää matkalaukkuelämää, sekä lapsilla on itsemääräämisoikeus milloin tapaavat etävanhempaa.

Helvettiä on muuttaa kotia joka viikko. Kokeile itse!

Etävanhemman tulisi asua niin lähellä, että lapset pääsevät itse liikkumaan kotien välillä!

En ole itse keksinyt asiaa, vaan se on tutkittu. Sattumalta asun kahta kotia, koska viikot olen työpaikkakunnallani yksiössä ja viikonloput ja lomat täällä maalla (jossa ei minulle töitä ole). Tämä toimii hyvin ja olen tyytyväinen.

https://yle.fi/uutiset/3-8470774

Aika moni on toista mieltä. Vuoroviikkoelämä on helvettiä.

Totta kai on. Ainakin sille, joka ei sitä itse ole vapaaehtoisesti valinnut. Ei vanhojen sirpaleiden päälle voi rakentaa uutta ja kaunista. Mutta elämä on. Ja kussakin tilanteessa pitää valita se vähiten huono ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä siis kyse sellaisesta järjestelystä, että lapset ovat jääneet asumaan pariskunnan vanhaan kotiin, ja eronneet vanhemmat ovat siellä vuoroviikoin lasten luona? Jos on niin onnea vaan, uudet kumppanit on ne jotka joutuu joustamaan.

Eihän tuosta järjestelystä ihan helposti pysty luopumaankaan, ja tulee ihan helvetin kalliiksi jos pitää olla useampi asunto. 

Miehellä on oma asunto, lapset vaihtavat. Taloudellisesti meidän olisi paljon järkevämpää asua  yhdessä kuin erillään, mutta mies näköjään haluaa maksaa omasta kodistaan ja vielä elatusmaksut tästä tulevasta lapsesta.

ap

Ymmärrän hyvin miestäsi. Hän on saanut arjen toimimaan lasten kanssa. Tähän uuden aikuisen ja vauvan tulo toisi aikamoisen häslän. Mustasukkaisuutta ja lapsille vieraan aikuisen. Se tietäisi taatusti ongelmia, sen sijaan nyt voi rauhassa kasvattaa lapsensa kuten haluaa.

Jos ei ole aiemminkaan ollut tarvetta yhteenmuuttoon, miksi nyt olisi? Miksi pitäisi vaihtoehtona rajata mies kokonaan pois? Mielestäni SIINÄ ei ole mitään järkeä.

Erillään asuen saisit rauhassa tutustua vauvaasi vailla muita velvoitteita. Voisit toki vierailla miehen luona kuten tähänkin asti ja vanhemmat lapset oppisivat tuntemaan myös pikkusisaruksensa. Aikaa myöten, jos siltä tuntuisi, voisitte muuttaa yhteenkin.

Näen hyvin sen, miksi ymmärrät miestä. Mielestäsi miehellä ei ole tilanteeseen osaa eikä arpaa.

Mies on valinnut ryhtyä suhteeseen ap:n kanssa. Mies on päättänyt harrastaa seksiä ap:n kanssa. Mies on päättänyt sysätä vastuun ehkäisystä täysin ap:lle. Mies on päättänyt, että ap kantaa vastuun seurauksista.

Nyt lapsi on pelkästään ap:n eikä miehen lainkaan. Mies vaan sattuu olemaan olemassa ja p_anemaan, niinkö?

Jos lasten kannalta miettii, niin osaavatko he ajatella että isä ajattelee heidän parastaan ja haluaa antaa heille aikaa? Vai ajattelevatko ennemmin, että isä häpeää heitä eikä halua heitä mukaan uuden perheen elämään? Että ilman heitä isä voisi keskittyä kokonaan uuteen perheeseen? Yllättävän moni tuntuu ymmärtävän ja pitävän hyvänä miehen keksintöä, vaikka se ei voi tulla toimimaan ilman että ap ja mies eroavat joko nyt heti tai sitten vasta myöhemmin että tulevakin lapsi pääsee traumatisoitumaan vanhempien erosta. Paistaa niin selkeästi läpi ettei mies oikein itsekään tiedä mitä hän haluaa ja pitää siksi auki vaihtoehdot, tai rumemmin sanottuna pakoreitit. Oliko mies edellisessä liitossa se osapuoli joka lähti? Kykeneekö hän yleensäkään sitoutumaan muuhun kuin sosiaalisesta pakosta jälkikasvuunsa?

Kas, en olekaan yksin ihan samantyyppisessä tilanteessa. Onpa lohduttavaa löytää tämä ketju! Minulla bonuksena vielä se, että mies on kadottanut rakkautensa minuun. Jokainen voi kuvitella, miltä tämä tuntuu tietää tässä vaiheessa. Meidän vauvamme oli täysin suunniteltu. Miehelle vaan realismi valkeni vasta, kun vatsa alkoi kasvaa että tämähän edellyttäisi ikäviä muutoksia hänen ja vanhempien lastensa elämään. Yllätys! En osaa oikein neuvoa ap: ta, kun olen itse yhtä hukassa. Hyviä vaihtoehtoja ei tunnu olevan. Yksinhuoltajana en usko jaksavani, tukiverkkoa ei ole. Ei kuulosta hyvältä sekään vaihtoehto, että mies muuttaa " puolipakolla" lapsen takia kanssani ja katkeroituu. Mutta ei myöskään joka toinen viikko perheen leikkiminen. Siihen nyt luultavasti kuitenkin päädytään. Joo. Ei mennyt ihan putkeen tämä toisen kierroksen uusperhehaave. Ei tarvitse kivittää, pidän itseäni jo idioottina.

Nimim. Samaan tilanteeseen päätynyt

Ap:lla ja 159:llä on kinkkinen tilanne. Helppo se ei ole ole tuleville isillekään, eikä vanhemmille lapsille. Toimimattomassa uusperhekuviossa ei ole voittajia, on pelkästään häviäjiä. Siksi toppuuttelisin ylenpalttista yhteenmuuttamisen hinkua - älkää muuttako yhteen, jos mitään muita vaihtoehtoja on. Nimittäin ne vanhemmat sisaruspuolet eivät ehkä ensinnäkään ole erityisen kiinnostuneita pienestä sisaruksesta. Voivat toki olla, mutta harvemmin ovat. Sisaruspuolten välinen suhde voi kyllä syntyä harvemmallakin tapaamisella ja väittäisin, että harvemmat tapaamiset ehkäisevät paljon myös mustasukkaisuus- ym. ongelmia, joita väistämättä uusperhekuvioissa tulee. Vanhemmat lapset ovat jo kokeneet perheen hajoamisen ja ikävän toista vanhempaa kohtaan. He eivät välttämättä ole kovin innokkaita olemaan osa uutta perhettä, jakamaan isäänsä äitipuolen ja sisaruspuolen kanssa, ja voivat näyttää sen aika rajustikin.

Miten sitten tuore äiti pärjää vauvan kanssa? No, apua on saatavilla. Isä voi hoitaa lasta kun ei ole vanhempien lastensa kanssa. Naapureista, ystävistä, sukulaisista ja MLL:stä löytyy apua tarvittaessa, kun kehtaa kysyä. Jos hyvin käy, vauva on hyvä nukkuja ja viihtyy valveillakin ilman "viihdyttämistä" - ja useimmat vauvathan tällaisia on.

Tein itse kauan sitten sen virheen, että riensin kimppaan leikki-ikäisen pojan isän kanssa. Pojalla ja isällä oli yhteisestä ajastaan käsitys, joka soti pahasti mun näkemysteni kanssa. Arvatkaapa oliko kenelläkään helppoa niinä aikoina, kun poika oli meillä?