Miehellä kaksi vuoroviikkoperhettä, onko tässä mitään järkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina yhtä ihanaa uusperheonnea! Ei kannattaisi ottaa käytettyä miestä jos ei ymmärrä mitä se tuo mukanaan, mutta moni nainen kuitenkin tekee niin ja sitten kiukuttelee kun miehen lapset ja ex ei katoakaan tämän elämästä ihanan uuden rakkauden myötä.

Ei niiden lasten tarvitse kadota, vaan olisivat isäviikkonsa meidän yhteisessä kodissa, missä on myös tuleva sisarus. En yksinkertaisesti ymmärrä ajatusta, että miehellä olisi kaksi perhettä tiukasti erillään toisistaan.

ap

Miehellä on kuitenkin siihen oikeus, etkä voi yksin päättää muuttaako pysyvästi sinun luoksesi vai ei.

Ettekö keskustelleet näistä ennen vauvan hankkimista vai onko mies muuttanut mielensä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tuskin oli vahinko vaan luulen että tulit tahallasi raskaaksi sitoaksesi miehen itseesi lujemmin. Mutta et ole ymmärtänyt taikka ymmärrettyäsi hyväksynyt, että hyvä isä ei hylkää omia lapsiaan sinun takiasi. Vaikka rakastaisi sinua, lapsiaan rakastaa paljon enemmän. Nyt tuli pää vetävän käteen. Mies ei lähde kiristykseesi mukaan. Hoitaa vastuunsa lapsesta - ja ei muuta.

Olipas rumasti sanottu? Tarkoitatko tosiaan, että syntyvä lapsi ei ansaitse samaa kuin isommat lapset, koska ap tuli raskaaksi ja kiristää sillä nyt jotain (mitä?)? 

Aika selkokielisesti tuossa sanotaan "hoitaa vastuunsa lapsesta". Sana lapsi viittaa tuossa siihen syntymättömään lapseen. Eli isä on isä kaikille lapsilleen. Ja ap:lle vain lapsen isä, ei muuta. t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja oliko raskaus kenties yhdessä sovittu asia? Aloittaja tässä on se itsekäs ja lapsellinen, kaikilla mittareilla. 

Kyllä siitä yhdessä sovittiin, että lapsi pidetään. Tosin jos mies ei olisi halunnut, olisin luultavasti päättänyt pitää lapsen yksin, niin kuin tässä taitaa nyt käydäkin. Mutta tosiaan yhdessä päätettiin ja hölmönä kuvittelin, että se tarkoittaisi myös yhteistä kotia koko perheelle.

ap

Ei kannata kuvitella sellaisia mistä ei ole sovittu. Keskusteleminen yleensä selventää asioita.

Ei näköjään kannata kuvitella. En osannut millään lailla aavistaa, että mies haluaisi pitää kaksi eri perhettä tiukasti erillään toisistaan, en usko että kukaan muukaan samassa tilanteessa oleva olisi osannut. Nyt keskusteleminen selvensi, kun kyselin mieheltä, haluaako hän että muutetaan lähelle hänen nykyistä kotiaan. Ihmetteli että miksi pitäisi muuttaa ja että tämä nykyinen asuntohan on ihan sopiva meille kolmelle.

ap

Normaalisti ihmiset eivät joudu tuollaiseen tilanteeseen, koska a) osaavat keskustella, b) eivät lisäänny ennen kuin suhde on vakaalla pohjalla (varsinkaan jos miehelle jo on perhe). Eivätkä myöskään provoile. 

Hohhoijaa. Suhde OLI vakaalla pohjalla. Tai jos ei ollut, mies on toiminut vilpillisesti ja antanut ymmärtää jotain mitä ei oikeasti halua. Kerro nyt saman tien, mistä kaikista muista asioista pitäisi keskustella etukäteen siltä varalta, että ne mahdollisesti tulevat joskus eteen?

ap

Ei ollut, kun ette edes asuneet yhdessä. Olitko edes tavannut miehen lapsia? Ja vastaus kysymykseen: Ihan kaikista, mitä voi parisuhteessa vastaan tulla. Ajatukset perheenperustaminen ihan kärkipäässä listalla. 

On jopa aviopareja jotka eivät asu yhdessä. Meidän osalta tilanne oli toinen, kun yhteisiä lapsia ei ollut. Oli luonnollista, että annan enemmän aikaa isälle ja lapsille, koska lapsettomana puolisona pärjään hyvin yksinkin. Olen tavannut lapsia.

ap

Ei ole sellaisia, joilla on pieniä lapsia. Kyllä suhde on epävakaa, jos lapsia tehtaillaan ennen yhteistä asuntoa. Kahden aikuisen suhde sitten asia erikseen. Teillähän suhde ei sellainen ollut alkujaankaan, kun miehellä on jo lapsia. Lapsellisen kanssa ne lapset ovat aina osa pakettia. 

Mutta kun mies EI HALUA jakaa sitä pakettia kanssani, vaan haluaa pitää kaksi vanhempaa lasta erillään minusta ja yhteisestä lapsesta. Aina hoetaan että pitää ottaa koko paketti ja nyt minä olen väärässä kun ottaisin paketin mutta en saa sitä. Ja me ei tehtailla lapsia, vaan kyseessä on edelleenkin vahinko ja se muuttaa asumistilanteenkin. Jos mies ei halua meitä kokonaan, niin olkoon sitten ilman. En halua enkä aio olla joka toinen viikko yksinhuoltaja ja joka toinen viikko larpata ydinperhettä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo miehen ehdottama systeemi kuulostaa parhaalta ainakin miehen olemassaolevien lasten kannalta: heidän elämänsä ei muutu miksikään. Epäilemättä mies on tätä itsekin ajatellut.

Todennäköisesti järjestely olisi hyvä myös uudelle vauvalle: perhe olisi koossa joka toinen viikko ja lapsi säästyisi kaikelta uusperhedraamalta.

Järjestely on myös isälle hyvä, koska hän saa nähdä vanhempia lapsiaan vanhaan malliin, eli siltä suunnalta ei tule ongelmia ja draamaa, ja toisaalta saa rauhassa, ilman vanhempien lasten mahdollista mustasukkaisuutta ja draamaa, perheytyä uuden vauvan ja ap:n kanssa niillä viikoilla, kun vanhemmat lapset ovat äidillään.

Järjestely on hyvä myös ap:n kannalta: ei tarvitse muuttaa, saa perheillä miehen kanssa joka toinen viikko ja joka toinen viikko olla lapsen kanssa rauhassa kahdestaan. Et vaan ap ymmärrä tätä, kun et ole miehen kanssa yhdessä asunut, että tulet olemaan onnesta soikeana aina, kun mies lähtee viettämään toista isäviikkoaan omaan kämppäänsä. Lisäksi kaikki draama miehen vanhempien lasten kanssa jää pois.

Ainoa miinus tässä on se, että ap oli kuvitellut röyhelöistä ydinperhe-elämää ja ei menty ihan hänen lapsellisten haaveidensa mukaan.

Ap:n mies on oikeastaan aika ihailtava: osaa ajatella laatikon ulkopuolelta ratkaisun, jolla kaikkien osapuolten elämä muuttuu mahdollisimman vähän (tämä on tosi tärkeää niille vanhemmille lapsille), ja uusi tulokas saa kuitenkin elää ydinperhearkea myös -mutta rauhallista sellaista, ilman uusperhehäslinkejä.

Hatunnosto ap:n miehelle! Täytyy kysyä haluaisiko omakin mies olla joka toinen viikko jossain muualla.

Varsinkin miehen oma elämä muuttuu mahdollisimman vähän. Kun ei asu yhdessä, pääsee kätevästi livahtamaan etäisäksi heti kun perheleikki alkaa kyllästyttää.

Eihän mies voi sotä tehdä, vaan hän livahtaa yhden lapsen isän roolista sataprosenttiseksi vanhemmaksi toisille lapsilleen. On muuten uupunut mies jossain vaiheessa.

Joo, tiedän, että lapsistaan ei ydinperheessäkään pääse eroon. Ja se onkin ydinperheen heikoin lenkki.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan se mies edes eronnut? Oletko käynyt hänen asunnollaan ja tavannut lapset?

Tämä. Ensimmäinen ajatus, joka itselleni tuli mieleen on, että mies salaa jotain. Joko ei ole oikeasti eronnut, tai on exän kanssa jotain meneillään ja haluaa ns. rusinat molemmista pullista.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo miehen ehdottama systeemi kuulostaa parhaalta ainakin miehen olemassaolevien lasten kannalta: heidän elämänsä ei muutu miksikään. Epäilemättä mies on tätä itsekin ajatellut.

Todennäköisesti järjestely olisi hyvä myös uudelle vauvalle: perhe olisi koossa joka toinen viikko ja lapsi säästyisi kaikelta uusperhedraamalta.

Järjestely on myös isälle hyvä, koska hän saa nähdä vanhempia lapsiaan vanhaan malliin, eli siltä suunnalta ei tule ongelmia ja draamaa, ja toisaalta saa rauhassa, ilman vanhempien lasten mahdollista mustasukkaisuutta ja draamaa, perheytyä uuden vauvan ja ap:n kanssa niillä viikoilla, kun vanhemmat lapset ovat äidillään.

Järjestely on hyvä myös ap:n kannalta: ei tarvitse muuttaa, saa perheillä miehen kanssa joka toinen viikko ja joka toinen viikko olla lapsen kanssa rauhassa kahdestaan. Et vaan ap ymmärrä tätä, kun et ole miehen kanssa yhdessä asunut, että tulet olemaan onnesta soikeana aina, kun mies lähtee viettämään toista isäviikkoaan omaan kämppäänsä. Lisäksi kaikki draama miehen vanhempien lasten kanssa jää pois.

Ainoa miinus tässä on se, että ap oli kuvitellut röyhelöistä ydinperhe-elämää ja ei menty ihan hänen lapsellisten haaveidensa mukaan.

Ap:n mies on oikeastaan aika ihailtava: osaa ajatella laatikon ulkopuolelta ratkaisun, jolla kaikkien osapuolten elämä muuttuu mahdollisimman vähän (tämä on tosi tärkeää niille vanhemmille lapsille), ja uusi tulokas saa kuitenkin elää ydinperhearkea myös -mutta rauhallista sellaista, ilman uusperhehäslinkejä.

Hatunnosto ap:n miehelle! Täytyy kysyä haluaisiko omakin mies olla joka toinen viikko jossain muualla.

Juurikin näin!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuulostaa erittäin hämärältä. Mutta niinhän noi uusperhekuviot on muutenkin. Aina on jotain säätöä johonkin suuntaan ja aina on jollain paha mieli. Yhtään oikeasti toimivaa kuviota en tuttavapiiristäni tiedä..

Sama kokemus eränkin perheen 2 pistettiin öastenkotiin, kun ei kummankaan perheessä löytynyt "tilaa" vanhasta suhteesta tuleville lapsille.

Oma kohtaisesti kyllä se isäpuoli pois ajaa omista itsekkäistä syistä. Eli isoja asioita on edessä.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä hittoa? Eikö tuo tarkoita sitten sitä, että olette samassa tilanteessa ex-vaimon kanssa eli käytännössä eroa? 

Ei, koska mies asuisi joka toinen viikko ap:n ja vauvan kanssa, joka toinen viikko vanhempien lastensa kanssa. Ei siis millään tavalla sama asia kuin ero. Vauva olisi koko ajan ap:n kanssa.

Tuo on oikeasti aivan loistavan kuuloinen järjestely. Joku meinasi, että miehen on tuosta helppo sitten alkaa luistaa. Tämä riski on tietysti olemassa, ja siksi asiat pitääkin sopia lastenvalvojan luona ja kirjallisesti. Muutenkin se on välttämätöntä kun lapsia on kahdelle eri äidille, varsinkin raha-asiat on sovittava hyvin tarkkaan.

Sitten kun lapsi on vanhempi, voidaan myös sopia että se on välillä isän kanssa isän kämpillä tutustumassa sisaruksiinsa. Ap saa silloin myös omaa aikaa ja lapsille kuitenkin muodostuu jonkinlainen sisaruussuhde. Toisaalta vanhempia lapsia ei pakoteta taas yhteen muuttoon ja elämänmuutokseen.

Tämä järjestely on ehdottomasti paras vanhempien lasten kannalta, ja nehän tässä tärkeimmät ovat, koska ne ovat jo olemassa ja niitä on jo erossa riepoteltu. Ap:n lapsi syntyy "vallitsevaan tilanteeseen" eikä osaa muuta kaivata kun ei muusta tiedä.

Aikuisten onnellisuus on tässä kuviossa sivuseikka, kuten aina kun on lapsia ruvettu tekemään, mutta luultavasti sekin on parhaalla tolalla tällä järjestelyllä. Suhde pysynee parempana kun ei tarvitse katsella ihan koko ajan kumppania ja sen lapsia edellisestä suhteesta.

Uusperhekuviot ovat haastavia mitenvain kuvion hoitaa. Entinen työkaveri päätyi muuttamaan kauemmas pk-seudulta, koska eivät rahat riittäneet riittävään isoon asuntoon täällä. Yksi yhteinen lapsi uuden puolison kanssa ja miehellä yksi edellisestä liitosta sekä naisella kolme lasta edellisestä liitosta. Oli rytmien kanssa sovittelua.

Ap:n miehen ehdottama kuvio on yksi ratkaisu uusperhekuvioon omine hyvine ja huonoine puolineen. Deittaillessa törmännyt useampaan ihmiseen, joka päättänyt ettei tule enää muuttamaan yhteen kenenkään kanssa. Yhteiset lapset toki tällaista päätöstä haastaa.

Vierailija kirjoitti:

Eli sinua vaivaa se, että joka toinen viikko joutuisit hoitamaan lapsen kokonaan yksin? Jos eroaisit miehestä, niin hoitaisit lapsen joka viikko kokonaan yksin. Nyt joka toinen viikko olisi sentään apua. Eikä varmaan ole millään muotoa mahdotonta, että kun isällä on vanhemmat lapset luonaan, niin tekin olisitte vauvan kanssa siellä isän asunnolla?

Sinä koet olosi loukatuksi, kun miehen suunnitelmat eivät olleetkaan yhteneväisiä sinun omien suunnitelmiesi kanssa, mutta jos pysähdyt hetkeksi oikein tosissaan ajattelemaan tuota järjestelyä, niin huomaat, että sehän on itse asiassa aika hyvä järjestely. Ne 6v ja 8v eivät varmastikaan tule olemaan erityisen innoissaan, jos täytyy muuttaa vuoroviikoiksi johonkin ihan uuteen paikkaan, koska isillä on nyt uusi perhe. Vauva saa viettää kaiken aikansa isin kanssa, mutta vanhemmat lapset ei saa isiä enää milloinkaan pelkästään itselleen. Mutta jos heidän koti pysyisi samana, ja muutoksia tulisi mahdollisimman vähän, voisi olla mukava päästä tutustumaan pikkusisarukseen silloin kun hän olisi yhtä aikaa isällä. Ja välillä isä voisi tulla vanhempien lasten kanssa kyläilemään sinunkin luoksesi. Ja sitten kun sinun hermo menisi, etkä jaksa olla miehen asunnolla vanhempien lasten kanssa, niin voit aina palata takaisin omaan kotiin vauvan kanssa.

Se ei ehkä olisi totutun mallin mukainen uusperhekuvio, mutta väittäisin, että todellakin vakavan harkinnan arvoinen. Jos se toimii, niin mitä väliä muiden ajatuksilla?

Anteeksi mitä? Miten niin erotessa joka tapauksessa hoitaisi yksin? Mihinkäs se isyys katoaa, jos erotaan? Yleensähän se menee niin, että kun pariskunta seurustelee, silloin molemmat vanhemmat ovat kyllä paikalla joka viikko ja erotessa sitten joka toinen viikko. 

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja oliko raskaus kenties yhdessä sovittu asia? Aloittaja tässä on se itsekäs ja lapsellinen, kaikilla mittareilla. 

Kyllä siitä yhdessä sovittiin, että lapsi pidetään. Tosin jos mies ei olisi halunnut, olisin luultavasti päättänyt pitää lapsen yksin, niin kuin tässä taitaa nyt käydäkin. Mutta tosiaan yhdessä päätettiin ja hölmönä kuvittelin, että se tarkoittaisi myös yhteistä kotia koko perheelle.

ap

Ei kannata kuvitella sellaisia mistä ei ole sovittu. Keskusteleminen yleensä selventää asioita.

Ei näköjään kannata kuvitella. En osannut millään lailla aavistaa, että mies haluaisi pitää kaksi eri perhettä tiukasti erillään toisistaan, en usko että kukaan muukaan samassa tilanteessa oleva olisi osannut. Nyt keskusteleminen selvensi, kun kyselin mieheltä, haluaako hän että muutetaan lähelle hänen nykyistä kotiaan. Ihmetteli että miksi pitäisi muuttaa ja että tämä nykyinen asuntohan on ihan sopiva meille kolmelle.

ap

Normaalisti ihmiset eivät joudu tuollaiseen tilanteeseen, koska a) osaavat keskustella, b) eivät lisäänny ennen kuin suhde on vakaalla pohjalla (varsinkaan jos miehelle jo on perhe). Eivätkä myöskään provoile. 

Hohhoijaa. Suhde OLI vakaalla pohjalla. Tai jos ei ollut, mies on toiminut vilpillisesti ja antanut ymmärtää jotain mitä ei oikeasti halua. Kerro nyt saman tien, mistä kaikista muista asioista pitäisi keskustella etukäteen siltä varalta, että ne mahdollisesti tulevat joskus eteen?

ap

Ei ollut, kun ette edes asuneet yhdessä. Olitko edes tavannut miehen lapsia? Ja vastaus kysymykseen: Ihan kaikista, mitä voi parisuhteessa vastaan tulla. Ajatukset perheenperustaminen ihan kärkipäässä listalla. 

On jopa aviopareja jotka eivät asu yhdessä. Meidän osalta tilanne oli toinen, kun yhteisiä lapsia ei ollut. Oli luonnollista, että annan enemmän aikaa isälle ja lapsille, koska lapsettomana puolisona pärjään hyvin yksinkin. Olen tavannut lapsia.

ap

Ei ole sellaisia, joilla on pieniä lapsia. Kyllä suhde on epävakaa, jos lapsia tehtaillaan ennen yhteistä asuntoa. Kahden aikuisen suhde sitten asia erikseen. Teillähän suhde ei sellainen ollut alkujaankaan, kun miehellä on jo lapsia. Lapsellisen kanssa ne lapset ovat aina osa pakettia. 

Mutta kun mies EI HALUA jakaa sitä pakettia kanssani, vaan haluaa pitää kaksi vanhempaa lasta erillään minusta ja yhteisestä lapsesta. Aina hoetaan että pitää ottaa koko paketti ja nyt minä olen väärässä kun ottaisin paketin mutta en saa sitä. Ja me ei tehtailla lapsia, vaan kyseessä on edelleenkin vahinko ja se muuttaa asumistilanteenkin. Jos mies ei halua meitä kokonaan, niin olkoon sitten ilman. En halua enkä aio olla joka toinen viikko yksinhuoltaja ja joka toinen viikko larpata ydinperhettä.

ap

Miehellä on luultavasti siihen painavat syynsä (sinusta johtuvat mitä luultavimmin) ja lastensa isänä täysi oikeus. Lasten asumisjärjestelyissä myös lasten äidillä on sananvaltaa. Sinulla ulkopuolisena sen sijaan ei ole sananvaltaa siihen, missä ne isommat lapset asuvat. Se on vain ja ainoastaan heidän äitinsä ja isänsä päätettävissä. Miten muuten olisit hoitanut tilanteen, jos muita lapsia ei olisi ja eroaisit miehen kanssa? Silloinhan olisi myös normaalisti viikko-viikko-systeemi tai vastaava eli olisit yksin lapsen kanssa osan ajasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo miehen ehdottama systeemi kuulostaa parhaalta ainakin miehen olemassaolevien lasten kannalta: heidän elämänsä ei muutu miksikään. Epäilemättä mies on tätä itsekin ajatellut.

Todennäköisesti järjestely olisi hyvä myös uudelle vauvalle: perhe olisi koossa joka toinen viikko ja lapsi säästyisi kaikelta uusperhedraamalta.

Järjestely on myös isälle hyvä, koska hän saa nähdä vanhempia lapsiaan vanhaan malliin, eli siltä suunnalta ei tule ongelmia ja draamaa, ja toisaalta saa rauhassa, ilman vanhempien lasten mahdollista mustasukkaisuutta ja draamaa, perheytyä uuden vauvan ja ap:n kanssa niillä viikoilla, kun vanhemmat lapset ovat äidillään.

Järjestely on hyvä myös ap:n kannalta: ei tarvitse muuttaa, saa perheillä miehen kanssa joka toinen viikko ja joka toinen viikko olla lapsen kanssa rauhassa kahdestaan. Et vaan ap ymmärrä tätä, kun et ole miehen kanssa yhdessä asunut, että tulet olemaan onnesta soikeana aina, kun mies lähtee viettämään toista isäviikkoaan omaan kämppäänsä. Lisäksi kaikki draama miehen vanhempien lasten kanssa jää pois.

Ainoa miinus tässä on se, että ap oli kuvitellut röyhelöistä ydinperhe-elämää ja ei menty ihan hänen lapsellisten haaveidensa mukaan.

Ap:n mies on oikeastaan aika ihailtava: osaa ajatella laatikon ulkopuolelta ratkaisun, jolla kaikkien osapuolten elämä muuttuu mahdollisimman vähän (tämä on tosi tärkeää niille vanhemmille lapsille), ja uusi tulokas saa kuitenkin elää ydinperhearkea myös -mutta rauhallista sellaista, ilman uusperhehäslinkejä.

Hatunnosto ap:n miehelle! Täytyy kysyä haluaisiko omakin mies olla joka toinen viikko jossain muualla.

Varsinkin miehen oma elämä muuttuu mahdollisimman vähän. Kun ei asu yhdessä, pääsee kätevästi livahtamaan etäisäksi heti kun perheleikki alkaa kyllästyttää.

Eihän mies voi sotä tehdä, vaan hän livahtaa yhden lapsen isän roolista sataprosenttiseksi vanhemmaksi toisille lapsilleen. On muuten uupunut mies jossain vaiheessa.

Joo, tiedän, että lapsistaan ei ydinperheessäkään pääse eroon. Ja se onkin ydinperheen heikoin lenkki.

Jos tuhannet lapset tässä maassa jaksavat sitä, että ovat vuoroviikoin isällä ja äidillä, kyllä aikuinen mieskin aivan varmasti jaksaa elää joka toinen viikko yhden lapsen ja joka toinen viikko kahden lapsen kanssa.

Ihmiset on tiedätkö reissuhommissakin, ja sen lisäksi heillä on perhe. Ihan hyvin jaksavat. Ihminen on paljon joustavampi kuin mitä sellainen voi kuvitella, joka on aina asunut samalla tavalla samassa paikassa samoin kuvioin kun kaikki muutkin lähipiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä hittoa? Eikö tuo tarkoita sitten sitä, että olette samassa tilanteessa ex-vaimon kanssa eli käytännössä eroa? 

Ei, koska mies asuisi joka toinen viikko ap:n ja vauvan kanssa, joka toinen viikko vanhempien lastensa kanssa. Ei siis millään tavalla sama asia kuin ero. Vauva olisi koko ajan ap:n kanssa.

Tuo on oikeasti aivan loistavan kuuloinen järjestely. Joku meinasi, että miehen on tuosta helppo sitten alkaa luistaa. Tämä riski on tietysti olemassa, ja siksi asiat pitääkin sopia lastenvalvojan luona ja kirjallisesti. Muutenkin se on välttämätöntä kun lapsia on kahdelle eri äidille, varsinkin raha-asiat on sovittava hyvin tarkkaan.

Sitten kun lapsi on vanhempi, voidaan myös sopia että se on välillä isän kanssa isän kämpillä tutustumassa sisaruksiinsa. Ap saa silloin myös omaa aikaa ja lapsille kuitenkin muodostuu jonkinlainen sisaruussuhde. Toisaalta vanhempia lapsia ei pakoteta taas yhteen muuttoon ja elämänmuutokseen.

Tämä järjestely on ehdottomasti paras vanhempien lasten kannalta, ja nehän tässä tärkeimmät ovat, koska ne ovat jo olemassa ja niitä on jo erossa riepoteltu. Ap:n lapsi syntyy "vallitsevaan tilanteeseen" eikä osaa muuta kaivata kun ei muusta tiedä.

Aikuisten onnellisuus on tässä kuviossa sivuseikka, kuten aina kun on lapsia ruvettu tekemään, mutta luultavasti sekin on parhaalla tolalla tällä järjestelyllä. Suhde pysynee parempana kun ei tarvitse katsella ihan koko ajan kumppania ja sen lapsia edellisestä suhteesta.

Kyllä, isompien lasten etu on pääasia. Sen jälkeen vasta aikusiet ja tuleva lapsi.

Isoimmille lapsille ollut jo suuri stressi kun vanhemmat eronneet ja muuttaneet (?) erilleen. Nyt isällä uusi puoliso ja vauva tulossa. Lapsille paras että asuvat isänsä kanssa 50-50 tai miten sopivatkaan ilman muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sinua vaivaa se, että joka toinen viikko joutuisit hoitamaan lapsen kokonaan yksin? Jos eroaisit miehestä, niin hoitaisit lapsen joka viikko kokonaan yksin. Nyt joka toinen viikko olisi sentään apua. Eikä varmaan ole millään muotoa mahdotonta, että kun isällä on vanhemmat lapset luonaan, niin tekin olisitte vauvan kanssa siellä isän asunnolla?

Sinä koet olosi loukatuksi, kun miehen suunnitelmat eivät olleetkaan yhteneväisiä sinun omien suunnitelmiesi kanssa, mutta jos pysähdyt hetkeksi oikein tosissaan ajattelemaan tuota järjestelyä, niin huomaat, että sehän on itse asiassa aika hyvä järjestely. Ne 6v ja 8v eivät varmastikaan tule olemaan erityisen innoissaan, jos täytyy muuttaa vuoroviikoiksi johonkin ihan uuteen paikkaan, koska isillä on nyt uusi perhe. Vauva saa viettää kaiken aikansa isin kanssa, mutta vanhemmat lapset ei saa isiä enää milloinkaan pelkästään itselleen. Mutta jos heidän koti pysyisi samana, ja muutoksia tulisi mahdollisimman vähän, voisi olla mukava päästä tutustumaan pikkusisarukseen silloin kun hän olisi yhtä aikaa isällä. Ja välillä isä voisi tulla vanhempien lasten kanssa kyläilemään sinunkin luoksesi. Ja sitten kun sinun hermo menisi, etkä jaksa olla miehen asunnolla vanhempien lasten kanssa, niin voit aina palata takaisin omaan kotiin vauvan kanssa.

Se ei ehkä olisi totutun mallin mukainen uusperhekuvio, mutta väittäisin, että todellakin vakavan harkinnan arvoinen. Jos se toimii, niin mitä väliä muiden ajatuksilla?

Anteeksi mitä? Miten niin erotessa joka tapauksessa hoitaisi yksin? Mihinkäs se isyys katoaa, jos erotaan? Yleensähän se menee niin, että kun pariskunta seurustelee, silloin molemmat vanhemmat ovat kyllä paikalla joka viikko ja erotessa sitten joka toinen viikko. 

ohis

Tuota kannattanee kysyä niiltä sadoilta (ellei jopa tuhansilta) miehiltä, jotka eivät eron jälkeen ole lastensa kanssa tekemisissä. Viikko-viikko-systeemi ei ole vakio edes silloin, kun isä on tekemissä. Se on vain yksi vaihtoehto ja joskus erittäin epätoimiva sellainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja oliko raskaus kenties yhdessä sovittu asia? Aloittaja tässä on se itsekäs ja lapsellinen, kaikilla mittareilla. 

Kyllä siitä yhdessä sovittiin, että lapsi pidetään. Tosin jos mies ei olisi halunnut, olisin luultavasti päättänyt pitää lapsen yksin, niin kuin tässä taitaa nyt käydäkin. Mutta tosiaan yhdessä päätettiin ja hölmönä kuvittelin, että se tarkoittaisi myös yhteistä kotia koko perheelle.

ap

Ei kannata kuvitella sellaisia mistä ei ole sovittu. Keskusteleminen yleensä selventää asioita.

Ei näköjään kannata kuvitella. En osannut millään lailla aavistaa, että mies haluaisi pitää kaksi eri perhettä tiukasti erillään toisistaan, en usko että kukaan muukaan samassa tilanteessa oleva olisi osannut. Nyt keskusteleminen selvensi, kun kyselin mieheltä, haluaako hän että muutetaan lähelle hänen nykyistä kotiaan. Ihmetteli että miksi pitäisi muuttaa ja että tämä nykyinen asuntohan on ihan sopiva meille kolmelle.

ap

Normaalisti ihmiset eivät joudu tuollaiseen tilanteeseen, koska a) osaavat keskustella, b) eivät lisäänny ennen kuin suhde on vakaalla pohjalla (varsinkaan jos miehelle jo on perhe). Eivätkä myöskään provoile. 

Hohhoijaa. Suhde OLI vakaalla pohjalla. Tai jos ei ollut, mies on toiminut vilpillisesti ja antanut ymmärtää jotain mitä ei oikeasti halua. Kerro nyt saman tien, mistä kaikista muista asioista pitäisi keskustella etukäteen siltä varalta, että ne mahdollisesti tulevat joskus eteen?

ap

Ei ollut, kun ette edes asuneet yhdessä. Olitko edes tavannut miehen lapsia? Ja vastaus kysymykseen: Ihan kaikista, mitä voi parisuhteessa vastaan tulla. Ajatukset perheenperustaminen ihan kärkipäässä listalla. 

On jopa aviopareja jotka eivät asu yhdessä. Meidän osalta tilanne oli toinen, kun yhteisiä lapsia ei ollut. Oli luonnollista, että annan enemmän aikaa isälle ja lapsille, koska lapsettomana puolisona pärjään hyvin yksinkin. Olen tavannut lapsia.

ap

Ei ole sellaisia, joilla on pieniä lapsia. Kyllä suhde on epävakaa, jos lapsia tehtaillaan ennen yhteistä asuntoa. Kahden aikuisen suhde sitten asia erikseen. Teillähän suhde ei sellainen ollut alkujaankaan, kun miehellä on jo lapsia. Lapsellisen kanssa ne lapset ovat aina osa pakettia. 

Mutta kun mies EI HALUA jakaa sitä pakettia kanssani, vaan haluaa pitää kaksi vanhempaa lasta erillään minusta ja yhteisestä lapsesta. Aina hoetaan että pitää ottaa koko paketti ja nyt minä olen väärässä kun ottaisin paketin mutta en saa sitä. Ja me ei tehtailla lapsia, vaan kyseessä on edelleenkin vahinko ja se muuttaa asumistilanteenkin. Jos mies ei halua meitä kokonaan, niin olkoon sitten ilman. En halua enkä aio olla joka toinen viikko yksinhuoltaja ja joka toinen viikko larpata ydinperhettä.

ap

Minä olen uusperheellisenä sitä mieltä, että et ymmärrä mistä puhut. Mies tarjoaa sinulle hyvää vaihtoehtoa, mutta sinä haluat valita huonon vaihtoehdon. Nuo molemmat vaihtoehdot (uusperhe miehen lasten kanssa tai ero) ovat huonoja vaihtoehtoja.

Uusperheessä on uusperheen ongelmat. Ne eivät välttämättä ole pahoja, mutta voivat olla. Harvalla toimii se, että ottaa ”koko paketin” omakseen. Eikä kaikki lapset ole innoissaan uudesta pikkusisaruspuolikkaasta. En nyt kerro yksityiskohtia, mutta voit lukea niistä muista ketjuista.

Eron jälkeen saat omalle lapsellesi uusperhekuvion, jos mies löytää jonkun naisen rinnalleen. Sitten sovit vaihtoaikoja ja loma-aikoja miehen työn, miehen eksän työn, miehen nyksän työn mukaan. Ja sitten et tykkää miehen nyksästä ja tulet valittamaan äitipuolesta. Ja siitä, että elarit eivät riitä, kun niitä on muitakin kakamassa.

Nuo ovat vaihtoehtosi, kun kieltäydyt miehen vuoroviikkoehdotuksesta, jossa saat elä joka toisen viikon ydinperhe-elämää, ja joka toisen viikon itsellesi ja vauvallesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä hittoa? Eikö tuo tarkoita sitten sitä, että olette samassa tilanteessa ex-vaimon kanssa eli käytännössä eroa? 

Ei, koska mies asuisi joka toinen viikko ap:n ja vauvan kanssa, joka toinen viikko vanhempien lastensa kanssa. Ei siis millään tavalla sama asia kuin ero. Vauva olisi koko ajan ap:n kanssa.

Tuo on oikeasti aivan loistavan kuuloinen järjestely. Joku meinasi, että miehen on tuosta helppo sitten alkaa luistaa. Tämä riski on tietysti olemassa, ja siksi asiat pitääkin sopia lastenvalvojan luona ja kirjallisesti. Muutenkin se on välttämätöntä kun lapsia on kahdelle eri äidille, varsinkin raha-asiat on sovittava hyvin tarkkaan.

Sitten kun lapsi on vanhempi, voidaan myös sopia että se on välillä isän kanssa isän kämpillä tutustumassa sisaruksiinsa. Ap saa silloin myös omaa aikaa ja lapsille kuitenkin muodostuu jonkinlainen sisaruussuhde. Toisaalta vanhempia lapsia ei pakoteta taas yhteen muuttoon ja elämänmuutokseen.

Tämä järjestely on ehdottomasti paras vanhempien lasten kannalta, ja nehän tässä tärkeimmät ovat, koska ne ovat jo olemassa ja niitä on jo erossa riepoteltu. Ap:n lapsi syntyy "vallitsevaan tilanteeseen" eikä osaa muuta kaivata kun ei muusta tiedä.

Aikuisten onnellisuus on tässä kuviossa sivuseikka, kuten aina kun on lapsia ruvettu tekemään, mutta luultavasti sekin on parhaalla tolalla tällä järjestelyllä. Suhde pysynee parempana kun ei tarvitse katsella ihan koko ajan kumppania ja sen lapsia edellisestä suhteesta.

Okei, eli isä voi tuosta noin vain päättää, että hän ei ota syntyneestä vauvastaan koskaan vastuuta ihan kokonaan? Hänhän on käytännössä vastuussa lapsesta ainoastaan neljäsosan eli puolet alasta puolet vastuusta? Todella kätevän kuuloinen järjestely kyllä. Mitenköhän kela sitten suhtautuu tähän ja miten elarit ja tapaamisoikeudet sovitaan, jos muka ollaan perhe ja parisuhde, mutta sitten joka toinen viikko leikitäänkin eronneita? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sinua vaivaa se, että joka toinen viikko joutuisit hoitamaan lapsen kokonaan yksin? Jos eroaisit miehestä, niin hoitaisit lapsen joka viikko kokonaan yksin. Nyt joka toinen viikko olisi sentään apua. Eikä varmaan ole millään muotoa mahdotonta, että kun isällä on vanhemmat lapset luonaan, niin tekin olisitte vauvan kanssa siellä isän asunnolla?

Sinä koet olosi loukatuksi, kun miehen suunnitelmat eivät olleetkaan yhteneväisiä sinun omien suunnitelmiesi kanssa, mutta jos pysähdyt hetkeksi oikein tosissaan ajattelemaan tuota järjestelyä, niin huomaat, että sehän on itse asiassa aika hyvä järjestely. Ne 6v ja 8v eivät varmastikaan tule olemaan erityisen innoissaan, jos täytyy muuttaa vuoroviikoiksi johonkin ihan uuteen paikkaan, koska isillä on nyt uusi perhe. Vauva saa viettää kaiken aikansa isin kanssa, mutta vanhemmat lapset ei saa isiä enää milloinkaan pelkästään itselleen. Mutta jos heidän koti pysyisi samana, ja muutoksia tulisi mahdollisimman vähän, voisi olla mukava päästä tutustumaan pikkusisarukseen silloin kun hän olisi yhtä aikaa isällä. Ja välillä isä voisi tulla vanhempien lasten kanssa kyläilemään sinunkin luoksesi. Ja sitten kun sinun hermo menisi, etkä jaksa olla miehen asunnolla vanhempien lasten kanssa, niin voit aina palata takaisin omaan kotiin vauvan kanssa.

Se ei ehkä olisi totutun mallin mukainen uusperhekuvio, mutta väittäisin, että todellakin vakavan harkinnan arvoinen. Jos se toimii, niin mitä väliä muiden ajatuksilla?

Anteeksi mitä? Miten niin erotessa joka tapauksessa hoitaisi yksin? Mihinkäs se isyys katoaa, jos erotaan? Yleensähän se menee niin, että kun pariskunta seurustelee, silloin molemmat vanhemmat ovat kyllä paikalla joka viikko ja erotessa sitten joka toinen viikko. 

ohis

Niin, siis ap:han ihan selvästi sanoi jossain viestissään, että ei hän vauvaa anna joka toinen viikko isälleen, eikä luultavasti halua antaa vanhempanakaan. Niin että kyllä hän silloin ihan yksin sen vauvan hoitaisi joka viikko. Mutta jos eivät eroa, ja jatkavat samalla mallilla kuin tähänkin asti, niin kyllä se isä silloin enempi sen vauvan elämään saa osallistua ja olla läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo miehen ehdottama systeemi kuulostaa parhaalta ainakin miehen olemassaolevien lasten kannalta: heidän elämänsä ei muutu miksikään. Epäilemättä mies on tätä itsekin ajatellut.

Todennäköisesti järjestely olisi hyvä myös uudelle vauvalle: perhe olisi koossa joka toinen viikko ja lapsi säästyisi kaikelta uusperhedraamalta.

Järjestely on myös isälle hyvä, koska hän saa nähdä vanhempia lapsiaan vanhaan malliin, eli siltä suunnalta ei tule ongelmia ja draamaa, ja toisaalta saa rauhassa, ilman vanhempien lasten mahdollista mustasukkaisuutta ja draamaa, perheytyä uuden vauvan ja ap:n kanssa niillä viikoilla, kun vanhemmat lapset ovat äidillään.

Järjestely on hyvä myös ap:n kannalta: ei tarvitse muuttaa, saa perheillä miehen kanssa joka toinen viikko ja joka toinen viikko olla lapsen kanssa rauhassa kahdestaan. Et vaan ap ymmärrä tätä, kun et ole miehen kanssa yhdessä asunut, että tulet olemaan onnesta soikeana aina, kun mies lähtee viettämään toista isäviikkoaan omaan kämppäänsä. Lisäksi kaikki draama miehen vanhempien lasten kanssa jää pois.

Ainoa miinus tässä on se, että ap oli kuvitellut röyhelöistä ydinperhe-elämää ja ei menty ihan hänen lapsellisten haaveidensa mukaan.

Ap:n mies on oikeastaan aika ihailtava: osaa ajatella laatikon ulkopuolelta ratkaisun, jolla kaikkien osapuolten elämä muuttuu mahdollisimman vähän (tämä on tosi tärkeää niille vanhemmille lapsille), ja uusi tulokas saa kuitenkin elää ydinperhearkea myös -mutta rauhallista sellaista, ilman uusperhehäslinkejä.

Hatunnosto ap:n miehelle! Täytyy kysyä haluaisiko omakin mies olla joka toinen viikko jossain muualla.

Varsinkin miehen oma elämä muuttuu mahdollisimman vähän. Kun ei asu yhdessä, pääsee kätevästi livahtamaan etäisäksi heti kun perheleikki alkaa kyllästyttää.

Eihän mies voi sotä tehdä, vaan hän livahtaa yhden lapsen isän roolista sataprosenttiseksi vanhemmaksi toisille lapsilleen. On muuten uupunut mies jossain vaiheessa.

Joo, tiedän, että lapsistaan ei ydinperheessäkään pääse eroon. Ja se onkin ydinperheen heikoin lenkki.

Jos tuhannet lapset tässä maassa jaksavat sitä, että ovat vuoroviikoin isällä ja äidillä, kyllä aikuinen mieskin aivan varmasti jaksaa elää joka toinen viikko yhden lapsen ja joka toinen viikko kahden lapsen kanssa.

Ihmiset on tiedätkö reissuhommissakin, ja sen lisäksi heillä on perhe. Ihan hyvin jaksavat. Ihminen on paljon joustavampi kuin mitä sellainen voi kuvitella, joka on aina asunut samalla tavalla samassa paikassa samoin kuvioin kun kaikki muutkin lähipiirissä.

Jaksavatko oikeasti? Vai onko vain pakko mennä niin, koska aikuiset sössivät? Harvemmin oikeasti edes pysähtyvät ajattelemaan lapsen etua. Näkee myös ap:n tapauksesta. Oma napa ja omat halut lapsi kyllä sopeutuu... Ja sitten ihmetellään, kun lasten mielenterveysongelmat kasvavat kasvamistaan. Ei ne toki yksin eroperheiden syytä ole, mutta tuskin kodista toiseen ramppaaminen niitä ainakaan vähentää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja oliko raskaus kenties yhdessä sovittu asia? Aloittaja tässä on se itsekäs ja lapsellinen, kaikilla mittareilla. 

Kyllä siitä yhdessä sovittiin, että lapsi pidetään. Tosin jos mies ei olisi halunnut, olisin luultavasti päättänyt pitää lapsen yksin, niin kuin tässä taitaa nyt käydäkin. Mutta tosiaan yhdessä päätettiin ja hölmönä kuvittelin, että se tarkoittaisi myös yhteistä kotia koko perheelle.

ap

Ei kannata kuvitella sellaisia mistä ei ole sovittu. Keskusteleminen yleensä selventää asioita.

Ei näköjään kannata kuvitella. En osannut millään lailla aavistaa, että mies haluaisi pitää kaksi eri perhettä tiukasti erillään toisistaan, en usko että kukaan muukaan samassa tilanteessa oleva olisi osannut. Nyt keskusteleminen selvensi, kun kyselin mieheltä, haluaako hän että muutetaan lähelle hänen nykyistä kotiaan. Ihmetteli että miksi pitäisi muuttaa ja että tämä nykyinen asuntohan on ihan sopiva meille kolmelle.

ap

Normaalisti ihmiset eivät joudu tuollaiseen tilanteeseen, koska a) osaavat keskustella, b) eivät lisäänny ennen kuin suhde on vakaalla pohjalla (varsinkaan jos miehelle jo on perhe). Eivätkä myöskään provoile. 

Hohhoijaa. Suhde OLI vakaalla pohjalla. Tai jos ei ollut, mies on toiminut vilpillisesti ja antanut ymmärtää jotain mitä ei oikeasti halua. Kerro nyt saman tien, mistä kaikista muista asioista pitäisi keskustella etukäteen siltä varalta, että ne mahdollisesti tulevat joskus eteen?

ap

Ei ollut, kun ette edes asuneet yhdessä. Olitko edes tavannut miehen lapsia? Ja vastaus kysymykseen: Ihan kaikista, mitä voi parisuhteessa vastaan tulla. Ajatukset perheenperustaminen ihan kärkipäässä listalla. 

On jopa aviopareja jotka eivät asu yhdessä. Meidän osalta tilanne oli toinen, kun yhteisiä lapsia ei ollut. Oli luonnollista, että annan enemmän aikaa isälle ja lapsille, koska lapsettomana puolisona pärjään hyvin yksinkin. Olen tavannut lapsia.

ap

Ei ole sellaisia, joilla on pieniä lapsia. Kyllä suhde on epävakaa, jos lapsia tehtaillaan ennen yhteistä asuntoa. Kahden aikuisen suhde sitten asia erikseen. Teillähän suhde ei sellainen ollut alkujaankaan, kun miehellä on jo lapsia. Lapsellisen kanssa ne lapset ovat aina osa pakettia. 

Mutta kun mies EI HALUA jakaa sitä pakettia kanssani, vaan haluaa pitää kaksi vanhempaa lasta erillään minusta ja yhteisestä lapsesta. Aina hoetaan että pitää ottaa koko paketti ja nyt minä olen väärässä kun ottaisin paketin mutta en saa sitä. Ja me ei tehtailla lapsia, vaan kyseessä on edelleenkin vahinko ja se muuttaa asumistilanteenkin. Jos mies ei halua meitä kokonaan, niin olkoon sitten ilman. En halua enkä aio olla joka toinen viikko yksinhuoltaja ja joka toinen viikko larpata ydinperhettä.

ap

Itseasiassa tuo ratkaisu voi olla todella fiksu. Vältytty uusioperheen ongelmilta. Pian olisit kirjoittamassa tänne, miten miehesi edellisen liiton lapset ärsyttävät sinua ja mustasukkaisina kiusaavat vauvaa. Uuteen tulokkaaseen lapset tietysti täytyy tutustuttaa.

En voi kuin ihmetellä näitä naisia, jotka salaa hankkiutuvat raskaaksi, ja sitten itkevät kun mies ei halua enää vaipparumbaan. Kysyikö kukaan lapsilta, haluavatko he uuden äitipuolen tai pikkusisaruksen?? Tuskinpa vaan haluavat.

Ap, olisit miettinyt ennen kuin lähit patjaksi miehelle, jolla on jo lapset.

Tee palvelus kaikille ja tee abortti!