Millainen on vanhan koululuokkasi menestynein?
Eli mitä tuli luokkasi menestyneimmästä ihmisestä? Miksi pidät häntä menestyneenä?
Vai onko luokallasi useita, jotka ovat mielestäsi pärjänneet ”keskivertoa paremmin”? Olisitko arvannut tämän silloin nuorena vai yllätyitkö?
Entä onko ollut yllätyksiä toisin päin, joka josta odoteltiin suuria ei sitten lopulta oikein lunastanut odotuksia?
Kuinka kävi luokkasi suosituimpien?
Entä niiden syrjityimpien?
Kommentit (886)
Vierailija kirjoitti:
Luokan pahimmista koulukiusaajista haudassa 2/3 (vahva veikkaus viina/huumeet/lääkkeet) rääkätyimmistä oppilaista yksi iso johtaja, yksi viihdealalla näkyvä hahmo ja yksi päällikkötasoa it-alalla. Huippukunnon ajoitus on tärkeää elämässä!
-
"Luokan pahimmista koulukiusaajista haudassa 2/3"
Sama havainto. Uskomattominta on se, että yksi pahimmista ja aivan vuoren kokoinen läski on vielä yli 60-kymppisnä ainoana niistä kucipäistä hengissä. Pahin lähti sydärillä 50-kymppisenä ja toinen ajoi kallioleikkaukseen autollaan, kovaa! Viimeisin ilouutinen oli yhden lähtö 60-kymppisenä.
- Nykyään "kirkolliset uutiset" löytyvät monen tupppukylänkin kirkon verkkosivuilta. Niitä on mukavaa seurailla.
Oleellista ei ole menestyminen, vaan miten sinne pääsit, millä keinoilla? Ketä tuuppien, kenen yli kävelit? Ketä hyväksikäytit matkalla sinne? Aika moni jota muut pitäää ulkoisesti menestyneenä, on kävellyt usean ihmisen yli, kiipiessään ja kilpaillessaan paikastaan auringossa. Moni jopa sortunut hirvittävyyksiin. Jos on moraalia, ei voi mennä siihen. Onkin sanonta, "Tohtorin tutkinnon tekeminen johtaa ainakin yhden ihmissuhteen loppumiseen" usein avioliiton tms.
Teetkö nuorena abortin vai kannatko vastuusi jääden kotiäidiksi, kun muut kiipeää eteenpäin? Pistäkö vastasyntyneen päiväkotiin muiden hoidettavaksi jotta pysyt työelämässä, vai oletko itse vastuullinen vanhempi? No, näitä voi jokainen pohtia.
"Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa"
Off topic, mutta tuli noista muista kuiteista mieleen vuosikymmenten takaa:
Itselleni tuli aikanaan hyvä mieli kun olin juuri saanut hyväpalkkaisen namuhomman ulkomailta ja kesäreissulla Suomeen näin koulukiusaajani kunnan lapiohommissa tien poskessa.
Kuuma kesäpäiväkin vielä.
Karma.
Luokan lihavasta, kiusatusta tytöstä tuli erittäin hyvätuloinen yritysjohtaja. Hyvä juttu hänelle. :) Vastaavasti pahiten kiusanneesta pojasta tuli syrjäytynyt päihderiippuvainen. Jotenkin näin tämän tulevaisuuden hänen kohdallaan jo silloin.
Ällän paperit kirjoittanut opiskeli lääkiksessä ja on nykyään sairaalan osastonjohtaja. Toiseksi parhaat paperit kirjoittanut meni toimittajakouluun ja on ollut toimittajana maan suurimmassa lehdessä. Luultavasti hänellä on ollut reipasta alkon käyttöä. Kolmannesta tuli kunnanjohtaja. Suhteilla pelasi jo kouluaikoina. Yksi sairastui heti koulun jälkeen eikä koskaan päässyt kiinni työelämään. Kaksi on jo kuollut. Muilla on aika tavalliset ammatit.
Tää on jännä ilmiö, että esim. yläasteella sitä ihailtiin joitakin ihmisiä ja toivottiin, että olisi päässy porukoihin mukaan. Jotka sitten myöhemmin tuntui ihan tyhmiltä. :D
Tai piti toisen elämää täydellisenä, joka sitten myöhemmin selvisi, että kyseinen henkilö oli elännyt ihan karmeissa olosuhteissa.
Tai joku jota ei edes huomattu koulussa muuttui aikuisena aivan upeaksi.
Vahva intuitio, että luokkani menestyin on nykyään espoolainen urakeskeinen perheäiti jolla ainakin somen perusteella näyttäisi olevan pinkka kunnossa. Miehistä vilpittömin olen varmaan minä itse, oli sitten mittarina omaisuus tai vuositulot.
Jos henkisenä pääomana mitataan, niin vaikeampi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
9
Vierailija kirjoitti:
Se taidan olla minä, ainakin jos mitataan tuloissa, omaisuudessa, vähän tunnettavuudessakin ja yleisesti elämässä menestymisessä.
Minusta tuli mm. sarjayrittäjä ja erilaisten vapaa-ajan projektien ja hyväntekeväisyyden kautta pienesti tunnettu henkilö.
Tätä en olisi uskonut itse, ei taatusti kukaan koulukavereistakaan, mutta ehkä muutama minut paremmin tuntenut opettaja aavisti. En ollut missään nimessä kovin menestynyt oppilas koulussa, mutta se ei johtunut osaamisen puutteesta, vaan päin vastoin, koulu oli tylsää ja hidastempoista, eikä minulla ollut mitään kunnianhimoja kouluarvosanojen suhteen, tiesin aina, että tulisin tekemään jotain muuta.
Luokan suosituimmista ei tullut oikeastaan yhtään mitään. Pari on samanlaisia suunsoittajia kuin kakaranakin, pari on monisairasta työkyvyttömyyseläkeläistä, pari tuntematonta muusikonretkua, yksi kohtuullisen lahjakas puuseppä. "Nörteistä" tuli mm. opettaja, poliisi, kirjanpitäjä ja kaupan kassa. Se "hotein" tyttö lihoi lähes tunnistamattomaksi ja osoittautui aikuisena varsin ikäväksi ihmiseksi - ei ole tullut luokkakokouksiin. Luokan "läskistä" tuli uskomattoman komea ja lihaksikas atleetti, joka tekee fyysistä vaativaa työtä usein ulkomailla, en viitsi paljastaa enemmän, koska kovin harvinainen työ. Keskimäärin näyttäisi menneen niin, että ne jotka olivat kouluaikana suosittuja (ja itseriittoiaimpia), eivät ole menestyneet elämässä kovinkaan hyvin.
Yksi koulukaveri on ollut valtava pettymys. Älykäs tyttö, jolla oli hyvä asenne, oli mukava ja vähän kapinallinen.. päätyi järkyttävän pinnalliseksi statushaukaksi. Meni naimisiin rahan kanssa, päätyi naurettavaan pinnalliseen työhön, pitää yllä pinnallista kiiltokuvaelämää ja on hirvittävän teennäinen.
Toinen yllättäjä on yks raggaripoika, kunnon retku joka ryyppäsi ja rälläsi yläasteen, eikä kukaan tainnut edes tietää, että hänen päässään liikkui oikein mitään. Hänellä on nyt useampi korkeakoulututkinto ja on kohtuullisen arvostettu ja haluttu asiantuntija alallaan.
Muutama huomautus kuitenkin: "ei tullut luokkakouluksiin". Kaikkiahan ei edes kutsuta, muistappa se. Näin ainakin meillä. Ja koulukiusatut ei taatusti tule. Miksi menisi uudelleen ottamaan vihaa ylleen juuri jos on päässyt eroon niistä? Olen huomannut että nämä pahimmat koulukiusaajat on 100% varmuudella paikalla luokkakokouksissa. Eläävät uudelleen nuoruutensa Glory days:ia, koska mitään muuta ei ole heillä.
"Lihoi tunnistamattomaksi" Sinun määritelmäsi ovat erittäin pinnallisia. Et ollenkaan ymmärrä että on monia sairauksia joihin liittyy painonnousu, vaikkapa syövät ja niiden hoitoon käytettävät vahvat kortisonit. Et tiedä onko hän käynyt läpi mitä. Entäpä syvä masennus, ja lääkkeet niihin? Lihottaa. Psyykkeen lääkkeet antipsykoottiset lihottaa. Miksi joku voi kärsiä vaikka PSTD:stä? On voinut tapahtua raisg....josta muut ei tiedä mitään. On voinut olla kotonaan vaikka pedofiilin uhri mistä kukaan ei ole tiennyt mitään. Tuossa nuorena aikuisena nämä tulee pintaan. Mutta voi silti yrittää pysyä työelämässä.
Kyllä kutsuttiin, ihan minä itse henkilökohtaisesti ja vielä muutama muukin. Ja tiedän kyllä hänen elämäntarinansa, jota en toki täällä jaa. Jos en tietäisi yksityiskohtia, jotka johti hänet tuohon tilanteeseen, en tietenkään olisi kommentoinut noin. Hänen ("hotin") kohdallaan kun oli kyse siitä, että hän otti kaiken ilon irti ulkonäöstään ja laski elämänsä sen varaan, vielä nuorena aikuisenakin jaksoi elää sitä samaa kuplaa ja haukkua muita. Karma iski lujaa takaisin.
Tietysti täällä kommentoidessa tulee karrikoitua ja vedettyä mutkia suoriksi.
Vierailija kirjoitti:
Rinnakkaisluokalla oli yksi tyyppi, jota monet veikkasivat tulevaksi vankilakundiksi. Jossain vaiheessa tyyppi ryhdistäytyi ja pystyi työnantajan tuella ja töiden ohella opiskelemaan. Opiskeli alansa tohtoriksi, alkoi yrittäjäksi ja nyt tekee miljoonabisnestä.
Valtaosa kouluvuosien vastaavista tyypeistä ovat luusereita edelleen.
-sama
Ei kyllä minkäänlaista käryä, en ole kauheasti tekemisissä.
Joskus vuosia sitten yhden näin, sanoi olevansa hitsari.
Toinen jonkin sortin sekatyömies. Kumpikin koulussa ihan keskitason oppilaita.
Minä olin 8.5 keskitason oppilas, minusta tuli korkeakoulutettu väliportaan johtaja isoon firmaan, aviomies yhdelle naiselle ja isä neljälle lapselle (kaikki saman naisen kanssa).
Sen verran tyytyväinen olen omaan elämääni, ettei tarvitse tuntemattomien elämiä urkkia...
M42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin täällä stadissa vois tietää, mitä kenestäkin on tullut.
Stadi kirjoitetaan isolla, muuten ok. Kiitos hei.
Ei kun TSADI eli Mokadishu
Kuinka monen luulet olevan selvillä tuollaisista asioista? Eihän niistä tyypeistä ole hajuakaan elleivät ole rikosuutisissa tai yritysjohtajia.
Suosituin tyttö on jonkinsortin taiteilija, joka ehkä yllätti eniten. Kympin tytöistä tuli tohtoreita ja kulttuurialan johtajia, eli kai he ovat niitä menestyneimpiä. Niistä tarkkispojista tuli ainakin isiä nuorella iällä. Lasten äidit paikallisia nuorempia tyttöjä, ja eroja ja uusperhekuvioita tuntuu riittävän. Kai jotain hanttihommia tekevät siellä kotipaikkakunnalla, mutta vähän siellä on töitä. Muutama käyttää kovia huumeita, mutta ovat vielä hengissä, ihme kyllä. Monista en tiedä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen luulet olevan selvillä tuollaisista asioista? Eihän niistä tyypeistä ole hajuakaan elleivät ole rikosuutisissa tai yritysjohtajia.
Itse olen niin pieneltä paikkakunnalta, että ihan jo sukulaiseni osaavat kertoa näitä juttuja.
En seuraa ketään somessa, mutta tarpeeksi pieni paikka ja koko suku paikkakunnalta, niin kyllä ne jutut vaan kiertää. "Se on se Heikkisen tyttökin sitten muuttanut Helsinkiin ja eronnut miehestään" jne... Vain tuppukylien kasvatit ymmärtää.
En ole pitänyt yhteyttä vanhoihin luokkatovereihini johtuen siitä että minua hyljeksittiin koko peruskoulun ajan. En löytänyt kavereita ja olin yksinäinen alakoulusta ylioppilaaksi. Vasta jatko-opintojen parissa rupesin löytämään ystäviä ja elämänkumppanin. Tapasin 10 vuotta sitten yhden luokkatoverin joka oli autonmyyjänä ja myyntityön ohessa hehkutti luokkakokousta jossa kaikilla oli ollut todella hauskaa. Minua ei luokkakokoukseen kuitenkaan oltu kutsuttu. Olisi ollut mukava nähdä ja kuulla mitä kaikista on tullut ja miten on pärjätty elämässä. Autokaupat jäivät kuitenkin tekemättä ja sitä myötä varmasti kutsu seuraavaankin luokkakokoukseen. Olisi ollut kiva päästä näyttämään että kyllä minustakin, hiljaisesta surkimuksesta, on tullut jotain. Ehjä avioliitto, 3 lasta joille hankimme ensiasunnot pääkaupunkiseudulta. Koulutukseltani olen ketjussa useasti mainittu DI ja harrastan yhä samoja nörttimäisiä harrastuksiani joita niin kovasti haukuttiin lapsena.
En ole seurannut sen tarkemmin, mutta veikkaan, että se on edelleen se yritysjohtajan poika, jolla on kaksi maisterintutkintoa kaupalliselta ja teknilliseltä alalta, työskennellyt ulkomailla isoissa firmoissa, osakkaana aiemmin ja nykyään osakas ja toimitusjohtaja. Ja kaiken lisäksi komeat kasvot ovat hyvin säilyneet.
Mikä lasketaan menestykseksi? Nait rikkaan miehen ja ostatte hienon talon vauraalta seudulta tekemättä itse mitään? Vai eroat ja sinnittelet yksinhuoltajana pienillä tuloilla ja silti kasvatat hyväkäytöksiset lapset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin täällä stadissa vois tietää, mitä kenestäkin on tullut.
Stadi kirjoitetaan isolla, muuten ok. Kiitos hei.
Ei kirjoiteta
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen luulet olevan selvillä tuollaisista asioista? Eihän niistä tyypeistä ole hajuakaan elleivät ole rikosuutisissa tai yritysjohtajia.
Aamu-tv:n haastatteluun pääsee muutkin kuin yritysjohtajat. Tutkijoita, taiteilijoita, eri alojen asiantuntijoita. Sieltä olen omia koulukavereita bongannut joskus.
Vaatimaton monimiljonääri ja edelleen hyvä kaveri.