Lue keskustelun säännöt.
Millainen on vanhan koululuokkasi menestynein?
Eli mitä tuli luokkasi menestyneimmästä ihmisestä? Miksi pidät häntä menestyneenä?
Vai onko luokallasi useita, jotka ovat mielestäsi pärjänneet ”keskivertoa paremmin”? Olisitko arvannut tämän silloin nuorena vai yllätyitkö?
Entä onko ollut yllätyksiä toisin päin, joka josta odoteltiin suuria ei sitten lopulta oikein lunastanut odotuksia?
Kuinka kävi luokkasi suosituimpien?
Entä niiden syrjityimpien?
Kommentit (892)
Siis minkä luokan? Aikamoinen vaihtuvuus kun luokat ei pysyny samana ja koulukin vaihtui kolmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdestä tuli menestynyt muusikko. Muiden työuria en ole seurannut.
Eipä ole tullut aiemmin mietittyä tällaista. Tietenkään ei voi tietää, miten kyseinen henkilö tuntee ja kokee, onko henkisellä tasolla tyytyväinen elämäänsä, ja onko kasvanut henkisesti, vai onko "menestys" vain ulkoista.
Ulkoapäin katsottuna menestynein oli jo lapsena parhaiten pärjäävä, ja erottui muista. Oli paras sekä liikunnassa, että lukuaineissa, todella korkeasti koulutettujen ja hyvässä asemassa olevien vanhempien tasapainoinen lapsi. Myös ulkonäöltä keskivertoa kauniimpi, luonnostaan blondi ja siniset silmät. Perusmukava, ei erottunut joukosta luonteensa vuoksi, muutoin kuin että osasi ottaa "johtajan aseman" esim.liikunnassa, kilpailuhenkinen ja rohkea.
Hänestä tuli lääkäri. Myös aviopuoliso on ns. paremmista piireistä.
Meillä menestynein ainakin rahallisesti on poika, joka toimii nykyään sijoittajana useissa yrityksissä. Siinä on vain sellainen juttu, että hänen menestyksensä on oikeastaan perhesuhteista kiinni. Isoisällään oli aikoinaan iso liikeyritys, jonka hänen isänsä myi isolla voitolla. Tämä poika taas selvästi hengaa vanhemman veljensä siivellä nykyään tässä omassa sijoitusyritystoiminnassaan. Se vanhempi veli on heistä se, joka on käynyt kaikenlaiset KTM-tutkinnot ym. ja antoi kouluaikanakin selvästi älykkäämmän ja vahvemman vaikutelman.
Eli kyllä: Hyvä elämä ja todennäköisesti erittäin paljon rahaa, mutta jos olisi ollut omillaan, niin olisi varmaan jäänyt hyvin keskivertokansalaiseksi. Ihan miellyttävä ja kiva, joten en pahalla sano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden tyypin muistan, joka on varmaan kotikyläni (20k asukasta) menestynein henkilö ikinä. Johtotehtävissä kansainvälisessä yrityksessä, joskaan ei yrittäjä. Mutta uskoisin että tienaa selvästi enemmän kuin vaikkapa pääministeri
Millainenko hän oli, noh jossain vaiheessa yläasteella hieman kiusattu, eikä koulussa mitenkään erikoinen
Kiusaamisesta ilmeisesti sisuuntui ja alkoi lukea koulussa siinä yläasteella, ja alkoikin pärjätä. Hän pelasi myöhemmin myös jääkiekkoa, mikä varmaan auttoi saamaan kunnioitusta pienellä paikkakunnalla. En muista että häntä olisi kiusattu enää myöhemmin, taisi olla joukkueen parhaita pelaajia. Hänestä tuli paikkakunnan urheilusankareita, vaikkei ehkä nuorempana näyttänyt että tulee. Sisuuntumisella voi olla valtava vaikutus siihen mitä ihmisestä tulee
Lukiosta kirjoitti 6 laudaturia. Tiedän että hänellä oli jo aika nuorena kaksi korkeakoulututkintoa, DI ja kauppatieteen maisteri, opiskeli ne samaan aikaan ja kovalla vauhdilla. Jotkut meistä on vaan veistetty eri puusta
Kaikkien "menestystä" ei voi tietää, moni esittää menestynyttä somessa.
Yhteiskunnallinen menestys lienee semmoinen helpoin tapa mitata menestystä;sillä mittarilla ala-asteen luokkalaisistani menestyneimmät lienee kansanedustaja ja moottoritekniikassa työskentelevä DI.
Itselläni taas lienee siitä porukasta värikkäin elämä.ja Ihan värikkäänä se on jatkunutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojista itse olen menestynein, ainoana suoritin yliopiston (DI). Eräs tyttö on pikkukunnan talousjohtaja ja KTM, ehkä vähän korkeampi asema kuin minulla. Toinen tyttö on tohtori mutta ei mitään hajua onko töissä vai jäikö ikiopiskelijaksi. Joten vähintään kolmanneksi menestynein olen.
Miks joku DI on menestymisen merkki? Olis edes joku oikea yliopistotutkinto.
Monilla DI:lla on hyvä työ ja mukavat tulot.
Onko 4000/kk mukava tulo?
Ei, jos ainoa motiivi opiskella DI:ksi on palkka.
Eikä tuo palkka ole mikään kummoinen. Itellä on palkka 5850/kk ja olen palkkakuopassa. Toivottavasti kukaan DI ei tuollaisella 4000/kk palkalla ole töissä, kuin korkeintaan harjoittelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menestynein lienee yksi Suomen palkituimmista arkkitehdeista, joka kouluaikana oli "ihan tavallinen". Luusereista ei ole tietoa.
Oletko itse Alvar Aallon luokalla ollut?
Itse et taida olla ainakaan se penaalin terävin kynä 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jake on edelleen 26-vuotiaana kylän kovin mopokundi!
Se taidan olla minä, ainakin jos mitataan tuloissa, omaisuudessa, vähän tunnettavuudessakin ja yleisesti elämässä menestymisessä.
Minusta tuli mm. sarjayrittäjä ja erilaisten vapaa-ajan projektien ja hyväntekeväisyyden kautta pienesti tunnettu henkilö.
Tätä en olisi uskonut itse, ei taatusti kukaan koulukavereistakaan, mutta ehkä muutama minut paremmin tuntenut opettaja aavisti. En ollut missään nimessä kovin menestynyt oppilas koulussa, mutta se ei johtunut osaamisen puutteesta, vaan päin vastoin, koulu oli tylsää ja hidastempoista, eikä minulla ollut mitään kunnianhimoja kouluarvosanojen suhteen, tiesin aina, että tulisin tekemään jotain muuta.
Luokan suosituimmista ei tullut oikeastaan yhtään mitään. Pari on samanlaisia suunsoittajia kuin kakaranakin, pari on monisairasta työkyvyttömyyseläkeläistä, pari tuntematonta muusikonretkua, yksi kohtuullisen lahjakas puuseppä. "Nörteistä" tuli mm. opettaja, poliisi, kirjanpitäjä ja kaupan kassa. Se "hotein" tyttö lihoi lähes tunnistamattomaksi ja osoittautui aikuisena varsin ikäväksi ihmiseksi - ei ole tullut luokkakokouksiin. Luokan "läskistä" tuli uskomattoman komea ja lihaksikas atleetti, joka tekee fyysistä vaativaa työtä usein ulkomailla, en viitsi paljastaa enemmän, koska kovin harvinainen työ. Keskimäärin näyttäisi menneen niin, että ne jotka olivat kouluaikana suosittuja (ja itseriittoiaimpia), eivät ole menestyneet elämässä kovinkaan hyvin.
Yksi koulukaveri on ollut valtava pettymys. Älykäs tyttö, jolla oli hyvä asenne, oli mukava ja vähän kapinallinen.. päätyi järkyttävän pinnalliseksi statushaukaksi. Meni naimisiin rahan kanssa, päätyi naurettavaan pinnalliseen työhön, pitää yllä pinnallista kiiltokuvaelämää ja on hirvittävän teennäinen.
Toinen yllättäjä on yks raggaripoika, kunnon retku joka ryyppäsi ja rälläsi yläasteen, eikä kukaan tainnut edes tietää, että hänen päässään liikkui oikein mitään. Hänellä on nyt useampi korkeakoulututkinto ja on kohtuullisen arvostettu ja haluttu asiantuntija alallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdestä tuli ison pörssiyhtiön CEO ja toinen on erään urheilulajin kaksinkertainen maailmanmestari. Itsekin pärjäilen ihan mukavasti, mutta nuo nyt varmaan menestyneimmät. Luuseripuolelta yksi istuu elinkautista ja ainakin kolme on kuollut päihteisiin. Surullisin kohtalo kuitenkin yhdellä, josta tuli nuorena kahden lapsen isä ja oli yrittäjä. Kuoli auto-onnettomuudessa 23 vuotiaana.
M56
Hän on pienen erikoisalan johtavia lääkäreitä Suomessa. Ja koska kysytään nimenomaan koululuokan menestyneintä, määrittelen että puhutaan koulu/työ/uramenestyksestä.
Kyseessä ihan hirveä ihminen, ns. syntynyt vanhana ja oli ja on todella ylimielinen ja jäykkä ihminen. Hän on eronnut kerran, nyt uusissa naimisissa, ei lapsia. En tiedä onko lapseton omasta tahdostaan vai ei. Eli upea ura ja onnea siitä, mutta näin mutu tuntumalla ei vastaa käsitystäni Elämässään menestyneestä yksilöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Mikä on maailman homoin nimi?
- P ut1n 😄
Vierailija kirjoitti:
Jake on edelleen 26-vuotiaana kylän kovin mopokundi!
Ja lähibaarin kingi varmaan myös? Minkä sitten kukin katsoo menestykseksi?😜
Mä miellän sanan "menestynyt" kattamaan myös semmosia asioita kuten hyvät ihmissuhteet, esim. on läheisiä pitkäaikaisia ystäviä, mielellään useampia. Ja, onnellinen pitkä avioliitto. Eikä joku ulkoinen menestyminen. Korkea koulutuskaan ei ole mitään menestymistä vielä, se on se työelämän näytöt, mitkä voi jotain kertoa. Tunnen monia tohtorin tutkinnon tehneitä jotka ei työllistyneetkään sillä alalla (tietysti syitä en voi kaikkia tietää) mutta joutuivat opiskelemaan toisen alan alusta. Onko tämä menestymistä? Ehkä ei, vaan merkki typeryydestä, liikaa tehty työtä joka ei tuonut mitään. Mut, eihän sitä tiedä vaikka keksisi myähemmin jonkun ihmiskuntaa auttavan keksinnön. On aivan turha yrittää määritellä mikä on menestymistä.
Sitten taas tiedän toisen joka taatusti pitää itseään "Huippu menestyneenä",ja muutkin kenties pitää, mutta eivät tiedä että elelee vanhempiensa hänelle antamalla omaisuudella, asunnot, kesämökit, autot, luultavasti muuta. Ei oikeita ystäviä, parisuhde feikkiä, jne.
Mitäpä esim. rahalla tekee jos ei ole ketään joiden kanssa jakaa sen onnen, aika yksinäistä se olisi istua kesäasunnolla yksin Juhannuksena. Jos mies vieraissa, lapset kavereillaan, välit poikki sukuun ahneuden takia jne. Ne ihmissuhteet täytyy pitää elossa senkin ajan kun tavoittelee omaa uraa tai rahaa, tässä moni kompastuu, olen huomannut, ja jää yksin vaikka mitä menestystä tulisi, läheisille käänti selän kun oli "kiireitä", no oleppa sitten itsekin yksin kun muilla on juhlia, menoja jne.
Rinnakkaisluokalla oli yksi tyyppi, jota monet veikkasivat tulevaksi vankilakundiksi. Jossain vaiheessa tyyppi ryhdistäytyi ja pystyi työnantajan tuella ja töiden ohella opiskelemaan. Opiskeli alansa tohtoriksi, alkoi yrittäjäksi ja nyt tekee miljoonabisnestä.
Vierailija kirjoitti:
Se taidan olla minä, ainakin jos mitataan tuloissa, omaisuudessa, vähän tunnettavuudessakin ja yleisesti elämässä menestymisessä.
Minusta tuli mm. sarjayrittäjä ja erilaisten vapaa-ajan projektien ja hyväntekeväisyyden kautta pienesti tunnettu henkilö.
Tätä en olisi uskonut itse, ei taatusti kukaan koulukavereistakaan, mutta ehkä muutama minut paremmin tuntenut opettaja aavisti. En ollut missään nimessä kovin menestynyt oppilas koulussa, mutta se ei johtunut osaamisen puutteesta, vaan päin vastoin, koulu oli tylsää ja hidastempoista, eikä minulla ollut mitään kunnianhimoja kouluarvosanojen suhteen, tiesin aina, että tulisin tekemään jotain muuta.
Luokan suosituimmista ei tullut oikeastaan yhtään mitään. Pari on samanlaisia suunsoittajia kuin kakaranakin, pari on monisairasta työkyvyttömyyseläkeläistä, pari tuntematonta muusikonretkua, yksi kohtuullisen lahjakas puuseppä. "Nörteistä" tuli mm. opettaja, poliisi, kirjanpitäjä ja kaupan kassa. Se "hotein" tyttö lihoi lähes tunnistamattomaksi ja osoittautui aikuisena varsin ikäväksi ihmiseksi - ei ole tullut luokkakokouksiin. Luokan "läskistä" tuli uskomattoman komea ja lihaksikas atleetti, joka tekee fyysistä vaativaa työtä usein ulkomailla, en viitsi paljastaa enemmän, koska kovin harvinainen työ. Keskimäärin näyttäisi menneen niin, että ne jotka olivat kouluaikana suosittuja (ja itseriittoiaimpia), eivät ole menestyneet elämässä kovinkaan hyvin.
Yksi koulukaveri on ollut valtava pettymys. Älykäs tyttö, jolla oli hyvä asenne, oli mukava ja vähän kapinallinen.. päätyi järkyttävän pinnalliseksi statushaukaksi. Meni naimisiin rahan kanssa, päätyi naurettavaan pinnalliseen työhön, pitää yllä pinnallista kiiltokuvaelämää ja on hirvittävän teennäinen.
Toinen yllättäjä on yks raggaripoika, kunnon retku joka ryyppäsi ja rälläsi yläasteen, eikä kukaan tainnut edes tietää, että hänen päässään liikkui oikein mitään. Hänellä on nyt useampi korkeakoulututkinto ja on kohtuullisen arvostettu ja haluttu asiantuntija alallaan.
Muutama huomautus kuitenkin: "ei tullut luokkakouluksiin". Kaikkiahan ei edes kutsuta, muistappa se. Näin ainakin meillä. Ja koulukiusatut ei taatusti tule. Miksi menisi uudelleen ottamaan vihaa ylleen juuri jos on päässyt eroon niistä? Olen huomannut että nämä pahimmat koulukiusaajat on 100% varmuudella paikalla luokkakokouksissa. Eläävät uudelleen nuoruutensa Glory days:ia, koska mitään muuta ei ole heillä.
"Lihoi tunnistamattomaksi" Sinun määritelmäsi ovat erittäin pinnallisia. Et ollenkaan ymmärrä että on monia sairauksia joihin liittyy painonnousu, vaikkapa syövät ja niiden hoitoon käytettävät vahvat kortisonit. Et tiedä onko hän käynyt läpi mitä. Entäpä syvä masennus, ja lääkkeet niihin? Lihottaa. Psyykkeen lääkkeet antipsykoottiset lihottaa. Miksi joku voi kärsiä vaikka PSTD:stä? On voinut tapahtua raisg....josta muut ei tiedä mitään. On voinut olla kotonaan vaikka pedofiilin uhri mistä kukaan ei ole tiennyt mitään. Tuossa nuorena aikuisena nämä tulee pintaan. Mutta voi silti yrittää pysyä työelämässä.
Taisin itse olla se luokan menestynein lukion päättymiseen asti. Menestykseni takasi sairaalloinen ylisuorittaminen ja arvostuksen hakeminen arvosanoista. Burnouttasinkin heti ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen, samalla muutkin mt-ongelmat nostivat päätään ja yksi itsemurhayrityskin käytiin läpi. Että sellasta kivaa elämää. Nyt vihdoin yliopistossa varovasti rauhalliseen tahtiin opiskelemassa.
Ei, jos ainoa motiivi opiskella DI:ksi on palkka.