Lue keskustelun säännöt.
Millainen on vanhan koululuokkasi menestynein?
Eli mitä tuli luokkasi menestyneimmästä ihmisestä? Miksi pidät häntä menestyneenä?
Vai onko luokallasi useita, jotka ovat mielestäsi pärjänneet ”keskivertoa paremmin”? Olisitko arvannut tämän silloin nuorena vai yllätyitkö?
Entä onko ollut yllätyksiä toisin päin, joka josta odoteltiin suuria ei sitten lopulta oikein lunastanut odotuksia?
Kuinka kävi luokkasi suosituimpien?
Entä niiden syrjityimpien?
Kommentit (886)
Yksi kouluaikana menestynein ja liki kympin keskiarvolla peruskoulun vetänyt opiskeli eläinkääkäriksi ja hankki hevostilan. Oli haaveillut siitä koko ikänsä ja vaikuttaa hyvin onnelliselta.
Toinen kympin oppilas jäi yllättäen vähän haahuilemaan.
Koulussa heikohkosti pärjännyt on nyt ison, perustamansa yrityksen tj ja asuu hulppean näköisessä uudessa merenrantatalossa viimeisen päälle stailatun vaimon ja kahden suloisen pikkutytön kanssa. Näyttää ajelevan Teslalla. Ei ollut köyhistä oloista lapsenakaan, mutta koulu ei maittanut.
Muut ovat menneet keskitietä ja oikeastaan kaikki pärjänneet elämässä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokan hikke on nyt itse luokanopettaja. Valmistunut opettajaksi heti oman peruskoulunsa, lukion ja yliopiston jälkeen. Ja harrastaa urheilua edelleen., siinäkin joku valmentaja tms. Mutta perheetön ja ei puolisoa.
luuseri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin "huippukoulun", jossa jo lähtökohdat olivat yleensä hyviä. [clip]
(Koulua saatte arvailla, mutta sieltä lähdettiin enimmäkseen lääkikseen, oikikseen tai Otaniemeen. Kauppasurkeaa pidettiin jo luovuttamisen merkkinä. Varmaan joistain tytöistä tuli humanistejakin, mutta ei siitä ääntä ole pidetty. Minä olen ihan tyytyväinen omaan elämääni. Minua ei häiritse luokkakokouksissa nousukkaiden nokittelu eri maissa olevista kiinteistöistä tai golftasoituksista.)
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
Onko ihminen menestyneempi, jos on just ja just päässyt lääkikseen ja valmistunut sieltä ihan tavalliseksi sisätautilääkäriksi, vai mennyt heittämällä sisään sanotaan nyt vaikka kemiaa opiskelemaan (koska kiinnostaa) ja päätynyt sitten siltä alalta proffaksi? Onko tuo proffa sitten lääkäriin verrattuna "luuseri" ja luovuttanut, kun olisi ehkä voinut päästäkin lääkikseen?
Minä olen tuon aiemman kirjoittaja. Kirjoitin sen vähän piru mielessä, koulun asenteita korostaakseni. Koulu oli hyvä, mutta siellä vallinnut järjetön kilpailu kaikessa oli aivan sairasta. Nuoresta saakka terotetuista kyynärpäistä on kyllä ollut paljon etua eri rakenteissa nousussa. Kovimmat kouluaikaiset nokittelijat näyttävät nousseen huipulla kuka milläkin alalla. Ei siinä mitään, jos se on tehnyt heistä onnillesempia.
En koskaan ymmärtänyt, miksi ei voisi opiskella vaikka metsäntutkijaksi, jos se kiinnostaa itseä. Harva metsäntutkija tienaa miljoonia tai reissaa ympäri maailmaa, mutta en vieläkään tiedä kuinka tärkeää se on. Ikää minulla on kuitenkin yli 50.
Mikä se menestyksen mittari on?
Samaa kysyn: Miten tässä määritellään menestys? Onko tarkoitus etsiä pisimmälle kouluttautunutta luokkakaveria vai kenties rikkainta? Vai sellaista, joka elää esimerkiksi poikkeuksellisen onnelliselta vaikuttavaa perhe-elämää, eikä ole eronnut tai kärsi lapsettomuudesta? Vai haetaanko sellaista tyyppiä, joka on omaehtoisesti toteuttanut itseään ja esim. matkustellut maan ääriin, perustanut Intiaan joogaretriitin ja kirjoittanut kuusi kirjaa? Mitä on menestys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tutkimuksellisesti menestykseksi voi ajatella, että on saavuttanut jotain enemmän kuin mitä omat lähtökohdat ennustaisivat tilastoissa?
Itse pidän menestyjinä jo karmeiden päihdekotien kasvatteja, jotka saa hankittua jonkun ammatin, työllistyy eikä käytä itse päihteitä.
En ole kaikkien kanssa yhteydessä, joten en tiedä varmaksi.
Olettaisin että minä ainakin tienaan luokkani entisistä oppilaista eniten. Toinen luokkalaiseni on hyvin samantyyppisessä tehtävässä kuin minä, mutta kilpailijalla jonka tiedän yleisesti maksavan vähemmän kuin oma työnantajani.
Eräs luokkatoverimme päihittää kaikki muut varallisuudesta koska voitti lotossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menestys:
- tekee yhteiskunnallisesti tai taloudellisesti merkittävää uraa
TAI
- on tehnyt lähtökohtiinsa nähden selkeän sosioekonomisen nousun
Jostain luokasta, jos pitää valita menestynein, niin määritelmä vaihtelee siis kaupankassasta astronauttiin, koska 30 oppilaan otos ei täytä kovin kattavasti tilastollista merkittävyyttä edes homogeenisessä ja kommunistishenkisessä sosiaalidemokraatti-Suomessa.
Miksi väitetään, ettei maalaislukioista tule menestyjiä? Meidän lukiosta tuli ainakin 3 lekuria, maistereita yms., silloin kun itse sain lakin. Pojat tekniselle puolelle ja tyttöjä toimistoon ja 2 sairaanhoitajaksi. Yksityiselämässä on ollut eroja, jotkut toisella kierroksella ja jotkut pitkässä liitossa, kuten itsekin.
Opillisesti menestynein on kai tohtoriksi väitellyt ex-nokialainen. Voi olla että ainakin lekureista on joku väitellyt. Opettajia on monenlaisia, mikä ei ihmetytä, kun edellisestä sukupolvestakin löytyi niitä. Suosituin (t. sellaisena itseään pitänyt) tyttö on toimistotyössä, kuten minäkin olin. Vaan lekurin pojasta ei tullut lekuria kuten sisaruksistaan.
Kansakoululuokalta yksi poika päätyi oman käden ratkaisuun +20v. Kaksi rouvaa päätyi +40v kotikylän multiin.
Nyt seuraan seuraavaa sukupolvea; lasteni kaveripiirissä eka tohtoriksi väitellyt, lekuri ja maistereita on jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te tiedätte kuka on luokan suosituin?
Meillä 80-luvulla ei ainakaan ollut mitään ranking-listaa suosiosta. Suosituimmuudesta?
En osaa
En osaa sanoa mistään luokasta henkilöä, jota olisi pidetty suosittuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin kouluiässä hän oli täysi k*sipää. Raivohullu koulukiusaaja. Ainoa ihminen josta koskaan olen käyttänyt sanaa narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Mistä te tiedätte kuka on luokan suosituin?
Meillä 80-luvulla ei ainakaan ollut mitään ranking-listaa suosiosta. Suosituimmuudesta?
En osaa
En osaa sanoa mistään luokasta henkilöä, jota olisi pidetty suosittuna.
No, meillä varsinkin yläasteella oli kyllä tiedossa, kuka oli luokan kaunein. Kyseinen yksilö meni aikaisin naimisiin, mutta erosi myös pian, kun mies ilmeisesti löysi kauniimman tai ainakin muuten paremman. Kieltämättä silloin tunsin pikkuisen vahingoniloa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin yhdestä lukion luokkakaveristani tuli miljonääri. Istui myös erään kaupungin (ei kotikaupunkimme) kaupunginvaltuustossa kahdenkin eri puolueen edustajana. Kansanedustajaksikin yritti ainakin kerran, mutta ei päässyt sisään. Eräässä naistenlehdessä oli juttua hänestä ja hänen perheestään joskus vuosituhannen vaihteen tietämillä. Aviomiehenkin tiedän, on vuoden vanhempi meitä ja pääsi vuotta aiemmin ylioppilaaksi samasta koulusta. Yrittäjinä ovat touhunneet, ainakin yhtä kuuluisaa ravintolaa pyörittivät jonkun aikaa, vaikka eivät mitään chefejä olekaan. Viimeksi tällä viikolla törmäsin tämän vanhan luokkakaverini nimeen erään sanomalehden palstalla. Hänellä on sen verran erikoinen nimi, että tunnistan kyllä, että samasta ihmisestä on kysymys.
Toinen lukion luokkakaverini tupsahti muutama vuosi sitten isosti julkisuuteen, kun oli mukana erään kuuluisan suomalaisen tuotteen uudelleenlanseerauksessa. Nimi oli tuttu ja piti vanhasta luokkakuvasta tihruta, voisiko olla sama mies kyseessä, ja sama taisi olla. Aika äkkiä hävisi kuitenkin pois julkisuudesta, kun sai yrityksestä potkut tiettyyn kyseisen tuotteen ongelmaan liittyen.
269 kiteytti hyvin pääpointit. Menestyjä on noussut omalähtöisesti keskinkertaisuuksien yläpuolelle alallaan ja joukoissaan. Vauraus on vain seuraus ja sivujuonne. Suomalaisista lähes 30 % on korkeasti kouluttautunut. He kaikki tekevät tärkeää ja arvokasta työtään omissa ympyröissään. Merkittäviä nimiä, hahmoja ja auktoriteetteja tulee vain harvoista. Menestyjistä.
Rikkaan ulkkismiehen edustusvaimo. Sattui olemaan myös ulkonäöllisesti missiluokkaa.
Kävi koulunsa loppuun kyllä ja hankki korkeakoulututkinnon, mutta jäi kotiäidiksi ja on nyt osapäivätöissä miehensä firmassa.
Vierailija kirjoitti:
Jännää miten ite käsitin menestyksen onnellisuudeks, ku 99 prossaa käsitti sen pelkkiä kouluarvosanoina ja opintoina 😂😂😂
Tämä!
Yksi vanhoista luokkalaisistani on poikkeuksellisen onnellinen, vaikka on nykyään työtön yliopisto drop-out. Hän on meditoinut, joogannut ympäri maailmaa, ja valoisampaa naista saa hakea!
Muut ovat hyvin nuutuneita ja valittavia tapauksia, vaikka ovat korkeastikoulutettuja ja työelämässä (mm. lakimies, opettaja, psykologi...)
Todellista menestystä on henkinen tasa-paino, rauha ja onnellisuus.
Meidän luokalla oli kaunis tyttö, jota kaikki kadehtivat. Nykyään hän on ylipainoinen keski-ikäinen yh, joka jätettiin nuoremman naisen takia. Kauneus on katoavaista.
Kaikkein menestynein on vanha lukiokaveri, nyt IT-alalla ja hyvin varakas. Koulussa oli aika tavallinen kaveri, rauhallinen, melko suosittu kai, mutta ei mikään laumanjohtajatyyppi. Ei tuonut itseään erityisesti esille, enkä edes tiedä, kuinka hyvä oppilas oli.
Toisesta, peruskoulukaverista, tuli menestynyt suunnittelija - ainakin yksi iso julkisen sektorin projekti on saanut paljon julkisuutta. (Ei ollut IT-ala, ja julkisuus on ollut ihan positiivista) Oli aikoinaan hyvä oppilas, vieläpä useassa hyvinkin erilaisessa oppiaineessa - nykyinen ammatti liittyy niistä pariin. Sellainen mukavahko, itsevarma, mutta yläasteella kävi läpi jonkinlaisen kiusaajavaiheen. En ole kuullut hänestä mitään peruskouluaikojen jälkeen, ennen kuin tähän nykyiseen työhön liittyen.
Kolmas on johtotehtävissä isossa ja tunnetussa yrityksessä. Perhe oli hyvin vaativa,
snobeja, ja koulukaverini on selvästi kärsinyt tästä - opiskeluaikoina oli kuulemma aika hukassa. Sittemmin on kuitenkin luonut näyttävän uran.
Juu kävin melko keskiluokkaista koulua...
psykologi ja diplomi-insinööri