Millainen on vanhan koululuokkasi menestynein?

Vierailija kirjoitti:

Luokkani koulukiusaajista tuli menestyneitä toimitusjohtajia tai poliitikkoja. Pormestarikin tuli yhdestä. 80-luvun rock'a-billy diinareita kaikki.

Kiusatusta tuli punkkareita ja kommunisteja. MT-potilaita kaikki.

Näin Porvoon yläasteella!

Meidän kaveriporukasta kolme väitellyt eri aloilta, kaksi jättäneet koulunsa kesken ja yksi maisteri. Kympin oppilas päätyi itse opettajaksi eli on "vaan maisteri" ja ysi puolen oppilas etenee kovaa vauhtia professoriksi. Nämä koulutusten osalta, työt ja perheet tietysti sitten erikseen. Kuka on menestynein, valkea määritellä. Onko mittarina raha, omaisuus, perhe, lapset, ulkomailla asumien vai matkustelu? Elämään mahtuu aika paljon asioita jos vanhaksi elää, hyvä niin.

Lukion paras oppilas on aineenopettaja lukiossa. Oli oikeasti fiksu, ei siis pelkkä hikipinko. Hikupingoista toinen on myös opettaja. Eräs hyvä oppilas on Di ja kovatuloinen. Suurin osa hikipingoista ei päässyt yliopistoonkaan vaan heistä tuli merkonomeja. Eräs fiksu,joka ei kuitenkaan ollut mikään tunnollisin hikari tai priimus on nykyään juristi. Muutama muu akateeminen on myös ja he eivät olleet parhaimmiston joukossa lukiossa koska tod.näk alisuorittivat.

Mun lukiokavereita kun mietin, niin mitään kauhean yllättävää menestystarinaa ei ole kenelläkään. Matikassa hyvin pärjänneet pojat ovat järjestään dippainssejä, pari lahjakasta kirjoittajaa toimittajia ja kirjailijoita, pari jo silloin tosissaan musiikkia harrastanutta ovat nyt ihan tunnettuja ammattimuusikoita jne aika ennalta arvattavaa.

Ehkä vähän yllättävä oli se kaikessa mukana häärännyt, vähän mallintöitä tehnyt ja jossain paikallisissa missikisoissa menestynyt "suosittu tyttö", josta piti tulla muotisuunnittelija Pariisiin tms, mutta hän onkin nykyään kirjakaupan myyjä jossain pikkukaupungissa.

Olin yllättynyt myös erään luokkakaverin väitöksestä. Hän oli sellainen kuuluva ja näkyvä rockahtava bilemimmi jo yläasteella, joi kuin sieni jo 14-kesäisenä, mutta ihan hyvä kai koulussa. Silti olin tosi yllättynyt kun kuulin hänen väitelleen sosiologiasta. Tosin akateeminen ura ei siitä urkenut, vaan on käsittääkseni yksi näitä Suomen monia työttömiä tohtoreita.

Rumemmat ja epäsuosituimmat lähtivät moni yliopistoon. Suosituista tuli yhtä lukuun ottamatta lähihoitajia. Yksi on laitoshuoltaja.

Ehkä menestynein oli sellainen perus tylsä, ei suosittu eikä epäsuosittu. Hyväkäytöksinen jo koulussa. On erikoislääkäri.

Ei hajuakaan. En ole missään tekemisissä kenenkään kanssa.

Menestynein? Mitä sillä tarkoitetaan? Hieno koulutus ja komea titteli vai näkyvyys julkisuudessa? Siinä tapauksessa yhdestä tuli kaupunginjohtaja ja toisesta tv-toimittaja. Minusta ne nyt vain on töitä siinä missä joku sairaanhoitajakin, molemmissa töissä joutuu käsittelemään "pzkaa" kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti. Yhdestä tuli lähihoitaja, toisesta lääkäri, kolmannesta opettaja jne. Minusta tuli pätkätyöläinen, koska olen utelias enkä jaksa samaa työtä ja samoja naamoja katsella vuositolkulla. Eli olen varmaankin sitten se sakin luuseri, vaikka ei siltä kyllä yhtään tunnu. Säälittää ihmiset jotka jämähtää samaan ammattiin vuosikymmeniksi, pelkureita mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestynein lienee yksi Suomen palkituimmista arkkitehdeista, joka kouluaikana oli "ihan tavallinen". Luusereista ei ole tietoa.

Oletko itse Alvar Aallon luokalla ollut?

Persun yleissivistys päättyy 1970-luvulle.

En osaa sanoa muuta että kun kaikki vanhentuneet hirveesti, ihankuin en itse olisi samaa vuosikertaa, tämä on surullista. Tuntuu kuin katsoisin 20 vuotta vanhempia ihmisiä vierestä. Varsinkin ilo näyttää hävinneen.

Tunnettu näyttelijä, pappi, K-kauppias, tohtoriksi väitellyt, monta opettajaa. Nämä tiedän. Itse olen se luuserein.

Mulla koulu vaihtunut sen verran stadissa, että minkäköhän valitsisin? Lukiosta ei tule ketään mieleen vaikka hauskaa olikin. Yliopistolla en ollut sen porukan kanssa vapaalla tekemisissä. Ystävät ihan muista konteksteista. Toki käynyt mielessä jotkut ala -ja yläasteen kaverit jotka oli useamman vuoden ns ystävinä koulussa, mutten ole lähtenyt etsimään mistään heitä. Välillä mietin muutamaa tyttökaveria että mitä mahtaa kuulua, siihen se sitten onkin jäänyt.

Meidän yläasteluokan tytöt:

3 opettajaa

Insinööri

Diplomi-insinööri

Lähihoitaja

Siivooja

Sairaanhoitaja

Kokki

Asianajaja

Pojat menivät kaikki ammattikouluun, enkä heistä juuri tiedä mitään.

Menestys huutaa vielä tekijäänsä.  Kai tässä on itsellä ryhdyttävä, jos kukaan muu ei ala.  Julkkikseksi varmaan tähdätään.

Alkoholisoitunut "kirjailija"

Pornotähti ja ottaa muuten ihanasti myös perseeseen.

Yksi tappoi faijansa ja pääsi lehteen.

Henkilö jolla paras todistus; sairaanhoitaja.

Surkeat paperit: Suuri rengasalan yritys ja miljonääri.

Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää miten ite käsitin menestyksen onnellisuudeks, ku 99 prossaa käsitti sen pelkkiä kouluarvosanoina ja opintoina 😂😂😂

Tämä!

Yksi vanhoista luokkalaisistani on poikkeuksellisen onnellinen, vaikka on nykyään työtön yliopisto drop-out. Hän on meditoinut, joogannut ympäri maailmaa, ja valoisampaa naista saa hakea!

Muut ovat hyvin nuutuneita ja valittavia tapauksia, vaikka ovat korkeastikoulutettuja ja työelämässä (mm. lakimies, opettaja, psykologi...)

Todellista menestystä on henkinen tasa-paino, rauha ja onnellisuus.

Epäilen vahvasti tuota meditoijan onnellisuutta. Näet vain sen minkä hän haluaa näyttää. Täytyyhän hänen tuolla elämäntavalla esittää onnellista, vaikka olisi kuinka pettynyt itseensä. Jokin hänet on ajanut tuohon pisteeseen, että on edes alkanut harrastaa mainitsemiasi asioita.

Lukioaikaani muistelen.

Luokkani parhaasta oppilaasta (tyttö), joka kirjoitti 6 laudaturia, tuli äidinkielen opettaja. Eli opiskeli lukion jälkeen suomen kieltä Helsingin yliopistossa.

Suosituimmasta tytöstä, joka oli kyllä aika bimbo ja jakorasia, tuli merkonomi ja meni töihin satamatoimistoon sihteeriksi.

Mä (tyttö) olin keskitien kulkija lukiossa. Kirjoitin M paperit, keskiarvo 7,9 ja mietin että mihin ihmeeseen näillä papereilla pääsee opiskelemaan. Isäni käski hakea opiskelemaan diplomi-insinööriksi, koska siitä kuulemma sai riittävästi palkkaa elämiseen. Ajattelin sitten hakea teknilliseen korkeakouluun kun en muutakaan keksinyt. En kyllä yhtään tiennyt mitä siellä käytännössä opiskellaan mutta olihan tyhjää parempi vaihtoehto. Sain opiskelupaikan. Nykyään johdan suuren pörssiyhtiön IT- organisaatiota. Että ihan hyvin siihen nähden kun en ollut lukiossa 10 oppilas, enkä lähelläkään sitä.

Tosi moni työelämässä hyvin pärjännyt on itse asiassa ollut lukiossa keskitason oppilas, tai jopa heikohko. Moni 10 oppilas päätyi omasta koulustani johonkin pätkätyöhön, toki heillä on yliopistokoulutus, mutta huonosti työllistävältä alalta.