Lue keskustelun säännöt.
Millainen on vanhan koululuokkasi menestynein?
Eli mitä tuli luokkasi menestyneimmästä ihmisestä? Miksi pidät häntä menestyneenä?
Vai onko luokallasi useita, jotka ovat mielestäsi pärjänneet ”keskivertoa paremmin”? Olisitko arvannut tämän silloin nuorena vai yllätyitkö?
Entä onko ollut yllätyksiä toisin päin, joka josta odoteltiin suuria ei sitten lopulta oikein lunastanut odotuksia?
Kuinka kävi luokkasi suosituimpien?
Entä niiden syrjityimpien?
Kommentit (892)
Menestynein on ehkä kansainvälisesti palkittu valokuvaaja. Rinnakkaisluokalla oli eräs tunnettu ja menestynyt sarjakuvapiirtäjä. Moni muukin on pärjännyt, mutta eivät ole mitenkään massasta erottuvia. Joo ja olihan yläasteella samassa englanninryhmässä Miss Farkku- Suomen perintöprinsessa, en muista oliko ensimmäinen vai toinen, ei ole julkisuuden henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä luokan? On ollut eri ihmisiä eri kouluasteilla. Ei aavistustakaan. En ole yhteenkään minkäänlaisessa yhteydessä eikä minulla ole someakaan koska minun asiat ei kuulu muille ja muiden asiat ei minua kiinnosta. Kai tältä pohjalta olen itse menestynein jonka tiedän.
En tiedä mitään koulukavereistani. Yhdenkään asuinpaikkaa en tiedä, vaikka luultavasti monet asuvat edelleen samalla paikkakunnalla kanssani. Asun yli 50 000 asukkaan kaupungissa.
Ehkä joku tulee minua vastaan päivittäin, ehkä ei. Viimeksi muistan nähneeni yhden luokkalaiseni seitsemän tai kahdeksan vuotta sitten niin, että tunnistin hänet ulkonäöltä. Paras kaverini kouluaikoina. Emme tervehtineet.
Elän ihan normaalia elämää, on perhettä ja ystäviä. Liikun paljon ulkona ja käyn tapahtumissa. Mutta luokkakavereista en tiedä yhtään mitään.
M40
Jos F1-maailmanmestaria voi pitää menestyneenä, niin ehkä sitten se.
Vierailija kirjoitti:
Lukiosta yksi on kuuluisa syopatutkija USAssa. Myohemmista opiskeluista varmaan Oiva Toikka.
Oiva Toikka? olet siis noin 80-90 v ja kirjoittelet vauva-sivustolla ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi on palkittu elokuva-alan ihminen, yksi maailmanmestari autourheilussa. Tää elokuvatyyppi ei kai koulussa vielä ollu mikään taiteilijatyyppi, hyvä piirtäjä kylläkin. Autourheilija puhui aina ihan junnusta asti että menestys sillä alalla haave, hänen haave ainakin toteutui.
Ala-aste
Fiksuin on nykyään kirjastotäti. Suosituin marketin kassalla.
Yläaste
Fiksuin toimistolla hommissa. Suosituin ei päässyt ikinä opiskelemaan mitään yläasteen jälkeen ja on edelleen työtön.
Lukio
En ole kenestäkään pahemmin perillä.
Kaveristani tuli lääkäri, vaikka ei ollut mikään huippufiksu ikinä. Yritti kuitenkin useasti sisään ja lopulta onnistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen tunnetuimpia julkkiksia. Kuulemma pissi on noussut päähän. En ole kateellinen millään mittarilla, uskoisin silti että jotkut ovat hänelle kateellisia "menestyksestään".
Itse en arvota ihmisiä rahan, materian tai ammatti/julkisuus statuksen perusteella. Ne ovat lopulta vain "kuorta" ja aivan liian usein turhamaisen egon aikaansaamaa sivutuotetta.
Lähtökohdat menestykseen eivät tosiaan ole kaikille samat; henkilökohtaiset luonteen ominaisuudet (eikä vain positiiviset), perheen/suvun suhteet, peritty varallisuus jne antavat huomattavan etulyöntiaseman moniin muihin nähden, no ainakin materiaaliseen kilvoitteluun.
Elämä on kuitenkin opettanut, että usein ne komeimmat kulissit kätkevät sisälleen niitä synkimpiä salaisuuksia, tätä ei tosin somen perusteella kukaan osaisi koskaan epäillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiosta yksi on kuuluisa syopatutkija USAssa. Myohemmista opiskeluista varmaan Oiva Toikka.
Oiva Toikka? olet siis noin 80-90 v ja kirjoittelet vauva-sivustolla ...
Miksi ei saisi?
Ei tämänkään keskustelun aihe liity mitenkään vauvoihin. Itse asiassa suurin osa aiheista ei liity niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Papereilla ja tutkinnoilla voi kyllä saada hyvänkin työpaikan, mutta monissa työpaikoissa on oltava jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa ainakin työkavereiden ja mahdollisesti myös asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Siinä tarvitaan sosiaalisia taitoja. Jos sosiaaliset taidot ovat todella huonot (joillakin ne ovat jopa nolouteen asti huonot) niin jos nyt ei suorastaan irtisanota niin ainakin etenemisen este se voi olla.
Että sikäli on sosiaalisilla taidoillakin merkitystä. Tietenkään silloin jos johonkin tehtävään vaaditaan tietty muodollinen pätevyys eikä sitä sosiaalisesti taitavalla ole, eihän hän työpaikkaa voi saada, mutta työtehtäviin joissa pätevyysvaatimusta ei ole, voi työpaikan saada sosiaalisesti taitavampi sinänsä paperilla pätevämmän sijaan. Papereiden kanssa ei tehdä työtä ja olla kanssakäymisessa vaan ihmisten.
Useimmiten niin, että mitä koulutetumpi sitä paremnat sosiaaliset taidot. Jo pitkä koulutusputkikin koulii ja kehittää ihmistä niin, että oppii tulemaan toimeen muiden kanssa. Oppii mm itsehillintää. Todella epäsosiaaliset ja huonot sosiaaliset taidot omaavat eivät etene koulussakaan.
Matalasti koulutetuilla on surkeimmat sosiaaliset taidot ja vuorovaikutustaidot. Ja aiitä monet muutkin ongelmat johtuu ja on monenlaisissa ongelmissa elämässä.
Aina ei ole näin. Tiedän kirurgin, jonka vuorovaikutustaidot ihmisten kanssa on olemattomat. Olen ollut sen kanssa samassa toimikunnassa, ja jos tämä ihminen yleensä ikinä mitään puheenvuoroa käytti, niin siitä puheesta ei tahtonut saada mitään selvää, jänkätti ja jahkasi jotain yhtä kahta sanaa vaikka kuinka kauan. Ihan sama vaikka ei olisi mitään sanonutkaan ja yleensä ei sanonutkaan. Erittäin erakko luonne, mutta työssään taitava. Menestyneeksi ihmiseksi häntä kuitenkin voi sanoa vai kuinka.
Yksi ala-asteen tyttö oli todella täynnä itseään, vertaili itseään julkkiksiin ja puhui usein miten tulee voittamaan Amerikan seuraavan huippumalli -kisan :D Mallia hänestä ei tullut, mutta oli yhtenä vuonna Miss Suomi -kisassa kyllä. Ei sijoittunut. Oli kai joku pt koulutukseltaan. Nyt löytänyt jonkun amerikkalaisen miehen ja päässyt sinne jenkkeihin lorvimaan, eli varmasti omasta mielestään siksi tosi menestynyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Papereilla ja tutkinnoilla voi kyllä saada hyvänkin työpaikan, mutta monissa työpaikoissa on oltava jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa ainakin työkavereiden ja mahdollisesti myös asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Siinä tarvitaan sosiaalisia taitoja. Jos sosiaaliset taidot ovat todella huonot (joillakin ne ovat jopa nolouteen asti huonot) niin jos nyt ei suorastaan irtisanota niin ainakin etenemisen este se voi olla.
Että sikäli on sosiaalisilla taidoillakin merkitystä. Tietenkään silloin jos johonkin tehtävään vaaditaan tietty muodollinen pätevyys eikä sitä sosiaalisesti taitavalla ole, eihän hän työpaikkaa voi saada, mutta työtehtäviin joissa pätevyysvaatimusta ei ole, voi työpaikan saada sosiaalisesti taitavampi sinänsä paperilla pätevämmän sijaan. Papereiden kanssa ei tehdä työtä ja olla kanssakäymisessa vaan ihmisten.
Useimmiten niin, että mitä koulutetumpi sitä paremnat sosiaaliset taidot. Jo pitkä koulutusputkikin koulii ja kehittää ihmistä niin, että oppii tulemaan toimeen muiden kanssa. Oppii mm itsehillintää. Todella epäsosiaaliset ja huonot sosiaaliset taidot omaavat eivät etene koulussakaan.
Matalasti koulutetuilla on surkeimmat sosiaaliset taidot ja vuorovaikutustaidot. Ja aiitä monet muutkin ongelmat johtuu ja on monenlaisissa ongelmissa elämässä.
Aina ei ole näin. Tiedän kirurgin, jonka vuorovaikutustaidot ihmisten kanssa on olemattomat. Olen ollut sen kanssa samassa toimikunnassa, ja jos tämä ihminen yleensä ikinä mitään puheenvuoroa käytti, niin siitä puheesta ei tahtonut saada mitään selvää, jänkätti ja jahkasi jotain yhtä kahta sanaa vaikka kuinka kauan. Ihan sama vaikka ei olisi mitään sanonutkaan ja yleensä ei sanonutkaan. Erittäin erakko luonne, mutta työssään taitava. Menestyneeksi ihmiseksi häntä kuitenkin voi sanoa vai kuinka.
Näin se monesti menee monella muullakin alalla. Tässäkin tapauksessa taitaa olla lievä asberger, joka on varmaan kirurgeilla aika yleistä. Jos on erittäin lahjakas lukupää ja matikkapää, niin monesti sosiaalisesti onkin hyvin rajoittunut. Taasen se supersosiaalinen voi olla matemaattis-loogisesti tyhmä kuin saapas.
Jälkimmäisiähän ei kaivata kirurgien joukkoon. Yleisesti myös älyllisesti lahjakas tyyppi ei jaksa olla tekemisissä itseään tyhmempien kanssa, kun sen tyhmän aivot toimii eri ulottuvuudessa.
Itse olin ihan ok koulussa, lukiosta 8 keskiarvo. Olin todella epäsuosittu, minut valittiin aina viimeisenä kaikkeen ja kavereita ei montaa ollut, eikä ole edelleenkään. Taiteessa olin lahjakas ja haaveilin urasta sen parissa, sain stipendinkin.
Toimistotäti minusta kuitenkin tuli ja varmaan kuviksen opelle olen pettymys. Minulla menee silti ihan mukavasti, vakituinen työ on, omistusasunto on ja mieskin on tarttunut matkaan. Maailmaa on tullut nähtyä, mutta nyt olen todella tyytyväinen tylsään elämääni peltojen keskellä Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin urheilijat kuten hokinelarit yms. omaan kastiinsa. Hikisuoritteilla ei maailmaa kehitetä tai paranneta. Aikansa voi peli- ja sponsorirahoja tulla ja sitten se on siinä. Räikköstä arvostan, ajatellen hänen taustaansa ja jo vuosikausien ajan kestänyttä varallisuuden kerryttämistä.
Yliopistotutkinnot, yksi, kaksi tai kolme eivät takaa todellista menestymistä, vaikka ne antavatkin valmiudet suorittaa vaativia asiantuntijatehtäviä. Oikeat menestyjät erottuvat aina henkilökohtaisten ominaisuuksiensa ja poikkeuksellisten kykyjensä tai lahjojensa kautta. eivät koulutustaustalla. Menestyjä on hän, joka tekee jotain yleisesti merkittävää, saavuttaa jotain suurta ja tämän lisäksi nousee laajaan arvostukseen. Ohessa tietysti karttuu luonnollisesti materiaa ja varallisuutta.
Mutta sitä menestystä voi mitata muillakin mittareilla, kuin näillä sinun esittämilläsi.
Jos noin tarkasti pitää täyttää menestymisen kriteerit, niin harvapa sitten voi sanoa menestyneensä elämässä. "Pitää tehdä jotain yleisesti merkittävää, saavuttaa jotain suurta ja lisäksi nousta laajaan arvostukseen."
Varsinkin tuo viimeinen argumentti on aika erikoinen. Jotkut ihmiset voi tehdä merkittäviä tekoja, mutta ei saa sitä laajaa arvostusta ikinä, tai saavat jopa kielteistä arvostelua. Ei kaikkia maailman mainetekoja arvosteta.
MIkä voi olla sitä "suurta," mitä voi saavuttaa? Joku voi pelastaa toisen ihmisen hengen, mutta eipä häntä sen vuoksi lasketa mihinkään menestyneiden ihmisten kaartiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Papereilla ja tutkinnoilla voi kyllä saada hyvänkin työpaikan, mutta monissa työpaikoissa on oltava jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa ainakin työkavereiden ja mahdollisesti myös asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Siinä tarvitaan sosiaalisia taitoja. Jos sosiaaliset taidot ovat todella huonot (joillakin ne ovat jopa nolouteen asti huonot) niin jos nyt ei suorastaan irtisanota niin ainakin etenemisen este se voi olla.
Että sikäli on sosiaalisilla taidoillakin merkitystä. Tietenkään silloin jos johonkin tehtävään vaaditaan tietty muodollinen pätevyys eikä sitä sosiaalisesti taitavalla ole, eihän hän työpaikkaa voi saada, mutta työtehtäviin joissa pätevyysvaatimusta ei ole, voi työpaikan saada sosiaalisesti taitavampi sinänsä paperilla pätevämmän sijaan. Papereiden kanssa ei tehdä työtä ja olla kanssakäymisessa vaan ihmisten.
Useimmiten niin, että mitä koulutetumpi sitä paremnat sosiaaliset taidot. Jo pitkä koulutusputkikin koulii ja kehittää ihmistä niin, että oppii tulemaan toimeen muiden kanssa. Oppii mm itsehillintää. Todella epäsosiaaliset ja huonot sosiaaliset taidot omaavat eivät etene koulussakaan.
Matalasti koulutetuilla on surkeimmat sosiaaliset taidot ja vuorovaikutustaidot. Ja aiitä monet muutkin ongelmat johtuu ja on monenlaisissa ongelmissa elämässä.
Aina ei ole näin. Tiedän kirurgin, jonka vuorovaikutustaidot ihmisten kanssa on olemattomat. Olen ollut sen kanssa samassa toimikunnassa, ja jos tämä ihminen yleensä ikinä mitään puheenvuoroa käytti, niin siitä puheesta ei tahtonut saada mitään selvää, jänkätti ja jahkasi jotain yhtä kahta sanaa vaikka kuinka kauan. Ihan sama vaikka ei olisi mitään sanonutkaan ja yleensä ei sanonutkaan. Erittäin erakko luonne, mutta työssään taitava. Menestyneeksi ihmiseksi häntä kuitenkin voi sanoa vai kuinka.
Näin se monesti menee monella muullakin alalla. Tässäkin tapauksessa taitaa olla lievä asberger, joka on varmaan kirurgeilla aika yleistä. Jos on erittäin lahjakas lukupää ja matikkapää, niin monesti sosiaalisesti onkin hyvin rajoittunut. Taasen se supersosiaalinen voi olla matemaattis-loogisesti tyhmä kuin saapas.
Jälkimmäisiähän ei kaivata kirurgien joukkoon. Yleisesti myös älyllisesti lahjakas tyyppi ei jaksa olla tekemisissä itseään tyhmempien kanssa, kun sen tyhmän aivot toimii eri ulottuvuudessa.
Olet oikeassa, mutta se määritelmä on kuitenkin asperger. Ei asberger.
Terveisin aspergeerikko. Ei kirurgi vaan lähinnä humanistiselle puolella toimin.
En ole pitänyt mitään yhteyttä kuin kahteen lähimpään luokkatoveriin. Ei harmainta haisua, mitä muista tuli, eikä kiinnostakaan.
Minkäikäinen ihminen tällaisia aloituksia oikein tekee? :D
Meidän luokalta tuli aika monta sairaanhoitajaa (käytännössä kaikki muut lähes kaikki muut tytöt paitsi minä ja kaksi kaveriani). Toisesta - luokan matikkanerosta - tulikin kotiäiti ja toinen on ihan menestyvä yrittäjä. Molemmat tyytyväisiä elämäänsä. Oltiin kaikki hiljaisia, hyviä opiskelijoita ja nyt meillä on kai kaikilla rauhallinen, hyvä elämä. Itse olen projektipäällikkö.
Luokan draamakuningatar sotki elämänsä ja on yrittänyt viimeiset 10 vuotta luoda uraa iskelmälaulajana. Hänellä ei valitettavasti taida riittää siihen ääni eikä karisma.
Mikä nyt on menestystä. Luokan hiljaisimmasta tuli kirjailija, jota näkee aika usein lehdissä. Suosituimmasta pojasta tuli melko melko menestynyt liikemies.
Ärsyttää, kun tässäkin ketjussa se kaupan kassa tuntuu olevan se alimmaisin porras, mihin ihminen voi joutua.
Kuitenkin vakituinen ja pitkäaikainen työpaikka, on se missä tahansa, kertoo jo ihmisestä paljon. Nyt jo eläkkeelle jäänyt ystäväni teki pitkän työuran eräässä ketjuyrityksessä ja oli hyvin arvostettu työntekijä. Työnantajapuoli järjesti jos jonkinlaista koulutusta ja vapaa-ajan virkistystä henkilökunnalleen, ihan ulkomaanmatkojakin tekivät työn puolesta, kävivät tutustumassa alaan niin matkoilla kuin messuillakin ym. Hänellä oli laajat kontaktit alan ihmisiin ja hirveästi kaikenlaista toimintaa, oli luottamushenkilönäkin vuosikymmenet. Varsinainen työ oli kuitenkin se kaupan kassa. Sillä hän itsensä elätti erittäin hyvin.
Ihmiset ei tiedä toisten ihmisten työpaikoista, näkevät vain sen yhden puolen ja sen perusteella tekevät päätelmiään.
No huumekauppiaathan parhaimmillaan ansaitsee mielettömiä summia, joten katsotaanko heidät menestyneiksi ihmisiksi? Vaatiihan se älyn lahjoja ja alan erikoisosaamista järjestellä ja suunnitella kaiken toteutumista, hommata oikeanlaisia kontakteja ja osata vielä rekrytoida alaisikseen juuri sopivia henkilöitä. Kaiken huipuksi jos sattuu joutumaan vankilaan, pitää sieltäkin käsin pystyä hoitelemaan kauppojaan ja liikeyrityksiään. Ei se ihan keneltä tahansa onnistukaan. Ja rahaa tulee kuin suokuokalla.
Huoh... Eiköhän tässä ollut tarkoitus hieman pohtia, miten ihmisten elämä päällisinpuolin on mennyt? Jos takerrut tuohon "menestyksen" käsitteeseen, harvalta luokalta on juuri mitään mainittavaa. Ihan mielenkiintoista, jos joku sanoo, että luokan menestyneimmät ovat kunnanjohtaja ja Di.