Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen vienti on markkina-arvoteoria ihmisillä?
19.07.2020 |
AV-palstalta löysin Henry Laasasen kirjoitukset. Onko parisuhdemarkkinoiden teorian ymmärrys avain kovaan vientiin? Oletko sinä ryhtynyt peluriksi lukemalla Henkan printtiä? Ovatko markkina-arvoteoriaa seuraavat ihmiset sittenkin niitä, jotka eivät kelpaa omana itsenään toiselle sukupuolelle?
Asiallista keskustelua aiheesta. Mikä on sinun markkina-arvosi?
Kommentit (843)
Normaali kirjoitti:
Markkina-arvo ja ihmisyys eivät mahdu samaan lauseeseen normaalijärkisellä ihmisellä, jos arvioisin oman ”markkina-arvoni” niin se on sama, kuin omanarvontuntoni. Kenelläkään ei ole niin paljon rahaa, että pystyisi sen ostamaan, sanokoon kuka mitä tahansa.
Turha lähteä sotkemaan erillisiä asioita keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
---
Tällaisen näkisin kenties hyödylliseksi ja mahdolliseksi. Huomautan kuitenkin, että tuo kaikki vaatii hemmetisti työtä. Aivan perustutkimuksen tasollakin koskien ihmisen käyttäytymistä. Realistisena aikavälinä toimivalle teorialle sovelluksineen pitäisin jotain 50-100 vuoden haarukkaa tällä haavaa. Ei kun hihat ylös ja hommiin!
Kiitän. Kaiken päätteeksi olemme kuin olemmekin yhtä mieltä siitä, että ilmiö on todellinen? Ehkä olemme jopa yhtä mieltä siitä, että yksilö kykenee soveltamaan ilmiöstä tietoiseksi tultuaan ilmiötä myös käytäntöön?
En tiedä, mikä ilmiö. Tiedän ja tiedostan, että potentiaalisten kumppanien määrä jokaiselle ihmiselle vaihtelee ja on henkilökohtainen eri joukkonsa. Se ei ole mikään erityisempi ilmiö, vaan se on aika intuitiivinen havainto siitä, että kaikki eivät kiinnostu kaikista ja voi pariutua kaikkien kanssa. Jos tätä tosiasiaa halutaan mallintaa tarkemmin, niin mikäpä siinä, mutta työsarkaa riittää.
Pariutumista se ei edelleenkään oikeastaan selitä, koska pariutuminen on kokonaan oma asiansa ja ulkona markkinakonseptin viimeisimmästäkin hännästä. Markkinoilta on jo haettu ne raparperit ja sitten kun aletaan kotona leipomaan piirakkaa valitusta raparperista, selviää, onnistuuko se vaiko eikö.
Koskas sitä painovoimaa alettiin muotoilemaan matemaattisilla malleilla? Antiikin Kreikassa, vaiko vasta Newtonin havaintojen jälkeen? Kukaan tuskin väittää, että ilmiö nimeltä painovoima muuttui olemassa olevaksi vasta sitten, kun omena Newtonin päähän putosi, eikö vain?
Täysin vastaavalla tavalla markkina-arvotietoisuutta on mahdollista hyödyntää, vaikka sen tarkka matemaattinen rajaus ja käsitteellinen fomrulointi olisikin vajaata.
Miten se on mahdollista?
Huomaa, että emme rinnasta nyt painovoiman olemassaoloa johonkin yhtä selkeään ilmiöön parisuhdemarkkinoilla. Kyseenalaista kun tässä vaiheessa on koko ilmiön olemassaolo tai ainakin sen muoto ja vaikutus. Siinä missä edes antiikissa kappaleet eivät leijailleet avaruuteen spontaanisti, joka ainoaan esitettyyn MAT-sääntöön tai ilmiökuvaukseen löytyy KASAPÄIN poikkeuksia, vastaesimerkkejä ja muuta falsifioivaa materiaalia.
Intuitiivinen käsitys painovoimasta oli muuten täysin väärä ihan kuten aiemmin mainitut flogistonitkin.
Totuus löytyy vain kovan tien kautta, oikotietä ei ole.
Edelleen: se että juuri minun matemaattinen osaamiseni ei riitä formuloimaan asiaa juuri sinua tyydyttävällä tavalla ei tee kyseistä ilmiötä olemassa olemattomaksi. Varsinkaan kun kenelläkään ei tunnu olevan esittää sitä parempaa mallia havainnollistaa ja ennustaa ihmisten pariutumista. Jos on niin kuuntelen mielelläni, siis jotain muuta kuin "ei se noin ole".
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön (kuten muutamat mt-ongelmaiset palstajankkaajat kovasti yrittävät). Yksittäinen ihminen ei ole koko tilasto, vain häviävän pieni osa tilastoa, etkä koskaan voi ennalta tietää, missä päässä Gaussin käyrää mennään.
Sinänsä suosittelen kirjaa, se avaa silmiä havainnoimaan monia arkipäivän ilmiöitä, jos ei ole aiemmin niitä huomannut. Teoriasta itsestään ei ole käytännön apua, sehän vain toteaa, että ihmiset pariutuvat parhaan mahdollisen kumppanin kanssa -- no daa.
Syy miksi naiset kieltävät MAT:n on negatiivisten esimerkkien käyttäminen.
"Minä en ollut kiinnostunut tietystä tasokkaasta miehestä, koska ei ollut kemiaa".
Olennaista on ymmärtää että MAT perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin. Jos komea mies A ei kiinnosta kaunista naista mutta komea mies B kiinnostaakin ja päätyy ko. naisen pariksi, MAT piti 100% paikkansa.
Havainnoimalla arkipäivän tilanteita havaitset nopeasti että Gaussin käyrän eri puolilla olevat eivät käytännössä koskaan pariudu keskenään.
Perin erikoinen teoria näin matematiikkaa opiskelleen näkökulmasta. Mutta voi kai sitä halutessaan teoriaksikin kutsua että karsitaan ideologiaan sopimattomat tapaukset ensin pois ja sitten todetaan että Kappas kun teoria näistä ennustaa 100% oikein. Voi itseäänkin kutsua Napoleoniksi niin halutessaan. Jälkimmäisellä päätyy suljetulle, ekalla näemmä vaan av:lle.
No mietitäänpä vaikka hetki:
Kaunis nainen pariutui tietyn komean ja menestyvän miehen kanssa.
Kaunis nainen ei pariutunut tietyn komean ja menestyvän miehen kanssa.
Mitä eroa näillä on? Miksiköhän ensimmäinen esimerkki on validi ja toinen ei?
Jos esitämme väitteen "kissat parittelevat kissojen eikä koirien kanssa", kumoaako tämän se että tietty kissa ei pitänyt tietystä kissasta?
Ei tietenkään. Hypoteesin kumoaa se jos kissa (esimerkissä korkeatasoinen nainen) parittelee koiran (esimerkissä matalatasoinen mies) kanssa.
Tästä syystä naiset käyttävät negatiivisia esimerkkejä, koska he lopulta itsekin tajuavat ettei korkeatasoinen nainen pariudu matalatasoisen miehen kanssa. Siksi otetaan esimerkiksi se ettei nainen pitänyt tietystä korkeatasoisesta miehestä - mutta pitikin toisesta korkeatasoisesta miehestä jonka kanssa lopulta pariutui.
Valikoivan näytteistämisen lisäksi teoria on kätevästi tautologinen, kun se ennustaa, että korkeatasoinen ei pariudu matalatasoise kanssa ja sitten korkea sekä matala taso MÄÄRITELLÄÄN tapahtuneiden pariutumisten pohjalta dogman mukaisesti niin, että henkilön oli oltava korkeatasoinen, jos kelpasi korkeatasoiselle.
Valuu kuin vesi hanhen selästä jokaikinen hypoteesin kumoava vastaesimerkki. Vaikka kaunis nai ruman, vaikka rikas nai köyhän, vaikka korkeassa asemassa oleva nai pummin, vaikka megatöhti nai narkkarin, aina sama virsi. Yhyy, poikkeuksia, yhyy, mutku sillä oli leuka/julkisuus/tissit/rahaa/lisääsatunnainenelämänmuuttuja. Naurettavaa ja läpinäkyvää. Hätäpaskana ripuloidaan kintuille sitten tuollainen "naiset sitäjatätä" -kuvotus.
Olen muuten mies btw.
Niin, tällaistahan tapahtuu ihan jatkuvasti, puolet elokuvatähtien puolisoista on pultsareita koska rakkaus nyt vain tapahtuu. Vai hetkinen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttäkää yksi viesti missä 121212 on palstailuhistoriansa aikana ollut oikeassa.
Minusta sillä on ihan paikkansapitäviä viestejä tässäkin ketjussa. Ja en ole 121212 vaan vanha nainen.
Sinäkin siis valitsit puolisosi hänen statuksen, tulotason ja ammatin perusteella. Osasyy valintaasi oli miehesi laatikkopää, jykevät leuat, metsästäjän silmät ja voimakkaat huulet. Menikö oikein? Turha selittää mitään rakkaudesta, yhteisistä arvoista ja tulevaisuuden suunnitelmista, koska tasoteoreetikkojen mielestä ne ovat merkityksettömiä parinvalinnassa.
Sinun tärkein antisi parisuhteeseen oli nuori ikä, hoikkuus, isot ja kiinteä rinnat sekä tiukka pimpsa. Menikö tämäkin oikein?
Ei tässä ketjussa lukenut tuollaisia vai jäikö jokin sivu lukematta (en lukenut kovin huolellisesti). Alitajuisesti nainen hakee miestä, joka pystyy turvaamaan jälkeläiset eli pitkää, miehekästä ja korkean statuksen ominaisuuksien miestä, kun taas mies hakee mahdollisimman kaunista naista. Ja kyllä, näen omankin pariutumiseni perustan tuollaisissa tiedostamattomissa kriteereissä. Niiden sanominen ääneen ei ole vain poliittisesti korrektia.
En tiedä onko kyse poliittisesta korrektiudesta, mutta joissakin ihmisissä asioiden tarkastelu raadollisten tosiseikkojen kautta aiheuttaa suorastaan paniikinomaisen kauhureaktion ja puolustautumisrefleksin. En tiedä mistä se johtuu, joutuvatko he sitten arvioimaan uudelleen omia valintojaan ja käsitystään itsestään ja muista.
Sehän tässä onkin suorastaan pelottavaa. Keskustellessani asiasta pitkäaikaisen ystäväni kanssa hän kiihtyi silminnähden, ja äänen kohottua karjunnan tasolle päätin lopettaa. Vaikutelmaksi jäi, että seuraavaksi hän olisi hyökännyt fyysisesti kimppuuni, ellen olisi tilanteesta väistynyt. Ja siis kaiken aikaa markkina-arvoon liittyvistä asioista puhuttiin yleisellä tasolla menemättä meidän kummankaan parisuhdehistoriaan lainkaan.
Luonnollisesti olen tuon illan jälkeen pitänyt etäisyyttä kyseiseen ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttäkää yksi viesti missä 121212 on palstailuhistoriansa aikana ollut oikeassa.
Minusta sillä on ihan paikkansapitäviä viestejä tässäkin ketjussa. Ja en ole 121212 vaan vanha nainen.
Sinäkin siis valitsit puolisosi hänen statuksen, tulotason ja ammatin perusteella. Osasyy valintaasi oli miehesi laatikkopää, jykevät leuat, metsästäjän silmät ja voimakkaat huulet. Menikö oikein? Turha selittää mitään rakkaudesta, yhteisistä arvoista ja tulevaisuuden suunnitelmista, koska tasoteoreetikkojen mielestä ne ovat merkityksettömiä parinvalinnassa.
Sinun tärkein antisi parisuhteeseen oli nuori ikä, hoikkuus, isot ja kiinteä rinnat sekä tiukka pimpsa. Menikö tämäkin oikein?
Ei tässä ketjussa lukenut tuollaisia vai jäikö jokin sivu lukematta (en lukenut kovin huolellisesti). Alitajuisesti nainen hakee miestä, joka pystyy turvaamaan jälkeläiset eli pitkää, miehekästä ja korkean statuksen ominaisuuksien miestä, kun taas mies hakee mahdollisimman kaunista naista. Ja kyllä, näen omankin pariutumiseni perustan tuollaisissa tiedostamattomissa kriteereissä. Niiden sanominen ääneen ei ole vain poliittisesti korrektia.
En tiedä onko kyse poliittisesta korrektiudesta, mutta joissakin ihmisissä asioiden tarkastelu raadollisten tosiseikkojen kautta aiheuttaa suorastaan paniikinomaisen kauhureaktion ja puolustautumisrefleksin. En tiedä mistä se johtuu, joutuvatko he sitten arvioimaan uudelleen omia valintojaan ja käsitystään itsestään ja muista.
Linkittäisitkö tähän ne kauhureaktiot, mitä tässä keskusteluketjussa on ollut, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön (kuten muutamat mt-ongelmaiset palstajankkaajat kovasti yrittävät). Yksittäinen ihminen ei ole koko tilasto, vain häviävän pieni osa tilastoa, etkä koskaan voi ennalta tietää, missä päässä Gaussin käyrää mennään.
Sinänsä suosittelen kirjaa, se avaa silmiä havainnoimaan monia arkipäivän ilmiöitä, jos ei ole aiemmin niitä huomannut. Teoriasta itsestään ei ole käytännön apua, sehän vain toteaa, että ihmiset pariutuvat parhaan mahdollisen kumppanin kanssa -- no daa.
Syy miksi naiset kieltävät MAT:n on negatiivisten esimerkkien käyttäminen.
"Minä en ollut kiinnostunut tietystä tasokkaasta miehestä, koska ei ollut kemiaa".
Olennaista on ymmärtää että MAT perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin. Jos komea mies A ei kiinnosta kaunista naista mutta komea mies B kiinnostaakin ja päätyy ko. naisen pariksi, MAT piti 100% paikkansa.
Havainnoimalla arkipäivän tilanteita havaitset nopeasti että Gaussin käyrän eri puolilla olevat eivät käytännössä koskaan pariudu keskenään.
Perin erikoinen teoria näin matematiikkaa opiskelleen näkökulmasta. Mutta voi kai sitä halutessaan teoriaksikin kutsua että karsitaan ideologiaan sopimattomat tapaukset ensin pois ja sitten todetaan että Kappas kun teoria näistä ennustaa 100% oikein. Voi itseäänkin kutsua Napoleoniksi niin halutessaan. Jälkimmäisellä päätyy suljetulle, ekalla näemmä vaan av:lle.
No mietitäänpä vaikka hetki:
Kaunis nainen pariutui tietyn komean ja menestyvän miehen kanssa.
Kaunis nainen ei pariutunut tietyn komean ja menestyvän miehen kanssa.
Mitä eroa näillä on? Miksiköhän ensimmäinen esimerkki on validi ja toinen ei?
Jos esitämme väitteen "kissat parittelevat kissojen eikä koirien kanssa", kumoaako tämän se että tietty kissa ei pitänyt tietystä kissasta?
Ei tietenkään. Hypoteesin kumoaa se jos kissa (esimerkissä korkeatasoinen nainen) parittelee koiran (esimerkissä matalatasoinen mies) kanssa.
Tästä syystä naiset käyttävät negatiivisia esimerkkejä, koska he lopulta itsekin tajuavat ettei korkeatasoinen nainen pariudu matalatasoisen miehen kanssa. Siksi otetaan esimerkiksi se ettei nainen pitänyt tietystä korkeatasoisesta miehestä - mutta pitikin toisesta korkeatasoisesta miehestä jonka kanssa lopulta pariutui.
Valikoivan näytteistämisen lisäksi teoria on kätevästi tautologinen, kun se ennustaa, että korkeatasoinen ei pariudu matalatasoise kanssa ja sitten korkea sekä matala taso MÄÄRITELLÄÄN tapahtuneiden pariutumisten pohjalta dogman mukaisesti niin, että henkilön oli oltava korkeatasoinen, jos kelpasi korkeatasoiselle.
Valuu kuin vesi hanhen selästä jokaikinen hypoteesin kumoava vastaesimerkki. Vaikka kaunis nai ruman, vaikka rikas nai köyhän, vaikka korkeassa asemassa oleva nai pummin, vaikka megatöhti nai narkkarin, aina sama virsi. Yhyy, poikkeuksia, yhyy, mutku sillä oli leuka/julkisuus/tissit/rahaa/lisääsatunnainenelämänmuuttuja. Naurettavaa ja läpinäkyvää. Hätäpaskana ripuloidaan kintuille sitten tuollainen "naiset sitäjatätä" -kuvotus.
Olen muuten mies btw.
Niin, tällaistahan tapahtuu ihan jatkuvasti, puolet elokuvatähtien puolisoista on pultsareita koska rakkaus nyt vain tapahtuu. Vai hetkinen..
Puolet on oma olkinukkesi ja lapsellinen yritys sivuuttaa argumentti pilkanteolla. Yksikin vastaesimerkki riittää falsifioimaan hypoteesin kun väite on kategorinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
---
Tällaisen näkisin kenties hyödylliseksi ja mahdolliseksi. Huomautan kuitenkin, että tuo kaikki vaatii hemmetisti työtä. Aivan perustutkimuksen tasollakin koskien ihmisen käyttäytymistä. Realistisena aikavälinä toimivalle teorialle sovelluksineen pitäisin jotain 50-100 vuoden haarukkaa tällä haavaa. Ei kun hihat ylös ja hommiin!
Kiitän. Kaiken päätteeksi olemme kuin olemmekin yhtä mieltä siitä, että ilmiö on todellinen? Ehkä olemme jopa yhtä mieltä siitä, että yksilö kykenee soveltamaan ilmiöstä tietoiseksi tultuaan ilmiötä myös käytäntöön?
En tiedä, mikä ilmiö. Tiedän ja tiedostan, että potentiaalisten kumppanien määrä jokaiselle ihmiselle vaihtelee ja on henkilökohtainen eri joukkonsa. Se ei ole mikään erityisempi ilmiö, vaan se on aika intuitiivinen havainto siitä, että kaikki eivät kiinnostu kaikista ja voi pariutua kaikkien kanssa. Jos tätä tosiasiaa halutaan mallintaa tarkemmin, niin mikäpä siinä, mutta työsarkaa riittää.
Pariutumista se ei edelleenkään oikeastaan selitä, koska pariutuminen on kokonaan oma asiansa ja ulkona markkinakonseptin viimeisimmästäkin hännästä. Markkinoilta on jo haettu ne raparperit ja sitten kun aletaan kotona leipomaan piirakkaa valitusta raparperista, selviää, onnistuuko se vaiko eikö.
Koskas sitä painovoimaa alettiin muotoilemaan matemaattisilla malleilla? Antiikin Kreikassa, vaiko vasta Newtonin havaintojen jälkeen? Kukaan tuskin väittää, että ilmiö nimeltä painovoima muuttui olemassa olevaksi vasta sitten, kun omena Newtonin päähän putosi, eikö vain?
Täysin vastaavalla tavalla markkina-arvotietoisuutta on mahdollista hyödyntää, vaikka sen tarkka matemaattinen rajaus ja käsitteellinen fomrulointi olisikin vajaata.
Miten se on mahdollista?
Huomaa, että emme rinnasta nyt painovoiman olemassaoloa johonkin yhtä selkeään ilmiöön parisuhdemarkkinoilla. Kyseenalaista kun tässä vaiheessa on koko ilmiön olemassaolo tai ainakin sen muoto ja vaikutus. Siinä missä edes antiikissa kappaleet eivät leijailleet avaruuteen spontaanisti, joka ainoaan esitettyyn MAT-sääntöön tai ilmiökuvaukseen löytyy KASAPÄIN poikkeuksia, vastaesimerkkejä ja muuta falsifioivaa materiaalia.
Intuitiivinen käsitys painovoimasta oli muuten täysin väärä ihan kuten aiemmin mainitut flogistonitkin.
Totuus löytyy vain kovan tien kautta, oikotietä ei ole.
Edelleen: se että juuri minun matemaattinen osaamiseni ei riitä formuloimaan asiaa juuri sinua tyydyttävällä tavalla ei tee kyseistä ilmiötä olemassa olemattomaksi. Varsinkaan kun kenelläkään ei tunnu olevan esittää sitä parempaa mallia havainnollistaa ja ennustaa ihmisten pariutumista. Jos on niin kuuntelen mielelläni, siis jotain muuta kuin "ei se noin ole".
”Paremman puute” ei ole mikään puoltava argumentti edelleenkään. Asioille ei ole pakko olla ainuttakaan toimivaa selitystä. On omakohtainen ongelma jos sellaisen puute jotenkin vaivaa.
Ilmiön olemassaolon välittäjän tehtävä on osoittaa ilmiön olemassaolo. Nyt ei ole edes selvää, mikä tarkalleen on väitetty ilmiö. On vain luja usko uskovaisilla että kyllä se on ja varmaan onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tasoteoria monelle mukava fiktio mihin paeta aikuistumisen paineita.
Kyllä se fiktio on jossain ihan muualla, mutta kummasti pariutuminen noudattaa tietyjä lainalaisuuksia jos sen vain haluaa nähdä.
Jos sen vain haluaa nähdä. Siinäpä se asian ydin. Teoria joka on riippuvainen halusta nähdä jotain on puhdasta huuhaata ja uskontoa. Uskovainen näkee jumalan ihmetekoja kaikessa ympärillään, jos haluaa. Luonnontiede ei, koska se perustui vain mitattavaan, ei jonkun haluun.
Katselen asuntoja. Kyllä, markkinat määräävät hinnan mutta minulle omakotitalo Tuusulasta on arvoton koska se laskisi elämäänlaatuani.
Tämä toimii samoin. Lopulta ihmisille sillä ei ole merkitystä miten ne markkinat menee vaan mistä itse pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon kyllä tasoihin. Esimerkiksi minä eron jälkeen halusin naisen joka ei ole ylipainoinen, työtön ja matalasti koulutettu. Seksikin piti kiinnostaa. Määritin siis tason, ja josta pidin kiinni. Löysin etsimäni ja tästä on nyt neljä vuotta aikaa. Itseni veroisen siis halusin. Ai niin, tatuoinnit oli ehdoton no-go. M45
Itse joskus tapailin miestä, joka halusi minun hieman pulskistuvan naisellisemmaksi ja halveksui korkeaa koulutustani. Hän olisi halunnut kätevän emännän, joka osaa laittaa hyvää ruokaa ja tykkää siivoamisesta eikä haihattele kaiken maailman abstraktien teorioiden parissa. Seksuaalisen halun näyttäminen oli hänen mielestään röyhkeää, koska vain hän saattoi ilmaista haluaan. Olinko minä sinusta liian matalatasoinen hänelle? Hän oli kyllä oikein komea mies, jolla oli vaikea alkoholiongelma ja rahat aina loppu. Naiset olivat aina hänestä pitäneet, mutta kukaan ei häntä sietänyt kovin pitkään. Onko hän sinusta alfauros vai ATM? Vaikea nämä tasoteoriajutut ja siksi kysyn sinulta, kun näytät niistä tietävän jotain.
Tekstistäsi päätellen mies ei ollut sinulle riittävän tasokas, ja miehelle sinä taas olit liian tasokas. Ymmärsit aikaisemman tekstini väärin.
Kun uutta parisuhdetta aloin haaveilemaan, niin tietysti minulla oli joukko ominaisuuksia joita arvotin naisessa, ja tästä kokonaisuudesta muodostui mielessäni taso josta en halunnut tinkiä. Kuten sanoin, tärkeitä arvoja oli:
- ikää max. 5 vuotta nuorempi, tai 5 vuotta vanhempi
- ulkonäkö joka miellyttää (tässä siis paino, pituus, tissit, kauneus jne.)
- elämänhallinta (koulutus, työpaikka, terveys, liikunta jne.)
- en voisi elää kahta elintasoa, joten molemmilla täytyy olla samankaltaiset tulot
- lapsia piti ehdottomasti olla, mutta vähintäänkin iältään teinejä, tai jo kotoa pois muuttaneita (itsellä myös näin)
- haluaa läheisyyttä, halauksia, suukkoja, seksiä sekä yhteistä tekemistä, ja molemmilla saman kaltainen näkemys tulevaisuudesta ja haaveista
Sekä tietysti joukko vähäpätöisempiä ominaisuuksia joista olin valmis joustamaan, ja joiden arvoa en laskenut kovin isoiksi. Huomaa nyt, tämä oli minun tasoni tulevalle kumppanille, enkä tietenkää voinut tietää riittääkö oma tasoni naiselle. En minä ihan tunteeton mulkviksti ole. Kävin kyllä treffeillä naisten kanssa vaikka etukäteistietojen perusteella jo arvasin ettei luultavasti natsaa, mutta halusin kuitenkin mieluummin katsoa kuin katua. Kohdalle osui myös nainen jonka tiesin olevan minulle liian tasokas, ja niinhän se olikin. Fiksu kuitenkin, ja sanoi rehellisesti ettei valitettavasti näe meille tulevaisuutta.
Mukava naisia oli kaikki, mutta vain se yksi (joka riittää minulle) läpäisi seulan, ja onneksi minäkin olin mieluinen hänelle. Btw, se nainen on minua 5 vuotta vanhempi.
Kuten huomaat, uskon että tasot (markkina-arvo) on olemassa, ja meistä jokainen saa asettaa sellaisen kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon kyllä tasoihin. Esimerkiksi minä eron jälkeen halusin naisen joka ei ole ylipainoinen, työtön ja matalasti koulutettu. Seksikin piti kiinnostaa. Määritin siis tason, ja josta pidin kiinni. Löysin etsimäni ja tästä on nyt neljä vuotta aikaa. Itseni veroisen siis halusin. Ai niin, tatuoinnit oli ehdoton no-go. M45
Itse joskus tapailin miestä, joka halusi minun hieman pulskistuvan naisellisemmaksi ja halveksui korkeaa koulutustani. Hän olisi halunnut kätevän emännän, joka osaa laittaa hyvää ruokaa ja tykkää siivoamisesta eikä haihattele kaiken maailman abstraktien teorioiden parissa. Seksuaalisen halun näyttäminen oli hänen mielestään röyhkeää, koska vain hän saattoi ilmaista haluaan. Olinko minä sinusta liian matalatasoinen hänelle? Hän oli kyllä oikein komea mies, jolla oli vaikea alkoholiongelma ja rahat aina loppu. Naiset olivat aina hänestä pitäneet, mutta kukaan ei häntä sietänyt kovin pitkään. Onko hän sinusta alfauros vai ATM? Vaikea nämä tasoteoriajutut ja siksi kysyn sinulta, kun näytät niistä tietävän jotain.
Tekstistäsi päätellen mies ei ollut sinulle riittävän tasokas, ja miehelle sinä taas olit liian tasokas. Ymmärsit aikaisemman tekstini väärin.
Kun uutta parisuhdetta aloin haaveilemaan, niin tietysti minulla oli joukko ominaisuuksia joita arvotin naisessa, ja tästä kokonaisuudesta muodostui mielessäni taso josta en halunnut tinkiä. Kuten sanoin, tärkeitä arvoja oli:
- ikää max. 5 vuotta nuorempi, tai 5 vuotta vanhempi
- ulkonäkö joka miellyttää (tässä siis paino, pituus, tissit, kauneus jne.)
- elämänhallinta (koulutus, työpaikka, terveys, liikunta jne.)
- en voisi elää kahta elintasoa, joten molemmilla täytyy olla samankaltaiset tulot
- lapsia piti ehdottomasti olla, mutta vähintäänkin iältään teinejä, tai jo kotoa pois muuttaneita (itsellä myös näin)
- haluaa läheisyyttä, halauksia, suukkoja, seksiä sekä yhteistä tekemistä, ja molemmilla saman kaltainen näkemys tulevaisuudesta ja haaveista
Sekä tietysti joukko vähäpätöisempiä ominaisuuksia joista olin valmis joustamaan, ja joiden arvoa en laskenut kovin isoiksi. Huomaa nyt, tämä oli minun tasoni tulevalle kumppanille, enkä tietenkää voinut tietää riittääkö oma tasoni naiselle. En minä ihan tunteeton mulkviksti ole. Kävin kyllä treffeillä naisten kanssa vaikka etukäteistietojen perusteella jo arvasin ettei luultavasti natsaa, mutta halusin kuitenkin mieluummin katsoa kuin katua. Kohdalle osui myös nainen jonka tiesin olevan minulle liian tasokas, ja niinhän se olikin. Fiksu kuitenkin, ja sanoi rehellisesti ettei valitettavasti näe meille tulevaisuutta.
Mukava naisia oli kaikki, mutta vain se yksi (joka riittää minulle) läpäisi seulan, ja onneksi minäkin olin mieluinen hänelle. Btw, se nainen on minua 5 vuotta vanhempi.
Kuten huomaat, uskon että tasot (markkina-arvo) on olemassa, ja meistä jokainen saa asettaa sellaisen kuin haluaa.
Eihän nuo ole tasoja, nuohan ovat ominaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon kyllä tasoihin. Esimerkiksi minä eron jälkeen halusin naisen joka ei ole ylipainoinen, työtön ja matalasti koulutettu. Seksikin piti kiinnostaa. Määritin siis tason, ja josta pidin kiinni. Löysin etsimäni ja tästä on nyt neljä vuotta aikaa. Itseni veroisen siis halusin. Ai niin, tatuoinnit oli ehdoton no-go. M45
Itse joskus tapailin miestä, joka halusi minun hieman pulskistuvan naisellisemmaksi ja halveksui korkeaa koulutustani. Hän olisi halunnut kätevän emännän, joka osaa laittaa hyvää ruokaa ja tykkää siivoamisesta eikä haihattele kaiken maailman abstraktien teorioiden parissa. Seksuaalisen halun näyttäminen oli hänen mielestään röyhkeää, koska vain hän saattoi ilmaista haluaan. Olinko minä sinusta liian matalatasoinen hänelle? Hän oli kyllä oikein komea mies, jolla oli vaikea alkoholiongelma ja rahat aina loppu. Naiset olivat aina hänestä pitäneet, mutta kukaan ei häntä sietänyt kovin pitkään. Onko hän sinusta alfauros vai ATM? Vaikea nämä tasoteoriajutut ja siksi kysyn sinulta, kun näytät niistä tietävän jotain.
Tekstistäsi päätellen mies ei ollut sinulle riittävän tasokas, ja miehelle sinä taas olit liian tasokas. Ymmärsit aikaisemman tekstini väärin.
Kun uutta parisuhdetta aloin haaveilemaan, niin tietysti minulla oli joukko ominaisuuksia joita arvotin naisessa, ja tästä kokonaisuudesta muodostui mielessäni taso josta en halunnut tinkiä. Kuten sanoin, tärkeitä arvoja oli:
- ikää max. 5 vuotta nuorempi, tai 5 vuotta vanhempi
- ulkonäkö joka miellyttää (tässä siis paino, pituus, tissit, kauneus jne.)
- elämänhallinta (koulutus, työpaikka, terveys, liikunta jne.)
- en voisi elää kahta elintasoa, joten molemmilla täytyy olla samankaltaiset tulot
- lapsia piti ehdottomasti olla, mutta vähintäänkin iältään teinejä, tai jo kotoa pois muuttaneita (itsellä myös näin)
- haluaa läheisyyttä, halauksia, suukkoja, seksiä sekä yhteistä tekemistä, ja molemmilla saman kaltainen näkemys tulevaisuudesta ja haaveista
Sekä tietysti joukko vähäpätöisempiä ominaisuuksia joista olin valmis joustamaan, ja joiden arvoa en laskenut kovin isoiksi. Huomaa nyt, tämä oli minun tasoni tulevalle kumppanille, enkä tietenkää voinut tietää riittääkö oma tasoni naiselle. En minä ihan tunteeton mulkviksti ole. Kävin kyllä treffeillä naisten kanssa vaikka etukäteistietojen perusteella jo arvasin ettei luultavasti natsaa, mutta halusin kuitenkin mieluummin katsoa kuin katua. Kohdalle osui myös nainen jonka tiesin olevan minulle liian tasokas, ja niinhän se olikin. Fiksu kuitenkin, ja sanoi rehellisesti ettei valitettavasti näe meille tulevaisuutta.
Mukava naisia oli kaikki, mutta vain se yksi (joka riittää minulle) läpäisi seulan, ja onneksi minäkin olin mieluinen hänelle. Btw, se nainen on minua 5 vuotta vanhempi.
Kuten huomaat, uskon että tasot (markkina-arvo) on olemassa, ja meistä jokainen saa asettaa sellaisen kuin haluaa.
Eihän nuo ole tasoja, nuohan ovat ominaisuuksia.
Okein ja väärin. Ne on ominaisuuksia joilla on jokin arvo, ja arvojen summa muodostaa tason.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön ---
Markkina-arvokuvioista tietoiseksi tuleminen nimenomaan auttaa käytännössä.
Otan esimerkin elävästä elämästä. Ja kyllä: yksi esimerkki ei ole riittävä otos tutkimustulokseksi. Ja kyllä: muutan joitakin yksityiskohtia pointin kärsimättä tunnistuksen vaikeuttamiseksi.
Esimerkin mies on itse 180-senttinen, niin sanotusti normaalivartaloinen matematiikan maisteri. Hänen oma unelmansa olisi 180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo. Esimerkin mies on kuitenkin tietoinen markkina-arvokuvioista. Siksi hänen elämänsä "valloitukset" ovat olleet hyvinkin vaihtelevia, mutta kaikilla niillä on muutama yhteinen ominaisuus havaittavissa.
Jaa että mitkä ominaisuudet ovat kaikilla nähtävissä? Kaikki hänen valloituksensa ovat olleet a) miestä itseään lyhyempiä, b) miestä itseään vähemmän koulutettuja, c) pitkähiuksisia, d) normaalipainoisia tai laihoja ja e) tienaavat vähemmän kuin mies itse.
Joukkoon mahtuu tietääkseni tasan kaksi vaaleaa 180-senttistä pitkäraajaista naista, mutta kummallakaan ei ollut fitness-vartaloa (en itse nähnyt heitä alasti, mutta oletan). Markkina-arvokuvioista tietoinen esimerkin mies ei hämmästynyt siitä, että kelpasi näille kahdelle naiselle vain lyhyemmäksi aikaa niin sanotuksi vakipanoksi. Lämmöllä hän kuitenkin näitä kumpaakin muistelee poikain saunareissuilla muutaman kaljan jälkeen. Niin tekisin minäkin.
Suurta vaihtelua on sitten esiintynyt valloitusten rodussa (valkoinen / musta / aasialainen), pituudessa (155-180 cm), koulutuksessa (peruskoulusta maisteriksi ja kaikki siltä väliltä) ja ammateissa (työttömästä kampaajasta biokemian tutkijaan).
Lopulta puolisoksi valikoitui noin 175-senttinen aasialainen nainen (siis huomattavan pitkä aasialaiseksi), joka on miestä itseään muistaakseni kaksi vuotta nuorempi. Ja koulutus hänellä on suunnilleen maisteria vastaava. Ovat olleet kohta kymmenisen vuotta naimisissa, ja ainakin sivusta seuraten ovat tyytyväisiä.
NÄIN toimii markkina-arvotietoinen mies. Hän 1) tiedostaa naisten vaatimukset, hän 2) tiedostaa omat vahvuutensa, ja 3) sovittaa strategiansa tilanteen vaatimalla tavalla. Ja lopulta 4) saavuttaa etsimänsä, ja on onnellinen.
Mies ei siis missään vaiheessa rakastunut vaan hän valkkasi itselleen puolison kuin olisi autoa ostanut itselleen. Noinhan ne markkina-arvoteoreetikot toimii.
Väitätkö että sinä voisit rakastua ihan keneen tahansa, riippumatta mistään ulkoisista tekijöistä? Ihan sattumankauppaa vain on kaikki, voi löytää itsensä vaikka 30 vuotta vanhemman katupultsarin sylistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmantähdet ovat sikäli hyvä esimerkki, että heidän statuksensa kompensoi muita puutteita kuten ulkonäköä. Monet ovat kiinnostuneita julkkiksista, vaikka eivät kaikki olekaan.
Ihan yhtä lailla tavallisen tallaajan hyvä huumorintaju kompensoi kalapuikkoviikset ja matkailutaidot rytmitajun puutteen ja sininen silmä ruskean silmän. Ja x y:n ja ä ö:n. Jokainen ihminen on osiensa summa ja näistä osista jotkut viehättää jotakuta ja toiset jotakuta muuta.
Mutta eikun täällä pitää puhua suu supussa mark-ki-na-ar-vo-te-o-ri-as-ta.
Onhan ihmisen pariutumiskäytyminen nyt perin juurin mielenkiintoista. Ja miksi olet tässä ketjussa, joka käsittelee markkina-arvoteorioita, jos ei sinua edes kiinnosta? Miksi sinua ylipäänsä häiritsee se mistä muut ihmiset keskustelevat?
Joo, käyttäytyminen kiinnostaa kyllä kovasti. Sen sijaan kaikenlaisten misogynististen foliopipojen kyökkipsykologiset tee-se-itse-"teoriat" joiden kutsuminen teoriaksi on itse asiassa melkoinen tieteellinen häpäisy oikeaa käyttäytymistiedettä kohtaan, eivät oikein houkuttele tai mairittele. Väärän ja harhaanjohtavan, ehkä jollekin tuhoisan tiedon levittämisen torppaaminen on tieteellis-rationaalisesti orientoituneelle skeptikolle sydämen asia ja elämäntehtävä. Yksikin laasastelulta pelastettu nuori miespolo on kaiken vaivan arvoinen. Jonkun ihmisen elämän onnellisuus voi oikeasti riippua siitä, meneekö hän halpaan ja valitsee ihan väärän puolison tai vaihtoehtoisesti ei uskalla tavoitella itselleen sopivaa, koska joku höynäytti hänet uskomaan, ettei hänen tasonsa riitä.
Eri ja sivusta mutta samalla asialla.
Unohtakaa nyt se Laasanen. Tämä ilmiö ei ole hänen keksintönsä, hän vain oli se joka alkoi laittaa sitä paperille teorian muodossa ja siinä muodossa se on jostain syystä hirveän vaikea niellä ihmisille, vaikka kaikki tietävät elämänkokemuksellaan mistä on kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön ---
Markkina-arvokuvioista tietoiseksi tuleminen nimenomaan auttaa käytännössä.
Otan esimerkin elävästä elämästä. Ja kyllä: yksi esimerkki ei ole riittävä otos tutkimustulokseksi. Ja kyllä: muutan joitakin yksityiskohtia pointin kärsimättä tunnistuksen vaikeuttamiseksi.
Esimerkin mies on itse 180-senttinen, niin sanotusti normaalivartaloinen matematiikan maisteri. Hänen oma unelmansa olisi 180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo. Esimerkin mies on kuitenkin tietoinen markkina-arvokuvioista. Siksi hänen elämänsä "valloitukset" ovat olleet hyvinkin vaihtelevia, mutta kaikilla niillä on muutama yhteinen ominaisuus havaittavissa.
Jaa että mitkä ominaisuudet ovat kaikilla nähtävissä? Kaikki hänen valloituksensa ovat olleet a) miestä itseään lyhyempiä, b) miestä itseään vähemmän koulutettuja, c) pitkähiuksisia, d) normaalipainoisia tai laihoja ja e) tienaavat vähemmän kuin mies itse.
Joukkoon mahtuu tietääkseni tasan kaksi vaaleaa 180-senttistä pitkäraajaista naista, mutta kummallakaan ei ollut fitness-vartaloa (en itse nähnyt heitä alasti, mutta oletan). Markkina-arvokuvioista tietoinen esimerkin mies ei hämmästynyt siitä, että kelpasi näille kahdelle naiselle vain lyhyemmäksi aikaa niin sanotuksi vakipanoksi. Lämmöllä hän kuitenkin näitä kumpaakin muistelee poikain saunareissuilla muutaman kaljan jälkeen. Niin tekisin minäkin.
Suurta vaihtelua on sitten esiintynyt valloitusten rodussa (valkoinen / musta / aasialainen), pituudessa (155-180 cm), koulutuksessa (peruskoulusta maisteriksi ja kaikki siltä väliltä) ja ammateissa (työttömästä kampaajasta biokemian tutkijaan).
Lopulta puolisoksi valikoitui noin 175-senttinen aasialainen nainen (siis huomattavan pitkä aasialaiseksi), joka on miestä itseään muistaakseni kaksi vuotta nuorempi. Ja koulutus hänellä on suunnilleen maisteria vastaava. Ovat olleet kohta kymmenisen vuotta naimisissa, ja ainakin sivusta seuraten ovat tyytyväisiä.
NÄIN toimii markkina-arvotietoinen mies. Hän 1) tiedostaa naisten vaatimukset, hän 2) tiedostaa omat vahvuutensa, ja 3) sovittaa strategiansa tilanteen vaatimalla tavalla. Ja lopulta 4) saavuttaa etsimänsä, ja on onnellinen.
Mies ei siis missään vaiheessa rakastunut vaan hän valkkasi itselleen puolison kuin olisi autoa ostanut itselleen. Noinhan ne markkina-arvoteoreetikot toimii.
Väitätkö että sinä voisit rakastua ihan keneen tahansa, riippumatta mistään ulkoisista tekijöistä? Ihan sattumankauppaa vain on kaikki, voi löytää itsensä vaikka 30 vuotta vanhemman katupultsarin sylistä?
En käytä alkoholia, joten alkoholia lähes työkseen käyttävä ei ole minulle sopiva kumppani. Ihan sama, vaikka mies olisi vielä töissä, olisi johtavassa asemassa ja käyttäisi päivittäin pukua. Mistäs tiedät, vaikka pultsari on aiemmin ollut tuossa asemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
---
Tällaisen näkisin kenties hyödylliseksi ja mahdolliseksi. Huomautan kuitenkin, että tuo kaikki vaatii hemmetisti työtä. Aivan perustutkimuksen tasollakin koskien ihmisen käyttäytymistä. Realistisena aikavälinä toimivalle teorialle sovelluksineen pitäisin jotain 50-100 vuoden haarukkaa tällä haavaa. Ei kun hihat ylös ja hommiin!
Kiitän. Kaiken päätteeksi olemme kuin olemmekin yhtä mieltä siitä, että ilmiö on todellinen? Ehkä olemme jopa yhtä mieltä siitä, että yksilö kykenee soveltamaan ilmiöstä tietoiseksi tultuaan ilmiötä myös käytäntöön?
En tiedä, mikä ilmiö. Tiedän ja tiedostan, että potentiaalisten kumppanien määrä jokaiselle ihmiselle vaihtelee ja on henkilökohtainen eri joukkonsa. Se ei ole mikään erityisempi ilmiö, vaan se on aika intuitiivinen havainto siitä, että kaikki eivät kiinnostu kaikista ja voi pariutua kaikkien kanssa. Jos tätä tosiasiaa halutaan mallintaa tarkemmin, niin mikäpä siinä, mutta työsarkaa riittää.
Pariutumista se ei edelleenkään oikeastaan selitä, koska pariutuminen on kokonaan oma asiansa ja ulkona markkinakonseptin viimeisimmästäkin hännästä. Markkinoilta on jo haettu ne raparperit ja sitten kun aletaan kotona leipomaan piirakkaa valitusta raparperista, selviää, onnistuuko se vaiko eikö.
Koskas sitä painovoimaa alettiin muotoilemaan matemaattisilla malleilla? Antiikin Kreikassa, vaiko vasta Newtonin havaintojen jälkeen? Kukaan tuskin väittää, että ilmiö nimeltä painovoima muuttui olemassa olevaksi vasta sitten, kun omena Newtonin päähän putosi, eikö vain?
Täysin vastaavalla tavalla markkina-arvotietoisuutta on mahdollista hyödyntää, vaikka sen tarkka matemaattinen rajaus ja käsitteellinen fomrulointi olisikin vajaata.
Miten se on mahdollista?
Huomaa, että emme rinnasta nyt painovoiman olemassaoloa johonkin yhtä selkeään ilmiöön parisuhdemarkkinoilla. Kyseenalaista kun tässä vaiheessa on koko ilmiön olemassaolo tai ainakin sen muoto ja vaikutus. Siinä missä edes antiikissa kappaleet eivät leijailleet avaruuteen spontaanisti, joka ainoaan esitettyyn MAT-sääntöön tai ilmiökuvaukseen löytyy KASAPÄIN poikkeuksia, vastaesimerkkejä ja muuta falsifioivaa materiaalia.
Intuitiivinen käsitys painovoimasta oli muuten täysin väärä ihan kuten aiemmin mainitut flogistonitkin.
Totuus löytyy vain kovan tien kautta, oikotietä ei ole.
Edelleen: se että juuri minun matemaattinen osaamiseni ei riitä formuloimaan asiaa juuri sinua tyydyttävällä tavalla ei tee kyseistä ilmiötä olemassa olemattomaksi. Varsinkaan kun kenelläkään ei tunnu olevan esittää sitä parempaa mallia havainnollistaa ja ennustaa ihmisten pariutumista. Jos on niin kuuntelen mielelläni, siis jotain muuta kuin "ei se noin ole".
”Paremman puute” ei ole mikään puoltava argumentti edelleenkään. Asioille ei ole pakko olla ainuttakaan toimivaa selitystä. On omakohtainen ongelma jos sellaisen puute jotenkin vaivaa.
Ilmiön olemassaolon välittäjän tehtävä on osoittaa ilmiön olemassaolo. Nyt ei ole edes selvää, mikä tarkalleen on väitetty ilmiö. On vain luja usko uskovaisilla että kyllä se on ja varmaan onkin.
Teen sen johtopäätöksen, että siirryit jossain vaiheessa vakavasta käsittelystä silkkaan trollailuun. Älynlahjasi nimittäin riittävät kirkkaasti seksuaalisen markkina-arvon käsitteen ymmärtämiseen ja siihen, että se vaikuttaa ihmisen menestykseen etsittäessä (lyhyt- tai pitkäaikaista) kumppania vastakkaisesta (tai samasta) sukupuolesta.
Ehkä haluat ihan vain piruuttasi kokeilla tylsän työpäivän viihteeksi, minkä reaktion saat aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon kyllä tasoihin. Esimerkiksi minä eron jälkeen halusin naisen joka ei ole ylipainoinen, työtön ja matalasti koulutettu. Seksikin piti kiinnostaa. Määritin siis tason, ja josta pidin kiinni. Löysin etsimäni ja tästä on nyt neljä vuotta aikaa. Itseni veroisen siis halusin. Ai niin, tatuoinnit oli ehdoton no-go. M45
Itse joskus tapailin miestä, joka halusi minun hieman pulskistuvan naisellisemmaksi ja halveksui korkeaa koulutustani. Hän olisi halunnut kätevän emännän, joka osaa laittaa hyvää ruokaa ja tykkää siivoamisesta eikä haihattele kaiken maailman abstraktien teorioiden parissa. Seksuaalisen halun näyttäminen oli hänen mielestään röyhkeää, koska vain hän saattoi ilmaista haluaan. Olinko minä sinusta liian matalatasoinen hänelle? Hän oli kyllä oikein komea mies, jolla oli vaikea alkoholiongelma ja rahat aina loppu. Naiset olivat aina hänestä pitäneet, mutta kukaan ei häntä sietänyt kovin pitkään. Onko hän sinusta alfauros vai ATM? Vaikea nämä tasoteoriajutut ja siksi kysyn sinulta, kun näytät niistä tietävän jotain.
Tekstistäsi päätellen mies ei ollut sinulle riittävän tasokas, ja miehelle sinä taas olit liian tasokas. Ymmärsit aikaisemman tekstini väärin.
Kun uutta parisuhdetta aloin haaveilemaan, niin tietysti minulla oli joukko ominaisuuksia joita arvotin naisessa, ja tästä kokonaisuudesta muodostui mielessäni taso josta en halunnut tinkiä. Kuten sanoin, tärkeitä arvoja oli:
- ikää max. 5 vuotta nuorempi, tai 5 vuotta vanhempi
- ulkonäkö joka miellyttää (tässä siis paino, pituus, tissit, kauneus jne.)
- elämänhallinta (koulutus, työpaikka, terveys, liikunta jne.)
- en voisi elää kahta elintasoa, joten molemmilla täytyy olla samankaltaiset tulot
- lapsia piti ehdottomasti olla, mutta vähintäänkin iältään teinejä, tai jo kotoa pois muuttaneita (itsellä myös näin)
- haluaa läheisyyttä, halauksia, suukkoja, seksiä sekä yhteistä tekemistä, ja molemmilla saman kaltainen näkemys tulevaisuudesta ja haaveista
Sekä tietysti joukko vähäpätöisempiä ominaisuuksia joista olin valmis joustamaan, ja joiden arvoa en laskenut kovin isoiksi. Huomaa nyt, tämä oli minun tasoni tulevalle kumppanille, enkä tietenkää voinut tietää riittääkö oma tasoni naiselle. En minä ihan tunteeton mulkviksti ole. Kävin kyllä treffeillä naisten kanssa vaikka etukäteistietojen perusteella jo arvasin ettei luultavasti natsaa, mutta halusin kuitenkin mieluummin katsoa kuin katua. Kohdalle osui myös nainen jonka tiesin olevan minulle liian tasokas, ja niinhän se olikin. Fiksu kuitenkin, ja sanoi rehellisesti ettei valitettavasti näe meille tulevaisuutta.
Mukava naisia oli kaikki, mutta vain se yksi (joka riittää minulle) läpäisi seulan, ja onneksi minäkin olin mieluinen hänelle. Btw, se nainen on minua 5 vuotta vanhempi.
Kuten huomaat, uskon että tasot (markkina-arvo) on olemassa, ja meistä jokainen saa asettaa sellaisen kuin haluaa.
Eihän nuo ole tasoja, nuohan ovat ominaisuuksia.
Okein ja väärin. Ne on ominaisuuksia joilla on jokin arvo, ja arvojen summa muodostaa tason.
Mutta kun se taso ei edelleenkään ole objektiivinen ja universaali. 65-vuotias mies ei ole saman tasoinen 25- ja 65-vuotiaiden naisten silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmantähdet ovat sikäli hyvä esimerkki, että heidän statuksensa kompensoi muita puutteita kuten ulkonäköä. Monet ovat kiinnostuneita julkkiksista, vaikka eivät kaikki olekaan.
Ihan yhtä lailla tavallisen tallaajan hyvä huumorintaju kompensoi kalapuikkoviikset ja matkailutaidot rytmitajun puutteen ja sininen silmä ruskean silmän. Ja x y:n ja ä ö:n. Jokainen ihminen on osiensa summa ja näistä osista jotkut viehättää jotakuta ja toiset jotakuta muuta.
Mutta eikun täällä pitää puhua suu supussa mark-ki-na-ar-vo-te-o-ri-as-ta.
Onhan ihmisen pariutumiskäytyminen nyt perin juurin mielenkiintoista. Ja miksi olet tässä ketjussa, joka käsittelee markkina-arvoteorioita, jos ei sinua edes kiinnosta? Miksi sinua ylipäänsä häiritsee se mistä muut ihmiset keskustelevat?
Joo, käyttäytyminen kiinnostaa kyllä kovasti. Sen sijaan kaikenlaisten misogynististen foliopipojen kyökkipsykologiset tee-se-itse-"teoriat" joiden kutsuminen teoriaksi on itse asiassa melkoinen tieteellinen häpäisy oikeaa käyttäytymistiedettä kohtaan, eivät oikein houkuttele tai mairittele. Väärän ja harhaanjohtavan, ehkä jollekin tuhoisan tiedon levittämisen torppaaminen on tieteellis-rationaalisesti orientoituneelle skeptikolle sydämen asia ja elämäntehtävä. Yksikin laasastelulta pelastettu nuori miespolo on kaiken vaivan arvoinen. Jonkun ihmisen elämän onnellisuus voi oikeasti riippua siitä, meneekö hän halpaan ja valitsee ihan väärän puolison tai vaihtoehtoisesti ei uskalla tavoitella itselleen sopivaa, koska joku höynäytti hänet uskomaan, ettei hänen tasonsa riitä.
Eri ja sivusta mutta samalla asialla.
Unohtakaa nyt se Laasanen. Tämä ilmiö ei ole hänen keksintönsä, hän vain oli se joka alkoi laittaa sitä paperille teorian muodossa ja siinä muodossa se on jostain syystä hirveän vaikea niellä ihmisille, vaikka kaikki tietävät elämänkokemuksellaan mistä on kysymys.
Suo anteeksi provokatiivinen vastaväite, mutta puute elämänkokemuksesta mahtaa olla tasouskovaisten yleisimpiä yhteisiä tekijöitä. Jos siis ajatellaan kokemusta parisuhteesta nimenomaisesti relevanttina elämän osa-alueena josta kokemusta kartuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön ---
Markkina-arvokuvioista tietoiseksi tuleminen nimenomaan auttaa käytännössä.
Otan esimerkin elävästä elämästä. Ja kyllä: yksi esimerkki ei ole riittävä otos tutkimustulokseksi. Ja kyllä: muutan joitakin yksityiskohtia pointin kärsimättä tunnistuksen vaikeuttamiseksi.
Esimerkin mies on itse 180-senttinen, niin sanotusti normaalivartaloinen matematiikan maisteri. Hänen oma unelmansa olisi 180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo. Esimerkin mies on kuitenkin tietoinen markkina-arvokuvioista. Siksi hänen elämänsä "valloitukset" ovat olleet hyvinkin vaihtelevia, mutta kaikilla niillä on muutama yhteinen ominaisuus havaittavissa.
Jaa että mitkä ominaisuudet ovat kaikilla nähtävissä? Kaikki hänen valloituksensa ovat olleet a) miestä itseään lyhyempiä, b) miestä itseään vähemmän koulutettuja, c) pitkähiuksisia, d) normaalipainoisia tai laihoja ja e) tienaavat vähemmän kuin mies itse.
Joukkoon mahtuu tietääkseni tasan kaksi vaaleaa 180-senttistä pitkäraajaista naista, mutta kummallakaan ei ollut fitness-vartaloa (en itse nähnyt heitä alasti, mutta oletan). Markkina-arvokuvioista tietoinen esimerkin mies ei hämmästynyt siitä, että kelpasi näille kahdelle naiselle vain lyhyemmäksi aikaa niin sanotuksi vakipanoksi. Lämmöllä hän kuitenkin näitä kumpaakin muistelee poikain saunareissuilla muutaman kaljan jälkeen. Niin tekisin minäkin.
Suurta vaihtelua on sitten esiintynyt valloitusten rodussa (valkoinen / musta / aasialainen), pituudessa (155-180 cm), koulutuksessa (peruskoulusta maisteriksi ja kaikki siltä väliltä) ja ammateissa (työttömästä kampaajasta biokemian tutkijaan).
Lopulta puolisoksi valikoitui noin 175-senttinen aasialainen nainen (siis huomattavan pitkä aasialaiseksi), joka on miestä itseään muistaakseni kaksi vuotta nuorempi. Ja koulutus hänellä on suunnilleen maisteria vastaava. Ovat olleet kohta kymmenisen vuotta naimisissa, ja ainakin sivusta seuraten ovat tyytyväisiä.
NÄIN toimii markkina-arvotietoinen mies. Hän 1) tiedostaa naisten vaatimukset, hän 2) tiedostaa omat vahvuutensa, ja 3) sovittaa strategiansa tilanteen vaatimalla tavalla. Ja lopulta 4) saavuttaa etsimänsä, ja on onnellinen.
Mies ei siis missään vaiheessa rakastunut vaan hän valkkasi itselleen puolison kuin olisi autoa ostanut itselleen. Noinhan ne markkina-arvoteoreetikot toimii.
Väitätkö että sinä voisit rakastua ihan keneen tahansa, riippumatta mistään ulkoisista tekijöistä? Ihan sattumankauppaa vain on kaikki, voi löytää itsensä vaikka 30 vuotta vanhemman katupultsarin sylistä?
Eihän kukaan tällaista edes väitä. Miksi pitää aina vetäistä väitteet toiseen ääripäähän? Tottakai parisuhteessa pitää kokea toisen ulkonäkö ja olemus haluttavana, sanoohan tuon nyt ihan järkikin. Miksi pitää trollata? Kyse on siitä, että se mikä on minun silmissäni puoleensavetävää, ei ole sitä minua reilusti nuorempien tai vanhempien naisten silmissä (esimerkkini 65-vuotiaan miehen tasosta). Ihmiselle ei voi laskea tasonumeroa, jonka mukainen hän olisi kaikkien vastakkaisen sukupuolen edustajien silmissä. Kukaan ei väitä, että rakastuminen tapahtuisi kehen tahansa eikä siihen tarvita viehättymistä toisen ulkoisiin tekijöihin. Kukaan ei myöskään kiellä etteikö universaalisti olisi olemassa piirteitä ja ominaisuuksia, jotka länsimaisessa kulttuurissa koetaan paremmiksi ja halutuimmiksi kuin toiset. Ei kai meidän ihan oikeasti tarvitse edes lähteä keskustelemaan näin perusasioista? Joka ikinen nainen on murrosiästä saakka elänyt sen tiedon keskellä, miltä tytön pitäisi näyttää ollakseen poikien silmissä viehättävä. Koko naistenlehti-, kosmetiikka- ja vaateteollisuus pyörivät asian ympärillä, laihduttamis- ja kiinteyttämis"teollisuutta" unohtamatta.
Mutta fakta on, että se 65-vuotias mies ei ole yhtä haluttava 25- ja 65-vuotiaiden silmissä, joten hänellä ei ole olemassa universaalia, objektiivista tasoa. Toinen fakta on, että tällä teorialla ei ole pienintäkään käytännön arvoa, koska kyseessä on asia jonka jokainen on tiennyt lastentarhasta saakka ("toiset ovat suositumpia kuin toiset"). Tottakai voitte listata asioita, jotka tekevät miehestä yleisesti ottaen halutumman naisten silmissä, mutta entä jos hänellä ei ole niitä listaamianne ominaisuuksia eikä hän pysty niitä hankkimaan? Mikä tämän teorian arvo on hänelle silloin? Se selittää, miksi hänellä on yksinäinen loppuelämä?
Alue: Aihe vapaa
En tiedä onko kyse poliittisesta korrektiudesta, mutta joissakin ihmisissä asioiden tarkastelu raadollisten tosiseikkojen kautta aiheuttaa suorastaan paniikinomaisen kauhureaktion ja puolustautumisrefleksin. En tiedä mistä se johtuu, joutuvatko he sitten arvioimaan uudelleen omia valintojaan ja käsitystään itsestään ja muista.