Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen vienti on markkina-arvoteoria ihmisillä?
19.07.2020 |
AV-palstalta löysin Henry Laasasen kirjoitukset. Onko parisuhdemarkkinoiden teorian ymmärrys avain kovaan vientiin? Oletko sinä ryhtynyt peluriksi lukemalla Henkan printtiä? Ovatko markkina-arvoteoriaa seuraavat ihmiset sittenkin niitä, jotka eivät kelpaa omana itsenään toiselle sukupuolelle?
Asiallista keskustelua aiheesta. Mikä on sinun markkina-arvosi?
Kommentit (843)
121212 kirjoitti:
Pahoittelut kirjoitusvirheistä :/
Toivottavasti idea tuli selväksi kuitenkin.
Väite ettei markkina-arvolla ole merkitystä pariutumisessa on kuin väittäisi ettei älyllä ja koulutuksella ole merkitystä työelämässä tai autolla F1-kilpailuissa. Ainahan voi rikastua tuurilla tai voittaa jos kaikki muut kolaroivat.
No, sun ei tartte asialla spekuloida koska sitä on tutkittukin. Älyllä on merkitystä työelämässä, muttei niin kuin intuitiivisesti kuvittelisi. Jos mitataan palkkatuloilla tai uraetenemänä, niin hyödyllisintä näyttäisi olevan olla hieman (ehkä noin keskihajonnan verran) keskimääräistä älykkäämpi. Huippuälykkyys alkaa näkyä haitallisena työmenestyksessä. Analogian relevanssia parisuhde"markkinoihin" on kuitenkin hankala nyt käsittää, koska parisuhteet tai sellaisen hakeminen eivät ole suoranaisesti mikään yhtenäinen kilpailuympäristö kaikille. Työelämässä voidaan olettaa yksinkertaistaen, että kaikki tavoittelevat enemmän palkkaa ja/tai korkeampaa asemaa (mikä ei kylläkään ole totta), mutta ihmissuhdemarkkinoilla on totaalisen katastrofaalinen virheolettama, että kaikki tavoittelisivat samoja, parhaita kumppaneita. Ymmärrän että eräästä hyvin harhaisesta vinkkelistä asioiden oikeasti kuvitellaan olevan näin, mutta totuus ei juuri kauempana voisi olla.
Autolla on tietenkin merkitystä autokilpailussa. Se ei ole enää analogia vaan tautologia. Autokilpailu on määritelty autojen paremmuuskilpailuna. Parisuhdetta ei taas missään järjellisessä kontekstissa ole määritelty ihmisten paremmuuskilpailuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Markkina-arvossa on pitkälti kyse todennäköisyyksistä.
Teoria on monimutkainen koska sitä ei voi määrittää eksaktilla kaavalla, ja sen lisäksi on olemassa tiettyjen yksilöisen väliset makuasiat jotka eivät liity suoranaisesti markkina-arvoon. Esimerkiksi pituus nostaa miehen markkina-arvoa koska ylivoimainen enemmistö naisista suosii pitkiä miehiä, ja mitä suositumpi nainen on, sitä todennäköisemmin hänellä on miehelle pituusvaatimus. Sama pätee korkeaan statukseen, matalaan ääneen, itsevarmuuteen, jne. Esimerkiksi MCH-geenit ("kemia") taas eivät liity tasoon, vaan sopivuuteen.
Koska markkina-arvon lisäksi vaikuttaa myös tuuri, voit miettiä asiaa näin:
Matalatasoisen miehen arvoa vastaa lottokuponki. Se vastaa hänen mahdollisuuksiaan saada kumppani. Suosittuun naiseen vaaditaan päävoitto, jonka voittamisen todennäköisyys lienee n. 1/15 000 000. HC-ätmin pitäisi pitäisi löytää sekä tasokas nainen jolle kelpaa lyhyt, hintelä, ruma, köyhä, ujo, jne mies - mutta jonka kanssa sen lisäksi sopivuus, tavoitteet, arvot ja kaikki muut täsmäisivät.
Korkeatasoisella miehellä on lukuisia tasokkaita naisia joille hän on riittävän komea ja menestynyt. Näistä pitää kohdata se jonka kanssa muut asiat täsmäisivät. Todennäköisyydet tähän ovat varsin hyvät, koska potentiaalisesti kiinnostuneita on niin paljon.
Nyt kun ihmisiä katsellaan joukkona, voidaan sanoa että joku hc-ätmi voittaa lotossa ja joku ytmi jää ilman naista. Mutta kokonaisuutena poikkeuksia on niin vähän että markkina-arvoteoria pitää hyvin kutinsa.
Koska suurin osa ihmisistä on pariutunut, historiallisesti markkina-arvoteorian keskiössä on ollut se kuinka tasokkaan kumppanin kukakin saa. Keskustelussa on myös korostettu ääripäitä, suurimman osan suomalaisista ollessa tavallista keskiluokkaa (mikä on muuttumassa, keskiluokka tulee jakautumaan ylempää vs alempaan huomattavasti aikaisempaa selvemmin, mikä nostaa menestyvien/koulutettujen miesten arvoa entisestään). Sinkkujen osuuden kasvaessa MA:n merkitys korostuu, koska yhä useampi aKTM jää ilman naista. Ja myös siksi että jo normaalipainoisen naisen saaminen alkaa olla haastavaa tavismiehelle, kiitos ylipainoepidemian.
Teoria ei ole monimutkainen, vaan se on sisäisesti ristiiitainen. Ei siis teoria ollenkaan. Se on kasa oletuksia joiden välillä vallitsee ristiriitoja, sitä tulkitaan tapauskohtaisesti mielivallalla ja se toimii vain jos suljetaan ainakin toinen silmä ja valikoidaan vain lopputuloksen mukaiset tapaukset "todisteiksi". Se on lähinnä ideologia, ei mikään teoria. Satuilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.
Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?
En tiedä taulukoista mutta tunnearvon monet tietävät. Vaarin veistämä rantasauna voi olla hyvin rakas, mutta kiinteistön ostaja pitää sitä purkukustannuksena.
elämänkumppania etsittäessä jotkut miettivät purkukustannusta, toiset rakastuvat. Sellaista se on. Määrittele tässä heterogeenisyydessä nyt sitten mitään markkina-arvoja. ei niitä ole, kun arvopohjat eroavat niin rajusti. Ei ole yhtenäistä arvostusta. Markkinateoriat toimivat kaupallisissa asioissa, koska kaiken takana on yhtenäinen arvostin, valuutta. Parisuhteissa monetarisointi on hyvin harvinaista ja kokonaisuuteen suhteutettuna ihan marginaalinen juttu. Voi toimia suurrikkaiden, julkkisten ja materialistien pikku shampanjakuplassa, muttei normaalielämässä.
Voi hyväntähden, ei kai tässä nyt taskulaskimella olla mitään mittaamassakaan. Tai kirjoittamassa tiedeartikkelia. Markkina-arvolla kuvataan vain sitä menekkiä, suosituimmuutta. En itse ole kertaakaan ajatellut markkina-arvoani, mutta ymmärrän tämän teorian tai "teorian" pointin siitä huolimatta. Sen takia kiinnostaakin, että mikä tässä nyt niin kauheaa on joidenkin naisten mielestä? Olen satavarma, että jokainen naisystävänikin ymmärtäisi heti mitä tässä ajetaan takaa.
Mikä pakkomielle sinulla on sukupuolittaa mielipide? Olen mies.
Miten voidaan kuvata jotain mitenkään, jos sitä ei voida kuvata? Ei mitenkään. Pelkkää höpötystä kaikki. Jos ei ole numeroituvaa arvoa, ei voida määrittää mille tasolle mikäkin arvo sijoittuu tai mikä on joidenkin keskinäinen arvostusero, siis suisituimmuus. Eikä mikään sellainen seikka kuin "suosituimmuus" mitenkään ratkaise pariutumista. Kas kun se suosituinkaan ei pysty pariutumaan kaikkien faniensa kanssa, vaan voi valita tasan yhden, ja loput jäävät muille.
Ymmärrän kyllä että näiden "teorioiden" kantava voima on i n c e l-hyypiöiden katkeruus, kun he kuvittelevat, että joku alfa jossain rietastelee naimalla illasta toiseen eri missipovipommin kanssa ja tämä polo kuvittelee että hänellä pitäisi olla oikeus samaan elämänlaatuun.
Suosituimmuus ratkaisee sen, miten monesta ehdokkaasta voi valita sen yhden. Tai jotkut pyrkivät sitä haaremiakin pitämään sivussa, naisetkin jotkut. Sinun sukupuolellasi ei tässä ole merkitystä, vaan enemmän sillä minkä tyyppisesti ajattelee asioista noin yleisesti. Markkina-arvo ihmisiin liitettynä tuntuu olevan joillekin keskustelijoille kuin punainen vaate, kun taas minulle se on arkinen kuvaus jostain asiasta ilman sen kummempaa arvolatausta.
Mielestäni on sinulta silkkaa ja suoraa naisvihamielisyyttä sukupuolistereotyypitellä ajattelutapoja varsinkin vielä siihen tapaan, jota yrität vihjata, että naisille tyypillistä olisi jotenkin epärationaalisempi ajattelu.
Minä ajattelen kuten mielestäsi naiset, ja olen ihan saatanan älykäs, looginen ja kykenevä abstraktiin ajatteluun. Ymmärrän myös hyvin maailman tutkimisen ja teorianmuodostuksen menetelmät. Juuri siksi näen jo pelkällä perssilmälläni miten surkeita nämä tasoteoriat ovat. Ne ovat wannabe-janarien sekoilua. Wannabe-älykkäiden, wannabe-analyyttisten, wannabe-panomiesten. Taidot vaan ei riitä millään sektorilla pro-tasoon.
Suosituimmuus voi olla tuota tai voi olla olematta. Ei se ole sanottua, että suosittu vetoaa tutustumisvaiheen jälkeen yhtään sen useampaan vastakkaissukupuoliseen kuin tavis tai epäsuosittu, saati että kiinnostus toisinpäin ilmenee sen helpommin. Edelleenkään massoja ei voi ottaa joukkona kumppaniskeen vaan on löydettävä se yksi jonka kanssa molemmin puolin kaikki toimii. Ei sillä ole väliä, onko hakujoukko viisi vai miljardi. Itse asiassa suuresta kiinnostuneiden joukosta on hankalampi löytää sopivaa. Tämän ovat monet viehättäväksi luokitellut naiset todenneet Tinder-kokemuksista. Joka ikinen mies swaippaa positiiviseen suuntaan ja laittaa viestiä, joten eteen ryöpsähtää valtava massa kandidaatteja joista suurin osa ei kiinnosta yhtään. On paljon enemmän vaivaa ja harmia käydä läpi kymmeniä tai satoja ei-kiinnostavia kuin muutama yksittäinen.
Päinvastoin, sopivan kumppanin löytäminen on numeropeliä ja mitä enemmän ehdokkaita pääset käymään läpi, sitä todennäköisempää on löytää se jossa kaikki on kohdillaan. Mitä enemmän itselläsi on haluttuina pidettyjä ominaisuuksia, sitä enemmän saat eteesi näitä mahdollisuuksia.
Tinderissä pätee sama, ylitarjonta on aina parempi tilanne kuin niukkuus. Mutta tässä tulee naisille ja etenkin viehättäville naisille se sama sokeus kuin live-elämässä, ei heillä ole mitään käsitystä miltä sama palvelu näyttää tavismiehen näkökulmasta kun niitä mätsejä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa ja sitten se todennäköisyys sille, että se rakastuminen tapahtuisi jonkun kanssa siitä häviävän pienestä joukosta.. Se ei ole kovin iso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinenkin ihminen voi olla älykkyydeltään huomattava, mutta muiden ihmisten ymmärtämisessä täysin lapsen tasolla. Aika uskomatonta, mutta uskottava se vain on.
Juuri näin. Sitten aletaan rustailla kaikenmoisia huuhahtavia tasoteorioita, kun puuttuvaa ymmärrystä haetaan. Kaunis ajatus, mutta menee mönkään, kun puuttuu se oleellinen työkalu, eli tunnetaidot, millä ihmisiä ymmärretään.
Tunnetaidot eivät auta kun on kovat realiteetit vastassa, siksihän tämä aiheuttaa niin kovaa tuskaa vähemmän halutuille ihmisille. Löytyykö sinulta tunnetaitoja ymmärtää näitä ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Voisit siis rakastua keneen tahansa joka ulkona tulee vastaan, poislukien ehkä lapset? Heijastaako tällainen käsitys mielestäsi reaalimaailmaa, kun katsot minkälaiset ihmiset päätyvät yhteen? Onko se ihan sattumanvaraista sillisalaattia, koska rakkaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Aina, kun keskustelu ei etene toivottuun suuntaan, tulee epätoivoinen yritys puhua tunteisiin menemisestä tai ahdistamisesta.
Ei ahdista, olen jo lapsena huomannut, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. En tarvinnut siihen teorioita enkä selitysmalleja. Mutta kerro sinä, onko isäsi (jos hän on 45-70 vuotias tavallinen suomalainen mies) yhtä haluttu 25-vuotiaiden kuin ikäistensä tai vähän itseään vanhempien naisten silmissä eli onko hänelle laskettavissa joku tietty tasonumero?
Sinä siis väität, että mies on iästä riippumatta yhtä suosittu läpi elämänsä, mikä kuulostaa todella oudolta. Taso on haarukoitavissa ja se laskee ikääntyessä, ellei ikä tuo mukanaan esimerkiksi selvästi lisää varallisuutta tai statusta sitä kompensoimaan. Luuletko että joku Jack Nicholson olisi pyörinyt jatkuvasti selkeästi nuorempien mallimisukoiden ja muiden vastaavien kanssa, mikäli hän olisi ollut filmitähden sijasta talonmies?
En väitä, että mies on iästä riippumatta yhtä suosittu, mitä oikein hourailet? Eikä puhuta nyt filmitähdistä vaan ihan tavallisista suomalaisista ihmisistä.
Ties monennenko kerran kysyn: onko 65-vuotias mies yhtä haluttu 25-vuotiaiden kuin 65-vuotiaiden naisten silmissä eli onko hänellä olemassa joku universaalinen, objektiivinen taso, joka voidaan ilmaista jollakin numerolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut siihen tulokseen, että palstamiehet käyttävät sanaa "taso" siksi, että se ei tunnu niin pahalta kuin esimerkiksi "haluttavuus". On helpompi todeta, että "tasoni ei riitä", etenkin kun siinä saa vielä rivien välissä (tai myöhemmin ihan suoraan) sälytettyä naisten syyksi sen riittämättömyyden ("naiset vaativat itseään korkeatasoisempaa", "naiset ovat nirsoja") kuin todeta, että "minä en ole miehenä haluttava". Se tekee paljon kipeämpää eikä sitä ole yhtä helppo kääntää naisten syyksi.
Siksi kerta toisensa jälkeen halutaan puhua TASOsta ja markkina-arvosta. Vaikka kyse on haluttavuudesta vastakkaisen (tai oman) sukupuolen silmissä.
Ehkä joku muukin alkaa tämän oivaltaa. Aina, kun mies vaatii saada keskustella nimenomaan tasoista, alla on hätähuuto siitä, ettei todellisuudessa itse ole haluttava.
Jaa. Taso ja haluttavuus ovat käsittääkseni aivan synonyymejä. Molempiin vaikuttavat monet tekijät joista ulkonäkö tai varallisuus eivät tietenkään ole ainoita ja yksilöllisiä vaihteluita ilmenee millainen kumppani halutaan.
Eivät ole synonyymejä.
Yksilöllisyys on juuri se syy miksi taso”teoria” on puhdasta pazkaa. Ihmisellä ei ole objektiivista tasoa vaan eri ihmisten silmissä kovinkin erilainen. Mä olen yhdelle 95/100 ja toiselle 50/100 ja muulle ihmiskunnalle 10/100. Mikä on tasoni? Ei kiinnosta, koska sille yhdelle olen se oikea. Täysin hyödytön konsepti kaikille.
Aivan taatusti et ole minkään teorian mukaan samaan aikaan 95 tai 10.
Kuten sanoin laskevia asioita on
Tyhmyys
Lihavuus
jne..
Teidän lisäksenne voin heti lisätä siihen yhden
Jääräpäisyys (tämän takia siinä yhdessä ketjussa mies olikin jo löytänyt uuden naisen, kun jääräpäinen nainen halusi jatkaa riitaa väellä ja vängällä 6 kk. Mies oli jo sillä aikaa löytänyt paremman tasoisen naisen ;))
Itse asiassa kyllä voi olla. Se, mikä jonkun toisen mielestä on tosi seksikäs ja kiinnostava - ja tasokas - voi toisen mielestä olla kaikkea muuta. Siihenhän vaikuttaa se, millainen henkilö on arvioimassa - kenties uskovaisella ja ateistilla on eri kriteerit, konservatiivilla ja rajoja rikkovalla tyypillä on eri kriteerit, gootilla ja bisnesmiehellä lienee todennäköisesti aika eri kriteerit. Jollain on fetissi mahdollisimman isoihin rintojen, joku taas ei tykkää silikonirinnoista.
Kyllä, on aina jonkin verran subjektiivisuutta mukana. Mutta on myös objektiivisesti haluttuja asioita. Miehelle ei koskaan ole haitaksi esimerkiksi yleisesti ottaen viehättävä ulkonäkö(sellainen ettei ainakaan ole mitään tavallisuudesta poikkeavaa rujoutta, mutta komeus ja kauneuskin ovat pitkälti universaaleja pienin subjektiivisin vaihteluin), hyvä ruumiinrakenne, pituus, hyvä taloudellinen tilanne tai arvostettu ammatti tai asema. Oikeastaan ainoa tapa millä nuo voisivat olla negatiivisia asioita, olisi tilanne jossa toinen osapuoli kokisi alemmuutta niiden takia ja siksi hykäisi miehen heti kättelyssä. Kettu ja pihlajanmarjat. Mutta tämähän vain vahvistaa tasoilmiötä.
Kyllä, on asioita joiden voi katsoa olevan bonus. Ketään ei häiritse jos kumppani on pakollisten kriteerien lisäksi myös hyvännäköinen. Se ei tarkoita että tämä olisi halukkuutta nostava tekijä. Se on kiva bonus, mutta tuskin vaikuttaa parisuhteen muodostumiseen ratkaisevasti jos lainkaan.
Tasoteoreetikkojen suurin ongelma on, että nuo pinnalliset seikat ovat ainoita joiden kautta voidaan määritellä ns. taso millään tavalla, siis voidaan ainakin teoretisoida että kirurgin ammatti olisi parempi kuin puusepän joka olisi parempi kuin paskakuskin. Seikka, josta ei varmaan siitäkään vallitse universaalia totuutta ja yksimielisyyttä, koska olen havainnut jokaikisen paskakuskin päätyvän onnellisesti parisuhteeseen ja perhettä perustamaan, kun taas kirurgilla voi hyvinkin iskeä työnarkomania ja sitten ihan vaan narkomania ja henkilökohtaisessa elämässä kaikki hajota käsiin.
Yhtä kaikki, helpot pintapuoliset kriteerit, joille voidaan edes kuvitella paremmuusjärjestystä ja siten jotain tasohierarkiaa, ovat viime kädessä vain murto-osa siitä, mikä oikeasti määrittää parisuhteen mahdollisuuden ja synnyn. Todellisuus kun on sitä, että ihmisellä on erilaisia, siis LAADULLISESTI erilaisia, henkisiä kykyjä ja ominaisuuksia ja näiden yhteensopivuus on kaikkein tärkeintä. Mikään pinnallisista metriikoista ei mittaa henkisiä kykyjä edes epäsuorasti ja suuntaa-antavasti. Paskakuski saattaa olla ihmisistä ihanin ja rakastavin, kun taas toimitusjohtaja pörssiyhtiössä on luultavasti psykopaatti joka pettää niin kotona kuin puutarhassa.
Ajattele muistipeliä. Iso litania käännettyjä kortteja, josta pitää löytää parit. Sellaista on kumppanin etsiminen elävässä elämässä.
Mutta sinä ajattelet pokeria. Etsit neljää ässää ja kuvittelet että kaikki havittelevat arvoltaan korkeinta mahdollista kättä. Parisuhdemarkkinat ovat tällaista vain täysin unelmiinsa unohtuneille teini-ikäisille, jotka rakastuvat limerentisti johonkin tavoittamattomiin ameriikanjulkimoihin. Myös koskaan aikuistumattomille ikiteineille, jotka eivät käsitä, että se lähikaupan kassa-Kaisa tai vanhainkodin hoitsu-Henna ovat niitä miestä kaipaavia tosi ihania ihmisiä, joille et suostu edes hymyilemään kun ovat muka niin tasottomia.
Sopiva pari on oikeasti se tavoite. Muistipelin kaikki parit ovat samanarvoisia. Tasoteoria ei kykene mallintamaan sitä, että A on paras matchi C:lle ja B paras matchi D:lle. Perusoletukset estävät realismin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Pahoittelut kirjoitusvirheistä :/
Toivottavasti idea tuli selväksi kuitenkin.
Väite ettei markkina-arvolla ole merkitystä pariutumisessa on kuin väittäisi ettei älyllä ja koulutuksella ole merkitystä työelämässä tai autolla F1-kilpailuissa. Ainahan voi rikastua tuurilla tai voittaa jos kaikki muut kolaroivat.
Eli ihmisen haluttavuus vaikuttaa hänen pariutumiseensa. SIinä teorian anti pähkinänkuoressa. Toiset ihmiset ovat halutumpia kuin toiset.
Kerropa nyt, minkä ohjeen annat sille pienelle ja hintelälle toimistoapulaismiehelle, jolla on naismainen kimeä ääni ja joka siis näiden tekijöiden takia on tasoteorianne mukaan alemman tason mies, so. ei haluttu. Tehän tiedätte, että korkea status edellyttää pituutta, lihaksikkuutta, varakkuutta, korkeaa statusta ja oletan että sieltä laatikkoleuasta kuuluu matala äänikin. Eli nyt meidän pikkumiehemme tietää olevansa ei-haluttu, mitä nyt tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Markkina-arvossa on pitkälti kyse todennäköisyyksistä.
Teoria on monimutkainen koska sitä ei voi määrittää eksaktilla kaavalla, ja sen lisäksi on olemassa tiettyjen yksilöisen väliset makuasiat jotka eivät liity suoranaisesti markkina-arvoon. Esimerkiksi pituus nostaa miehen markkina-arvoa koska ylivoimainen enemmistö naisista suosii pitkiä miehiä, ja mitä suositumpi nainen on, sitä todennäköisemmin hänellä on miehelle pituusvaatimus. Sama pätee korkeaan statukseen, matalaan ääneen, itsevarmuuteen, jne. Esimerkiksi MCH-geenit ("kemia") taas eivät liity tasoon, vaan sopivuuteen.
Koska markkina-arvon lisäksi vaikuttaa myös tuuri, voit miettiä asiaa näin:
Matalatasoisen miehen arvoa vastaa lottokuponki. Se vastaa hänen mahdollisuuksiaan saada kumppani. Suosittuun naiseen vaaditaan päävoitto, jonka voittamisen todennäköisyys lienee n. 1/15 000 000. HC-ätmin pitäisi pitäisi löytää sekä tasokas nainen jolle kelpaa lyhyt, hintelä, ruma, köyhä, ujo, jne mies - mutta jonka kanssa sen lisäksi sopivuus, tavoitteet, arvot ja kaikki muut täsmäisivät.
Korkeatasoisella miehellä on lukuisia tasokkaita naisia joille hän on riittävän komea ja menestynyt. Näistä pitää kohdata se jonka kanssa muut asiat täsmäisivät. Todennäköisyydet tähän ovat varsin hyvät, koska potentiaalisesti kiinnostuneita on niin paljon.
Nyt kun ihmisiä katsellaan joukkona, voidaan sanoa että joku hc-ätmi voittaa lotossa ja joku ytmi jää ilman naista. Mutta kokonaisuutena poikkeuksia on niin vähän että markkina-arvoteoria pitää hyvin kutinsa.
Koska suurin osa ihmisistä on pariutunut, historiallisesti markkina-arvoteorian keskiössä on ollut se kuinka tasokkaan kumppanin kukakin saa. Keskustelussa on myös korostettu ääripäitä, suurimman osan suomalaisista ollessa tavallista keskiluokkaa (mikä on muuttumassa, keskiluokka tulee jakautumaan ylempää vs alempaan huomattavasti aikaisempaa selvemmin, mikä nostaa menestyvien/koulutettujen miesten arvoa entisestään). Sinkkujen osuuden kasvaessa MA:n merkitys korostuu, koska yhä useampi aKTM jää ilman naista. Ja myös siksi että jo normaalipainoisen naisen saaminen alkaa olla haastavaa tavismiehelle, kiitos ylipainoepidemian.Teoria ei ole monimutkainen, vaan se on sisäisesti ristiiitainen. Ei siis teoria ollenkaan. Se on kasa oletuksia joiden välillä vallitsee ristiriitoja, sitä tulkitaan tapauskohtaisesti mielivallalla ja se toimii vain jos suljetaan ainakin toinen silmä ja valikoidaan vain lopputuloksen mukaiset tapaukset "todisteiksi". Se on lähinnä ideologia, ei mikään teoria. Satuilua.
Teoria ei sinun mielestäsi toimi, koska kiellät tasot samanaikaisesti, kun kuitenkin toimit niiden logiikkaa noudattaen. Se on ymmärrettävää, koska MAT on emotionaalisesti niin lähellä naisia. Mutta mainitse yksikin 121212:n viestin kohta, jonka pystyt kumoamaan logiikkaa apuna käyttäen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Voisit siis rakastua keneen tahansa joka ulkona tulee vastaan, poislukien ehkä lapset? Heijastaako tällainen käsitys mielestäsi reaalimaailmaa, kun katsot minkälaiset ihmiset päätyvät yhteen? Onko se ihan sattumanvaraista sillisalaattia, koska rakkaus?
Miksi jankutat tuota kehen tahansa rakastumista? Kuka on sanonut, että voisi rakastua kehen tahansa? Eikö se rakastuminen edellytä, että ensinnäkin niiden ihmisten pitää kohdata toisensa ja toiseksi, molempien pitää kokea toisensa siinä määrin puoleensavetäviksi, että he haluavat tutustua toisiinsa nähdäkseen, kohtaavatko kemiat jne.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Markkina-arvossa on pitkälti kyse todennäköisyyksistä.
Teoria on monimutkainen koska sitä ei voi määrittää eksaktilla kaavalla, ja sen lisäksi on olemassa tiettyjen yksilöisen väliset makuasiat jotka eivät liity suoranaisesti markkina-arvoon. Esimerkiksi pituus nostaa miehen markkina-arvoa koska ylivoimainen enemmistö naisista suosii pitkiä miehiä, ja mitä suositumpi nainen on, sitä todennäköisemmin hänellä on miehelle pituusvaatimus. Sama pätee korkeaan statukseen, matalaan ääneen, itsevarmuuteen, jne. Esimerkiksi MCH-geenit ("kemia") taas eivät liity tasoon, vaan sopivuuteen.
Koska markkina-arvon lisäksi vaikuttaa myös tuuri, voit miettiä asiaa näin:
Matalatasoisen miehen arvoa vastaa lottokuponki. Se vastaa hänen mahdollisuuksiaan saada kumppani. Suosittuun naiseen vaaditaan päävoitto, jonka voittamisen todennäköisyys lienee n. 1/15 000 000. HC-ätmin pitäisi pitäisi löytää sekä tasokas nainen jolle kelpaa lyhyt, hintelä, ruma, köyhä, ujo, jne mies - mutta jonka kanssa sen lisäksi sopivuus, tavoitteet, arvot ja kaikki muut täsmäisivät.
Korkeatasoisella miehellä on lukuisia tasokkaita naisia joille hän on riittävän komea ja menestynyt. Näistä pitää kohdata se jonka kanssa muut asiat täsmäisivät. Todennäköisyydet tähän ovat varsin hyvät, koska potentiaalisesti kiinnostuneita on niin paljon.
Nyt kun ihmisiä katsellaan joukkona, voidaan sanoa että joku hc-ätmi voittaa lotossa ja joku ytmi jää ilman naista. Mutta kokonaisuutena poikkeuksia on niin vähän että markkina-arvoteoria pitää hyvin kutinsa.
Koska suurin osa ihmisistä on pariutunut, historiallisesti markkina-arvoteorian keskiössä on ollut se kuinka tasokkaan kumppanin kukakin saa. Keskustelussa on myös korostettu ääripäitä, suurimman osan suomalaisista ollessa tavallista keskiluokkaa (mikä on muuttumassa, keskiluokka tulee jakautumaan ylempää vs alempaan huomattavasti aikaisempaa selvemmin, mikä nostaa menestyvien/koulutettujen miesten arvoa entisestään). Sinkkujen osuuden kasvaessa MA:n merkitys korostuu, koska yhä useampi aKTM jää ilman naista. Ja myös siksi että jo normaalipainoisen naisen saaminen alkaa olla haastavaa tavismiehelle, kiitos ylipainoepidemian.Teoria ei ole monimutkainen, vaan se on sisäisesti ristiiitainen. Ei siis teoria ollenkaan. Se on kasa oletuksia joiden välillä vallitsee ristiriitoja, sitä tulkitaan tapauskohtaisesti mielivallalla ja se toimii vain jos suljetaan ainakin toinen silmä ja valikoidaan vain lopputuloksen mukaiset tapaukset "todisteiksi". Se on lähinnä ideologia, ei mikään teoria. Satuilua.
Teoria ei sinun mielestäsi toimi, koska kiellät tasot samanaikaisesti, kun kuitenkin toimit niiden logiikkaa noudattaen. Se on ymmärrettävää, koska MAT on emotionaalisesti niin lähellä naisia. Mutta mainitse yksikin 121212:n viestin kohta, jonka pystyt kumoamaan logiikkaa apuna käyttäen?
Parodiahorisontti on ylitetty kun joku puhuu 121212-kirjoittajasta ja logiikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pahoittelut kirjoitusvirheistä :/
Toivottavasti idea tuli selväksi kuitenkin.
Väite ettei markkina-arvolla ole merkitystä pariutumisessa on kuin väittäisi ettei älyllä ja koulutuksella ole merkitystä työelämässä tai autolla F1-kilpailuissa. Ainahan voi rikastua tuurilla tai voittaa jos kaikki muut kolaroivat.
No, sun ei tartte asialla spekuloida koska sitä on tutkittukin. Älyllä on merkitystä työelämässä, muttei niin kuin intuitiivisesti kuvittelisi. Jos mitataan palkkatuloilla tai uraetenemänä, niin hyödyllisintä näyttäisi olevan olla hieman (ehkä noin keskihajonnan verran) keskimääräistä älykkäämpi. Huippuälykkyys alkaa näkyä haitallisena työmenestyksessä. Analogian relevanssia parisuhde"markkinoihin" on kuitenkin hankala nyt käsittää, koska parisuhteet tai sellaisen hakeminen eivät ole suoranaisesti mikään yhtenäinen kilpailuympäristö kaikille. Työelämässä voidaan olettaa yksinkertaistaen, että kaikki tavoittelevat enemmän palkkaa ja/tai korkeampaa asemaa (mikä ei kylläkään ole totta), mutta ihmissuhdemarkkinoilla on totaalisen katastrofaalinen virheolettama, että kaikki tavoittelisivat samoja, parhaita kumppaneita. Ymmärrän että eräästä hyvin harhaisesta vinkkelistä asioiden oikeasti kuvitellaan olevan näin, mutta totuus ei juuri kauempana voisi olla.
Autolla on tietenkin merkitystä autokilpailussa. Se ei ole enää analogia vaan tautologia. Autokilpailu on määritelty autojen paremmuuskilpailuna. Parisuhdetta ei taas missään järjellisessä kontekstissa ole määritelty ihmisten paremmuuskilpailuksi.
No nyt kun mainitsit tulot, niin tulojen vaikutus pariutumiseen ja jälkikasvun saamiseen on tilastollisesti todennettavissa.
Alimman tuloviidenneksen miehillä verrattuna ylimmän tuloviidenneksen miehiin on yli 15-kertainen riski jäädä kokonaan vaille avioliittoa ja jälkikasvua.
Huomionarvoista on että naisilla pienituloisuus ei juuri vaikuta pariumisen todennäköisyyteen, mutta suurituloisuus vähentää jonkin verran pariutumisen todennäköisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.
Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?
En tiedä taulukoista mutta tunnearvon monet tietävät. Vaarin veistämä rantasauna voi olla hyvin rakas, mutta kiinteistön ostaja pitää sitä purkukustannuksena.
elämänkumppania etsittäessä jotkut miettivät purkukustannusta, toiset rakastuvat. Sellaista se on. Määrittele tässä heterogeenisyydessä nyt sitten mitään markkina-arvoja. ei niitä ole, kun arvopohjat eroavat niin rajusti. Ei ole yhtenäistä arvostusta. Markkinateoriat toimivat kaupallisissa asioissa, koska kaiken takana on yhtenäinen arvostin, valuutta. Parisuhteissa monetarisointi on hyvin harvinaista ja kokonaisuuteen suhteutettuna ihan marginaalinen juttu. Voi toimia suurrikkaiden, julkkisten ja materialistien pikku shampanjakuplassa, muttei normaalielämässä.
Voi hyväntähden, ei kai tässä nyt taskulaskimella olla mitään mittaamassakaan. Tai kirjoittamassa tiedeartikkelia. Markkina-arvolla kuvataan vain sitä menekkiä, suosituimmuutta. En itse ole kertaakaan ajatellut markkina-arvoani, mutta ymmärrän tämän teorian tai "teorian" pointin siitä huolimatta. Sen takia kiinnostaakin, että mikä tässä nyt niin kauheaa on joidenkin naisten mielestä? Olen satavarma, että jokainen naisystävänikin ymmärtäisi heti mitä tässä ajetaan takaa.
Mikä pakkomielle sinulla on sukupuolittaa mielipide? Olen mies.
Miten voidaan kuvata jotain mitenkään, jos sitä ei voida kuvata? Ei mitenkään. Pelkkää höpötystä kaikki. Jos ei ole numeroituvaa arvoa, ei voida määrittää mille tasolle mikäkin arvo sijoittuu tai mikä on joidenkin keskinäinen arvostusero, siis suisituimmuus. Eikä mikään sellainen seikka kuin "suosituimmuus" mitenkään ratkaise pariutumista. Kas kun se suosituinkaan ei pysty pariutumaan kaikkien faniensa kanssa, vaan voi valita tasan yhden, ja loput jäävät muille.
Ymmärrän kyllä että näiden "teorioiden" kantava voima on i n c e l-hyypiöiden katkeruus, kun he kuvittelevat, että joku alfa jossain rietastelee naimalla illasta toiseen eri missipovipommin kanssa ja tämä polo kuvittelee että hänellä pitäisi olla oikeus samaan elämänlaatuun.
Suosituimmuus ratkaisee sen, miten monesta ehdokkaasta voi valita sen yhden. Tai jotkut pyrkivät sitä haaremiakin pitämään sivussa, naisetkin jotkut. Sinun sukupuolellasi ei tässä ole merkitystä, vaan enemmän sillä minkä tyyppisesti ajattelee asioista noin yleisesti. Markkina-arvo ihmisiin liitettynä tuntuu olevan joillekin keskustelijoille kuin punainen vaate, kun taas minulle se on arkinen kuvaus jostain asiasta ilman sen kummempaa arvolatausta.
Mielestäni on sinulta silkkaa ja suoraa naisvihamielisyyttä sukupuolistereotyypitellä ajattelutapoja varsinkin vielä siihen tapaan, jota yrität vihjata, että naisille tyypillistä olisi jotenkin epärationaalisempi ajattelu.
Minä ajattelen kuten mielestäsi naiset, ja olen ihan saatanan älykäs, looginen ja kykenevä abstraktiin ajatteluun. Ymmärrän myös hyvin maailman tutkimisen ja teorianmuodostuksen menetelmät. Juuri siksi näen jo pelkällä perssilmälläni miten surkeita nämä tasoteoriat ovat. Ne ovat wannabe-janarien sekoilua. Wannabe-älykkäiden, wannabe-analyyttisten, wannabe-panomiesten. Taidot vaan ei riitä millään sektorilla pro-tasoon.
Suosituimmuus voi olla tuota tai voi olla olematta. Ei se ole sanottua, että suosittu vetoaa tutustumisvaiheen jälkeen yhtään sen useampaan vastakkaissukupuoliseen kuin tavis tai epäsuosittu, saati että kiinnostus toisinpäin ilmenee sen helpommin. Edelleenkään massoja ei voi ottaa joukkona kumppaniskeen vaan on löydettävä se yksi jonka kanssa molemmin puolin kaikki toimii. Ei sillä ole väliä, onko hakujoukko viisi vai miljardi. Itse asiassa suuresta kiinnostuneiden joukosta on hankalampi löytää sopivaa. Tämän ovat monet viehättäväksi luokitellut naiset todenneet Tinder-kokemuksista. Joka ikinen mies swaippaa positiiviseen suuntaan ja laittaa viestiä, joten eteen ryöpsähtää valtava massa kandidaatteja joista suurin osa ei kiinnosta yhtään. On paljon enemmän vaivaa ja harmia käydä läpi kymmeniä tai satoja ei-kiinnostavia kuin muutama yksittäinen.
Päinvastoin, sopivan kumppanin löytäminen on numeropeliä ja mitä enemmän ehdokkaita pääset käymään läpi, sitä todennäköisempää on löytää se jossa kaikki on kohdillaan. Mitä enemmän itselläsi on haluttuina pidettyjä ominaisuuksia, sitä enemmän saat eteesi näitä mahdollisuuksia.
Tinderissä pätee sama, ylitarjonta on aina parempi tilanne kuin niukkuus. Mutta tässä tulee naisille ja etenkin viehättäville naisille se sama sokeus kuin live-elämässä, ei heillä ole mitään käsitystä miltä sama palvelu näyttää tavismiehen näkökulmasta kun niitä mätsejä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa ja sitten se todennäköisyys sille, että se rakastuminen tapahtuisi jonkun kanssa siitä häviävän pienestä joukosta.. Se ei ole kovin iso.
No niin, nyt päästiin taas askel eteenpäin. Eli pohjimmiltaan taso ei vielä takaa yhtään mitään. Meillä voi olla korkeatasoinen mies (pitkä, raamikas, laatikkoleuka, hyvännäköinen, varakas, aatelissukua, jättipeeniksellä varustettu jne) mutta hän asuu Huippuvuorilla ja viihtyy erakkona. Mitä iloa hänelle on siitä, että hän on tasoltaan korkea?
Tulisitte pois sieltä Tinder-maailmasta niin kaikki voisi näyttää ihan toisenlaiselta. Tai jos viihdytte siellä, niin hyväksykää pelin säännöt. Ei sillä viehättävällä naisella ole pienintäkään vastuuta siitä, miltä palvelu näyttää ei-niin-viehättävän miehen näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan.
Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.
Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.
Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.
Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin.
Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat.
Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.
Voisit siis rakastua keneen tahansa joka ulkona tulee vastaan, poislukien ehkä lapset? Heijastaako tällainen käsitys mielestäsi reaalimaailmaa, kun katsot minkälaiset ihmiset päätyvät yhteen? Onko se ihan sattumanvaraista sillisalaattia, koska rakkaus?
Lähtökohtaisesti kyllä. Tietenkään en rakastu keneen tahansa, mutta sen tiedän jo varmuudella, että rakastumisen suhteen on absoluuttisen merkityksetöntä mikään ammatin tai rahan kaltainen materialistinen. Rakastun henkisesti tietynlaisiin ihmisiin ja se ei ole riippuvaista muusta.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pahoittelut kirjoitusvirheistä :/
Toivottavasti idea tuli selväksi kuitenkin.
Väite ettei markkina-arvolla ole merkitystä pariutumisessa on kuin väittäisi ettei älyllä ja koulutuksella ole merkitystä työelämässä tai autolla F1-kilpailuissa. Ainahan voi rikastua tuurilla tai voittaa jos kaikki muut kolaroivat.
No, sun ei tartte asialla spekuloida koska sitä on tutkittukin. Älyllä on merkitystä työelämässä, muttei niin kuin intuitiivisesti kuvittelisi. Jos mitataan palkkatuloilla tai uraetenemänä, niin hyödyllisintä näyttäisi olevan olla hieman (ehkä noin keskihajonnan verran) keskimääräistä älykkäämpi. Huippuälykkyys alkaa näkyä haitallisena työmenestyksessä. Analogian relevanssia parisuhde"markkinoihin" on kuitenkin hankala nyt käsittää, koska parisuhteet tai sellaisen hakeminen eivät ole suoranaisesti mikään yhtenäinen kilpailuympäristö kaikille. Työelämässä voidaan olettaa yksinkertaistaen, että kaikki tavoittelevat enemmän palkkaa ja/tai korkeampaa asemaa (mikä ei kylläkään ole totta), mutta ihmissuhdemarkkinoilla on totaalisen katastrofaalinen virheolettama, että kaikki tavoittelisivat samoja, parhaita kumppaneita. Ymmärrän että eräästä hyvin harhaisesta vinkkelistä asioiden oikeasti kuvitellaan olevan näin, mutta totuus ei juuri kauempana voisi olla.
Autolla on tietenkin merkitystä autokilpailussa. Se ei ole enää analogia vaan tautologia. Autokilpailu on määritelty autojen paremmuuskilpailuna. Parisuhdetta ei taas missään järjellisessä kontekstissa ole määritelty ihmisten paremmuuskilpailuksi.
No nyt kun mainitsit tulot, niin tulojen vaikutus pariutumiseen ja jälkikasvun saamiseen on tilastollisesti todennettavissa.
Alimman tuloviidenneksen miehillä verrattuna ylimmän tuloviidenneksen miehiin on yli 15-kertainen riski jäädä kokonaan vaille avioliittoa ja jälkikasvua.
Huomionarvoista on että naisilla pienituloisuus ei juuri vaikuta pariumisen todennäköisyyteen, mutta suurituloisuus vähentää jonkin verran pariutumisen todennäköisyyttä.
Ok. Jälleen julistit, huomaatko? Ei pienintäkään yritystä viedä keskustelua eteenpäin.
Mutta olen armelias ja vien sitä itse eteenpäin: Mitä tuo tieto tarkoittaa sen toimistoapulaismiehen näkökulmasta? Miten hän hyötyy siitä, että hänelle on kerrottu MAT:sta ja selitetty, kuinka se toimii?
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pahoittelut kirjoitusvirheistä :/
Toivottavasti idea tuli selväksi kuitenkin.
Väite ettei markkina-arvolla ole merkitystä pariutumisessa on kuin väittäisi ettei älyllä ja koulutuksella ole merkitystä työelämässä tai autolla F1-kilpailuissa. Ainahan voi rikastua tuurilla tai voittaa jos kaikki muut kolaroivat.
No, sun ei tartte asialla spekuloida koska sitä on tutkittukin. Älyllä on merkitystä työelämässä, muttei niin kuin intuitiivisesti kuvittelisi. Jos mitataan palkkatuloilla tai uraetenemänä, niin hyödyllisintä näyttäisi olevan olla hieman (ehkä noin keskihajonnan verran) keskimääräistä älykkäämpi. Huippuälykkyys alkaa näkyä haitallisena työmenestyksessä. Analogian relevanssia parisuhde"markkinoihin" on kuitenkin hankala nyt käsittää, koska parisuhteet tai sellaisen hakeminen eivät ole suoranaisesti mikään yhtenäinen kilpailuympäristö kaikille. Työelämässä voidaan olettaa yksinkertaistaen, että kaikki tavoittelevat enemmän palkkaa ja/tai korkeampaa asemaa (mikä ei kylläkään ole totta), mutta ihmissuhdemarkkinoilla on totaalisen katastrofaalinen virheolettama, että kaikki tavoittelisivat samoja, parhaita kumppaneita. Ymmärrän että eräästä hyvin harhaisesta vinkkelistä asioiden oikeasti kuvitellaan olevan näin, mutta totuus ei juuri kauempana voisi olla.
Autolla on tietenkin merkitystä autokilpailussa. Se ei ole enää analogia vaan tautologia. Autokilpailu on määritelty autojen paremmuuskilpailuna. Parisuhdetta ei taas missään järjellisessä kontekstissa ole määritelty ihmisten paremmuuskilpailuksi.
No nyt kun mainitsit tulot, niin tulojen vaikutus pariutumiseen ja jälkikasvun saamiseen on tilastollisesti todennettavissa.
Alimman tuloviidenneksen miehillä verrattuna ylimmän tuloviidenneksen miehiin on yli 15-kertainen riski jäädä kokonaan vaille avioliittoa ja jälkikasvua.
Huomionarvoista on että naisilla pienituloisuus ei juuri vaikuta pariumisen todennäköisyyteen, mutta suurituloisuus vähentää jonkin verran pariutumisen todennäköisyyttä.
Niin ja mitäköhän sitten? Jokainen käsittää, että alimassa tuloviidenneksessä on koko kansakunnan sosiaalinen käänteiseliitti. Kaikki syrjäytyneet, päihderiippuvaiset elämänhallintakyvyttömät, peräkammarinpojat, pitkäaikaistyöttömät ja kouluttamattomat, mielenterveystapaukset, velkakierteytyneet jne. Siis ihmisiä joilla on paljon ongelmia saada elämänsä rullaamaan ylipäänsä. Ei ole ihme, että jos ei saa tutkintoa eikä töitä, ei myöskään saa hankittua vaimoa ja yhteistä kotia kasvattaa lapsia.
121212 kirjoitti:
Pahoittelut kirjoitusvirheistä :/
Toivottavasti idea tuli selväksi kuitenkin.
Väite ettei markkina-arvolla ole merkitystä pariutumisessa on kuin väittäisi ettei älyllä ja koulutuksella ole merkitystä työelämässä tai autolla F1-kilpailuissa. Ainahan voi rikastua tuurilla tai voittaa jos kaikki muut kolaroivat.
Sinun "ideasi" ovat lapsellista pseudotiedettä. Ihan yhtä höpöhöpöä saa vaikka koko teksti olisi sattumanvaraista sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.
Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?
En tiedä taulukoista mutta tunnearvon monet tietävät. Vaarin veistämä rantasauna voi olla hyvin rakas, mutta kiinteistön ostaja pitää sitä purkukustannuksena.
elämänkumppania etsittäessä jotkut miettivät purkukustannusta, toiset rakastuvat. Sellaista se on. Määrittele tässä heterogeenisyydessä nyt sitten mitään markkina-arvoja. ei niitä ole, kun arvopohjat eroavat niin rajusti. Ei ole yhtenäistä arvostusta. Markkinateoriat toimivat kaupallisissa asioissa, koska kaiken takana on yhtenäinen arvostin, valuutta. Parisuhteissa monetarisointi on hyvin harvinaista ja kokonaisuuteen suhteutettuna ihan marginaalinen juttu. Voi toimia suurrikkaiden, julkkisten ja materialistien pikku shampanjakuplassa, muttei normaalielämässä.
Voi hyväntähden, ei kai tässä nyt taskulaskimella olla mitään mittaamassakaan. Tai kirjoittamassa tiedeartikkelia. Markkina-arvolla kuvataan vain sitä menekkiä, suosituimmuutta. En itse ole kertaakaan ajatellut markkina-arvoani, mutta ymmärrän tämän teorian tai "teorian" pointin siitä huolimatta. Sen takia kiinnostaakin, että mikä tässä nyt niin kauheaa on joidenkin naisten mielestä? Olen satavarma, että jokainen naisystävänikin ymmärtäisi heti mitä tässä ajetaan takaa.
Mikä pakkomielle sinulla on sukupuolittaa mielipide? Olen mies.
Miten voidaan kuvata jotain mitenkään, jos sitä ei voida kuvata? Ei mitenkään. Pelkkää höpötystä kaikki. Jos ei ole numeroituvaa arvoa, ei voida määrittää mille tasolle mikäkin arvo sijoittuu tai mikä on joidenkin keskinäinen arvostusero, siis suisituimmuus. Eikä mikään sellainen seikka kuin "suosituimmuus" mitenkään ratkaise pariutumista. Kas kun se suosituinkaan ei pysty pariutumaan kaikkien faniensa kanssa, vaan voi valita tasan yhden, ja loput jäävät muille.
Ymmärrän kyllä että näiden "teorioiden" kantava voima on i n c e l-hyypiöiden katkeruus, kun he kuvittelevat, että joku alfa jossain rietastelee naimalla illasta toiseen eri missipovipommin kanssa ja tämä polo kuvittelee että hänellä pitäisi olla oikeus samaan elämänlaatuun.
Suosituimmuus ratkaisee sen, miten monesta ehdokkaasta voi valita sen yhden. Tai jotkut pyrkivät sitä haaremiakin pitämään sivussa, naisetkin jotkut. Sinun sukupuolellasi ei tässä ole merkitystä, vaan enemmän sillä minkä tyyppisesti ajattelee asioista noin yleisesti. Markkina-arvo ihmisiin liitettynä tuntuu olevan joillekin keskustelijoille kuin punainen vaate, kun taas minulle se on arkinen kuvaus jostain asiasta ilman sen kummempaa arvolatausta.
Mielestäni on sinulta silkkaa ja suoraa naisvihamielisyyttä sukupuolistereotyypitellä ajattelutapoja varsinkin vielä siihen tapaan, jota yrität vihjata, että naisille tyypillistä olisi jotenkin epärationaalisempi ajattelu.
Minä ajattelen kuten mielestäsi naiset, ja olen ihan saatanan älykäs, looginen ja kykenevä abstraktiin ajatteluun. Ymmärrän myös hyvin maailman tutkimisen ja teorianmuodostuksen menetelmät. Juuri siksi näen jo pelkällä perssilmälläni miten surkeita nämä tasoteoriat ovat. Ne ovat wannabe-janarien sekoilua. Wannabe-älykkäiden, wannabe-analyyttisten, wannabe-panomiesten. Taidot vaan ei riitä millään sektorilla pro-tasoon.
Suosituimmuus voi olla tuota tai voi olla olematta. Ei se ole sanottua, että suosittu vetoaa tutustumisvaiheen jälkeen yhtään sen useampaan vastakkaissukupuoliseen kuin tavis tai epäsuosittu, saati että kiinnostus toisinpäin ilmenee sen helpommin. Edelleenkään massoja ei voi ottaa joukkona kumppaniskeen vaan on löydettävä se yksi jonka kanssa molemmin puolin kaikki toimii. Ei sillä ole väliä, onko hakujoukko viisi vai miljardi. Itse asiassa suuresta kiinnostuneiden joukosta on hankalampi löytää sopivaa. Tämän ovat monet viehättäväksi luokitellut naiset todenneet Tinder-kokemuksista. Joka ikinen mies swaippaa positiiviseen suuntaan ja laittaa viestiä, joten eteen ryöpsähtää valtava massa kandidaatteja joista suurin osa ei kiinnosta yhtään. On paljon enemmän vaivaa ja harmia käydä läpi kymmeniä tai satoja ei-kiinnostavia kuin muutama yksittäinen.
Päinvastoin, sopivan kumppanin löytäminen on numeropeliä ja mitä enemmän ehdokkaita pääset käymään läpi, sitä todennäköisempää on löytää se jossa kaikki on kohdillaan. Mitä enemmän itselläsi on haluttuina pidettyjä ominaisuuksia, sitä enemmän saat eteesi näitä mahdollisuuksia.
Tinderissä pätee sama, ylitarjonta on aina parempi tilanne kuin niukkuus. Mutta tässä tulee naisille ja etenkin viehättäville naisille se sama sokeus kuin live-elämässä, ei heillä ole mitään käsitystä miltä sama palvelu näyttää tavismiehen näkökulmasta kun niitä mätsejä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa ja sitten se todennäköisyys sille, että se rakastuminen tapahtuisi jonkun kanssa siitä häviävän pienestä joukosta.. Se ei ole kovin iso.
No niin, nyt päästiin taas askel eteenpäin. Eli pohjimmiltaan taso ei vielä takaa yhtään mitään. Meillä voi olla korkeatasoinen mies (pitkä, raamikas, laatikkoleuka, hyvännäköinen, varakas, aatelissukua, jättipeeniksellä varustettu jne) mutta hän asuu Huippuvuorilla ja viihtyy erakkona. Mitä iloa hänelle on siitä, että hän on tasoltaan korkea?
Tulisitte pois sieltä Tinder-maailmasta niin kaikki voisi näyttää ihan toisenlaiselta. Tai jos viihdytte siellä, niin hyväksykää pelin säännöt. Ei sillä viehättävällä naisella ole pienintäkään vastuuta siitä, miltä palvelu näyttää ei-niin-viehättävän miehen näkökulmasta.
Kuten Isä Laasanen on opettanut, on
- taso (potentiaalinen kysyntä)
- markkinointitaidot, voidaan myös ajatella osana tasoa koska yleensä näihin liittyy esim. sosiaalinen taitavuus
= toteutunut kysyntä
Kuvaamallasi miehellä on korkea taso, mutta heikot markkinointitaidot tai ei halukkuutta markkinoida ollenkaan.
Realistisesti jos tuo mies haluaisi kumppanin, luultavasti sellainen löytyisi helposti jostain seikkailijanaisesta tai kenties tutkijasta aika helposti. Naisjoukko josta valita olisi ehkä pieni, mutta ko. pienissä piireissä kuvattu mies edustaisi huippua, siitä huolimatta että osa eduista (varallisuus) valuisi pitkälti hukkaan elämäntavan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.
Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?
En tiedä taulukoista mutta tunnearvon monet tietävät. Vaarin veistämä rantasauna voi olla hyvin rakas, mutta kiinteistön ostaja pitää sitä purkukustannuksena.
elämänkumppania etsittäessä jotkut miettivät purkukustannusta, toiset rakastuvat. Sellaista se on. Määrittele tässä heterogeenisyydessä nyt sitten mitään markkina-arvoja. ei niitä ole, kun arvopohjat eroavat niin rajusti. Ei ole yhtenäistä arvostusta. Markkinateoriat toimivat kaupallisissa asioissa, koska kaiken takana on yhtenäinen arvostin, valuutta. Parisuhteissa monetarisointi on hyvin harvinaista ja kokonaisuuteen suhteutettuna ihan marginaalinen juttu. Voi toimia suurrikkaiden, julkkisten ja materialistien pikku shampanjakuplassa, muttei normaalielämässä.
Voi hyväntähden, ei kai tässä nyt taskulaskimella olla mitään mittaamassakaan. Tai kirjoittamassa tiedeartikkelia. Markkina-arvolla kuvataan vain sitä menekkiä, suosituimmuutta. En itse ole kertaakaan ajatellut markkina-arvoani, mutta ymmärrän tämän teorian tai "teorian" pointin siitä huolimatta. Sen takia kiinnostaakin, että mikä tässä nyt niin kauheaa on joidenkin naisten mielestä? Olen satavarma, että jokainen naisystävänikin ymmärtäisi heti mitä tässä ajetaan takaa.
Mikä pakkomielle sinulla on sukupuolittaa mielipide? Olen mies.
Miten voidaan kuvata jotain mitenkään, jos sitä ei voida kuvata? Ei mitenkään. Pelkkää höpötystä kaikki. Jos ei ole numeroituvaa arvoa, ei voida määrittää mille tasolle mikäkin arvo sijoittuu tai mikä on joidenkin keskinäinen arvostusero, siis suisituimmuus. Eikä mikään sellainen seikka kuin "suosituimmuus" mitenkään ratkaise pariutumista. Kas kun se suosituinkaan ei pysty pariutumaan kaikkien faniensa kanssa, vaan voi valita tasan yhden, ja loput jäävät muille.
Ymmärrän kyllä että näiden "teorioiden" kantava voima on i n c e l-hyypiöiden katkeruus, kun he kuvittelevat, että joku alfa jossain rietastelee naimalla illasta toiseen eri missipovipommin kanssa ja tämä polo kuvittelee että hänellä pitäisi olla oikeus samaan elämänlaatuun.
I n c e l-hyypiöiden? Minä jo luulin ja toivoin, että myrkkymieli olisi poistunut palstalta...
Suosituimmillahan on aina sitä paitsi seuraa odottamassa reservissä ja uusia faneja jonossa - usein myös salaa rinnalla.
Ja tuo loppuosio oli taas vaihteeksi jotain ihan oman sairaan mielesi tuotoksia.
Olisi kiva kyllä tietää mikä sinua noin riivaa.
Volloti volloti kyynelten kyynel.
Uhriutumalla ja henkilöhyökkäyksellä sivuutit taas kerran asia-argumenttini. No, siinä se kuitenkin lukee, minkä vuoksi yhden ihmisen subjektiivisilla tulkinnoilla ei ole minkäänlaista todistusarvoa nk. teorian suhteen. sitä et osannut kiistää ja sen näkeekin reaktiostasi, joka oli paniikinomainen.
Haa! Ei ollut minulle osoitettu, mutta vastaan. Nyt luulen havainneeni, mitä oikeastaan ajat takaa. Käyttämäsi tekniikka on tullut vastaan viimeksi yliopistossa, josta on hetki aikaa. Se tuntuu olevan tyypillinen älykkäille, ja nimenomaan teoreettisesti ja filosofisesti suuntautuneille ihmisille. Luonnontieteellinen koulutus auttaa lisäksi merkittävästi.
"Jos ei ole numeroituvaa arvoa, ei voida määrittää mille tasolle mikäkin arvo sijoittuu tai mikä on joidenkin keskinäinen arvostusero, siis suisituimmuus."
Nyt siis havaitaan, että on olemassa ilmiö, jonka ihan jokainen pystyy havaitsemaan todeksi (eli markkina-arvo ja se, että tämä arvo vaihtelee yksilöiden kesken). Samaan aikaan todetaan, ettei sitä syistä a ja b haluta tunnustaa todeksi (en lähde tässä veikkailemaan syitä). Tehdään myös kaksi lisähavaintoa: 1) ilmiötä on hyvin vaikeaa määritellä yksiselitteisesti ja aukottomasti ja 2) ilmiötä on hyvin vaikeaa mallintaa luvuilla muun muassa siksi, etteivät ihmiset useinkaan ole rehellisiä vastauksissaan ja toiseksi siksi, että ilmiöön vaikuttaa lukuisa joukko eri tekijöitä, jotka ovat vieläpä tilanteesta riippuvaisia (humalatila, kavereiden sosiaalinen paine jne.).
Käydään siis itse ilmiön kimppuun toteamalla, että koska ei ole sen-ja-sen tieteenfilosofisen koulukunnan tekemän määritelmän puitteissa mahdollista esittää tarkasti kuvailtua teoriaa havaitulle ilmiölle, ja lisäksi vahvistaa sitä yhtälöillä (ja laittaa tarvittaessa eteen korjaava kerroin tehtyjen empiiristen kokeiden osoittamana) niin todetaan, että koko ilmiötä ei ole olemassa.
Eihän se näin tietenkään toimi. Ties kuinka kauan oletettiin palamisessa syntyvän "flogistonia", mikä on puutaheinää. Itse ilmiö ei kuitenkaan muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä kuvattiin vääränlaisella selitysmallilla. Palamisessa syntyy "jotain", ja palaminen vaatii "jotain muuta", vaikka silloiset havaintovälineet eivät kyenneetkään osoittamaan, mitä syntyy, ja mitä palaminen vaatii.
Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, ettei ilmiötä kuvaamaan käytetty sana miellytä. Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä on hankala kuvata yksiselitteisesti ja tarkasti. Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä on hankalaa ilmoittaa lukuarvoina.
(En ole ihan hetkeen tällaista aivojumppaa saanutkaan, ja haluan siitä kiittää jo nyt. Oi niitä aikoja silloin joskus yliopistolla. Se oli aikaa se.)
Kun sitä on hankala (siis mahdoton) ilmoittaa lukuarvona, ei voida verrata kahden ihmisen markkina-arvoa. Olipa kyseessä lukuarvo tai diskreetti lokerointi tasoihin, miten vaan. Markkina-arvomalleille aina ja ehdottomasti on keskeistä, että on jokin yhtenäinen, vertailukelpoinen kehikko, jossa on määriteltävissä yksiselitteisesti arvojärjestys. Minkäänlaista markkinaa ei voi olla, jos ei ole sitä vertailusuuretta, hintaa. Kyseessä on täysin mielikuvituksellinen jossain muussa kuin vallitsevassa todellisuudessa pyörivä höpöhöpömarkkina, jollei markkinoilla tarjolla olevia kandidaatteja voida asettaa jonoon paremmuusjärjestyksessä.
Pojut yrittää väsätä teoriaa, joka kertoo, kannattaako kurpitsan kilohintaa alentaa, jos omena on keltainen.
Vahvistit juuri sen, mitä tuossa yllä kuvailin. Kiitokset siitä. Jos ilmiön eksakti määrittely on hankalaa niin siitä seuraa, ettei mitään ilmiötä oikeasti olekaan.
Jep. Aivojakaan ei tunneta vielä kovin hyvin eikä sen toimintoja voida laitaa yksiselitteisen numeerisiksi arvoiksi, joten aivoja ei ole olemassa.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä, on aina jonkin verran subjektiivisuutta mukana. Mutta on myös objektiivisesti haluttuja asioita. Miehelle ei koskaan ole haitaksi esimerkiksi yleisesti ottaen viehättävä ulkonäkö(sellainen ettei ainakaan ole mitään tavallisuudesta poikkeavaa rujoutta, mutta komeus ja kauneuskin ovat pitkälti universaaleja pienin subjektiivisin vaihteluin), hyvä ruumiinrakenne, pituus, hyvä taloudellinen tilanne tai arvostettu ammatti tai asema. Oikeastaan ainoa tapa millä nuo voisivat olla negatiivisia asioita, olisi tilanne jossa toinen osapuoli kokisi alemmuutta niiden takia ja siksi hykäisi miehen heti kättelyssä. Kettu ja pihlajanmarjat. Mutta tämähän vain vahvistaa tasoilmiötä.