Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen vienti on markkina-arvoteoria ihmisillä?
19.07.2020 |
AV-palstalta löysin Henry Laasasen kirjoitukset. Onko parisuhdemarkkinoiden teorian ymmärrys avain kovaan vientiin? Oletko sinä ryhtynyt peluriksi lukemalla Henkan printtiä? Ovatko markkina-arvoteoriaa seuraavat ihmiset sittenkin niitä, jotka eivät kelpaa omana itsenään toiselle sukupuolelle?
Asiallista keskustelua aiheesta. Mikä on sinun markkina-arvosi?
Kommentit (843)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.
Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?
Joidenkin on vaikea ymmärtää, että ilmiöissä voi olla monta vaikuttavaa asiaa yhtä aikaa, ei siis ole kyse pelkästään tasosta tai pelkästään tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
---
Tällaisen näkisin kenties hyödylliseksi ja mahdolliseksi. Huomautan kuitenkin, että tuo kaikki vaatii hemmetisti työtä. Aivan perustutkimuksen tasollakin koskien ihmisen käyttäytymistä. Realistisena aikavälinä toimivalle teorialle sovelluksineen pitäisin jotain 50-100 vuoden haarukkaa tällä haavaa. Ei kun hihat ylös ja hommiin!
Kiitän. Kaiken päätteeksi olemme kuin olemmekin yhtä mieltä siitä, että ilmiö on todellinen? Ehkä olemme jopa yhtä mieltä siitä, että yksilö kykenee soveltamaan ilmiöstä tietoiseksi tultuaan ilmiötä myös käytäntöön?
En tiedä, mikä ilmiö. Tiedän ja tiedostan, että potentiaalisten kumppanien määrä jokaiselle ihmiselle vaihtelee ja on henkilökohtainen eri joukkonsa. Se ei ole mikään erityisempi ilmiö, vaan se on aika intuitiivinen havainto siitä, että kaikki eivät kiinnostu kaikista ja voi pariutua kaikkien kanssa. Jos tätä tosiasiaa halutaan mallintaa tarkemmin, niin mikäpä siinä, mutta työsarkaa riittää.
Pariutumista se ei edelleenkään oikeastaan selitä, koska pariutuminen on kokonaan oma asiansa ja ulkona markkinakonseptin viimeisimmästäkin hännästä. Markkinoilta on jo haettu ne raparperit ja sitten kun aletaan kotona leipomaan piirakkaa valitusta raparperista, selviää, onnistuuko se vaiko eikö.
Koskas sitä painovoimaa alettiin muotoilemaan matemaattisilla malleilla? Antiikin Kreikassa, vaiko vasta Newtonin havaintojen jälkeen? Kukaan tuskin väittää, että ilmiö nimeltä painovoima muuttui olemassa olevaksi vasta sitten, kun omena Newtonin päähän putosi, eikö vain?
Täysin vastaavalla tavalla markkina-arvotietoisuutta on mahdollista hyödyntää, vaikka sen tarkka matemaattinen rajaus ja käsitteellinen fomrulointi olisikin vajaata.
Miten se on mahdollista?
Huomaa, että emme rinnasta nyt painovoiman olemassaoloa johonkin yhtä selkeään ilmiöön parisuhdemarkkinoilla. Kyseenalaista kun tässä vaiheessa on koko ilmiön olemassaolo tai ainakin sen muoto ja vaikutus. Siinä missä edes antiikissa kappaleet eivät leijailleet avaruuteen spontaanisti, joka ainoaan esitettyyn MAT-sääntöön tai ilmiökuvaukseen löytyy KASAPÄIN poikkeuksia, vastaesimerkkejä ja muuta falsifioivaa materiaalia.
Intuitiivinen käsitys painovoimasta oli muuten täysin väärä ihan kuten aiemmin mainitut flogistonitkin.
Totuus löytyy vain kovan tien kautta, oikotietä ei ole.
Edelleen: se että juuri minun matemaattinen osaamiseni ei riitä formuloimaan asiaa juuri sinua tyydyttävällä tavalla ei tee kyseistä ilmiötä olemassa olemattomaksi. Varsinkaan kun kenelläkään ei tunnu olevan esittää sitä parempaa mallia havainnollistaa ja ennustaa ihmisten pariutumista. Jos on niin kuuntelen mielelläni, siis jotain muuta kuin "ei se noin ole".
et voi tehdä siitä matemaattista mallia, koska muuttujia on niin paljon ja vastaanottajat (arvioijat) arvostavat niitä aivan eri tavoin. Jonkun ehdoton plus on toiselle valtava miinus.
Jänniskiltttisteoreetikot ovat lisäksi kaivaneet oman teoriansa alta maata ihan sillä, että palstajankutusta seuranneille ns. kilttttikset ja ns. jännnnnikset ovat aivan yhtä vastenmielisiä.
Joten senkus töhräätte ylähuuli jäykkänä niiden tiimarinvihkojenne ja exceleittenne kanssa ja olette tekevinänne tärkeinä teorioita ja tiedettä, harakoilla olette yhtä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön (kuten muutamat mt-ongelmaiset palstajankkaajat kovasti yrittävät). Yksittäinen ihminen ei ole koko tilasto, vain häviävän pieni osa tilastoa, etkä koskaan voi ennalta tietää, missä päässä Gaussin käyrää mennään.
Sinänsä suosittelen kirjaa, se avaa silmiä havainnoimaan monia arkipäivän ilmiöitä, jos ei ole aiemmin niitä huomannut. Teoriasta itsestään ei ole käytännön apua, sehän vain toteaa, että ihmiset pariutuvat parhaan mahdollisen kumppanin kanssa -- no daa.
Syy miksi naiset kieltävät MAT:n on negatiivisten esimerkkien käyttäminen.
"Minä en ollut kiinnostunut tietystä tasokkaasta miehestä, koska ei ollut kemiaa".
Olennaista on ymmärtää että MAT perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin. Jos komea mies A ei kiinnosta kaunista naista mutta komea mies B kiinnostaakin ja päätyy ko. naisen pariksi, MAT piti 100% paikkansa.
Havainnoimalla arkipäivän tilanteita havaitset nopeasti että Gaussin käyrän eri puolilla olevat eivät käytännössä koskaan pariudu keskenään.
Perin erikoinen teoria näin matematiikkaa opiskelleen näkökulmasta. Mutta voi kai sitä halutessaan teoriaksikin kutsua että karsitaan ideologiaan sopimattomat tapaukset ensin pois ja sitten todetaan että Kappas kun teoria näistä ennustaa 100% oikein. Voi itseäänkin kutsua Napoleoniksi niin halutessaan. Jälkimmäisellä päätyy suljetulle, ekalla näemmä vaan av:lle.
No mietitäänpä vaikka hetki:
Kaunis nainen pariutui tietyn komean ja menestyvän miehen kanssa.
Kaunis nainen ei pariutunut tietyn komean ja menestyvän miehen kanssa.
Mitä eroa näillä on? Miksiköhän ensimmäinen esimerkki on validi ja toinen ei?
Jos esitämme väitteen "kissat parittelevat kissojen eikä koirien kanssa", kumoaako tämän se että tietty kissa ei pitänyt tietystä kissasta?
Ei tietenkään. Hypoteesin kumoaa se jos kissa (esimerkissä korkeatasoinen nainen) parittelee koiran (esimerkissä matalatasoinen mies) kanssa.
Tästä syystä naiset käyttävät negatiivisia esimerkkejä, koska he lopulta itsekin tajuavat ettei korkeatasoinen nainen pariudu matalatasoisen miehen kanssa. Siksi otetaan esimerkiksi se ettei nainen pitänyt tietystä korkeatasoisesta miehestä - mutta pitikin toisesta korkeatasoisesta miehestä jonka kanssa lopulta pariutui.
Valikoivan näytteistämisen lisäksi teoria on kätevästi tautologinen, kun se ennustaa, että korkeatasoinen ei pariudu matalatasoise kanssa ja sitten korkea sekä matala taso MÄÄRITELLÄÄN tapahtuneiden pariutumisten pohjalta dogman mukaisesti niin, että henkilön oli oltava korkeatasoinen, jos kelpasi korkeatasoiselle.
Valuu kuin vesi hanhen selästä jokaikinen hypoteesin kumoava vastaesimerkki. Vaikka kaunis nai ruman, vaikka rikas nai köyhän, vaikka korkeassa asemassa oleva nai pummin, vaikka megatöhti nai narkkarin, aina sama virsi. Yhyy, poikkeuksia, yhyy, mutku sillä oli leuka/julkisuus/tissit/rahaa/lisääsatunnainenelämänmuuttuja. Naurettavaa ja läpinäkyvää. Hätäpaskana ripuloidaan kintuille sitten tuollainen "naiset sitäjatätä" -kuvotus.
Olen muuten mies btw.
Niin, tällaistahan tapahtuu ihan jatkuvasti, puolet elokuvatähtien puolisoista on pultsareita koska rakkaus nyt vain tapahtuu. Vai hetkinen..
Puolet on oma olkinukkesi ja lapsellinen yritys sivuuttaa argumentti pilkanteolla. Yksikin vastaesimerkki riittää falsifioimaan hypoteesin kun väite on kategorinen.
Voisitko muuten kertoa, mihin perustuu rakkautesi käyttää vierasperäisiä sanoja aina, kun on vähänkin tilaisuus? Ajatteletko, että ne tekisivät sinusta jotenkin ammattimaisen tai muiden silmissä fiksun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaan vaikka Amber Heard. Jumalattoman kaunis, tämän hetken ikää en tiedä mutta kuitenkin nuorehko. Valehtelee ihmisille että olet väkivaltainen, yrittää viedä rahasi, paskoo sänkysi. Istuttaa sinua yöt riitelemässä ja äänittää riidat. Taso?
Paha luonnevika laskee tason heti niin matalaksi, etteivät miehet halua olla suhteessa. Kertaseksi tietysti käy, ainakin jos Amber on köysissä tai muulla tavoin tehty vaarattomaksi,
Miten on mahdollista että luonne nyt merkitsee näin radikaalisti? Kaikki aikaisempi keskustelu ja vastaukset miten naisten tasot menee liittyy aina vain ulkonäköön.
Enpä usko, että Amberilla on paljoa tarvetta laskea rimaa miestensä suhteen noistakaan sattuneista huolimatta. Onhan se nyt nähty kerta toisensa jälkeen ihan elävässäkin elämässä, että niillä supermulkuilla, mutta kauniilla nartuilla on aina vara mistä valita ja uusi mies vierelle...
Niin, koska aina löytyy näitä pelkästään pintaa katsovia hypergamiamiehiä, jotka luulevat voittavansa elämän pelissä saamalla tasoaan korkeamman kauniin naisen.
Se ei tee tasoteoriasta totta, että suppea alajoukko ihmisistä käyttäytyy typerästi ja jopa itsetuhoisesti. Pikemminkin se vain vahvistaa markkina-arvoteorian antiteesin, että jokaiselle löytyy ottajansa. Sänkyyn paskova narkki on jollekin 10/10 -unelmapuoliso vaikka suurin osa jengistä ei missään olosuhteissa haluaisi olla missään tekemisissä sellaisen kanssa edes tuttavuutena.
Poikkeuksiin on turha vedota, kun tämä toistuu koko ajan eli lähes jatkuvasti saa selitellä että "no tämä onkin poikkeus". Teoria joka ei selitä juuri mitään ilman poikkeuksia, ei ole edes teoria. Se on puhdasta horinaa.
Tasoteoriassa ei puhutakaan siitä subjektiivisesta 10/10 -tasosta, vaan objektiivisista asioista, ominaisuuksista jotka ovta kaikkien silmissä plussaa. Sänkyyn paskova narkki ei sellaista ole, vaikka toinen samanlainen hänen seurastaan nauttiikin kun ei muuta ole tarjolla.
Jättileukaperä ei sellaista ole, lihakset eivät sellaista ole, kirurgilentäjä ei sellaista ole, jännisrikollinen ei sellaista ole...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön (kuten muutamat mt-ongelmaiset palstajankkaajat kovasti yrittävät). Yksittäinen ihminen ei ole koko tilasto, vain häviävän pieni osa tilastoa, etkä koskaan voi ennalta tietää, missä päässä Gaussin käyrää mennään.
Sinänsä suosittelen kirjaa, se avaa silmiä havainnoimaan monia arkipäivän ilmiöitä, jos ei ole aiemmin niitä huomannut. Teoriasta itsestään ei ole käytännön apua, sehän vain toteaa, että ihmiset pariutuvat parhaan mahdollisen kumppanin kanssa -- no daa.
Syy miksi naiset kieltävät MAT:n on negatiivisten esimerkkien käyttäminen.
"Minä en ollut kiinnostunut tietystä tasokkaasta miehestä, koska ei ollut kemiaa".
Olennaista on ymmärtää että MAT perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin. Jos komea mies A ei kiinnosta kaunista naista mutta komea mies B kiinnostaakin ja päätyy ko. naisen pariksi, MAT piti 100% paikkansa.
Havainnoimalla arkipäivän tilanteita havaitset nopeasti että Gaussin käyrän eri puolilla olevat eivät käytännössä koskaan pariudu keskenään.
Perin erikoinen teoria näin matematiikkaa opiskelleen näkökulmasta. Mutta voi kai sitä halutessaan teoriaksikin kutsua että karsitaan ideologiaan sopimattomat tapaukset ensin pois ja sitten todetaan että Kappas kun teoria näistä ennustaa 100% oikein. Voi itseäänkin kutsua Napoleoniksi niin halutessaan. Jälkimmäisellä päätyy suljetulle, ekalla näemmä vaan av:lle.
No mietitäänpä vaikka hetki:
Kaunis nainen pariutui tietyn komean ja menestyvän miehen kanssa.
Kaunis nainen ei pariutunut tietyn komean ja menestyvän miehen kanssa.
Mitä eroa näillä on? Miksiköhän ensimmäinen esimerkki on validi ja toinen ei?
Jos esitämme väitteen "kissat parittelevat kissojen eikä koirien kanssa", kumoaako tämän se että tietty kissa ei pitänyt tietystä kissasta?
Ei tietenkään. Hypoteesin kumoaa se jos kissa (esimerkissä korkeatasoinen nainen) parittelee koiran (esimerkissä matalatasoinen mies) kanssa.
Tästä syystä naiset käyttävät negatiivisia esimerkkejä, koska he lopulta itsekin tajuavat ettei korkeatasoinen nainen pariudu matalatasoisen miehen kanssa. Siksi otetaan esimerkiksi se ettei nainen pitänyt tietystä korkeatasoisesta miehestä - mutta pitikin toisesta korkeatasoisesta miehestä jonka kanssa lopulta pariutui.
Valikoivan näytteistämisen lisäksi teoria on kätevästi tautologinen, kun se ennustaa, että korkeatasoinen ei pariudu matalatasoise kanssa ja sitten korkea sekä matala taso MÄÄRITELLÄÄN tapahtuneiden pariutumisten pohjalta dogman mukaisesti niin, että henkilön oli oltava korkeatasoinen, jos kelpasi korkeatasoiselle.
Valuu kuin vesi hanhen selästä jokaikinen hypoteesin kumoava vastaesimerkki. Vaikka kaunis nai ruman, vaikka rikas nai köyhän, vaikka korkeassa asemassa oleva nai pummin, vaikka megatöhti nai narkkarin, aina sama virsi. Yhyy, poikkeuksia, yhyy, mutku sillä oli leuka/julkisuus/tissit/rahaa/lisääsatunnainenelämänmuuttuja. Naurettavaa ja läpinäkyvää. Hätäpaskana ripuloidaan kintuille sitten tuollainen "naiset sitäjatätä" -kuvotus.
Olen muuten mies btw.
Niin, tällaistahan tapahtuu ihan jatkuvasti, puolet elokuvatähtien puolisoista on pultsareita koska rakkaus nyt vain tapahtuu. Vai hetkinen..
Puolet elokuvatähtien puolisoista on elokuvatähtiä tai muuten alalla olevia, koska he tapaavat toisiaan koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon kyllä tasoihin. Esimerkiksi minä eron jälkeen halusin naisen joka ei ole ylipainoinen, työtön ja matalasti koulutettu. Seksikin piti kiinnostaa. Määritin siis tason, ja josta pidin kiinni. Löysin etsimäni ja tästä on nyt neljä vuotta aikaa. Itseni veroisen siis halusin. Ai niin, tatuoinnit oli ehdoton no-go. M45
Itse joskus tapailin miestä, joka halusi minun hieman pulskistuvan naisellisemmaksi ja halveksui korkeaa koulutustani. Hän olisi halunnut kätevän emännän, joka osaa laittaa hyvää ruokaa ja tykkää siivoamisesta eikä haihattele kaiken maailman abstraktien teorioiden parissa. Seksuaalisen halun näyttäminen oli hänen mielestään röyhkeää, koska vain hän saattoi ilmaista haluaan. Olinko minä sinusta liian matalatasoinen hänelle? Hän oli kyllä oikein komea mies, jolla oli vaikea alkoholiongelma ja rahat aina loppu. Naiset olivat aina hänestä pitäneet, mutta kukaan ei häntä sietänyt kovin pitkään. Onko hän sinusta alfauros vai ATM? Vaikea nämä tasoteoriajutut ja siksi kysyn sinulta, kun näytät niistä tietävän jotain.
Hänen ulkonäkönsä on ollut se ainoa valtti ja tässä nähdään mikä voima sillä on, kun kaikesta muusta negatiivisesta huolimatta on kuitenkin aina jotain sutinaa. Se ei vaan pitkällä juoksulla riitä kompensoimaan kaikkea sitä negatiivista mitä häneen liittyy. Hän siis tuhoaa ulkonäön mukanaan tuoman tasoedun muulla käytöksellään ja toiminnallaan. Sääli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön (kuten muutamat mt-ongelmaiset palstajankkaajat kovasti yrittävät). Yksittäinen ihminen ei ole koko tilasto, vain häviävän pieni osa tilastoa, etkä koskaan voi ennalta tietää, missä päässä Gaussin käyrää mennään.
Sinänsä suosittelen kirjaa, se avaa silmiä havainnoimaan monia arkipäivän ilmiöitä, jos ei ole aiemmin niitä huomannut. Teoriasta itsestään ei ole käytännön apua, sehän vain toteaa, että ihmiset pariutuvat parhaan mahdollisen kumppanin kanssa -- no daa.
Syy miksi naiset kieltävät MAT:n on negatiivisten esimerkkien käyttäminen.
"Minä en ollut kiinnostunut tietystä tasokkaasta miehestä, koska ei ollut kemiaa".
Olennaista on ymmärtää että MAT perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin. Jos komea mies A ei kiinnosta kaunista naista mutta komea mies B kiinnostaakin ja päätyy ko. naisen pariksi, MAT piti 100% paikkansa.
Havainnoimalla arkipäivän tilanteita havaitset nopeasti että Gaussin käyrän eri puolilla olevat eivät käytännössä koskaan pariudu keskenään.
Perin erikoinen teoria näin matematiikkaa opiskelleen näkökulmasta. Mutta voi kai sitä halutessaan teoriaksikin kutsua että karsitaan ideologiaan sopimattomat tapaukset ensin pois ja sitten todetaan että Kappas kun teoria näistä ennustaa 100% oikein. Voi itseäänkin kutsua Napoleoniksi niin halutessaan. Jälkimmäisellä päätyy suljetulle, ekalla näemmä vaan av:lle.
No mietitäänpä vaikka hetki:
Kaunis nainen pariutui tietyn komean ja menestyvän miehen kanssa.
Kaunis nainen ei pariutunut tietyn komean ja menestyvän miehen kanssa.
Mitä eroa näillä on? Miksiköhän ensimmäinen esimerkki on validi ja toinen ei?
Jos esitämme väitteen "kissat parittelevat kissojen eikä koirien kanssa", kumoaako tämän se että tietty kissa ei pitänyt tietystä kissasta?
Ei tietenkään. Hypoteesin kumoaa se jos kissa (esimerkissä korkeatasoinen nainen) parittelee koiran (esimerkissä matalatasoinen mies) kanssa.
Tästä syystä naiset käyttävät negatiivisia esimerkkejä, koska he lopulta itsekin tajuavat ettei korkeatasoinen nainen pariudu matalatasoisen miehen kanssa. Siksi otetaan esimerkiksi se ettei nainen pitänyt tietystä korkeatasoisesta miehestä - mutta pitikin toisesta korkeatasoisesta miehestä jonka kanssa lopulta pariutui.
Valikoivan näytteistämisen lisäksi teoria on kätevästi tautologinen, kun se ennustaa, että korkeatasoinen ei pariudu matalatasoise kanssa ja sitten korkea sekä matala taso MÄÄRITELLÄÄN tapahtuneiden pariutumisten pohjalta dogman mukaisesti niin, että henkilön oli oltava korkeatasoinen, jos kelpasi korkeatasoiselle.
Valuu kuin vesi hanhen selästä jokaikinen hypoteesin kumoava vastaesimerkki. Vaikka kaunis nai ruman, vaikka rikas nai köyhän, vaikka korkeassa asemassa oleva nai pummin, vaikka megatöhti nai narkkarin, aina sama virsi. Yhyy, poikkeuksia, yhyy, mutku sillä oli leuka/julkisuus/tissit/rahaa/lisääsatunnainenelämänmuuttuja. Naurettavaa ja läpinäkyvää. Hätäpaskana ripuloidaan kintuille sitten tuollainen "naiset sitäjatätä" -kuvotus.
Olen muuten mies btw.
Niin, tällaistahan tapahtuu ihan jatkuvasti, puolet elokuvatähtien puolisoista on pultsareita koska rakkaus nyt vain tapahtuu. Vai hetkinen..
Puolet on oma olkinukkesi ja lapsellinen yritys sivuuttaa argumentti pilkanteolla. Yksikin vastaesimerkki riittää falsifioimaan hypoteesin kun väite on kategorinen.
Diagnoosien tekijä ei osaa suomea. :(((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten eritasoisen markkina-arvon kieltäjät luultavasti haluavat pitää kiinni marxilaisesta tasa-arvokäsityksestä, että "kyllä kaikki saavat yhtä paljon kunhan vain yrittävät"/"maailma on pohjimmiltaan reilu ja tasa-arvoinen" tai sitten siitä, että "rakkaus on mystinen metafyysinen luonnonvoima, jota ei voi ihminen ennustaa"/"jokaiselle on joku"/"asiat vain tapahtuvat".
Miksi puhut Marxista kun et tiedä asiasta yhtään mitään?
Eikö marxilaislähtöisen vasemmistoajattelun ydinsanoma kuulu, että "kaikki kyllä osaavat ja pystyvät kunhan vain saavat mahdollisuuden"? Huolimatta siitä, että on syntynyt esim tyhmäksi tai rumaksi. Vai seuraisiko siitä liikaa epämiellyttäviä intersektioita jos seksuaalivalinnan etuoikeudetkin tulisi ottaa huomioon feministiteoriassa?
Harvoin tällä palstallakaan tapaa näin pihalla olevia name droppailijoita. Käy koulua ja sivistää itseäsi.
Kyllä tässä minustakin on hyvinkin marxilaisuuteen verrattavissa olevaa ajattelutapaa. Että kaikki ihmiset saadaan samalle viivalle kyllä, kunhan vain saataisiin todellisuus pois edestä.
Marxia ainakaan et ole lukenut riviäkään.
Miksiköhän jonnet eivät tee väikkäreitä ja bestsellereitä teorioistaan? No tietenkin siksi koska kyse on pitkitetystä Dilbert-tason vitsistä, mikä ei naurattanut alunperinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön (kuten muutamat mt-ongelmaiset palstajankkaajat kovasti yrittävät). Yksittäinen ihminen ei ole koko tilasto, vain häviävän pieni osa tilastoa, etkä koskaan voi ennalta tietää, missä päässä Gaussin käyrää mennään.
Sinänsä suosittelen kirjaa, se avaa silmiä havainnoimaan monia arkipäivän ilmiöitä, jos ei ole aiemmin niitä huomannut. Teoriasta itsestään ei ole käytännön apua, sehän vain toteaa, että ihmiset pariutuvat parhaan mahdollisen kumppanin kanssa -- no daa.
Syy miksi naiset kieltävät MAT:n on negatiivisten esimerkkien käyttäminen.
"Minä en ollut kiinnostunut tietystä tasokkaasta miehestä, koska ei ollut kemiaa".
Olennaista on ymmärtää että MAT perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin. Jos komea mies A ei kiinnosta kaunista naista mutta komea mies B kiinnostaakin ja päätyy ko. naisen pariksi, MAT piti 100% paikkansa.
Havainnoimalla arkipäivän tilanteita havaitset nopeasti että Gaussin käyrän eri puolilla olevat eivät käytännössä koskaan pariudu keskenään.
Perin erikoinen teoria näin matematiikkaa opiskelleen näkökulmasta. Mutta voi kai sitä halutessaan teoriaksikin kutsua että karsitaan ideologiaan sopimattomat tapaukset ensin pois ja sitten todetaan että Kappas kun teoria näistä ennustaa 100% oikein. Voi itseäänkin kutsua Napoleoniksi niin halutessaan. Jälkimmäisellä päätyy suljetulle, ekalla näemmä vaan av:lle.
No mietitäänpä vaikka hetki:
Kaunis nainen pariutui tietyn komean ja menestyvän miehen kanssa.
Kaunis nainen ei pariutunut tietyn komean ja menestyvän miehen kanssa.
Mitä eroa näillä on? Miksiköhän ensimmäinen esimerkki on validi ja toinen ei?
Jos esitämme väitteen "kissat parittelevat kissojen eikä koirien kanssa", kumoaako tämän se että tietty kissa ei pitänyt tietystä kissasta?
Ei tietenkään. Hypoteesin kumoaa se jos kissa (esimerkissä korkeatasoinen nainen) parittelee koiran (esimerkissä matalatasoinen mies) kanssa.
Tästä syystä naiset käyttävät negatiivisia esimerkkejä, koska he lopulta itsekin tajuavat ettei korkeatasoinen nainen pariudu matalatasoisen miehen kanssa. Siksi otetaan esimerkiksi se ettei nainen pitänyt tietystä korkeatasoisesta miehestä - mutta pitikin toisesta korkeatasoisesta miehestä jonka kanssa lopulta pariutui.
Valikoivan näytteistämisen lisäksi teoria on kätevästi tautologinen, kun se ennustaa, että korkeatasoinen ei pariudu matalatasoise kanssa ja sitten korkea sekä matala taso MÄÄRITELLÄÄN tapahtuneiden pariutumisten pohjalta dogman mukaisesti niin, että henkilön oli oltava korkeatasoinen, jos kelpasi korkeatasoiselle.
Valuu kuin vesi hanhen selästä jokaikinen hypoteesin kumoava vastaesimerkki. Vaikka kaunis nai ruman, vaikka rikas nai köyhän, vaikka korkeassa asemassa oleva nai pummin, vaikka megatöhti nai narkkarin, aina sama virsi. Yhyy, poikkeuksia, yhyy, mutku sillä oli leuka/julkisuus/tissit/rahaa/lisääsatunnainenelämänmuuttuja. Naurettavaa ja läpinäkyvää. Hätäpaskana ripuloidaan kintuille sitten tuollainen "naiset sitäjatätä" -kuvotus.
Olen muuten mies btw.
Niin, tällaistahan tapahtuu ihan jatkuvasti, puolet elokuvatähtien puolisoista on pultsareita koska rakkaus nyt vain tapahtuu. Vai hetkinen..
Puolet elokuvatähtien puolisoista on elokuvatähtiä tai muuten alalla olevia, koska he tapaavat toisiaan koko ajan.
Näinpä. Minua hymyilyttää aina, kun joku tulee kertomaan kuinka lähes joka ikinen suomalainen mies ottaisi puolisokseen sofian. Haluaisinpa nähdä sen palstamiehen, joka haluaisi elää sellaista elämää mitä sofian puolisona pitäisi elää (ja kustantaa). Moni viettää nyt vapaa-aikansa netissä ja pelaillen, mutta ilmeisesti sofian kanssa heistä kuoriutuisi seurapiireissä viihtyviä bilehaita, jotka jaksavat jatkuvasti olla juhlimassa, matkustella ja tutustuvat uusiin ihmisiin.
Suosittelisinkin, että jos sofiat kiinnostavat, niin kannattaa aloittaa siitä elämäntavasta, missä heitä kohtaa.
Ainoa tieteenala, jolla tätä markkina-arvoteoriaa voi selittää, on psykologia. Koko teoria suojaa miesten herkkää tunne-elämää älyllistämällä, "koska en saa mitä haluan, siis kaunista naista, vika on naisissa". Mielenkiintoista minusta on se, että kannattajat ovat poikkeuksetta miehiä, missä ovat alemman tason naiset, jotka eivät myöskään saa haluamaansa? Eihän sillekään voi mitään, jos on ulkonäöllisesti epäviehättävä nainen, naiset ehkä kuitenkin (realistisesti) osaavat arvioida, ettei tämä ole kenenkään muun vika.
Joka tapauksessa miesten vapautuminen, ja koko MGTOW on tuskallista seurattavaa. Vähän kuin rintaliivejä polttelevat feministit vuosikymmeniä sitten, yhtä överiä ja turhaa ja yhtä vähän ketään hyödyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Aina, kun keskustelu ei etene toivottuun suuntaan, tulee epätoivoinen yritys puhua tunteisiin menemisestä tai ahdistamisesta.
Ei ahdista, olen jo lapsena huomannut, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. En tarvinnut siihen teorioita enkä selitysmalleja. Mutta kerro sinä, onko isäsi (jos hän on 45-70 vuotias tavallinen suomalainen mies) yhtä haluttu 25-vuotiaiden kuin ikäistensä tai vähän itseään vanhempien naisten silmissä eli onko hänelle laskettavissa joku tietty tasonumero?
Sinä siis väität, että mies on iästä riippumatta yhtä suosittu läpi elämänsä, mikä kuulostaa todella oudolta. Taso on haarukoitavissa ja se laskee ikääntyessä, ellei ikä tuo mukanaan esimerkiksi selvästi lisää varallisuutta tai statusta sitä kompensoimaan. Luuletko että joku Jack Nicholson olisi pyörinyt jatkuvasti selkeästi nuorempien mallimisukoiden ja muiden vastaavien kanssa, mikäli hän olisi ollut filmitähden sijasta talonmies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.
Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?
En tiedä taulukoista mutta tunnearvon monet tietävät. Vaarin veistämä rantasauna voi olla hyvin rakas, mutta kiinteistön ostaja pitää sitä purkukustannuksena.
elämänkumppania etsittäessä jotkut miettivät purkukustannusta, toiset rakastuvat. Sellaista se on. Määrittele tässä heterogeenisyydessä nyt sitten mitään markkina-arvoja. ei niitä ole, kun arvopohjat eroavat niin rajusti. Ei ole yhtenäistä arvostusta. Markkinateoriat toimivat kaupallisissa asioissa, koska kaiken takana on yhtenäinen arvostin, valuutta. Parisuhteissa monetarisointi on hyvin harvinaista ja kokonaisuuteen suhteutettuna ihan marginaalinen juttu. Voi toimia suurrikkaiden, julkkisten ja materialistien pikku shampanjakuplassa, muttei normaalielämässä.
Voi hyväntähden, ei kai tässä nyt taskulaskimella olla mitään mittaamassakaan. Tai kirjoittamassa tiedeartikkelia. Markkina-arvolla kuvataan vain sitä menekkiä, suosituimmuutta. En itse ole kertaakaan ajatellut markkina-arvoani, mutta ymmärrän tämän teorian tai "teorian" pointin siitä huolimatta. Sen takia kiinnostaakin, että mikä tässä nyt niin kauheaa on joidenkin naisten mielestä? Olen satavarma, että jokainen naisystävänikin ymmärtäisi heti mitä tässä ajetaan takaa.
Mikä pakkomielle sinulla on sukupuolittaa mielipide? Olen mies.
Miten voidaan kuvata jotain mitenkään, jos sitä ei voida kuvata? Ei mitenkään. Pelkkää höpötystä kaikki. Jos ei ole numeroituvaa arvoa, ei voida määrittää mille tasolle mikäkin arvo sijoittuu tai mikä on joidenkin keskinäinen arvostusero, siis suisituimmuus. Eikä mikään sellainen seikka kuin "suosituimmuus" mitenkään ratkaise pariutumista. Kas kun se suosituinkaan ei pysty pariutumaan kaikkien faniensa kanssa, vaan voi valita tasan yhden, ja loput jäävät muille.
Ymmärrän kyllä että näiden "teorioiden" kantava voima on i n c e l-hyypiöiden katkeruus, kun he kuvittelevat, että joku alfa jossain rietastelee naimalla illasta toiseen eri missipovipommin kanssa ja tämä polo kuvittelee että hänellä pitäisi olla oikeus samaan elämänlaatuun.
Kummallisia argumentteja. Tottakai tätä ilmiötä voidaan kuvata, sitähän tässä tehdään koko ajan. Jos halutaan, voidaan heittää vaikka ne numeraaliset arvotkin miehille ja naisille, mutta se ei ole välttämätöntä, koska ei tarvitse kuin ymmärtää eroavaisuudet ominaisuuksissa ja erojen suuruus. Eri painoluokkien nyrkkeilijöille voidaan laittaa numeroarvot, mutta ilman niitäkin on selvää että raskaamman sarjan nyrkkeilijä on niskan päällä.
Suosituimpien ongelma on usein se, että he eivät tyydy siihen yhteen vaan pyörittävät montaa kumppania niin kauan kuin pystyvät ja sillä aikaa toiset nuolevat näppejään, koska miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon. Lisäksi jos miehellä on tarpeeksi korkea status, naiset ovat valmiita jopa jakamaan hänet toisten naisten kanssa, kunhan saavat sen oman siivunsa.
Viimeinen kappaleesi kuvaakin hyvin tätä todellisuutta jonka siis itsekin tunnistat. Tosin oikeuttahan ei kenelläkään ole muihin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teorian puolustajien argumentaatiolle oli kuvaavaa, että kirjoittaja uskoi teorian olevan totta vaikka ei osannut sanoa miksi.
Miten kävisi, jos naistutkija olisi sanonut näin joskus menneisyydessä? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Missä olet nähnyt noin tapahtuvan? Olet katsellut liikaa televisiota, siellähän tätä unimaailmaa markkinoidaan jatkuvasti. Tietysti aina joku tietää jonkun poikkeuksen poikkeuksen jossain, mutta se vain vahvistaa säännön.
Kyllä, rakastumista tapahtuu mutta vain silloin kun tasojen välillä ei ole liian suurta rakoa. Rakastumisen kohde löytyy siis aina tietystä rajatusta joukosta, kaikki eivät ole samalla viivalla lähtökohtaisesti. Eihän tätä tietenkään kukaan tietoisesti ajattele tasoina, paitsi ehkä silloin jos joutuu kieltäytymään lähentelyistä. Miksi kieltäydytään, kun haiseva puliukko tai puliakka tulee tekemään lähempää tuttavuutta? Miksei anneta rakastumiselle mahdollisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.
Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?
En tiedä taulukoista mutta tunnearvon monet tietävät. Vaarin veistämä rantasauna voi olla hyvin rakas, mutta kiinteistön ostaja pitää sitä purkukustannuksena.
elämänkumppania etsittäessä jotkut miettivät purkukustannusta, toiset rakastuvat. Sellaista se on. Määrittele tässä heterogeenisyydessä nyt sitten mitään markkina-arvoja. ei niitä ole, kun arvopohjat eroavat niin rajusti. Ei ole yhtenäistä arvostusta. Markkinateoriat toimivat kaupallisissa asioissa, koska kaiken takana on yhtenäinen arvostin, valuutta. Parisuhteissa monetarisointi on hyvin harvinaista ja kokonaisuuteen suhteutettuna ihan marginaalinen juttu. Voi toimia suurrikkaiden, julkkisten ja materialistien pikku shampanjakuplassa, muttei normaalielämässä.
Voi hyväntähden, ei kai tässä nyt taskulaskimella olla mitään mittaamassakaan. Tai kirjoittamassa tiedeartikkelia. Markkina-arvolla kuvataan vain sitä menekkiä, suosituimmuutta. En itse ole kertaakaan ajatellut markkina-arvoani, mutta ymmärrän tämän teorian tai "teorian" pointin siitä huolimatta. Sen takia kiinnostaakin, että mikä tässä nyt niin kauheaa on joidenkin naisten mielestä? Olen satavarma, että jokainen naisystävänikin ymmärtäisi heti mitä tässä ajetaan takaa.
Mikä pakkomielle sinulla on sukupuolittaa mielipide? Olen mies.
Miten voidaan kuvata jotain mitenkään, jos sitä ei voida kuvata? Ei mitenkään. Pelkkää höpötystä kaikki. Jos ei ole numeroituvaa arvoa, ei voida määrittää mille tasolle mikäkin arvo sijoittuu tai mikä on joidenkin keskinäinen arvostusero, siis suisituimmuus. Eikä mikään sellainen seikka kuin "suosituimmuus" mitenkään ratkaise pariutumista. Kas kun se suosituinkaan ei pysty pariutumaan kaikkien faniensa kanssa, vaan voi valita tasan yhden, ja loput jäävät muille.
Ymmärrän kyllä että näiden "teorioiden" kantava voima on i n c e l-hyypiöiden katkeruus, kun he kuvittelevat, että joku alfa jossain rietastelee naimalla illasta toiseen eri missipovipommin kanssa ja tämä polo kuvittelee että hänellä pitäisi olla oikeus samaan elämänlaatuun.
Kummallisia argumentteja. Tottakai tätä ilmiötä voidaan kuvata, sitähän tässä tehdään koko ajan. Jos halutaan, voidaan heittää vaikka ne numeraaliset arvotkin miehille ja naisille, mutta se ei ole välttämätöntä, koska ei tarvitse kuin ymmärtää eroavaisuudet ominaisuuksissa ja erojen suuruus. Eri painoluokkien nyrkkeilijöille voidaan laittaa numeroarvot, mutta ilman niitäkin on selvää että raskaamman sarjan nyrkkeilijä on niskan päällä.
Suosituimpien ongelma on usein se, että he eivät tyydy siihen yhteen vaan pyörittävät montaa kumppania niin kauan kuin pystyvät ja sillä aikaa toiset nuolevat näppejään, koska miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon. Lisäksi jos miehellä on tarpeeksi korkea status, naiset ovat valmiita jopa jakamaan hänet toisten naisten kanssa, kunhan saavat sen oman siivunsa.
Viimeinen kappaleesi kuvaakin hyvin tätä todellisuutta jonka siis itsekin tunnistat. Tosin oikeuttahan ei kenelläkään ole muihin ihmisiin.
Tunnistan ihan samaan tapaan kuin litteä maa -uskovaistenkin olemassaolon kaikenmoisine ajatelmineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.
Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti.
No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.
Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.
Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.
En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin.
Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta.
Missä olet nähnyt noin tapahtuvan? Olet katsellut liikaa televisiota, siellähän tätä unimaailmaa markkinoidaan jatkuvasti. Tietysti aina joku tietää jonkun poikkeuksen poikkeuksen jossain, mutta se vain vahvistaa säännön.
Kyllä, rakastumista tapahtuu mutta vain silloin kun tasojen välillä ei ole liian suurta rakoa. Rakastumisen kohde löytyy siis aina tietystä rajatusta joukosta, kaikki eivät ole samalla viivalla lähtökohtaisesti. Eihän tätä tietenkään kukaan tietoisesti ajattele tasoina, paitsi ehkä silloin jos joutuu kieltäytymään lähentelyistä. Miksi kieltäydytään, kun haiseva puliukko tai puliakka tulee tekemään lähempää tuttavuutta? Miksei anneta rakastumiselle mahdollisuutta?
En tiedä onko olemassa fetissejä liittyen haiseviin pulihenkilöihin, mutta yleistäen oletan, että tämä konsepti on ladattu täyteen sekä seksuaalisen viehättävyyden että parisuhdekelpoisuuden kannalta erittäin negatiivisia ominaisuuksia noin niinkuin lähtökohtaisesti, joten näen kysymyksesi lähinä typeränä, lapsellisena viisasteluna.
Markkina-arvossa on pitkälti kyse todennäköisyyksistä.
Teoria on monimutkainen koska sitä ei voi määrittää eksaktilla kaavalla, ja sen lisäksi on olemassa tiettyjen yksilöisen väliset makuasiat jotka eivät liity suoranaisesti markkina-arvoon. Esimerkiksi pituus nostaa miehen markkina-arvoa koska ylivoimainen enemmistö naisista suosii pitkiä miehiä, ja mitä suositumpi nainen on, sitä todennäköisemmin hänellä on miehelle pituusvaatimus. Sama pätee korkeaan statukseen, matalaan ääneen, itsevarmuuteen, jne. Esimerkiksi MCH-geenit ("kemia") taas eivät liity tasoon, vaan sopivuuteen.
Koska markkina-arvon lisäksi vaikuttaa myös tuuri, voit miettiä asiaa näin:
Matalatasoisen miehen arvoa vastaa lottokuponki. Se vastaa hänen mahdollisuuksiaan saada kumppani. Suosittuun naiseen vaaditaan päävoitto, jonka voittamisen todennäköisyys lienee n. 1/15 000 000. HC-ätmin pitäisi pitäisi löytää sekä tasokas nainen jolle kelpaa lyhyt, hintelä, ruma, köyhä, ujo, jne mies - mutta jonka kanssa sen lisäksi sopivuus, tavoitteet, arvot ja kaikki muut täsmäisivät.
Korkeatasoisella miehellä on lukuisia tasokkaita naisia joille hän on riittävän komea ja menestynyt. Näistä pitää kohdata se jonka kanssa muut asiat täsmäisivät. Todennäköisyydet tähän ovat varsin hyvät, koska potentiaalisesti kiinnostuneita on niin paljon.
Nyt kun ihmisiä katsellaan joukkona, voidaan sanoa että joku hc-ätmi voittaa lotossa ja joku ytmi jää ilman naista. Mutta kokonaisuutena poikkeuksia on niin vähän että markkina-arvoteoria pitää hyvin kutinsa.
Koska suurin osa ihmisistä on pariutunut, historiallisesti markkina-arvoteorian keskiössä on ollut se kuinka tasokkaan kumppanin kukakin saa. Keskustelussa on myös korostettu ääripäitä, suurimman osan suomalaisista ollessa tavallista keskiluokkaa (mikä on muuttumassa, keskiluokka tulee jakautumaan ylempää vs alempaan huomattavasti aikaisempaa selvemmin, mikä nostaa menestyvien/koulutettujen miesten arvoa entisestään). Sinkkujen osuuden kasvaessa MA:n merkitys korostuu, koska yhä useampi aKTM jää ilman naista. Ja myös siksi että jo normaalipainoisen naisen saaminen alkaa olla haastavaa tavismiehelle, kiitos ylipainoepidemian.
Pahoittelut kirjoitusvirheistä :/
Toivottavasti idea tuli selväksi kuitenkin.
Väite ettei markkina-arvolla ole merkitystä pariutumisessa on kuin väittäisi ettei älyllä ja koulutuksella ole merkitystä työelämässä tai autolla F1-kilpailuissa. Ainahan voi rikastua tuurilla tai voittaa jos kaikki muut kolaroivat.
Alue: Aihe vapaa
Enhän mä niin väittänytkään.