Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen vienti on markkina-arvoteoria ihmisillä?
19.07.2020 |
AV-palstalta löysin Henry Laasasen kirjoitukset. Onko parisuhdemarkkinoiden teorian ymmärrys avain kovaan vientiin? Oletko sinä ryhtynyt peluriksi lukemalla Henkan printtiä? Ovatko markkina-arvoteoriaa seuraavat ihmiset sittenkin niitä, jotka eivät kelpaa omana itsenään toiselle sukupuolelle?
Asiallista keskustelua aiheesta. Mikä on sinun markkina-arvosi?
Kommentit (843)
Kiitos, 518 (+ muut perusteelliset kommenttisi) Erityisesti tämä kohta viehätti minua:
"Kun löytyy POTENTIAALINEN suhde, mennään vaikeimmin ennustettavaan asiaan, nimittäin usean yksilön yksilöllinen ja kollektiivinen päätöksenteko. Kiinnostusta oli ja siihen sopiva kandidaatti löytyi, mutta on vaikea paikka päättää, jatketaanko tutustumista ja syvennetäänkö suhdetta seurusteluksi ja vaikkapa pysyväksi parisuhteeksi. Kumpikin tekee näitä päätöksiä kenties moneen kertaan prosessin mittaan, vuosienkin aikana. Silloin huomioidaan elämäntilanteita ja ollaan herkkänä monille signaaleille, joita alkuperäisessä kiinnostusmittaristossa ei ole eikä voi olla. Esimerkiksi luotettavuus on tällainen ajan kanssa re-evaluoitava tekijä joka on ihan ratkaiseva parisuhteen kannalta. Useimmille ihmisille tärkeää on myös tunteiden herääminen ja syveneminen sekä kestävyys. Tämä vaihe eli PARIUTUMINEN on ulkona markkinanäkökulmasta ihan vääjäämättä. Se ei koskaan ole riippuvainen muiden kuin kahden jo kohdanneen henkilön omista tunteista, tahdosta ja päätöksenteosta (tarkoittaen vaihtoehtoisia kumppanikandidaatteja ominaisuuksineen). "
Täällä kun niin usein saa lukea, että parisuhde on staattinen tila, johon päästään ja sitten siinä vain ollaan. Näinhän ei ole. Ensinnäkin siitä ensimmäisestä kohtaamisesta on pitkä matka parisuhteeseen. Toiseksi parisuhde on jatkuvaa "neuvottelua"; rakastanko edelleen tätä ihmistä, haluanko olla hänen kanssaan vaikka hänestä on käynyt ilmi uusia asioita, olenko hänen kanssaan onnellinen jne. Usein tutustuminen tyssää jo pariin tapaamiseen tai pariin kuukauteen (ainakin omalla kohdallani 2 kk on ollut monta kertaa se myyttinen raja, jossa olen huomannut, ettei tutustumista kannata syventää), mutta vaikka se syvenisi avoliitoksi ja jopa avioliitoksi, niin eivät nekään ole asioita, jotka vain ovat ja pysyvät samoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
---
Tällaisen näkisin kenties hyödylliseksi ja mahdolliseksi. Huomautan kuitenkin, että tuo kaikki vaatii hemmetisti työtä. Aivan perustutkimuksen tasollakin koskien ihmisen käyttäytymistä. Realistisena aikavälinä toimivalle teorialle sovelluksineen pitäisin jotain 50-100 vuoden haarukkaa tällä haavaa. Ei kun hihat ylös ja hommiin!
Kiitän. Kaiken päätteeksi olemme kuin olemmekin yhtä mieltä siitä, että ilmiö on todellinen? Ehkä olemme jopa yhtä mieltä siitä, että yksilö kykenee soveltamaan ilmiöstä tietoiseksi tultuaan ilmiötä myös käytäntöön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi että kiinnostus on kaksisuuntainen ilmiö --- Kyvyttömimpien ei kannata aloittaa vaikeimmasta.
Mikä siis on se toimivampi lähestymistapa, jolla ihmisten pariutumista voidaan ennustaa, ja ilmiötä selittää? Vai onko nimenomaan tavoitteena se, että sitä EI saa selittää, eikä missään nimessä ennustuksia tehdä?
No katsos kun kaoottisessa äärimmäisen kompleksissa järjestelmässä ennustaminen voi olla tosi vaikeaa. Ei tässä ole mitään kielletty, todettu vain se mahdottomaksi. Yksinkertaisissakaan järjestelmissä ei ole ihan niin suoraviivaista että päätetäänpäs pojat nyt tehdä tässä se teoria, että heilahtaa.
Sieltä se tuli. Kiitokset siitä. Tavoitteena on siis todellakin vain omista nimeämättä jäävistä syistä kieltää koko ilmiö, vaikka sen markkina-arvon olemassaolon (ilmiönä) pystyy jokainen itse toteamaan erittäin helposti. Kilpailevaa selitysmallia ei ole tarjota, eikä sellaista halutakaan tarjota.
Olet varmaankin keskimääräistä selvästi älykkäämpi yksilö, joka on ehkä pitkäänkin ollut työkseen tekemisissä talouteen liittyvien asioiden kanssa. Tiedät olevasi hyvä työssäsi. Olet vuosien karttuessa oppinut, että omaksumasi lukuihin luottava lähestymistapa toimii. Olet tottunut käyttämään sanalle "markkina-arvo" aivan spesifiä taloudesta tuttua merkityssisältöä.
Nyt sitten äkkiä pitäisikin siirtää sana "markkina-arvo" kokonaan toiseen ympäristöön, joka ei noudatakaan samoja lainalaisuuksia kuin sinulle turvallinen talous lukuineen ja yhtälöineen. Näin sanasta "markkina-arvo" muodostuu ajattelusi sokea piste, joka ajaa kieltämään koko ilmiön olemassaolon hinnalla millä hyvänsä.
Edelleen: vaikeutesi osata lähestyä ilmiötä ehdotetusta suunnasta ei tee tyhjäksi itse ilmiötä.
.
Jos lähtisin viittoittamallesi linjalle, vastavuoroisesti toteaisin että olet varmasti tyhmä ja paska työssäsi, koska et pysty tai halua keskustella lainkaan aiheesta vaan kommentoit vain ja ainoastaan toisen kirjoittajan persoonaa ja asetat hänelle omia luulotelmiasi motiiveikseen.
En sitä kuitenkaan tee, koska haluan sittenkin keskustella aiheesta enkä riidellä.
Tavoitteena ei ole kieltää mitään olemassaolevaa ilmiötä, vaan kritisoida virheellisiä ja toteennäyttämättömiä väittämiä ilmiöstä tai sen ilmentymistä. Nk. MAT kun on edelleen lähinnä irrallisten tosiasiaväittämien tai omakohtaisten anekdoottien vaihtelevaa sekamelskaa. Se ei ole edes falsifioitavissa, se ei ole teoria. Se on vain liirumlaarumia. Argumentiksi "jokainen voi nähdä" ei käy, koska yhtä lailla voidaan perustella vaikkapa minkä tahansa uskonnon jumalat ja ihmeet. Jokuhan ne on nähnyt omakohtaisesti ja jokainen voi halutessaan myös nähdä. Ilmiöt, jotka ovat olemassa vain jonkun halutessa nähdä, eivät ole vielä todellisia eikä niiden kyseenalaistaminen ole edes kieltämistä, saati että siihen pitäisi olla muuta motiivia kuin totuuteen pyrkiminen.
Edelleen; joka väittää ilmiön olevan olemassa, on itse velvollinen osoittamaan sen Ilmiön todisteeksi ei käy luja usko tai harhanäyt. Ei edes laaja joukko tosia anekdootteja. Tässä ollaan niin perustavanlaatuisissa ongelmissa, että edes sitä itse ilmiötä ei ole oikein osattu kunnolla määritellä ja formuloida. Tasoteoreetikot eivät tarkalleen osaa edes sanoa, mikä on se ilmiö, jota he yrittävät selittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
---
Tällaisen näkisin kenties hyödylliseksi ja mahdolliseksi. Huomautan kuitenkin, että tuo kaikki vaatii hemmetisti työtä. Aivan perustutkimuksen tasollakin koskien ihmisen käyttäytymistä. Realistisena aikavälinä toimivalle teorialle sovelluksineen pitäisin jotain 50-100 vuoden haarukkaa tällä haavaa. Ei kun hihat ylös ja hommiin!
Kiitän. Kaiken päätteeksi olemme kuin olemmekin yhtä mieltä siitä, että ilmiö on todellinen? Ehkä olemme jopa yhtä mieltä siitä, että yksilö kykenee soveltamaan ilmiöstä tietoiseksi tultuaan ilmiötä myös käytäntöön?
Voisimmeko vihdoin siirtyä siihen soveltamiseen? Siitä kun en ole kaikkina näinä vuosina nähnyt puhuttavan, on vain kerrottu, että on olemassa tasoja ja ominaisuuksia, joiden mukaan taso määräytyy. Jos olisin esimerkiksi hintelä, pieni toimistoapulaisena työskentelevä mies, jolla on korkea, naisellinen ääni (=tasoteorian mukaan tasoni olisi hyvin alhainen), mitä minun kannattaisi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
---
Tällaisen näkisin kenties hyödylliseksi ja mahdolliseksi. Huomautan kuitenkin, että tuo kaikki vaatii hemmetisti työtä. Aivan perustutkimuksen tasollakin koskien ihmisen käyttäytymistä. Realistisena aikavälinä toimivalle teorialle sovelluksineen pitäisin jotain 50-100 vuoden haarukkaa tällä haavaa. Ei kun hihat ylös ja hommiin!
Kiitän. Kaiken päätteeksi olemme kuin olemmekin yhtä mieltä siitä, että ilmiö on todellinen? Ehkä olemme jopa yhtä mieltä siitä, että yksilö kykenee soveltamaan ilmiöstä tietoiseksi tultuaan ilmiötä myös käytäntöön?
En tiedä, mikä ilmiö. Tiedän ja tiedostan, että potentiaalisten kumppanien määrä jokaiselle ihmiselle vaihtelee ja on henkilökohtainen eri joukkonsa. Se ei ole mikään erityisempi ilmiö, vaan se on aika intuitiivinen havainto siitä, että kaikki eivät kiinnostu kaikista ja voi pariutua kaikkien kanssa. Jos tätä tosiasiaa halutaan mallintaa tarkemmin, niin mikäpä siinä, mutta työsarkaa riittää.
Pariutumista se ei edelleenkään oikeastaan selitä, koska pariutuminen on kokonaan oma asiansa ja ulkona markkinakonseptin viimeisimmästäkin hännästä. Markkinoilta on jo haettu ne raparperit ja sitten kun aletaan kotona leipomaan piirakkaa valitusta raparperista, selviää, onnistuuko se vaiko eikö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaan vaikka Amber Heard. Jumalattoman kaunis, tämän hetken ikää en tiedä mutta kuitenkin nuorehko. Valehtelee ihmisille että olet väkivaltainen, yrittää viedä rahasi, paskoo sänkysi. Istuttaa sinua yöt riitelemässä ja äänittää riidat. Taso?
Paha luonnevika laskee tason heti niin matalaksi, etteivät miehet halua olla suhteessa. Kertaseksi tietysti käy, ainakin jos Amber on köysissä tai muulla tavoin tehty vaarattomaksi,
Miten on mahdollista että luonne nyt merkitsee näin radikaalisti? Kaikki aikaisempi keskustelu ja vastaukset miten naisten tasot menee liittyy aina vain ulkonäköön.
Enpä usko, että Amberilla on paljoa tarvetta laskea rimaa miestensä suhteen noistakaan sattuneista huolimatta. Onhan se nyt nähty kerta toisensa jälkeen ihan elävässäkin elämässä, että niillä supermulkuilla, mutta kauniilla nartuilla on aina vara mistä valita ja uusi mies vierelle...
Niin, koska aina löytyy näitä pelkästään pintaa katsovia hypergamiamiehiä, jotka luulevat voittavansa elämän pelissä saamalla tasoaan korkeamman kauniin naisen.
Se ei tee tasoteoriasta totta, että suppea alajoukko ihmisistä käyttäytyy typerästi ja jopa itsetuhoisesti. Pikemminkin se vain vahvistaa markkina-arvoteorian antiteesin, että jokaiselle löytyy ottajansa. Sänkyyn paskova narkki on jollekin 10/10 -unelmapuoliso vaikka suurin osa jengistä ei missään olosuhteissa haluaisi olla missään tekemisissä sellaisen kanssa edes tuttavuutena.
Poikkeuksiin on turha vedota, kun tämä toistuu koko ajan eli lähes jatkuvasti saa selitellä että "no tämä onkin poikkeus". Teoria joka ei selitä juuri mitään ilman poikkeuksia, ei ole edes teoria. Se on puhdasta horinaa.
Tasoteoriassa ei puhutakaan siitä subjektiivisesta 10/10 -tasosta, vaan objektiivisista asioista, ominaisuuksista jotka ovta kaikkien silmissä plussaa. Sänkyyn paskova narkki ei sellaista ole, vaikka toinen samanlainen hänen seurastaan nauttiikin kun ei muuta ole tarjolla.
No siihen se sitten kaatuu, kun oikeastaan ei juurikaan ole sellaisia objektiivisia kaikkien silmissä plussaa olevia asioita. Ei ainakaan niin, että ne ovat ratkaisevia kynnystekijöitä. Kukaan tuskin vastustaa jos muuten sopiva tyyppi on sattumalta myös omillaan toimeen tuleva sekä hyvännäköinen. Silti ratkaisevat valintakriteerit yleensä ottaen ovat pikemminkin hyvin subjektiivisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
---
Tällaisen näkisin kenties hyödylliseksi ja mahdolliseksi. Huomautan kuitenkin, että tuo kaikki vaatii hemmetisti työtä. Aivan perustutkimuksen tasollakin koskien ihmisen käyttäytymistä. Realistisena aikavälinä toimivalle teorialle sovelluksineen pitäisin jotain 50-100 vuoden haarukkaa tällä haavaa. Ei kun hihat ylös ja hommiin!
Kiitän. Kaiken päätteeksi olemme kuin olemmekin yhtä mieltä siitä, että ilmiö on todellinen? Ehkä olemme jopa yhtä mieltä siitä, että yksilö kykenee soveltamaan ilmiöstä tietoiseksi tultuaan ilmiötä myös käytäntöön?
Miksi te ette sitten ole soveltaneet markkina-arvoteoriaa omalla kohdallanne? Voitte tehdä niin ihan vapaasti. Vai tarvitsetteko te virallisen käskyn? Oletteko jo sopineet, kuka tekee teorian käytännön toteutuksesta tutkimuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
---
Tällaisen näkisin kenties hyödylliseksi ja mahdolliseksi. Huomautan kuitenkin, että tuo kaikki vaatii hemmetisti työtä. Aivan perustutkimuksen tasollakin koskien ihmisen käyttäytymistä. Realistisena aikavälinä toimivalle teorialle sovelluksineen pitäisin jotain 50-100 vuoden haarukkaa tällä haavaa. Ei kun hihat ylös ja hommiin!
Kiitän. Kaiken päätteeksi olemme kuin olemmekin yhtä mieltä siitä, että ilmiö on todellinen? Ehkä olemme jopa yhtä mieltä siitä, että yksilö kykenee soveltamaan ilmiöstä tietoiseksi tultuaan ilmiötä myös käytäntöön?
En tiedä, mikä ilmiö. Tiedän ja tiedostan, että potentiaalisten kumppanien määrä jokaiselle ihmiselle vaihtelee ja on henkilökohtainen eri joukkonsa. Se ei ole mikään erityisempi ilmiö, vaan se on aika intuitiivinen havainto siitä, että kaikki eivät kiinnostu kaikista ja voi pariutua kaikkien kanssa. Jos tätä tosiasiaa halutaan mallintaa tarkemmin, niin mikäpä siinä, mutta työsarkaa riittää.
Pariutumista se ei edelleenkään oikeastaan selitä, koska pariutuminen on kokonaan oma asiansa ja ulkona markkinakonseptin viimeisimmästäkin hännästä. Markkinoilta on jo haettu ne raparperit ja sitten kun aletaan kotona leipomaan piirakkaa valitusta raparperista, selviää, onnistuuko se vaiko eikö.
Koskas sitä painovoimaa alettiin muotoilemaan matemaattisilla malleilla? Antiikin Kreikassa, vaiko vasta Newtonin havaintojen jälkeen? Kukaan tuskin väittää, että ilmiö nimeltä painovoima muuttui olemassa olevaksi vasta sitten, kun omena Newtonin päähän putosi, eikö vain?
Täysin vastaavalla tavalla markkina-arvotietoisuutta on mahdollista hyödyntää, vaikka sen tarkka matemaattinen rajaus ja käsitteellinen fomrulointi olisikin vajaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ollut paljon käytännön esimerkkejä siitä kuinka markkina-arvoteoria pilaa lopullisesti mahdollisuudet miehellä jolle pariutuminen on muutenkin iso haaste. Mies oppii naisista kaikenlaisia "totuuksia" ja alkaa tulkitsemaan naisten käytöstä niiden lasien läpi sen sijaan että kohtaisi naiset yksilöinä. Näin kuvaan astuu mm vainoharha, vaikka toki voi olla niinkin että se on ollut miehessä alunperinkin ja siksi teoria vetoaa häneen.
Esimerkiksi, Matti tapaa viimein kolmevitosena naisen, joka sopii hänen eksentriseen persoonaansa. Nainenkin on kiinnostunut.
Ilman miesasiateorioita: Vau, Mirkku on ehkä kiinnostunut minusta, hän on mukava nainen, uskallanko pyytää kahville.
Miesasiateorioilla: Jaahas, tasoltaan vitosen Mirkku on viettänyt nuoruutensa karusellissä ja etsii nyt kustantajaa kakaroilleen, heittääkseen miehen sitten ulos kun lapset ovat aikuisia.
Kummallakohan tavalla syntyy parisuhde?
Ehkä tämä erilainen suhtautuminen johtuu siitä, että se tietty idealismi ja yltiö romanttinen näkökanta karsiutuu pois iän ja kokemuksen karttuessa. 16v Matti voi pitää sitä Mirkkua täydellisenä olentona, jota on valmis rakastamaan pyyteettömästi ja toisin päin.
35v Matti on saanut elämänsä aikana kymmeniä /satoja pakkeja, nähnyt kuinka lähipiirissä suhteet katkeavat pikkumaisiin riitoihin ja millaisia kriteereitä ihmiset asettavat vastapuolelle. Eli huumori, yhteiset arvot, tasa-arvoinen kohtelu, hyvä sydämisyys jne ovat toisarvoisia seikkoja. Valinnassa painaa ulkonäkö, status, varallisuus, hyvät iskutaidot, tietty öykkärimäisyys (itsevarmuus). Eli juuri ne ominaisuudet, joilla ei ole mitään merkitystä pitkän ja hyvän parisuhteen kannalta.
VMP
Pikemminkin iän ja kokemuksen myötä nimenomaan alkaa ymmärtää noiden henkisten seikkojen merkityksen ja painottaa niitä. Keski-iässä yleensä jo materialistiset tarpeet on tyydytetty tai onnoppikut pärjäämään ilman.
Harvemmin ihminen taantuu lapsellisemmaksi iän myötä.
Ei tuo ole VMP vaan karua todellisuutta. Itseasiassa, iän tullessa naisten omat kriteerit kasvavat ja kovenevat, mikä on sinänsä paradoksaalista ( koska heidän oma ulkonäkönsä rapistuu ja menestyneet miehet saavat nuorempia). Nuorena Mirkulle ehkä kävi tällainen komea, supliikki, itsevarma ja miehen oman kaveripiirin "kingi" ( korkea status yhteisössä). Työpaikka ja auto olisi hyvä olla, muuten melko sama. 35v Mirkku haluaa komean, supliikin, itsevarman, korkeakoulututetun ja hyvässä työpaikassa olevan uroksen.
Kuitenkin, hänellä itsellään on hieman ylipainoa, todennäköisesti lapsia ja ikä alkaa näkyä. Eli itseasiassa hänen tulisi hieman laskea rimaansa, mutta oikeasti hän nostaa sitä ikääntyessään. Mikä on huono strategia.
Paskapuhe ei muutu muuksi vaikka sitä toistaa eli lapioi isomman kasan. Haisee vaan enemmän.
Lähtökohtaisesti jokainen oppii asioita elämänsä aikana. Myös ihmissuhteista, jos sellaisista kokemusta kertyy. Päättyneistä ihmissuhteista yleensä jää päällimmäisenä mieleen negatiivisen kautta asioita, joita haluaa tulevaisuudessa vältellä. Oppii siis erityisesti sen, millaista ihmistä ei ainakaan halua uudeksi kumppaniksi. Tietenkin positiivisiakin seikkoja voi kertyä. Tietenkin nämä kertyneet opit rajaavat tiukemmaksi potentiaalisten kumppanien joukkoa. Nuorena ja kokemattomana ei ole sellaisia suodattimia käytössä.
Mikä vtt# sinä muuten olet sanomaan toisille ihmisille, mitä heidän tulisi tehdä, esim. laskea rimaansa? Ehkä jokainen kuitenkin on ihan itse vastuussa omasta elämästään. Ja juu, kyllä se yleensä niin on, että nuoret likat helpommin lankeavat huonoihin miehiin, mutta keski-ikäistä on aika vaikea uunottaa enää.
Pointti oli, että älykäs ihminen ei lisää kriteereitä vanhetessaan, etenkään jos hänen oma kysyntänsä laskee. Esimerkiksi Mirkku voi nuorena haluta välttämättä ominaisuuksia A, B ja C. 35v vuotiaana ei ole järkevää haluta ominaisuuksia A, B, C, D ja F. On parempi miettiä, mitkä ovat ne todella tärkeät ominaisuudet pitkän parisuhteen kannalta ja valita vaikka Top3. Ja näiden perusteella tehdä valintoja.
Top 3 miehelle:
- hetero
- vapaa (eronnut tai leski)
- asuu sen verran lähellä, että on mahdollista ylipäänsä rakentaa parisuhdetta
Ja tuon jälkeenkö millään muulla ei pitäisi olla mitään merkitystä?
Tiedätkö, kun se parisuhde ei ylipäänsä synny sillä tavalla, että listataan ominaisuuksia. Ei ole edes olemassa jotain tiettyä joukkoa, josta kumppani voidaan jollain kriteereillä valita. Ei, vaan parisuhde syntyy siitä, että kaksi ihmistä kohtaa ja ihastuu toisiinsa, ja se ihastuminen syvenee rakastumiseksi. Voi mennä vuosia ennen kuin sellainen ihminen tulee elämässä vastaan, minulla meni edellisestä suhteesta lähes kahdeksan vuotta siihen, että kohtasin nykyisen puolisoni.
Minun on aivan mahdotonta kuvitella, että esimerkiksi pelkän peruskoulun tai ammattikoulun käynyt mies, joka harrastaa metsästystä ja autojen rassaamista ja katsoo televisiosta kotimaisia tietokilpailuja ja Uuno Turhapuroja olisi ollut ihminen, jonka kanssa olisin kokenut niin voimakasta yhteenkuuluvuutta ja kemiaa, että totaalisesti erilaisista elämäntavoista huolimatta olisimme halunneet sitoutua toisiimme. Enkä ihan oikeasti näe ainuttakaan syytä, miksi olisi pitänyt.
Sanot että ei voi listata ominaisuuksia ja sitten kuitenkin lopuksi listaat ominaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön (kuten muutamat mt-ongelmaiset palstajankkaajat kovasti yrittävät). Yksittäinen ihminen ei ole koko tilasto, vain häviävän pieni osa tilastoa, etkä koskaan voi ennalta tietää, missä päässä Gaussin käyrää mennään.
Sinänsä suosittelen kirjaa, se avaa silmiä havainnoimaan monia arkipäivän ilmiöitä, jos ei ole aiemmin niitä huomannut. Teoriasta itsestään ei ole käytännön apua, sehän vain toteaa, että ihmiset pariutuvat parhaan mahdollisen kumppanin kanssa -- no daa.
Eihän mistään ilmiöstä voi keskustella jos aina mennään siihen, että yksilöt ovat erilaisia ja blaa blaa blaa. Näissä on tarkoitus puhua keskimääräisesti ja yleisellä tasolla, poikkeukset vahvistavat säännön ja suuret linjat pätevät joka tapauksessa.
Kohtuu noloa seurata kun yritetään älyllistää tunnetason ongelmia markkina-arvoteoriaksi ja pää märkänä spämmätään täysin älyvapaita pseudoargumentteja nettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten eritasoisen markkina-arvon kieltäjät luultavasti haluavat pitää kiinni marxilaisesta tasa-arvokäsityksestä, että "kyllä kaikki saavat yhtä paljon kunhan vain yrittävät"/"maailma on pohjimmiltaan reilu ja tasa-arvoinen" tai sitten siitä, että "rakkaus on mystinen metafyysinen luonnonvoima, jota ei voi ihminen ennustaa"/"jokaiselle on joku"/"asiat vain tapahtuvat".
Miksi puhut Marxista kun et tiedä asiasta yhtään mitään?
Eikö marxilaislähtöisen vasemmistoajattelun ydinsanoma kuulu, että "kaikki kyllä osaavat ja pystyvät kunhan vain saavat mahdollisuuden"? Huolimatta siitä, että on syntynyt esim tyhmäksi tai rumaksi. Vai seuraisiko siitä liikaa epämiellyttäviä intersektioita jos seksuaalivalinnan etuoikeudetkin tulisi ottaa huomioon feministiteoriassa?
Harvoin tällä palstallakaan tapaa näin pihalla olevia name droppailijoita. Käy koulua ja sivistää itseäsi.
Kyllä tässä minustakin on hyvinkin marxilaisuuteen verrattavissa olevaa ajattelutapaa. Että kaikki ihmiset saadaan samalle viivalle kyllä, kunhan vain saataisiin todellisuus pois edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
---
Tällaisen näkisin kenties hyödylliseksi ja mahdolliseksi. Huomautan kuitenkin, että tuo kaikki vaatii hemmetisti työtä. Aivan perustutkimuksen tasollakin koskien ihmisen käyttäytymistä. Realistisena aikavälinä toimivalle teorialle sovelluksineen pitäisin jotain 50-100 vuoden haarukkaa tällä haavaa. Ei kun hihat ylös ja hommiin!
Kiitän. Kaiken päätteeksi olemme kuin olemmekin yhtä mieltä siitä, että ilmiö on todellinen? Ehkä olemme jopa yhtä mieltä siitä, että yksilö kykenee soveltamaan ilmiöstä tietoiseksi tultuaan ilmiötä myös käytäntöön?
En tiedä, mikä ilmiö. Tiedän ja tiedostan, että potentiaalisten kumppanien määrä jokaiselle ihmiselle vaihtelee ja on henkilökohtainen eri joukkonsa. Se ei ole mikään erityisempi ilmiö, vaan se on aika intuitiivinen havainto siitä, että kaikki eivät kiinnostu kaikista ja voi pariutua kaikkien kanssa. Jos tätä tosiasiaa halutaan mallintaa tarkemmin, niin mikäpä siinä, mutta työsarkaa riittää.
Pariutumista se ei edelleenkään oikeastaan selitä, koska pariutuminen on kokonaan oma asiansa ja ulkona markkinakonseptin viimeisimmästäkin hännästä. Markkinoilta on jo haettu ne raparperit ja sitten kun aletaan kotona leipomaan piirakkaa valitusta raparperista, selviää, onnistuuko se vaiko eikö.
Koskas sitä painovoimaa alettiin muotoilemaan matemaattisilla malleilla? Antiikin Kreikassa, vaiko vasta Newtonin havaintojen jälkeen? Kukaan tuskin väittää, että ilmiö nimeltä painovoima muuttui olemassa olevaksi vasta sitten, kun omena Newtonin päähän putosi, eikö vain?
Täysin vastaavalla tavalla markkina-arvotietoisuutta on mahdollista hyödyntää, vaikka sen tarkka matemaattinen rajaus ja käsitteellinen fomrulointi olisikin vajaata.
Miten se on mahdollista?
Huomaa, että emme rinnasta nyt painovoiman olemassaoloa johonkin yhtä selkeään ilmiöön parisuhdemarkkinoilla. Kyseenalaista kun tässä vaiheessa on koko ilmiön olemassaolo tai ainakin sen muoto ja vaikutus. Siinä missä edes antiikissa kappaleet eivät leijailleet avaruuteen spontaanisti, joka ainoaan esitettyyn MAT-sääntöön tai ilmiökuvaukseen löytyy KASAPÄIN poikkeuksia, vastaesimerkkejä ja muuta falsifioivaa materiaalia.
Intuitiivinen käsitys painovoimasta oli muuten täysin väärä ihan kuten aiemmin mainitut flogistonitkin.
Totuus löytyy vain kovan tien kautta, oikotietä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön (kuten muutamat mt-ongelmaiset palstajankkaajat kovasti yrittävät). Yksittäinen ihminen ei ole koko tilasto, vain häviävän pieni osa tilastoa, etkä koskaan voi ennalta tietää, missä päässä Gaussin käyrää mennään.
Sinänsä suosittelen kirjaa, se avaa silmiä havainnoimaan monia arkipäivän ilmiöitä, jos ei ole aiemmin niitä huomannut. Teoriasta itsestään ei ole käytännön apua, sehän vain toteaa, että ihmiset pariutuvat parhaan mahdollisen kumppanin kanssa -- no daa.
Syy miksi naiset kieltävät MAT:n on negatiivisten esimerkkien käyttäminen.
"Minä en ollut kiinnostunut tietystä tasokkaasta miehestä, koska ei ollut kemiaa".
Olennaista on ymmärtää että MAT perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin. Jos komea mies A ei kiinnosta kaunista naista mutta komea mies B kiinnostaakin ja päätyy ko. naisen pariksi, MAT piti 100% paikkansa.
Havainnoimalla arkipäivän tilanteita havaitset nopeasti että Gaussin käyrän eri puolilla olevat eivät käytännössä koskaan pariudu keskenään.
Perin erikoinen teoria näin matematiikkaa opiskelleen näkökulmasta. Mutta voi kai sitä halutessaan teoriaksikin kutsua että karsitaan ideologiaan sopimattomat tapaukset ensin pois ja sitten todetaan että Kappas kun teoria näistä ennustaa 100% oikein. Voi itseäänkin kutsua Napoleoniksi niin halutessaan. Jälkimmäisellä päätyy suljetulle, ekalla näemmä vaan av:lle.
Eri, mutta pointti taisi mennä sinulta nyt ohi. Tasoteoria ei väitä, että esimerkiksi kaikki komeat kävisivät pariksi kaikkien kauniiden kanssa, mutta että se pari joka tapauksessa otetaan sieltä komeiden/kauniiden joukosta eikä sieltä rumempien joukosta. Yrittäkää nyt ymmärtää tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaan vaikka Amber Heard. Jumalattoman kaunis, tämän hetken ikää en tiedä mutta kuitenkin nuorehko. Valehtelee ihmisille että olet väkivaltainen, yrittää viedä rahasi, paskoo sänkysi. Istuttaa sinua yöt riitelemässä ja äänittää riidat. Taso?
Paha luonnevika laskee tason heti niin matalaksi, etteivät miehet halua olla suhteessa. Kertaseksi tietysti käy, ainakin jos Amber on köysissä tai muulla tavoin tehty vaarattomaksi,
Miten on mahdollista että luonne nyt merkitsee näin radikaalisti? Kaikki aikaisempi keskustelu ja vastaukset miten naisten tasot menee liittyy aina vain ulkonäköön.
Enpä usko, että Amberilla on paljoa tarvetta laskea rimaa miestensä suhteen noistakaan sattuneista huolimatta. Onhan se nyt nähty kerta toisensa jälkeen ihan elävässäkin elämässä, että niillä supermulkuilla, mutta kauniilla nartuilla on aina vara mistä valita ja uusi mies vierelle...
Niin, koska aina löytyy näitä pelkästään pintaa katsovia hypergamiamiehiä, jotka luulevat voittavansa elämän pelissä saamalla tasoaan korkeamman kauniin naisen.
Se ei tee tasoteoriasta totta, että suppea alajoukko ihmisistä käyttäytyy typerästi ja jopa itsetuhoisesti. Pikemminkin se vain vahvistaa markkina-arvoteorian antiteesin, että jokaiselle löytyy ottajansa. Sänkyyn paskova narkki on jollekin 10/10 -unelmapuoliso vaikka suurin osa jengistä ei missään olosuhteissa haluaisi olla missään tekemisissä sellaisen kanssa edes tuttavuutena.
Poikkeuksiin on turha vedota, kun tämä toistuu koko ajan eli lähes jatkuvasti saa selitellä että "no tämä onkin poikkeus". Teoria joka ei selitä juuri mitään ilman poikkeuksia, ei ole edes teoria. Se on puhdasta horinaa.
Tasoteoriassa ei puhutakaan siitä subjektiivisesta 10/10 -tasosta, vaan objektiivisista asioista, ominaisuuksista jotka ovta kaikkien silmissä plussaa. Sänkyyn paskova narkki ei sellaista ole, vaikka toinen samanlainen hänen seurastaan nauttiikin kun ei muuta ole tarjolla.
Teetkö listan noista positiivisista ominaisuuksista? Siis niistä, jotka ovat kaikista positiivisia eikä niitä, jotka ovat toisille yhdentekeviä? Ei siis mitään "miehellä on tuuheat hiukset", koska osalla ei tuolla ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te naiset alatte haukkua tätä tasoteoreetikkoa henkilökohtaisella tasolla? Ei se nyt teistä kovin fiksua vaikutelmaa anna. Olen itsekin nainen, jopa vanha sellainen. En koe näitä mielipiteitä sellaisiksi, että pitäisi alkaa haukkumaan.
Ad hominem otetaan käyttöön silloin, kun ei ole vasta-argumenttia itse asiaan ja menee tunteisiin kun tuo toinen ei näekään maailmaa samalla tavalla kuin minä. Alkaa pelottaa, että olenkohan kuitenkaan ollut oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön (kuten muutamat mt-ongelmaiset palstajankkaajat kovasti yrittävät). Yksittäinen ihminen ei ole koko tilasto, vain häviävän pieni osa tilastoa, etkä koskaan voi ennalta tietää, missä päässä Gaussin käyrää mennään.
Sinänsä suosittelen kirjaa, se avaa silmiä havainnoimaan monia arkipäivän ilmiöitä, jos ei ole aiemmin niitä huomannut. Teoriasta itsestään ei ole käytännön apua, sehän vain toteaa, että ihmiset pariutuvat parhaan mahdollisen kumppanin kanssa -- no daa.
Syy miksi naiset kieltävät MAT:n on negatiivisten esimerkkien käyttäminen.
"Minä en ollut kiinnostunut tietystä tasokkaasta miehestä, koska ei ollut kemiaa".
Olennaista on ymmärtää että MAT perustuu toteutuneisiin pariutumisiin, ei toteutumattomiin. Jos komea mies A ei kiinnosta kaunista naista mutta komea mies B kiinnostaakin ja päätyy ko. naisen pariksi, MAT piti 100% paikkansa.
Havainnoimalla arkipäivän tilanteita havaitset nopeasti että Gaussin käyrän eri puolilla olevat eivät käytännössä koskaan pariudu keskenään.
Perin erikoinen teoria näin matematiikkaa opiskelleen näkökulmasta. Mutta voi kai sitä halutessaan teoriaksikin kutsua että karsitaan ideologiaan sopimattomat tapaukset ensin pois ja sitten todetaan että Kappas kun teoria näistä ennustaa 100% oikein. Voi itseäänkin kutsua Napoleoniksi niin halutessaan. Jälkimmäisellä päätyy suljetulle, ekalla näemmä vaan av:lle.
Eri, mutta pointti taisi mennä sinulta nyt ohi. Tasoteoria ei väitä, että esimerkiksi kaikki komeat kävisivät pariksi kaikkien kauniiden kanssa, mutta että se pari joka tapauksessa otetaan sieltä komeiden/kauniiden joukosta eikä sieltä rumempien joukosta. Yrittäkää nyt ymmärtää tämä.
Ja kun komealla miehellä on vaimona pyöreä, meikkaamaton ja iältään vanhempi nainen, kyseessä on taas poikkeustapaus, jota ei oteta huomioon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, kun on jo monta sivua, niin pahoittelut, jos tulee toistettua jotain jo käsiteltyä.
Sanon vain mielipiteeni naisena: pidin koko teoriaa ihan järjettömänä hömppänä, kunnes luin Laasasen kirjan. Okei, se ei olekaan hömppää, mutta se on kasa tilastotietoa ja itsestäänselvyyksiä. Yhtään sellaista lausetta kirjassa ei ole, mistä olisin eri mieltä. Mutta kyseessä ei oikein ole sellainen teoria, jota pystyisi soveltamaan käytäntöön (kuten muutamat mt-ongelmaiset palstajankkaajat kovasti yrittävät). Yksittäinen ihminen ei ole koko tilasto, vain häviävän pieni osa tilastoa, etkä koskaan voi ennalta tietää, missä päässä Gaussin käyrää mennään.
Sinänsä suosittelen kirjaa, se avaa silmiä havainnoimaan monia arkipäivän ilmiöitä, jos ei ole aiemmin niitä huomannut. Teoriasta itsestään ei ole käytännön apua, sehän vain toteaa, että ihmiset pariutuvat parhaan mahdollisen kumppanin kanssa -- no daa.
Eihän mistään ilmiöstä voi keskustella jos aina mennään siihen, että yksilöt ovat erilaisia ja blaa blaa blaa. Näissä on tarkoitus puhua keskimääräisesti ja yleisellä tasolla, poikkeukset vahvistavat säännön ja suuret linjat pätevät joka tapauksessa.
Poikkeus vahvistaa säännön on eniten Väärinymmärrettyjä ja väärinkäytettyjä fraaseja ikinä. Tämäkään ei ollut poikkeus.
Poikkeus kumoaa säännön, joten sellainen on aina passitus suoraan lähtöruutuun.
Keskimääräisesti ja yleisellä tasolla puhuminen on turhaa kun keskustellaan yksilöiden uniikeista kokemuksista.
Perheissä voi olla keskimäärin 1,7 lasta, mutta ainuttakaan perhettä ei ole, jossa olisi 1,7 lasta. Siltä pohjalta keskustelu menee siihen, että kuinka hankkia 0,3 lasta lisää, ja lopputulos on absurdiutta parhaimmillaan.
Keskimääräistä ihmistä ei ole eikä parinmuodostukseen käytännössä koskaan keskimääräinen pariudu toisen kanssa. On toki joukko ihmisiä jotka ovat lähellä sitä, mutta oletettavasti heillä ei ole edes ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tasoteoria monelle mukava fiktio mihin paeta aikuistumisen paineita.
Kyllä se fiktio on jossain ihan muualla, mutta kummasti pariutuminen noudattaa tietyjä lainalaisuuksia jos sen vain haluaa nähdä.
Alue: Aihe vapaa
Tasoteoriassa ei puhutakaan siitä subjektiivisesta 10/10 -tasosta, vaan objektiivisista asioista, ominaisuuksista jotka ovta kaikkien silmissä plussaa. Sänkyyn paskova narkki ei sellaista ole, vaikka toinen samanlainen hänen seurastaan nauttiikin kun ei muuta ole tarjolla.