Millainen vienti on markkina-arvoteoria ihmisillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?

Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun. 

Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua. 

Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.

Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.

Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti. 

No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.

Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.

Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.

En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa. 

Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin. 

Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta. 

Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan. 

Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.

Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.

Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.

Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin. 

Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat. 

Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.

Aivokuvauksissakin on havaittu kauniin naisen vaikutus mieheen. Kirjoitat nyt kyllä täyttä puutaheinää asian vierestä. Kiinnostus tietynlaisiin miehiin ja naisiin korreloi hyvin markkina-arvon kanssa fysiologisesti. Ja fysiilogiset reaktiot ovat tunteita. Rakkaus, halu, inho jne.

Leimaat muita ihmisiä, jotka lähestyvät asiaa eri näkökulmasta kuin sinä. En pidä sellaisesta.

Et ansaitsisi vastausta koska ainoastaan olkinukkeilet ja hyökkäät aiheettomin syytöksin kimppuuni. Totean silti, että en ole kiistänyt aivokuvatnamistutkimuksia tai viehättävyyteen liittyviä tutkimuksia. Oikein hyvin ne tunnen. 

Ei siitä ole mitään epäselvyyttä, että evoluutio on meihin luonut melko läjän mekanismeja, jotka saavat kiinnostumaan sekä sukupuolisesti että parisuhdemielessä lajikumppaneista. Olisi hämmästyttävää, jos näin ei olisi. Mutta mitään tasoteorioita niistä ei ole vedettävissä. 

Turhaan vetoat markkina-arvoon korreloimiseen, kun juuri tuli todistus, että mitään yksiselitteistä markkina-arvoa ei pystytä edes määrittämään. 

Viehättävyys ulkonäön suhteen jossain määrin pystytään. Se taas ei takaa parisuhdetta millään lailla. Hädin tuskin irtoseksiäkään (koska todellisuus ei ole pus ka rai sk arien).

Markkina-arvon käsitettä et nöytä tuntevan. Se ei ole absoluuttinen ja yksiselitteinen. Siksi se tähän mielestäni sopiikin. Kukaan ei kai ole väittänytkään että korkea markkina-arvo takaisi parisuhteen.

Nähtävästi sekoitat minut toiseen keskustelijaan. Et olisi vastanut ollenkaan minäkin lopetan, huomenna on työpäivä.

Kaikissa tunnetuissa talousteorioissa koskien markkina-arvoa, se todellakin on absoluuttinen ja yksiselitteinen. Mansikan kilohinta tai asunnon arvo, se on aina tietty euromääräinen hinta, se, jolla tuote käy kaupaksi. Matalin hinta johon myyjä tyytyy ja korkein hinta, jonka ostaja suostuu maksamaan. 

Jos tasoteoriapojut haluavat jotain täysin erilaista mallintaa, ei kannata käyttää harhaanjohtavia termejä. 

Tämä. Olen aivan varma, että 25-vuotias nainen ei ole valmis "maksamaan samaa hintaa" 65-vuotiaasta miehestä kuin 55-70 vuotias nainen. Mitään universaalia hintaa eli tasoa ei siis ole olemassa. Sen sijaan kyseinen mies voi olla ikäistensä miesten joukossa suositumpi tai vähemmän suosittu kuin moni muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?

Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun. 

Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua. 

Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.

Anteeksi nyt vain, mutta takana on useampikin parisuhde, paljon säätöjä, deittailua, FWB:ä, panojuttuja ja sitä ja tätä, enkä ole havainnut tasoteoriassa pohjimmiltaan mitään epätotuudellista.

Henkilökohtainen havaintokyvyttömyys ei tietenkään ole yleispätevä argumentti. 

No eihän se teille idealisteille olekaan. Yhden ihmisen useatkaan kokemukset eivät kerro teille mitään jos se on aatemaailmaanne vastaan. Mitä siitä, että myös tuttavapiirissä kaikki toteutuu tasoteorioiden puitteissa. Mitä siitäkään, että palstallakin monet ihmiset kertovat kokeneensa asiat sen puitteissa.

Itsekin pidän sinua itseään huijaavana ja täten havaintokyvyttömänä inttäjänä ja kypsymättömänä idealistina, joten tästä lienee hyvä taas jatkaa.

Mulle on yksi lysti millaisia harhoja elättelet tuntemattomista nettipalstailijoista.

En ole idealisti vaan elämää nähnyt ja kokenut. Tiedän ihan hyvin millaista on pariutuminen. Kun joku ihminen pääsee sydämeen, ei siinä todellakaan mitään tasoja aleta miettiä. Kun kaksi rakastuu toisiinsa, se on menoa vapaassa pudotuksessa, ei mitään tasoloikkaa. 

Henkilökohtaiset kokemukset ovat joka tapauksessa ongelmallisia monin tavoin. Ensinnäkin ne ovat vääristyneitä ja subjektiivisia. Lisäksi pistehavainnot voidaan sovittaa moneen erilaiseen teoreettiseen kehykseen. Kun tasoteorioiden pointti on olla populaatiotason estimaatteja suositummuudesta, niin yksilön kohdalla niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään sovellettavuutta. Tilastoista huolimatta laatikkoleukalentäjäkirurgi jää yksin kartanoonsa juopottelemaan vuosikertaviineillä ja alkoholisoitunut levyseppähitsaaja saa kylän kauneimman tissiblondin. 

Oleellisin seikka on silti se, että kun tasoteroioilla ei ole edes sitä teoreettista taustaa, saati sen empiiristä verifiointia datalla, niin mikään subjektiivinen kokemus ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin mielipide. Persereiän veroinen, se kun löytyy kaikilta. 

Onkohan sinulla asperger/autistisuutta kun sinulla on noin jäykkä ja mustavalkoinen tapa hahmottaa maailmaa? Se mitä ei voida pilkun tarkkaan taulukoilla määrittää menee sinulla sinne vapaapudotuksen ja selittämättömän kategoriaan. 

Jos psykiatritkin olisivat aikanaan sinun tyyliisi mukaan jääneet ainoastaan luokittelemaan potilaita uskaltamatta tapailla hyvinkin mielikuvituksellisia hypoteeseja, teorioita ja havaintoja niin tänä päivänä ei voitaisi auttaa murto-osaakaan nykyisistä mt-potilaista.

Ja tämä pätee psykologin työssä edelleenkin; oma kokemus on se tärkein anti potilaan analyysissä opitun teorian lisäksi.

Ihmislajin parinvalinta on viralliselle tieteelle edelleen suuri mysteeri ja itse näenkin, että tasoteoriat ja kaikenmaailman PUAtkin ovat valovuosia sitä edellä. Mittarina kannattaa käyttää omia havaintojaan, koska tiede nyt vain mataa osaltaan kaukana jäljessä.

Minun maailmankuvani ei ole mustavalkoinen toisin kuin materialistis-pinnallisilla tasoteoreetikoilla joiden käsitemaailma ei ulotu julkisuutta, tissejä, leukaa ja tilin saldoa syvällisempiin seikkoihin. 

Psykologia tietää jonkin verran rakastumisesta ja myös muusta ihmisen käytöksestä, joilla parinvalintaakin selitetään. Toki myönnän että kaikki eivät kykene rakastumaan ja parisuhde on heille mahdollisesti lähinnä sosiaalista luokkakiipimistä. Heidän osaltaan tasoteorian kaltaisilla mietteillä voi olla jotain sovellettavuutta. Suuri osa kuitenkin tuntee normaalisti ja kokee myös romanttista rakkautta. Se on melko merkittävä seikka. Tiede tuntee nämä ilmiöt oikein hyvin. Aivokuvat ja välittäjäaineet on tutkittu. Niillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi suosituimmuuden kanssa, saati sitten materialististen statustekijöiden. Ne syntyvät lähinnä silmiin katsellen keskusteltaessa, kun arvomaailmat, äly ja huumori natsaavat. 

Tämä on se todellinen maailma teidän palikkaleikkienne ulkopuolella. Tunne.

Aivokuvauksissakin on havaittu kauniin naisen vaikutus mieheen. Kirjoitat nyt kyllä täyttä puutaheinää asian vierestä. Kiinnostus tietynlaisiin miehiin ja naisiin korreloi hyvin markkina-arvon kanssa fysiologisesti. Ja fysiilogiset reaktiot ovat tunteita. Rakkaus, halu, inho jne.

Leimaat muita ihmisiä, jotka lähestyvät asiaa eri näkökulmasta kuin sinä. En pidä sellaisesta.

Et ansaitsisi vastausta koska ainoastaan olkinukkeilet ja hyökkäät aiheettomin syytöksin kimppuuni. Totean silti, että en ole kiistänyt aivokuvatnamistutkimuksia tai viehättävyyteen liittyviä tutkimuksia. Oikein hyvin ne tunnen. 

Ei siitä ole mitään epäselvyyttä, että evoluutio on meihin luonut melko läjän mekanismeja, jotka saavat kiinnostumaan sekä sukupuolisesti että parisuhdemielessä lajikumppaneista. Olisi hämmästyttävää, jos näin ei olisi. Mutta mitään tasoteorioita niistä ei ole vedettävissä. 

Turhaan vetoat markkina-arvoon korreloimiseen, kun juuri tuli todistus, että mitään yksiselitteistä markkina-arvoa ei pystytä edes määrittämään. 

Viehättävyys ulkonäön suhteen jossain määrin pystytään. Se taas ei takaa parisuhdetta millään lailla. Hädin tuskin irtoseksiäkään (koska todellisuus ei ole pus ka rai sk arien).

Markkina-arvon käsitettä et nöytä tuntevan. Se ei ole absoluuttinen ja yksiselitteinen. Siksi se tähän mielestäni sopiikin. Kukaan ei kai ole väittänytkään että korkea markkina-arvo takaisi parisuhteen.

Nähtävästi sekoitat minut toiseen keskustelijaan. Et olisi vastanut ollenkaan minäkin lopetan, huomenna on työpäivä.

Kaikissa tunnetuissa talousteorioissa koskien markkina-arvoa, se todellakin on absoluuttinen ja yksiselitteinen. Mansikan kilohinta tai asunnon arvo, se on aina tietty euromääräinen hinta, se, jolla tuote käy kaupaksi. Matalin hinta johon myyjä tyytyy ja korkein hinta, jonka ostaja suostuu maksamaan. 

Jos tasoteoriapojut haluavat jotain täysin erilaista mallintaa, ei kannata käyttää harhaanjohtavia termejä. 

Asia selvä. Kerro oma ehdotuksesi sanan "markkina-arvo" korvaamiseksi? Minun puolestani voimme käyttää jotain toistakin sanaa, koska itse asiasisältö ei sillä muuksi muutu.

Suosio, suosituimmuus.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi että kiinnostus on kaksisuuntainen ilmiö --- Kyvyttömimpien ei kannata aloittaa vaikeimmasta.

Mikä siis on se toimivampi lähestymistapa, jolla ihmisten pariutumista voidaan ennustaa, ja ilmiötä selittää? Vai onko nimenomaan tavoitteena se, että sitä EI saa selittää, eikä missään nimessä ennustuksia tehdä?

No katsos kun kaoottisessa äärimmäisen kompleksissa järjestelmässä ennustaminen voi olla tosi vaikeaa. Ei tässä ole mitään kielletty, todettu vain se mahdottomaksi. Yksinkertaisissakaan järjestelmissä ei ole ihan niin suoraviivaista että päätetäänpäs pojat nyt tehdä tässä se teoria, että heilahtaa.

Fyysikot kautta maailman ja monet foliopuuhastelijatkin unelmoivat fysiikan kaikenteoriasta eli siis perusvoimat ja eri mittakaavat kattavasta yhtenäisteoriasta. Kukaan ei KIELLÄ sitä kehittämästä. Monet yrittävät, maailman parhaat aivot täysipäiväisesti itse asiassa. Mutta teorioita ei tehdä noin vain päättämällä ensin lopputulos ja sitten netissä jaarittelemalla että kyllä tämä nyt on tässä ja että keksikää itse parempi. Folio-osasto on jo tehnyt kokoelman erilaisia kaikenteorioita. Niille yhteistä ja samalla yhdistävä tekijä parisuhdemarkkina-arvoteorian kanssa on että ne eivät perustu todellisuuteen; empiriaan, eivätkä ole hyväksyttävällä tavoin ennustusvoimaisia. Ne ovat sepitteellisiä, keksintöjä, kuvitelmaa, eikä niistä ole mitään hyötyä. Ne ovat laatijansa maailmankuvan pönkittäjiä, jonkin ideologian näennäisiä rationalisointeja. Eivät mitään teorioita.

Markkina-arvoteorianne ei muuten edelleenkään sekään ennusta eikä selitä mitään. En ole nähnyt laskuria oman markkina-arvoni selvittämiseksi, enkä pysty soveltamaan mutunyrkkisääntöjä tavoittaakseni ihastukseni tai löytääkseni mulle ideaalin puolison. Koko "teoria" jättää tonnin seteli -ilmeen, sitten lähden taas seuraaville treffeille. Siellä kun voi tavata sentään jonkun ehkä kiintoisan ihmisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi että kiinnostus on kaksisuuntainen ilmiö --- Kyvyttömimpien ei kannata aloittaa vaikeimmasta.

Mikä siis on se toimivampi lähestymistapa, jolla ihmisten pariutumista voidaan ennustaa, ja ilmiötä selittää? Vai onko nimenomaan tavoitteena se, että sitä EI saa selittää, eikä missään nimessä ennustuksia tehdä?

Se, mitä tasoteoreetikot yrittävät tehdä, on kuvata asioita, jotka lisäävät miehen/naisen suosiota oman tai vastakkaisen sukupuolen silmissä ja siten lisäävät hänen mahdollisuuttaan saada seksiä/parisuhde. Eikä siinä mitään, saahan niitä asioita listata. Mutta entä sitten, kun ne on listattu, mitä sitten tapahtuu? Ja mitä se lista tarkoittaa yksilön kannalta, kun totuus näkyy Prismassa? Miksi on tärkeää tietää, että Ecclestonella on enemmän vientiä kuin paikallisella eläkkeelle jääneellä bussikuskilla? Niin tärkeää, että sitä on nyt hoettu vuosikausia? Miten se vaikuttaa sen bussikuskin elämään, rakkauteen, parisuhteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin tuolla aiemmin, mutta en saanut vastausta. Sinä pidät jotain ihmistä täytenä kymppinä ja olet varma, että tällä on hyvä markkina-arvo. Se ihminen pitää sinua kuitenkin täytenä nollana. Onko hän edelleen sinusta täysi kymppi vaikka olet juuri kuullut, että hänestä olet vastenmielinen?

Markkina-arvo toimii tavaraan, koska siinä kiinnostus on yksisuuntaista. Ihmissuhteet ovat aina kaksisuuntaisia. Hyvin kauniilla ja seksikkäällä nuorella naisella on korkea markkina-arvo miesten mielestä, eikö totta? Entä jos nainen on julkilesbo, joka kertoo julkisuudessa, miten kaikki miehet ovat kuvottavia ja jokainen pitäisi kuohita? Vaikuttaako tämä naisen markkina-arvoon?

Taisit kysyä tuota minulta, naiselta. Henkilökohtaisella mielipiteelläni olinpa sitten mies tai nainen ei ole vaikutusta markkina-arvoon. 

Kokonaisuus muodostuu osista. Kysyin ihan yksinkertaista kysymystä markkina-arvon määräytymisestä, en sinun mielipidettäsi. Kun te puolustatte sitä teoriaa, niin kai te tiedätte miten se toimii?

Sinä kysyit minun mielipidettäni. Kirjoitit: "Onko hän edelleen sinusta täysi kymppi vaikka olet juuri kuullut, että hänestä olet vastenmielinen?"

Ilmeisesti täällä kirjoittelu on koukuttavaa juuri siksi, että palstalla päivystävä konkarikirjoittelija osaa provosoida toista vastaamaan muun muassa yllämainitulla tekniikalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin tuolla aiemmin, mutta en saanut vastausta. Sinä pidät jotain ihmistä täytenä kymppinä ja olet varma, että tällä on hyvä markkina-arvo. Se ihminen pitää sinua kuitenkin täytenä nollana. Onko hän edelleen sinusta täysi kymppi vaikka olet juuri kuullut, että hänestä olet vastenmielinen?

Markkina-arvo toimii tavaraan, koska siinä kiinnostus on yksisuuntaista. Ihmissuhteet ovat aina kaksisuuntaisia. Hyvin kauniilla ja seksikkäällä nuorella naisella on korkea markkina-arvo miesten mielestä, eikö totta? Entä jos nainen on julkilesbo, joka kertoo julkisuudessa, miten kaikki miehet ovat kuvottavia ja jokainen pitäisi kuohita? Vaikuttaako tämä naisen markkina-arvoon?

Eli siis ymmärrät ja tiedostat markkina-arvon olemassaolon ja sen vaikutuksen ihmisen elämään, mutta olet epätietoinen sen määrittymisestä?

Sinä väität, että ihmisillä on markkina-arvo. Vaikuttaako ko. naisen markkina-arvoon se, mitä hän jossain myöhemmässä vaiheessa kertoo miehistä? Voiko markkina-arvo heilahdella miten sattuu ja määritteleekö jokainen ihminen kaikkien muiden markkina-arvon? Jos minä määrittelen jonkun ihmisen markkina-arvoksi nollan, oma mies kympin, niin onko hänen markkina-arvonsa sitten nolla, kymppi vai viisi? Vaikuttaako markkina-arvoon se, mitä mieltä se ihminen on minusta ja minun miehestä? Kuka lopulta päättää, mikä kenenkin markkina-arvo on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin tuolla aiemmin, mutta en saanut vastausta. Sinä pidät jotain ihmistä täytenä kymppinä ja olet varma, että tällä on hyvä markkina-arvo. Se ihminen pitää sinua kuitenkin täytenä nollana. Onko hän edelleen sinusta täysi kymppi vaikka olet juuri kuullut, että hänestä olet vastenmielinen?

Markkina-arvo toimii tavaraan, koska siinä kiinnostus on yksisuuntaista. Ihmissuhteet ovat aina kaksisuuntaisia. Hyvin kauniilla ja seksikkäällä nuorella naisella on korkea markkina-arvo miesten mielestä, eikö totta? Entä jos nainen on julkilesbo, joka kertoo julkisuudessa, miten kaikki miehet ovat kuvottavia ja jokainen pitäisi kuohita? Vaikuttaako tämä naisen markkina-arvoon?

Taisit kysyä tuota minulta, naiselta. Henkilökohtaisella mielipiteelläni olinpa sitten mies tai nainen ei ole vaikutusta markkina-arvoon. 

Kokonaisuus muodostuu osista. Kysyin ihan yksinkertaista kysymystä markkina-arvon määräytymisestä, en sinun mielipidettäsi. Kun te puolustatte sitä teoriaa, niin kai te tiedätte miten se toimii?

Sinä kysyit minun mielipidettäni. Kirjoitit: "Onko hän edelleen sinusta täysi kymppi vaikka olet juuri kuullut, että hänestä olet vastenmielinen?"

Ilmeisesti täällä kirjoittelu on koukuttavaa juuri siksi, että palstalla päivystävä konkarikirjoittelija osaa provosoida toista vastaamaan muun muassa yllämainitulla tekniikalla. 

Sori, minun moka. Mutta vastaatko toiseen kappaleeseen kommentistani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi että kiinnostus on kaksisuuntainen ilmiö --- Kyvyttömimpien ei kannata aloittaa vaikeimmasta.

Mikä siis on se toimivampi lähestymistapa, jolla ihmisten pariutumista voidaan ennustaa, ja ilmiötä selittää? Vai onko nimenomaan tavoitteena se, että sitä EI saa selittää, eikä missään nimessä ennustuksia tehdä?

No katsos kun kaoottisessa äärimmäisen kompleksissa järjestelmässä ennustaminen voi olla tosi vaikeaa. Ei tässä ole mitään kielletty, todettu vain se mahdottomaksi. Yksinkertaisissakaan järjestelmissä ei ole ihan niin suoraviivaista että päätetäänpäs pojat nyt tehdä tässä se teoria, että heilahtaa.

Sieltä se tuli. Kiitokset siitä. Tavoitteena on siis todellakin vain omista nimeämättä jäävistä syistä kieltää koko ilmiö, vaikka sen markkina-arvon olemassaolon (ilmiönä) pystyy jokainen itse toteamaan erittäin helposti. Kilpailevaa selitysmallia ei ole tarjota, eikä sellaista halutakaan tarjota.

Olet varmaankin keskimääräistä selvästi älykkäämpi yksilö, joka on ehkä pitkäänkin ollut työkseen tekemisissä talouteen liittyvien asioiden kanssa. Tiedät olevasi hyvä työssäsi. Olet vuosien karttuessa oppinut, että omaksumasi lukuihin luottava lähestymistapa toimii. Olet tottunut käyttämään sanalle "markkina-arvo" aivan spesifiä taloudesta tuttua merkityssisältöä.

Nyt sitten äkkiä pitäisikin siirtää sana "markkina-arvo" kokonaan toiseen ympäristöön, joka ei noudatakaan samoja lainalaisuuksia kuin sinulle turvallinen talous lukuineen ja yhtälöineen. Näin sanasta "markkina-arvo" muodostuu ajattelusi sokea piste, joka ajaa kieltämään koko ilmiön olemassaolon hinnalla millä hyvänsä.

Edelleen: vaikeutesi osata lähestyä ilmiötä ehdotetusta suunnasta ei tee tyhjäksi itse ilmiötä.

---

Laitan tähän vielä sen aiemmin kertomani selvän esimerkin siitä, miten markkina-arvotietoisuutta sovelletaan käytännössä. Enkä siis puhu esimerkissä itsestäni.

---

Markkina-arvokuvioista tietoiseksi tuleminen nimenomaan auttaa käytännössä.

Otan esimerkin elävästä elämästä. Ja kyllä: yksi esimerkki ei ole riittävä otos tutkimustulokseksi. Ja kyllä: muutan joitakin yksityiskohtia pointin kärsimättä tunnistuksen vaikeuttamiseksi.

Esimerkin mies on itse 180-senttinen, niin sanotusti normaalivartaloinen matematiikan maisteri. Hänen oma unelmansa olisi 180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo. Esimerkin mies on kuitenkin tietoinen markkina-arvokuvioista. Siksi hänen elämänsä "valloitukset" ovat olleet hyvinkin vaihtelevia, mutta kaikilla niillä on muutama yhteinen ominaisuus havaittavissa.

Jaa että mitkä ominaisuudet ovat kaikilla nähtävissä? Kaikki hänen valloituksensa ovat olleet a) miestä itseään lyhyempiä, b) miestä itseään vähemmän koulutettuja, c) pitkähiuksisia, d) normaalipainoisia tai laihoja ja e) tienaavat vähemmän kuin mies itse.

Joukkoon mahtuu tietääkseni tasan kaksi vaaleaa 180-senttistä pitkäraajaista naista, mutta kummallakaan ei ollut fitness-vartaloa (en itse nähnyt heitä alasti, mutta oletan). Markkina-arvokuvioista tietoinen esimerkin mies ei hämmästynyt siitä, että kelpasi näille kahdelle naiselle vain lyhyemmäksi aikaa niin sanotuksi vakipanoksi. Lämmöllä hän kuitenkin näitä kumpaakin muistelee poikain saunareissuilla muutaman kaljan jälkeen. Niin tekisin minäkin.

Suurta vaihtelua on sitten esiintynyt valloitusten rodussa (valkoinen / musta / aasialainen), pituudessa (155-180 cm), koulutuksessa (peruskoulusta maisteriksi ja kaikki siltä väliltä) ja ammateissa (työttömästä kampaajasta biokemian tutkijaan).

Lopulta puolisoksi valikoitui noin 175-senttinen aasialainen nainen (siis huomattavan pitkä aasialaiseksi), joka on miestä itseään muistaakseni kaksi vuotta nuorempi. Ja koulutus hänellä on suunnilleen maisteria vastaava. Ovat olleet kohta kymmenisen vuotta naimisissa, ja ainakin sivusta seuraten ovat tyytyväisiä.

NÄIN toimii markkina-arvotietoinen mies. Hän 1) tiedostaa naisten vaatimukset, hän 2) tiedostaa omat vahvuutensa, ja 3) sovittaa strategiansa tilanteen vaatimalla tavalla. Ja lopulta 4) saavuttaa etsimänsä, ja on onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin tuolla aiemmin, mutta en saanut vastausta. Sinä pidät jotain ihmistä täytenä kymppinä ja olet varma, että tällä on hyvä markkina-arvo. Se ihminen pitää sinua kuitenkin täytenä nollana. Onko hän edelleen sinusta täysi kymppi vaikka olet juuri kuullut, että hänestä olet vastenmielinen?

Markkina-arvo toimii tavaraan, koska siinä kiinnostus on yksisuuntaista. Ihmissuhteet ovat aina kaksisuuntaisia. Hyvin kauniilla ja seksikkäällä nuorella naisella on korkea markkina-arvo miesten mielestä, eikö totta? Entä jos nainen on julkilesbo, joka kertoo julkisuudessa, miten kaikki miehet ovat kuvottavia ja jokainen pitäisi kuohita? Vaikuttaako tämä naisen markkina-arvoon?

Taisit kysyä tuota minulta, naiselta. Henkilökohtaisella mielipiteelläni olinpa sitten mies tai nainen ei ole vaikutusta markkina-arvoon. 

Kokonaisuus muodostuu osista. Kysyin ihan yksinkertaista kysymystä markkina-arvon määräytymisestä, en sinun mielipidettäsi. Kun te puolustatte sitä teoriaa, niin kai te tiedätte miten se toimii?

Sinä kysyit minun mielipidettäni. Kirjoitit: "Onko hän edelleen sinusta täysi kymppi vaikka olet juuri kuullut, että hänestä olet vastenmielinen?"

Ilmeisesti täällä kirjoittelu on koukuttavaa juuri siksi, että palstalla päivystävä konkarikirjoittelija osaa provosoida toista vastaamaan muun muassa yllämainitulla tekniikalla. 

Sori, minun moka. Mutta vastaatko toiseen kappaleeseen kommentistani?

Tuskinpa vastauksellani on merkitystä. Ilmeisesti se, ette tavaran menekillä ja ihmisen menekillä nähdään analogisuutta on väärin joidenkin mielestä. Verrattavissa vaikka siihen, että naista verrattaisiin kukkaan, jolloin kiukkuisena tultaisiin väittämään, että minussako muka piikkejä, todista se tieteellisesti. Ei tämä asia ole edes minulle tärkeä, ihmettelin vain miksei tuota analogisuutta voisi tarkastella. Markkina-arvohan ei myöskään ole mitenkään yksisuuntainen, vaan monin tavoin turbulentti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi että kiinnostus on kaksisuuntainen ilmiö --- Kyvyttömimpien ei kannata aloittaa vaikeimmasta.

Mikä siis on se toimivampi lähestymistapa, jolla ihmisten pariutumista voidaan ennustaa, ja ilmiötä selittää? Vai onko nimenomaan tavoitteena se, että sitä EI saa selittää, eikä missään nimessä ennustuksia tehdä?

No katsos kun kaoottisessa äärimmäisen kompleksissa järjestelmässä ennustaminen voi olla tosi vaikeaa. Ei tässä ole mitään kielletty, todettu vain se mahdottomaksi. Yksinkertaisissakaan järjestelmissä ei ole ihan niin suoraviivaista että päätetäänpäs pojat nyt tehdä tässä se teoria, että heilahtaa.

Sieltä se tuli. Kiitokset siitä. Tavoitteena on siis todellakin vain omista nimeämättä jäävistä syistä kieltää koko ilmiö, vaikka sen markkina-arvon olemassaolon (ilmiönä) pystyy jokainen itse toteamaan erittäin helposti. Kilpailevaa selitysmallia ei ole tarjota, eikä sellaista halutakaan tarjota.

Olet varmaankin keskimääräistä selvästi älykkäämpi yksilö, joka on ehkä pitkäänkin ollut työkseen tekemisissä talouteen liittyvien asioiden kanssa. Tiedät olevasi hyvä työssäsi. Olet vuosien karttuessa oppinut, että omaksumasi lukuihin luottava lähestymistapa toimii. Olet tottunut käyttämään sanalle "markkina-arvo" aivan spesifiä taloudesta tuttua merkityssisältöä.

Nyt sitten äkkiä pitäisikin siirtää sana "markkina-arvo" kokonaan toiseen ympäristöön, joka ei noudatakaan samoja lainalaisuuksia kuin sinulle turvallinen talous lukuineen ja yhtälöineen. Näin sanasta "markkina-arvo" muodostuu ajattelusi sokea piste, joka ajaa kieltämään koko ilmiön olemassaolon hinnalla millä hyvänsä.

Edelleen: vaikeutesi osata lähestyä ilmiötä ehdotetusta suunnasta ei tee tyhjäksi itse ilmiötä.

---

Laitan tähän vielä sen aiemmin kertomani selvän esimerkin siitä, miten markkina-arvotietoisuutta sovelletaan käytännössä. Enkä siis puhu esimerkissä itsestäni.

---

Markkina-arvokuvioista tietoiseksi tuleminen nimenomaan auttaa käytännössä.

Otan esimerkin elävästä elämästä. Ja kyllä: yksi esimerkki ei ole riittävä otos tutkimustulokseksi. Ja kyllä: muutan joitakin yksityiskohtia pointin kärsimättä tunnistuksen vaikeuttamiseksi.

Esimerkin mies on itse 180-senttinen, niin sanotusti normaalivartaloinen matematiikan maisteri. Hänen oma unelmansa olisi 180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo. Esimerkin mies on kuitenkin tietoinen markkina-arvokuvioista. Siksi hänen elämänsä "valloitukset" ovat olleet hyvinkin vaihtelevia, mutta kaikilla niillä on muutama yhteinen ominaisuus havaittavissa.

Jaa että mitkä ominaisuudet ovat kaikilla nähtävissä? Kaikki hänen valloituksensa ovat olleet a) miestä itseään lyhyempiä, b) miestä itseään vähemmän koulutettuja, c) pitkähiuksisia, d) normaalipainoisia tai laihoja ja e) tienaavat vähemmän kuin mies itse.

Joukkoon mahtuu tietääkseni tasan kaksi vaaleaa 180-senttistä pitkäraajaista naista, mutta kummallakaan ei ollut fitness-vartaloa (en itse nähnyt heitä alasti, mutta oletan). Markkina-arvokuvioista tietoinen esimerkin mies ei hämmästynyt siitä, että kelpasi näille kahdelle naiselle vain lyhyemmäksi aikaa niin sanotuksi vakipanoksi. Lämmöllä hän kuitenkin näitä kumpaakin muistelee poikain saunareissuilla muutaman kaljan jälkeen. Niin tekisin minäkin.

Suurta vaihtelua on sitten esiintynyt valloitusten rodussa (valkoinen / musta / aasialainen), pituudessa (155-180 cm), koulutuksessa (peruskoulusta maisteriksi ja kaikki siltä väliltä) ja ammateissa (työttömästä kampaajasta biokemian tutkijaan).

Lopulta puolisoksi valikoitui noin 175-senttinen aasialainen nainen (siis huomattavan pitkä aasialaiseksi), joka on miestä itseään muistaakseni kaksi vuotta nuorempi. Ja koulutus hänellä on suunnilleen maisteria vastaava. Ovat olleet kohta kymmenisen vuotta naimisissa, ja ainakin sivusta seuraten ovat tyytyväisiä.

NÄIN toimii markkina-arvotietoinen mies. Hän 1) tiedostaa naisten vaatimukset, hän 2) tiedostaa omat vahvuutensa, ja 3) sovittaa strategiansa tilanteen vaatimalla tavalla. Ja lopulta 4) saavuttaa etsimänsä, ja on onnellinen.

Kertoisitko nyt, että jos jään sinkuksi, niin missä on odottamassa se miesten joukko, jostai voin käydä valitsemassa itselleni sopivan miehen. Minulla kun tosiaan meni vuosia ennen kuin nykyinen osui kohdalle, ja suhteellisen aktiivisena ihmisenä kuitenkin itseäni pidän.

Tosin yksi asia minua ihmetyttää: mihin tuossa kivassa tarinassa unohtui rakastuminen? En tekisi yhtään mitään miehellä, joka valikoituisi puolisokseni, koska olisin itse ensin tiedostanut miesten vaatimukset ja omat vahvuuteni, sen jälkeen sovittanut strategiani tilanteen vaatimalla tavalla ja onnistunut kohtaamaan ihmisen, joka täyttää (ilmeisesti) tietyt kriteerit. Kokisin myös todella oudoksi muistella tyttöjen illoissa jotain aikaisempia hoitoja, jos kerran olisin silmittömän rakastunut nykyiseen puolisooni.

Tunnen 2 tällaista miestä. Kummallakaan ei ole vientiä. Istuvat yksin kotona koneillaan pelaamassa ja persujuttuja lukemassa netistä. Eivät käy töissä.

Kertaalleen vielä yritys selventää yhtä asiaa MAT:sta:

Olen lukenut useita kertoja, että taso määräytyy sen mukaan, millaisen ihmisen onnistuu sitouttamaan parisuhteeseen. Kuulostaa periaatteessa ihan järkevältä, sen sijaan minua hymyilyttää lukea kuinka naiset yleensä kuvittelevat arvonsa väärin saatuaan pelkkään seksiin tasokkaampia miehiä kuin parisuhteeseen. Ei mennä siihen nyt, vaikka minulle naisena on päivän selvää, kummalta edellytän korkeampaa tasoa, yhden yön jutulta vai loppuelämän elämänkumppanilta...

Mutta siis, jos noin on, niin miten sitten on mahdollista, että samaan aikaan mies joutuu kuulemma koko ajan tyytymään omaa tasoaan alempaan naiseen? Nuo kaksi asiaa eivät voi samaan aikaan pitää paikkaansa. Jos mies joutuu tyytymään omaa tasoaan alempaan, niin silloinhan taso ei voi määräytyä sen mukaan, millaisen ihmisen onnistuu sitouttamaan parisuhteeseen. Joko mies on arvioinut tasonsa väärin tai sitten teoria pitää muuttaa muotoon: parisuhteessa mies on yleensä 1-2 tasoyksikköä naista korkeammalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi että kiinnostus on kaksisuuntainen ilmiö --- Kyvyttömimpien ei kannata aloittaa vaikeimmasta.

Mikä siis on se toimivampi lähestymistapa, jolla ihmisten pariutumista voidaan ennustaa, ja ilmiötä selittää? Vai onko nimenomaan tavoitteena se, että sitä EI saa selittää, eikä missään nimessä ennustuksia tehdä?

No katsos kun kaoottisessa äärimmäisen kompleksissa järjestelmässä ennustaminen voi olla tosi vaikeaa. Ei tässä ole mitään kielletty, todettu vain se mahdottomaksi. Yksinkertaisissakaan järjestelmissä ei ole ihan niin suoraviivaista että päätetäänpäs pojat nyt tehdä tässä se teoria, että heilahtaa.

Sieltä se tuli. Kiitokset siitä. Tavoitteena on siis todellakin vain omista nimeämättä jäävistä syistä kieltää koko ilmiö, vaikka sen markkina-arvon olemassaolon (ilmiönä) pystyy jokainen itse toteamaan erittäin helposti. Kilpailevaa selitysmallia ei ole tarjota, eikä sellaista halutakaan tarjota.

Olet varmaankin keskimääräistä selvästi älykkäämpi yksilö, joka on ehkä pitkäänkin ollut työkseen tekemisissä talouteen liittyvien asioiden kanssa. Tiedät olevasi hyvä työssäsi. Olet vuosien karttuessa oppinut, että omaksumasi lukuihin luottava lähestymistapa toimii. Olet tottunut käyttämään sanalle "markkina-arvo" aivan spesifiä taloudesta tuttua merkityssisältöä.

Nyt sitten äkkiä pitäisikin siirtää sana "markkina-arvo" kokonaan toiseen ympäristöön, joka ei noudatakaan samoja lainalaisuuksia kuin sinulle turvallinen talous lukuineen ja yhtälöineen. Näin sanasta "markkina-arvo" muodostuu ajattelusi sokea piste, joka ajaa kieltämään koko ilmiön olemassaolon hinnalla millä hyvänsä.

Edelleen: vaikeutesi osata lähestyä ilmiötä ehdotetusta suunnasta ei tee tyhjäksi itse ilmiötä.

---

Laitan tähän vielä sen aiemmin kertomani selvän esimerkin siitä, miten markkina-arvotietoisuutta sovelletaan käytännössä. Enkä siis puhu esimerkissä itsestäni.

---

Markkina-arvokuvioista tietoiseksi tuleminen nimenomaan auttaa käytännössä.

Otan esimerkin elävästä elämästä. Ja kyllä: yksi esimerkki ei ole riittävä otos tutkimustulokseksi. Ja kyllä: muutan joitakin yksityiskohtia pointin kärsimättä tunnistuksen vaikeuttamiseksi.

Esimerkin mies on itse 180-senttinen, niin sanotusti normaalivartaloinen matematiikan maisteri. Hänen oma unelmansa olisi 180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo. Esimerkin mies on kuitenkin tietoinen markkina-arvokuvioista. Siksi hänen elämänsä "valloitukset" ovat olleet hyvinkin vaihtelevia, mutta kaikilla niillä on muutama yhteinen ominaisuus havaittavissa.

Jaa että mitkä ominaisuudet ovat kaikilla nähtävissä? Kaikki hänen valloituksensa ovat olleet a) miestä itseään lyhyempiä, b) miestä itseään vähemmän koulutettuja, c) pitkähiuksisia, d) normaalipainoisia tai laihoja ja e) tienaavat vähemmän kuin mies itse.

Joukkoon mahtuu tietääkseni tasan kaksi vaaleaa 180-senttistä pitkäraajaista naista, mutta kummallakaan ei ollut fitness-vartaloa (en itse nähnyt heitä alasti, mutta oletan). Markkina-arvokuvioista tietoinen esimerkin mies ei hämmästynyt siitä, että kelpasi näille kahdelle naiselle vain lyhyemmäksi aikaa niin sanotuksi vakipanoksi. Lämmöllä hän kuitenkin näitä kumpaakin muistelee poikain saunareissuilla muutaman kaljan jälkeen. Niin tekisin minäkin.

Suurta vaihtelua on sitten esiintynyt valloitusten rodussa (valkoinen / musta / aasialainen), pituudessa (155-180 cm), koulutuksessa (peruskoulusta maisteriksi ja kaikki siltä väliltä) ja ammateissa (työttömästä kampaajasta biokemian tutkijaan).

Lopulta puolisoksi valikoitui noin 175-senttinen aasialainen nainen (siis huomattavan pitkä aasialaiseksi), joka on miestä itseään muistaakseni kaksi vuotta nuorempi. Ja koulutus hänellä on suunnilleen maisteria vastaava. Ovat olleet kohta kymmenisen vuotta naimisissa, ja ainakin sivusta seuraten ovat tyytyväisiä.

NÄIN toimii markkina-arvotietoinen mies. Hän 1) tiedostaa naisten vaatimukset, hän 2) tiedostaa omat vahvuutensa, ja 3) sovittaa strategiansa tilanteen vaatimalla tavalla. Ja lopulta 4) saavuttaa etsimänsä, ja on onnellinen.

Niin, mies valitsi puolison itselleen samoilla kriteereillä mitä olisi ostanut järkiperustein autoa. Mies kuitenkin muistaa alkuperäisen naisihanteensa ja jos tällainen nainen tulee vastaan, mies hylkää markkina-arvoltaan huonomman puolisonsa samoin tein. Noin markkina-arvoteoreetikot toimivat, heillä on koko ajan pisteytys eri ihmisistä. 

Onko teidän ketjussa kirjoittaneiden mielestä siis oikein haukkua ja solvata "luusereita", jotka eivät saa naista ja kertovat tasoteorioita palstoilla?

Ihan turhaan nämä markkina-arvomiehet vai mitä tasomiehiä ovatkaan yrittävät selittää asiaa, se ei kannata. Teitä yritetään painaa alas ihan henkilökohtaisesti - aivan kuin tuollainen kritisoitu hyvin julma markkina-arvoinen nokkimisjärjestys olisi täyttä totta.

Heikoimpia tai sellaisiksi koettuja saa palstalla nokkia ja pilkata, niinkö todella. Kylläpä todella pani miettimään osallistuminen keskusteluihin, jossa vilisevät alatyyliset p-reikä ilmaisut ym. markkina-arvon vastustajien toimesta. 

Niin. On meitäkin, joille miehen statuksella, pituudella, muiden arvostuksilla ja muilla perinteisillä palstajankutuksenaiheilla ei ole tuon taivaallista väliä. Joko tässä on ihan omat aakkoset käytössä, tai sitten on niin, että jokaisella on omat preferenssinsä (173 cm, 1 silmä). Teoreetikkojen virhe on ajatella ihmisten pariutuvan tilastokeskiarvoina, ei yksilöinä. Mutta täällähän on trollaitu jo parikymmentä vuotta, no news today.- Hippitäti, pkf

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen, että palstamiehet käyttävät sanaa "taso" siksi, että se ei tunnu niin pahalta kuin esimerkiksi "haluttavuus". On helpompi todeta, että "tasoni ei riitä", etenkin kun siinä saa vielä rivien välissä (tai myöhemmin ihan suoraan) sälytettyä naisten syyksi sen riittämättömyyden ("naiset vaativat itseään korkeatasoisempaa", "naiset ovat nirsoja") kuin todeta, että "minä en ole miehenä haluttava". Se tekee paljon kipeämpää eikä sitä ole yhtä helppo kääntää naisten syyksi.

Siksi kerta toisensa jälkeen halutaan puhua TASOsta ja markkina-arvosta. Vaikka kyse on haluttavuudesta vastakkaisen (tai oman) sukupuolen silmissä.

Ehkä joku muukin alkaa tämän oivaltaa. Aina, kun mies vaatii saada keskustella nimenomaan tasoista, alla on hätähuuto siitä, ettei todellisuudessa itse ole haluttava.

Tämä taitaa olla aika lähellä totuutta.

Nääh, kyllä minusta taso no paljon armottomampi ja kylmempi sana. Mutta ihan miten vain, täällä on nyt tämä yksi tyyppi joka halua akäyttää "haluttavuus" -sanaa joten siitä vain ihan rauhassa. Kunhan puhutaan samasta ilmiöstä.

Hyväsydämisenä ja anteliaana tieteentekoon jonnin verran perustuneena käytän tässä puoli tuntia elämästäni luodakseni tasoteoriapojuille edes jotensakin kelvollisen teoreettisen kehikon elämäntyönne pohjaksi ja alkupisteeksi. Kun ei muuten tunnnu tuo juna pääsevän lainkaan liikkeelle lähtöasemalta vaan olette jämähtäneet kinastelemaan siitä, että haluaisitte tiettyyn määränpäähän ja aiotte sinne mennä, kun muut varoittelevat, että sinne ei ole rataa olemassakaan, vaan teidän tulisi se rakentaa ensin, mikä voi olla mahdotonta. 

Otetaan nyt lähtökohdaksi realistinen parinmuodostusprosessi melko abstrahoituna.

Oletetaan, että ihminen joko kiinnostuu toisesta tai ei. Kiinnostavuutta ei oikein voi enumeroida ja kiinnostunut voi olla yhtä aikaa monesta. Kiinnostavuus saattaa sisäisesti jakautua lukuisaan määrään eri osatekijöitä, mutta ne voidaan integroida yhdeksi abstraktiksi summa-arvoksi, jonka tulee ylittää henkilökohtainen kynnys jotta kiinnostusta voidaan sanoa olevan. Sen tarkempi muoto jää tässä vaiheessa avoimeksi. Arvaukseni olisi, että on N kpl kriittisiä kiinnostavuustekijöitä joista kunkin on oltava olemassa, sekä lisäksi M kpl lisäseikkoja. Ihan vaan esimerkkinä; Joukkoon N saattaa kuulua sellaisia kuin tietty älykkyystaso, varallisuus tai kehon muoto, ihan subjektiivisten preferenssien mukaan. Seikkoja, joita ilman ei kiinnostusta edes synny. Joukkoon M voi kuulua asioita, jotka lisäävät kiinnostusta mutteivät ole välttämättömiä; esimerkiksi julkisuus, varallisuus (huomaa, jollekin kynnysehto, toiselle valinnainen, kolmannelle ei kumpaakaan). 

Kiinnostusosiossa on niitä pinnallisia ja materialistisia seikkoja, joiden pohjalta tasoteoriapuuhastelijat aika pitkälti asiaa lähestyvät. 

Tämän voi formuloida esim. tähän tyyliin: on henkilön X preferenssijoukko Px, joka sisältää kynnysfunktiojoukon Tx: {a,b,c...} sekä kiinnostusfunktiojoukon Ix: {z,y,x...}. Henkilöllä Y on omat yksilölliset vastaava Ty ja Iy. Nyt lisäksi kumpikin henkilö kantaa ominaisuusjoukkoja, jotka voivat olla vektorit Ox=[a,b,c...x,y,z] ja  Oy=[a,b,c...x,y,z] eli siis suuri joukko eri parametreja. Enemmän kuin on mielekästä nyt aakkosin esittää saati auki kirjoittaa. Nämä ovat niitä syötearvoja joita vastapuolen arvotusfunktioihin laitetaan ja joiden lopputuloksena pullahtaa ulos arvio kiinnostuneisuudesta. Lopullinen arvotus on melko varmasti hyvin mutkikas funktio, yksilöllinenkin.

Vierailija kirjoitti:

Hyväsydämisenä ja anteliaana tieteentekoon jonnin verran perustuneena käytän tässä puoli tuntia elämästäni luodakseni tasoteoriapojuille edes jotensakin kelvollisen teoreettisen kehikon elämäntyönne pohjaksi ja alkupisteeksi. Kun ei muuten tunnnu tuo juna pääsevän lainkaan liikkeelle lähtöasemalta vaan olette jämähtäneet kinastelemaan siitä, että haluaisitte tiettyyn määränpäähän ja aiotte sinne mennä, kun muut varoittelevat, että sinne ei ole rataa olemassakaan, vaan teidän tulisi se rakentaa ensin, mikä voi olla mahdotonta. 

Otetaan nyt lähtökohdaksi realistinen parinmuodostusprosessi melko abstrahoituna.

Oletetaan, että ihminen joko kiinnostuu toisesta tai ei. Kiinnostavuutta ei oikein voi enumeroida ja kiinnostunut voi olla yhtä aikaa monesta. Kiinnostavuus saattaa sisäisesti jakautua lukuisaan määrään eri osatekijöitä, mutta ne voidaan integroida yhdeksi abstraktiksi summa-arvoksi, jonka tulee ylittää henkilökohtainen kynnys jotta kiinnostusta voidaan sanoa olevan. Sen tarkempi muoto jää tässä vaiheessa avoimeksi. Arvaukseni olisi, että on N kpl kriittisiä kiinnostavuustekijöitä joista kunkin on oltava olemassa, sekä lisäksi M kpl lisäseikkoja. Ihan vaan esimerkkinä; Joukkoon N saattaa kuulua sellaisia kuin tietty älykkyystaso, varallisuus tai kehon muoto, ihan subjektiivisten preferenssien mukaan. Seikkoja, joita ilman ei kiinnostusta edes synny. Joukkoon M voi kuulua asioita, jotka lisäävät kiinnostusta mutteivät ole välttämättömiä; esimerkiksi julkisuus, varallisuus (huomaa, jollekin kynnysehto, toiselle valinnainen, kolmannelle ei kumpaakaan). 

Kiinnostusosiossa on niitä pinnallisia ja materialistisia seikkoja, joiden pohjalta tasoteoriapuuhastelijat aika pitkälti asiaa lähestyvät. 

Tämän voi formuloida esim. tähän tyyliin: on henkilön X preferenssijoukko Px, joka sisältää kynnysfunktiojoukon Tx: {a,b,c...} sekä kiinnostusfunktiojoukon Ix: {z,y,x...}. Henkilöllä Y on omat yksilölliset vastaava Ty ja Iy. Nyt lisäksi kumpikin henkilö kantaa ominaisuusjoukkoja, jotka voivat olla vektorit Ox=[a,b,c...x,y,z] ja  Oy=[a,b,c...x,y,z] eli siis suuri joukko eri parametreja. Enemmän kuin on mielekästä nyt aakkosin esittää saati auki kirjoittaa. Nämä ovat niitä syötearvoja joita vastapuolen arvotusfunktioihin laitetaan ja joiden lopputuloksena pullahtaa ulos arvio kiinnostuneisuudesta. Lopullinen arvotus on melko varmasti hyvin mutkikas funktio, yksilöllinenkin.

Jatkoa:

POTENTIAALINEN parisuhde syntyy kun kiinnostus on bilateraalinen, eli kummankin kandidaatin kiinnostus toista kohtaan täyttyy. Ilman kiinnostusta ei koskaan synny tilaisuutta muodostaa suhde. Suhteenmuodostus ei kuitenkaan ole automaatio kiinnostuksen perusteella. Se on kahdenvälinen hyvin mutkikas prosessi, jossa on melkein pelkästään dynaamisia elementtejä ja sellaista, mitä ei voida pelkistää yksinkertaisiin parametreihin ja funktioihin. Ihmiset näyttävät itsestään eri puolia eri ihmisten kanssa ja tulkitsevat toisiaan subjektiivisesti. Kahden ihmisen systeemi ei koskaan ole ennustettava, vaan jokseenkin kaoottinen. Puhumattakaan jos systeemi on moninapainen, kuten yleensä todellisuudessa. Ihmiseen ei vaikuta vain treffikumppani, vaan ympäröivä muu yhteisö; sukulaiset, ystävät, työtoverit, jopa satunnaiset ohikulkijat.

POTENTIAALISEN kumppanin löytymisessä on myös rajoituksia. Ajallinen ja maantieteellinen dimensio vaikuttavat ihan oleellisesti siihen, osuuko potentiaalinen koskaan kohdalle. Sosiaaliset verkostot ovat tässä myös tärkeitä. Ne sekä mahdollistavat että rajaavat em. kiinteiden puitteiden ohitse kohtaamisia. 

Kun löytyy POTENTIAALINEN suhde, mennään vaikeimmin ennustettavaan asiaan, nimittäin usean yksilön yksilöllinen ja kollektiivinen päätöksenteko. Kiinnostusta oli ja siihen sopiva kandidaatti löytyi, mutta on vaikea paikka päättää, jatketaanko tutustumista ja syvennetäänkö suhdetta seurusteluksi ja vaikkapa pysyväksi parisuhteeksi. Kumpikin tekee näitä päätöksiä kenties moneen kertaan prosessin mittaan, vuosienkin aikana. Silloin huomioidaan elämäntilanteita ja ollaan herkkänä monille signaaleille, joita alkuperäisessä kiinnostusmittaristossa ei ole eikä voi olla. Esimerkiksi luotettavuus on tällainen ajan kanssa re-evaluoitava tekijä joka on ihan ratkaiseva parisuhteen kannalta. Useimmille ihmisille tärkeää on myös tunteiden herääminen ja syveneminen sekä kestävyys. Tämä vaihe eli PARIUTUMINEN on ulkona markkinanäkökulmasta ihan vääjäämättä. Se ei koskaan ole riippuvainen muiden kuin kahden jo kohdanneen henkilön omista tunteista, tahdosta ja päätöksenteosta (tarkoittaen vaihtoehtoisia kumppanikandidaatteja ominaisuuksineen). 

Mikään markkinamalli ei voi teoriassakaan selittää enempää kuin jotain POTENTIAALISISTA kumppaneista. ekoille treffeille pääsyn ja kenties niiden aikana selviävän lopullisen kiinnostuksen siitä, tuleeko toisia. Kaikki sen jälkeen on täysin ulkona markkinakonseptista. Edelleenkään en käyttäisi termiä markkina-arvo, koska faktisesti se ei päde vaan yksilöt arvottavat kaikki kesknenään eri tavoin ja tähtäimessä ei ole massamyynti vaan yksi toimiva parisuhde. Etsitään sopivinta, ei laajinta joukkoa. Nämä eivät välttämättä ole toisensa leikkaavat joukot ja joka tapauksessa ylilaajassa joukossa optimin hakeminen ainoastaan vaikeutuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväsydämisenä ja anteliaana tieteentekoon jonnin verran perustuneena käytän tässä puoli tuntia elämästäni luodakseni tasoteoriapojuille edes jotensakin kelvollisen teoreettisen kehikon elämäntyönne pohjaksi ja alkupisteeksi. Kun ei muuten tunnnu tuo juna pääsevän lainkaan liikkeelle lähtöasemalta vaan olette jämähtäneet kinastelemaan siitä, että haluaisitte tiettyyn määränpäähän ja aiotte sinne mennä, kun muut varoittelevat, että sinne ei ole rataa olemassakaan, vaan teidän tulisi se rakentaa ensin, mikä voi olla mahdotonta. 

Otetaan nyt lähtökohdaksi realistinen parinmuodostusprosessi melko abstrahoituna.

Oletetaan, että ihminen joko kiinnostuu toisesta tai ei. Kiinnostavuutta ei oikein voi enumeroida ja kiinnostunut voi olla yhtä aikaa monesta. Kiinnostavuus saattaa sisäisesti jakautua lukuisaan määrään eri osatekijöitä, mutta ne voidaan integroida yhdeksi abstraktiksi summa-arvoksi, jonka tulee ylittää henkilökohtainen kynnys jotta kiinnostusta voidaan sanoa olevan. Sen tarkempi muoto jää tässä vaiheessa avoimeksi. Arvaukseni olisi, että on N kpl kriittisiä kiinnostavuustekijöitä joista kunkin on oltava olemassa, sekä lisäksi M kpl lisäseikkoja. Ihan vaan esimerkkinä; Joukkoon N saattaa kuulua sellaisia kuin tietty älykkyystaso, varallisuus tai kehon muoto, ihan subjektiivisten preferenssien mukaan. Seikkoja, joita ilman ei kiinnostusta edes synny. Joukkoon M voi kuulua asioita, jotka lisäävät kiinnostusta mutteivät ole välttämättömiä; esimerkiksi julkisuus, varallisuus (huomaa, jollekin kynnysehto, toiselle valinnainen, kolmannelle ei kumpaakaan). 

Kiinnostusosiossa on niitä pinnallisia ja materialistisia seikkoja, joiden pohjalta tasoteoriapuuhastelijat aika pitkälti asiaa lähestyvät. 

Tämän voi formuloida esim. tähän tyyliin: on henkilön X preferenssijoukko Px, joka sisältää kynnysfunktiojoukon Tx: {a,b,c...} sekä kiinnostusfunktiojoukon Ix: {z,y,x...}. Henkilöllä Y on omat yksilölliset vastaava Ty ja Iy. Nyt lisäksi kumpikin henkilö kantaa ominaisuusjoukkoja, jotka voivat olla vektorit Ox=[a,b,c...x,y,z] ja  Oy=[a,b,c...x,y,z] eli siis suuri joukko eri parametreja. Enemmän kuin on mielekästä nyt aakkosin esittää saati auki kirjoittaa. Nämä ovat niitä syötearvoja joita vastapuolen arvotusfunktioihin laitetaan ja joiden lopputuloksena pullahtaa ulos arvio kiinnostuneisuudesta. Lopullinen arvotus on melko varmasti hyvin mutkikas funktio, yksilöllinenkin.

Jatkoa:

POTENTIAALINEN parisuhde syntyy kun kiinnostus on bilateraalinen, eli kummankin kandidaatin kiinnostus toista kohtaan täyttyy. Ilman kiinnostusta ei koskaan synny tilaisuutta muodostaa suhde. Suhteenmuodostus ei kuitenkaan ole automaatio kiinnostuksen perusteella. Se on kahdenvälinen hyvin mutkikas prosessi, jossa on melkein pelkästään dynaamisia elementtejä ja sellaista, mitä ei voida pelkistää yksinkertaisiin parametreihin ja funktioihin. Ihmiset näyttävät itsestään eri puolia eri ihmisten kanssa ja tulkitsevat toisiaan subjektiivisesti. Kahden ihmisen systeemi ei koskaan ole ennustettava, vaan jokseenkin kaoottinen. Puhumattakaan jos systeemi on moninapainen, kuten yleensä todellisuudessa. Ihmiseen ei vaikuta vain treffikumppani, vaan ympäröivä muu yhteisö; sukulaiset, ystävät, työtoverit, jopa satunnaiset ohikulkijat.

POTENTIAALISEN kumppanin löytymisessä on myös rajoituksia. Ajallinen ja maantieteellinen dimensio vaikuttavat ihan oleellisesti siihen, osuuko potentiaalinen koskaan kohdalle. Sosiaaliset verkostot ovat tässä myös tärkeitä. Ne sekä mahdollistavat että rajaavat em. kiinteiden puitteiden ohitse kohtaamisia. 

Kun löytyy POTENTIAALINEN suhde, mennään vaikeimmin ennustettavaan asiaan, nimittäin usean yksilön yksilöllinen ja kollektiivinen päätöksenteko. Kiinnostusta oli ja siihen sopiva kandidaatti löytyi, mutta on vaikea paikka päättää, jatketaanko tutustumista ja syvennetäänkö suhdetta seurusteluksi ja vaikkapa pysyväksi parisuhteeksi. Kumpikin tekee näitä päätöksiä kenties moneen kertaan prosessin mittaan, vuosienkin aikana. Silloin huomioidaan elämäntilanteita ja ollaan herkkänä monille signaaleille, joita alkuperäisessä kiinnostusmittaristossa ei ole eikä voi olla. Esimerkiksi luotettavuus on tällainen ajan kanssa re-evaluoitava tekijä joka on ihan ratkaiseva parisuhteen kannalta. Useimmille ihmisille tärkeää on myös tunteiden herääminen ja syveneminen sekä kestävyys. Tämä vaihe eli PARIUTUMINEN on ulkona markkinanäkökulmasta ihan vääjäämättä. Se ei koskaan ole riippuvainen muiden kuin kahden jo kohdanneen henkilön omista tunteista, tahdosta ja päätöksenteosta (tarkoittaen vaihtoehtoisia kumppanikandidaatteja ominaisuuksineen). 

Mikään markkinamalli ei voi teoriassakaan selittää enempää kuin jotain POTENTIAALISISTA kumppaneista. ekoille treffeille pääsyn ja kenties niiden aikana selviävän lopullisen kiinnostuksen siitä, tuleeko toisia. Kaikki sen jälkeen on täysin ulkona markkinakonseptista. Edelleenkään en käyttäisi termiä markkina-arvo, koska faktisesti se ei päde vaan yksilöt arvottavat kaikki kesknenään eri tavoin ja tähtäimessä ei ole massamyynti vaan yksi toimiva parisuhde. Etsitään sopivinta, ei laajinta joukkoa. Nämä eivät välttämättä ole toisensa leikkaavat joukot ja joka tapauksessa ylilaajassa joukossa optimin hakeminen ainoastaan vaikeutuu. 

Jatkoa:

Siispä tässä ohjeistusta teoreetikoille. Aloittakaa laatimalla empiriaan perustuvat mallin kynnys- ja kiinnostusfunktioille. Laatikaa sen jälkeen niiden pohjalta yleinen kiinnostuskynnysfunktio. Laatikaa sopivat parametrsisoinnit relevanteille ihmisen ominaisuuksille näitä koskien. Testatkaa laajoilla ihmisjoukoilla todellisessa elämässä nämä teoreettiset tuloksenne niiden luotettavuuden arvioimiseksi; hyvä luotettavuuskriteeri on, että teorian tämä osa ennustaa suurella todennäköisyydellä oikein tietyn henkilön Mirkku kiinostuksen tiettyyn henkilöön Markku, kun nämä eivät tunne toisiaan ja mainitut parametrit sekä preferenssit tunnetaan. Yksittäisen muuttujan osalta tämä on trivialiteetti, mutta kun realistisesti muuttujia on kymmeniä tai oikeammin satoja, jotka kaikki vaikuttavat lopulliseen arvioon, niin se tieteellinen magia tapahtuu siinä kun siirrytään triviaalista havainne-esimerkistä realismiin. 

Kun yksilötasolla homma toimii, siirtykää vasta sitten rakentelemaan niitä markkinamalleja. Muodostakaa keinot määrittää ajallinen, paikallinen ja sosiaalinen hakuavaruus jokaiselle yksilölle jollain kriteeristöllä. Laatikaa sille osajoukolle demografinen jakaumamalli hypoteettisten potentiaalisten partnerien määrittämiseksi. Tämän jälkeen voi ajaa yksilöllisen simulaation siitä, millaisia määriä omiin kriteereihin sopivia ja omilla ominaisuuksilla kiinnostuksen herättäviä potentiaalisia ehdokkaita voisi olla. Siitä voidaan edelleen tehdä jonkinlaista herkkyysanalyysiä omien kriteerien ja omien ominaisuuksien pohjalta kokeilemalla erilaisia variaatioita, ja todeta, mitkä sadoista ominaisuuksista kenties laajentavat liian suppealta tuntuvaa tai supistavat liian laajalta tuntuvaa potentiaalisten joukkoa. 

Markku voisi siis täyttää kaavakkeen, johon syöttää vaikkapa tärkeysjärjestyksessä sata ensimmäistä asiaa, joita kaipaa naiselta, tai antaa sadalle numeroituvalle parametrille kynnysarvon. Joissain tapauksissa nämä ovat tietysti sumeita, joissain binäärisiä, kun monenlaisia eri asioita mitataan. Lisäksi hän antaa asuinpaikkansa, ikänsä, luetteloi sosiaalisten käytösmalliensa muotoja, kuten tapa ulkoilla, baaritella, käydä kaupassa, tanssiaisissa, kerhoissa jne. 

Järjestelmään olisi mallinnettu alueen tyypillinen demografia ja sosiaaliset dynamiikat, jolloin teoriaa toteuttava simulaatio voisi laskea todennäköisyyksiä sille, montako potentiaalista Markulle soveltuvaa kiinnostuksenkohdetta ylipäänsä hänen elinpiirissään on ja montako hän todennäköisesti kohtaa. Järjestelmä voisi ehdottaa tiettyjä piirteitä parannettavaksi, mikäli on sellaisia nipin napin kynnysarvon alle jääviä ominaisuuksia, joiden kasvattaminen oleellisesti muuttaisi tarjontaa tai päinvastoin. 

Tällaisen näkisin kenties hyödylliseksi ja mahdolliseksi. Huomautan kuitenkin, että tuo kaikki vaatii hemmetisti työtä. Aivan perustutkimuksen tasollakin koskien ihmisen käyttäytymistä. Realistisena aikavälinä toimivalle teorialle sovelluksineen pitäisin jotain 50-100 vuoden haarukkaa tällä haavaa. Ei kun hihat ylös ja hommiin!

Kannattaa, muuten, lukea tämän päivän verkkohesarin ulkonäköartikkeli. Siinä puhutaan tästä samasta asiasta mutta huomattavasti uskottavammin:

https://www.hs.fi/elama/art-2000006576918.html

"Ulkonäkötutkimuksen keskiössä on sosiologi Pierre Bourdieun kehittelemä pääomateoria. Sen mukaan ihmisellä voi olla taloudellista, kulttuurista sekä sosiaalista pääomaa. Pääomat määrittävät sitä, miten ihminen menestyy ja tulee tulkituksi vuorovaikutuksessa.

2010-luvulla tutkijat ovat lisänneet joukkoon myös ulkonäköpääoman. Se on iso kimppu tekijöitä.

Siihen lukeutuvat vartalon muoto, koko, tyyli, pukeutuminen, ehostaminen, parta sekä hiukset – siis oikeastaan kaikki, mikä näkyy toisille ja mitä pystyy muokkaamaan. Pelkän ulkokuoren lisäksi ratkaisevaa on, miten ihminen liikkuu ja kantaa itsensä.

Ulkonäköpääomaa ei voi kuitenkaan määritellä yksiselitteisesti, sillä se syntyy suhteessa vastapeluriin ja tilanteeseen. Toisissa tilanteissa arvostetaan eri asioita kuin toisissa.

”Pääomani suhteessa opiskelijoihin on eri kuin suhteessa vanhempaan professoriin. Puhumattakaan siitä, mikä pääomani on nelikymppisenä perheenäitinä Dynamon tanssilattialla.”

(boldaus omani)