Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen vienti on markkina-arvoteoria ihmisillä?
19.07.2020 |
AV-palstalta löysin Henry Laasasen kirjoitukset. Onko parisuhdemarkkinoiden teorian ymmärrys avain kovaan vientiin? Oletko sinä ryhtynyt peluriksi lukemalla Henkan printtiä? Ovatko markkina-arvoteoriaa seuraavat ihmiset sittenkin niitä, jotka eivät kelpaa omana itsenään toiselle sukupuolelle?
Asiallista keskustelua aiheesta. Mikä on sinun markkina-arvosi?
Kommentit (843)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten markkina-arvoteoria ahdistaa tässä kirjoittavia naisia? Jokainen näkee kuitenkin, että se pitää paikkansa tosielämässä. Miksi kiellätte tosiasiat?
Jokainen ei näe, vaan se vaatii hyvin värittyneet lasit. Hyvin harva näkee. Yksi varmimpia merkkejä sepitteellisetsä huuhaasta on se, että varsinaista dataa ja kestäviä perusteluita ei ole, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen "kaikkihan nyt tietää että"-käsienheilutteluun.
Suurin osa normaaleista ihmisistä omaa kokemusta pariutumisesta niin paljon, että käsittää lonkalta tällaisten tasoteorioiden olevan aivan vinttipimeää sekoilua.
Ja mä oon edelleenkin muuten mies. Sellainen normaali, jolla on myös tunteita ja niillä merkitystä ihmissuhteissa.
Eihän markkina-arvo sulje mitenkään tunteita pois. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita ja kuvaavat erilaisia asioita. Puoliso voi olla rakas, vaikka markkina-arvo ei olisi kummoinen aivan niin kuin persoonallinen talokin. Markkina-arvo kuvastaa suosiota vastakkaisen sulupuolen silmissä.
Ai nyt mukaan tuli tunnearvokin. Enpä ole ennen tuota termiä nähnyt markkina-arvoteoriakeskusteluissa. Laitapa se taulukko, josta jokainen voi laskea oman markkina-arvonsa. Montako kertaa sitä pitää pyytää?
En tiedä taulukoista mutta tunnearvon monet tietävät. Vaarin veistämä rantasauna voi olla hyvin rakas, mutta kiinteistön ostaja pitää sitä purkukustannuksena.
elämänkumppania etsittäessä jotkut miettivät purkukustannusta, toiset rakastuvat. Sellaista se on. Määrittele tässä heterogeenisyydessä nyt sitten mitään markkina-arvoja. ei niitä ole, kun arvopohjat eroavat niin rajusti. Ei ole yhtenäistä arvostusta. Markkinateoriat toimivat kaupallisissa asioissa, koska kaiken takana on yhtenäinen arvostin, valuutta. Parisuhteissa monetarisointi on hyvin harvinaista ja kokonaisuuteen suhteutettuna ihan marginaalinen juttu. Voi toimia suurrikkaiden, julkkisten ja materialistien pikku shampanjakuplassa, muttei normaalielämässä.
Voi hyväntähden, ei kai tässä nyt taskulaskimella olla mitään mittaamassakaan. Tai kirjoittamassa tiedeartikkelia. Markkina-arvolla kuvataan vain sitä menekkiä, suosituimmuutta. En itse ole kertaakaan ajatellut markkina-arvoani, mutta ymmärrän tämän teorian tai "teorian" pointin siitä huolimatta. Sen takia kiinnostaakin, että mikä tässä nyt niin kauheaa on joidenkin naisten mielestä? Olen satavarma, että jokainen naisystävänikin ymmärtäisi heti mitä tässä ajetaan takaa.
Mikä pakkomielle sinulla on sukupuolittaa mielipide? Olen mies.
Miten voidaan kuvata jotain mitenkään, jos sitä ei voida kuvata? Ei mitenkään. Pelkkää höpötystä kaikki. Jos ei ole numeroituvaa arvoa, ei voida määrittää mille tasolle mikäkin arvo sijoittuu tai mikä on joidenkin keskinäinen arvostusero, siis suisituimmuus. Eikä mikään sellainen seikka kuin "suosituimmuus" mitenkään ratkaise pariutumista. Kas kun se suosituinkaan ei pysty pariutumaan kaikkien faniensa kanssa, vaan voi valita tasan yhden, ja loput jäävät muille.
Ymmärrän kyllä että näiden "teorioiden" kantava voima on i n c e l-hyypiöiden katkeruus, kun he kuvittelevat, että joku alfa jossain rietastelee naimalla illasta toiseen eri missipovipommin kanssa ja tämä polo kuvittelee että hänellä pitäisi olla oikeus samaan elämänlaatuun.
I n c e l-hyypiöiden? Minä jo luulin ja toivoin, että myrkkymieli olisi poistunut palstalta...
Suosituimmillahan on aina sitä paitsi seuraa odottamassa reservissä ja uusia faneja jonossa - usein myös salaa rinnalla.
Ja tuo loppuosio oli taas vaihteeksi jotain ihan oman sairaan mielesi tuotoksia.
Olisi kiva kyllä tietää mikä sinua noin riivaa.
Volloti volloti kyynelten kyynel.
Uhriutumalla ja henkilöhyökkäyksellä sivuutit taas kerran asia-argumenttini. No, siinä se kuitenkin lukee, minkä vuoksi yhden ihmisen subjektiivisilla tulkinnoilla ei ole minkäänlaista todistusarvoa nk. teorian suhteen. sitä et osannut kiistää ja sen näkeekin reaktiostasi, joka oli paniikinomainen.
Haa! Ei ollut minulle osoitettu, mutta vastaan. Nyt luulen havainneeni, mitä oikeastaan ajat takaa. Käyttämäsi tekniikka on tullut vastaan viimeksi yliopistossa, josta on hetki aikaa. Se tuntuu olevan tyypillinen älykkäille, ja nimenomaan teoreettisesti ja filosofisesti suuntautuneille ihmisille. Luonnontieteellinen koulutus auttaa lisäksi merkittävästi.
"Jos ei ole numeroituvaa arvoa, ei voida määrittää mille tasolle mikäkin arvo sijoittuu tai mikä on joidenkin keskinäinen arvostusero, siis suisituimmuus."
Nyt siis havaitaan, että on olemassa ilmiö, jonka ihan jokainen pystyy havaitsemaan todeksi (eli markkina-arvo ja se, että tämä arvo vaihtelee yksilöiden kesken). Samaan aikaan todetaan, ettei sitä syistä a ja b haluta tunnustaa todeksi (en lähde tässä veikkailemaan syitä). Tehdään myös kaksi lisähavaintoa: 1) ilmiötä on hyvin vaikeaa määritellä yksiselitteisesti ja aukottomasti ja 2) ilmiötä on hyvin vaikeaa mallintaa luvuilla muun muassa siksi, etteivät ihmiset useinkaan ole rehellisiä vastauksissaan ja toiseksi siksi, että ilmiöön vaikuttaa lukuisa joukko eri tekijöitä, jotka ovat vieläpä tilanteesta riippuvaisia (humalatila, kavereiden sosiaalinen paine jne.).
Käydään siis itse ilmiön kimppuun toteamalla, että koska ei ole sen-ja-sen tieteenfilosofisen koulukunnan tekemän määritelmän puitteissa mahdollista esittää tarkasti kuvailtua teoriaa havaitulle ilmiölle, ja lisäksi vahvistaa sitä yhtälöillä (ja laittaa tarvittaessa eteen korjaava kerroin tehtyjen empiiristen kokeiden osoittamana) niin todetaan, että koko ilmiötä ei ole olemassa.
Eihän se näin tietenkään toimi. Ties kuinka kauan oletettiin palamisessa syntyvän "flogistonia", mikä on puutaheinää. Itse ilmiö ei kuitenkaan muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä kuvattiin vääränlaisella selitysmallilla. Palamisessa syntyy "jotain", ja palaminen vaatii "jotain muuta", vaikka silloiset havaintovälineet eivät kyenneetkään osoittamaan, mitä syntyy, ja mitä palaminen vaatii.
Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, ettei ilmiötä kuvaamaan käytetty sana miellytä. Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä on hankala kuvata yksiselitteisesti ja tarkasti. Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä on hankalaa ilmoittaa lukuarvoina.
(En ole ihan hetkeen tällaista aivojumppaa saanutkaan, ja haluan siitä kiittää jo nyt. Oi niitä aikoja silloin joskus yliopistolla. Se oli aikaa se.)
Kun sitä on hankala (siis mahdoton) ilmoittaa lukuarvona, ei voida verrata kahden ihmisen markkina-arvoa. Olipa kyseessä lukuarvo tai diskreetti lokerointi tasoihin, miten vaan. Markkina-arvomalleille aina ja ehdottomasti on keskeistä, että on jokin yhtenäinen, vertailukelpoinen kehikko, jossa on määriteltävissä yksiselitteisesti arvojärjestys. Minkäänlaista markkinaa ei voi olla, jos ei ole sitä vertailusuuretta, hintaa. Kyseessä on täysin mielikuvituksellinen jossain muussa kuin vallitsevassa todellisuudessa pyörivä höpöhöpömarkkina, jollei markkinoilla tarjolla olevia kandidaatteja voida asettaa jonoon paremmuusjärjestyksessä.
Pojut yrittää väsätä teoriaa, joka kertoo, kannattaako kurpitsan kilohintaa alentaa, jos omena on keltainen.
Vahvistit juuri sen, mitä tuossa yllä kuvailin. Kiitokset siitä. Jos ilmiön eksakti määrittely on hankalaa niin siitä seuraa, ettei mitään ilmiötä oikeasti olekaan.
Tässä tapauksessahan ilmiön olemassaolosta ei ole minkäänlaista näyttöä. Siinä se iso pulma onkin. Anekdoottitasoinen mutu ei nyt vaan riitä. Miljardien ihmisten sutinoidessa keskeään kertyy ihan jäätäviä massoja monenlaisia parisuhdekokemuksia joista kyllä kelpaa kirsikanpoimia tuhat julkkista ja miljoona peräkamarinpoikaa mukamas edustaviksi esimerkeiksi. Mutta kun ei se vaan niin mene aikuisten oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Demonisoit eri mieltä olevia, mutta en vain saata käsittää miksi. Sinun jaottelusi on äärimmäisen mustavalkoista, etkä pysty edes hahmottamaan sitä itse. Itselläni ei ole mitään ristiriitaa koettaa analysoida ihmistä ja sen käytöstä äärimmilleen ja samaan aikaan kokea sympatiaa tätä kohtaan.
Minulla on ehdotus, mistä se johtuu.
Teoriani mukaan kaikilla ihmisillä on ajattelussaan vähintään yksi sokea piste. Toisin sanoen sellainen asia, joka ei vain mene jakeluun, vaikka kuinka olisi älyä ja keinoa ymmärtää asioita syvällisesti. Ja vaikka kuinka kaikki läheiset asiaa havainnollistaisivat pitkään ja monelta kantilta, se ei vain mene jakeluun.
Esimerkiksi kelvannee Einsteinin "Jumala ei heitä noppaa". Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, yksi modernin ajan älykkäimmistä miehistä ei kyennyt ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että maailmankaikkeutta ohjaisikin vain joukko ilmiöitä ilman jumalallista taustavaikutusta.
Olen samaa mieltä. Ihmiset, joilla on esimerkiksi vaikeuksia muodostaa terveitä tunnesiteitä toisiin aikuisiin, parisuhteessakaan, eivät käsitä kuinka muu populaatio oikein valikoi kumppaninsa. He näkevät vain pinnalliset seikat ja kokevat parisuhteet lähinnä kaupallisina suhteina, joissa tavoitellaan hyötyä. Mieluiten molemminpuolista. Siihen perustuu kiero markkinatalousajattelu, kuin kaikki ihmiset vain etsisivät toisista mahdollisimman suurta hyötyä tuottavaa kumppania ja asettavat kaupahinnaksi kaiken itsensä tarjottavissa olevan hyödyn.
Einsteinin sitaatin suhteen olet vakavasti hakoteillä tulkinnassasi.
Sinäkö käsität miten ihmiset valikoivat kumppaninsa? Voisitko sitten jakaa tietosi muillekin? Tavoitteleeko kaunis nainenkin hyötyä torjuessaan ruman miehen ja etsiessään tasokkaampaa kumppania? Tämä ei ole luultavasti kuullut mitään niistä "terveistä tunnesiteistä", joita puhdas sattuma ja kohtalo tuon tuosta heittävät ihmisten tielle?
Käytit kysymysmekrkiä, mutta tuohan oli väittämälause ja pelkkä olkinukke. Kylläpä nyt kävi yhtäkkiä vaikeaksi.
Ihmiset ovat itsenäisiä toimijoita. Jokainen ajattelee tavallaan. Kuten taloutta koskevissakin markkinatalousteorioissa. Teoriat eivät toimi niin päin, että abstraktista kuten markkinoiden ilmiöt voidaan johtaa detaljit, kuten yksittäisten itsenäisten kuluttajien valinnat motiiveineen. Ne ovat luonteeltaan emergenttejä ilmiöitä ja ison kuvan tasolla tapahtuvien muutosten suhteen yksilöiden intensiivit, intressit, motiivit ja päätösmekanismit ovat käytännössä satunnaismuuttujia suurelta osin. Johdonmukaisuudet toimivat vain asianmukaisella tasolla. Muu on spekulointia.
Ihmisen käytös, tunteet, mieltymykset, motiivit jne eivät ole mitään täysin ennustamattomia asioita. Asiat pitää ensin analysoida purkamalla tapahtuneet ja tutkimalla vaikuttavat tekijät, syy ja seuraussuhteet jne. Mutta jatka sinä maailman ja elämän selittämättömän metafysiikan sokeata hämmästelemistä.
Edelleenkään et kykene alkeellisia henkilöhyökkäyksiä rakentavampaan argumentointiin. Metafysiikka on samaa paskaa kuin tasoteoriakin ja minä nimenomaan kritisoin sellaisia.
Ketjua on koko eilisen päivän sabotoinut kirjoittaja, joka nimittelee muita paykopaateiksi, aspergereiksi, sadisteiksi ja myrkynkylväjiksi jne jne ja on olevinaan asiallinen keskustelija, vaikka yhtään järkevää argumenttia ei ole tullut. Siinä on tasoteoreettinen keskustelu pähkinänkuoressa.
Eipä tähän nyt enää ole juurikaan lisättävää. Kuten eilen muutama sivu takaperin sanoin:
"Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, ettei ilmiötä kuvaamaan käytetty sana miellytä. Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä on hankala kuvata yksiselitteisesti ja tarkasti. Markkina-arvo ilmiönä ei muutu olemassa olemattomaksi sillä, että sitä on hankalaa ilmoittaa lukuarvoina."
Jokainen on aivan varmasti havainnut, että eri ihmisten kysyntä vastakkaisen sukupuolen silmissä on erilainen. Tein jopa pitkän selostuksen konkreettisesta tavasta hyödyntää markkina-arvotietoisuutta omassa elämässä, oliko nyt sivulla 23 vai mikä. Ilmiö on ehdottomasti todellinen, ja sen avulla voidaan löyhästi ennustaa ihmisten pariutumiskäyttäytymistä. Ei kuitenkaan ehdottomana luonnonlakina tyyliin "F = ma".
Markkina-arvoilmiö on aivan varmasti todellinen. Mielenkiintoinen kysymys on sitten se, miksi ihmeessä joillakin on pakonomainen tarve kieltää sen olemassaolo kokonaan. Huomionarvoista on sekin, ettei kieltäjillä ole esittää mitään vaihtoehtoista ja yhtä toimivaa lähestymistapaa tilalle. Ikään kuin kyseessä olisi tabu, loukkaamaton pyhä lehmä, johon ei vain saa koskea.
Kysyin tuolla aiemmin, mutta en saanut vastausta. Sinä pidät jotain ihmistä täytenä kymppinä ja olet varma, että tällä on hyvä markkina-arvo. Se ihminen pitää sinua kuitenkin täytenä nollana. Onko hän edelleen sinusta täysi kymppi vaikka olet juuri kuullut, että hänestä olet vastenmielinen?
Markkina-arvo toimii tavaraan, koska siinä kiinnostus on yksisuuntaista. Ihmissuhteet ovat aina kaksisuuntaisia. Hyvin kauniilla ja seksikkäällä nuorella naisella on korkea markkina-arvo miesten mielestä, eikö totta? Entä jos nainen on julkilesbo, joka kertoo julkisuudessa, miten kaikki miehet ovat kuvottavia ja jokainen pitäisi kuohita? Vaikuttaako tämä naisen markkina-arvoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tuolla aiemmin, mutta en saanut vastausta. Sinä pidät jotain ihmistä täytenä kymppinä ja olet varma, että tällä on hyvä markkina-arvo. Se ihminen pitää sinua kuitenkin täytenä nollana. Onko hän edelleen sinusta täysi kymppi vaikka olet juuri kuullut, että hänestä olet vastenmielinen?
Markkina-arvo toimii tavaraan, koska siinä kiinnostus on yksisuuntaista. Ihmissuhteet ovat aina kaksisuuntaisia. Hyvin kauniilla ja seksikkäällä nuorella naisella on korkea markkina-arvo miesten mielestä, eikö totta? Entä jos nainen on julkilesbo, joka kertoo julkisuudessa, miten kaikki miehet ovat kuvottavia ja jokainen pitäisi kuohita? Vaikuttaako tämä naisen markkina-arvoon?
Eli siis ymmärrät ja tiedostat markkina-arvon olemassaolon ja sen vaikutuksen ihmisen elämään, mutta olet epätietoinen sen määrittymisestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tuolla aiemmin, mutta en saanut vastausta. Sinä pidät jotain ihmistä täytenä kymppinä ja olet varma, että tällä on hyvä markkina-arvo. Se ihminen pitää sinua kuitenkin täytenä nollana. Onko hän edelleen sinusta täysi kymppi vaikka olet juuri kuullut, että hänestä olet vastenmielinen?
Markkina-arvo toimii tavaraan, koska siinä kiinnostus on yksisuuntaista. Ihmissuhteet ovat aina kaksisuuntaisia. Hyvin kauniilla ja seksikkäällä nuorella naisella on korkea markkina-arvo miesten mielestä, eikö totta? Entä jos nainen on julkilesbo, joka kertoo julkisuudessa, miten kaikki miehet ovat kuvottavia ja jokainen pitäisi kuohita? Vaikuttaako tämä naisen markkina-arvoon?
Eli siis ymmärrät ja tiedostat markkina-arvon olemassaolon ja sen vaikutuksen ihmisen elämään, mutta olet epätietoinen sen määrittymisestä?
Näyttää kiikastavan siitä, ettei yksi tai muutama henkilö ymmärrä mitä markkina-arvolla tarkoitetaan. Googlaaminen voisi auttaa. Markkina-arvo ei ole absoluuttinen eikä se määräydy yhden tai kahden henkilön mielipiteen perusteella. Olen kirjoittanut tuon jo ainakin kolme kertaa, mutta ei onnistu. Kuitenkin, niin kuin lainaamastasi viestistä ilmenee, periaate ymmärretään. Se pitää vain kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tuolla aiemmin, mutta en saanut vastausta. Sinä pidät jotain ihmistä täytenä kymppinä ja olet varma, että tällä on hyvä markkina-arvo. Se ihminen pitää sinua kuitenkin täytenä nollana. Onko hän edelleen sinusta täysi kymppi vaikka olet juuri kuullut, että hänestä olet vastenmielinen?
Markkina-arvo toimii tavaraan, koska siinä kiinnostus on yksisuuntaista. Ihmissuhteet ovat aina kaksisuuntaisia. Hyvin kauniilla ja seksikkäällä nuorella naisella on korkea markkina-arvo miesten mielestä, eikö totta? Entä jos nainen on julkilesbo, joka kertoo julkisuudessa, miten kaikki miehet ovat kuvottavia ja jokainen pitäisi kuohita? Vaikuttaako tämä naisen markkina-arvoon?
Taisit kysyä tuota minulta, naiselta. Henkilökohtaisella mielipiteelläni olinpa sitten mies tai nainen ei ole vaikutusta markkina-arvoon.
Sen lisäksi että kiinnostus on kaksisuuntainen ilmiö, se ei toimi markkina-arvon lailla senkään vuoksi, että arvo ei oikeastaan määräydy yhtenäisillä markkinoilla, kun jokainen kohde on uniikki ja ”ostajan” tarpeet ja painotukset ovat uniikkeja.
Markkina-arvomallit sopivat bulkkitavaraan. Yleisiin hyödykkeisiin, jotka ovat suunnilleen samat oninaisuuksiltaan ja käyttökohteiltaan. Ihmiskauppa vertautuu ennemminkin taidehuutokauppaan, jossa teosten hinta toki nousee kysynnän mukaan mutta ei voida sanoa olevan mitään markkinahintaa. Arvotaide voi mennä pilkkahintaan jos myyjä on pakkoraossa ja halukkaita ostajia vain yksi. Ihmisiä kaupatessa hyvin harvoin jos koskaan on oikeasti mitään laajaa markkinaa arvottamassa. Enemmänkin vaan sarja yksittäisiä pienen porukan huutokauppoja. Ja siis tosiasiassa kaksisuuntaisena neuvotteluna.
Ihmisen ”arvo” jokaiselle uudelle vastaantulijalle ja potentiaaliselle kumppanille on eri suuri, jokseenkin satunnaisesti vaihdellen. Toista ihmistä hännitse arvottaa myös joka kerta eri lailla jos ei ole taantunut simppelimpään tissit=kelpaa epätoivomoodiin. Suhde syntyy jos kumpikin kokee toisen arvon olevan korkea jollain omalla subjektiivisella moniulotteisella asteikostollaan.
Noilta realistisilta pohjin on kyllä mahdoton muovata mitään markkina-arvosteltuaan joka olisi samaan aikaan käytännöllisissä määrin sekä ennustusvoimainen että tarkka. Yllättäen sellaista ei olla myöskään nähty. Nk. teoria on yhä vain epämääräinen kokoelma irtonaisia yleisiä väitelauseita; ehdotelmia ja ideoita, ei edes kunnollisia hypoteeseja, formaatista teorianmuodostuksesta puhumattakaan. Kaikki nähty on luokkaa: tavarat yleensä putoaa maata kohti. Se ei ole gravitaatioteoria vaan se on arkipäivän yleishavainto joka ei selitä mitään eikä sovellu työkaluksi. Gravitaation eri teoriat on tehty sen havainnon pohjalta, mutta ihan eri vaivannäöllä, kyvykkyydellä ja lopputuloksen pätevyydellä. Ja painovoima sentään on simppeli perusvoima eikä kompleksisen emergentin itsenäisten toimijoiden päätöksenteon kollekovisointiin ja lukemattomiin biologisiin säätöjörjesyelmiin perustuva yhteiskuntarakenteista ja sosioekonomisista, arvoperustaisista, psykologisista ilmiöistä ja monenlaisesta sattumasta koostuva käytännössä kaoottinen parisuhdejärjestelmä.
Kaurapuurossa on enemmän teoriaksi mallinnettavaa logiikkaa kuin pariutumisessa. Kyvyttömimpien ei kannata aloittaa vaikeimmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tuolla aiemmin, mutta en saanut vastausta. Sinä pidät jotain ihmistä täytenä kymppinä ja olet varma, että tällä on hyvä markkina-arvo. Se ihminen pitää sinua kuitenkin täytenä nollana. Onko hän edelleen sinusta täysi kymppi vaikka olet juuri kuullut, että hänestä olet vastenmielinen?
Markkina-arvo toimii tavaraan, koska siinä kiinnostus on yksisuuntaista. Ihmissuhteet ovat aina kaksisuuntaisia. Hyvin kauniilla ja seksikkäällä nuorella naisella on korkea markkina-arvo miesten mielestä, eikö totta? Entä jos nainen on julkilesbo, joka kertoo julkisuudessa, miten kaikki miehet ovat kuvottavia ja jokainen pitäisi kuohita? Vaikuttaako tämä naisen markkina-arvoon?
Eli siis ymmärrät ja tiedostat markkina-arvon olemassaolon ja sen vaikutuksen ihmisen elämään, mutta olet epätietoinen sen määrittymisestä?
Näyttää kiikastavan siitä, ettei yksi tai muutama henkilö ymmärrä mitä markkina-arvolla tarkoitetaan. Googlaaminen voisi auttaa. Markkina-arvo ei ole absoluuttinen eikä se määräydy yhden tai kahden henkilön mielipiteen perusteella. Olen kirjoittanut tuon jo ainakin kolme kertaa, mutta ei onnistu. Kuitenkin, niin kuin lainaamastasi viestistä ilmenee, periaate ymmärretään. Se pitää vain kieltää.
Ennemmin näyttää että sinä et ymmärrä kritiikkiä. Niinpä jankutat samaa papukaijana.
Markkina-arvo tosiaan on markkinoiden muodostama ja absoluuttinen. Mutta parisuhde syntyy aina yhden tai kahden henkilön päätöksestä ja jokaiselle arvottajalle erisuuri. Siksi ja juuri siksi markkina-arvohihhulointi on täysin irrelevantti, pätemätön ja hyödytön parisuhteen ennustajana tai selittäjänä. Lisäksi tosiasiassa ihmismarkkinoitakaan ei ole. Hyvin rajatussa määrin voidaan ajatella esim deittipalvelun olevan sellainen, mutta siinäkin markkinanäkökulma kattaa ainoastaan vaiheet ilmoituksen julkaisemisesta treffeille. Sen jälkeen se on yksilöiden välistä tutustumista ja mielipiteenmiodostusta, ei mitään markkinahumua.
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi että kiinnostus on kaksisuuntainen ilmiö, se ei toimi markkina-arvon lailla senkään vuoksi, että arvo ei oikeastaan määräydy yhtenäisillä markkinoilla, kun jokainen kohde on uniikki ja ”ostajan” tarpeet ja painotukset ovat uniikkeja.
Markkina-arvomallit sopivat bulkkitavaraan. Yleisiin hyödykkeisiin, jotka ovat suunnilleen samat oninaisuuksiltaan ja käyttökohteiltaan. Ihmiskauppa vertautuu ennemminkin taidehuutokauppaan, jossa teosten hinta toki nousee kysynnän mukaan mutta ei voida sanoa olevan mitään markkinahintaa. Arvotaide voi mennä pilkkahintaan jos myyjä on pakkoraossa ja halukkaita ostajia vain yksi. Ihmisiä kaupatessa hyvin harvoin jos koskaan on oikeasti mitään laajaa markkinaa arvottamassa. Enemmänkin vaan sarja yksittäisiä pienen porukan huutokauppoja. Ja siis tosiasiassa kaksisuuntaisena neuvotteluna.
Ihmisen ”arvo” jokaiselle uudelle vastaantulijalle ja potentiaaliselle kumppanille on eri suuri, jokseenkin satunnaisesti vaihdellen. Toista ihmistä hännitse arvottaa myös joka kerta eri lailla jos ei ole taantunut simppelimpään tissit=kelpaa epätoivomoodiin. Suhde syntyy jos kumpikin kokee toisen arvon olevan korkea jollain omalla subjektiivisella moniulotteisella asteikostollaan.
Noilta realistisilta pohjin on kyllä mahdoton muovata mitään markkina-arvosteltuaan joka olisi samaan aikaan käytännöllisissä määrin sekä ennustusvoimainen että tarkka. Yllättäen sellaista ei olla myöskään nähty. Nk. teoria on yhä vain epämääräinen kokoelma irtonaisia yleisiä väitelauseita; ehdotelmia ja ideoita, ei edes kunnollisia hypoteeseja, formaatista teorianmuodostuksesta puhumattakaan. Kaikki nähty on luokkaa: tavarat yleensä putoaa maata kohti. Se ei ole gravitaatioteoria vaan se on arkipäivän yleishavainto joka ei selitä mitään eikä sovellu työkaluksi. Gravitaation eri teoriat on tehty sen havainnon pohjalta, mutta ihan eri vaivannäöllä, kyvykkyydellä ja lopputuloksen pätevyydellä. Ja painovoima sentään on simppeli perusvoima eikä kompleksisen emergentin itsenäisten toimijoiden päätöksenteon kollekovisointiin ja lukemattomiin biologisiin säätöjörjesyelmiin perustuva yhteiskuntarakenteista ja sosioekonomisista, arvoperustaisista, psykologisista ilmiöistä ja monenlaisesta sattumasta koostuva käytännössä kaoottinen parisuhdejärjestelmä.
Kaurapuurossa on enemmän teoriaksi mallinnettavaa logiikkaa kuin pariutumisessa. Kyvyttömimpien ei kannata aloittaa vaikeimmasta.
Markkina-arvo ei ole absoluuttinen, minkä vuoksi se soveltuu hyvin kuvaamaan parisuhdemarkkinaa. Taideteoksen arvo ei myöskään ole riippuvainen sen kulloisestakin markkina-arvosta. Esimerkkisi kuvaa erinomaisesti sitä, miksi tämä käsite soveltuu analysoimaan parisuhdemarkkinaa.
Sinulla on kova tarve nimitellä tätä loukkaavaksi kokemaasi teoriaa soveltavia ihmisiä, vaikka itse teoriassa ei ole mitään sen loukkaavampaa kuin siinäkään, että mittaamattoman arvokkailla taide-esineilläkin voi olla markkina-arvo. Kaikki eivät tietenkään ole markkinoilla saatavilla eivätkä varsinkaan kaikille halukkaille, eivät mistään hinnasta. Jos ette ymmärrä markkinataloutta ja markkina-arvoa ja suhtaudutte siihen kriittisesti, niin vieroksunta ehkä selittyy siitä käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
i
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut siihen tulokseen, että palstamiehet käyttävät sanaa "taso" siksi, että se ei tunnu niin pahalta kuin esimerkiksi "haluttavuus". On helpompi todeta, että "tasoni ei riitä", etenkin kun siinä saa vielä rivien välissä (tai myöhemmin ihan suoraan) sälytettyä naisten syyksi sen riittämättömyyden ("naiset vaativat itseään korkeatasoisempaa", "naiset ovat nirsoja") kuin todeta, että "minä en ole miehenä haluttava". Se tekee paljon kipeämpää eikä sitä ole yhtä helppo kääntää naisten syyksi.
Siksi kerta toisensa jälkeen halutaan puhua TASOsta ja markkina-arvosta. Vaikka kyse on haluttavuudesta vastakkaisen (tai oman) sukupuolen silmissä.
Ehkä joku muukin alkaa tämän oivaltaa. Aina, kun mies vaatii saada keskustella nimenomaan tasoista, alla on hätähuuto siitä, ettei todellisuudessa itse ole haluttava.
Jaa. Taso ja haluttavuus ovat käsittääkseni aivan synonyymejä. Molempiin vaikuttavat monet tekijät joista ulkonäkö tai varallisuus eivät tietenkään ole ainoita ja yksilöllisiä vaihteluita ilmenee millainen kumppani halutaan.
Miksi sitten pitää itsepintaisesti pitää kiinni taso-sanasta ja pelkistää se numeroiksi. Ihan oikeastiko sama mies on 25- ja 65-vuotiaan naisen silmissä saman tasoinen eli yhtä haluttava (seksi/parisuhdemielessä)? Kyllä minä väitän, että se 65-vuotias mies saattaisi olla tasoltaan 25-vuotiaan naisen silmissä aika nolla, vaikka ikäiselleen hän olisi lähes kymppi. Ja kääntäen 65-vuotias nainen ei voisi edes vakavissaan harkita seurustelemista 25-vuotiaan miehen kanssa, eikä edes seksiä.
65-vuotias voi olla raihnaistunut ja alempitasoinen kuin 25-vuotiaana. Tai sitten hän on elänyt terveellisesti, on julkkis, hankkinut rahaa ja kaatanut tuhansia naisia, jolloin taso on noussut 25-vuotiaasta huimasti.
Ei puhuta ääripäistä, puhutaan niistä tavallisista 65-vuotiaista suomalaisista miehistä, joita me jokainen tunnemme lähipiirissämme. Väitätkö vakavissasi, että heidän tasonsa on sama 25-vuotiaiden ja 65-vuotiaiden naisten silmissä eli että heitä voitaisiin kuvata yhdellä tietyllä tasonumerolla?
Sori mutta etkö oikeasti tajua tuota mitä tässä on selitetty? Eihän kenenkään taso iästä riipu vaan miehen kohdalla sosiaalisesta ja materiaalisesta pääomasta esimerkiksi. Se on yksilöllinen kuten vAikkapa talonkin arvo, vaikka kytkentä ikäänkin löytyy.
Eli mikä on isäsi tai jonkun muun tuntemasi noin 65-vuotiaan miehen taso (asteikolla 1-10)? 1? 2?
En minä voi arvioida sitä, vaan markkinat sen arvioivat. Tätäkö et nyt ymmärrä? Karkeasti ottaen komea, pitkä mies, jolla on hyvä ammatti, varallisuutta ja joka on sosiaalisesti taitava ja mukava mies säilyttää markkina-arvonsa paremmin kuin tavallisempi mies menettää ikääntyessään markkina-arvoaan enemmän, vaikka olisi kuinka mukava mies. Siitä huolimatta jälkimmäinen voi onnistua pariutumaan onnellisemmin kuin ensin mainittu. Tässä siis ei ole kyse kenenkään arvosta tai onnellisuudesta, vaan suosituimmuudesta, siitä minkä verran on kysyntää.
Precis. Ja siksi toistan kysymykseni: miksi ei puhuta suosituimmuudesta? Miksi väen vängällä halutaan puhua tasoista, kun tarkoitetaan suosituimmuutta? Sillä 65-vuotiaalla miehellä ei ole universaalia tasoa, joka olisi pelkistettävissä numeroksi ja pätisi kaiken ikäisten naisten silmissä.
Ja mitä puhumista siinä ylipäänsä riittää vuosiksi, että toiset ovat suositumpia kuin toiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tuolla aiemmin, mutta en saanut vastausta. Sinä pidät jotain ihmistä täytenä kymppinä ja olet varma, että tällä on hyvä markkina-arvo. Se ihminen pitää sinua kuitenkin täytenä nollana. Onko hän edelleen sinusta täysi kymppi vaikka olet juuri kuullut, että hänestä olet vastenmielinen?
Markkina-arvo toimii tavaraan, koska siinä kiinnostus on yksisuuntaista. Ihmissuhteet ovat aina kaksisuuntaisia. Hyvin kauniilla ja seksikkäällä nuorella naisella on korkea markkina-arvo miesten mielestä, eikö totta? Entä jos nainen on julkilesbo, joka kertoo julkisuudessa, miten kaikki miehet ovat kuvottavia ja jokainen pitäisi kuohita? Vaikuttaako tämä naisen markkina-arvoon?
Eli siis ymmärrät ja tiedostat markkina-arvon olemassaolon ja sen vaikutuksen ihmisen elämään, mutta olet epätietoinen sen määrittymisestä?
Näyttää kiikastavan siitä, ettei yksi tai muutama henkilö ymmärrä mitä markkina-arvolla tarkoitetaan. Googlaaminen voisi auttaa. Markkina-arvo ei ole absoluuttinen eikä se määräydy yhden tai kahden henkilön mielipiteen perusteella. Olen kirjoittanut tuon jo ainakin kolme kertaa, mutta ei onnistu. Kuitenkin, niin kuin lainaamastasi viestistä ilmenee, periaate ymmärretään. Se pitää vain kieltää.
Ennemmin näyttää että sinä et ymmärrä kritiikkiä. Niinpä jankutat samaa papukaijana.
Markkina-arvo tosiaan on markkinoiden muodostama ja absoluuttinen. Mutta parisuhde syntyy aina yhden tai kahden henkilön päätöksestä ja jokaiselle arvottajalle erisuuri. Siksi ja juuri siksi markkina-arvohihhulointi on täysin irrelevantti, pätemätön ja hyödytön parisuhteen ennustajana tai selittäjänä. Lisäksi tosiasiassa ihmismarkkinoitakaan ei ole. Hyvin rajatussa määrin voidaan ajatella esim deittipalvelun olevan sellainen, mutta siinäkin markkinanäkökulma kattaa ainoastaan vaiheet ilmoituksen julkaisemisesta treffeille. Sen jälkeen se on yksilöiden välistä tutustumista ja mielipiteenmiodostusta, ei mitään markkinahumua.
Niin, olen toistanut samaa, koska samaa asiaa kysytään yhä uudelleen, mutta turhaahan se on. Lisäksi minua ilmeisesti luullaan jonkikin markkina-arvomieheksi, joka on kirjoitellut täällä vuosia. Olipa outo kokemus tämä keskustelu! Moido.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi että kiinnostus on kaksisuuntainen ilmiö, se ei toimi markkina-arvon lailla senkään vuoksi, että arvo ei oikeastaan määräydy yhtenäisillä markkinoilla, kun jokainen kohde on uniikki ja ”ostajan” tarpeet ja painotukset ovat uniikkeja.
Markkina-arvomallit sopivat bulkkitavaraan. Yleisiin hyödykkeisiin, jotka ovat suunnilleen samat oninaisuuksiltaan ja käyttökohteiltaan. Ihmiskauppa vertautuu ennemminkin taidehuutokauppaan, jossa teosten hinta toki nousee kysynnän mukaan mutta ei voida sanoa olevan mitään markkinahintaa. Arvotaide voi mennä pilkkahintaan jos myyjä on pakkoraossa ja halukkaita ostajia vain yksi. Ihmisiä kaupatessa hyvin harvoin jos koskaan on oikeasti mitään laajaa markkinaa arvottamassa. Enemmänkin vaan sarja yksittäisiä pienen porukan huutokauppoja. Ja siis tosiasiassa kaksisuuntaisena neuvotteluna.
Ihmisen ”arvo” jokaiselle uudelle vastaantulijalle ja potentiaaliselle kumppanille on eri suuri, jokseenkin satunnaisesti vaihdellen. Toista ihmistä hännitse arvottaa myös joka kerta eri lailla jos ei ole taantunut simppelimpään tissit=kelpaa epätoivomoodiin. Suhde syntyy jos kumpikin kokee toisen arvon olevan korkea jollain omalla subjektiivisella moniulotteisella asteikostollaan.
Noilta realistisilta pohjin on kyllä mahdoton muovata mitään markkina-arvosteltuaan joka olisi samaan aikaan käytännöllisissä määrin sekä ennustusvoimainen että tarkka. Yllättäen sellaista ei olla myöskään nähty. Nk. teoria on yhä vain epämääräinen kokoelma irtonaisia yleisiä väitelauseita; ehdotelmia ja ideoita, ei edes kunnollisia hypoteeseja, formaatista teorianmuodostuksesta puhumattakaan. Kaikki nähty on luokkaa: tavarat yleensä putoaa maata kohti. Se ei ole gravitaatioteoria vaan se on arkipäivän yleishavainto joka ei selitä mitään eikä sovellu työkaluksi. Gravitaation eri teoriat on tehty sen havainnon pohjalta, mutta ihan eri vaivannäöllä, kyvykkyydellä ja lopputuloksen pätevyydellä. Ja painovoima sentään on simppeli perusvoima eikä kompleksisen emergentin itsenäisten toimijoiden päätöksenteon kollekovisointiin ja lukemattomiin biologisiin säätöjörjesyelmiin perustuva yhteiskuntarakenteista ja sosioekonomisista, arvoperustaisista, psykologisista ilmiöistä ja monenlaisesta sattumasta koostuva käytännössä kaoottinen parisuhdejärjestelmä.
Kaurapuurossa on enemmän teoriaksi mallinnettavaa logiikkaa kuin pariutumisessa. Kyvyttömimpien ei kannata aloittaa vaikeimmasta.
Markkina-arvo ei ole absoluuttinen, minkä vuoksi se soveltuu hyvin kuvaamaan parisuhdemarkkinaa. Taideteoksen arvo ei myöskään ole riippuvainen sen kulloisestakin markkina-arvosta. Esimerkkisi kuvaa erinomaisesti sitä, miksi tämä käsite soveltuu analysoimaan parisuhdemarkkinaa.
Sinulla on kova tarve nimitellä tätä loukkaavaksi kokemaasi teoriaa soveltavia ihmisiä, vaikka itse teoriassa ei ole mitään sen loukkaavampaa kuin siinäkään, että mittaamattoman arvokkailla taide-esineilläkin voi olla markkina-arvo. Kaikki eivät tietenkään ole markkinoilla saatavilla eivätkä varsinkaan kaikille halukkaille, eivät mistään hinnasta. Jos ette ymmärrä markkinataloutta ja markkina-arvoa ja suhtaudutte siihen kriittisesti, niin vieroksunta ehkä selittyy siitä käsin.
Et sitten osannut muotoilla asia-argumentteja, aikoastaan kehitellä ad hominemeja ja olkiukkoja ”loukkaantumisesta” ja jankuttaa vanhoja väittämiä.
Kun markkina-arvon perimmäinen idea nimenomaan on olla absoluuttinen eli yksiselitteinen. Tietyllä ajanhetkellä se on hinta jolla tuote käy kaupaksi. Tuotteella ei voi olla samaan aikaan montaa eri markkina-arvoa. Se on täysin markkina-arvon määritelmän vastainen idea. Tässä on perustavanlaatuinen ristiriita. Markkina-arvomalli ei sovellu tuotteeseen jolle ei voida muodostaa markkina-arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi että kiinnostus on kaksisuuntainen ilmiö, se ei toimi markkina-arvon lailla senkään vuoksi, että arvo ei oikeastaan määräydy yhtenäisillä markkinoilla, kun jokainen kohde on uniikki ja ”ostajan” tarpeet ja painotukset ovat uniikkeja.
Markkina-arvomallit sopivat bulkkitavaraan. Yleisiin hyödykkeisiin, jotka ovat suunnilleen samat oninaisuuksiltaan ja käyttökohteiltaan. Ihmiskauppa vertautuu ennemminkin taidehuutokauppaan, jossa teosten hinta toki nousee kysynnän mukaan mutta ei voida sanoa olevan mitään markkinahintaa. Arvotaide voi mennä pilkkahintaan jos myyjä on pakkoraossa ja halukkaita ostajia vain yksi. Ihmisiä kaupatessa hyvin harvoin jos koskaan on oikeasti mitään laajaa markkinaa arvottamassa. Enemmänkin vaan sarja yksittäisiä pienen porukan huutokauppoja. Ja siis tosiasiassa kaksisuuntaisena neuvotteluna.
Ihmisen ”arvo” jokaiselle uudelle vastaantulijalle ja potentiaaliselle kumppanille on eri suuri, jokseenkin satunnaisesti vaihdellen. Toista ihmistä hännitse arvottaa myös joka kerta eri lailla jos ei ole taantunut simppelimpään tissit=kelpaa epätoivomoodiin. Suhde syntyy jos kumpikin kokee toisen arvon olevan korkea jollain omalla subjektiivisella moniulotteisella asteikostollaan.
Noilta realistisilta pohjin on kyllä mahdoton muovata mitään markkina-arvosteltuaan joka olisi samaan aikaan käytännöllisissä määrin sekä ennustusvoimainen että tarkka. Yllättäen sellaista ei olla myöskään nähty. Nk. teoria on yhä vain epämääräinen kokoelma irtonaisia yleisiä väitelauseita; ehdotelmia ja ideoita, ei edes kunnollisia hypoteeseja, formaatista teorianmuodostuksesta puhumattakaan. Kaikki nähty on luokkaa: tavarat yleensä putoaa maata kohti. Se ei ole gravitaatioteoria vaan se on arkipäivän yleishavainto joka ei selitä mitään eikä sovellu työkaluksi. Gravitaation eri teoriat on tehty sen havainnon pohjalta, mutta ihan eri vaivannäöllä, kyvykkyydellä ja lopputuloksen pätevyydellä. Ja painovoima sentään on simppeli perusvoima eikä kompleksisen emergentin itsenäisten toimijoiden päätöksenteon kollekovisointiin ja lukemattomiin biologisiin säätöjörjesyelmiin perustuva yhteiskuntarakenteista ja sosioekonomisista, arvoperustaisista, psykologisista ilmiöistä ja monenlaisesta sattumasta koostuva käytännössä kaoottinen parisuhdejärjestelmä.
Kaurapuurossa on enemmän teoriaksi mallinnettavaa logiikkaa kuin pariutumisessa. Kyvyttömimpien ei kannata aloittaa vaikeimmasta.
Markkina-arvo ei ole absoluuttinen, minkä vuoksi se soveltuu hyvin kuvaamaan parisuhdemarkkinaa. Taideteoksen arvo ei myöskään ole riippuvainen sen kulloisestakin markkina-arvosta. Esimerkkisi kuvaa erinomaisesti sitä, miksi tämä käsite soveltuu analysoimaan parisuhdemarkkinaa.
Sinulla on kova tarve nimitellä tätä loukkaavaksi kokemaasi teoriaa soveltavia ihmisiä, vaikka itse teoriassa ei ole mitään sen loukkaavampaa kuin siinäkään, että mittaamattoman arvokkailla taide-esineilläkin voi olla markkina-arvo. Kaikki eivät tietenkään ole markkinoilla saatavilla eivätkä varsinkaan kaikille halukkaille, eivät mistään hinnasta. Jos ette ymmärrä markkinataloutta ja markkina-arvoa ja suhtaudutte siihen kriittisesti, niin vieroksunta ehkä selittyy siitä käsin.
Et sitten osannut muotoilla asia-argumentteja, aikoastaan kehitellä ad hominemeja ja olkiukkoja ”loukkaantumisesta” ja jankuttaa vanhoja väittämiä.
Kun markkina-arvon perimmäinen idea nimenomaan on olla absoluuttinen eli yksiselitteinen. Tietyllä ajanhetkellä se on hinta jolla tuote käy kaupaksi. Tuotteella ei voi olla samaan aikaan montaa eri markkina-arvoa. Se on täysin markkina-arvon määritelmän vastainen idea. Tässä on perustavanlaatuinen ristiriita. Markkina-arvomalli ei sovellu tuotteeseen jolle ei voida muodostaa markkina-arvoa.
Markkina-arvo ja toteutunut hinta eivät ole sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi että kiinnostus on kaksisuuntainen ilmiö --- Kyvyttömimpien ei kannata aloittaa vaikeimmasta.
Mikä siis on se toimivampi lähestymistapa, jolla ihmisten pariutumista voidaan ennustaa, ja ilmiötä selittää? Vai onko nimenomaan tavoitteena se, että sitä EI saa selittää, eikä missään nimessä ennustuksia tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tuolla aiemmin, mutta en saanut vastausta. Sinä pidät jotain ihmistä täytenä kymppinä ja olet varma, että tällä on hyvä markkina-arvo. Se ihminen pitää sinua kuitenkin täytenä nollana. Onko hän edelleen sinusta täysi kymppi vaikka olet juuri kuullut, että hänestä olet vastenmielinen?
Markkina-arvo toimii tavaraan, koska siinä kiinnostus on yksisuuntaista. Ihmissuhteet ovat aina kaksisuuntaisia. Hyvin kauniilla ja seksikkäällä nuorella naisella on korkea markkina-arvo miesten mielestä, eikö totta? Entä jos nainen on julkilesbo, joka kertoo julkisuudessa, miten kaikki miehet ovat kuvottavia ja jokainen pitäisi kuohita? Vaikuttaako tämä naisen markkina-arvoon?
Taisit kysyä tuota minulta, naiselta. Henkilökohtaisella mielipiteelläni olinpa sitten mies tai nainen ei ole vaikutusta markkina-arvoon.
Kokonaisuus muodostuu osista. Kysyin ihan yksinkertaista kysymystä markkina-arvon määräytymisestä, en sinun mielipidettäsi. Kun te puolustatte sitä teoriaa, niin kai te tiedätte miten se toimii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi että kiinnostus on kaksisuuntainen ilmiö, se ei toimi markkina-arvon lailla senkään vuoksi, että arvo ei oikeastaan määräydy yhtenäisillä markkinoilla, kun jokainen kohde on uniikki ja ”ostajan” tarpeet ja painotukset ovat uniikkeja.
Markkina-arvomallit sopivat bulkkitavaraan. Yleisiin hyödykkeisiin, jotka ovat suunnilleen samat oninaisuuksiltaan ja käyttökohteiltaan. Ihmiskauppa vertautuu ennemminkin taidehuutokauppaan, jossa teosten hinta toki nousee kysynnän mukaan mutta ei voida sanoa olevan mitään markkinahintaa. Arvotaide voi mennä pilkkahintaan jos myyjä on pakkoraossa ja halukkaita ostajia vain yksi. Ihmisiä kaupatessa hyvin harvoin jos koskaan on oikeasti mitään laajaa markkinaa arvottamassa. Enemmänkin vaan sarja yksittäisiä pienen porukan huutokauppoja. Ja siis tosiasiassa kaksisuuntaisena neuvotteluna.
Ihmisen ”arvo” jokaiselle uudelle vastaantulijalle ja potentiaaliselle kumppanille on eri suuri, jokseenkin satunnaisesti vaihdellen. Toista ihmistä hännitse arvottaa myös joka kerta eri lailla jos ei ole taantunut simppelimpään tissit=kelpaa epätoivomoodiin. Suhde syntyy jos kumpikin kokee toisen arvon olevan korkea jollain omalla subjektiivisella moniulotteisella asteikostollaan.
Noilta realistisilta pohjin on kyllä mahdoton muovata mitään markkina-arvosteltuaan joka olisi samaan aikaan käytännöllisissä määrin sekä ennustusvoimainen että tarkka. Yllättäen sellaista ei olla myöskään nähty. Nk. teoria on yhä vain epämääräinen kokoelma irtonaisia yleisiä väitelauseita; ehdotelmia ja ideoita, ei edes kunnollisia hypoteeseja, formaatista teorianmuodostuksesta puhumattakaan. Kaikki nähty on luokkaa: tavarat yleensä putoaa maata kohti. Se ei ole gravitaatioteoria vaan se on arkipäivän yleishavainto joka ei selitä mitään eikä sovellu työkaluksi. Gravitaation eri teoriat on tehty sen havainnon pohjalta, mutta ihan eri vaivannäöllä, kyvykkyydellä ja lopputuloksen pätevyydellä. Ja painovoima sentään on simppeli perusvoima eikä kompleksisen emergentin itsenäisten toimijoiden päätöksenteon kollekovisointiin ja lukemattomiin biologisiin säätöjörjesyelmiin perustuva yhteiskuntarakenteista ja sosioekonomisista, arvoperustaisista, psykologisista ilmiöistä ja monenlaisesta sattumasta koostuva käytännössä kaoottinen parisuhdejärjestelmä.
Kaurapuurossa on enemmän teoriaksi mallinnettavaa logiikkaa kuin pariutumisessa. Kyvyttömimpien ei kannata aloittaa vaikeimmasta.
Markkina-arvo ei ole absoluuttinen, minkä vuoksi se soveltuu hyvin kuvaamaan parisuhdemarkkinaa. Taideteoksen arvo ei myöskään ole riippuvainen sen kulloisestakin markkina-arvosta. Esimerkkisi kuvaa erinomaisesti sitä, miksi tämä käsite soveltuu analysoimaan parisuhdemarkkinaa.
Sinulla on kova tarve nimitellä tätä loukkaavaksi kokemaasi teoriaa soveltavia ihmisiä, vaikka itse teoriassa ei ole mitään sen loukkaavampaa kuin siinäkään, että mittaamattoman arvokkailla taide-esineilläkin voi olla markkina-arvo. Kaikki eivät tietenkään ole markkinoilla saatavilla eivätkä varsinkaan kaikille halukkaille, eivät mistään hinnasta. Jos ette ymmärrä markkinataloutta ja markkina-arvoa ja suhtaudutte siihen kriittisesti, niin vieroksunta ehkä selittyy siitä käsin.
Et sitten osannut muotoilla asia-argumentteja, aikoastaan kehitellä ad hominemeja ja olkiukkoja ”loukkaantumisesta” ja jankuttaa vanhoja väittämiä.
Kun markkina-arvon perimmäinen idea nimenomaan on olla absoluuttinen eli yksiselitteinen. Tietyllä ajanhetkellä se on hinta jolla tuote käy kaupaksi. Tuotteella ei voi olla samaan aikaan montaa eri markkina-arvoa. Se on täysin markkina-arvon määritelmän vastainen idea. Tässä on perustavanlaatuinen ristiriita. Markkina-arvomalli ei sovellu tuotteeseen jolle ei voida muodostaa markkina-arvoa.
Markkina-arvo ja toteutunut hinta eivät ole sama asia.
Markkina-arvo johdetaan ensisijaisesti toteutuneesta hinnasta. Jos kauppoja pohjaksi ei ole, käytetään estimaattimenetelmiä. Ne voivat sisältää virhettä, mutta ideana on kuitenkin pyrkiä saamaan mahdollisimman realistinen arvio todellisesta kauppahinnasta.
Markkina-arvo, joka ei ennusta tarkasti toteutunutta hintaa, on tietenkin vain epäonnistunut arvio, ehkä jopa arvaus. Sellaisen varaan ei kannata elämäänsä rakentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Demonisoit eri mieltä olevia, mutta en vain saata käsittää miksi. Sinun jaottelusi on äärimmäisen mustavalkoista, etkä pysty edes hahmottamaan sitä itse. Itselläni ei ole mitään ristiriitaa koettaa analysoida ihmistä ja sen käytöstä äärimmilleen ja samaan aikaan kokea sympatiaa tätä kohtaan.
Minulla on ehdotus, mistä se johtuu.
Teoriani mukaan kaikilla ihmisillä on ajattelussaan vähintään yksi sokea piste. Toisin sanoen sellainen asia, joka ei vain mene jakeluun, vaikka kuinka olisi älyä ja keinoa ymmärtää asioita syvällisesti. Ja vaikka kuinka kaikki läheiset asiaa havainnollistaisivat pitkään ja monelta kantilta, se ei vain mene jakeluun.
Esimerkiksi kelvannee Einsteinin "Jumala ei heitä noppaa". Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, yksi modernin ajan älykkäimmistä miehistä ei kyennyt ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että maailmankaikkeutta ohjaisikin vain joukko ilmiöitä ilman jumalallista taustavaikutusta.
Olen samaa mieltä. Ihmiset, joilla on esimerkiksi vaikeuksia muodostaa terveitä tunnesiteitä toisiin aikuisiin, parisuhteessakaan, eivät käsitä kuinka muu populaatio oikein valikoi kumppaninsa. He näkevät vain pinnalliset seikat ja kokevat parisuhteet lähinnä kaupallisina suhteina, joissa tavoitellaan hyötyä. Mieluiten molemminpuolista. Siihen perustuu kiero markkinatalousajattelu, kuin kaikki ihmiset vain etsisivät toisista mahdollisimman suurta hyötyä tuottavaa kumppania ja asettavat kaupahinnaksi kaiken itsensä tarjottavissa olevan hyödyn.
Einsteinin sitaatin suhteen olet vakavasti hakoteillä tulkinnassasi.
Sinäkö käsität miten ihmiset valikoivat kumppaninsa? Voisitko sitten jakaa tietosi muillekin? Tavoitteleeko kaunis nainenkin hyötyä torjuessaan ruman miehen ja etsiessään tasokkaampaa kumppania? Tämä ei ole luultavasti kuullut mitään niistä "terveistä tunnesiteistä", joita puhdas sattuma ja kohtalo tuon tuosta heittävät ihmisten tielle?
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missä aikoinaan oli se miespooli, mistä minun olisi pitänyt voida valita tasoiseni. Vietän suhteellisen aktiivista elämää, silti meni vuosia ennen kuin tapasin miehen, johon ihastuin. Treffeillä kävin parin kanssa, seksiä oli muutaman kanssa, mutta ei minulla missään vaiheessa ollut tarjolla useita miehiä, joista olisin sitten laskutikun kanssa valinnut sopivimman. Kyllä se oli suunnatonta tuuria, että tuo nykyinen puolisoni lopulta ylipäänsä kohdalle osui. Jos ei olisi osunut, kukaties olisin sinkku edelleen.
Eli kysymykseni oli: jos nyt sinkkuuntuisin, niin missä on se miesten joukko, josta voin alkaa valita tasoltaan minulle sopivinta?
Alue: Aihe vapaa
Ihmisen käytös, tunteet, mieltymykset, motiivit jne eivät ole mitään täysin ennustamattomia asioita. Asiat pitää ensin analysoida purkamalla tapahtuneet ja tutkimalla vaikuttavat tekijät, syy ja seuraussuhteet jne. Mutta jatka sinä maailman ja elämän selittämättömän metafysiikan sokeata hämmästelemistä.