Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitiys on pahinta, mitä naiselle voi tapahtua
Muuntaja230V
18.07.2020 |
Olenkohan ainoa (lapseton) nainen, joka näin ajattelee. Olen yrittänyt aivopestä itseäni näkemään vanhemmuudessa jotain hyvää, mutta mitä enemmän sitä teen, sitä epäedullisemmalta se mielessäni, varsinkin naisen osalta, näyttäytyy.
Nainen antaa kehonsa, mielensä, aikansa, rahansa, työuransa, kauneutensa, yöunensa, seksielämänsä, hiljaiset iltansa ja ekstenpore reissunsa. Toisin sanoen, hän antaa kaiken mitä on. Ja kun lapset ovat imeneet kuiviin, ne lähtevät menemään.
Kaiken muun edellä mainitun nainen antaa hetkellisesti, mutta mielen luovuttaminen jälkeläiselle on ikuista. Loppu elämän vastuu ja huoli. Tiedän, ettei äidin huomio lapseen (ainakaan vanhemmuuden alussa) ole vapaaehtoista tai valintakysymys. Se on biologinen side, jota ei pelkästään päättämällä keskittyä johonkin muuhun, ole mahdollista. Lapsen suhde vanhempaan näyttäytyy minulle hyväksikäytön dynamiikkana. Lapsi käyttää vanhempiaan hyväksi. Tulee luokse, kun tarvitsee jotain. Poistuu, kun tarve on tyydytetty. Onko se todella tavoiteltava tilanne? Mieletöntä!
Minua on aina askarruttanut, miksi ihmiset haluavat lapsia. En oivalla sitä, vaikka tutkin lapsiperheiden elämää. Juttelen, haastattelen ja ihmettelen lapsia ja heidän vanhempiaan. Minulla on hyvä perus suomalaisnaisen elämä; töitä, harrastuksia ja ystäviä sekä lämpimät välit sukuuni.
Osaisiko joku tyhjentävästi tai edes hieman avaavasti selvittää minulle, miksi lapsien hankkiminen olisi hyvä idea?
Ja onko kukaan muu näreissään siitä, että vanhemmuuteen pyrkimiseen rohkaistaan ja samaan aikaan yhteiskunnallinen arvostus hoivaamista kohtaan loistaa poissaolollaan? Minua ei niinkään häiritse ettei hoivaa arvosteta vaan juuri ristiriitainen viestintä. Pitävätkö päättäjät, media, hyvän tahtoiset vanhat herrat meitä kolmekymppisiä naisia aivan idiootteina? Vain hölmö antaa itsensä tulla poljetuksi raha ja suorituskeskeisen yhteiskunnan sisällä osallistumalla hoiva-aktiviteetteihin. Myös lapset kärsivät, jos vanhempi putoaa sosiaaliekonomisessa asemassaan, esimerkiksi huonojen öiden ja sitä myötä työtehon romahtamisen tai työstä poisolemisen takia. Tarkoitukseni ei ole haastaa, arvostella tai loukata muita heidän valinnoistaan. Tämä on puhtaasti ja avoimesti aivan silkkaa ihmettelyä. Kuudes pitkä parisuhteeni on ajautumassa taas samaan pattitilanteeseen kuin viisi aiempaa. Mies toivoo lapsia. En ole koskaan keneltäkään piilotellut asiaa, mutta kaikki aina ajattelevat, että mieleni muuttuu. Haluaisin jo itsekin, että se muuttuisi. Niin tyhmä en ole, että ikinä väittäisi, että se helpottaisi parisuhteideni haasteita, mutta pääsisi edes eri ongelmien kanssa painimaan. Mikä saa parisuhteessa miehen kuvittelemaan, että naisen suhde lasten hankintaan tulisi muuttua? Miksi hän ei itse muuttaisi omaa ajatusmaailmaansa pois perheenperustamisesta. Ei kai tässä asiassa vain yhtä suuntaa ole? :o
Tyypillisiä vastauksia en kaipaa, sillä olen kysynyt tätä samaa kysymystä 6 vuotiaasta asti. En ole koskaan saanut vastausta, joka olisi minusta järkevä.
Jatkuvuus; elämä jatkuu kyllä ilman minunkin geenejäni. Mistä edes tiedän, olisivatko ominaisuuteni riittävän hyvät, että sukua kannattaisi jatkaa?
Lasten kasvun seuraaminen; lapsia on joka puolella, miksi niiden tulisi olla oman taloni sisällä?
Rakkaus kumppaniin; tilanne muuttuu pikku lapsi perheessä, (puolet eroaa)
Sen tietää vasta sitten; sen ymmärtää jokainen, vaan paluuta siihen tosi asiaan, että ei ole äiti ei enää koskaan ole. Nainen joko on äiti tai ei ole.
Ja juuri tuon peruuttamattomuuden takia tätä keskustelua aloin käymään.
Kommentit (91)
Kyllä aloittajakin varmasti haluaa harrastaa seksiä. Toki itsekkäistä syistä, hän haluaa nautintoa itselleen, vaikka seksin harrastaminen on lastentekoa varten biologiselta taustalta. Mihin tarvitset puolisoa? Inhimillisiin tarpeisiin, lohdutatko puolisoa, jos hänellä on vaikeaa? On inhimillistä haluta saada lapsia, on siinä biologisperäisiä motiiveja myös, mutta varmasti sinäkin kohtelet muita ihmisiä lajityypillisellä tavalla, empaattisesti ja lämpimästi, niin kuin velat aina sanoo olevansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en voi uskoa mitä minä luen, te olette itsekkäitä paskiaisia, ulkonäkö, hukkaan menneet vuodet, katumus lasten hankinnasta... Narsismi, omahyväisyys huipussaan. Jestas.
Tälläinen yksilökeskeinen tämä maailma nykyään on.
Vierailija kirjoitti:
Elin elämäni, harrastin, matkustin, opiskelin, koin vaikka sun mitä ja 40-vuotiaana koin olevani valmis tähän. Sain pari lasta nopealla tahdilla ja nyt täytyy sanoa, että olen ihan valmis antamaan kaikkeni seuraavat 20 vuotta. Sitten taas 60 v kun eläke kolkuttelee ovella voin alkaa elämään omaa elämää. Tämä oli juuri oikea ajoitus ja tapa kokea äitiys omalla kohdalla.
Sama juttu täällä. Olen tehnyt elämässäni kaiken minkä halusin ja nyt voisin kuvitella että lapsi toisi uudenlaisen elämän, johon olen täysin valmis henkisesti, rahallisesti, kaikkisesti. Olen valmis sijoittamaan lapseen seuraavat 20v. Pakolla en rupea lasta tekemään mutta jos on tullakseen saa tulla. En myöskään koe että olisi mikään ongelma jos lasta ei tulisi koska hyvää mun elämä on näin ilmankin. N40+
ME haluttiin lapset rakastamani miehen kanssa. Me halusimme PERHEEN.
Saimme kaksi lasta kun olin 20-23v.
Nyt he ovat jo aikuisia, eli vastuu ei paina vaikka huoli on edelleen. Heidän kasvattamisensa oli mulle tärkeää ja mä ajattelen, että maailma on parempi paikka kun täällä on sellaisia ihmisiä kuin meidän ihanat lapset. Fiksuja, kilttejä ja hyviä tyyppejä.
Vierailija kirjoitti: Minulle äityis on suurin ja kaunein asia ikinä. Kun herään, nyt aikuinen lapseni on ensimäinen ajatus ja illalla ennen nukkumaan menoa, se viimeinen. Olen lapseni kanssa kokenut suurimman rakkauden ikinä, mikään ei mene hänen edelleen. Olen suunnattoman kiitollinen elämälle.
Mitä kaunista on siinä että kasvatat appiukolle uusia jäseniä? Naisen nimi ei edes jatku, vaan miehet jäävät sukuhistoriaan vaikka nainen tekee KAIKEN. Lisäksi heteroperheissä tyttöjä ei edes saa syntyä. Jokaisessa gender revealissa tytön tulosta järkytytään. Sekö on kaunista, ettei syntyperääsi haluta syntyvän? Jos äitiys olisi kaunista, teitä haluttaisiin maailmaan. Vaan ei, olette arvottomia.
Perheellinen avioitunut nainen on pohjasakkaa. Olette aina olleet halveksittuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut aivan kokonaan, mutta tuli vaan tuosta mieleen, miten lapsi tulee tarpeensa kanssa, tyydyttää sen ja menee pois. Niin että se vanhemmuus varmaan opettaa epäitsekkyyteen, sellaiseen, että laittaa jonkun muun itsensä edelle. Ja tämä tietenkin voi olla hyvä asia, koska itsekeskeisyys harvemmin mielletään hyveeksi. Toki sitä kannattaa jossain määrin olla, oman hyvinvointinsa vuoksi, mutta eiköhän sitä ole vähintään tarpeeksi nykymaailmassa. Tämä siis toistaiseksi lapsettomalta pohdintana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Minulle äityis on suurin ja kaunein asia ikinä. Kun herään, nyt aikuinen lapseni on ensimäinen ajatus ja illalla ennen nukkumaan menoa, se viimeinen. Olen lapseni kanssa kokenut suurimman rakkauden ikinä, mikään ei mene hänen edelleen. Olen suunnattoman kiitollinen elämälle.
Mitä kaunista on siinä että kasvatat appiukolle uusia jäseniä? Naisen nimi ei edes jatku, vaan miehet jäävät sukuhistoriaan vaikka nainen tekee KAIKEN. Lisäksi heteroperheissä tyttöjä ei edes saa syntyä. Jokaisessa gender revealissa tytön tulosta järkytytään. Sekö on kaunista, ettei syntyperääsi haluta syntyvän? Jos äitiys olisi kaunista, teitä haluttaisiin maailmaan. Vaan ei, olette arvottomia.
Perheellinen avioitunut nainen on pohjasakkaa. Olette aina olleet halveksittuja.
Ja sinä, sukunimihullu, ylläpidät teksteilläsi tuota halveksintaa. Lietsot ja levität sitä. Mikä sun pointti on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on ap:n elämässä pysyvää? Onko mikään sellaista johon hän ei kuvittele pystyvänsä itse vaikuttamaan?
Se mikä tekee ap:n jostain syystä onnettomaksi tekee monet muut onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen hankkiminen ei ole pahinta, mitä voisi tapahtua. Kuolema on pahempaa ja yksin kuoleminen vielä pahempaa.
Alue: Aihe vapaa
Mutta sinun piti syntyä tähän maailmaan ja saada nauttia elämästä? Ainahan voi aloittaa itsestä, koska sinäkin olet hyväksikäyttäjä. Eikö se hävetä sinua yhtään?