Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitiys on pahinta, mitä naiselle voi tapahtua
Muuntaja230V
18.07.2020 |
Olenkohan ainoa (lapseton) nainen, joka näin ajattelee. Olen yrittänyt aivopestä itseäni näkemään vanhemmuudessa jotain hyvää, mutta mitä enemmän sitä teen, sitä epäedullisemmalta se mielessäni, varsinkin naisen osalta, näyttäytyy.
Nainen antaa kehonsa, mielensä, aikansa, rahansa, työuransa, kauneutensa, yöunensa, seksielämänsä, hiljaiset iltansa ja ekstenpore reissunsa. Toisin sanoen, hän antaa kaiken mitä on. Ja kun lapset ovat imeneet kuiviin, ne lähtevät menemään.
Kaiken muun edellä mainitun nainen antaa hetkellisesti, mutta mielen luovuttaminen jälkeläiselle on ikuista. Loppu elämän vastuu ja huoli. Tiedän, ettei äidin huomio lapseen (ainakaan vanhemmuuden alussa) ole vapaaehtoista tai valintakysymys. Se on biologinen side, jota ei pelkästään päättämällä keskittyä johonkin muuhun, ole mahdollista. Lapsen suhde vanhempaan näyttäytyy minulle hyväksikäytön dynamiikkana. Lapsi käyttää vanhempiaan hyväksi. Tulee luokse, kun tarvitsee jotain. Poistuu, kun tarve on tyydytetty. Onko se todella tavoiteltava tilanne? Mieletöntä!
Minua on aina askarruttanut, miksi ihmiset haluavat lapsia. En oivalla sitä, vaikka tutkin lapsiperheiden elämää. Juttelen, haastattelen ja ihmettelen lapsia ja heidän vanhempiaan. Minulla on hyvä perus suomalaisnaisen elämä; töitä, harrastuksia ja ystäviä sekä lämpimät välit sukuuni.
Osaisiko joku tyhjentävästi tai edes hieman avaavasti selvittää minulle, miksi lapsien hankkiminen olisi hyvä idea?
Ja onko kukaan muu näreissään siitä, että vanhemmuuteen pyrkimiseen rohkaistaan ja samaan aikaan yhteiskunnallinen arvostus hoivaamista kohtaan loistaa poissaolollaan? Minua ei niinkään häiritse ettei hoivaa arvosteta vaan juuri ristiriitainen viestintä. Pitävätkö päättäjät, media, hyvän tahtoiset vanhat herrat meitä kolmekymppisiä naisia aivan idiootteina? Vain hölmö antaa itsensä tulla poljetuksi raha ja suorituskeskeisen yhteiskunnan sisällä osallistumalla hoiva-aktiviteetteihin. Myös lapset kärsivät, jos vanhempi putoaa sosiaaliekonomisessa asemassaan, esimerkiksi huonojen öiden ja sitä myötä työtehon romahtamisen tai työstä poisolemisen takia. Tarkoitukseni ei ole haastaa, arvostella tai loukata muita heidän valinnoistaan. Tämä on puhtaasti ja avoimesti aivan silkkaa ihmettelyä. Kuudes pitkä parisuhteeni on ajautumassa taas samaan pattitilanteeseen kuin viisi aiempaa. Mies toivoo lapsia. En ole koskaan keneltäkään piilotellut asiaa, mutta kaikki aina ajattelevat, että mieleni muuttuu. Haluaisin jo itsekin, että se muuttuisi. Niin tyhmä en ole, että ikinä väittäisi, että se helpottaisi parisuhteideni haasteita, mutta pääsisi edes eri ongelmien kanssa painimaan. Mikä saa parisuhteessa miehen kuvittelemaan, että naisen suhde lasten hankintaan tulisi muuttua? Miksi hän ei itse muuttaisi omaa ajatusmaailmaansa pois perheenperustamisesta. Ei kai tässä asiassa vain yhtä suuntaa ole? :o
Tyypillisiä vastauksia en kaipaa, sillä olen kysynyt tätä samaa kysymystä 6 vuotiaasta asti. En ole koskaan saanut vastausta, joka olisi minusta järkevä.
Jatkuvuus; elämä jatkuu kyllä ilman minunkin geenejäni. Mistä edes tiedän, olisivatko ominaisuuteni riittävän hyvät, että sukua kannattaisi jatkaa?
Lasten kasvun seuraaminen; lapsia on joka puolella, miksi niiden tulisi olla oman taloni sisällä?
Rakkaus kumppaniin; tilanne muuttuu pikku lapsi perheessä, (puolet eroaa)
Sen tietää vasta sitten; sen ymmärtää jokainen, vaan paluuta siihen tosi asiaan, että ei ole äiti ei enää koskaan ole. Nainen joko on äiti tai ei ole.
Ja juuri tuon peruuttamattomuuden takia tätä keskustelua aloin käymään.
Kommentit (91)
Eipä olisi aloittajaakaan täällä määkimässä ilman äitinsä "uhrausta!"
Muuten olen sitä mieltä, että miesten tulisi panostaa paljon enemmän lastenhoitoon. Ja yleensäkin kotiin.
Täytyy ne yhteiset tavoitteet sopia etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ajattelevat pieniä lapsia, mutta todellisuudessa aikuiset 4 lastani on ihan parasta bile seuraa. Kannattaa tehdä muksuja niin kaiken toukkavaiheen pas..n jälkeen kuoriutuu hyvä jengi.
"Äiti minä rakastan sinua" ja pienten käsien tiukka halaus. Pienten pupujen ihmettely yhdessä keväisin ja luonnon kukkien ihastellu. Hersyvä, aito lapsen nauru hassuille kissavideoille. Pienet ja kauniit yksinkertaiset asiat, joita ei ole vuosiin ymmärtänyt katsoa. Elämän ja elämän jatkumisen näkeminen ympärillä.
Lapsi kasvattaa myös aikuista ja opettaa näkemään asioita uusin silmin. Olen oppinut myös armollisuutta, myös itseäni kohtaan. Ennen stressasin turhuuksista. Siinä minun syyni olla äiti.
Ihan hirveää olisi, jos saisi lapsia, kun en edes jaksa parisuhdetta, vaan haluan olla yksin kotona. Jos joku kaveri on pari päivää yövierailulla, niin se ihan mukavaa, mutta en jaksaisi sellaista, että koko loppuelämän olisin jonkun kanssa samassa asunnossa. Lapsettomana aikaa jää niin paljon enemmän kaikenlaiseen kivaan.
Kaikki, jotka kuvittelevat haluavansa lapsen, pitäisi ns. harjoitella eri ikäisten lasten hoitoa. Olen nähnyt sellaisen ohjelman, johon osallistui pareja, jotka halusivat lapsen. Heille annettiin hoidettavaksi ensin vauvaikäinen, sitten uhmaikäinen, koululainen ja lopuksi teini. Hoitovastuu taisi olla viikon ja välillä oli hoidettavana enemmän kuin yksi lapsi. Tällainen vain viikon kestävä harjoittelu hoitovastuusta avasi monien silmät ja nuorten parisuhteet olivat koetuksella.
Ohjelma näytti myös miten parien hoitovastuu käytännössä jaettiin eli vastasivatko puheet tekoja. Monilla on sekä parisuhteestaan että tulevista lapsista aivan liian ruusuisia kuvitelmia. Lapsista esimerkiksi ei todennäköisesti tule sellaisia kuin kuvittelee, vaikka kuinka kasvattaisi niitä kasvatusoppaiden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää olisi, jos saisi lapsia, kun en edes jaksa parisuhdetta, vaan haluan olla yksin kotona. Jos joku kaveri on pari päivää yövierailulla, niin se ihan mukavaa, mutta en jaksaisi sellaista, että koko loppuelämän olisin jonkun kanssa samassa asunnossa. Lapsettomana aikaa jää niin paljon enemmän kaikenlaiseen kivaan.
Onko äitisikin samaa mieltä?
Kiva nostaa vanha ketju näin äitienpäivän alla.
Muistakaa ettei yksikään teistä olisi olemassa ilman että joku on uhrautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kuule se vanhemmuus semmoinen asia, ettet voi siitä kunnolla tietää ennen kuin sinulla itselläsi on se lapsi.
Minun on täysin mahdoton ymmärtää miksi joku tuollaista edes miettii. Itselle se on ollut ihan selvä asia hankkia lapsia. Elämä ei jatku muuten kun omien lapsien kautta. Niiden suku päättyy jotka sitä ei jatka ja meidän muiden jatkuu. Ja ihan sama mitä tähän vastaatte, en käy koskaan lukemassa vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n edustama ajattelu ei ole millään lailla epätavallista, itse asiassa se on nykyään melko yleistä. Kukin taaplaa tyylillään, sanoo vanha kansa ja muistuttaa sananlaskuissaan myös siitä, että mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.
Parhaat neuvot tilanteeseensa ap voi löytää kokemuksista, joita muilla vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut. Tilanne on kieltämättä vakava, mutta ei toivoton. Voi käydä hyvin, voi käydä huonosti ja joskus voi käydä ihan päinvastoinkin. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Tulen nyt pilaamaan tämän hienon äitiyden "parjaamis"ketjun. Olen monen lapsen äiti, päivääkään en vaihtaisi, kaikki on ollut vaivan arvoista ja arvokasta. olen viettänyt lasteni kanssa hienoa elämää, on harrastettu, retkeilty ja tutkittu maailmaa. rakkautta on aina riittänyt. iloa ja elämää. hienona jatkumona on tullut lastenlapset.välit on pysyneet lämpiminä ja tiiviinä. on ollut upea seurata lastensa vanhemmuutta ja uuden sukupolven muodostumista. nyt on jo lapsenlapsenlapsia. kaikki läheisiä ja rakkaita. elämä on antanut paljon, olen äärettömän kiitollinen saadessani olla äiti, mummu ja isomummu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n edustama ajattelu ei ole millään lailla epätavallista, itse asiassa se on nykyään melko yleistä. Kukin taaplaa tyylillään, sanoo vanha kansa ja muistuttaa sananlaskuissaan myös siitä, että mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.
Parhaat neuvot tilanteeseensa ap voi löytää kokemuksista, joita muilla vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut. Tilanne on kieltämättä vakava, mutta ei toivoton. Voi käydä hyvin, voi käydä huonosti ja joskus voi käydä ihan päinvastoinkin. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, var
Mummolla on kyllä ollut hallussaan oikeat neuvot jo pienestä pitäen. Ota oppia ap.
Ihan siksi mulla on lapsia kun olen halunnut niitä. Se riittää mulle oikein hyvin syyksi. Ja mulle on kyllä elämässä tapahtunut pahemoiakin asioita kuin lasten hoitaminen ja kasvattaminen, joten kovin outo tuo sun oma keksimä väite että äitiys on pahinta mitä voi naiselle tapahtua. Jokainen päättäköön itse haluaako tenavia ja toimikoot sen mukaan. Ei niitä missään nimessä pidä hankkiakaan jos ei tahdo, viisas ratkaisu.
Ja tosi kummallinen tuokin lausahduksesi että lapset lähtee menemään, totta hitossa niiden kuuluukin lähteä jossain vaiheessa. En minä ainakaan hyysäisi aikuisia muksujani kotona, epänormaaliahan se olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut kuin alun, oli sen verran raskasta settiä.
Mutta tosiaan, ihmiset on erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Itse keksin aika monta muuta asiaa mikä olisi kauheinta mitä minulle voisi tapahtua. Äitiys ei kuulu niihin, mutta lihavuus kuuluu. Olisi ihan kauheaa olla lihava, ja silti niin moni ihminen elää ihan tyytyväisenä lihavana. Eli ihmiset nyt vaan on erilaisia ja hyvä niin!
Jumala sanoi ihmiskunnalle: Lisääntykää ja täyttäkää tämä maailma.
Ihmisen luontainen vaisto haluaa seurata Jumalan arvoja, tieteellisessä näkökulmassa se on biologiaa.
Ap:n kuvitteellinen äitiys on pahinta, mitä hänelle voisi tapahtua.
Oikea äitiys on monelle parasta, mitä on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Tulen nyt pilaamaan tämän hienon äitiyden "parjaamis"ketjun. Olen monen lapsen äiti, päivääkään en vaihtaisi, kaikki on ollut vaivan arvoista ja arvokasta. olen viettänyt lasteni kanssa hienoa elämää, on harrastettu, retkeilty ja tutkittu maailmaa. rakkautta on aina riittänyt. iloa ja elämää. hienona jatkumona on tullut lastenlapset.välit on pysyneet lämpiminä ja tiiviinä. on ollut upea seurata lastensa vanhemmuutta ja uuden sukupolven muodostumista. nyt on jo lapsenlapsenlapsia. kaikki läheisiä ja rakkaita. elämä on antanut paljon, olen äärettömän kiitollinen saadessani olla äiti, mummu ja isomummu
Juuri näin. Teidän kunniaksi sunnuntaina vedetään lippu salkoon.
Hyvää äitienpäivää!
Vierailija kirjoitti:
Ap:n edustama ajattelu ei ole millään lailla epätavallista, itse asiassa se on nykyään melko yleistä. Kukin taaplaa tyylillään, sanoo vanha kansa ja muistuttaa sananlaskuissaan myös siitä, että mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.
Parhaat neuvot tilanteeseensa ap voi löytää kokemuksista, joita muilla vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut. Tilanne on kieltämättä vakava, mutta ei toivoton. Voi käydä hyvin, voi käydä huonosti ja joskus voi käydä ihan päinvastoinkin. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, var
Uskon, että tuosta keittokonstista voisi olla ap:lle paljonkin apua. Sattuisiko kenelläkään olemaan reseptiä?
Minä koen että äitiys on parasta mitä minulle on tapahtunut, se on minun henkilökohtainen kokemus enkä oikein osaa sitä sinulle avata. Kaikki meistä eivät halua lapsia ja se on ihan ok, mutta en ymmärrä lapsettomien (en tarkoita aloittajaa) tarvetta haukkua lapsia ja niitä jotka lapsia haluavat, ja kuinka heidän on vaikea uskoa että jotkut oikeasti nauttivat elämästä lasten kanssa ja kokevat että se on parasta elämää.
Alue: Aihe vapaa
Huvittava olet🤭