Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitiys on pahinta, mitä naiselle voi tapahtua
Muuntaja230V
18.07.2020 |
Olenkohan ainoa (lapseton) nainen, joka näin ajattelee. Olen yrittänyt aivopestä itseäni näkemään vanhemmuudessa jotain hyvää, mutta mitä enemmän sitä teen, sitä epäedullisemmalta se mielessäni, varsinkin naisen osalta, näyttäytyy.
Nainen antaa kehonsa, mielensä, aikansa, rahansa, työuransa, kauneutensa, yöunensa, seksielämänsä, hiljaiset iltansa ja ekstenpore reissunsa. Toisin sanoen, hän antaa kaiken mitä on. Ja kun lapset ovat imeneet kuiviin, ne lähtevät menemään.
Kaiken muun edellä mainitun nainen antaa hetkellisesti, mutta mielen luovuttaminen jälkeläiselle on ikuista. Loppu elämän vastuu ja huoli. Tiedän, ettei äidin huomio lapseen (ainakaan vanhemmuuden alussa) ole vapaaehtoista tai valintakysymys. Se on biologinen side, jota ei pelkästään päättämällä keskittyä johonkin muuhun, ole mahdollista. Lapsen suhde vanhempaan näyttäytyy minulle hyväksikäytön dynamiikkana. Lapsi käyttää vanhempiaan hyväksi. Tulee luokse, kun tarvitsee jotain. Poistuu, kun tarve on tyydytetty. Onko se todella tavoiteltava tilanne? Mieletöntä!
Minua on aina askarruttanut, miksi ihmiset haluavat lapsia. En oivalla sitä, vaikka tutkin lapsiperheiden elämää. Juttelen, haastattelen ja ihmettelen lapsia ja heidän vanhempiaan. Minulla on hyvä perus suomalaisnaisen elämä; töitä, harrastuksia ja ystäviä sekä lämpimät välit sukuuni.
Osaisiko joku tyhjentävästi tai edes hieman avaavasti selvittää minulle, miksi lapsien hankkiminen olisi hyvä idea?
Ja onko kukaan muu näreissään siitä, että vanhemmuuteen pyrkimiseen rohkaistaan ja samaan aikaan yhteiskunnallinen arvostus hoivaamista kohtaan loistaa poissaolollaan? Minua ei niinkään häiritse ettei hoivaa arvosteta vaan juuri ristiriitainen viestintä. Pitävätkö päättäjät, media, hyvän tahtoiset vanhat herrat meitä kolmekymppisiä naisia aivan idiootteina? Vain hölmö antaa itsensä tulla poljetuksi raha ja suorituskeskeisen yhteiskunnan sisällä osallistumalla hoiva-aktiviteetteihin. Myös lapset kärsivät, jos vanhempi putoaa sosiaaliekonomisessa asemassaan, esimerkiksi huonojen öiden ja sitä myötä työtehon romahtamisen tai työstä poisolemisen takia. Tarkoitukseni ei ole haastaa, arvostella tai loukata muita heidän valinnoistaan. Tämä on puhtaasti ja avoimesti aivan silkkaa ihmettelyä. Kuudes pitkä parisuhteeni on ajautumassa taas samaan pattitilanteeseen kuin viisi aiempaa. Mies toivoo lapsia. En ole koskaan keneltäkään piilotellut asiaa, mutta kaikki aina ajattelevat, että mieleni muuttuu. Haluaisin jo itsekin, että se muuttuisi. Niin tyhmä en ole, että ikinä väittäisi, että se helpottaisi parisuhteideni haasteita, mutta pääsisi edes eri ongelmien kanssa painimaan. Mikä saa parisuhteessa miehen kuvittelemaan, että naisen suhde lasten hankintaan tulisi muuttua? Miksi hän ei itse muuttaisi omaa ajatusmaailmaansa pois perheenperustamisesta. Ei kai tässä asiassa vain yhtä suuntaa ole? :o
Tyypillisiä vastauksia en kaipaa, sillä olen kysynyt tätä samaa kysymystä 6 vuotiaasta asti. En ole koskaan saanut vastausta, joka olisi minusta järkevä.
Jatkuvuus; elämä jatkuu kyllä ilman minunkin geenejäni. Mistä edes tiedän, olisivatko ominaisuuteni riittävän hyvät, että sukua kannattaisi jatkaa?
Lasten kasvun seuraaminen; lapsia on joka puolella, miksi niiden tulisi olla oman taloni sisällä?
Rakkaus kumppaniin; tilanne muuttuu pikku lapsi perheessä, (puolet eroaa)
Sen tietää vasta sitten; sen ymmärtää jokainen, vaan paluuta siihen tosi asiaan, että ei ole äiti ei enää koskaan ole. Nainen joko on äiti tai ei ole.
Ja juuri tuon peruuttamattomuuden takia tätä keskustelua aloin käymään.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmikymppisen naisen äiti ja allekirjoitan täysin. Tosin minusta tuntuu, että se lapsenteon katumisvahe tuli vasta siinä, vaiheessa kun lapsi pääsi opiskelemaan amk:hon medianomihömppää ja valmistui kortistoon, jossa on yhä 7 vuotta myöhemmin. Kaduttaa miksi tein hänet, olisin päässyt paljon vähemmällä. Itken kun lapseni ei koskaan tule saamaan asuntolainaa eikä välttämättä lapsiakaan, syytän itseäni joka sekunti siitä, etten patistanut häntä tarpeeksi opiskelemaan ihan oikean työllistävän ammatin. Olen aina tiennyt että ei hän mikään lahjakas taiteilija ole, mutta en ole kehdannut lapselle siitä tietenkään sanoa. Minulla oli ollut hänen kanssaan vaikeaa jo aiemmin mutta kuvittelin sen johtuvan siitä, että lapsi on vahvatahtoinen. Tyhmä kuin saapas se olikin. Pettymys aikuiseen lapseen on ollut valtava.
T inkel mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hormonnaalisesti lapsi on naiselle orgasmi*1000. Siis se oma lapsi, joka on ensin 9kk kohdussasi ja oksitosiinitasot huitelevat tasoilla kuin olisit jatkuvasti huumattu, ja sitten imuttelee sinulle nänniorgasmeja, jne.
Höpö höpö! 😂😂😂
On se. Raskaus on vaan markkinoitu kulttuurissamme päin vastaiseksi, liekö johtuen siitä että miehille tulisi paha mieli muuten
Oletteko miettineet miksi olette olemassa? Katso luontoa ympärilläsi. Kaikessa luonnon eläimissä ja kasveissa näkyy sama totuus, lisääntyminen, suvun jatkaminen, se on TÄRKEINTÄ ELÄMÄSSÄ. Ihminen on nautinnonhalussaan alkanut muuttaa luonnon suurinta suunnitelmaa omaksi huvikseen. Jumala antoi ihmiselle juuri tämän IKIKIIMAN siksi, että se lisääntyisi ja täyttäisi maan.
Minulla on 11-vuotias ja teini-ikäinen. Minun tekee kipeää, kun huomaan että teini hakee etäisyyttä (mikä kuuluukin tähän ikäkauteen). Äitiys on ottanut paljon joo ja toisen kanssa valvoin 2 vuotta ja raskauden aikana lihoin yli 30 kg toisesta, laihduin takaisin 1,5 vuodessa. Maha ei koskaan palautunut, muut paikat kyllä. Synnytykset olivat helppoja, jopa ekan kanssa ponnistusvaihe oli vain 15 min kun normaalisti ensisynnyttäjällä jopa yli tunti. Toinen tulikin sitten 3 minuutin ponnistamisella ja kätilö joutui jopa estelemään. Minulla oli alusta asti riittämättömyydentunnetta, koska olen aina halunnut olla kunnollinen äiti. Se on ehkä ollut äitiydessä kaikista raskainta. Nykyään olen yh. Välillä katkerissa ajatuksissa mietin, että se oli sellaista perheen leikkimiselämää exän kanssa, mutta samaan aikaan olen kiitollinen niistä hyvistä vuosista, joita oli. Nyt en enää siihen ryhtyisi. Olen 35 ja 3 vuoden päästä esikoinen on täysi-ikäinen. Olen miettinyt myös tuota, että jos olisin odottanut 30-vuotiaaksi asti ja en olisi tehnyt lapsia.. mutta sitten mietin, että se oli suurin toiveeni, jo 16-vuotiaana minulla oli vauvakuume ja paikkasin sitä hoitamalla muiden lapsia. Olen ylpeä lapsistani. Äitiys on myös sitä, että kasvaa ja ymmärtää, että jokaisella on oma persoonallisuus enkä tehnyt lapsia tänne päättääkseen mitä he haluavat tulevaisuudessa olla. Teini on kasin oppilas ja 11-vuotiaani saa melkein kokoajan kymppejä. Kannustan heitä saamaan parempia numeroita, kympeistä saa rahaa.
Menetinkö elämäni, kun tulin äidiksi? En todellakaan. Olisinko saanut toisenlaisen elämän jonkun toisen kanssa? No, sitä en tiedä, mutta minua ei kiinnostanut juhliminen tai baareissa käyminen edes 18-vuotiaana. Lasten kanssa ollaan matkusteltu ja matkustan myös yksin. Moni ajattelee, että 20-30 ikävuosien välissä pitäisi bailata ja viettää rajua nuoruutta. Lasten ollessa pieniä opiskelin ammattitutkinnon sekä AMK-tutkinnon ja ennen kuin ensimmäinen syntyi minulla oli jo ammattikoulututkinto. Töitä on riittänyt. Tällä hetkellä keskityn kotona treidaamiseen, jota olen tehnyt jo 5 vuotta. Elämä on ihan ok ja minulla on miesystävä, jolla ei ole lapsia ja joka ei halua lapsia eli ei paineita tulevaisuudesta. Minun lapseni on jo tehty ja olen onnellinen heistä. Kaikissa valinnoissa on puolensa.
Mulla on kaksi lasta ja tavallaan kadun, että hankin heidät. En ole löytänyt äitiydestä mitään hyvää, paitsi korkeintaan sen statuksen, että olen saattanut jälkeläisiä maailmaan. Itsessään äitiydessä ei ole mitään tarpeellista ihmiselle, joka osaa elää itselleen ja mieluiten elää itselleen tai kumppanilleen.
Myös lapset ovat ongelmallisia monin tavoin, eivät sellaisia kuin odotit ja sitä saa myös murehtia, miten yksin he maailmaan saattavat jäädä. Meillä on pienet turvaverkot ja itseä ei kiinnosta viettää aikaa ystävien kanssa joten emme sosialiseeraa paljoakaan. Ilmastonmuutos tulee tuhoamaan lasten elinympäristön ja Euroopan poliittinen ja varsinkin taloudellinen tilanne tulee pahenemaan Kiinan vahvistuessa. Terveydenhuoltoon ei enää riitä rahaa ja työpaikkojenkin kanssa on niin ja näin. Onneksi lapset perivät minulta noin parin miljoonan euron omaisuuden mutta sais sitäkin massia olla 4-5 kertaisesti, että ois hyvä. Tosin ei sitä tiedä vaikka olisikin aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hormonnaalisesti lapsi on naiselle orgasmi*1000. Siis se oma lapsi, joka on ensin 9kk kohdussasi ja oksitosiinitasot huitelevat tasoilla kuin olisit jatkuvasti huumattu, ja sitten imuttelee sinulle nänniorgasmeja, jne.
Höpö höpö! 😂😂😂
On se. Raskaus on vaan markkinoitu kulttuurissamme päin vastaiseksi, liekö johtuen siitä että miehille tulisi paha mieli muuten
No eikä ole, älä jauha shaibaa.
Tässä sen huomaa niin hyvin kun lauma keskenkasvuisia, ajatusmaailma lapsen tasolla-tyyppisiä aikuisia kasaantuu taputtelemaan toisiaan selkään lapsettomuudesta 😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet miksi olette olemassa? Katso luontoa ympärilläsi. Kaikessa luonnon eläimissä ja kasveissa näkyy sama totuus, lisääntyminen, suvun jatkaminen, se on TÄRKEINTÄ ELÄMÄSSÄ. Ihminen on nautinnonhalussaan alkanut muuttaa luonnon suurinta suunnitelmaa omaksi huvikseen. Jumala antoi ihmiselle juuri tämän IKIKIIMAN siksi, että se lisääntyisi ja täyttäisi maan.
Sillä ei ole mitään merkitystä, että kukaan meistä, edes sä, on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 11-vuotias ja teini-ikäinen. Minun tekee kipeää, kun huomaan että teini hakee etäisyyttä (mikä kuuluukin tähän ikäkauteen). Äitiys on ottanut paljon joo ja toisen kanssa valvoin 2 vuotta ja raskauden aikana lihoin yli 30 kg toisesta, laihduin takaisin 1,5 vuodessa. Maha ei koskaan palautunut, muut paikat kyllä. Synnytykset olivat helppoja, jopa ekan kanssa ponnistusvaihe oli vain 15 min kun normaalisti ensisynnyttäjällä jopa yli tunti. Toinen tulikin sitten 3 minuutin ponnistamisella ja kätilö joutui jopa estelemään. Minulla oli alusta asti riittämättömyydentunnetta, koska olen aina halunnut olla kunnollinen äiti. Se on ehkä ollut äitiydessä kaikista raskainta. Nykyään olen yh. Välillä katkerissa ajatuksissa mietin, että se oli sellaista perheen leikkimiselämää exän kanssa, mutta samaan aikaan olen kiitollinen niistä hyvistä vuosista, joita oli. Nyt en enää siihen ryhtyisi. Olen 35 ja 3 vuoden päästä esikoinen on täysi-ikäinen.
ja lisätäkseni tähän vielä: vaikka olen tullut 20-vuotiaana äidiksi, valvonut, lihonut ja laihtunut takaisin olen edelleen kaunis ja minulta kysytään edelleen paperit 35-vuotiaana (mikä on tosi hämmentävää) ja kaikki luulevat, että olen 25-27. Kaikki sanovat, että äitiys vanhentaa ja rumentaa. No, minulla varmaan sitten toisin päin. Minulla on muutama lapseton kaveri ja heillä on enemmän ryppyjä kuin minulla ja näyttävät jo 40-45-vuotiailta, vaikka heitä ei ole kukaan koskaan valvottanut eikä heidän ole tarvinut stressata lasten asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet miksi olette olemassa? Katso luontoa ympärilläsi. Kaikessa luonnon eläimissä ja kasveissa näkyy sama totuus, lisääntyminen, suvun jatkaminen, se on TÄRKEINTÄ ELÄMÄSSÄ. Ihminen on nautinnonhalussaan alkanut muuttaa luonnon suurinta suunnitelmaa omaksi huvikseen. Jumala antoi ihmiselle juuri tämän IKIKIIMAN siksi, että se lisääntyisi ja täyttäisi maan.
Eikö tuo ole juuri sitä lihallista elämää, mitä jeesuskin kehottaa välttämään. Heikosti menee jos sukuelintoiminnot ovat elämän tarkoitus
Mä en voi uskoa mitä minä luen, te olette itsekkäitä paskiaisia, ulkonäkö, hukkaan menneet vuodet, katumus lasten hankinnasta... Narsismi, omahyväisyys huipussaan. Jestas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hyvä että vanhemmuuden haittapuolista puhutaan, mutta miksi keskustelun pitää olla niin mustavalkoista? Ei kaikki huonot puolet osu omaan niskaan ja harva niistä edes kestää kovin pitkään. Ei ole normaalia että keho menee lopullisesti "pilalle", huonosti nukut yöt ei kestä kovin kauaa, lähes kaikilla ura jatkuu kyllä lasten saamisen jälkeenkin, eikä huoli aikuisesta lapsesta ole mitään verrattuna vauva-aikaan. Aika nopeasti lapsi alkaa puuhata omiaan, päiväkoti-ikäiset leikkii ja touhuaa yksin tai kaverin kanssa, koululainen yleensä mielellään pyörii harrastuksissa jne. Kyllä sitä omaakin aikaa on. Eikä todellakaan tarvitse uhrata kaikkea omaa ja tärkeää lapsen takia.
AP toki on selvästi päätöksensä tehnyt ja se on hyvä se, mutten tosiaan ymmärrä miksi pitää rakentaa kuva normaalista elämästä ihan kuin se olisi jotain loputonta painajaista? Suurin osa vanhemmista jotka harmittelee lasten hankkimista on juuri siinä alkutaipaleen vaikeimmassa kohdassa, mutta tunteet tuppaa muuttumaan kun lapset kasvaa.
Olisi myös outoa jos yhteiskunta ei kannustaisi lasten tekemiseen - mitä hyvää siitä seuraisi?
Ei tarvitse hankkia lapsia. Evoluutio hoitaa pois sellaisen väestön, jolle yöunet ja hiljaiset illat ovat tärkeintä 👍🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse hankkia lapsia. Evoluutio hoitaa pois sellaisen väestön, jolle yöunet ja hiljaiset illat ovat tärkeintä 👍🏻
Sitä odotellessa, viime vuosituhannella me kaikki saatiin lapsia 😄 aito vapaa valintahan on todella, todella tuore juttu. Niin tuore, että ihan valtakunnan tasolla ollaan hädissään että mitäs nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse hankkia lapsia. Evoluutio hoitaa pois sellaisen väestön, jolle yöunet ja hiljaiset illat ovat tärkeintä 👍🏻
Sitä odotellessa, viime vuosituhannella me kaikki saatiin lapsia 😄 aito vapaa valintahan on todella, todella tuore juttu. Niin tuore, että ihan valtakunnan tasolla ollaan hädissään että mitäs nyt.
Outoa, että ois tuore juttu? Oon aina ajatellut, että hankin vain jos huvittaa ja oon 52v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse hankkia lapsia. Evoluutio hoitaa pois sellaisen väestön, jolle yöunet ja hiljaiset illat ovat tärkeintä 👍🏻
Sitä odotellessa, viime vuosituhannella me kaikki saatiin lapsia 😄 aito vapaa valintahan on todella, todella tuore juttu. Niin tuore, että ihan valtakunnan tasolla ollaan hädissään että mitäs nyt.
Eihän siinä mene kuin sukupolvi. Ap:lla ja hänen sielunsiskoillaan ei tule olemaan lapsia, eli heidän lapsensa eivät valittele näitä samoja asioita muutaman kymmenen vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse hankkia lapsia. Evoluutio hoitaa pois sellaisen väestön, jolle yöunet ja hiljaiset illat ovat tärkeintä 👍🏻
Sitä odotellessa, viime vuosituhannella me kaikki saatiin lapsia 😄 aito vapaa valintahan on todella, todella tuore juttu. Niin tuore, että ihan valtakunnan tasolla ollaan hädissään että mitäs nyt.
Mikä teki mielestäsi lasten hankinnasta aiemmin ei-vapaaehtoista?
Kysymykswen voi tyhjentävästi vastata sanoilla: Kastemadotkin lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Mun on näin aikuisen äitinä todettava, ettei se vastuu ja huoli ihan loppuikää kestä. Se kääntyy vanhempi-lapsi -dynamiikasta kahden aikuisen suhteeksi, onneksi.
Väärin. Vanhempi kantaa huolta lapsistaan niin kauan kuin elää. Minulta kuoli aikuinen lapsi, toinen sairastui työkyvyttömäksi. Äitiyteni ei lopu koskaan.
Alue: Aihe vapaa
Höpö höpö! 😂😂😂