Äitiys on pahinta, mitä naiselle voi tapahtua

Tosiaan tämä ominaisuus karsiutuu luonnonvalinnassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse hankkia lapsia. Evoluutio hoitaa pois sellaisen väestön, jolle yöunet ja hiljaiset illat ovat tärkeintä 👍🏻

Sitä odotellessa, viime vuosituhannella me kaikki saatiin lapsia 😄 aito vapaa valintahan on todella, todella tuore juttu. Niin tuore, että ihan valtakunnan tasolla ollaan hädissään että mitäs nyt.

Outoa, että ois tuore juttu? Oon aina ajatellut, että hankin vain jos huvittaa ja oon 52v.

Normi oli aika vahva vielä sua nuoremmillakin. Toki ennen nettiä maansisäiset kulttuurierot olivat suuria.

Mitä järkeä on lopulta missään? Miksi haluta puoliso, joka tuo sotkua, rahanmenoa, voi vaikuttaa uraan (mahdollisuudet esim lähteä ulkomaankomennuksille), vie rauhalliset iltasi, vähemmän aikaa kavereille ja harrastuksille, kompromissit valinnoissa?

Miksi haluta ura, joka vie vapaa-aikasi, uuvuttaa sinut, sitoo sinua, vaikuttaa valintoihisi, vaatii ponnistelua, tuo stressiä?

Miksi haluta yhtään mitään, kun kaikesta on vaivaa?

Vastaukseksi ei kelpaa rakkaus, tai kiinnostus näihin asioihin, kun ne ei ap:n mielestä ole järkeviä syitä.

Todella kuluttavaa elämää olla äiti. Vaatimukset on aika kovat nykyään ja maailma on raaka. 

Esikoinen on autisti jolla myös ADHD. Olen todella väsynyt nyt ja haluaisin laittaa hänet sijoitukseen. Mikään normaali elämä ei onnistu, kun huolto vie kaiken energian. Täydellisen romahduksen jälkeen kykenen juuri ja juuri 50% työaikaan.

Kuopus on todella vahvataitoinen. Siihen asti, että en tiedä miten asian kanssa pärjään. Toimintaterapeutin ja psykologin kanssa toimi todella hyvin kaikki ja eskarissa kaikki on sujunut normaalin rajoissa myös. Ei apua mistään. Hänellä on varmasti ADHD, mutta on todella älykäs tapaus, pohtii koko ajan asioita monelta kantilta. On opetellut lukemaan suomea, osaa puhua ja lukea englantia, laskee todella hankalia laskuja (nyt kiinnostunut kertolaskuista), oppi kellon noin vain. On 7v. Kompensoi älyllä ongelmiaan. Veikkaan, että burnout seuraa koska pinnistelee muualla kuin kotona. Tosin raivarit ei aina katso aikaa eikä paikkaa. 

Olisiko elämäni helpompaa ilman lapsia. Olisi. Minulla olisi paremmat tulot, voisin matkustella. Olisin välttynyt synnytyksen jälkeiseltä masennukselta.

Mutta en kuitenkaan osaa ajatella elämääni ilman lapsia. Toivoisin vain apua jostain. Olen uupunut.

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmikymppisen naisen äiti ja allekirjoitan täysin. Tosin minusta tuntuu, että se lapsenteon katumisvahe tuli vasta siinä, vaiheessa kun lapsi pääsi opiskelemaan amk:hon medianomihömppää ja valmistui kortistoon, jossa on yhä 7 vuotta myöhemmin. Kaduttaa miksi tein hänet, olisin päässyt paljon vähemmällä. Itken kun lapseni ei koskaan tule saamaan asuntolainaa eikä välttämättä lapsiakaan, syytän itseäni joka sekunti siitä, etten patistanut häntä tarpeeksi opiskelemaan ihan oikean työllistävän ammatin. Olen aina tiennyt että ei hän mikään lahjakas taiteilija ole, mutta en ole kehdannut lapselle siitä tietenkään sanoa. Minulla oli ollut hänen kanssaan vaikeaa jo aiemmin mutta kuvittelin sen johtuvan siitä, että lapsi on vahvatahtoinen. Tyhmä kuin saapas se olikin. Pettymys aikuiseen lapseen on ollut valtava. 

Apua, oot hirveän kylmän kuuloinen äiti

porsiminen on täysin vapaaehtoista

Saa ajatella mitähaluaa asiasta. Äitiys on antanut minulle paljon iloa.

Hohhoijaa.. Kuinka monta tällasta aloitusta täälläkin on ollut. Et ole mitenkään uniikki. 

Olet kasvanut tähän lapsivihamieliseen maahan, jossa sunkin vanhemmat on hokenut sulle koko lapsuuden miten lapsista on vaan vaivaa. 

Mistäkö tiedän? Koska itse ajattelin pitkään ihan samalla tavalla. 

Sittrn kuitrnkin aloin miettiä haluanko olla esim. 50 v. lapseton nainen? Ja totesin että en halua olla. Sain mun tytön 27-vuotiaana ja tietysti se oli rankkaa, koska valitettavasti mies paljastui rahapeliongelmaiseksi ym.. Hän siis itse oli kovasti puhunut miten haluaa perheen ja lapsia.

Tyttö on nyt 10 v. ja on minulle maailman rakkain. Lapsi ei ole ikuisesti taapero vaan kouluikäinen on jo helppo. Meillä on mukavia hetkiä kun käydään yhdessä reissussa, shoppailemassa ja syömässä. Tietysti lapsi on lapsi ja minä olen äiti. 

Eli kannattaa myös kyseenalaistaa niitä omia ajatusmalleja. Se on kuitenkin totta, että nainen siinä ns. "Uhraa" enemmän eli miehen varaan ei kannata laskea mitään. Tee vaan lapsi jos olet valmis henkisesti ja taloudellisesti yksin huolehtimaan. 

Minulle äityis on suurin ja kaunein asia ikinä. Kun herään, nyt aikuinen lapseni on ensimäinen ajatus ja illalla ennen nukkumaan menoa, se viimeinen. Olen lapseni kanssa kokenut suurimman rakkauden ikinä, mikään ei mene hänen edelleen. Olen suunnattoman kiitollinen elämälle.

Nimenomaan tuo hoivaamisen vähättely yhteiskunnassa, kaikenmaailman teknologiaa, edistystä ja työssä käymistä pidetään tärkeämpänä kuin minkäänlaista hoivaamista. En edes halua tehdä uusia ihmisiä tällaiseen koneistoon, missä  pelkästään menestyjät pärjää. Jokaisen pitäisi pärjätä tällaisessa valmiissa maailmassa. Miksi täällä keskitytään kaikkeen turhaan? Perheen tulisi olla se tärkein asia ja arvo. 

Säälittää kun töissä näen raskaana olevia huonosti nukkuneita naisia, jotka juoksevat vähän väliä oksentamaan. Mun mielestä se on jotenkin niin väärin. Eikö siinä tilassa olevan ihmisen pitäisi saada levätä, eikä herätä aamulla herätyskellon pirinään? Ihan kaikki kohdusta hautaan on pelkkää rahan perässä juoksemista. Ja silti sitä ei ole, koska suurin osa siitä valuu ties minne miljonäärien taskuun.

Vierailija kirjoitti:

porsiminen on täysin vapaaehtoista

Ja silloin kun näin on, aina käy niin että syntyvyys laskee. Koska se on naisille niin iso riski, kaikin tavoin. Ihan ymmärrettävää.

Minulla on yksi lapsi (aikuinen jo). Nämä asiat olisi jäänyt kokematta:

- maailmassa on 8 miljardia ihmistä, mutta näistä vain yksi (1) on kasvanut sisälläni ja vain yksi (1) on ollut syntymähetkellänsä sylissäni.

- lapsuuden eläminen toisesta näkökulmasta

-  lapsen kasvun ja kehityksen seuraaminen omaksi persoonakseen lähietäisyydeltä

- rakkaus lapseen on erilainen rakkaus kuin mikään muu. 

Elämän helppoutta kaipaaville suosittelen jättämään välistä, mutta itse koen että lapseni kanssa kulkema elämänpolku on ollut elämäni parasta aikaa. Onneksi täällä voi valita omat polkunsa, joita pitkin astella. 

Ai että, kun toisten valinnat hiertää.

God, grant me the serenity to accept the things I cannot change, courage to change the things I can, and wisdom to know the difference.

Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Tyyneyttä ja viisautta aplle, sinne vuosien taa. Jokohan on onnistanut?

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvä että vanhemmuuden haittapuolista puhutaan, mutta miksi keskustelun pitää olla niin mustavalkoista? Ei kaikki huonot puolet osu omaan niskaan ja harva niistä edes kestää kovin pitkään. Ei ole normaalia että keho menee lopullisesti "pilalle", huonosti nukut yöt ei kestä kovin kauaa, lähes kaikilla ura jatkuu kyllä lasten saamisen jälkeenkin, eikä huoli aikuisesta lapsesta ole mitään verrattuna vauva-aikaan. Aika nopeasti lapsi alkaa puuhata omiaan, päiväkoti-ikäiset leikkii ja touhuaa yksin tai kaverin kanssa, koululainen yleensä mielellään pyörii harrastuksissa jne. Kyllä sitä omaakin aikaa on. Eikä todellakaan tarvitse uhrata kaikkea omaa ja tärkeää lapsen takia.

AP toki on selvästi päätöksensä tehnyt ja se on hyvä se, mutten tosiaan ymmärrä miksi pitää rakentaa kuva normaalista elämästä ihan kuin se olisi jotain loputonta painajaista? Suurin osa vanhemmista jotka harmittelee lasten hankkimista on juuri siinä alkutaip

Siis yhteiskuntahan nimenomaan EI KANNUSTA lasten tekoon, muuta kuin moraalisena velvollisuutena. Mitään houkutinta siinä ei ole, eikä lapsilla tienaa, jos on työssä käyvä ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

porsiminen on täysin vapaaehtoista

Korkeasaari ohjelmassa, hyeena äiti synnyttää ja hyeena isi hoivaa. Ihmisen lapsen synnyttävä äiti porsii, hyi helvetti sentään. Mihin tämä yhteiskunta on menossa?

Työkavereilla on lapsia, minulla on lapsia. Emme ole sosioekonomisesta tipahtaneet yhtään mihinkään. Myös puolisot hoitavat osansa.

-DI nainen

Vierailija kirjoitti:

No hormonnaalisesti lapsi on naiselle orgasmi*1000. Siis se oma lapsi, joka on ensin 9kk kohdussasi ja oksitosiinitasot huitelevat tasoilla kuin olisit jatkuvasti huumattu, ja sitten imuttelee sinulle nänniorgasmeja, jne.

Miehet haluavat lapsia samasta syystä kuin seksiäkin: siittäminen on heidän luontonsa

Muutoin samaa mieltä kanssasi. Lisääntymiselle ei ole järkiperusteita, se on puhtaasti hedonistinen hanke. Silti ihan ok ja sallittua

Ei tää nyt ihan vastaa sitä, kun työkaverini kertoi hänen raskautensa tuntuneen siltä kuin olisi joka päivä krapula. Töissä hän oli kalpea kuin haamu. Tosi orgastisen näköistä.

Up

Hyvä Sinä, juuri näitä pohdin itsekin👍

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miettineet miksi olette olemassa? Katso luontoa ympärilläsi. Kaikessa luonnon eläimissä ja kasveissa näkyy sama totuus, lisääntyminen, suvun jatkaminen, se on TÄRKEINTÄ ELÄMÄSSÄ. Ihminen on nautinnonhalussaan alkanut muuttaa luonnon suurinta suunnitelmaa omaksi huvikseen.  Jumala antoi ihmiselle juuri tämän IKIKIIMAN siksi, että se lisääntyisi ja täyttäisi maan.

Äitis antoi🤭