Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitiys on pahinta, mitä naiselle voi tapahtua
Muuntaja230V
18.07.2020 |
Olenkohan ainoa (lapseton) nainen, joka näin ajattelee. Olen yrittänyt aivopestä itseäni näkemään vanhemmuudessa jotain hyvää, mutta mitä enemmän sitä teen, sitä epäedullisemmalta se mielessäni, varsinkin naisen osalta, näyttäytyy.
Nainen antaa kehonsa, mielensä, aikansa, rahansa, työuransa, kauneutensa, yöunensa, seksielämänsä, hiljaiset iltansa ja ekstenpore reissunsa. Toisin sanoen, hän antaa kaiken mitä on. Ja kun lapset ovat imeneet kuiviin, ne lähtevät menemään.
Kaiken muun edellä mainitun nainen antaa hetkellisesti, mutta mielen luovuttaminen jälkeläiselle on ikuista. Loppu elämän vastuu ja huoli. Tiedän, ettei äidin huomio lapseen (ainakaan vanhemmuuden alussa) ole vapaaehtoista tai valintakysymys. Se on biologinen side, jota ei pelkästään päättämällä keskittyä johonkin muuhun, ole mahdollista. Lapsen suhde vanhempaan näyttäytyy minulle hyväksikäytön dynamiikkana. Lapsi käyttää vanhempiaan hyväksi. Tulee luokse, kun tarvitsee jotain. Poistuu, kun tarve on tyydytetty. Onko se todella tavoiteltava tilanne? Mieletöntä!
Minua on aina askarruttanut, miksi ihmiset haluavat lapsia. En oivalla sitä, vaikka tutkin lapsiperheiden elämää. Juttelen, haastattelen ja ihmettelen lapsia ja heidän vanhempiaan. Minulla on hyvä perus suomalaisnaisen elämä; töitä, harrastuksia ja ystäviä sekä lämpimät välit sukuuni.
Osaisiko joku tyhjentävästi tai edes hieman avaavasti selvittää minulle, miksi lapsien hankkiminen olisi hyvä idea?
Ja onko kukaan muu näreissään siitä, että vanhemmuuteen pyrkimiseen rohkaistaan ja samaan aikaan yhteiskunnallinen arvostus hoivaamista kohtaan loistaa poissaolollaan? Minua ei niinkään häiritse ettei hoivaa arvosteta vaan juuri ristiriitainen viestintä. Pitävätkö päättäjät, media, hyvän tahtoiset vanhat herrat meitä kolmekymppisiä naisia aivan idiootteina? Vain hölmö antaa itsensä tulla poljetuksi raha ja suorituskeskeisen yhteiskunnan sisällä osallistumalla hoiva-aktiviteetteihin. Myös lapset kärsivät, jos vanhempi putoaa sosiaaliekonomisessa asemassaan, esimerkiksi huonojen öiden ja sitä myötä työtehon romahtamisen tai työstä poisolemisen takia. Tarkoitukseni ei ole haastaa, arvostella tai loukata muita heidän valinnoistaan. Tämä on puhtaasti ja avoimesti aivan silkkaa ihmettelyä. Kuudes pitkä parisuhteeni on ajautumassa taas samaan pattitilanteeseen kuin viisi aiempaa. Mies toivoo lapsia. En ole koskaan keneltäkään piilotellut asiaa, mutta kaikki aina ajattelevat, että mieleni muuttuu. Haluaisin jo itsekin, että se muuttuisi. Niin tyhmä en ole, että ikinä väittäisi, että se helpottaisi parisuhteideni haasteita, mutta pääsisi edes eri ongelmien kanssa painimaan. Mikä saa parisuhteessa miehen kuvittelemaan, että naisen suhde lasten hankintaan tulisi muuttua? Miksi hän ei itse muuttaisi omaa ajatusmaailmaansa pois perheenperustamisesta. Ei kai tässä asiassa vain yhtä suuntaa ole? :o
Tyypillisiä vastauksia en kaipaa, sillä olen kysynyt tätä samaa kysymystä 6 vuotiaasta asti. En ole koskaan saanut vastausta, joka olisi minusta järkevä.
Jatkuvuus; elämä jatkuu kyllä ilman minunkin geenejäni. Mistä edes tiedän, olisivatko ominaisuuteni riittävän hyvät, että sukua kannattaisi jatkaa?
Lasten kasvun seuraaminen; lapsia on joka puolella, miksi niiden tulisi olla oman taloni sisällä?
Rakkaus kumppaniin; tilanne muuttuu pikku lapsi perheessä, (puolet eroaa)
Sen tietää vasta sitten; sen ymmärtää jokainen, vaan paluuta siihen tosi asiaan, että ei ole äiti ei enää koskaan ole. Nainen joko on äiti tai ei ole.
Ja juuri tuon peruuttamattomuuden takia tätä keskustelua aloin käymään.
Kommentit (91)
Millä muuten voi tässä maassa tienata jos on tyhmä?
Se on heistä kuulemma luonnonvalintaa.
t. vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitähän se on, mutta toiset sopeutuvat ja jopa pitävät tuosta tavasta elää, pakko ei ole...
Olen kolmikymppisen naisen äiti ja allekirjoitan täysin. Tosin minusta tuntuu, että se lapsenteon katumisvahe tuli vasta siinä, vaiheessa kun lapsi pääsi opiskelemaan amk:hon medianomihömppää ja valmistui kortistoon, jossa on yhä 7 vuotta myöhemmin. Kaduttaa miksi tein hänet, olisin päässyt paljon vähemmällä. Itken kun lapseni ei koskaan tule saamaan asuntolainaa eikä välttämättä lapsiakaan, syytän itseäni joka sekunti siitä, etten patistanut häntä tarpeeksi opiskelemaan ihan oikean työllistävän ammatin. Olen aina tiennyt että ei hän mikään lahjakas taiteilija ole, mutta en ole kehdannut lapselle siitä tietenkään sanoa. Minulla oli ollut hänen kanssaan vaikeaa jo aiemmin mutta kuvittelin sen johtuvan siitä, että lapsi on vahvatahtoinen. Tyhmä kuin saapas se olikin. Pettymys aikuiseen lapseen on ollut valtava.
Sen takia varmaan patistetaan tekemään lapset nuorena, kun silloin suurempi osa naisista ei vielä tiedosta eri puolia lasten tekemisestä ja tulevaisuutta on vaikea kuvitella. Kolmenkympin tienoilla alkaa vasta hahmottaa konkreettisia seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Sen takia varmaan patistetaan tekemään lapset nuorena, kun silloin suurempi osa naisista ei vielä tiedosta eri puolia lasten tekemisestä ja tulevaisuutta on vaikea kuvitella. Kolmenkympin tienoilla alkaa vasta hahmottaa konkreettisia seurauksia.
"Etuotsalohkojen tehtävä on hillitä impulsiivisuutta ja auttaa ajattelemaan myös tunnepitoisissa tilanteissa. Etuotsalohkot saavuttavat kehityksensä huipun vasta noin 25-vuotiaana."
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/12-15-v/nuoren-a…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno aloitus ja järkevä kirjoittaja. Yhtään järkiperäistä syytä haluta lasta nykyiseen maailmaan ei oikeastaan ole olemassakaan, vaan kyse on todella alkukantaisesta vietistä, suvun jatkamisen ' pakosta'. Nykypäivän rationaalinen länsimaalainen ihminen tekee yleensä muita kuin maatalon töitä, ei tarvita jälkeläistä maalaistaloon jatkajaksikaan. Itselläni oli valitettavasti syynä puhtaasti se perinteinen: vauvakuume ja naiivi illuusio avioliiton ah niin auvoisesta satamasta. Nyt toistakymmentä vuotta myöhemmin takoisin typerälle itselleni järkeä päähän ja käskisin vaikka adoptoida ennemmin kuin uhrata elämästäni kaikkia niitä asioita,jotka aloituksessa mainittiin. Nuoruus ja tyhmyys, vaikkakin toiset ihan todella ovat erittäin voimakkaasti hoivavietillä varustettuja, niin kuvittelin olevani itsekkin,mutta kas, en olekkaan niin pehmoinen äityli kuin uskoin. Elämä lasten kanssa on toki monin tavoin myös sisältörikkaampaa ja mielekkäämpää, kuin ilman, mutta silti.. No, olen asennoitunut siihen, että viidenkympin korvilla lapset ovat lentäneet pesästä ja minulla on yhä aikaa nauttia ' omasta' elämästäni. Tietynlainen zeniläinen asenne elämään vaaditaan, että kykenee vanhemmuuteen ja hyväksyy tietyn rajallisuuden itsessään ja valitsemansa polun seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtava kirjoitus! Samaa mietin ja ihmettelen 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin elämäni, harrastin, matkustin, opiskelin, koin vaikka sun mitä ja 40-vuotiaana koin olevani valmis tähän. Sain pari lasta nopealla tahdilla ja nyt täytyy sanoa, että olen ihan valmis antamaan kaikkeni seuraavat 20 vuotta. Sitten taas 60 v kun eläke kolkuttelee ovella voin alkaa elämään omaa elämää. Tämä oli juuri oikea ajoitus ja tapa kokea äitiys omalla kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Oispa äitiskin jättänyt väliin.
Ja sinut🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
turpa kiinn a k k a ja potkut
Voi pientä🤭
Mun on näin aikuisen äitinä todettava, ettei se vastuu ja huoli ihan loppuikää kestä. Se kääntyy vanhempi-lapsi -dynamiikasta kahden aikuisen suhteeksi, onneksi.
No hormonnaalisesti lapsi on naiselle orgasmi*1000. Siis se oma lapsi, joka on ensin 9kk kohdussasi ja oksitosiinitasot huitelevat tasoilla kuin olisit jatkuvasti huumattu, ja sitten imuttelee sinulle nänniorgasmeja, jne.
Miehet haluavat lapsia samasta syystä kuin seksiäkin: siittäminen on heidän luontonsa
Muutoin samaa mieltä kanssasi. Lisääntymiselle ei ole järkiperusteita, se on puhtaasti hedonistinen hanke. Silti ihan ok ja sallittua
Vierailija kirjoitti:
Sen takia varmaan patistetaan tekemään lapset nuorena, kun silloin suurempi osa naisista ei vielä tiedosta eri puolia lasten tekemisestä ja tulevaisuutta on vaikea kuvitella. Kolmenkympin tienoilla alkaa vasta hahmottaa konkreettisia seurauksia.
TÄMÄ! 30v+ nainen on jo sen verran nähnyt ja kokenut, että osaa kyseenalaistaa vallitsevat pakkorakenteet eikä pokkuroi miestä tai lääketeollisuutta. "Hankala" hallittava siis
Vierailija kirjoitti:
Mun on näin aikuisen äitinä todettava, ettei se vastuu ja huoli ihan loppuikää kestä. Se kääntyy vanhempi-lapsi -dynamiikasta kahden aikuisen suhteeksi, onneksi.
Viisaita sanoja!
Alue: Aihe vapaa
En minäkään ymmärrä. Varsinkin kun niitä pentuja eniten vääntävät ne, joilla on jo ennestään joko elämänhallinnan ongelmia tai periytyviä sairauksia. Osa tekee niitä myös siksi, että voisivat tienata niillä somessa. Itsekästä.