Kuinka outoa on jos yli kolmekymppinen, eikä ole koskaan seurustellut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan seurustellut. Syyt: olen aika lyhyt, en ole komea ja omaan sellaiset mielenkiinnon kohteet, jotka eivät muita taasen kiinnosta tai hyvin harvoja. Ikää on kohta 35 vuotta, ja "pituutta" vain 174cm. Ei mitään mahdollisuutta. Muutamia kriteerejä on itsellänikin. Olen kohta valmistuva insinööri, uralla tehnyt kaikkea mahdollista teknistä alaa ja mennyt eteenpäin. En vain millään pysty hyväksymään isoa ja lihavaa, köyhää naista. En halua elättää sellaista, joka on eri yhteiskuntaluokkaa. En edes tiedä, mistä sellaisen kanssa puhuisi, joka on aivan eri ulottuvuudessa elävä. Mitään kulissiavioliittoakaan en todellakaan halua enkä kaipaa. Maksullisilla olen käynyt pari kertaa, että saisi seksiä tässä elämässä edes jotenkin. Oli muuten aika kiimaista menoa tällä maksullisella, oli toki nätti ja haluttava mimmikin. 

Voin ihan tämän tilityksen perusteella kertoa, ettei johdu pituudesta, ulkonäöstä tai erikoisista kiinnostuksen kohteista sinkkuutesi.

Vai pitäisikö hyväksyä lihava nainen, jonka kanssa ei seiso?

Ei tietenkään tarvitse. Eikä myöskään sitä köyhää, eri yhteiskuntaluokasta olevaa, joka elää aivan eri ulottuvuudessa. Aika outoa vaan, jos koet maailmassa olevan vain kahdenlaisia naisia: niitä joille sinä et kelpaa tai niitä jotka eivät kelpaa sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita. Lähipiirissäni on yksi. Upea nainen, älykäs, kaunis jne. Mutta miinuksena tiettyyn uskonnolliseen liikkeeseen kuuluminen ja niistä piireistä ei löydy sopivaa. Joku saisi tasokkaan naisen, mutta vakaumus estää.

Ohis. Niin ja kukaan ei välittäsi jos nainen olisi vaatimatoman näköinen.... Vaan vaivaako tai häiritseekö tämä "seurustelemattomuus" kertomaasi monin tavoin upeaa naista? - Vai onko ongelma, enempi muiden. - Kuten joku miekkonen jo täällä ennätti kirjoittamaan niin on hassua, että osa on ilmeisen vakaasti sitä mieltä, että jos nainen on huomattavan kaunis (/ seksikäs) - niin hänellä on taatusti enempi kokemusta parisuhteessa olemisesta, kuin mahd vastakohdallaan.

Aivan kuin kauniilla (/seksikkäällä) naisella olisi jokin moraalinen velvollisuus asettua parisuhteeseen, eikä ainakaan elää oman näköistään ja itsenäistä sinkkuelämää, ilman rinnalla elävää kumppania (miestä saati naista).     

Eräällä työpaikalla oli töissä miehiä ja naisia. Nuorehkoja suurin osa, alle 40 selkeästi. Minulle naiset puhuivat vain pakollisen pahan. Sitten tuli työpaikalle pitkä ja lihaksikas nuorehko mies, olisi mennyt varmasti jääkiekkoilijasta. Naisten käytös muuttui aivan täysin. Tälle lirkuteltiin, pyydeltiin lounaalle jne. Itse olin tuon jälkeen  ehkä kuukauden ajan aivan itsemurhan partaalla. Työpäivän jälkeen yksin omassa yksiössäni mietin monta kertaa läheistä rautatietä, jossa pendolino kulkee 200km/h. 

Nyt on mennyt vähän paremmin, mutta kesät ovat edelleen vaikeaa ja tuskaista aikaa, kun näkee muiden  miesten kulkevan perusnättien naisten kera. 

Miksi kaikille maailman miehistä juuri minulle on annettu se rumuus ja lyhyys? 

M35, 174cm. 

Onhan se ihan selvää että ihmisessä on jotain vialla jos ei vielä 30-vuotiaana ole ikinä seurustellut

Vierailija kirjoitti:

Eräällä työpaikalla oli töissä miehiä ja naisia. Nuorehkoja suurin osa, alle 40 selkeästi. Minulle naiset puhuivat vain pakollisen pahan. Sitten tuli työpaikalle pitkä ja lihaksikas nuorehko mies, olisi mennyt varmasti jääkiekkoilijasta. Naisten käytös muuttui aivan täysin. Tälle lirkuteltiin, pyydeltiin lounaalle jne. Itse olin tuon jälkeen  ehkä kuukauden ajan aivan itsemurhan partaalla. Työpäivän jälkeen yksin omassa yksiössäni mietin monta kertaa läheistä rautatietä, jossa pendolino kulkee 200km/h. 

Nyt on mennyt vähän paremmin, mutta kesät ovat edelleen vaikeaa ja tuskaista aikaa, kun näkee muiden  miesten kulkevan perusnättien naisten kera. 

Miksi kaikille maailman miehistä juuri minulle on annettu se rumuus ja lyhyys? 

M35, 174cm. 

Saman nähnyt, sellaiselle miehekkäälle könsikkäälle kikateltiin ja vanhemmatkin naiset äkkiä tunsivat olonsa niin nuoreksi eikä nuori mies olisi ollut mikään ongelma. Minulle kyllä heti alkuun tehtiin selväksi, että olen liian nuori kun huumorimielessä oltiin parittamassa. Ja hauskasti tää könsikäs oli vielä minuakin nuorempi. M36

174cm mies ei nyt kyllä ole mitenkään eriyisen lyhyt. - Ei toki mikään eriyisen pitkäkään mutta kyllä syy siihen ettei ole löytänyt ja "saanut" itselleen parisuhdetta on jossain muussa kuin pituudessa. 

- minulla on pari kaveria joka ovat kumpikin alle 175 cm miehiä, alle 40 vuotiaita. - Erikosen tai hieman tavallisuudesta poikkeavan heistä tekee se, että kumpainen kulkee pääsäänöisesti pyöräuolilla (ai omalla autollaan). Kumpikin heistä elää ja on ollut parisuhteessa jo pidemmän aikaa. - osin kuin minä 10 cm pidempi heitä hoikka, eten sanosin urheilullinen mies (hetero).     

Vierailija kirjoitti:

174cm mies ei nyt kyllä ole mitenkään eriyisen lyhyt. - Ei toki mikään eriyisen pitkäkään mutta kyllä syy siihen ettei ole löytänyt ja "saanut" itselleen parisuhdetta on jossain muussa kuin pituudessa. 

- minulla on pari kaveria joka ovat kumpikin alle 175 cm miehiä, alle 40 vuotiaita. - Erikosen tai hieman tavallisuudesta poikkeavan heistä tekee se, että kumpainen kulkee pääsäänöisesti pyöräuolilla (ai omalla autollaan). Kumpikin heistä elää ja on ollut parisuhteessa jo pidemmän aikaa. - osin kuin minä 10 cm pidempi heitä hoikka, eten sanosin urheilullinen mies (hetero).     

Onko heidän naisetkin jotekin valtavirrasta poikkeavia? Jotenkin äärettömän vaikea uskoa, että joku ei-inva nainen huolisi invan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

174cm mies ei nyt kyllä ole mitenkään eriyisen lyhyt. - Ei toki mikään eriyisen pitkäkään mutta kyllä syy siihen ettei ole löytänyt ja "saanut" itselleen parisuhdetta on jossain muussa kuin pituudessa. 

- minulla on pari kaveria joka ovat kumpikin alle 175 cm miehiä, alle 40 vuotiaita. - Erikosen tai hieman tavallisuudesta poikkeavan heistä tekee se, että kumpainen kulkee pääsäänöisesti pyöräuolilla (ai omalla autollaan). Kumpikin heistä elää ja on ollut parisuhteessa jo pidemmän aikaa. - osin kuin minä 10 cm pidempi heitä hoikka, eten sanosin urheilullinen mies (hetero).     

Onko heidän naisetkin jotekin valtavirrasta poikkeavia? Jotenkin äärettömän vaikea uskoa, että joku ei-inva nainen huolisi invan. 

Kaikki naiset eivät ole saanen sanoa, onneksi aivan yhtä ahdasmielisiä,... eli he ovat ns. ihan normaaleita. Ei miehillä  päässaän (ajatuksen juoksussa) ole mitään vikaa ole ja kumpikin liikkuu sen minkä pystyy (, niin koti kuin ulkomailla) muutoin mutta toki rullatuolin (ja rollaattorin) käyttö tuo arkeen oman mausteensa. 

31-vuotias nainen enkä ole koskaan seurustellut

Vierailija kirjoitti:

31-vuotias nainen enkä ole koskaan seurustellut

Ni-in, mitä sitten? - Se, että et ole seurustellut kertoo sinusta aika vähän, jos kohta yhtään mitään. - Itse olen sinua vanhempi, enkä myöskään ole koskaan seurustellut. Kyllä tämä "seurustelemattomuus" varmasti jotain minusa (tai meistä) kertoo, vaan miä onkin jo vaikeampi vastata. En minä ainakaan keksi, mikä yhdistäisi kaikkia meita yli kolmekymppisiä, jotka emme ole eläessämme seurustelleet ja olleet parisuhteessa.     

Onhan se outoa. Tilastojenkin mukaan. Helpoin tapa todentaa outous on kertoa seurustelemattomuudestaan potentiaaliselle kumppanille vaikka treffeillä ja katsoa miten hän reagoi. Reaktio on kerrasta toiseen aina sama.

Entä seksi? Suomalainen tutkija Osmo Kontula toteaa jossain tutkimuksessaan, että jos on 30-vuotiaana kokematon, on suuri todennäköisyys myös jäädä kokemattomaksi.

Itse pidän outona, jos kolmekymppisenä ei ole seksi-/seurustelukokemusta. Silloin on jäänyt paitsi niistä normaaleista kokemuksista, joita muilla on teini-iästä lähtien. Silloin on aika vaikea myös olla samalla tasolla sellaisen vastakkaista sukupuolta olevan kumppaniehdokkaan kanssa, jolla on todennäköisesti toistakymmentä vuotta seksuaalisesti aktiivista aikaa, kokemusta parisuhteista ja jopa avoliitosta.

Jotain kannattaisi tehdä ja pian ettei kohta olisi nelikymppinen ja ilman perhettä, parisuhdekokemusta tai edes seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Jotain kannattaisi tehdä ja pian ettei kohta olisi nelikymppinen ja ilman perhettä, parisuhdekokemusta tai edes seksiä.

Olen jo tässä tilanteessa. Mitä nyt pitäisi sitten tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain kannattaisi tehdä ja pian ettei kohta olisi nelikymppinen ja ilman perhettä, parisuhdekokemusta tai edes seksiä.

Olen jo tässä tilanteessa. Mitä nyt pitäisi sitten tehdä?

Valintoja, jotka tuottavat sinulle hyvää mieltä ja onnellisuutta (vahingoittamatta muita). Jos edelleen ajattelet, että parisuhde ja perhe on se, mitä haluat, kannattaa pyrkiä niitä kohti. Tekemällä asioita, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain kannattaisi tehdä ja pian ettei kohta olisi nelikymppinen ja ilman perhettä, parisuhdekokemusta tai edes seksiä.

Olen jo tässä tilanteessa. Mitä nyt pitäisi sitten tehdä?

Valintoja, jotka tuottavat sinulle hyvää mieltä ja onnellisuutta (vahingoittamatta muita). Jos edelleen ajattelet, että parisuhde ja perhe on se, mitä haluat, kannattaa pyrkiä niitä kohti. Tekemällä asioita, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi.

Asioita jotka ovat muilla osoittautuneet toimiviksi tarkoitat? Mulla kun ei ole mikään tapa vielä toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se outoa. Tilastojenkin mukaan. Helpoin tapa todentaa outous on kertoa seurustelemattomuudestaan potentiaaliselle kumppanille vaikka treffeillä ja katsoa miten hän reagoi. Reaktio on kerrasta toiseen aina sama.

En haluaisi sanoa tätä mutta tämän palstaan jonkin verran tutustuneena uskaltaudun täydentämään, että tässäkin on todennäköisesi huomattava ero siinä, oletko mies vai nainen. (Sallittakoon nyt tämä perinteinen kahtia jako)

Jos olet nainen ja vielä miellyttävän näköinen niin vastaus on varmastikin, että sinua ei haluta uskao tai sitten sinut leimataan mahd. hyvin uskovaiseksi. - Saatetaan jopa kysyä, että miksi edes haluat miehen tai yleisemmin kumppanin (, eikö Jeesus riitä). Tai mihin sitä ylipääään fiksu ja filmaatinen nainen edes kumppania tarvitsee, kun miehet on mitä on

Jos taas olet ulkoselta olemukselasi siisti ja ns. täsypäinen mies, niin luultavasti sinua pideään joko hyvin uskonnollisena ja (ääri)konservatiivina. Tai sitten vain homona, joka ei ole valmis tunnustamaan ja myönämään homouttaan edes itselleen. - Tai siten olet vain jossain perähikiällä, äiinsä kanssa tai yksin asuva moniongelmainen reppana, jolle suurimmat ongelmat ovat kyllä jotain ihan muuta kuin se, ettei ole omaa parisuhdekumppania rinnalla .  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain kannattaisi tehdä ja pian ettei kohta olisi nelikymppinen ja ilman perhettä, parisuhdekokemusta tai edes seksiä.

Olen jo tässä tilanteessa. Mitä nyt pitäisi sitten tehdä?

Valintoja, jotka tuottavat sinulle hyvää mieltä ja onnellisuutta (vahingoittamatta muita). Jos edelleen ajattelet, että parisuhde ja perhe on se, mitä haluat, kannattaa pyrkiä niitä kohti. Tekemällä asioita, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi.

Asioita jotka ovat muilla osoittautuneet toimiviksi tarkoitat? Mulla kun ei ole mikään tapa vielä toiminut.

Silloin kannattaa ehkä miettiä. Minä haluaisin miljonääriksi, mutta en keksi miten se enää näillä vuosikymmenillä onnistuisi, kun ei ole perintöä eikä sellaisia tuloja, joista voisi ja osaisi sijoittaa, enkä lottovoittoonkaan usko sen vertaa, että edes lottoaisin. Niinpä olen luopunut siitä haaveesta ja elän täysillä sellaista elämää, johon pystyn näistä omista vaatimattomista lähtökohdistani.

Voisiko olla, että sinunkin elämäsi olisi ihan yhtä täyttä ja onnellista myös ilman parisuhdetta ja perhettä?

Ei minusta sitä tarvitse pitää outona, vaikka olisi harvinaista. Kai jokaisella siihen pätevät syynsä on. Ei kannata toisten meiliski naimisoitua, siinä lyö vaan ittiään turpaan.  Itse en ole koskaan edes harkinnut seurustelun aloittamista, ja 37 täytin hiljan. Homo en ole ja naisten seura ja ksoketus toki miellyttävät silloin kun semmosiiin jotenkin ajaudun. Saatan kuitenni olla ihan syntyjäni aviokelvoton tai jonkillainen ressaantunut ja joustamaton  hökäle, kompromissikyvytön, tunteilu- keskustelukyvytön enkä jaksais tai  varmaan osaiskaan elää  toisen huomioon ottaen.

Ei vaan taida sopia mun persoonalle ja psyykkeelle seurustelu, irtosuhteet eikä avioliitto. En ole vakuuttunut siitä, että olisin ns.  kotonani semmoisissa tilanteissa. Tuntuu niin vieraalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain kannattaisi tehdä ja pian ettei kohta olisi nelikymppinen ja ilman perhettä, parisuhdekokemusta tai edes seksiä.

Olen jo tässä tilanteessa. Mitä nyt pitäisi sitten tehdä?

Valintoja, jotka tuottavat sinulle hyvää mieltä ja onnellisuutta (vahingoittamatta muita). Jos edelleen ajattelet, että parisuhde ja perhe on se, mitä haluat, kannattaa pyrkiä niitä kohti. Tekemällä asioita, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi.

Asioita jotka ovat muilla osoittautuneet toimiviksi tarkoitat? Mulla kun ei ole mikään tapa vielä toiminut.

Silloin kannattaa ehkä miettiä. Minä haluaisin miljonääriksi, mutta en keksi miten se enää näillä vuosikymmenillä onnistuisi, kun ei ole perintöä eikä sellaisia tuloja, joista voisi ja osaisi sijoittaa, enkä lottovoittoonkaan usko sen vertaa, että edes lottoaisin. Niinpä olen luopunut siitä haaveesta ja elän täysillä sellaista elämää, johon pystyn näistä omista vaatimattomista lähtökohdistani.

Voisiko olla, että sinunkin elämäsi olisi ihan yhtä täyttä ja onnellista myös ilman parisuhdetta ja perhettä?

Voi se tietenkin niinkin olla. Voi olla myös, että parisuhde ja perhe saisivat elämäni uuteen kukoistukseen. Eihän näitä voi tietää. Haluaisin kuitenkin sen itse kokea ja päättää. Jos sitten selviää, että parisuhde ei ole mua varten tai mä en ole parisuhdemateriaalia niin sitten mietitään asiaa uudestaan. Ehkä jos kykenisi unohtamaan kaiken tuon ja keskittymään vain muihin juttuihin, mutta toisen ihmisen läheisyys ja sen kaipuu vain taitaa olla niin sisäänrakennettu ominaisuus meillä ihmisillä, että täysin sitä on hankalaa itsestään poistaa.

Eipä taida nykyihmistä käytännössä huolettaa ja valvottaa se, kuinka moni ei ole vaikka neljäänkymppiin mennessä seukkaillutkaan. Minusta tuntuu että kaikki ovat omien huoliensa ympärillä aika lailla. Mulle ainakin ihan sama, en jaksa hajota tuollasista asioista :)