Kuinka outoa on jos yli kolmekymppinen, eikä ole koskaan seurustellut?

En tiedä olenko outo, mutta en ole minäkään koskaan seurustellut.

Jostain syystä ei koskaan kiinnostus herännyt asian tiimoilta.

Ei minua ainakaan asia vaivaa mitenkään.

N37

Vierailija kirjoitti:

Jos kysyt tätä vauva palstalla, joka on täynnä kaltaisiasi, ei ole outoa. Kysy missä tahansa muualla, niin tiedät vastauksen.

Niin, vauvapalstalla ja tosielämässä tuppaa olemaan omat sääntönsä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se kertoo sosiaalisten taitojen huomattavasta puutteesta ja/tai jostain menneisyyden traumoista ja niistä johtuvista ongelmista kuten sitoutumiskyvyttömyydestä, sairaalloisesta ujoudesta tms.

Tai sitten ihan vain siitä että tarpeeksi hyvää ei ole sattunut kohdalle, eikä ole halunnut tyytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 39 vuotias nainen, enkä ole koskaan seurustellut. Halua toki olisi, mutta kukaan ei vain koskaan kiinnostu minusta.

Taas näitä samoja ulinoita. Jos halua olisi, niin varmasti myös kumppani rinnalle löytyisi. Kenties riman korkeuden tarkastelu olisi ajankohtaista?

Totesin vain asian seikan, enkä ulissut. Ja omilla rimoilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa (haluan ihan tavallisen, empaattisen ja romanttisen miehen), jos minä itse olen se joka ei viehätä ketään. Tälläinen pieni realitycheck, kukaan ei kiinnostu toisesta ihmisestä sillä että tämä "laskee rimaansa" - kyllä siinä ihmisessä itsessään pitää olla sitä jotakin. :)

Pohdin tätä asiaa perunoita pestessäni ja tulin myöntämään virheeni. Onhan minusta kiinnostuttu. Pelimies joka olisi halunnut leikkiä minulla ja pitää pelinappulana ja toinen oli naimisissa oleva mies. Kumpi minun pitäisi valita? Ja anteeksi, että en muistanut näitä, en valehdellut tarkoituksella. Noista saisi oikein terveen parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se kertoo sosiaalisten taitojen huomattavasta puutteesta ja/tai jostain menneisyyden traumoista ja niistä johtuvista ongelmista kuten sitoutumiskyvyttömyydestä, sairaalloisesta ujoudesta tms.

Tai sitten ihan vain siitä että tarpeeksi hyvää ei ole sattunut kohdalle, eikä ole halunnut tyytyä.

Niin, eli on ronkeli ja ei mikään hyvä sekään seurustelleen tavan tallaajan silmissä.

Puhutaanko tässä nyt pelkästään seurustelemattomuudesta vai myös seksistä?

Miksi haluat luokitella tuollaisen asian oudoksi? Mitä outous sinulle edes merkitsee? Kovin kuulostaa negatiiviselta. 

Tjaa,a. itse en pidä outona, koska itse olen päälle 35 vuotias meis, enkä ole eläessäni seurustellut. Varmasti on ollut iselläni hetkiä, jolloin olen kokenut asian, sanosinko kiusallisena. Kuitenkin enemmän kuin oma seurustelemattomuuteni minua on kiusannut joidenkin läheisteni utelut ja kysymykset siiä, mikis en ole parisuhteessa. Tai kuinka olisi kiva, jos minäkin saisin jonkun kanssa jälkikasvua....

En minä tiedä onko oma tilanteeni kovin epänormaali. En minä kenenkään parisuhde saati seksikokemuksia pysty kenestäkään päälä päin näkemään tai muutoin aistimaan. - Enkä ny lähde yleisämään omaa lähipiiriäni yleisesksi totuudeksi asiasta. - Tässä joukossa olen toki poikkues.  

Voin kyllä huonoja arvauksia yleisesti esittää. Mutta en liity siihen joukkoon, joka antava ymmärtää, että jos on vaikkapa määrätyn näköinen: miehenä erityisen komea (/varakas) tai naisena huomattavan kaunis (/ seksikäs), niin omaisi takuulla  pidemmän parisuhdehistorian kuin ulkoiesti vähemmän viehätävät (ja taloudellisesti heikommassa olevat).

 Usein seurustelemattomuuteen yhtä lailla kuin siihen, että on poikuus (tai neitsyys) tallella  tunnutaan liitettävän joukko kliseitä. Kai noissa kliseissä on jotain perääkin vaikka eivät ne itseäni kuvaa Ja/ tai en koe niitä omakseni.

Tosin sanoen en ole eriyisen uskovainen, en odota, että mahd. kumppanillani olis samantapainen parisuhdehistoria kuin minulla, en ole erityisen ujo,  en asu syrjemmällä.... Niin ja en ole myöskään homo, jota on myös aprikoi ja rohkeimma ovat heittäneet tuon "vaihoehdon" vasen kasvojani, kuin märän rätin. - Samalla anaen ymmärää, etä ikäänkuin homo eivät olisi oikeutettuja "tavalliseen" parisuhteeseen...

Se että en ole elänyt tai ollut parisuhteessä kertoo varasi minusa jotain. Mutta tuntuisi tympeältä, jos joku haluaisi määrittää ja arvottaa minut lähinnä sen kautta.                   

Ei oo outoa. Outoa on se, jos joku tuomitaan ja lokeroidaan tietynlaiseksi ihmiseksi yhden ominaisuuden tai elämän historiallisen seikan takia. Tiedän monia ihmisiä, jotka ei oo koskaan virallisesti seurustellut, mutta ovat täysijärkisiä ja täysin parisuhteeseen kykeneviä

Tiedän myös monia sellaisia, jotka on sarjaseurustelijoita eli koko ajan on joku uusi kierroksessa ja heti esitellään kummin kaimoille kaikissa kissanristijöisissä. Kumppanit ei kuitenkaan koskaan pysy kovin kauaa mukana.

Mun mielestä on normaalia ja täysin hyväksyttävää, ettei ota ekaa joka kiinnostuu. Jokasella on oikeus siihen, että valitsee kumppanikseen sellasen, josta oikeesti välittää ja joka oikeesti välittää susta. Tietty aina on niitä rutisijoita, jotka valittaa tosta ikisinkkuudesta ja liian korkeista vaatimuksista jne. Mutta sellaset kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa eli sivuuttaa kokonaan. Usein tai oikeestaan aina niitä sanoo ihmiset, jotka luulee, että parisuhde on ihmisyyden suurin tavoite ja parisuhteeton ihminen on epäonnistunut ja ihmisenä vajaa koska ei oo sitä kumppania joka ois toinn puolikas.

Ite 28v ikisinkku. On niitä ollu jotka on musta kiinnostunut. Ne on ollu joko sellasia sitoutumishaluttomia naisten kaatajia, tai läheisriippuvaisia tai sellasia, joihin en ole ihastunut. Olen myös kiinnostunut joskus harvoin jostakin oikeesti mukavasta miehestä, mutta sillon homma ei oo syystä tai toisesta edenny mihinkään. En vaadi liikoja vaan ihan normaaleja asioita. En vaan pysty pakottamaan itseäni ihastumaan johonkin mieheen vain sen takia, että se käyttäytyy hyvin ja on mukiinmenevän tai hyvän näkönen. Tunteita ei voi pakottaa. Olen siis hyväksynyt sen, että vaikka maailma ajattelis musta mitä, ni toimin oikein itseäni ja muita kihtaan, kun en mee naimisiin sen ekan kanssa joka on mukava, mutta johon en rakastu. En halua tulla huijatuksi. En voi huijata muita.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tuo on mahdollista. Eka seurustelusuhde alkoi 11-vuotiaana ja kesti puolitoista vuotta. Sen jälkeen tietysti ollut useita suhteita. Pitkiäkin.

Sä ihan oikeasti puhut tuollaisesta esiteini-iän jutusta "seurusteluna"? Ok...

Minä en ole koskaan seurustellut. Syyt: olen aika lyhyt, en ole komea ja omaan sellaiset mielenkiinnon kohteet, jotka eivät muita taasen kiinnosta tai hyvin harvoja. Ikää on kohta 35 vuotta, ja "pituutta" vain 174cm. Ei mitään mahdollisuutta. Muutamia kriteerejä on itsellänikin. Olen kohta valmistuva insinööri, uralla tehnyt kaikkea mahdollista teknistä alaa ja mennyt eteenpäin. En vain millään pysty hyväksymään isoa ja lihavaa, köyhää naista. En halua elättää sellaista, joka on eri yhteiskuntaluokkaa. En edes tiedä, mistä sellaisen kanssa puhuisi, joka on aivan eri ulottuvuudessa elävä. Mitään kulissiavioliittoakaan en todellakaan halua enkä kaipaa. Maksullisilla olen käynyt pari kertaa, että saisi seksiä tässä elämässä edes jotenkin. Oli muuten aika kiimaista menoa tällä maksullisella, oli toki nätti ja haluttava mimmikin. 

Mutta kuten sanottu, kilpailu on kovaa erityisesti normaalin perusnäteistä naisista. Veristä ja kovaa kilpailua. 

t: edellinen

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tuo on mahdollista. Eka seurustelusuhde alkoi 11-vuotiaana ja kesti puolitoista vuotta. Sen jälkeen tietysti ollut useita suhteita. Pitkiäkin.

Et pysty ymmärtämään että ihmiset ovat erilaisia? Kaikki eivät kiinnostu helposti eikä ehkä heistäkään kiinnostuta. Seurustelu ei myöskään ole kaikille itseisarvo ja välttämättömyys.

Todella yllättävää, että täällä muut seurustelemattomat ei pidä sitä outona :D

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan seurustellut. Syyt: olen aika lyhyt, en ole komea ja omaan sellaiset mielenkiinnon kohteet, jotka eivät muita taasen kiinnosta tai hyvin harvoja. Ikää on kohta 35 vuotta, ja "pituutta" vain 174cm. Ei mitään mahdollisuutta. Muutamia kriteerejä on itsellänikin. Olen kohta valmistuva insinööri, uralla tehnyt kaikkea mahdollista teknistä alaa ja mennyt eteenpäin. En vain millään pysty hyväksymään isoa ja lihavaa, köyhää naista. En halua elättää sellaista, joka on eri yhteiskuntaluokkaa. En edes tiedä, mistä sellaisen kanssa puhuisi, joka on aivan eri ulottuvuudessa elävä. Mitään kulissiavioliittoakaan en todellakaan halua enkä kaipaa. Maksullisilla olen käynyt pari kertaa, että saisi seksiä tässä elämässä edes jotenkin. Oli muuten aika kiimaista menoa tällä maksullisella, oli toki nätti ja haluttava mimmikin. 

Voin ihan tämän tilityksen perusteella kertoa, ettei johdu pituudesta, ulkonäöstä tai erikoisista kiinnostuksen kohteista sinkkuutesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan seurustellut. Syyt: olen aika lyhyt, en ole komea ja omaan sellaiset mielenkiinnon kohteet, jotka eivät muita taasen kiinnosta tai hyvin harvoja. Ikää on kohta 35 vuotta, ja "pituutta" vain 174cm. Ei mitään mahdollisuutta. Muutamia kriteerejä on itsellänikin. Olen kohta valmistuva insinööri, uralla tehnyt kaikkea mahdollista teknistä alaa ja mennyt eteenpäin. En vain millään pysty hyväksymään isoa ja lihavaa, köyhää naista. En halua elättää sellaista, joka on eri yhteiskuntaluokkaa. En edes tiedä, mistä sellaisen kanssa puhuisi, joka on aivan eri ulottuvuudessa elävä. Mitään kulissiavioliittoakaan en todellakaan halua enkä kaipaa. Maksullisilla olen käynyt pari kertaa, että saisi seksiä tässä elämässä edes jotenkin. Oli muuten aika kiimaista menoa tällä maksullisella, oli toki nätti ja haluttava mimmikin. 

Voin ihan tämän tilityksen perusteella kertoa, ettei johdu pituudesta, ulkonäöstä tai erikoisista kiinnostuksen kohteista sinkkuutesi.

Vai pitäisikö hyväksyä lihava nainen, jonka kanssa ei seiso?

Voi olla myös että on ollut kaikenlaista muuta säätöä, ilman oikeaa parisuhdetta..

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tuo on mahdollista. Eka seurustelusuhde alkoi 11-vuotiaana ja kesti puolitoista vuotta. Sen jälkeen tietysti ollut useita suhteita. Pitkiäkin.

Saanko puhtaasta mielenkiinnosta kysyä ja udella, että mitä sinulle merkistee sana seursutelu, verrattuna siihen, että olisit, tai joku olisi hyvin läheinen ystävä. - Mietin vain, koska itse en ole eläessäni mielestäni koskaan seurustellu/ elänyt parisuhteessa mutta niin erinomaisen läheisiä ystäviä kuin kavreita minulla on ollut niin miehä kuin naisia, niin kauan kuin saatan muistaa,

- No joo. Ehkä joskus plus/ miinus yhdeksän  vuoden iässsä saattoi olla pieni ohikiitänyt hetki, jolloin minun piti uhmakkaasti sanoa, että tytöt on ihan pöljiä, eivätkä heidän jutut kiinosta pätkääkään..., kunnes taas viimeistään muutaman päivän päästä minua ei mienkään häirinnyt se, että saatoin leikkiä kenen tahansa lähesen kaverini/ kavereitteni/ lähiseudulla asuneiden  kansssa sukupuoleen katsomatta, vaikka välillä oliksin ollut mukavaa kun oli olevinaan vain "poikien juttuja" johon ei ainakaan otettu mukaan iso tai pikkusiskoja.. 

"29"

Onhan noita. Lähipiirissäni on yksi. Upea nainen, älykäs, kaunis jne. Mutta miinuksena tiettyyn uskonnolliseen liikkeeseen kuuluminen ja niistä piireistä ei löydy sopivaa. Joku saisi tasokkaan naisen, mutta vakaumus estää.

Mitä se outo nyt sitten tarkoittaa. Jos epätavallista, niin joo, ehkä se on outoa ihan noin prosentuaalisessa mielessä. Jos jotain sairasta tai vaarallista, niin ei, ei se ole outoa. Olen jonkunasteinen ikisinkku vaikken ihan seurustelematon, ja tunnen sattumoisin aika monta tällaista. Ei heissä ole mitään erityisesti yhteistä, kaikkea löytyy supernörtistä traumatisoituneeseen ja sellaisiin joita asia nyt ei vaan erityisesti kiinnosta tai eivät ole panostaneet siihen kovin paljon (ehkä aseksuaaleja ehkä ei, en tiedä). Luultavasti suurin osa ihan onnellisia ja vaikkeivät olisikaan niin ei ole mitään syytä olettaa heidän pelkän parisuhteen avulla onnellisiksi tulevan.

Sen sijaan ne muutama tapaamani ja tietämieni faktojen perusteella aidosti paha tai vakava-asteisesti persoonallisuushäiriöinen ja muille vahingollinen ihminen ovat olleet päällisin puolin keskivertoihmisiä, ja jopa poikkeuksellisen innokkaita seurustelijoita. Sekä miehiä että naisia.