Mistä ajatuksistasi huomaat, ettet ole enää niin nuori? -peukutusketju
Paheksutko nuorten pukeutumista? Voittaako aikaisin nukkumaan meneminen ja pitkät yöunet aamuun asti biletyksen koska tahansa? Muisteletko kaiholla nuoruusvuosiasi? Listataan ajatuksia, joista huomaa ettei enää ole niin nuori. Yksi asia per viesti. Peukku ylös = tutulta kuulostaa, teen tätä samaa, peukku alas = en tee näin. Ap aloittaa:
Luen lapsuuden kotipaikkakunnan paikallislehdestä kirkollisia ilmoituksia. Bongailen tuttujen kastettuja lapsia, naimisiin menneitä koulukavereita ja erityisesti sitä, onko hautaan siunatuissa tuttuja. Tunnen itseni niin mummoksi. :D
Ap
Kommentit (96)
Mietin lapsuuttani ja ajattelen esim. 90-luvun alkua. Mielessäni mietin, että siitähän on n. 15 vuotta aikaa...Hups.
Ennen oli asiat paremmin ja rauhallista.
Valvominen on tuskaa. Yhteen jaksaa pisimmillään valvoa. Eikä aamulla nukuta myöhään, vaikka yöllä olisi nukkumaan meneminen venynyt.
En ymmärrä ollenkaan nuorten muodin päälle enkä edes tiedä, missä nuoret shoppailevat nykyään.
Ympärillä ikäiseni hankkivat omistusasuntoja ja lapsia. Muutos on käynyt ihan muutamassa vuodessa. Pari vuotta sitten kaikki kaverit asuivat vuokralla eikä lapsia voinut kuvitellakaan.
En jaksa kuunnella koko päivää esim. YleX:ää. Radiojuontajien jutut ovat mielestäni tylsiä. Fuksit eivät enää lämpene iskuyrityksilleni. En enää haaveile saavuttavani mitään.
Tajusin että en olekaan kuolematon. Nuorempana mikään terveyteen liittyvä ei huolettanut pahemmin.
Olen vähemmän mustavalkoinen kuin ennen ja ymmärrän paremmin eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Nuorempana olin hyvin mustavalkoinen ja näin asiat hyvinä tai pahoina. Nykyisin ymmärrän, ettei elämä aina ole noin yksinkertaista. Taidan olla tulossa vanhaksi. :D
Ärsyttää kaikki nykykakaroiden "meemit" joita toistellaan papukaijan tavoin. Jotenkin saman vitsin toistelusta on tullut trendi.
Vaatteissa ei tarvi olla tiettyjä merkkejä vaan Lidlin merkittömät, perusvaatteet kelpaa hyvin.
Olen 30 ja tajuan, että alan ikäni puolesta olla lähempänä 15-vuotiaan äitiä kuin siskoa. Pitkään ajattelin olevani sellainen "isosiskoikäinen", nykyisin tunnen itseni jo vanhemmaksi.
T. työskentelen teinien kanssa
Kavereiden kanssa kokoontuessa muistellaan vuosien takaisia reissuja, bileitä ym. Uusia merkittäviä muistoja ei synny, kun nostalgisoidaan vain sitä mitä joskus oli.
Tajuan, että nuoret eivät välttämättä tiedä, jos kerron omien teinivuosieni suosikkibiisien/tv-sarjojen/bändien nimet. Nuoret eivät ole kuulleetkaan niistä, eivätkä ole eläneet sitä aikaa, jolloin kyseiset jutut olivat suosittuja.
En julkaise sosiaalisessa mediassa kymmeniä kuvia pelkästään omasta naamastani taikka esimerkiksi siitä siitä mitä syön tänään.
Alan hahmottaa olevani eri sukupolvea kuin nykyteinit. Koulussa oli aikoinaan erilaista, esim. äidinkieli oli paremmin hallussa tuolloin kuin nykyään. Tunnen itseni kukkahattutädiksi, kun kaipaan hyvin kirjoitettuja artikkeleita ja kielioppivirheet ärsyttävät.
Bilettäminen tuntuu todella raskaalta ajatukselta.
Aikaisemmin kaukaisilta/vierailta tuntuneet asiat ovatkin siirtyneet "ei hullumpaa" osastoon. Ai rauhallinen kesämökkiloma luonnon helmassa kaupunkielämän sijaan? Perheenlisäystä meidän perheeseen tai sittenkin asuntolaina? Rento koti-ilta baareilun sijaan? Mikäs siinä!
En tajua nykyistä bilemuotia, jota esiteltiin iltapäivälehdessäkin vasta. Baariin mennään läpinäkyvissä paidoissa alusvaatteet näkyen. Ei minun nuoruudessani...