Mistä ajatuksistasi huomaat, ettet ole enää niin nuori? -peukutusketju

- ei kiinnosta enää leikkiä legoilla.

- mopolla ajo ilman pakoputkea ei tunnu enää mitenkään voimauttavalta.

- finni otsassa ei pilaa päivääni, enkä luule, että valtamedia olisi siitä kiinnostunut.

- en laita artistien kuvia seinille ja ajattele heidän olevan idoleitani.

- minua ei kiinnosta pistää rahojani nykymuotiin, esim jo valmiiksi rikkinäisiin farkkuihin.

- minua ei pahemmin heiluta toisten mielipiteet, mutta kunnioitan niitä ja kuuntelen jotta oppisin.

- en usko maailman mustavalkoisuuteen enkä ajattele, että vanhempani olisivat olleet kaikesta väärässä.

- elän ja annan muiden elää, arvostan erilaisuutta, luontoa ja rauhaa.

- en enää usko amerikkalaiseen malliin enkä Hollywood aivopesuun.

Vierailija kirjoitti:

No, esim.kun on taistellut sen puolesta, että homoseksuaalit saavat mennä rekisteröityyn parisuhteeseen ja sen puolesta, että transsukupuoliset saavat laillisesti hoitoja, kasvoi uusi sukupolvi näiden lakien vallitessa,joille ihmisoikeudet ovat itsestäänselvyys, ja jotka nyt julistavat niiden olevan syrjivää paskaa ja kuinka lakeja pitää uudistaa. Ymmärrän, että homma toimii näin, mutta joo, tunteehan sitä itsensä vanhaksi kyllä.

Huomaan saman. Olin (ja olen yhä) aidosti homoliittojen sallimisen puolesta ja riemuitsin silloin, kun laki samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeudesta meni läpi. Mutta nyt olen jotenkin kurkkuani myöten täynnä tätä nykyistä öyhötystä muunsukupuolisista ja menstruoivista miehistä (mikä ällöttävä termi!). Olen huomannut ajattelevani tästä aiheesta samoin kuin homoliittojen vastustajat silloin kun se asia oli tapetilla: täytyykö noiden jatkuvasti pitää melua itsestään. Mietin joskus, kuinka suvaitsematon olenkaan sitten mummoiässä.

Mutta kai se on niin, että jokainen sukupolvi jaksaa vuorollaan käydä vain yhden ihmisoikeustaistelun. 

Perjantaisin en jaksa lähteä bilettämään työpäivän jälkeen vaan menen mieluummin lauantaina. Huomasin olevani työpaikan vanhimpia, äskenhän olin nuorin... kiinnostus marjastamiseen ja puutarhanhoitoon.

Kun se joku sama muoti palaa jo TOISEN kerran.

MOT kirjoitti:

- ei kiinnosta enää leikkiä legoilla.

- mopolla ajo ilman pakoputkea ei tunnu enää mitenkään voimauttavalta.

- finni otsassa ei pilaa päivääni, enkä luule, että valtamedia olisi siitä kiinnostunut.

- en laita artistien kuvia seinille ja ajattele heidän olevan idoleitani.

- minua ei kiinnosta pistää rahojani nykymuotiin, esim jo valmiiksi rikkinäisiin farkkuihin.

- minua ei pahemmin heiluta toisten mielipiteet, mutta kunnioitan niitä ja kuuntelen jotta oppisin.

- en usko maailman mustavalkoisuuteen enkä ajattele, että vanhempani olisivat olleet kaikesta väärässä.

- elän ja annan muiden elää, arvostan erilaisuutta, luontoa ja rauhaa.

- en enää usko amerikkalaiseen malliin enkä Hollywood aivopesuun.

Jos on kyllästynyt Legoihin on kyllästynyt elämään!!

Sosiaalisen median villitykset! Vuoden sisään olen joutunut googlaamaan mm. mikä on tiktok ja jodel, enkä vain ymmärrä niiden viehätystä. Tämä lienee varma merkki siitä, etten ole enää niin nuori.

Nykyiset lasten nimet tuntuu ihan erikoisilta. Kaikki Laurat, Hannat ja Villet ovat kadonneet, tilalle on tullut Väinöt, Einot ja Islat.

Nuoremmat serkkuni ovat ihan lapsia, leikkivät ja pukeutuvat prinsessamekkoihin. Noh, näillä on jo ylppärit takana, välivuodet ja yliopisto-opinnot 😁

En tiedä enää nykylaulajia, esim. Spotify Top 50 on ihan ihmeellinen kattaus muusikoita joista en ole kuullutkaan.

Olen kiinnostunut tylsistä aikuisten jutuista kuten verotuksesta ja politiikasta.

Vierailija kirjoitti:

Kun se joku sama muoti palaa jo TOISEN kerran.

Musta samettichoker: mummulla 1970-luvulla, äidillä 1990-luvulla, tyttärellä 2010-luvulla.

Voin ihan hyvin käydä esim. lähikaupassa kotivaatteissa, ilman meikkiä ja tukka sekaisin, eikä haittaa yhtään. Joku tuttu varmaan katsoo että ”onpas tuokin päästänyt itsensä menemään”, ja toinen tekee tänne aloituksen että ”miksi suomalainen nainen näyttää niin ankealta”, mutta ei edes hävetä :D

Kannan huolta muidenkin lapsista ja saatan komentaa teinejä alas katolta tms. En pysy vaatemuodin perässä edes suunnilleen. Luen kuolinilmoituksia ja muistokirjoituksia ja mietin ikääntyviä vanhempiani. Kun illanvietto kavereiden kanssa peruuntuu, en mieti että ensi viikolla sitten, vaan että katsotaan taas puolen vuoden päästä. Mietin että minun pitäisi tehdä sijoituksillani jotain. Ja niin edelleen. 30 oli rajapyykki jonka jälkeen oma ja lähipiirin elämä alkoi muuttua selvästi entisestä. Tuli naimisiinmenoja, koiria, asuntoja, lapsia, avioeroja, uria, sanalla sanoen ruuhkavuodet. Ja niin sen kuului mennä, elämä menee eteenpäin. Nyt on tämä vaihe. :)

1990-luvun lopussa teinit käyttivät läpikuultavia paitoja, joista rintsikat kuulsivat läpi. Itsellänikin oli sellaiset joskus 17-18-vuotiaana. Muutama vuosi myöhemmin tuli teineille muotiin matalalantioiset housut joista stringit vilkkui...Muistan paheksuneeni niitä parikymppisenä.

Nykyään ei voisi vähempää kiinnostaa teinien pukeutuminen.

Onpas ihana höyrypesuri, vuoden paras ostos.

Huomasin miettiväni, että välillä olisi kiva juoda kotona hieman paremmat kahvit oikein kunnon kahviastiastosta, ja sitten jo katselinkin sillä silmällä Arabian ruusukuvioista serviisiä...

En ymmärrä sosiaalista mediaa. Olen facebookissa lähinnä eri harrasteryhmien vuoksi ja vaihtelemassa viestejä mesessä muutaman +30v kaverin kanssa. Olen instagramissa, mutta en ikinä julkaise sinne. En jaksa katsoa "stooreja". Rehellisesti sanoen naureskelen siellä lähinnä 90 days fiance meemeille :D Välillä poistan koko sovelluksen kun tarvin tilaa jollekin toiselle ja sitten muistan parin viikon päästä. Tik tokit ja snäpit ja muut on hepreaa. Enkä ole edes mielestäni vanha vielä. Vasta 30v!