Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini on katkera ja ilkeä. Huomauttelee piilokettuilemalla kaikille asioista. Esimerkiksi minun uravalintaani psykologina hän kommentoi "tyhjäpäisen ja ongelmaisen ihmisen valintana (mutta!! Ei tietenkään siis koske minua..:D)
Lisäksi kommentoi samaan tyyliin ulkonäköäni ja persoonaani.
On myös sanonut pojalleen suoraan että " voi että kun olisin tehnyt abortin sillloin 22-vuotiaana kun sain sinut". Suosii varmaan tästä syystä toista poikaansa. Nuorempaa veljeä. Ainoa asia josta kehuu miestäni on tämän ulkonäkö. Siitäkin löytää kuitenkin vikoja.
Anoppi juoruaa minkä kerkeää kun aihetta saa. Oli mm kertonut koko suvulleen jossain juhlissa minun masennuksestani ja siitäkin "vitsaillen".
En halua häntä lähelle tulevia lapsiamme.Mullehan puhkesi synnytyksen jälkeen masennus, ihan anoppi pystyi toteamaan emännän koulutuksella. Muut eivät sitä tajunneet, mutta onneksi hän huomasi. Että voit varautua kaikkeen, jos lapsia teette. Minun anoppihan sekosi vasta viikko ennen synnytystä.
Sama. Mun masennuksella perusteli tuppautumistaan kun "mä en pärjää". Suunnitteli ihan tosissaan muuttavansa meidän vierashuoneeseen, että on tarvittaessa heti paikalla.
Ainoa iso ongelma vauva-aikana meillä oli anopin jatkuva tuppautuminen meidän elämään. Vauva oli ns helppo ja tyytyväinen tapaus joka nukkui pääsääntöisesti hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ja hänen sisaruksensa puolisoineen olivat järjestämässä anopin synttäreitä (täytti pyöreitä). Anoppi asuu sen verran kaukana, ettei nähdä kovin usein.
Juhlien piti olla tiettynä ajankohtana, mutta sitten ne mentiin minusta riippumattomasta syystä muuttamaan toiselle päivälle lyhyellä varoitusajalla. En saanut työvuoroani enää vaihdettua kun kuulin tästä muutoksesta alle viikkoa ennen juhlia. Olin ainoa anopin lähimmistä perheenjäsenistä sekä ainoa miniä/vävy joka ei ollut paikalla. Sain osakseni ikäviä kommentteja niin anopilta kuin mieheltänikin. Käytökseni kuulemma osoittaa, ettei minua kiinnosta anopin juhlapäivä ja hänen tapaamisensa silloin.
Mutta minkäs minä sille voin, jos päättävät vaihtaa juhlien ajankohtaa viime tipassa ja sitten vielä järkätä ne arki-iltana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini on katkera ja ilkeä. Huomauttelee piilokettuilemalla kaikille asioista. Esimerkiksi minun uravalintaani psykologina hän kommentoi "tyhjäpäisen ja ongelmaisen ihmisen valintana (mutta!! Ei tietenkään siis koske minua..:D)
Lisäksi kommentoi samaan tyyliin ulkonäköäni ja persoonaani.
On myös sanonut pojalleen suoraan että " voi että kun olisin tehnyt abortin sillloin 22-vuotiaana kun sain sinut". Suosii varmaan tästä syystä toista poikaansa. Nuorempaa veljeä. Ainoa asia josta kehuu miestäni on tämän ulkonäkö. Siitäkin löytää kuitenkin vikoja.
Anoppi juoruaa minkä kerkeää kun aihetta saa. Oli mm kertonut koko suvulleen jossain juhlissa minun masennuksestani ja siitäkin "vitsaillen".
En halua häntä lähelle tulevia lapsiamme.Mullehan puhkesi synnytyksen jälkeen masennus, ihan anoppi pystyi toteamaan emännän koulutuksella. Muut eivät sitä tajunneet, mutta onneksi hän huomasi. Että voit varautua kaikkeen, jos lapsia teette. Minun anoppihan sekosi vasta viikko ennen synnytystä.
Sama. Mun masennuksella perusteli tuppautumistaan kun "mä en pärjää". Suunnitteli ihan tosissaan muuttavansa meidän vierashuoneeseen, että on tarvittaessa heti paikalla.
Ainoa iso ongelma vauva-aikana meillä oli anopin jatkuva tuppautuminen meidän elämään. Vauva oli ns helppo ja tyytyväinen tapaus joka nukkui pääsääntöisesti hyvin.
Olen pahoillani, että olet "saanut" elää samanlaista helvettiä kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini mielestä en osaa mitään. Lisäbonuksena asuu melkein naapurissa. Kun muutin mieheni luo, ostin uuden pesutornin uuteen kotiini. Tämän nähdessään anoppi kiiruhti ilmoittamaan, että hänelle voi tuoda sitten pyykit, hän pesee ne ihan mielellään. Kävi meillä varmaan kolme viikkoa kitisemässä niistä pyykeistä ihan joka ikinen päivä.
Tästä on vuosia, eikä anoppi ole toistaiseksi pessyt yhtäkään koneellista mun perheen pyykkejä. Eikä pese jatkossakaan. Luulen tässä olleen taka-ajatuksena, että anoppi saisi hyvällä omallatunnolla kitistä tuttaville kuinka laiska miniä on, kun pesettää pyykitkin hänellä. Kaikesta muusta hän onkin jo kertoillut, kun ei se "Villen emäntä" osaa mitään.
Kuulostaa että sulla on ongelmia😂
Anoppisi vaikuttaa avuliaalta.
Meidän avulias anoppi pesi joskus pyykkiämme, ja huomasin hänen tutkivan alushousujen haaroja silmä tarkkana, ehkä haistelikin.
Muutenkin tonki ja tutki kaikki paikat.
Nyt tekee hoivakodissa samaa ja hoitjat ovat ihmeissään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin anoppi ilmoitti jo kun kerroimme raskaudesta että hän tulee sitten synnytykseen. Nimenomaan ilmoitti, ei kysynyt voiko tulla. Pyöriteltiin molemmat silmiämme.
Esikko tuli onneksi nopeasti jo ambulanssi-kyydissä niin ei tarvinnut torpata anoppia sairaalassa mutta hän pääsi kyllä loukkaantumaan kun olin lapsen syntymän jälkeen soittanut ensin omalle äidilleni enkä hänelle. Mieheni oli kyllä soittanut hänelle mutta hän suuttui kun minun olisi myös pitänyt soittaa hänelle ensimmäisenä uudestaan ja sitten vasta omalle äidilleni. Vasta synnyttäneenä kuuntelin kuinka hän huusi miehelleni kuinka yritän omia vauvaa (kaiutin ei ollut päällä). Ja tämä oli pari-kolme tuntia synnytyksestä.
Nykyään ihmettelee miksi hänen välinsä kaikkiin kolmeen lapseensa ovat kylmät. Nähdään kerran pari vuodessa. Näissä tilaisuuksissa anoppi kattaa parhaat hopeat pöytään, tarjoaa kaupan eineksiä ja keitettyjä pottuja ja haukkuu vuorotellen kaikki pöydässä istujat. myös ala-aste ikäiset lapset jos he eivät ole lähettäneet hänelle äitienpäivä-kortteja.
Tuosta tuli mieleen kun aikoinaan menimme pitkästä aikaa vierailulle anoppilaan (välimatka auvoiset yli 200 km) ja 6 kuukauden vanha esikoinen pelästyi kun appeni (ihan ok tyyppi kyllä) oli innoissaan lapsesta ja sen kunniaksi kailotti (miletei huusi) kovalla äänellä, jolloin lapsi tietysti parahti itkemään kun oli tottunut vanhempiensa maltillliseen äänenkäyttöön. Appi-parka loukkaantui tästä ja valitti, että "ku sie opetat sen et on vaan siun perrään". - No kenen perään rintalapsi sitten on, ellei äitinsä?
Loukkaantuminen ja arvostelu oli toki läsnä jatkuvasti. Esim. kun toinen lapsemme oli 8 kk, isovanhempien mielestä olisi pitänyt antaa hänelle piparkakkuja. Ymmärrän toki hemmottelutarpeen, mutta vauva oli herkkävatsainen ja -ihoinen ja olisi saanut vain vatsanpurut mausteisista pipareista. Minua katsottiin kuin julmaa äitipuolta, joka kieltää lapselta kaiken ilon.
EI hyvin isoja ongelmia, mutta kyllähän se ihmistä syö, kun jatkuvasti ruokkii lasta väärin (lapset ja mies hoikkia = liian laihoja, koska eivät saa kunnon ruokaa), pukee väärin ja asutaan väärin (tuo 200 km etäisyys, en koskaan suostunut muuttamaan anoppilan kotikaupunkiin). Miniällä on usein kovin raskas vastuu, kun kaikki kielteisesti tulkittu perheessä on hänen syytään.
Asuitteko sattumoisin sinun vanhempiesi kotitanhuvilla?
Lähdin kotitanhuvilta kaupunkielämään lopullisesti 17 v. elättämään ja kouluttamaan itseni. Isä kuoli kun olin 9. Äiti kun olin 26.
Veljet perivät maat ja mannut. Läheisin oma sukulainen minulle on vanhempi sisar, joka asuu (onneksi) vain 10 km päässä. Häntä nuorempi sisko (paras ystäväni ikinä) kuoli valitettavan nuorella iällä - siihen jäivät kiinteämmät yhteydet kotitanhuville. Noihin lapsuusmaisemiin on maantieteellinen välimatka yli 200 km.
Minun perheeni on ottanut mieheni vastaan avosylin. Ei ole arvosteltu mistään (ei aihettakaan), koska mies on hyvä minulle. Anopille en valitettavasti kelpaa vieläkään, eikä siinä hyvä käytös auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini mielestä en osaa mitään. Lisäbonuksena asuu melkein naapurissa. Kun muutin mieheni luo, ostin uuden pesutornin uuteen kotiini. Tämän nähdessään anoppi kiiruhti ilmoittamaan, että hänelle voi tuoda sitten pyykit, hän pesee ne ihan mielellään. Kävi meillä varmaan kolme viikkoa kitisemässä niistä pyykeistä ihan joka ikinen päivä.
Tästä on vuosia, eikä anoppi ole toistaiseksi pessyt yhtäkään koneellista mun perheen pyykkejä. Eikä pese jatkossakaan. Luulen tässä olleen taka-ajatuksena, että anoppi saisi hyvällä omallatunnolla kitistä tuttaville kuinka laiska miniä on, kun pesettää pyykitkin hänellä. Kaikesta muusta hän onkin jo kertoillut, kun ei se "Villen emäntä" osaa mitään.
Kuulostaa että sulla on ongelmia😂
Anoppisi vaikuttaa avuliaalta.Meidän avulias anoppi pesi joskus pyykkiämme, ja huomasin hänen tutkivan alushousujen haaroja silmä tarkkana, ehkä haistelikin.
Muutenkin tonki ja tutki kaikki paikat.
Nyt tekee hoivakodissa samaa ja hoitjat ovat ihmeissään.
Mulla oli tämmöinen"avulias" anoppi. Kielloista huolimatta tuli siivoamaan... Ja tosiaan sain sitten muualta kuulla, että onpa kiva kun Pirjo auttaa sinua niin paljon, kun itse et oikein osaa. Sen jälkeen olen pitänyt huolen, että anoppi ei pääse kotiini "auttamaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini on katkera ja ilkeä. Huomauttelee piilokettuilemalla kaikille asioista. Esimerkiksi minun uravalintaani psykologina hän kommentoi "tyhjäpäisen ja ongelmaisen ihmisen valintana (mutta!! Ei tietenkään siis koske minua..:D)
Lisäksi kommentoi samaan tyyliin ulkonäköäni ja persoonaani.
On myös sanonut pojalleen suoraan että " voi että kun olisin tehnyt abortin sillloin 22-vuotiaana kun sain sinut". Suosii varmaan tästä syystä toista poikaansa. Nuorempaa veljeä. Ainoa asia josta kehuu miestäni on tämän ulkonäkö. Siitäkin löytää kuitenkin vikoja.
Anoppi juoruaa minkä kerkeää kun aihetta saa. Oli mm kertonut koko suvulleen jossain juhlissa minun masennuksestani ja siitäkin "vitsaillen".
En halua häntä lähelle tulevia lapsiamme.Mullehan puhkesi synnytyksen jälkeen masennus, ihan anoppi pystyi toteamaan emännän koulutuksella. Muut eivät sitä tajunneet, mutta onneksi hän huomasi. Että voit varautua kaikkeen, jos lapsia teette. Minun anoppihan sekosi vasta viikko ennen synnytystä.
Sama. Mun masennuksella perusteli tuppautumistaan kun "mä en pärjää". Suunnitteli ihan tosissaan muuttavansa meidän vierashuoneeseen, että on tarvittaessa heti paikalla.
Ainoa iso ongelma vauva-aikana meillä oli anopin jatkuva tuppautuminen meidän elämään. Vauva oli ns helppo ja tyytyväinen tapaus joka nukkui pääsääntöisesti hyvin.Olen pahoillani, että olet "saanut" elää samanlaista helvettiä kuin minä.
Kiitos. Uskomatonta, että tällaiseenkin löytyy vertaistukea. Ja minä olen pahoillani, että olet joutunut käymään samankaltaista helvettiä kuin minä.
Tässä ongelmassa on mulle ollut anopin rajattomuuden jälkeen suurin ongelma ymmärryksen puute. Kun tästä jatkuvasta tunkeilusta on kertonut muille, niin asiaa vähätellään. Mummu on nyt vaan vähän turhan innostunut vauvasta. Tai klassikko, ei hän mitään pahaa tarkoita. Mitähän hyvää se anoppi tarkoitti, kun tuli meille vaihtamaan keittiöön mieleisensä verhot? Ja miksi tuollaista kenenkään pitäisi sietää?
Sitten vielä anopin tuttavat, jotka tuli kaupassa ihastellaan vauvaa ja puoliksi moittien juttelivat, että kun se Pirkko on teillä jatkuvasti touhuamassa, ja pitää olla kiitollinen. Kyllä mä olen kovin kiitollinen esim siitä, että mummeli kävi ihan omin luvin järjestämässä keittiön kaapit uuteen järjestykseen. Ja siitä loputtomasti selän takana mustamaalaamisesta, jota anoppi harrastaa edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai klassikko, ei hän mitään pahaa tarkoita. Mitähän hyvää se anoppi tarkoitti, kun tuli meille vaihtamaan keittiöön mieleisensä verhot?
Varmaan tarkoitti sitä hyvää, että te saatte paremmat verhot. Ongelma vaan se, että verhojen paremmuus on mielipidekysymys eikä objektiivinen fakta, eikä toisten koteihin saa tehdä tuollaisia muutoksia ilman lupaa vaikka tarkoittaisikin hyvää. Eikä se, että pystyy kuvittelemaan hyvän tarkoituksen, mitenkään estä suuttumasta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini mielestä en osaa mitään. Lisäbonuksena asuu melkein naapurissa. Kun muutin mieheni luo, ostin uuden pesutornin uuteen kotiini. Tämän nähdessään anoppi kiiruhti ilmoittamaan, että hänelle voi tuoda sitten pyykit, hän pesee ne ihan mielellään. Kävi meillä varmaan kolme viikkoa kitisemässä niistä pyykeistä ihan joka ikinen päivä.
Tästä on vuosia, eikä anoppi ole toistaiseksi pessyt yhtäkään koneellista mun perheen pyykkejä. Eikä pese jatkossakaan. Luulen tässä olleen taka-ajatuksena, että anoppi saisi hyvällä omallatunnolla kitistä tuttaville kuinka laiska miniä on, kun pesettää pyykitkin hänellä. Kaikesta muusta hän onkin jo kertoillut, kun ei se "Villen emäntä" osaa mitään.
Kuulostaa että sulla on ongelmia😂
Anoppisi vaikuttaa avuliaalta.Meidän avulias anoppi pesi joskus pyykkiämme, ja huomasin hänen tutkivan alushousujen haaroja silmä tarkkana, ehkä haistelikin.
Muutenkin tonki ja tutki kaikki paikat.
Nyt tekee hoivakodissa samaa ja hoitjat ovat ihmeissään.Mulla oli tämmöinen"avulias" anoppi. Kielloista huolimatta tuli siivoamaan... Ja tosiaan sain sitten muualta kuulla, että onpa kiva kun Pirjo auttaa sinua niin paljon, kun itse et oikein osaa. Sen jälkeen olen pitänyt huolen, että anoppi ei pääse kotiini "auttamaan".
Miksi muuten moni anoppi haluaa antaa sellaisen kuvan miniästään, että tämä on täysin toistaitoinen tumpelo? Mun anoppi tekee tätä samaa. Kertoilee, kuinka en osaa sitä, tätä ja tuota, ja hän joutuu puuttumaan asioihin.
Ei sillä, onhan näitä, jotka ei voi keittää kotona teetä, kun ei omista vedenkeitintä. Mutta lienevät kuitenkin pieni vähemmistö, jotka ihan noin avuttomia ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai klassikko, ei hän mitään pahaa tarkoita. Mitähän hyvää se anoppi tarkoitti, kun tuli meille vaihtamaan keittiöön mieleisensä verhot?
Varmaan tarkoitti sitä hyvää, että te saatte paremmat verhot. Ongelma vaan se, että verhojen paremmuus on mielipidekysymys eikä objektiivinen fakta, eikä toisten koteihin saa tehdä tuollaisia muutoksia ilman lupaa vaikka tarkoittaisikin hyvää. Eikä se, että pystyy kuvittelemaan hyvän tarkoituksen, mitenkään estä suuttumasta asiasta.
Tärkeintä hänelle on, että verhovalinta on hänen, ei minun. Vallasta kyse ensisijaisesti.
En tiedä lasketaanko tätä, mutta me olimme mieheni kanssa jo suunnitelleet häät ja päivä oli lyöty lukkoon.
Kuukausi ennen häitä mieheni sisko sai tietää olevansa raskaana. Ketään ei haitannut. Paitsi anoppia. Anoppi lähetteli oman puolensa suvulle viestit joissa selitti että meidän häät olivat muuttuneet miehen siskoni häiksi .
Ja kuvitteli vielä että me maksaisimme kulut hänen 39-vuotiaalle prinsessalleen kun ne oli jo hoidettu muutenkin.
Päätettiin sitten mennä naimisiin maistraatissa. Anoppi on vieläkin suolainen kun ei saanut kaapattua häitämme ja ihmettelee miksi tyttären häät eivät olleet kuin ne mitä me olimme suunnitelleet itsellemme ja siitä kuinka mieheni sisko ja äiti joutuivat maksumiehiksi.
Me käytettin ne häistä säästyneet rahat useamman kuukauden ulkomaanmatkaan, Se teki anopin vielä vihaisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhea mitä juttuja! Tulee huonoja muistoja mieleen. Mulla on hyvä anoppi: ollaan nähty tai ylipäätään kuultu hänestä n. 15 vuotta sitten. Onneksi ymmärsi tekojensa jälkeen pysyä poissa. Perherauhaa ollaan vietetty siitä asti.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lasketaanko tätä, mutta me olimme mieheni kanssa jo suunnitelleet häät ja päivä oli lyöty lukkoon.
Kuukausi ennen häitä mieheni sisko sai tietää olevansa raskaana. Ketään ei haitannut. Paitsi anoppia. Anoppi lähetteli oman puolensa suvulle viestit joissa selitti että meidän häät olivat muuttuneet miehen siskoni häiksi .
Ja kuvitteli vielä että me maksaisimme kulut hänen 39-vuotiaalle prinsessalleen kun ne oli jo hoidettu muutenkin.
Päätettiin sitten mennä naimisiin maistraatissa. Anoppi on vieläkin suolainen kun ei saanut kaapattua häitämme ja ihmettelee miksi tyttären häät eivät olleet kuin ne mitä me olimme suunnitelleet itsellemme ja siitä kuinka mieheni sisko ja äiti joutuivat maksumiehiksi.
Me käytettin ne häistä säästyneet rahat useamman kuukauden ulkomaanmatkaan, Se teki anopin vielä vihaisemmaksi.
Siis te peruitte omat häänne anopin ääliömäisyyden takia? Miksi? Eihän hän olisi voinut marssittaa väärää pariskuntaa alttarille kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lasketaanko tätä, mutta me olimme mieheni kanssa jo suunnitelleet häät ja päivä oli lyöty lukkoon.
Kuukausi ennen häitä mieheni sisko sai tietää olevansa raskaana. Ketään ei haitannut. Paitsi anoppia. Anoppi lähetteli oman puolensa suvulle viestit joissa selitti että meidän häät olivat muuttuneet miehen siskoni häiksi .
Ja kuvitteli vielä että me maksaisimme kulut hänen 39-vuotiaalle prinsessalleen kun ne oli jo hoidettu muutenkin.
Päätettiin sitten mennä naimisiin maistraatissa. Anoppi on vieläkin suolainen kun ei saanut kaapattua häitämme ja ihmettelee miksi tyttären häät eivät olleet kuin ne mitä me olimme suunnitelleet itsellemme ja siitä kuinka mieheni sisko ja äiti joutuivat maksumiehiksi.
Me käytettin ne häistä säästyneet rahat useamman kuukauden ulkomaanmatkaan, Se teki anopin vielä vihaisemmaksi.
Siis te peruitte omat häänne anopin ääliömäisyyden takia? Miksi? Eihän hän olisi voinut marssittaa väärää pariskuntaa alttarille kuitenkaan.
Mä voisin kuvitella, että jos anoppi alkaa urakalla säätää, niin motivaatio häiden järjestämiseen katoaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lasketaanko tätä, mutta me olimme mieheni kanssa jo suunnitelleet häät ja päivä oli lyöty lukkoon.
Kuukausi ennen häitä mieheni sisko sai tietää olevansa raskaana. Ketään ei haitannut. Paitsi anoppia. Anoppi lähetteli oman puolensa suvulle viestit joissa selitti että meidän häät olivat muuttuneet miehen siskoni häiksi .
Ja kuvitteli vielä että me maksaisimme kulut hänen 39-vuotiaalle prinsessalleen kun ne oli jo hoidettu muutenkin.
Päätettiin sitten mennä naimisiin maistraatissa. Anoppi on vieläkin suolainen kun ei saanut kaapattua häitämme ja ihmettelee miksi tyttären häät eivät olleet kuin ne mitä me olimme suunnitelleet itsellemme ja siitä kuinka mieheni sisko ja äiti joutuivat maksumiehiksi.
Me käytettin ne häistä säästyneet rahat useamman kuukauden ulkomaanmatkaan, Se teki anopin vielä vihaisemmaksi.
Tuo oli anopille ihan kunnon näpäytys. Saanko arvata, tytär on äitinsä lempilapsi?
Minun anoppi on kasvotusten tosi mukava ja asiallinen. Selän takana haukkuu minua ja vaatii puolisoani eroamaan minusta sekä lähettelee linkkejä puolisolleni myytävistä ja vuokrattavista asunnoista, joihin haluaisi tämän muuttavan.
Vierailija kirjoitti:
Kauhea mitä juttuja! Tulee huonoja muistoja mieleen. Mulla on hyvä anoppi: ollaan nähty tai ylipäätään kuultu hänestä n. 15 vuotta sitten. Onneksi ymmärsi tekojensa jälkeen pysyä poissa. Perherauhaa ollaan vietetty siitä asti.
Tuosta minä unelmoin. Tilanne on parantunut, mutta täydellinen rauha on tavoitteena.
Tuli tänään kutsu anopin mökille juhannusta viettämään. Talkoohommia olisi ollut tiedossa, anoppi lupasi hoitaa tarjoilut. Eli Lapin kultaa, Atrillia ja halvinta sinappia, mitä paikallisesta marketista löytyy. Ehkä jopa pätkä kurkkua siivutettuna!
Mies löi luurin korvaan, kun taaskaan "ei" ei mennyt perille. Sitten pisti äitinsä numeron estoon.
Hyvää juhannusta kaikille!
Anopilla on pojan lisäksi kaksi tytärtä. Minä olin kuitenkin se joka sai ensimmäisen lapsen ja vielä kaksi lisää myöhemmin. Anoppi jo minun ensimmäisen raskauden aikaan alkoi pojalleen vihjailla ettei lapsi hänen. Vähitellen välit anoppiin meni täysin kun ei lopettanut puheitaan ja nykyään avoimesti kylällä juoruaa minun huoraavan toisten miesten kanssa. Hänelle vain tytärten lapset kelpaisivat ja kun he molemmat pian 40v niin alkaa aika epätoivoista olla että toiveet oikeista lapsenlapsista toteutuisivat.
Alue: Aihe vapaa
"Kukaanhan ei sinua voi loukata, jos et loukkaannu. Apelle voinee sanoa ystävällisesti että toimittaa asiansa kerralla, ettei tarvitse jatkuvasti saranoita kuluttaa. Anopille voinet toistaa sanansa ja pyytää reflektoimaan niitä hyvätapaisuuden ja ihmisystävällisyyden kannalta. Kasvatappa itsellesi ensin hyvä itsetunto ja mene sitten maailmaa kohti avoimin mielin ja kielin. Täällä palstalla jurnuttaminen ei auta mitään, sano heille itselleen missä rajat menevät."
Tämmäine toimii ihannemaailmassa ja jos ihmiset on suhteellisen terveitä. Rajattomalle ei mikään toimi. Jos raja asetetaan, se vain houkuttaa astumaan sen yli mahdollisimman suurieleisesti. Kannattaa hankkia tietoa niistä persoonallisuushäiriöistä.