Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha sanonta "Kolmantena päivänä kala ja vieras käy haisemaan". Kolmantena päivänä kannattaa siis ehdottomasti nostaa kytkintä. Toimii!
En minäkään passaisi omia enkä vieraita viikkoa.Mutta jos itse pyydetään vieraita viikoksi?
Silloin on tehty iso virhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha sanonta "Kolmantena päivänä kala ja vieras käy haisemaan". Kolmantena päivänä kannattaa siis ehdottomasti nostaa kytkintä. Toimii!
En minäkään passaisi omia enkä vieraita viikkoa.
Täysin ymmärrettävää, mutta oletan ettet silloin myöskään pyydä ihmisiä kylään tuota pidemmäksi ajaksi? Vai? Tämä anoppi siis kohkaa meille innostuneena monta viikkoa etukäteen, kuinka mukavaa on kun ehditään taas nähdä kunnolla ja kuinka siinä viikon aikana ehditään sitten hyvin tehdä yhdessä kaikenlaista. Hän ilmaisee aina hyvin selvästi, että haluaa meidät sinne kokonaiseksi viikoksi, ja on kerran pahoittanut mielensä kun ehdotimme, että voisimme olla osan viikosta hotellissa ja riennoissa miehen lapsuudenystävien kanssa. Toisekseen, kukaan ei odota tai pyydä passaamista häneltä. Hän haluaa passata ja loukkaantuu, jos hänen ei anneta tehdä niin. Kunnes ilmeisesti sitten väsyy ja kärttyily alkaa.
N:olle 1194 vastaan: Tehkääpä näin: Antakaa anopin touhuta aluksi se pari-kolme päivää. Kun hän
alkaa osoittamaan väsymistä, sanot topakasti ja tiukasti, että nyt me vieraat passaamme vuorostamme,
ja sinä istut ja lepäilet. Et kuuntele vastaväitteitä, kyllä anoppi sopeutuu ja alkuäreyden jälkeen ja
tykkää, kun saa palvelua! Kokeile!
Vierailija kirjoitti:
N:olle 1194 vastaan: Tehkääpä näin: Antakaa anopin touhuta aluksi se pari-kolme päivää. Kun hän
alkaa osoittamaan väsymistä, sanot topakasti ja tiukasti, että nyt me vieraat passaamme vuorostamme,
ja sinä istut ja lepäilet. Et kuuntele vastaväitteitä, kyllä anoppi sopeutuu ja alkuäreyden jälkeen ja
tykkää, kun saa palvelua! Kokeile!
Ehkäpä voisimme tosiaan kokeilla tätä ensi kerralla, ei siitä ainakaan yhtään nykyistä huonompaa lopputulosta voi seurata. Seuraavaan vierailuun on taas pitkä aika, mutta jos tämä ketju on silloin vielä olemassa, niin lupaan palata raportoimaan kuinka kävi.
Lainattiin appiukolta auton peräkärryä, vaati vuokraa.
Pyydettiin appiukkoa apuun rakennustalkoisiin, vaati palkkaa.
Pyydettiin appivanhempia lastenhoitoavuksi, vaativat palkkaa.
Yleensä mitä tahansa pyytää, niin aina vain pitäisi rahaa maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavin ja häiritsevin kohtaaminen oli kun olin vauvan kanssa kotona mutten avannut ovea. Hän olisi muuten hengaillut meillä 24/7.
Jatkoin vain telkkarin katselua olkkarin sohvalla. Meni aika pitkään, ainakin parikymmentä minuuttia ja kuulin kolahduksen keittiön suunnalta. Kun katsoi siihen suuntaan niin näin anopin kuikuilemassa ikkunassa. Hän (yli 60v.) oli saanut kammettua itsensä palotikkaille ja kurkki sitä kautta kotiimme sisään. En mennyt auttamaan alas, napsaisin vain hänen pojalleen kuvan äitinsä harrastuksista.
Mä olisin varmaan pistänyt videon rullaamaan haastatellut, että mites anoppi sinne joutui? Jos oikeasti ei olisi päässyt alas, olisin soittanut palokunnan. Ja filmannut senkin omaan käyttöön ja ehkä seuraavaa sukujuhlaa varten.
Mun anoppi alkoi rampata meillä monta kertaa päivässä kun esikoinen syntyi. Pyynnöt ilmoittaa etukäteen tulostaan kaikuivat kuuroille korville, kun hän nyt vaan pikaisesti.... pikaisesti oli tässä tapauksessa puolesta tunnista kolmeen. Jopa kolmesti päivässä.
Ensimmäinen vaihe, otettiin häneltä vara-avain pois, kun samoihin aikoihin jäi vielä kiinni siitä, että kissanruokintareissulla oli nuuskinut meidän pankkipapereita ja muitakin kirjeitä. Seuraava steppi oli, että otettiin ovikellosta paristo pois. Se ei auttanut, kun alkoi maaninen koputtelu. Jos ovi ei auennut vieläkään, niin sitten alkoi talon kiertäminen ja ikkunoiden koputtelu. Seuraavaksi alkoi soida puhelin.
Ihan järkyttävää ahdistelua. Oli kuulemma aina "huolissaan". Hänelle ei mennyt perille yhtään, että joka päivä ei tarvitse käydä. Mun vaunulenkkejä ei ymmärtänyt, kun meillä ei ole koiraa, jota lenkittää! Sinnekin olisi pitänyt ottaa puhelin mukaan, että anoppi saa yhteyden tarvittaessa!
Mua ei valvonut isoveli, anoppi teki siinä tosi huolellista työtä. Muisti aina käydessään haukkua minut ja kaiken kodissani. Myös mieheni sai osansa. Suurin syntimme oli kuitenkin se, ettei annettu vauvaa yökylään anoppilaan. Vauva on nyt 8, eikä ole yhtään yötä tuossa mummulassa nukkunut.
Sait siis kostosi? Vieraannutit lapsesi toisesta mummostaan?
Kyllä tuon etäisyyden ottaminen ja riittävän hajuraon ylläpito on meidän perheen hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Ei tuossa ole kostosta, vaan selviämisestä, kyse.
Mitä se lapsi tuollaisella kyttäävällä ja myrkyllisellä mummolla tekee? Mä suojelen lapsiani pahoilta ihmisiltä. Valitettavasti tuo mummeli on paha.
Siitähän meillä on vain sinun sanasi.
Mulle riittää, että mieheni on tässä asiassa samaa mieltä. Päätös viilentää välejä oli yhteinen.
Oma anoppini on alkoholisti. Lapsia ei voi päästää sinne ilman valvontaa vaikka hän haluaisi.
Hänellä on piilopullo mukana aina. Kerran kun vein hänet labroihin niin hänen piti heti niiden jälkeen "käydä vessassa". Tuli siltä brenkulta haisten ja huomattavasti parempituulisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: heittivät meiän 1,5v lapsen ensimmäisen joululahjan kaatopaikalle meidän omasta kodista sillä aikaa kun ei oltu paikalla, ilmeisesti pehmolelu pölyttää liikaa. Se oli viimeinen niitti, näitä tapahtumia riittää.
Voi ei! Toivottavasti ei ollut lapsen lemppari :(
Meille anoppi yritti tuoda jotain 30 vuotta ullakolla ja ulkovarastoissa maanneita pehmoleluja. Olin kuulemma hankala, kun kerroin, että en niitä koin syömiä kamaluuksia kotiini ota. Hän ei pölyisyydestä piittaa.
Oli ihan lempparilelu, sellainen jättipehmo.
Viime jouluna ostettu joten ei likainenkaan ollut... Ja vaikka olisi ollutkin, niin ei silti oikeuta tollaseen. Luojan kiitos löysin samanlaisen tilalle, ei ihan helppoa ollut :D arvata saattaa kuinka vihainen olin tosta tempauksesta.
Ymmärrän myös ton tavaran tuputtamisen, meillä on päinvastoin että tavaraa häviää kysymättä.Tuo on kyllä törkeä temppu, josta eniten kärsii pieni lapsi!
Mitenhän joku mummuikäinen voi olla niin tonttu, että puuttuu lapsensa talouden pitoon lisäämällä tai hävittämällä tavaroita? Se on ihan ok, että jos talonvahtina huomaa jääkaapista homeisen mansikkarasian tms, että se pistetään roskiin. Mutta en sitä, lapsen lempparipehmo viedään pois. Meille ei ihan hirveästi ole väkisin tuotu lapsille tavaraa, meille on muun muassa tuotu "näyttäviä" sisustusesineitä. Lähinnä ruskeita lasimöykkyjä. Olen taidelasin ystävä, mutta vihaan ruskeaa lasia, enkä halua moisia kauhistuksia kotiini. Mä tykkään huomattavasti aiemmista esineistä, mutta ei hätää. Kun aloin saada rakennettua uudelleen henkistä selkärankaa, pakkasin anopin lahjukset ja palautin joka ikisen. Kyllä hän itkun väänsi "kun hyvää hyvyyttään" hän oli ne meille tuonut mun vastusteluista huolimatta. Ne kirjaimellisesti vaan ilmestyivät meille, löysivät paikkansa talon asukkien tietämättä!
Tämäpä juuri! En vaan ikinä voi ymmärtää, mitä on ollut mielessä kun on mielivaltaisesti päätetty heittää oman lapsenlapsen rakkain lelu, jonka on saanut vanhemmiltaan ensimmäiseksi joululahjaksi. Jokuhan siinä taustalla on. Tää asia saa mut niin vihaiseksi kun mietin sitä, ja en koskaan tule unohtamaan.
Meillä ainakin anopilla on kamala tuska, jos hän on ostanut huonomman lahjan kuin toiset isovanhemmat. Eli jos lapsi leikkii toisella lelulla eikä hänen tuomallaan, niin hän houkuttelee lapsen leikkimään hänen ostamalla lelulla. Lahjoja tulee myös useampi samoille synttäreille, koska??? Olen ajatellut, että epävarman ihmisen pitää yrittää kaikkensa, että olisi lapselle paras mummo. Että harmittaisiko teidänkkn mummoa, kun lapsi tykkää juuri siitä pehmolelusta mitä hän ei ole ostanut?
Tää tempaus tais olla ennemmin appiukon tekoja, anoppi tekee mitä käsketään. Huvittavinta että ei edes myöntänyt tekosiaan, esitti ettei asiasta mitään tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää miehelle se miehen puolen suvun kanssa kommunikointi. Siis jos haluatte eroon appiksista.
Entä kun se anoppi on ottanut asiakseen kommunikoida miniänsä kanssa, kun poika ei esim vastaa työpäivän aikana puhelimeen, eikä "muista" soittaa äidilleen takaisin. Ei auta ei, yritetty tätäkin.
Mä ainakin vaan ilmotan miehelle, että äitis yritti soittaa tai äitis laitto tällasta viestiä.
Tehköön mies sillä tiedolla mitä haluaa, minä en vastaa anopin puheluihin ja jos viesteissä asia ei suoraan koske minua tai ole jokin kysymys johon vain minä voin vastata niin en vastaa myöskään viesteihin (tai vähän olen pehmennyt ajan saatossa ja saatan vastata esim "hyvä" jos anopilla on joku ilmotusasia vain.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavin ja häiritsevin kohtaaminen oli kun olin vauvan kanssa kotona mutten avannut ovea. Hän olisi muuten hengaillut meillä 24/7.
Jatkoin vain telkkarin katselua olkkarin sohvalla. Meni aika pitkään, ainakin parikymmentä minuuttia ja kuulin kolahduksen keittiön suunnalta. Kun katsoi siihen suuntaan niin näin anopin kuikuilemassa ikkunassa. Hän (yli 60v.) oli saanut kammettua itsensä palotikkaille ja kurkki sitä kautta kotiimme sisään. En mennyt auttamaan alas, napsaisin vain hänen pojalleen kuvan äitinsä harrastuksista.
Mä olisin varmaan pistänyt videon rullaamaan haastatellut, että mites anoppi sinne joutui? Jos oikeasti ei olisi päässyt alas, olisin soittanut palokunnan. Ja filmannut senkin omaan käyttöön ja ehkä seuraavaa sukujuhlaa varten.
Mun anoppi alkoi rampata meillä monta kertaa päivässä kun esikoinen syntyi. Pyynnöt ilmoittaa etukäteen tulostaan kaikuivat kuuroille korville, kun hän nyt vaan pikaisesti.... pikaisesti oli tässä tapauksessa puolesta tunnista kolmeen. Jopa kolmesti päivässä.
Ensimmäinen vaihe, otettiin häneltä vara-avain pois, kun samoihin aikoihin jäi vielä kiinni siitä, että kissanruokintareissulla oli nuuskinut meidän pankkipapereita ja muitakin kirjeitä. Seuraava steppi oli, että otettiin ovikellosta paristo pois. Se ei auttanut, kun alkoi maaninen koputtelu. Jos ovi ei auennut vieläkään, niin sitten alkoi talon kiertäminen ja ikkunoiden koputtelu. Seuraavaksi alkoi soida puhelin.
Ihan järkyttävää ahdistelua. Oli kuulemma aina "huolissaan". Hänelle ei mennyt perille yhtään, että joka päivä ei tarvitse käydä. Mun vaunulenkkejä ei ymmärtänyt, kun meillä ei ole koiraa, jota lenkittää! Sinnekin olisi pitänyt ottaa puhelin mukaan, että anoppi saa yhteyden tarvittaessa!
Mua ei valvonut isoveli, anoppi teki siinä tosi huolellista työtä. Muisti aina käydessään haukkua minut ja kaiken kodissani. Myös mieheni sai osansa. Suurin syntimme oli kuitenkin se, ettei annettu vauvaa yökylään anoppilaan. Vauva on nyt 8, eikä ole yhtään yötä tuossa mummulassa nukkunut.
Sait siis kostosi? Vieraannutit lapsesi toisesta mummostaan?
Kyllä tuon etäisyyden ottaminen ja riittävän hajuraon ylläpito on meidän perheen hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Ei tuossa ole kostosta, vaan selviämisestä, kyse.
Mitä se lapsi tuollaisella kyttäävällä ja myrkyllisellä mummolla tekee? Mä suojelen lapsiani pahoilta ihmisiltä. Valitettavasti tuo mummeli on paha.
Siitähän meillä on vain sinun sanasi.
Vähän ohiksena täältä totean, että vieraasta ihmisestä ei voi vieraannuuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää miehelle se miehen puolen suvun kanssa kommunikointi. Siis jos haluatte eroon appiksista.
Entä kun se anoppi on ottanut asiakseen kommunikoida miniänsä kanssa, kun poika ei esim vastaa työpäivän aikana puhelimeen, eikä "muista" soittaa äidilleen takaisin. Ei auta ei, yritetty tätäkin.
Mä ainakin vaan ilmotan miehelle, että äitis yritti soittaa tai äitis laitto tällasta viestiä.
Tehköön mies sillä tiedolla mitä haluaa, minä en vastaa anopin puheluihin ja jos viesteissä asia ei suoraan koske minua tai ole jokin kysymys johon vain minä voin vastata niin en vastaa myöskään viesteihin (tai vähän olen pehmennyt ajan saatossa ja saatan vastata esim "hyvä" jos anopilla on joku ilmotusasia vain.)
Mulla anoppi on blokattuna. Joskus anoppi tulee käymään ja huikkii milloin mitäkin auton ikkunasta, kun sisälle en häntä kutsu. Kun kerron näistä miehelle, hän yleensä reagoi sanomalla jaa, ja ei suo äitinsä asialle sen enempää aikaa. Kertonee jotain miehen ja äitinsä väleistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppini on katkera ja ilkeä. Huomauttelee piilokettuilemalla kaikille asioista. Esimerkiksi minun uravalintaani psykologina hän kommentoi "tyhjäpäisen ja ongelmaisen ihmisen valintana (mutta!! Ei tietenkään siis koske minua..:D)
Lisäksi kommentoi samaan tyyliin ulkonäköäni ja persoonaani.
On myös sanonut pojalleen suoraan että " voi että kun olisin tehnyt abortin sillloin 22-vuotiaana kun sain sinut". Suosii varmaan tästä syystä toista poikaansa. Nuorempaa veljeä. Ainoa asia josta kehuu miestäni on tämän ulkonäkö. Siitäkin löytää kuitenkin vikoja.
Anoppi juoruaa minkä kerkeää kun aihetta saa. Oli mm kertonut koko suvulleen jossain juhlissa minun masennuksestani ja siitäkin "vitsaillen".
En halua häntä lähelle tulevia lapsiamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavin ja häiritsevin kohtaaminen oli kun olin vauvan kanssa kotona mutten avannut ovea. Hän olisi muuten hengaillut meillä 24/7.
Jatkoin vain telkkarin katselua olkkarin sohvalla. Meni aika pitkään, ainakin parikymmentä minuuttia ja kuulin kolahduksen keittiön suunnalta. Kun katsoi siihen suuntaan niin näin anopin kuikuilemassa ikkunassa. Hän (yli 60v.) oli saanut kammettua itsensä palotikkaille ja kurkki sitä kautta kotiimme sisään. En mennyt auttamaan alas, napsaisin vain hänen pojalleen kuvan äitinsä harrastuksista.
Mä olisin varmaan pistänyt videon rullaamaan haastatellut, että mites anoppi sinne joutui? Jos oikeasti ei olisi päässyt alas, olisin soittanut palokunnan. Ja filmannut senkin omaan käyttöön ja ehkä seuraavaa sukujuhlaa varten.
Mun anoppi alkoi rampata meillä monta kertaa päivässä kun esikoinen syntyi. Pyynnöt ilmoittaa etukäteen tulostaan kaikuivat kuuroille korville, kun hän nyt vaan pikaisesti.... pikaisesti oli tässä tapauksessa puolesta tunnista kolmeen. Jopa kolmesti päivässä.
Ensimmäinen vaihe, otettiin häneltä vara-avain pois, kun samoihin aikoihin jäi vielä kiinni siitä, että kissanruokintareissulla oli nuuskinut meidän pankkipapereita ja muitakin kirjeitä. Seuraava steppi oli, että otettiin ovikellosta paristo pois. Se ei auttanut, kun alkoi maaninen koputtelu. Jos ovi ei auennut vieläkään, niin sitten alkoi talon kiertäminen ja ikkunoiden koputtelu. Seuraavaksi alkoi soida puhelin.
Ihan järkyttävää ahdistelua. Oli kuulemma aina "huolissaan". Hänelle ei mennyt perille yhtään, että joka päivä ei tarvitse käydä. Mun vaunulenkkejä ei ymmärtänyt, kun meillä ei ole koiraa, jota lenkittää! Sinnekin olisi pitänyt ottaa puhelin mukaan, että anoppi saa yhteyden tarvittaessa!
Mua ei valvonut isoveli, anoppi teki siinä tosi huolellista työtä. Muisti aina käydessään haukkua minut ja kaiken kodissani. Myös mieheni sai osansa. Suurin syntimme oli kuitenkin se, ettei annettu vauvaa yökylään anoppilaan. Vauva on nyt 8, eikä ole yhtään yötä tuossa mummulassa nukkunut.
Sait siis kostosi? Vieraannutit lapsesi toisesta mummostaan?
Kyllä tuon etäisyyden ottaminen ja riittävän hajuraon ylläpito on meidän perheen hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Ei tuossa ole kostosta, vaan selviämisestä, kyse.
Mitä se lapsi tuollaisella kyttäävällä ja myrkyllisellä mummolla tekee? Mä suojelen lapsiani pahoilta ihmisiltä. Valitettavasti tuo mummeli on paha.
Siitähän meillä on vain sinun sanasi.
Vähän ohiksena täältä totean, että vieraasta ihmisestä ei voi vieraannuuttaa.
Semantiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini on katkera ja ilkeä. Huomauttelee piilokettuilemalla kaikille asioista. Esimerkiksi minun uravalintaani psykologina hän kommentoi "tyhjäpäisen ja ongelmaisen ihmisen valintana (mutta!! Ei tietenkään siis koske minua..:D)
Lisäksi kommentoi samaan tyyliin ulkonäköäni ja persoonaani.
On myös sanonut pojalleen suoraan että " voi että kun olisin tehnyt abortin sillloin 22-vuotiaana kun sain sinut". Suosii varmaan tästä syystä toista poikaansa. Nuorempaa veljeä. Ainoa asia josta kehuu miestäni on tämän ulkonäkö. Siitäkin löytää kuitenkin vikoja.
Anoppi juoruaa minkä kerkeää kun aihetta saa. Oli mm kertonut koko suvulleen jossain juhlissa minun masennuksestani ja siitäkin "vitsaillen".
En halua häntä lähelle tulevia lapsiamme.
Ohis, mutta taas esimerkki että mt-ongelmista kärsivä hakeutuu mt-alalle. Ei siinä mitään, hyvä että on omakohtaista kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini on katkera ja ilkeä. Huomauttelee piilokettuilemalla kaikille asioista. Esimerkiksi minun uravalintaani psykologina hän kommentoi "tyhjäpäisen ja ongelmaisen ihmisen valintana (mutta!! Ei tietenkään siis koske minua..:D)
Lisäksi kommentoi samaan tyyliin ulkonäköäni ja persoonaani.
On myös sanonut pojalleen suoraan että " voi että kun olisin tehnyt abortin sillloin 22-vuotiaana kun sain sinut". Suosii varmaan tästä syystä toista poikaansa. Nuorempaa veljeä. Ainoa asia josta kehuu miestäni on tämän ulkonäkö. Siitäkin löytää kuitenkin vikoja.
Anoppi juoruaa minkä kerkeää kun aihetta saa. Oli mm kertonut koko suvulleen jossain juhlissa minun masennuksestani ja siitäkin "vitsaillen".
En halua häntä lähelle tulevia lapsiamme.Ohis, mutta taas esimerkki että mt-ongelmista kärsivä hakeutuu mt-alalle. Ei siinä mitään, hyvä että on omakohtaista kokemusta.
Usein psykologiksi hakevat ovat kiinnostuneita mt-ongelmista luonnollisesti ja saattavat helposti itsekin altistua näille. Psykologit ovat myös ihmisiä, ei mitään koneita. Moni sairastaa masennusta oli ala sitten mikä vaan. Eihän se tarkoita että ihminen olisi joku superihminen, koska on psykologi. Mielestäni jopa parempi kun ihminen on kokenut asioita, kuin että osaa vain teoreettisesti kertoa asioista.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini on katkera ja ilkeä. Huomauttelee piilokettuilemalla kaikille asioista. Esimerkiksi minun uravalintaani psykologina hän kommentoi "tyhjäpäisen ja ongelmaisen ihmisen valintana (mutta!! Ei tietenkään siis koske minua..:D)
Lisäksi kommentoi samaan tyyliin ulkonäköäni ja persoonaani.
On myös sanonut pojalleen suoraan että " voi että kun olisin tehnyt abortin sillloin 22-vuotiaana kun sain sinut". Suosii varmaan tästä syystä toista poikaansa. Nuorempaa veljeä. Ainoa asia josta kehuu miestäni on tämän ulkonäkö. Siitäkin löytää kuitenkin vikoja.
Anoppi juoruaa minkä kerkeää kun aihetta saa. Oli mm kertonut koko suvulleen jossain juhlissa minun masennuksestani ja siitäkin "vitsaillen".
En halua häntä lähelle tulevia lapsiamme.
Mullehan puhkesi synnytyksen jälkeen masennus, ihan anoppi pystyi toteamaan emännän koulutuksella. Muut eivät sitä tajunneet, mutta onneksi hän huomasi. Että voit varautua kaikkeen, jos lapsia teette. Minun anoppihan sekosi vasta viikko ennen synnytystä.
Vierailija kirjoitti:
M55v, viisi anoppia kirjoitti:
Mulla melkein kaikki anopit olleet äkäisiä kaikkitietäviä ja kaikkeen puuttuvia päsmäreitä, mutta apit eli heidän miehet mukavia tossukoita miehiä.
Siis anopit pitäneet housuja niissä suhteissa.
Ei ole vittumaista appiukkoa mulle sattunutOnko sulla sitten paljonkin ollut noita appivanhempia? Itselläni ollut vain yksi anoppi. Appiukoista ei kokemusta, koska vaimon isä oli kuollut nuorena.
Anoppikin on ollut edesmennyt jo liki 10 vuotta. Ei mitään pahaa sanottavaa.
Wtf - tuossa otsikossahan se lukee - 5kpl
Jaana_59 kirjoitti:
Katsottiin tv:tä minä, mieheni ja anoppini. Hyväilin mieheni penistä samalla. Yhtäkkiä anoppi ponkaisi pystyyn ja alkoi sännätä minua kohti karjuen: "Nyt helvettiin irstas akka." ja pojalle. "Vie heti se irstas akka ulos." Tätä karjui monta kertaa ja otti pistoolin esille. Pakenimme eteiseen ja mies piti kaikin voimin ovea kiinni, ettei anoppi päässyt kimppuun. Minä katsoin suu auki ja mies sanoi: "Mene nyt vaan, ettei se tule teloittamaan meitä." Menin kadulle ja mies tuli perässä. Ajettiin sitten mun sukulaisille yöksi. Ja siellä suoritin käteen vedon loppuun.
Miksi kirjoitit noin huonon jutun. Ei hauska eikä mikään. Varmasti ankea mielikuvitus sulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini on katkera ja ilkeä. Huomauttelee piilokettuilemalla kaikille asioista. Esimerkiksi minun uravalintaani psykologina hän kommentoi "tyhjäpäisen ja ongelmaisen ihmisen valintana (mutta!! Ei tietenkään siis koske minua..:D)
Lisäksi kommentoi samaan tyyliin ulkonäköäni ja persoonaani.
On myös sanonut pojalleen suoraan että " voi että kun olisin tehnyt abortin sillloin 22-vuotiaana kun sain sinut". Suosii varmaan tästä syystä toista poikaansa. Nuorempaa veljeä. Ainoa asia josta kehuu miestäni on tämän ulkonäkö. Siitäkin löytää kuitenkin vikoja.
Anoppi juoruaa minkä kerkeää kun aihetta saa. Oli mm kertonut koko suvulleen jossain juhlissa minun masennuksestani ja siitäkin "vitsaillen".
En halua häntä lähelle tulevia lapsiamme.Ohis, mutta taas esimerkki että mt-ongelmista kärsivä hakeutuu mt-alalle. Ei siinä mitään, hyvä että on omakohtaista kokemusta.
Mun narsistinen anoppi oli aikoinaan mt-puolen sairaanhoitaja. Uskon vahvasti, että suuri motivaatio uravaluntaan on ollut saada uusia kikkoja muiden manipulointiin. En ole ikinä tavannut toista terveydenhuollon ammattilaista, joka puhuu yhtä alentavasti potilaistaan. Potilaiden onneksi tämä tapaus on jo eläkkeellä.
Alue: Aihe vapaa
Pekka on kyllä niin harvinainen nimi, että tunnistamisen vaara on todellinen!