Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavin ja häiritsevin kohtaaminen oli kun olin vauvan kanssa kotona mutten avannut ovea. Hän olisi muuten hengaillut meillä 24/7.
Jatkoin vain telkkarin katselua olkkarin sohvalla. Meni aika pitkään, ainakin parikymmentä minuuttia ja kuulin kolahduksen keittiön suunnalta. Kun katsoi siihen suuntaan niin näin anopin kuikuilemassa ikkunassa. Hän (yli 60v.) oli saanut kammettua itsensä palotikkaille ja kurkki sitä kautta kotiimme sisään. En mennyt auttamaan alas, napsaisin vain hänen pojalleen kuvan äitinsä harrastuksista.
Mä olisin varmaan pistänyt videon rullaamaan haastatellut, että mites anoppi sinne joutui? Jos oikeasti ei olisi päässyt alas, olisin soittanut palokunnan. Ja filmannut senkin omaan käyttöön ja ehkä seuraavaa sukujuhlaa varten.
Mun anoppi alkoi rampata meillä monta kertaa päivässä kun esikoinen syntyi. Pyynnöt ilmoittaa etukäteen tulostaan kaikuivat kuuroille korville, kun hän nyt vaan pikaisesti.... pikaisesti oli tässä tapauksessa puolesta tunnista kolmeen. Jopa kolmesti päivässä.
Ensimmäinen vaihe, otettiin häneltä vara-avain pois, kun samoihin aikoihin jäi vielä kiinni siitä, että kissanruokintareissulla oli nuuskinut meidän pankkipapereita ja muitakin kirjeitä. Seuraava steppi oli, että otettiin ovikellosta paristo pois. Se ei auttanut, kun alkoi maaninen koputtelu. Jos ovi ei auennut vieläkään, niin sitten alkoi talon kiertäminen ja ikkunoiden koputtelu. Seuraavaksi alkoi soida puhelin.
Ihan järkyttävää ahdistelua. Oli kuulemma aina "huolissaan". Hänelle ei mennyt perille yhtään, että joka päivä ei tarvitse käydä. Mun vaunulenkkejä ei ymmärtänyt, kun meillä ei ole koiraa, jota lenkittää! Sinnekin olisi pitänyt ottaa puhelin mukaan, että anoppi saa yhteyden tarvittaessa!
Mua ei valvonut isoveli, anoppi teki siinä tosi huolellista työtä. Muisti aina käydessään haukkua minut ja kaiken kodissani. Myös mieheni sai osansa. Suurin syntimme oli kuitenkin se, ettei annettu vauvaa yökylään anoppilaan. Vauva on nyt 8, eikä ole yhtään yötä tuossa mummulassa nukkunut.
Sait siis kostosi? Vieraannutit lapsesi toisesta mummostaan?
Kyllä tuon etäisyyden ottaminen ja riittävän hajuraon ylläpito on meidän perheen hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Ei tuossa ole kostosta, vaan selviämisestä, kyse.
Mitä se lapsi tuollaisella kyttäävällä ja myrkyllisellä mummolla tekee? Mä suojelen lapsiani pahoilta ihmisiltä. Valitettavasti tuo mummeli on paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naulan kantaan ja samaa mieltä!
En tajua, miten joku haluaa rakentaa omakotitalonsa samalle tontille, missä appivanhemmat asuvat. On varmasti hermojaraastavaa, kun anoppi ja appiukko ramppaavat kodissasi kuin kotonaan. Kotirauhan häiriköintiä voi kestää jopa seuraavat 30-50 vuotta.
Appivanhemmat tuhoavat parisuhteen. Anopit vihaavat yleensä miniöitään ja omivat poikiaan. Appiukot vihaavat yleensä vävyjään ja joskus myös miniöitään.
Appivanhemmat sekaantuvat lastenhoitoon ja pilaavat lastenkasvatuksen. Kun äiti ja isä laittavat lapselle selkeät säännöt ja rajat eivätkä anna periksi, niin isovahemmat pilaavat kotikasvatuksen. Lapsi luikkii naapuriin isovanhemmille mankumaan sitä ja tätä. "Eikö se ilkeä äitisi ja isäsi anna sitä ja tätä? Isoäiti ja isoisä antavat kaikki periksi!"
En tajua ihmisiä, jotka ostavat asunnon appivanhempiensa läheltä. En ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat edes asua samalla paikkakunnalla ilkeitten appivanhempiensa kanssa.
Aikooko aikuinen lapsi katkaista koskaan napanuoraansa vai onko hän loppuikänsä iäkkäitten vanhempiensa talutusnuorassa?
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei kannata asua samalla paikkakunnalla eikä ainakaan naapurissa appivanhempien kanssa. Kamalinta olisi, jos anoppi tai apiukko tai molemmat pamahtaisivat kotiimme joka päivä tai kerran viikossa. Onneksi emme asu edes samassa maakunnasssa vaan välimatkaa on reilusti. Anoppi ja appiukko pilaavat perhe-elämän.
Vanhat ihmiset ovat epäystävällisiä, epäkohteliaita, ilkeitä, röyhkeitä ja töykeitä. Vanhat asiakkaat marisevat, kitisevät ja valittavat kaupoissa ja haukkuvat henkilökuntaa. Naksahtaako ihmisellä joku vi¤¤uiluvaihde päälle, kun hän täyttää 60, 65, 70, 75 tai 80 vuotta? Vai ovatko nämä vi¤¤umaiset ihmiset olleet vi¤¤umaisia koko ikänsä?
Tarkoitatko, että pitäisi jättää hyvä työpaikka ja etsiytyä muualle asumaan vain sen takia, että appivanhemmat sattuu asumaan samalla paikkakunnalla? Pakko muuttaa korpeen, josta töitä ei saa, koska puolison vanhemmat asuu samalla paikkakunnalla? Entäs jos oma suku asuu siellä myös ja omat vanhenevat vanhemmat tarvitsisivat apua ja tukea?
Pitäisikö lähteä pois paikasta, jossa molemmat ovat asuneet ikänsä ja jossa on elämä, työpaikat, ystävät ja harrastuspiirit, vain koska kummankin vanhemmat asuvat myös paikkakunnalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini alkoi myös tunkemaan meille jo aamusta kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Kun sanoin hänelle etten halua ketään tänne heti aamusta koputtelemaan koska saatamme olla nukkumassa niin anoppi ratkaisukeskeisenä ihmisenä käski vain laittamaan vauvan aikaisemmin nukkumaan. Noinhan se toimii vastasyntyneen kanssa. Ei tarvitse yösyöttöjä ym. ja jatkoi toimintaansa.
No sitten aloin laittamaan ovisummerin pois päältä, puhelimen äänettömälle ym. niin tämä kytisteli rapusta poistuvia naapureita ja näin pääsi takomaan meidän oveamme. Kun en avannut vieläkään niin soitti poliisit vaikka mieheni oli sanonut että olen varmaan nukkumassa tai käymässä jossain. Poliisit tulivat takomaan oveamme mutta luulin että anoppi siellä melskaa joten annoin olla. Tulivat sitten huoltomiehen kanssa sisään kun istuin kuulokkeet päässä työhuoneessa koneella. Oli vähän hämmästyneet ilmeet heillä. Toinen poliisi ei kuitenkaan ollut päästänyt anoppia asuntoon joten ilmoitin ettei tarvitsekaan päästää. Tuntuivat ymmärtävän yskän. Miehelleni ilmoitin että saa olla vihiviimeinen kerta kun anoppi tulee kylään pyytämättä varsinkaan silloin kun mieheni ei ole kotona.
Tuota poliisien kutsumista en ymmärrä. Enhän mähän helkkari soikoon mene naapurin Pirjon ovelle, ryskytä ovea ja vielä sen jälkeen soita poliiseja. Mikä se syy kutsua poliisit oli? "Apua auttakaa minua ei oteta kylään tuonne asuntoon jossa en edes asu." Häh? Voisiko joku valaista minua :D
Eihän sitä asiaa poliisille noin ilmaista, vaan ollaan hirveän huolissaan, kun miniä ei vastaa yhteenottoihin, kun normaalisti ollaan päivittäin kuin paita ja perse.
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää miehelle se miehen puolen suvun kanssa kommunikointi. Siis jos haluatte eroon appiksista.
Miten tämä auttaa minua vaimon vanhempien suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Että näin kirjoitti:
Meillä oli maailman ihanin anoppi ja rakastava mummu lapsenlapsilleen kunnes hän tapasi uuden miehen Juopon rekkakuskin -18 ja unohti lapset ja lapsen lapset sen jälkeen on stntynyt kaksi lapsenlasta lisää joita hädin tuskin on nähnyt 5 kertaa ja juuri olimme nuorimman serkuksen ristiäisissä niin miehen serkun lapset kiinnosti enemmän kun onat 7 lapsenlasta.
Asutaan kuitenkin 1km säteellä mummulasta kaikkiOnko toi 18 kuskin ikä?
Tuskin, koska ikä ei riitä rekkakorttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex appi kirjoitti:
Exän isä soitteli exälle vain kännissä, jolloin haukkui tyttöään, tytön äitiä eli exäänsä ja jopa huoritteli tytärtään, kun vertasi häntä eväänsä jne.
Lopulta vuoden jälkeen otin kerran puhelimen exältäni ja luin lakia ukolle. Ukko säikähti. Parin kuukauden päästä exän veli soitti ja kysyi, mitä olin ukolle sanonut, kun ei hänellekään enää soittele kännipuheluita ja puhuu nätimmin hänellekin. Oli maininnut, että minä olin niin kovasti sanonut.
Seuraavana kesänä mentiin käymään appiukolla ja vein arvokkaan viski-pullon lahjaksi. Ukko oli otettu. Totesin vielä läpällä, että kun sen korkkaa, ei tarvi enää kellekään soitella.
Seuraavat 5 vuotta sujui hyvin. Ei soitellut kännipuheluita lapsilleen.
Jätit kertomatta, mitä sanoit ja veit alkoholistille viinaa? Way to go!
M55v, viisi anoppia kirjoitti:
Mulla melkein kaikki anopit olleet äkäisiä kaikkitietäviä ja kaikkeen puuttuvia päsmäreitä, mutta apit eli heidän miehet mukavia tossukoita miehiä.
Siis anopit pitäneet housuja niissä suhteissa.
Ei ole vittumaista appiukkoa mulle sattunut
Onko sulla sitten paljonkin ollut noita appivanhempia? Itselläni ollut vain yksi anoppi. Appiukoista ei kokemusta, koska vaimon isä oli kuollut nuorena.
Anoppikin on ollut edesmennyt jo liki 10 vuotta. Ei mitään pahaa sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt on tämä tuore kokemus viikon takaa. Anoppi sanoi, että mahani röllöttää kuin olisin raskaana. Tuntui pahalta kun on ikää ja olen jo ohittanut vaihdevuodet. Painoni on kyllä noussut muutaman kilon korona-aikaan.
Silti ei olisi tarvinnut loukata vanhaa monisynnyttäjää jos ei ole niin timmi.
Ja on niitä vatsamakkaroita anopillakin.
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää miehelle se miehen puolen suvun kanssa kommunikointi. Siis jos haluatte eroon appiksista.
Entä kun se anoppi on ottanut asiakseen kommunikoida miniänsä kanssa, kun poika ei esim vastaa työpäivän aikana puhelimeen, eikä "muista" soittaa äidilleen takaisin. Ei auta ei, yritetty tätäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin anoppi ilmoitti jo kun kerroimme raskaudesta että hän tulee sitten synnytykseen. Nimenomaan ilmoitti, ei kysynyt voiko tulla. Pyöriteltiin molemmat silmiämme.
Esikko tuli onneksi nopeasti jo ambulanssi-kyydissä niin ei tarvinnut torpata anoppia sairaalassa mutta hän pääsi kyllä loukkaantumaan kun olin lapsen syntymän jälkeen soittanut ensin omalle äidilleni enkä hänelle. Mieheni oli kyllä soittanut hänelle mutta hän suuttui kun minun olisi myös pitänyt soittaa hänelle ensimmäisenä uudestaan ja sitten vasta omalle äidilleni. Vasta synnyttäneenä kuuntelin kuinka hän huusi miehelleni kuinka yritän omia vauvaa (kaiutin ei ollut päällä). Ja tämä oli pari-kolme tuntia synnytyksestä.
Nykyään ihmettelee miksi hänen välinsä kaikkiin kolmeen lapseensa ovat kylmät. Nähdään kerran pari vuodessa. Näissä tilaisuuksissa anoppi kattaa parhaat hopeat pöytään, tarjoaa kaupan eineksiä ja keitettyjä pottuja ja haukkuu vuorotellen kaikki pöydässä istujat. myös ala-aste ikäiset lapset jos he eivät ole lähettäneet hänelle äitienpäivä-kortteja.
Tuosta tuli mieleen kun aikoinaan menimme pitkästä aikaa vierailulle anoppilaan (välimatka auvoiset yli 200 km) ja 6 kuukauden vanha esikoinen pelästyi kun appeni (ihan ok tyyppi kyllä) oli innoissaan lapsesta ja sen kunniaksi kailotti (miletei huusi) kovalla äänellä, jolloin lapsi tietysti parahti itkemään kun oli tottunut vanhempiensa maltillliseen äänenkäyttöön. Appi-parka loukkaantui tästä ja valitti, että "ku sie opetat sen et on vaan siun perrään". - No kenen perään rintalapsi sitten on, ellei äitinsä?
Loukkaantuminen ja arvostelu oli toki läsnä jatkuvasti. Esim. kun toinen lapsemme oli 8 kk, isovanhempien mielestä olisi pitänyt antaa hänelle piparkakkuja. Ymmärrän toki hemmottelutarpeen, mutta vauva oli herkkävatsainen ja -ihoinen ja olisi saanut vain vatsanpurut mausteisista pipareista. Minua katsottiin kuin julmaa äitipuolta, joka kieltää lapselta kaiken ilon.
EI hyvin isoja ongelmia, mutta kyllähän se ihmistä syö, kun jatkuvasti ruokkii lasta väärin (lapset ja mies hoikkia = liian laihoja, koska eivät saa kunnon ruokaa), pukee väärin ja asutaan väärin (tuo 200 km etäisyys, en koskaan suostunut muuttamaan anoppilan kotikaupunkiin). Miniällä on usein kovin raskas vastuu, kun kaikki kielteisesti tulkittu perheessä on hänen syytään.
Asuitteko sattumoisin sinun vanhempiesi kotitanhuvilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavin ja häiritsevin kohtaaminen oli kun olin vauvan kanssa kotona mutten avannut ovea. Hän olisi muuten hengaillut meillä 24/7.
Jatkoin vain telkkarin katselua olkkarin sohvalla. Meni aika pitkään, ainakin parikymmentä minuuttia ja kuulin kolahduksen keittiön suunnalta. Kun katsoi siihen suuntaan niin näin anopin kuikuilemassa ikkunassa. Hän (yli 60v.) oli saanut kammettua itsensä palotikkaille ja kurkki sitä kautta kotiimme sisään. En mennyt auttamaan alas, napsaisin vain hänen pojalleen kuvan äitinsä harrastuksista.
Mä olisin varmaan pistänyt videon rullaamaan haastatellut, että mites anoppi sinne joutui? Jos oikeasti ei olisi päässyt alas, olisin soittanut palokunnan. Ja filmannut senkin omaan käyttöön ja ehkä seuraavaa sukujuhlaa varten.
Mun anoppi alkoi rampata meillä monta kertaa päivässä kun esikoinen syntyi. Pyynnöt ilmoittaa etukäteen tulostaan kaikuivat kuuroille korville, kun hän nyt vaan pikaisesti.... pikaisesti oli tässä tapauksessa puolesta tunnista kolmeen. Jopa kolmesti päivässä.
Ensimmäinen vaihe, otettiin häneltä vara-avain pois, kun samoihin aikoihin jäi vielä kiinni siitä, että kissanruokintareissulla oli nuuskinut meidän pankkipapereita ja muitakin kirjeitä. Seuraava steppi oli, että otettiin ovikellosta paristo pois. Se ei auttanut, kun alkoi maaninen koputtelu. Jos ovi ei auennut vieläkään, niin sitten alkoi talon kiertäminen ja ikkunoiden koputtelu. Seuraavaksi alkoi soida puhelin.
Ihan järkyttävää ahdistelua. Oli kuulemma aina "huolissaan". Hänelle ei mennyt perille yhtään, että joka päivä ei tarvitse käydä. Mun vaunulenkkejä ei ymmärtänyt, kun meillä ei ole koiraa, jota lenkittää! Sinnekin olisi pitänyt ottaa puhelin mukaan, että anoppi saa yhteyden tarvittaessa!
Mua ei valvonut isoveli, anoppi teki siinä tosi huolellista työtä. Muisti aina käydessään haukkua minut ja kaiken kodissani. Myös mieheni sai osansa. Suurin syntimme oli kuitenkin se, ettei annettu vauvaa yökylään anoppilaan. Vauva on nyt 8, eikä ole yhtään yötä tuossa mummulassa nukkunut.
Sait siis kostosi? Vieraannutit lapsesi toisesta mummostaan?
Kyllä tuon etäisyyden ottaminen ja riittävän hajuraon ylläpito on meidän perheen hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Ei tuossa ole kostosta, vaan selviämisestä, kyse.
Mitä se lapsi tuollaisella kyttäävällä ja myrkyllisellä mummolla tekee? Mä suojelen lapsiani pahoilta ihmisiltä. Valitettavasti tuo mummeli on paha.
Siitähän meillä on vain sinun sanasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin anoppi ilmoitti jo kun kerroimme raskaudesta että hän tulee sitten synnytykseen. Nimenomaan ilmoitti, ei kysynyt voiko tulla. Pyöriteltiin molemmat silmiämme.
Esikko tuli onneksi nopeasti jo ambulanssi-kyydissä niin ei tarvinnut torpata anoppia sairaalassa mutta hän pääsi kyllä loukkaantumaan kun olin lapsen syntymän jälkeen soittanut ensin omalle äidilleni enkä hänelle. Mieheni oli kyllä soittanut hänelle mutta hän suuttui kun minun olisi myös pitänyt soittaa hänelle ensimmäisenä uudestaan ja sitten vasta omalle äidilleni. Vasta synnyttäneenä kuuntelin kuinka hän huusi miehelleni kuinka yritän omia vauvaa (kaiutin ei ollut päällä). Ja tämä oli pari-kolme tuntia synnytyksestä.
Nykyään ihmettelee miksi hänen välinsä kaikkiin kolmeen lapseensa ovat kylmät. Nähdään kerran pari vuodessa. Näissä tilaisuuksissa anoppi kattaa parhaat hopeat pöytään, tarjoaa kaupan eineksiä ja keitettyjä pottuja ja haukkuu vuorotellen kaikki pöydässä istujat. myös ala-aste ikäiset lapset jos he eivät ole lähettäneet hänelle äitienpäivä-kortteja.
Tuosta tuli mieleen kun aikoinaan menimme pitkästä aikaa vierailulle anoppilaan (välimatka auvoiset yli 200 km) ja 6 kuukauden vanha esikoinen pelästyi kun appeni (ihan ok tyyppi kyllä) oli innoissaan lapsesta ja sen kunniaksi kailotti (miletei huusi) kovalla äänellä, jolloin lapsi tietysti parahti itkemään kun oli tottunut vanhempiensa maltillliseen äänenkäyttöön. Appi-parka loukkaantui tästä ja valitti, että "ku sie opetat sen et on vaan siun perrään". - No kenen perään rintalapsi sitten on, ellei äitinsä?
Loukkaantuminen ja arvostelu oli toki läsnä jatkuvasti. Esim. kun toinen lapsemme oli 8 kk, isovanhempien mielestä olisi pitänyt antaa hänelle piparkakkuja. Ymmärrän toki hemmottelutarpeen, mutta vauva oli herkkävatsainen ja -ihoinen ja olisi saanut vain vatsanpurut mausteisista pipareista. Minua katsottiin kuin julmaa äitipuolta, joka kieltää lapselta kaiken ilon.
EI hyvin isoja ongelmia, mutta kyllähän se ihmistä syö, kun jatkuvasti ruokkii lasta väärin (lapset ja mies hoikkia = liian laihoja, koska eivät saa kunnon ruokaa), pukee väärin ja asutaan väärin (tuo 200 km etäisyys, en koskaan suostunut muuttamaan anoppilan kotikaupunkiin). Miniällä on usein kovin raskas vastuu, kun kaikki kielteisesti tulkittu perheessä on hänen syytään.
Asuitteko sattumoisin sinun vanhempiesi kotitanhuvilla?
Miten tämä vaikuttaa asiaan?
Meidän perhe asuu lähellä miehen vanhempia (minun vanhemmat asuvat 300 km päässä) ja meillä on samanlaista syyllistämistä, vaikka näemme (ikävä kyllä) joka viikko. Samoin syyllistetään myös siitä, että kehtaamme kerran kuukaudessa käydä katsomassa toisia isovanhempia. Ei saisi lähteä, koska heille tulee ikävä lasta.
Tulipa sopivaan saumaan tämä ketju... Tänään lähdimme miehen kanssa jälleen kerran anoppilasta kotiin monta päivää aiemmin, kuin oli tarkoitus. Joka kerta sama kuvio toistuu ja aina ihmettelen, miten emme vieläkään ole oppineet, ettei sinne kannata mennä kuin korkeintaan pariksi päiväksi, vaikka anoppi kuinka pyytelee jäämään viikoksi. Pari ensimmäistä päivää menee aina mukavasti, anoppi on erittäin vieraanvarainen ja sydämellinen… mutta vaatii saada passata ja kieltäytyy kaikesta tarjotusta avusta. Jos häntä auttaa siitä huolimatta tai kokonaan kysymättä, hän loukkaantuu verisesti. Ja sitten ensimmäisten päivien jälkeen alkaa aina kuitenkin passiivis-aggressiivinen kärttyily: kiroilee itsekseen kuinka kaikki pitää tehdä itse, paiskoo ovia, tiuskimista lukuun ottamatta ei suostu puhumaan kenellekään eikä katso kohti kun hänelle puhuu, sulkeutuu mielenosoituksellisesti toiseen huoneeseen kuin missä muut ovat… ja kun sitten päivän tai kahden varpaillaan olon jälkeen päätämme lähteä etuajassa kotiin, hän ei tule edes hyvästelemään. Aivan sama kuinka toimimme, aina menee väärin ja kyläily päättyy draamaan. Sama tapahtuu silloinkin kun appivanhemmat ovat meillä kylässä, sillä erotuksella että anoppi lähtee meiltä kesken kaiken suostumatta sanomaan meille sanaakaan. Asiasta ei voi keskustella edes jälkeenpäin, sillä hän ei halua. Sitten menee puoli vuotta, ja taas meitä pyydellään lomaviikoksi kylään heille toiselle puolelle Suomea…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin anoppi ilmoitti jo kun kerroimme raskaudesta että hän tulee sitten synnytykseen. Nimenomaan ilmoitti, ei kysynyt voiko tulla. Pyöriteltiin molemmat silmiämme.
Esikko tuli onneksi nopeasti jo ambulanssi-kyydissä niin ei tarvinnut torpata anoppia sairaalassa mutta hän pääsi kyllä loukkaantumaan kun olin lapsen syntymän jälkeen soittanut ensin omalle äidilleni enkä hänelle. Mieheni oli kyllä soittanut hänelle mutta hän suuttui kun minun olisi myös pitänyt soittaa hänelle ensimmäisenä uudestaan ja sitten vasta omalle äidilleni. Vasta synnyttäneenä kuuntelin kuinka hän huusi miehelleni kuinka yritän omia vauvaa (kaiutin ei ollut päällä). Ja tämä oli pari-kolme tuntia synnytyksestä.
Nykyään ihmettelee miksi hänen välinsä kaikkiin kolmeen lapseensa ovat kylmät. Nähdään kerran pari vuodessa. Näissä tilaisuuksissa anoppi kattaa parhaat hopeat pöytään, tarjoaa kaupan eineksiä ja keitettyjä pottuja ja haukkuu vuorotellen kaikki pöydässä istujat. myös ala-aste ikäiset lapset jos he eivät ole lähettäneet hänelle äitienpäivä-kortteja.
Tuosta tuli mieleen kun aikoinaan menimme pitkästä aikaa vierailulle anoppilaan (välimatka auvoiset yli 200 km) ja 6 kuukauden vanha esikoinen pelästyi kun appeni (ihan ok tyyppi kyllä) oli innoissaan lapsesta ja sen kunniaksi kailotti (miletei huusi) kovalla äänellä, jolloin lapsi tietysti parahti itkemään kun oli tottunut vanhempiensa maltillliseen äänenkäyttöön. Appi-parka loukkaantui tästä ja valitti, että "ku sie opetat sen et on vaan siun perrään". - No kenen perään rintalapsi sitten on, ellei äitinsä?
Loukkaantuminen ja arvostelu oli toki läsnä jatkuvasti. Esim. kun toinen lapsemme oli 8 kk, isovanhempien mielestä olisi pitänyt antaa hänelle piparkakkuja. Ymmärrän toki hemmottelutarpeen, mutta vauva oli herkkävatsainen ja -ihoinen ja olisi saanut vain vatsanpurut mausteisista pipareista. Minua katsottiin kuin julmaa äitipuolta, joka kieltää lapselta kaiken ilon.
EI hyvin isoja ongelmia, mutta kyllähän se ihmistä syö, kun jatkuvasti ruokkii lasta väärin (lapset ja mies hoikkia = liian laihoja, koska eivät saa kunnon ruokaa), pukee väärin ja asutaan väärin (tuo 200 km etäisyys, en koskaan suostunut muuttamaan anoppilan kotikaupunkiin). Miniällä on usein kovin raskas vastuu, kun kaikki kielteisesti tulkittu perheessä on hänen syytään.
Asuitteko sattumoisin sinun vanhempiesi kotitanhuvilla?
Miten tämä vaikuttaa asiaan?
Meidän perhe asuu lähellä miehen vanhempia (minun vanhemmat asuvat 300 km päässä) ja meillä on samanlaista syyllistämistä, vaikka näemme (ikävä kyllä) joka viikko. Samoin syyllistetään myös siitä, että kehtaamme kerran kuukaudessa käydä katsomassa toisia isovanhempia. Ei saisi lähteä, koska heille tulee ikävä lasta.
Kai se etäisyys jotenkin vaikuttaa, kun se pitää erikseen mainita anoppilan suhteen, mutta jättää kokonaan mainitsematta omien vanhempien suhteen?
Vanha sanonta "Kolmantena päivänä kala ja vieras käy haisemaan". Kolmantena päivänä kannattaa siis ehdottomasti nostaa kytkintä. Toimii!
En minäkään passaisi omia enkä vieraita viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vanha sanonta "Kolmantena päivänä kala ja vieras käy haisemaan". Kolmantena päivänä kannattaa siis ehdottomasti nostaa kytkintä. Toimii!
En minäkään passaisi omia enkä vieraita viikkoa.
Jos on pakko olla yötä, niin yksi yö riittää. Kaksi yötä on ihan maksimi.
Vierailija kirjoitti:
Vanha sanonta "Kolmantena päivänä kala ja vieras käy haisemaan". Kolmantena päivänä kannattaa siis ehdottomasti nostaa kytkintä. Toimii!
En minäkään passaisi omia enkä vieraita viikkoa.
Mutta jos itse pyydetään vieraita viikoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha sanonta "Kolmantena päivänä kala ja vieras käy haisemaan". Kolmantena päivänä kannattaa siis ehdottomasti nostaa kytkintä. Toimii!
En minäkään passaisi omia enkä vieraita viikkoa.Jos on pakko olla yötä, niin yksi yö riittää. Kaksi yötä on ihan maksimi.
Anoppilassa vierailuista: Lyhyestä virsi kaunis. Muuten ei hyvä seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha sanonta "Kolmantena päivänä kala ja vieras käy haisemaan". Kolmantena päivänä kannattaa siis ehdottomasti nostaa kytkintä. Toimii!
En minäkään passaisi omia enkä vieraita viikkoa.Jos on pakko olla yötä, niin yksi yö riittää. Kaksi yötä on ihan maksimi.
Mulle maksimi on vartti, ja mun miehen on pakko olla mukana.
Alue: Aihe vapaa
Sait siis kostosi? Vieraannutit lapsesi toisesta mummostaan?