Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 12:49"]
Olemme saaneet esikoisemme noin puoli vuotta sitten. Appiukko tuli sitten juttusille juhlissa kysyen minulta, että miten se maha noin pömpöttää, onkos jo toinen tulossa. Voi elämän kevät. Vastasimme, että ei nyt vielä, johon appiukko sitten, että eihän meistä voi koskaan tietää kun olemme ennenkin asioita salailleet. Sitten alkoi neuvoa, kuinka tässä vaiheessa olisi jo pitänyt raskauskilot jumpata pois. /quote]
Appiukkohan oli oikeassa, ei niitä raskauskiloja tartte vuositolkulla pidättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on maailman paras anoppi!
Mun anoppi on kamalin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Sen vittumainen käytös ei kohdisty niinkään muhun tai keneenkään muuhun, kuin sen nuorempaan poikaansa, eli mun avopuolisoon. Se haukkuu, syyllistää ja vittuilee sille aina, myös muiden ihmisten läsnäollessa. Ei riitä sometkaan laskemiseen, kuinka usein mun mies on tullut kyyneleet silmisä kotiin sitä tapaamasta. Onneksi muutetaan toiseen kaupunkiin jo kuukauden kuluttua.
Viimeisin tapaus on tältä viikonlopulta minun veljeni valmistujaisista. Anoppi oli katsonut kutsukortista osoitteen väärin ja vaan olettanut, että juhlat järjestetän äitini luona vaikka kutsussa toisin luki. No ei sitten tietenkään löytänyt juhlapaikalla ja soitti sitten minulle neuvoa kysyäkseen. En osannut häntä perille puhelimessa neuvoa, joten sovittiin, että kun mekin olimme jo matkalla samoihin juhliin, niin tulisimme sitä kautta ja menisimme sitten samaa matkaa. No meillä toki kesti se koukkaus toisen osoitteen kautta jopa 20 minuuttia ja koko loppumatkan anoppi sitte haukkui mun miestäni tästä odottelusta ja juhlista myöhästymisestä.
äitienpäivänä mieheni päätti viedä kukkia äidilleen ja reaktio on luokkaa "aha". Ei muista poikaansa syntymäpäivänä, haukkuu tämän vaatevallinat, hiustyylit ja vertailee inhottavasti vanhempaan poikaansa. Tekstiä on tullut tyyliin "mä olen niin ylpeä veljestäsi, mutta sä olet tuottanut mulle pelkkää häpeää". Aikoinaan lähettiin juhlimaan ylioppilaskirjoitustemme päättymistä ja samoihin aikoihin anoppini erosi miesystävästään. Alkuillasta miehelleni tulee tekstiviesti: "Kuinka kehtaan pitää hauskaa, kun oma äitisi kärsii päättynyttä rakkauttaan"
Me ollaan tosiaan vasta parikymppisiä ja opiskelut vielä kesken, mutta nyt jo kauhulla odotan häitä ja lasten tekoa. Onko okei kutsua häihin kaikki muut sukulaiset ja ystävät, mutta ei miehen äitiä?
Anoppi kysyi viikkoa ennen hääpäiväämme mieheltäni, onko se nyt ihan varma naimisiinmenosta, peruakin kuulemma kyllä vielä pystyy. Suunnitteli jo kenelle sukulaisista hän voi soittaa.
Olimme kärsineet kaksi vuotta lapsettomuudesta, puhuimme että lähtisimme tutkimuksiin, anoppi oli sitä mieltä ettei kannata, odotelkaa nyt muutama vuosi (jos vaikka erotaankin...)
Sitten kun hoidoilla saimme esikoisemme, tuli synnärille vauvaa katsomaan, tarkasteli pitkään, ei tämä ole kyllä yhtään meidän Pekan näköinen... Itkuun melkein pillahdin, tuore äiti kun ei välttämattä yli vuorokauden kestäneen rankan synnytyksen jälkeen välttämättä halua kuulla vihjailuja, ettei lapsi olisi mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh mitä kertomuksia! Omat appivanhemmat on onneksi mukavia ihmisiä. Tosin anoppi kerran vahingossa kutsui minua mieheni exän nimellä, mutten siitäkään mitään pultteja vetänyt..
Olimme sairaalassa, jonne tuli mieheni isä ja isovanhemmat katsomaan esikoistamme. Synnytyksestä oli alle kolme päivää ja mieheni isä toteaa heti: "Vielä on mahaa jäljellä. Ootko varma, ettei siellä ole toista?"
Ehheh. Onneksi olen hoikempi kuin ennen raskautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 12:29"]
Anoppi kertoi puolelle suvusta minun raskaudesta vaikka piti olla yllätys kaikille häävieraille. Kiva kun kaikki jälkikäteen sanoivat " onneksi olkoon, mutta kyllä tiesimme jo, kun tuija niin tohkeissaan meille kertoi!"
[/quote]
Jos ette ole olleet lapsettomuushoidoissa viimeistä 10 vuotta, niin ei nuo vauvauutiset nyt niin mielettömiä uutisia yleensä kellekään ole. Se on tuntunut teistä silloin isolta jutulta ja olitte pettyneitä kun ette päässeet yllättämään vieraita muttei se muille mitään sen kummempaa ollut.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 12:29"]
Anoppi kertoi puolelle suvusta minun raskaudesta vaikka piti olla yllätys kaikille häävieraille. Kiva kun kaikki jälkikäteen sanoivat " onneksi olkoon, mutta kyllä tiesimme jo, kun tuija niin tohkeissaan meille kertoi!"
[/quote]
Jos ette ole olleet lapsettomuushoidoissa viimeistä 10 vuotta, niin ei nuo vauvauutiset nyt niin mielettömiä uutisia yleensä kellekään ole. Se on tuntunut teistä silloin isolta jutulta ja olitte pettyneitä kun ette päässeet yllättämään vieraita muttei se muille mitään sen kummempaa ollut.
[/quote]
Siis mitä?? Juuri tuonlaisilta harakoilta ne jutut lipsahtavatkin. Olivat sitten vuoden tai 10 vuotta yrittäneet, jos vanhemmat ovat nimenomaan PYYTÄNEET olla kertomatta kenellekkään, niin olisi se nyt järkevän ihmisen toimintaa olla sitä heti juoruamatta kaikille. Pariskunta odottanut, että saa yllättää kaikki vieraat, niin ilo on pilattu sillä, kun kaikki ovatkin jo kuulleet.... Ilonpilaajia on monenlaisia, mutta tämä raskauden kertominen on kyllä yksi pahimmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 13:06"]
Mun anoppi on kamalin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Sen vittumainen käytös ei kohdisty niinkään muhun tai keneenkään muuhun, kuin sen nuorempaan poikaansa, eli mun avopuolisoon. Se haukkuu, syyllistää ja vittuilee sille aina, myös muiden ihmisten läsnäollessa. Ei riitä sometkaan laskemiseen, kuinka usein mun mies on tullut kyyneleet silmisä kotiin sitä tapaamasta. Onneksi muutetaan toiseen kaupunkiin jo kuukauden kuluttua.
Viimeisin tapaus on tältä viikonlopulta minun veljeni valmistujaisista. Anoppi oli katsonut kutsukortista osoitteen väärin ja vaan olettanut, että juhlat järjestetän äitini luona vaikka kutsussa toisin luki. No ei sitten tietenkään löytänyt juhlapaikalla ja soitti sitten minulle neuvoa kysyäkseen. En osannut häntä perille puhelimessa neuvoa, joten sovittiin, että kun mekin olimme jo matkalla samoihin juhliin, niin tulisimme sitä kautta ja menisimme sitten samaa matkaa. No meillä toki kesti se koukkaus toisen osoitteen kautta jopa 20 minuuttia ja koko loppumatkan anoppi sitte haukkui mun miestäni tästä odottelusta ja juhlista myöhästymisestä.
äitienpäivänä mieheni päätti viedä kukkia äidilleen ja reaktio on luokkaa "aha". Ei muista poikaansa syntymäpäivänä, haukkuu tämän vaatevallinat, hiustyylit ja vertailee inhottavasti vanhempaan poikaansa. Tekstiä on tullut tyyliin "mä olen niin ylpeä veljestäsi, mutta sä olet tuottanut mulle pelkkää häpeää". Aikoinaan lähettiin juhlimaan ylioppilaskirjoitustemme päättymistä ja samoihin aikoihin anoppini erosi miesystävästään. Alkuillasta miehelleni tulee tekstiviesti: "Kuinka kehtaan pitää hauskaa, kun oma äitisi kärsii päättynyttä rakkauttaan"
Me ollaan tosiaan vasta parikymppisiä ja opiskelut vielä kesken, mutta nyt jo kauhulla odotan häitä ja lasten tekoa. Onko okei kutsua häihin kaikki muut sukulaiset ja ystävät, mutta ei miehen äitiä?
[/quote]
Tommoseen ämmään kannattaa katkaista välit tyystin, ettei ala alistaa lapsiannekin tulevaisuudessa. Pahoittelut miehellesi hirviö-äidistä. Ihan ok on olla kutsumatta. Isänikään ei kutsunut äitiänsä mihinkään juhliin.
Mun ensimmäisen poikaystävän vanhemmat olivat tosi epäkohteliaita ja ilkeitä. Menin ensimmäisen kerran heille syömään, mies leikkasi jonkin paitsin viipaleiksi ja nousi sen jälkeen pöydästä ja totesi, että ei syö tässä seurassa.
Äiti sentään tervehti, mutta haukkui mut selän takana eikä pitänyt mua tarpeeksi hyvänä pojalleen, kun en ollut tarpeeksi hienosta perheestä. Hän itse istui kaupan kassalla, mun äiti oli sentään osastonhoitajana sairaalassa;) Mä olin ihan tavallinen lukiolaistyttö, enkä mikään ongelmanuori saati rikollinen.
Seurustelimme vuoden verran, ja pojan vanhemmat tekivät kaikkensa lopettaakseen suhteemme. Minua mm. kiellettiin vierailemasta heillä, ja joskus kun olin siellä heidän poissa ollessaan, pelkäsin aina, että he tulevat ja mitä siitä sitten seuraa.
Loppuihan suhde sitten omaan mahdottomuuteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän naurattavat nämä reppanat, jotka vuodesta toiseen jaksavat sietää anoppien ja appien törkeää käytöstä. Tulkaa meille kynnysmatoksi, meillä on kengänpohjat siistit!
Mitkähän ne vaihtoehdot sitten ovat? Se, että lapset ovat ilman isovanhempia, ja nämä eristävät kostoksi muustakin suvusta?
Helppoa jäkättää muille neuvoja, jos omassa elämässä ei ole samanlaisia ankeuttajia.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 18:00"]Enemmän naurattavat nämä reppanat, jotka vuodesta toiseen jaksavat sietää anoppien ja appien törkeää käytöstä. Tulkaa meille kynnysmatoksi, meillä on kengänpohjat siistit![/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 13:20"]
Mistä ihmiset oikein repii näitä anoppeja ja appia, tai ylipäätään tällaisia ihmisiä?? Miksi kaikki ihmiset, ketkä minä tapaan, ovat ihan normaaleja ainakin noin suunnilleen?
[/quote]
Mä ihmettelin samaa aikaisemmin. Ajan kanssa appivanhempien todellinen luonne vaan on tullut esille. Nyt kun yhteisiä vuosia on takana jo useampi niin osaan jättää niiden möläytykset omaan arvoonsa. Eniten harmittaa lasten puolesta kun omaavat tuollaiset kaksinaamaiset isovanhemmat.
Nyt tekee mieli oikeen valittaa kun kerrankin saa..
Exän äiti on ihme vanhoillinen.. Ja jotenkin ylihuolehtiva..
Oltiin melkein 4 vuotta yhdessä, ei saatu olla toistemme luona yötä ENNEN kuin rippikoulu oli käyty (Ei siis missään tapauksessa!)
Ei saatu nukkua samassa sängyssä kuin vasta 17-vuotiaina <- tää on ihan älytön.
En saanut mennä eräille Exän syntymäpäiville koska emme olleet vielä puhuneet suhteesta julkisesti (syy oli todennäköisesti se ettei suku saa tietää!!)
Ei varmaan koskaan olisi katsonut hyvällä jos olisin tullut myöhemminkin esim. raskaaksi (tuskin olisi ollut iloinen edes asiasta) tai olisimme olleet kihloissa. 50v ois varmaan saanut luvan mennä naimisiin niin että anoppi ei siitä ois itseensä ottanut.
Exäni perheellä on koira joka ei usko mitään eikä sitä ole käytetty missään pentu/tms. koulussa KOSKAAN, kerran olivat ja syy siihen miksi lopettivat kuului exanopin suusta "ei ollut meidän juttu", per*eleen rakki ei usko mmitään ja kun siitä sanoi niin exanoppi "ei se niin tee, se on vain vilkas lässynlää"
AAAAAAAAA! Miten olen koskaan kestäny tuota? Muutenkin tuntuu että exäni vanhemmat eivät pitäneet minusta. Olin kait liian räväkkä ja nämä haluaisivat jonkun kivan vaalean naapurinlikan joka on ollut aina exäni ystävä..
Voi elämänikevät..
Onneks ovat EXappivanhemmat.
Terkut vaan kaikille! Ja ihanata kesää! :-)
Mua potuttaa anopin epätasa-arvoisuus, meidän lapset ei saa edes tekstaria synttäreinä, muut 5 lastenlasta saavat jopa lahjoja ja heitä kutsutaan mummulaan yökylään jne.
Vähemmän itkettää sitten hautajaisissa kun se päivä koittaa.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 19:13"]Nyt tekee mieli oikeen valittaa kun kerrankin saa..
Exän äiti on ihme vanhoillinen.. Ja jotenkin ylihuolehtiva..
Oltiin melkein 4 vuotta yhdessä, ei saatu olla toistemme luona yötä ENNEN kuin rippikoulu oli käyty (Ei siis missään tapauksessa!)
Ei saatu nukkua samassa sängyssä kuin vasta 17-vuotiaina <- tää on ihan älytön.
En saanut mennä eräille Exän syntymäpäiville koska emme olleet vielä puhuneet suhteesta julkisesti (syy oli todennäköisesti se ettei suku saa tietää!!)
Ei varmaan koskaan olisi katsonut hyvällä jos olisin tullut myöhemminkin esim. raskaaksi (tuskin olisi ollut iloinen edes asiasta) tai olisimme olleet kihloissa. 50v ois varmaan saanut luvan mennä naimisiin niin että anoppi ei siitä ois itseensä ottanut.
Exäni perheellä on koira joka ei usko mitään eikä sitä ole käytetty missään pentu/tms. koulussa KOSKAAN, kerran olivat ja syy siihen miksi lopettivat kuului exanopin suusta "ei ollut meidän juttu", per*eleen rakki ei usko mmitään ja kun siitä sanoi niin exanoppi "ei se niin tee, se on vain vilkas lässynlää"
AAAAAAAAA! Miten olen koskaan kestäny tuota? Muutenkin tuntuu että exäni vanhemmat eivät pitäneet minusta. Olin kait liian räväkkä ja nämä haluaisivat jonkun kivan vaalean naapurinlikan joka on ollut aina exäni ystävä..
Voi elämänikevät..
Onneks ovat EXappivanhemmat.
Terkut vaan kaikille! Ja ihanata kesää! :-)
[/quote]
Vielä tähän, nykyään mulle ei siis voi puhua koska olen poikansa exä.
Multa ei myöskään voi ottaa vastaan mitään koska olen exä pojalle..
T. 52
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 19:26"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 19:09"]
Mulla on ihana anoppi, ihana isoanoppi, ihana isoappi, mutta se appiukko on kyllä omaa luokkaansa. Pakko vetää kännit, ja sit kun vetää turpaan jotakuta talosta löytyvistä naisista. Joskus se on oma vaimo, joskus vaimon äiti( eli hänen anoppinsa) joskus minä.
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 15-vuotiaista, ja vieläkin muistan kun yhtenä jouluna olin heillä yötä silloin teini-ikäisenä. Anoppinsa heitti ulos vaatteista pitäen jo päivällisen jälkeen "huora"-huutojen säestämänä, mutta sen jälkeen meillä oli ihan mukavaa. mentiin sitten nukkumaan miehen (silloisen poikaytävän) kanssa, ja parin tunnin päästä appiukko tulee repimään mut sängystä ylös, iskee mun pään seinään ja heittää pyjama päällä ja ilman kenkiä ulos hankeen. Samalla huusi kuinka mä oon olevinani niin vitun akateeminen ja porvariperheestä ja pidän heidän perhettään duunaripaskoina (hauskaa tässä on sinänsä se, että mun äiti ja anoppi oli molemmat sairaanhoitajia, ja appiukko varastomies, mulla ei ollut isää, eli en oikein ymmärtänyt mistä toi tuli hänen päähänsä).
No poikaystävä sitten jäi tappeleen hetkeksi isänsä kanssa ja tuli sitten mun perässä ulos, ja toi mun kaikki tavarat tullessaan., Siinä sitten kaveltiin pakkasessa yli 5km mun luo keskellä yötä.
Näitä samantyylisiä tapahtui teininä muutamaan otteeseenkin, siis että sain ihan kunnolla turpaani appiukolta ihan out of nowhere, ja sitten lopetin sielä käynnit. Pikaisia visiittejä teen sillon kun tiedän ettei appiukko ole juonut paljon. Ja mä olen oikeasti ehkä liiankin kiltti, ikinä en sanonut appiukolle mitään pahaa (en olis edes uskaltanut, 2m pitkä 150kg vihanen mies...) Ja koko miehen muu suku oli aina mun puolelella.
Anopin ja isoanopin kanssa käydään edelleen terasseilla istumassa jne. Ihana perhe tuota appiukkoa lukuunottamatta.
[/quote]
Siis MITÄH?? Etkö ole tehnyt pahoinpitelyistä rikosilmoitusta / apen anoppi? Ihan käsittämätön kertomus! Siis jäitte joulunviettoon, kun joku vanhus oli hakattu ja heitetty pihalle??
[/quote]
Tuollaisissa perheissä eivät ne isovanhemmatkaan yleensä mitään kauhean iäkkäitä ole, eivät siis mitään vanhuksia..
Anoppi haukku mua huoraksi joskus :( liekö unohtanu tuon, nykyään meillä on hyvät välit :D
Sama täällä, ex-anoppi haukkui mut huoraksi ja rotaksi :D Ja tämä tapahtui ensikohtaamisella... Yritti jälkeenpäin hyvitellä tekoaan, mutta mun osalta ei ainakaan kiinnostanut enää tutustua siihen ihmiseen. 3 vuotta välttelin hänen seuraansa kunnes erosin hänen "pikkupojastaan"...
Jos olisin ikinä seurustellut miehen kanssa, jonka äiti olisi tuon tason sivistymätön moukka, olisin lopettanut suhteen heti. Kyllä miehen perhe merkitsee hyvinkin paljon. Tuollaisen äidin pojasta ei kovin tasapainoista voi tulla.