Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset

Anoppi töksäytti minulle sukulaisten kuullen että onpa mukava että "kaisa" on nyt niin läski kun hän saa kerrankin olla pienempi osapuoli, olin tuolloin n rv. 30.. 

Lisäksi yritti aivopestä miestäni etten minä saa pitää lastamme ristiäisissä kasteen aikana, sanoin miehelleni että pidän lastamme kun näin olimme sopineet. Anoppi luuli että oli saanut tahtonsa läpi ja suuttui ristiäisissä kun sai tietää että minä pidän lasta, ei hänen poikansa tai tyttärensä (kummi). 

Up!!

Up

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 15:09"]

Näistä viesteistä päätellen ei voi kun arvuutella, millaisia anoppeja teistä joksus sitten tulee. Moni ei näet näe sitä rikkaa omassa silmässään.

Minulla on mukava anoppi ja appi. Isäni ja äitinikin olivat mukavia (edesmenneet). Sisareni ja heidän puolisonsa ovat kivoja. Samoin mieheni sukulaiset, ystävämme, naapurit ja työtoverini... jne 

[/quote]

Jos tuleva anoppi tai appi sanoo jollekin ensimmäisellä tapaamiskerralla, että et kelpaa minun pojalleni, haukkuu huoraksi, tyhjentää miniän vaatekaappeja roskikseen tai hakkaa ilman syytä... En näe minäkään missä silmässä se roska nyt piilee?

Näitä lukiessa tulee vain mieleen, että onneksi minulla on mukava anoppi, joka ei järjestä outoja tempauksia kodissamme eikä huutele sekavia, eikä ole alkoholisti. Normaali ihminen riittää minulle paremmin kuin hyvin.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 12:47"]Anoppi haukku mua huoraksi joskus :( liekö unohtanu tuon, nykyään meillä on hyvät välit :D

[/quote]

Sama täällä, ex-anoppi haukkui mut huoraksi ja rotaksi :D Ja tämä tapahtui ensikohtaamisella... Yritti jälkeenpäin hyvitellä tekoaan, mutta mun osalta ei ainakaan kiinnostanut enää tutustua siihen ihmiseen. 3 vuotta välttelin hänen seuraansa kunnes erosin hänen "pikkupojastaan"...

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 01:54"]

Näin tiivistettynä: ex anoppiehdokas piti mykkäkoulua aina kun olimme kahden (syystä ei tietoa), mutta muiden edessä jutteli ja käyttäytyi aivan normaalisti. Ex appiehdokas yritti lähennellä ja kehui useaan otteeseen muhkeaa takapuoltani johon tekisi mieli tarrata. Yritä siinä sitten säilyttää välit ja olla ottamatta kuuleviin korviin..

[/quote]

Siis oikeestiko et keksi yhtään syytä miksi anoppi piti mykkäkoulua? 

Jätä se sika!

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 13:06"]

Mun anoppi on kamalin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Sen vittumainen käytös ei kohdisty niinkään muhun tai keneenkään muuhun, kuin sen nuorempaan poikaansa, eli mun avopuolisoon. Se haukkuu, syyllistää ja vittuilee sille aina, myös muiden ihmisten läsnäollessa. Ei riitä sometkaan laskemiseen, kuinka usein mun mies on tullut kyyneleet silmisä kotiin sitä tapaamasta. Onneksi muutetaan toiseen kaupunkiin jo kuukauden kuluttua.

Viimeisin tapaus on tältä viikonlopulta minun veljeni valmistujaisista. Anoppi oli katsonut kutsukortista osoitteen väärin ja vaan olettanut, että juhlat järjestetän äitini luona vaikka kutsussa toisin luki. No ei sitten tietenkään löytänyt juhlapaikalla ja soitti sitten minulle neuvoa kysyäkseen. En osannut häntä perille puhelimessa neuvoa, joten sovittiin, että kun mekin olimme jo matkalla samoihin juhliin, niin tulisimme sitä kautta ja menisimme sitten samaa matkaa. No meillä toki kesti se koukkaus toisen osoitteen kautta jopa 20 minuuttia ja koko loppumatkan anoppi sitte haukkui mun miestäni tästä odottelusta ja juhlista myöhästymisestä. 

äitienpäivänä mieheni päätti viedä kukkia äidilleen ja reaktio on luokkaa "aha". Ei muista poikaansa syntymäpäivänä, haukkuu tämän vaatevallinat, hiustyylit ja vertailee inhottavasti vanhempaan poikaansa. Tekstiä on tullut tyyliin "mä olen niin ylpeä veljestäsi, mutta sä olet tuottanut mulle pelkkää häpeää". Aikoinaan lähettiin juhlimaan ylioppilaskirjoitustemme päättymistä ja samoihin aikoihin anoppini erosi miesystävästään. Alkuillasta miehelleni tulee tekstiviesti: "Kuinka kehtaan pitää hauskaa, kun oma äitisi kärsii päättynyttä rakkauttaan"

Me ollaan tosiaan vasta parikymppisiä ja opiskelut vielä kesken, mutta nyt jo kauhulla odotan häitä ja lasten tekoa. Onko okei kutsua häihin kaikki muut sukulaiset ja ystävät, mutta ei miehen äitiä?

[/quote]

Tässä tapauksessa se on jopa suositeltavaa.

Mun mielestä jossain tapaoppaassa oli ohje, että on juhlien järjestäjän vastuulla valita vieraat niin, että he viihtyvät keskenään. Tuolla perusteella anoppikokelastasi ei voi koskaan kutsua mihinkään :)

uppistaa!!!

oisko vielä lisää tarinoita kellään kerrottavana?

Nää kirjotukset häivyttää kaikki mun anopin ja appiukon "viat" ja saa heidät tuntumaan jopa aivan rakastettavilta ihmisiltä.

No, voin kertoa yhdestä "anoppitraumaisesta" eli kälystäni. Kun veljeni tutustui nykyiseen vaimoonsa, niin vaimo avautui, kuinka kahden entisen poikaystävän (toinen avopuoliso) äidit oli ollut hirveitä ja vetäisi kauhean nyyhkytrauman kehiin siitä, miten niin ja näin on ne ex-anoppikandidaatit tehneet. Itse vähän ihmettelin tuota syvää traumaa, koska kumpikin ex-anoppikandidaatti on asunut 700 km:n päässä. No, hyvin nopeasti myös kehitti trauman äidistäni eli uudesta anopistaan. Kukaan ei tiedä, mitä äitini teki, kun alkoi dissaus ja trauman kehittäminen. Ja kun aikansa on kamala, ilkeä ja ala-arvoinen, niin kyllähän sitä alkaa suku katsoa kummallisesti... No niin. Taas tälle samalle naiselle on sattunut traumoja aiheuttava anoppi. Mulla on ollut kaksi anoppia ja nuoruuden poikaystävän äiti tavallaan anoppikandidaattina. Kaikkien kanssa olen tullut hyvin toimeen, vaikka nykyinen vähän töksähtelee joskus. Silti mitään traumoja ei ole ja kunnioitan miehen suhdetta äitiinsä (enkä yritä tuhota sitä eristämällä miestä suvustaan) ja lapsenlapsiinsa. Ja kyllä mäkin anoppia nytkin jeesaan jatkuvasti ja saan kyllä kiitokset.

Nähdessään minut ekan kerran  niin anoppi pyörtyi. Anoppi ei ollut suomalainen, olimme ulkomailla.

Ylös

Up

Mun anoppi ehdotti että henkilökohtaisesti saisi tarkistaa että olen neitsyt kun ekaa kertaa mentiin miehen kanssa tapaamaan. Oltiin jo silloin oltu yhdessä melkein vuosi ja sitäpaitsi entisiä poikaystäviä oli ollut ihan normaalisti niin ei siinä ollut paljon neitsyyttä jäljellä tarkastettavaksi. Ja joka tapauksessa törkeä ehdotuskin. Mies ei mitenkään siihen reagoinu, ihan kuin olisi itsestäänselvä juttu että nyt kun tässä ollaan yhdessä niin laitapa siitä pillusi framille niin katsomme perheen voimin oikein kunnolla sinne sisään että mitäs siellä oikein on ja onko merkkejä jostakin epämääräisestä. Voi vittu. Uskovaisia tietty, miten niillä on tollainen pakkomielle?

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 13:46"]

Mulla samoja kuin seiskalla, eli kun kolmas lapsemme oli muutaman kuukauden ikäinen niin anoppi pienessä sievässä alkoi kyselemään minulta, että onko hänen poikansa vauvan isä ollenkaan? Vauvan ulkonäössä kun ei ole yhtään heidän tai appiukon suvun piirteitä. Ja että hän miettii näitä perintöasioita tässä. En osannut muuta sanoa kuin että tee testit ja lähdin paikalta. Muita ei siinä silloin ollut lähellä ja tästä aiheesta ei ole sen jälkeen puhuttu. Enää isyydestä ei ole epäselvää varmasti anopinkaan mielestä, mutta vieläkin tuo asia nousee mieleeni. Oikeastiko anoppi uskoi, että jakelin täällä itseäni kaiken maailman postinkantajille ja nuohoojille kun hoidin samalla 2 ja 4 vuotiaita lapsiamme ja pisimmät reissut kotoa suuntautuivat päivällä lasten kanssa kauppaan?

[/quote]

Sinähän nuo keksit nuo postinkantajat ja nuohoojat. Ei tarvinnut anopin edes kysyä.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 19:09"]Mulla on ihana anoppi, ihana isoanoppi, ihana isoappi, mutta se appiukko on kyllä omaa luokkaansa. Pakko vetää kännit, ja sit kun vetää turpaan jotakuta talosta löytyvistä naisista. Joskus se on oma vaimo, joskus vaimon äiti( eli hänen anoppinsa) joskus minä.

Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 15-vuotiaista, ja vieläkin muistan kun yhtenä jouluna olin heillä yötä silloin teini-ikäisenä. Anoppinsa heitti ulos vaatteista pitäen jo päivällisen jälkeen "huora"-huutojen säestämänä, mutta sen jälkeen meillä oli ihan mukavaa. mentiin sitten nukkumaan miehen (silloisen poikaytävän) kanssa, ja parin tunnin päästä appiukko tulee repimään mut sängystä ylös, iskee mun pään seinään ja heittää pyjama päällä ja ilman kenkiä ulos hankeen. Samalla huusi kuinka mä oon olevinani niin vitun akateeminen ja porvariperheestä ja pidän heidän perhettään duunaripaskoina (hauskaa tässä on sinänsä se, että mun äiti ja anoppi oli molemmat sairaanhoitajia, ja appiukko varastomies, mulla ei ollut isää, eli en oikein ymmärtänyt mistä toi tuli hänen päähänsä).

No poikaystävä sitten jäi tappeleen hetkeksi isänsä kanssa ja tuli sitten mun perässä ulos, ja toi mun kaikki tavarat tullessaan., Siinä sitten kaveltiin pakkasessa yli 5km mun luo keskellä yötä.

Näitä samantyylisiä tapahtui teininä muutamaan otteeseenkin, siis että sain ihan kunnolla turpaani appiukolta ihan out of nowhere, ja sitten lopetin sielä käynnit. Pikaisia visiittejä teen sillon kun tiedän ettei appiukko ole juonut paljon. Ja mä olen oikeasti ehkä liiankin kiltti, ikinä en sanonut appiukolle mitään pahaa (en olis edes uskaltanut, 2m pitkä 150kg vihanen mies...) Ja koko miehen muu suku oli aina mun puolelella.

Anopin ja isoanopin kanssa käydään edelleen terasseilla istumassa jne. Ihana perhe tuota appiukkoa lukuunottamatta.
[/quote]
Et helvetti ole tosisassi! Ja kukaan ei ole tehnyt rikosilmoitusta?!

Mun appiukolle oli helvetin raskas pala että poikansa on yhdessä siivoojan kanssa. On edelleen siitä kai jollain tavalla vittuuntunut ja koittaa aina salailla ja vaihtaa puheenaihetta jos sattumalta jossain vieraammassa seurueessa tulee ammateista puhetta. Ei itsekään ole mikään korkeasti koulutettu mutta arvottaa ihmiset täysin koulun perusteella. Yhdessä ollaan oltu yli 15 vuotta ja edelleen kouluttamattomuuteni ja (apen mielestä) paska palkkani vaan on liikaa sille.

Anoppi taas on oma lukunsa. Marttyyri joka ei kerta kaikkiaan voi sanoa asioita SUORAAN. Puhuu takanapäin pahaa minkä kerkeää, edessäpäin on sitten niin hunajaa että. Mutta näihin on jo vuosien varrella tottunut ja voisihan nuo vieläkin pahemmat olla...muiden juttuja lukiessa olen tehnyt tämän päätelmän.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 12:49"]Minäkin voisin kirjoittaa kirjan appivanhempieni tempauksista. Aiemmin epäilivät poikansa isyyttä ja vaativat isyystestejä. Sotkeutuvat koko ajan elämäämme. Heidän mielestään meidän pitäisi maton väristä lähtien hyväksyttää ratkaisumme heillä. Kommentoivat pyytämättä joka ikistä asiaa. Olen laittanut välit poikki, koska en jaksa heitä. Vierailevat meillä muutaman kerran vuodessa. Olen aina todella väsynyt näiden vierailuiden jälkeen. Mies vierailee heillä harvakseltaan.
[/quote]

IHANAA, EN OO YKSIN! mun appivanhemmst on kust tuollasia, harmikseni tosin asuvat alle kilometrin päästä meistä, joten ovat todellinen riesa. Lisäksi anoppi arvostelee mm.äitiyttäni, uraani, ulkonäköäni jne. Olen siis korkeakoulutettu, ihan tavallisen näköinen kolmen lapsen äiti, joka tykkää pukeutua siististi ja jopa meikata vähäsen. Anoppini sen sijaan on elämäm koulun käynyt, kulkee verkkareissa tukka hapsottaen, rööki huulilla. Olen muutaman kerran TODELLA menettänyt pinnani ja antanut kuulua, siltikin tulee aina välillä jostain puskista näitä juttuja mitä anoppini pitkin kyliä kertoilee. No life.

Mut haukuttiin skitsofreenikoksi väsymyksen takia kun koliikkilapsi valvotti.
Appiukko halasi mun vieressä toista miniäänsä ja sanoi että sieltähän mun lempi miniä tulee. Ilmeet kun tajusivat että seison vieressä