Mitä kaikkea sinua on lapsena kielletty tekemästä sen takia, että olit tyttö/poika?

en saanut polttaa, juoda, kiroilla enkä olla myöhään ulkona koska olen tyttö. veljeni sai tehdä näitä kaikkia.

En saanut leikkiä nukeilla enkä pitää hametta koulussa. Oli kuulemma liian 'tyttömäistä'. Äitini oli kova feministi.

Minua kiellettiin itkemästä. Isot pojat ei itke.

Yläasteella ei saatu pelata jääkiekkoa tai jalkapalloa, koska se on pojille.

Aina piti "auttaa" juhlissa, koska on tyttö.

Radio-ohjattavia autoja en saanut koska ne ovat pojille tai muitakaan ns. supersankarihahmoja, koska nekin oli pojille. Sain kyllä katsoa näitä piirrettyjä, mutta leluja en saanut.

Multa kiellettiin lähes kaikki mitä tein syystä tai toisesta... tyttönä siis tein seuraavia juttuja joista tuli toruja että ei herranjestas tytöt tommosia :D

-Vedin naapurin poikaa nyrkillä naamaan

-Rakastin puissa kiipeilyä

-Toin kaikki käsiini saamat elukat kotiin pahin haloo nousi kyykäärmeestä se kun oli kankea yön jäljeltä niin ajattelin että tykkäis lämpimästä

-Kiroilu

-Osallistuin poikien mutapaini matseihin (sehän on vaa mutaa! Äitikulta...)

-Housut-villapaita look

Ja varmaan aika paljon muutakin....Äiti kun toivoi minusta sievää pikkutyttöä joka on kuin nukke ja sekös v*tutti tosin hän itse oli lestadiolaisesta perheestä joten..

Auttaminen "miesten töissä" kiellettiin. En päässyt mukaan puunkaatoon, halkojen pilkkomiseen, pihakalusteiden maalaamiseen, rakentamiseen, renkaiden vaihtoon yms. Sain kyllä vastuulleni pinota halot, koska se nähtiin kai liian tylsänä hommana pojille. Näin kasvatetaan lapsista kädettömiä. Teininä menin yksikseni pilkkomaan halkoja, jos niitä oli pilkkomatta. Aikuisena olen ystävän mökillä päässyt tekemään muita "miesten töitä". Ja oman suvun miehet naureskelevat naisille, jotka eivät osaa vaihtaa auton renkaita tms. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Eipä erityisempiä. Lukiossa ei saanut valita pitkää matikkaa, kun se ei ollut tytöille opon ja vanhempieni mielestä. Tytöt eivät siinä pärjäisi, eivätkä sillä mitään tee.

Oho, milloin tuo tapahtui? Luin lukiossa pitkän matematiikan 80-luvun alkupuolella, sopi hyvin sekä opon että vanhempien mielestä. Lukion jälkeen opiskelin DI:ksi.

Joitakin leluja tai vaatteita en saanut, koska olin tyttö. Siis jotain Spiderman-kuvallisia vaatteita tai kauko-ohjattavaa autoa. Samoin kiellettiin lähtemästä opiskelemaan alalle, joka olisi kiinnostanut, koska se oli "poikien ala" (insinööri).

Mitään ei suoraan kielletty sukupuoleen vedoten, mutta 70-luvun loppupuolella maalaispitäjään syntyneelle tytölle oli kyllä ihmeen ilmiselvää, että koulussa kannustettiin ihan eri asioihin kuin saman ikäiset pojat. Pojat puukäsitöissä, tytöille tekstiilit. Pojille liikuntatunneilla lätkää ja koripalloa, tytöille ringette ja rytminen voimistelu. Pojille matemaattiset aineet ja ammattikoulu, tytöille kielet ja lukio.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteen liikkatunneilla oli pojille lätkää ja tytöille ringetteä. Vieläkin vituttaa.

Meillä pelattiin lätkää, mutta ei ringetteä. 90 luvulla Etelä-Pohjanmaalla.

Mä oon saanu leikkiä mitä halusin. Samoin sisko.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteen liikkatunneilla oli pojille lätkää ja tytöille ringetteä. Vieläkin vituttaa.

Minun yläasteajoistani on vasta kymmenisen vuotta, mutta noin se oli meilläkin. Ja ihan pääkaupunkiseudulla eikä missään lestadiolaispitäjässä.

Kyllä ketutti.

Minua ja veljeäni kasvatettiin hyvin samalla tavalla 1980-luvulla. Harrastimme perheen kesken samoja liikuntalajeja. Jos menimme esimerkiksi luistelemaan, meillä kummallakin oli mukana oma jääkiekkomaila pelaamista varten. Kumpikin vietiin pianotunneille, ja äiti opetti meidät neulomaan ja virkkaamaan. Kummaltakin edellytettiin samojen kotitöiden tekemistä, ja vanhempamme näyttivät tässä mallia tekemällä kaikenlaisia kotitöitä. Äitimme osallistui omakotitalomme rakentamiseen siinä missä isämme, ja isä teki ruokaa, leipoi ja siivosi. Isä näytti myös mallia, että isokokoinen duunarimies voi itkeä, soittaa pianoa ja lukea monipuolisesti kirjallisuutta.

Sukupuolistereotypioihin törmäsin sitten oikeastaan vasta koulussa. Harmitti, kun tyttöjen liikuntatunneilla voimisteltiin enemmän kuin pelattiin joukkuelajeja. Osa kavereista ihmetteli ääneen, kun kerroin isäni laittavan ruokaa. Käsitöissä pidettiin itsestään selvänä, että tytöt valitsevat tekstiilityön.

minua kiellettiin muuttamasta kouvolaan ja menemästä narsismiakatemiaan opiskelemaan narsismitiedettä

Vanhempien mielestä en saanut aloittaa erästä soitinharrastusta. Jätän nyt mainitsematta minkä, koska minut voisi tunnistaa siitä. Olen nimittäin kuitenkin kohtuullisesti nykyään menestynyt soittaja. Sain kuitenkin soittaa tytölle sopivia soittimia, kuten akustista kitaraa ja pianoa. Rahasta, tilasta eikä äänentasosta tämä ollut kiinni, vaan siitä että haluamani soitin ei ollut sovelias tytöille. 

Samoin minun olisi pitänyt opiskella hoiva-alalle. Sain kuitenkin valita toisen, neutraalimman alan. Olisin silti halunnut valita erään selkeästi miesten alaksi mielletyn alan. No, aikuisiällä opiskelin tämän ja nykyään olen asiantuntijatehtävissä. 

Veljiä minulla ei ollut, joten tiedä olisiko heidän ajokorttiansa kustannettu. Mutta minä maksoin sen itse omista rahoistani (saatu perintö). Siskoni ei ole koskaan korttia ajanut ja hänestä puhutaan niin kuin se olisi jotenkin niin ylivoimainen suoritus hänelle. Ei olisi, mikä on aika surullista. Minä sen sijaan olen ollut hurja ja aina "oman tien kulkija", niin ajokortti on ok. Mutta ihan suoraan sanoen, en halua hysteerikkoäitiäni kyyditä juuri minnekään. Ihan jokaisesta vastaan tulevasta autosta *ei* tarvitse varoittaa, tai että parkkikatoksella on tolppa (ai älä, empäs ole huomannutkaan tässä viiden vuoden aikana sitä).

Peruskoulussa tottakai oli tyttöjen liikunta ihan erilaista kuin poikien. Mutta enemmän ehkä tässä säälittää poikien tilanne: on varmasti ollut joillekin pojille tuskallista pelata niitä ainaisia pallopelejä. Tytöille loppujen lopuksi oli paljon monipuolisempaa. Oli tansseja, aerobicciä (no tästä sanon isosti hyissstana), telinevoimistelua, jumppaa ja sitten vähän niitä pelejä. Näin muistellaakseni. 

Mutta hassua on, että olen menestynyt mulle kielletyissä asioissa sitten loppujen lopuksi hyvin. Kaippa ehkä siksi, että kukaan ei ole ollut tasoittelemassa tietä ja motivaatio edetä on ollut kohdallaan. Olen tiennyt tarkkaan, mitä haluan ja edennyt omin voimin sinne. Loppujen lopuksi kun noissa asioissa merkitsee se, että mitä tekee tai saa aikaikseksi, eikä se että onko mimmoiset kilkuttimet jalkojen välissä. 

Luojan kiitos ei yhtään mitään. Kun tätä ajattelee maailman tasolla, on ollut tosi onnekasta syntyä Suomeen.

Ei siis ole kielletty mitään, mutta kerran tyttölapsena kysäisin vitsillä isältä, että mitäpä jos minusta tulisi palomies. Isä sanoi ettei se ole hyvä idea. Hyvä etten alalle mennytkään, sillä sittemmin olen ymmärtänyt olevani erityisherkkä ja kammoan esimerkiksi kiehuvaa öljyä.

Olin lapsena ylivilkas, roikuin koko ajan jossakin puussa, olin liian meluisa jne. No myöhemmin aikuisena sainkin sitten ADHD-diagnoosin. Muitankin kuitenkin kouluajoilta tilanteita joissa melusin poikien kanssa ja ainut jonka käskettiin olla hiljaa olin minä (tyttö). Leikin myös lapsena aika paljon poikien kanssa, ja tätäkin jotkut sitten jaksoi ihmetellä. Jälkikäteen olen ymmärtänyt että sukupuoleni vuoksi olen ollut alidiagnosoitu, näillä oireilla olisin poikana diagnoosini saanut jo lapsena. Minua pidettiin vaan laiskana ja tyhmänä häirikkönä. 

Olin historian ensimmäinen tyttö joka meni koulussamme teknisen työn tunneille. Tämä piti erikseen anoa rehtorilta. Ja olimme kuitenkin ysärillä. Teknisen työn opettaja tahalteen antoi minulle ja yhdelle toiselle tytölle helpompia töitä kuin pojille ja me saatiin numeroksi aina vain se 7, ihan sama kuinka huolellisesti teki. 

Veljeni teki paljon vähemmän kotitöitä, ja jotenkin kummallisesti hänen todistuksensa oli hyvä, kun minun todistus samalla keskiarvolla oli huono. Tyttönä olisi pitänyt saada parempia numeroita koulusta. 

Ei muistaakseni mitään.

N24

Vierailija kirjoitti:

Jaha, trollaus taas kertaalleen. Opetussuunnitelmassa ei liikuntakasvatuksessa ole ollut vuoden 1983 saakka eroa tyttöjen ja poikien välillä. Telinevoimistelua on määritelty osaksi kumpaakin suunnitelmaa yhtä paljon. Lihaskuntoa voi kehittää tietenkin monella tavalla, mutta erot sitten olleet yksinkertaisesti koulun opettajista johtuvia. En tiedä kyllä kovinkaan montaa liikunnanopea, jolla olisi tamburiini välinevarastossa, pilli kyllä löytyy.

Jääkiekkoa ei voi peluuttaa, ellei ole suojavarusteita, mutta ringetteä voi. Pojilla varusteet ovat omasta takaa. Kustannukset määrittävät siis tekemistä.

Mikä motiivi näitä feikkijuttuja on oikein keksiä?

Minä aloitin koulutieni vuonna 1983. Luokkani oli opettajani viimeinen ennen eläkkeelle lähtöä, ja hän opetti koko alakoulun kaikille luokille tyttöjen liikuntaa. Hän oli aloittanut uransa 50-luvulla, ja voit uskoa, että todellakin tamburiinin tahdissa mentiin laukkahyppelyä.

Istumasta jalat levälleen jos oli joku kesämekko päällä tai pelkät alkkarit.

Silti mulla on monessa kuvassa jalat levällään. :D

Vierailija kirjoitti:

Jaha, trollaus taas kertaalleen. Opetussuunnitelmassa ei liikuntakasvatuksessa ole ollut vuoden 1983 saakka eroa tyttöjen ja poikien välillä. Telinevoimistelua on määritelty osaksi kumpaakin suunnitelmaa yhtä paljon. Lihaskuntoa voi kehittää tietenkin monella tavalla, mutta erot sitten olleet yksinkertaisesti koulun opettajista johtuvia. En tiedä kyllä kovinkaan montaa liikunnanopea, jolla olisi tamburiini välinevarastossa, pilli kyllä löytyy.

Jääkiekkoa ei voi peluuttaa, ellei ole suojavarusteita, mutta ringetteä voi. Pojilla varusteet ovat omasta takaa. Kustannukset määrittävät siis tekemistä.

Mikä motiivi näitä feikkijuttuja on oikein keksiä?

Olen syntynyt 1977. Kyllä meillä oli tamburiinijumppaa tytöillä ja pojat pelasivat sählyä tai korista verhon takana urheilutalossa.

Ringetteä tytöillä ja jääkiekkoa pojilla. Ei taatusti kukaan mitään suojavarusteita tuonut mukanaan. Eihän edes NHL:ssä käytetty pakosti kypäriä.

Käsitöistä vielä: Meidän rättikässäryhmään tunki itsensä yksi poika suosituksista huolimatta. Teki sitten vaaleanpunaisen, keltapilkullisen puolihameen, kuten me muutkin. Pieni vihje, kannatrako pojan valita rättikässää.