Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
(Kulunut aihe?) Paino putoaa, ihmisten suhtautuminen muuttuu. Kokemuksia?
04.07.2024 |
Muutama vuosi sitten tein elämäntapamuutoksen, jonka seurauksena painoni putosi parikymmentä kiloa. Se on kokoiselleni paljon, pituuteni on noin 160 cm, ja nyt olen painoindeksiltäni normaalipainoinen ja peilistä katsoo vartaloltaan hoikka nainen.
Ulkonäkö ei ole minulle koskaan ollut tärkeä, koska olen pitänyt itseän joka tapauksessa rumana ja epäviehättävänä. En siis tehnyt muutoksia ruokavalioon ja liikuntaan ulkonäön takia vaan puhtaasti terveydellisistä syistä. Se onkin tuottanut tulosta, ja olen torjunut elämäntapasairaudet aivan täysin.
Se, mitä en osannut odottaa, on ihmisten suhtautumisen ja käyttäytymisen muutos. Ennen olin täysin näkymätön, ja sain esimerkiksi asiakkaana odotella ja vaatia palvelua yhdestä jos toisestakin paikasta. Minua kohdeltiin keskimäärin vähän nihkeästi, joskus jopa tympeästi, usein toki suurin piirtein asiallisesti. Nyt, kun en ole enää ylipainoinen, on ihmisten suhtautuminen muuttunut: minut huomataan heti, minulle hymyillään ja minua palvellaan mielellään.
Luulisi, että muutos on positiivinen, mutta koen sen erittäin ikävänä. Minua vihastuttaa, että vaikka ylipainoisena olin ihan sama ihminen kuin nykyään hoikkana, minua kohdeltiin toisinaan kuin roskaa. Koska ulkonäköni ei ole minulle itselleni tärkeä, en vain voi arvostaa niitä, jotka näkevät sen ja vain sen. Liikun julkisilla paikoilla siisteissä vaatteissa ja käytän aina hillitysti meikkiä, ihan kuten ennenkin.
Olen ikäväkseni huomannut, että suhtautumiseni ihmisiin on muuttunut negatiivisemmaksi. Vaikka en haluaisi, niin aina, kun tuntematon hymyilee minulle, pieni kiukku nousee pintaan.
Onko kukaan muu huomannut samanlaista muutosta painonpudotuksen jälkeen?
Kommentit (17)
Ei ole kokemusta. Sama paino ollut koko aikuisiän eli 50kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin näkymätön olin sitten 45 kg tai nyt 85 kg. Naama kun on ruma, ei painolla ole mitään väliä. Edes juopot eivät ole koskaan minua lähestyneet. Kaduilla saa kävellä rauhassa, kukaan ei katso. N35
Terveydenhuolto... sekin vielä.
Eniten minua kiinnostaa muiden kokemukset siitä, miten oma suhtautuminen kanssaihmisiin on laihtumisen jälkeen muuttunut. Onko muita, jotka huomaavat muuttuneensa negatiivisemmiksi ihmisiä kohtaan? Muita, jotka jopa inhoavat ihmisiä hoikkana? Minulle on käynyt niin, etten oikeastaan halua olla ihmisten kanssa missään tekemisissä enempää kuin on aivan pakko. Koirani seura on noussut arvoon arvaamattomaan, se on ollut minua kohtaan samanlainen ihan koko ajan.
Ihmiset pysykööt minusta kaukana. - Ap
Yleensä on syytä epäillä syöpää, jos laihtuu ilman näkyvää syytä. Mene ihmeessä lääkäriin, ap.
Olin normaalipainoinen ennen lapsia ja lihoin raskausaikojen ja välissä olevan vuoden aikana 90-kiloiseksi. Kyllä sen huomasi kun olin ilmaa ihmisille vaikka niin isoa ihmistä on vaikea olla huomaamatta. Mieheni kanssa kun oltiin liikkeellä kaksistaan, niin tuntui ettei ihmiset usko meidän olevan yhdessä. Baarissa mieheni tilasi juoman ja minä vierestä sanon oman valintani kun mies maksaa kummatkin, niin minulle sanottiin että odota omaa vuoroasi. Sitten crossfit harrastuksen myötä sain paremman kropan kuin koskaan. En pysty olemaan enää ystävällinen niiden kanssa jotka kohtelivat kuin ilmaa ennen ja nyt taas haluaisivat olla mielinkielin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeutettu asenne paistaa rivien välistä ap. & numero 6
Tää on kyllä jännä, en tunnista ilmiötä ollenkaan.
Olen painanut aikuisiällä isoimmillaan 84 kg ja hoikimmillaan 55 kg (165 cm pitkä) ja ihan samanlaista on kohtelu ollut minua kohtaan. Ei mitenkään epäystävällistä vaan normaalin kohteliasta. Miehiltä on tullut huomiotakin yhtä paljon aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, olen yhtä näkymätön olin sitten 97kg plösö tai 65kg tavis.
Varmaankin kun en ole koskaan ollut ylettömän kiinnostunut huomiosta tai muusta kohtelusta.
Ps. Perhseilijät persheilee mulle aina ensimmäisen ja viimeisen kerran. En ole kynnysmatto myöskään.
Lihavana minut kierrettiin kaukaa ja tuijotettiin pahalla. Nyt kun olen laihtunut, ihmiset huomaavat minut erilailla. Ihan kuin en olisi ollut minkään arvoinen ennen. Minuakin ottaa päähän tällainen käytös. En jaksa mitään lepertelyä nyt kun olen "hyväksytty". Onhan se koomista että lihavanä halusin että minut hyväksytään sellaisena kuin olen, ja nyt laihana ei kiinnosta tippaakaan muiden mielipiteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin kyllä, että ihmiset rupesivat välttelemään joka paikassa kun paino putosi. Nuorempana olin normaalipainoinen, jopa tanakka (lähinnä lihaksikas) ja sain positiivista huomiota. Nykyään saan lähinnä paheksuvia tai sääliviä katseita.
En huomannut mitään eroa, vaikka painoa lähti yli 50 kiloa. Mua on aina kohdeltu mukavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, laihdutin 12 kiloa normaalipainoon, ja tuli ongelma. Sukulaismies, minua kymmenen vuotta vanhempi alkoi olla minulle niin 'ystävällinen', että hänen vaimostaan tuli mustasukkainen, ja välimme menivät huonoiksi. Minua ei mainittu mies ole koskaan kiinnostanut. Ei kivaa.
Ei tuntemattomat teistä noin kiinnostuneita ole. Päänsisällä sitä kuvittelee kaikenlaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuntemattomat teistä noin kiinnostuneita ole. Päänsisällä sitä kuvittelee kaikenlaista
Tämäkin voi olla, tosin jostain tällainen käsitys tulee, enkä usko, että ihan vain pään sisältä. 99,9 % tuntemattomista ei ole ennenkään ollut eikä ole vieläkään kiinnostunut, mutta sen lopun suhtautuminen on muuttunut aiemmasta nuivasta nykyiseen hymyilevään.
En väitä, että kiinnostus olisi = kiinnostusta lähempään tuttavuuteen, vaan ylipäätään noteeraamista.
Itse katselen ihmisten "läpi" heitä näkemättä, nykyään eri syistä kuin ennen.
Olen huomannut saman. Laihduin parikymmentä kiloa, ja työkaverit alkoivat 15:n kilon kohdalla hämmästellä ja kommentoida ääneen, että kylläpä olet laihtunut. Lähes joka päivä joku huokaili ja kommentoi, ja rupesi jo ärsyttämään, että en teidän takianne tähän ryhtynyt. No, erinäistenkin sairastelujen jälkeen paino on muutamassa vuodessa hiipinyt pikkuhiljaa takaisin. Kukaan ei kommentoi, että oletpa lihonut :D Varmaan kommentointi on siirtynyt selän takana jauhamiseksi. Tiedän tämän, koska parikin kaveria ovat suorastaan läskikammoisia, ja muista jauhaminen on ollut välillä aika vastenmielistä. Heille ihmisarvo on riippuvainen painosta.
Suunnitelmissa on ryhtyä uudestaan projektiin, kunhan sairastelu saadaan hallintaan. Sitten en enää ota vastaan mitään ihmettelyjä ja kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman. Laihduin parikymmentä kiloa, ja työkaverit alkoivat 15:n kilon kohdalla hämmästellä ja kommentoida ääneen, että kylläpä olet laihtunut. Lähes joka päivä joku huokaili ja kommentoi, ja rupesi jo ärsyttämään, että en teidän takianne tähän ryhtynyt. No, erinäistenkin sairastelujen jälkeen paino on muutamassa vuodessa hiipinyt pikkuhiljaa takaisin. Kukaan ei kommentoi, että oletpa lihonut :D Varmaan kommentointi on siirtynyt selän takana jauhamiseksi. Tiedän tämän, koska parikin kaveria ovat suorastaan läskikammoisia, ja muista jauhaminen on ollut välillä aika vastenmielistä. Heille ihmisarvo on riippuvainen painosta.
Suunnitelmissa on ryhtyä uudestaan projektiin, kunhan sairastelu saadaan hallintaan. Sitten en enää ota vastaan mitään ihmettelyjä ja kommentteja.
Aivan mahtavaa! Miten ajattelit toteuttaa tuon "vastaanottamattomuuden"? - Ap (joka myös viestin 15 takana)
Alue: Aihe vapaa
Saman olen huomannut.
Jopa terveydenhuollossa saa ystävällisempää kohtelua hoikempana.