Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä kemia on ja kuinka sitä syntyy kahden ihmisen välille?
14.07.2020 |
Hyvin monitahoinen kysymys, mutta aloin pohtia tällaisia, kun tulin äskettäin kotiin treffeiltä, joissa juttu luisti hyvin ja oli kivaa, mutta kumpikaan meistä ei tuntenut kemiaa. Jääkö se kemia kiinni jostain yksittäisestä asiasta, joka ei ollut kohdallaan, vai onko kyseessä jotain monimutkaisempaa?
Kommentit (412)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.
Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.
Osa surkimuksista tietysti elää tuollaisen jatkuvan negatiivisen ajattelun mukaan. Sitten on ne normaalit, jotka ihastuvat niihin, joihin sattuvat ihastumaan ja tekevät aloituksen tätä ihmistä kohtaan. Joskus onni on myötä ja joskus ei.
Ihan turha miettiä omassa päässään "riitänkö tuolle?" ennen kuin mitään on edes tapahtunut. Koska ei ole mitään kaavaa, jonka mukaan ihmiset ihastuvat, niin on aivan turha kuvitella näkevänsä toisen ihmisen sisimpään.
Harvemmin kukaan tietoisesti ajattelee että riitänkö tuolle, se prosessi tapahtuu alitajuisesti koska meillä jokaisella on sisäsyntyinen käsitys omasta tasostamme. Emme siis edes lähesty sellaisia jotka ovat selkeästi eri tasoa ja hakeudumme omankaltaistemme seuraan.
Sitten taas päästään näihin tapauksiin, jossa kadunkulman spuge (tai ainakin sellaista muistuttava) ryhtyy pokaamaan nättiä kassatyttöä tai hevari lähestyy sporttista naista.
No spugehan tekee sen ihan läpällä ja kännissä, ei ole mitään hävittävää elämässä muutenkaan. Mutta miksei hevari voi lähestyä sporttista naista? Ei siinä välitöntä tasoeroa ole pelkästään noilla spekseillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemian puolestapuhujat:
Siis minun n. 50 v., lihavana ja kaljuuntuvana kaverina kannattaa edelleen jatkaa niiden 20 v. neitien jututtamista, drinkkien kerjäämistä ja pyllyn taputtelua? Kun näen selkeästi miten kemiat kohtaa? Miksi/ miksi ei?
Pari kysymystä: Miksi olet valinnut juuri heidät kohteeksesi? Onko teillä sinun mielestäsi paljonkin yhteistä, vai onko sillä sinulle edes mitään merkitystä?
Epäkypsyys eli lapsellisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.
Ap (myös entinen volyymideittailija)
Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.
Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.
Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.
Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee.
Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.
Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?
Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.
Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:
A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.
B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.
Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.
Analysoipa vähän: mikä tuossa oli hienoa ja totuudenmukaista? Minusta tuo oli harhainen, provosoiva ja omituinen viesti.
Tuo viestihän antoi meille loogisen ja selkeän teorian siitä miksi tietyt (ei kaikki!) ihmiset ajattelevat tietyllä tavalla. Hyvä kirjoitus.
Jos pidit tuota viestiä omituisena, kertoo se kyllä enemmänkin vain sinusta. Onko sinulla vaikeuksia käsitellä erilaisia teorioita ja ajatuksia maailmasta ja ihmisten psykologiasta ja käyttäytymisestä, vai päädytkö useinkin sellaiseen olotilaan että jonkun muun kommentti tai näkemys vain satuttaa tunteitasi? Ikään kuin jonkun muun mielipide on henkilökohtainen hyökkäys sinua kohtaan?
Ei, ei ole vaikeuksia. Opiskelin sosiaalipsykologiaa sivuaineena ja psykologiaakin olen opiskellut + erään sitä liippaavan ammatillisen pätevyyden. Ei minun tunteitani tämän palstan kautta satuteta. Omituinen tuo oli siksi, että en tunne ainuttakaan naista, jonka voisin kuvitella ajattelevan tuolla tavalla. Koko tuo maailmankuva on minulle aivan käsittämätön.
Mutta ehkä se selittyy sillä, että tunnen ihan todellisia naisia, ystävinäni on enimmäkseen koulutettuja aikuisia naisia, mutta työni kautta tunnen myös 18-30 vuotiaita. En kerta kaikkiaan tunnista mitään Disney-maailmoja tai muutenkaan noin lapsellisesti kahtiajakautuneita ajatusmaailmoja. Enkä jaksa edes aloittaa siitä, kummalta vaaditaan korkeampaa tasoa, yhden yön hoidolta vai puolisolta. Sekin keskustelu on käyty kymmeniä ellei satoja kertoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.
Ap
Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..
Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.
Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.
Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.
Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.
No jos noin on, niin mitä se tarkoittaa miesten kannalta?
Jos se noin on, niin se tarkoittaa että miehen kannattaa maksimoida ulkonäkönsä menestyäkseen parisuhdemarkkinoilla ja saadakseen parhaan mahdollisen parin itselleen:
-salille mars
-vaatetus kuntoon
-ihonhoito kuntoon
-hiukset kuntoon (fina/mino)
-jopa plastiikkakirurgia käyttöön, ääritapauksissa(Tai sitten vaihtoehtoisesti voi odottaa että se kemia tulee ja pelastaa 🙂)
Miehen on äärimmäisen hankalaa nostaa tasoansa koska miehen taso muodostuu naamasta, pituudesta ja tietynlaisesta luonteesta ja korkeasta statuksesta, kaikista ei voi tulla lääkärijuristilentäjiä.
Kropan parantaminen ym on melkeinpä hukattua aikaa jos sen tekee naisia varten.
Niinpä. Ja niinhän se on, että vain ja ainoastaan lääkärijuristilentäjät ovat parisuhteessa. Sinunkaan tuttavapiiriisi, sukulaisiisi, naapureihisi, työkavereihisi jne ei kuulu yhtään tavallista miestä, jolla olisi tyttöystävä tai puoliso, eikö totta?
Veikkaanpa edelleen että näille miehille, jotka valittavat kun vain "huipputason miehet" pariutuvat, kelpaa itselleen vaan ne kaikkein tavoitelluimmat naiset, joilla ottajia on ihan liiaksi asti.
Eli huipputason miehille huiputason naiset.
Tasoteoria olikin totta.
Kummasti se menee aina niin että tasot kiistetään, mutta jos mies haaveilee itseään tasokkaammasta naisesta, naiset ovat välittömästä huomauttamassa että kannattaisi katsella oman tasoisiaan.
Se ei tee tasoteoriasta totta, että yltiöpinnalliset kilipäät parveilevat sankoin joukoin huippukauniiden naisten ympärillä, vaikka on selkeetä, että suurin osa näistä on tälle täysin yhdentekeviä.
"Aina" - mihin tilastofaktaan tämä väittämä perustuu?
Mutta se tekee että kauniin naisen valinta on joku niistä komeista miehistä, ei suinkaan ruma mies.
Eikä nainen nyt yllättäin valitsekaan rahan/statuksen perusteella, kuten täällä on usein väitetty?
LMS = looks, money, status.
Oletko huomannut että pariskunnissa joissa mies on esimerkiksi rumempi tai/ja reippaasti vanhempi, mies on hämmästyttävän usein rahakas?
Pääpointti oli että yritit taas hakea sitä keistä miehistä nainen ei kiinnostu (nainen ei kiinnostunut komeasta miehestä =tasoteoria ei ole totta). Se on yksi ja sama, jos nainen kuitenkin kiinnostuu jostain muusta komeasta miehestä.
Sinun on ihan turha miettiä, onko ”tasoteoria” totta, koska totta on se, ettei koko teoriaa edes ole olemassa. Olematon harvoin on totta.
Kyse on mielipiteestä. Ei teoriasta.
Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.
Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.
Ja tämä on juuri se asia, jonka jokainen oppii jo päiväkodissa. Toiset ovat suositumpia kuin toiset. Ihmisen tasosta se ei kerro mitään ja siksi tasoteoria on onneton pelkistys, joka ei huomioi edes niin olennaista asiaa kuin ikää. Mutta saahan sitä suosiota/haluttavuutta/kauneutta/komeutta tasoksikin nimittää.
Kyllästymiseen asti kysyn nyt silti: mitä sitten? Toivoisin, että joku naiseton mies havahtuisi itse kysymään sitä. Huomaisi, että keisarilla ei ole vaatteita eli samaa teoria jankutetaan ja jankutetaan, mutta siinä kaikki. Kysyisi, että "Mitä tämä siis tarkoittaa minun kannaltani?"
Sinulla ja monella muullakin ongelma tuntuu olevan vain siinä taso-sanassa, vaikka tunnustatte ja tunnistatte kyseisen ilmiön olemassolon ihan täydellisesti. Mikä siinä sanassa on niin pelottavaa, miksei sitä voi käyttää?
Voi jeesusmaaria.. kun juuri sanoin, että se pelkistää liikaa. Ihminen ei ole kutistettavissa yhdeksi tasonumeroksi. Voidaan toki käyttää sitä sanaa jos halutaan käydä keskustelua yksinkertaisilla termeillä, mutta en ymmärrä mitä vikaa on sanassa haluttavuus. Miksi pitää väen vängällä sanoa, että toiset ovat tasokkaampia kuin toiset sen sijaan, että sanoisi, että toiset ovaat halutumpia kuin toiset?
Jaa, että ihmisen voi kuitenkin kutistaa pelkkään haluttavuus-sanaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.
Ap (myös entinen volyymideittailija)
Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.
Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.
Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.
Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee.
Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.
Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?
Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.
Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:
A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.
B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.
Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.
Täysin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.
Ap
Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..
Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.
Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.
Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.
Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.
No jos noin on, niin mitä se tarkoittaa miesten kannalta?
Jos se noin on, niin se tarkoittaa että miehen kannattaa maksimoida ulkonäkönsä menestyäkseen parisuhdemarkkinoilla ja saadakseen parhaan mahdollisen parin itselleen:
-salille mars
-vaatetus kuntoon
-ihonhoito kuntoon
-hiukset kuntoon (fina/mino)
-jopa plastiikkakirurgia käyttöön, ääritapauksissa(Tai sitten vaihtoehtoisesti voi odottaa että se kemia tulee ja pelastaa 🙂)
Miehen on äärimmäisen hankalaa nostaa tasoansa koska miehen taso muodostuu naamasta, pituudesta ja tietynlaisesta luonteesta ja korkeasta statuksesta, kaikista ei voi tulla lääkärijuristilentäjiä.
Kropan parantaminen ym on melkeinpä hukattua aikaa jos sen tekee naisia varten.
Niinpä. Ja niinhän se on, että vain ja ainoastaan lääkärijuristilentäjät ovat parisuhteessa. Sinunkaan tuttavapiiriisi, sukulaisiisi, naapureihisi, työkavereihisi jne ei kuulu yhtään tavallista miestä, jolla olisi tyttöystävä tai puoliso, eikö totta?
Veikkaanpa edelleen että näille miehille, jotka valittavat kun vain "huipputason miehet" pariutuvat, kelpaa itselleen vaan ne kaikkein tavoitelluimmat naiset, joilla ottajia on ihan liiaksi asti.
Eli huipputason miehille huiputason naiset.
Tasoteoria olikin totta.
Kummasti se menee aina niin että tasot kiistetään, mutta jos mies haaveilee itseään tasokkaammasta naisesta, naiset ovat välittömästä huomauttamassa että kannattaisi katsella oman tasoisiaan.
Se ei tee tasoteoriasta totta, että yltiöpinnalliset kilipäät parveilevat sankoin joukoin huippukauniiden naisten ympärillä, vaikka on selkeetä, että suurin osa näistä on tälle täysin yhdentekeviä.
"Aina" - mihin tilastofaktaan tämä väittämä perustuu?
Mutta se tekee että kauniin naisen valinta on joku niistä komeista miehistä, ei suinkaan ruma mies.
Eikä nainen nyt yllättäin valitsekaan rahan/statuksen perusteella, kuten täällä on usein väitetty?
LMS = looks, money, status.
Oletko huomannut että pariskunnissa joissa mies on esimerkiksi rumempi tai/ja reippaasti vanhempi, mies on hämmästyttävän usein rahakas?
Pääpointti oli että yritit taas hakea sitä keistä miehistä nainen ei kiinnostu (nainen ei kiinnostunut komeasta miehestä =tasoteoria ei ole totta). Se on yksi ja sama, jos nainen kuitenkin kiinnostuu jostain muusta komeasta miehestä.
Sinun on ihan turha miettiä, onko ”tasoteoria” totta, koska totta on se, ettei koko teoriaa edes ole olemassa. Olematon harvoin on totta.
Kyse on mielipiteestä. Ei teoriasta.
Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.
Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.
Ja tämä on juuri se asia, jonka jokainen oppii jo päiväkodissa. Toiset ovat suositumpia kuin toiset. Ihmisen tasosta se ei kerro mitään ja siksi tasoteoria on onneton pelkistys, joka ei huomioi edes niin olennaista asiaa kuin ikää. Mutta saahan sitä suosiota/haluttavuutta/kauneutta/komeutta tasoksikin nimittää.
Kyllästymiseen asti kysyn nyt silti: mitä sitten? Toivoisin, että joku naiseton mies havahtuisi itse kysymään sitä. Huomaisi, että keisarilla ei ole vaatteita eli samaa teoria jankutetaan ja jankutetaan, mutta siinä kaikki. Kysyisi, että "Mitä tämä siis tarkoittaa minun kannaltani?"
Sinulla ja monella muullakin ongelma tuntuu olevan vain siinä taso-sanassa, vaikka tunnustatte ja tunnistatte kyseisen ilmiön olemassolon ihan täydellisesti. Mikä siinä sanassa on niin pelottavaa, miksei sitä voi käyttää?
Voi jeesusmaaria.. kun juuri sanoin, että se pelkistää liikaa. Ihminen ei ole kutistettavissa yhdeksi tasonumeroksi. Voidaan toki käyttää sitä sanaa jos halutaan käydä keskustelua yksinkertaisilla termeillä, mutta en ymmärrä mitä vikaa on sanassa haluttavuus. Miksi pitää väen vängällä sanoa, että toiset ovat tasokkaampia kuin toiset sen sijaan, että sanoisi, että toiset ovaat halutumpia kuin toiset?
Jaa, että ihmisen voi kuitenkin kutistaa pelkkään haluttavuus-sanaan?
Eihän se mitään kutista vaan kuvaa dynamiikkaa ihmisten välillä. Haluan jotakuta mutta en halua toista. Jotakuta haluaa useampikin.
Vierailija kirjoitti:
Kemian voi tosiaan määritellä niin, että juttu luisti ja treffikumppani näytti hyvältä, mutta oma veikkaukseni on sama kuin monessa edellisessä kommentissa: naisilla kyse on hajuaistista, joko tiedostamatta tai tiedostetusti. Käsittääkseni miehet eivät ole niin feromonien perään, vaan valitsevat suurimmalla painoarvolla visuaalisesti miellyttäviä naisia, joten siitä kai tämä innostus tasoihin.
Voin uskoa, että toisinaan hyvät perintötekijät näkyvät ulospäin, ja yleisesti terveen ja voimakkaan näköinen mies myös tuoksuu monen naisen nenään hyvältä. Ehkä siis toisilla miehillä käy hyvä flaxi sekä ulkonäön että feromonien vuoksi, mutta sitten on valtava määrä tavallisen näköisiä miehiä, joihin joku nainen kokee vetoa, vaikka mies ei edes naisen mielestä ole maailman komein ja rikkain ja älykkäin ja paras kaikessa. Nainen ei ole tyytynyt vähemmän hyvään, vaan halunnut nimenomaan sen tavallisen pertin, ja tämä voi olla tasoteoreetikolle mahdoton ymmärtää.
Vaikka miehet eivät koe kemiaa, niin ehkä he kokevat tyytyväisyyttä, jos ovat saaneet ulkoisesti riittävän viehättävän naisen tähtäimeen. Sitten he käyttäytyvät ihastuneen tavoin ja ovat onnellisia naisen seurassa, jonka vuoksi erittävät hyvänolon hormoneja, jotka miellyttävät naisen nenää ja lisäävät naisen kokemaa kemiaa. Onnellinen sängynlämmin mies tuoksuu huumaavalta ja varsinkin tuore hiki on miellyttävä haju. Sama mies stressaantuneena ja kireänä haisee pistävältä? Onko kukaan huomannut? Tämä ehkä selittää sitä, kun joku huomasi, että kokee kemiaa vasta jos mies on ihastunut.
Ihan ei-seksuaalisessa mielessä on paljon tuoksuja, mitkä herättävät lämpimiä tunteita. Uninen vauva saa tädit nuuskuttelemaan onnessaan. Koiranomistajat tietävät, miten hyvältä rentoutuneen koiran anturat tuoksuu. Toisilla koirilla erittyy niskasta melkein hajuveden hajua.
Naiset varmaan tietävät näitä tuoksukokemuksia, mutta onko palstalla miehillä vastaavia? Jos ette mieti nyt edes naisen tuoksua, vaan muita tuoksukokemuksia elollisista olennoista, onko niitä?
Siis jos se olisi jostain feromoneista ja tuoksuista kiinni niin näkisimme todella kauniita naisia todella rumien tai socially awkward miesten kanssa - ja näinhän ei asia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemian voi tosiaan määritellä niin, että juttu luisti ja treffikumppani näytti hyvältä, mutta oma veikkaukseni on sama kuin monessa edellisessä kommentissa: naisilla kyse on hajuaistista, joko tiedostamatta tai tiedostetusti. Käsittääkseni miehet eivät ole niin feromonien perään, vaan valitsevat suurimmalla painoarvolla visuaalisesti miellyttäviä naisia, joten siitä kai tämä innostus tasoihin.
Voin uskoa, että toisinaan hyvät perintötekijät näkyvät ulospäin, ja yleisesti terveen ja voimakkaan näköinen mies myös tuoksuu monen naisen nenään hyvältä. Ehkä siis toisilla miehillä käy hyvä flaxi sekä ulkonäön että feromonien vuoksi, mutta sitten on valtava määrä tavallisen näköisiä miehiä, joihin joku nainen kokee vetoa, vaikka mies ei edes naisen mielestä ole maailman komein ja rikkain ja älykkäin ja paras kaikessa. Nainen ei ole tyytynyt vähemmän hyvään, vaan halunnut nimenomaan sen tavallisen pertin, ja tämä voi olla tasoteoreetikolle mahdoton ymmärtää.
Vaikka miehet eivät koe kemiaa, niin ehkä he kokevat tyytyväisyyttä, jos ovat saaneet ulkoisesti riittävän viehättävän naisen tähtäimeen. Sitten he käyttäytyvät ihastuneen tavoin ja ovat onnellisia naisen seurassa, jonka vuoksi erittävät hyvänolon hormoneja, jotka miellyttävät naisen nenää ja lisäävät naisen kokemaa kemiaa. Onnellinen sängynlämmin mies tuoksuu huumaavalta ja varsinkin tuore hiki on miellyttävä haju. Sama mies stressaantuneena ja kireänä haisee pistävältä? Onko kukaan huomannut? Tämä ehkä selittää sitä, kun joku huomasi, että kokee kemiaa vasta jos mies on ihastunut.
Ihan ei-seksuaalisessa mielessä on paljon tuoksuja, mitkä herättävät lämpimiä tunteita. Uninen vauva saa tädit nuuskuttelemaan onnessaan. Koiranomistajat tietävät, miten hyvältä rentoutuneen koiran anturat tuoksuu. Toisilla koirilla erittyy niskasta melkein hajuveden hajua.
Naiset varmaan tietävät näitä tuoksukokemuksia, mutta onko palstalla miehillä vastaavia? Jos ette mieti nyt edes naisen tuoksua, vaan muita tuoksukokemuksia elollisista olennoista, onko niitä?
Siis jos se olisi jostain feromoneista ja tuoksuista kiinni niin näkisimme todella kauniita naisia todella rumien tai socially awkward miesten kanssa - ja näinhän ei asia ole.
Pölvästi, kukaan ei väitä feromonien tai hajujen pakottavan ihmiset vääjäämättä yhteen. Jos luonne on mulkku, tai on päihdeongelma ja väkivalta tai vakava vamma tai mitä tahansa elämää ja parisuhdetta kovasti hankaloittavaa jne, niin kaikki on tietenkin hankalaa. Varsinkin tutustuminen, kun yleensä silmä kantaa ensin ja haju vasta kaulailuvaiheessa. Täysin tetardi kommentti sulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.
Ap
Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..
Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.
Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.
Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.
Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.
No jos noin on, niin mitä se tarkoittaa miesten kannalta?
Jos se noin on, niin se tarkoittaa että miehen kannattaa maksimoida ulkonäkönsä menestyäkseen parisuhdemarkkinoilla ja saadakseen parhaan mahdollisen parin itselleen:
-salille mars
-vaatetus kuntoon
-ihonhoito kuntoon
-hiukset kuntoon (fina/mino)
-jopa plastiikkakirurgia käyttöön, ääritapauksissa(Tai sitten vaihtoehtoisesti voi odottaa että se kemia tulee ja pelastaa 🙂)
Miehen on äärimmäisen hankalaa nostaa tasoansa koska miehen taso muodostuu naamasta, pituudesta ja tietynlaisesta luonteesta ja korkeasta statuksesta, kaikista ei voi tulla lääkärijuristilentäjiä.
Kropan parantaminen ym on melkeinpä hukattua aikaa jos sen tekee naisia varten.
Niinpä. Ja niinhän se on, että vain ja ainoastaan lääkärijuristilentäjät ovat parisuhteessa. Sinunkaan tuttavapiiriisi, sukulaisiisi, naapureihisi, työkavereihisi jne ei kuulu yhtään tavallista miestä, jolla olisi tyttöystävä tai puoliso, eikö totta?
Veikkaanpa edelleen että näille miehille, jotka valittavat kun vain "huipputason miehet" pariutuvat, kelpaa itselleen vaan ne kaikkein tavoitelluimmat naiset, joilla ottajia on ihan liiaksi asti.
Eli huipputason miehille huiputason naiset.
Tasoteoria olikin totta.
Kummasti se menee aina niin että tasot kiistetään, mutta jos mies haaveilee itseään tasokkaammasta naisesta, naiset ovat välittömästä huomauttamassa että kannattaisi katsella oman tasoisiaan.
Se ei tee tasoteoriasta totta, että yltiöpinnalliset kilipäät parveilevat sankoin joukoin huippukauniiden naisten ympärillä, vaikka on selkeetä, että suurin osa näistä on tälle täysin yhdentekeviä.
"Aina" - mihin tilastofaktaan tämä väittämä perustuu?
Mutta se tekee että kauniin naisen valinta on joku niistä komeista miehistä, ei suinkaan ruma mies.
Voi ollakin näin, kai sitä moni hakee sellaista, jonka kanssa on ikään kuin samaa paria. Olen aina ihmetellyt, mikä saa miehen noin ylipäänsä kiinnostumaan naisesta, jonka kanssa on aivan eri puusta veistetty? Välillä oikein hämmästyttää näin sporttisena naisena, kun vaikka mitkä nörtit, hevarit ja salkkumiehet tulevat pokaamaan. Herää vain yksi kysymys: miksi?
Sama kokemus myös sporttisen miehen näkökulmasta.
Se tässä tasoteoriassa on pahinta, että tasoteoria ohittaa aina yhteensopivuuden.
Itse sporttisena miehenä saan sitä enemmän kiinnostusta mitä epäsporttisempi nainen on ja sitä vähemmän kiinnostusta mitä sporttisempi nainen on koska se sporttisen naisen kroppa nostaa hänet mua tasokkaampaan luokkaan ja siinä tilanteessa se sporttinen nainen vaatii naamaa/pituutta/statusta sporttisuuden lisäksi.
Olet arvioinut tasosi väärin, tavoitteet liian korkealla tasolla olevia naisia.
On ihan tutkittu juttu, että miehet pitävät itseään komeampana ja tasokkaampia, kuin mitä oikeasti olevat
Sinun tasosi on se mitä pystyt saamaan, Sori Nyt vaan
Plösöt ja ei-urheilulliset naiset haluavat miehestä sitä mitä näillä itsellään ei löydy, kuten rumat ihmiset aina. Urheilullisilla naisilla taas on enemmän vara mistä valita ja siellä ei pelkkä ulkonäkö enää riitäkään kisassa.
Samoin kun ei riitä pelkkä urheilullisuus, kiva luonne ja yhteensopivuus.
Tarvitaan myös pituutta, naamakomeutta ja toisinaan sitä statustakin.
Mä lisään tuohon palettiin vielä yhden asian. Mitä epäsporttisempi nainen, sitä paremmat tsäänssit. Mutta sen lisäksi mitä paremmin jutut menee yksiin, sitä huonommat tsäänssit. Parhaiten nainen kiinnostuu kun koko juttu on monologia jossa mä kerron mielenkiintoisia juttuja ja nainen kuuntelee pää kenossa. Mä en koe sitten mitään kemiaa tai yhteensopivuutta, nainen kokee.
Eli mun mielestä kemia voi olla sitä aitoa mutta ennen sitä pitää tasojen kohdata.
Tai sitten "kemia" on sitä mitä aikaisempi sanoi, eli haaveillaan jostain mitä ei voida normisti saa. Joillekin naisilla mäkin olen sellaista, ilmeisesti.
Jompi kumpi.
Itsekin olen törmännyt tähän samaan, ja siksi en ihmettele miksi kaikenlaiset teinihenkeviä puhuvat, kultistit ja itseään täynnä olevat höpöttäjät saavat naisia helposti. Pitää osata viihdyttää - tai toinen vaihtoehto on se että nainen vain tykkää tarpeeksi ulkonäöstäsi tai statuksestasi ja siitä seuraa salamana panokeikka.
Kemiat kohtaavat kun molemmat näkevät toisissaan tarpeeksi jotain mistä pitävät. Aika usein jompi kumpi kuitenkin hiukan toista enemmän.
Ei se ole tuokaan.
Juuri edellä kerroin, että kävin taannoin deiteillä, enkä tykännyt deittini ulkonäöstä juurikaan. Ihan ensimmäinen ajatus suoraan sanottuna oli se, että ”toivottavasti se ei ole tuo”. Lisäksi hän oli todella hermostunut ja ujo, joten minä sain suurimmaksi osaksi hoitaa keskustelun, etenkin alkuun, ennen kuin alkoholi alkoi auttaa asiaa hänenkin kohdallaan. Mitään päätöksiä ei myöskään osannut tehdä, treffipaikan valinnasta uusien juomienkin ostamiseen oli hänelle ”ihan miten haluat”. Viihdyttiin kuitenkin useita tunteja.
Minä olin meistä se, joka koin kemioita. Hän antoi ihmetellen kaverikortin, kun kyselin perään. Ja toistan: en pitänyt hyvännäköisenä, ei viihdyttänyt minua. Minä vaan jostakin täysin mystisestä syystä koin klikkauksen ja yhteyttä, vaikken saanut hänestä mitään irti. Hän taas ei.
Eri
Joskus vain haluamme sitä mitä emme voi saada. Ja kovin huonostipa tunnet itsesi jos et tiedä mikä toisessa sinua viehätti. En tarkoita tätä pahalla, mutta ihmettelen vain kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.
Ap
Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..
Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.
Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.
Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.
Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.
No jos noin on, niin mitä se tarkoittaa miesten kannalta?
Jos se noin on, niin se tarkoittaa että miehen kannattaa maksimoida ulkonäkönsä menestyäkseen parisuhdemarkkinoilla ja saadakseen parhaan mahdollisen parin itselleen:
-salille mars
-vaatetus kuntoon
-ihonhoito kuntoon
-hiukset kuntoon (fina/mino)
-jopa plastiikkakirurgia käyttöön, ääritapauksissa(Tai sitten vaihtoehtoisesti voi odottaa että se kemia tulee ja pelastaa 🙂)
Miehen on äärimmäisen hankalaa nostaa tasoansa koska miehen taso muodostuu naamasta, pituudesta ja tietynlaisesta luonteesta ja korkeasta statuksesta, kaikista ei voi tulla lääkärijuristilentäjiä.
Kropan parantaminen ym on melkeinpä hukattua aikaa jos sen tekee naisia varten.
Niinpä. Ja niinhän se on, että vain ja ainoastaan lääkärijuristilentäjät ovat parisuhteessa. Sinunkaan tuttavapiiriisi, sukulaisiisi, naapureihisi, työkavereihisi jne ei kuulu yhtään tavallista miestä, jolla olisi tyttöystävä tai puoliso, eikö totta?
Veikkaanpa edelleen että näille miehille, jotka valittavat kun vain "huipputason miehet" pariutuvat, kelpaa itselleen vaan ne kaikkein tavoitelluimmat naiset, joilla ottajia on ihan liiaksi asti.
Eli huipputason miehille huiputason naiset.
Tasoteoria olikin totta.
Kummasti se menee aina niin että tasot kiistetään, mutta jos mies haaveilee itseään tasokkaammasta naisesta, naiset ovat välittömästä huomauttamassa että kannattaisi katsella oman tasoisiaan.
Se ei tee tasoteoriasta totta, että yltiöpinnalliset kilipäät parveilevat sankoin joukoin huippukauniiden naisten ympärillä, vaikka on selkeetä, että suurin osa näistä on tälle täysin yhdentekeviä.
"Aina" - mihin tilastofaktaan tämä väittämä perustuu?
Mutta se tekee että kauniin naisen valinta on joku niistä komeista miehistä, ei suinkaan ruma mies.
Eikä nainen nyt yllättäin valitsekaan rahan/statuksen perusteella, kuten täällä on usein väitetty?
LMS = looks, money, status.
Oletko huomannut että pariskunnissa joissa mies on esimerkiksi rumempi tai/ja reippaasti vanhempi, mies on hämmästyttävän usein rahakas?
Pääpointti oli että yritit taas hakea sitä keistä miehistä nainen ei kiinnostu (nainen ei kiinnostunut komeasta miehestä =tasoteoria ei ole totta). Se on yksi ja sama, jos nainen kuitenkin kiinnostuu jostain muusta komeasta miehestä.
Sinun on ihan turha miettiä, onko ”tasoteoria” totta, koska totta on se, ettei koko teoriaa edes ole olemassa. Olematon harvoin on totta.
Kyse on mielipiteestä. Ei teoriasta.
Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.
Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.
Ja tämä on juuri se asia, jonka jokainen oppii jo päiväkodissa. Toiset ovat suositumpia kuin toiset. Ihmisen tasosta se ei kerro mitään ja siksi tasoteoria on onneton pelkistys, joka ei huomioi edes niin olennaista asiaa kuin ikää. Mutta saahan sitä suosiota/haluttavuutta/kauneutta/komeutta tasoksikin nimittää.
Kyllästymiseen asti kysyn nyt silti: mitä sitten? Toivoisin, että joku naiseton mies havahtuisi itse kysymään sitä. Huomaisi, että keisarilla ei ole vaatteita eli samaa teoria jankutetaan ja jankutetaan, mutta siinä kaikki. Kysyisi, että "Mitä tämä siis tarkoittaa minun kannaltani?"
Sinulla ja monella muullakin ongelma tuntuu olevan vain siinä taso-sanassa, vaikka tunnustatte ja tunnistatte kyseisen ilmiön olemassolon ihan täydellisesti. Mikä siinä sanassa on niin pelottavaa, miksei sitä voi käyttää?
Voi jeesusmaaria.. kun juuri sanoin, että se pelkistää liikaa. Ihminen ei ole kutistettavissa yhdeksi tasonumeroksi. Voidaan toki käyttää sitä sanaa jos halutaan käydä keskustelua yksinkertaisilla termeillä, mutta en ymmärrä mitä vikaa on sanassa haluttavuus. Miksi pitää väen vängällä sanoa, että toiset ovat tasokkaampia kuin toiset sen sijaan, että sanoisi, että toiset ovaat halutumpia kuin toiset?
Jaa, että ihmisen voi kuitenkin kutistaa pelkkään haluttavuus-sanaan?
Ei, vaan haluttavuus kertoo, että nyt nimenomaan puhutaan vain ihmisen yhdestä puolesta; siitä, mikä liittyy pariutumiseen/ystävyyssuhteisiin. Sen sijaan taso-sana antaa ymmärtää, että ihmiselle on määritetty jokin universaali taso ihmisenä. Olen paljon enemmän kuin ulkonäköni tai ikäni (tasoteorian mukaan naisen olennaiset kriteerit); olen äiti, olen alani ammattilainen, sisko, tytär, ystävä, opiskelija, veronmaksaja, vapaaehtoistyöntekijä ja paljon, paljon muuta. Se, että joku voisi määritellä minut potentiaalisena parisuhde- tai seksikumppanina vaikkapa viitoseksi ei tarkoita, että tasoni ihmisenä on viitonen. se kertoo vain ja ainoastaan, ettei hän pidä minua kovin haluttavana.
Miksi haluttavuus-termi on teille niin vastenmielinen? Onko tuskallista todeta, että "en ole miehenä kovin haluttava" ja helpompi paeta neutraalin taso-sanan taakse ("tasoni ei ole kovin korkea")?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemian voi tosiaan määritellä niin, että juttu luisti ja treffikumppani näytti hyvältä, mutta oma veikkaukseni on sama kuin monessa edellisessä kommentissa: naisilla kyse on hajuaistista, joko tiedostamatta tai tiedostetusti. Käsittääkseni miehet eivät ole niin feromonien perään, vaan valitsevat suurimmalla painoarvolla visuaalisesti miellyttäviä naisia, joten siitä kai tämä innostus tasoihin.
Voin uskoa, että toisinaan hyvät perintötekijät näkyvät ulospäin, ja yleisesti terveen ja voimakkaan näköinen mies myös tuoksuu monen naisen nenään hyvältä. Ehkä siis toisilla miehillä käy hyvä flaxi sekä ulkonäön että feromonien vuoksi, mutta sitten on valtava määrä tavallisen näköisiä miehiä, joihin joku nainen kokee vetoa, vaikka mies ei edes naisen mielestä ole maailman komein ja rikkain ja älykkäin ja paras kaikessa. Nainen ei ole tyytynyt vähemmän hyvään, vaan halunnut nimenomaan sen tavallisen pertin, ja tämä voi olla tasoteoreetikolle mahdoton ymmärtää.
Vaikka miehet eivät koe kemiaa, niin ehkä he kokevat tyytyväisyyttä, jos ovat saaneet ulkoisesti riittävän viehättävän naisen tähtäimeen. Sitten he käyttäytyvät ihastuneen tavoin ja ovat onnellisia naisen seurassa, jonka vuoksi erittävät hyvänolon hormoneja, jotka miellyttävät naisen nenää ja lisäävät naisen kokemaa kemiaa. Onnellinen sängynlämmin mies tuoksuu huumaavalta ja varsinkin tuore hiki on miellyttävä haju. Sama mies stressaantuneena ja kireänä haisee pistävältä? Onko kukaan huomannut? Tämä ehkä selittää sitä, kun joku huomasi, että kokee kemiaa vasta jos mies on ihastunut.
Ihan ei-seksuaalisessa mielessä on paljon tuoksuja, mitkä herättävät lämpimiä tunteita. Uninen vauva saa tädit nuuskuttelemaan onnessaan. Koiranomistajat tietävät, miten hyvältä rentoutuneen koiran anturat tuoksuu. Toisilla koirilla erittyy niskasta melkein hajuveden hajua.
Naiset varmaan tietävät näitä tuoksukokemuksia, mutta onko palstalla miehillä vastaavia? Jos ette mieti nyt edes naisen tuoksua, vaan muita tuoksukokemuksia elollisista olennoista, onko niitä?
Siis jos se olisi jostain feromoneista ja tuoksuista kiinni niin näkisimme todella kauniita naisia todella rumien tai socially awkward miesten kanssa - ja näinhän ei asia ole.
Pölvästi, kukaan ei väitä feromonien tai hajujen pakottavan ihmiset vääjäämättä yhteen. Jos luonne on mulkku, tai on päihdeongelma ja väkivalta tai vakava vamma tai mitä tahansa elämää ja parisuhdetta kovasti hankaloittavaa jne, niin kaikki on tietenkin hankalaa. Varsinkin tutustuminen, kun yleensä silmä kantaa ensin ja haju vasta kaulailuvaiheessa. Täysin tetardi kommentti sulta.
Pölvästi on äitisi. Kirjoittamani pätee siltikin - ja liian suuret tasoerot aina lopulta tasoittuvat, nuoruuden naivius vaihtuu oman arvonsa tiedostamiseksi jne. Haluatte hullun lailla pitää kiinni jostain rakkauden mystisistä metafysiikoista ja ideaaleista, mikä on ihan fine, mutta minä en kyllä osta siitä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.
Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.
Osa surkimuksista tietysti elää tuollaisen jatkuvan negatiivisen ajattelun mukaan. Sitten on ne normaalit, jotka ihastuvat niihin, joihin sattuvat ihastumaan ja tekevät aloituksen tätä ihmistä kohtaan. Joskus onni on myötä ja joskus ei.
Ihan turha miettiä omassa päässään "riitänkö tuolle?" ennen kuin mitään on edes tapahtunut. Koska ei ole mitään kaavaa, jonka mukaan ihmiset ihastuvat, niin on aivan turha kuvitella näkevänsä toisen ihmisen sisimpään.
Harvemmin kukaan tietoisesti ajattelee että riitänkö tuolle, se prosessi tapahtuu alitajuisesti koska meillä jokaisella on sisäsyntyinen käsitys omasta tasostamme. Emme siis edes lähesty sellaisia jotka ovat selkeästi eri tasoa ja hakeudumme omankaltaistemme seuraan.
Senhän piti mennä niin, että kaikki pyrkii ylempitasoisten pariin. Miehet tavoittelee naisia, jotka ovat heidän tasoonsa nähden liian kauniita ja toisin päin. Komeat miehet antaa seksiä alempitasoisille naisille ja kauniit naiset eivät, vaan pidättäytyvät, elleivät saa ainakin omantasoistaan.
Miten nämä "teorian" seuraamuksetkin muuttuu jatkuvasti ihan mielivaltaisesti? Tosi paska teoria, kun selittää kaiken eikä selitä yhtään mitään. Se on just yhtä hyvä kuin "goddidit". Tasoteoria selittää sen, kun janari on outolintu eikä saa pesää. Tasoteoria selittää yks kaks senkin, kun janari on normaali eikä saa laatupesää. Tai sen, kun leukakirurgilentäjä ei saa haluamaansa pesää. Ja aina syy on naisissa. Mitään muuta se ei selitä kuin pesän perään u l i sevien friikkien itsesäälin tasoa.
Pieni korjaus, HARHAISET miehet tavoittelevat naisia jotka ovat heidän tasoonsa nähden liian kauniita. Näille miehille nauravat sekä naiset että miehet. Tai sitten he elävät yksin metsämökissään koko elämänsä misseistä haaveillen, kun oma taso ei kelpaa. Valtaosa miehistä on kipeän tietoisia omista rajoituksistaan ja siksihän siitä tälläkin palstalla jatkuvasti naristaan. Osalla sitten on turhan suuret luulot itsestään, ilmeisesti ihan tutkimustenkin perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.
Ap
Juu, olen osallistunut ja seurannut keskustelua mielenkiinnolla. En osaa päättää onko tämä "kemia" ilmiö oikeasti olemassa ja muutakin kun vain ulkonäköä, vai onko kemiaan uskominen vain jokin tämän ketjun naisten psykologinen selviytymiskeino koska ei haluta hyväksyä sitä että ulkonäkö on sekä miehille että naisille oikeasti se ehdottomasti tärkein kriteeri.
Ja onhan täällä ilmoittautunut naisia jotka ovat valinneet komeiden miesten sijaan itselleen ruman miehen, koska "kemia". Näiden tarinoiden uskottavuutta toki hieman syö se että olen itse elänyt ja kokenut jo paljon, ja itse en ole koskaan julkkis/miljonäärimaailman ulkopuolella tällaista pariskuntaa nähnyt.
Kannattaa käydä Prismassa tai ihan vain istua puistonpenkille ja katsella ympärilleen ja kas, näet paljon naisia jotka ovat valinneet/parituneet lyhyiden/rumien miesten kanssa. Ja jos vielä tarkkailet vaatetusta/autoja, huomaat ettei kysymys ole miljonääreistä/julkkiksista.
Kyllä kyllä, näinhän se prisma homma on. Mutta ne naiset ovat myös itse lihavia, rumia, lyhyitä jne.
Tässä oli puhe naisesta, jolle komeat miehet tarjosivat seuraansa, mutta nainen valitsi heidän sijaansa ruman ja lyhyen. Tämä ei ehkä käynyt ilmi viestistäni.
Minä näen Prismassa ja puistonpenkillä istuessani myös upeita, kauniita, seksikkäitä, nuoria naisia lihavien/rumien/vanhojen/köyhien miesten kanssa. Uskon vahvasti, että nämä naiset olisivat HALUTESSAAN saaneet myös niitä laatikkoleukalentäjäkirurgeja, mutta valinnet toisin. Ehkäpä kemian tai jonkun muun syyn vuoksi.
Tuskinpa. Olet nähnyt kavereita tai sisaruksia, et pariskuntia. Toki tuo voi olla tulosta myös siitä, että naisten ja miesten käsitykset kauniista naisista poikkeavat toisistaan. Eli ne sinusta upeat naiset eivät miesten silmissä ole upeita.
Kieltäminen ei auta sinua ymmärtämään maailmaa, uppoudut vaan syvemmälle harhaisiin uskomuksiisi.
Minä en ole se harhainen tässä, vaan ihmiset jotka luulevat että pariutuminen vain tapahtuu jotenkin mystisesti puhtaan rakkauden voimalla, kuten Disney-elokuvissa. Jos se helpottaa elämää niin siitä vain.
Kuules, kun se ei ole luuloa vaan ihan konkreettinen kokemus. Sinä et vaan suostu uskomaan, että on kokemuksia, joita kohdallesi ei ole osunut.
Samat sanat sinulle suoraan paluupostina. Mutta kerro ihmeessä lisää tästä kokemuskestasi, joka perustui puhtaalle magialle ilman mitään reaalimaailman tekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemian puolestapuhujat:
Siis minun n. 50 v., lihavana ja kaljuuntuvana kaverina kannattaa edelleen jatkaa niiden 20 v. neitien jututtamista, drinkkien kerjäämistä ja pyllyn taputtelua? Kun näen selkeästi miten kemiat kohtaa? Miksi/ miksi ei?
Pari kysymystä: Miksi olet valinnut juuri heidät kohteeksesi? Onko teillä sinun mielestäsi paljonkin yhteistä, vai onko sillä sinulle edes mitään merkitystä?
Yhteistähän todella löytyy:
- ollaan ihmisiä
- ollaan eurooppalaisia
- ollaan suomalaisia
- ollaan uusmaalaisia
- ollaan helsinkiläisiä
- ollaan tänään tässä osassa maata
- satuttiin tähän samaan paikkaan
- ai säkin käyt töissä?
- ai sinullakin on vanhemmat?
- ai sinäkin olet ollut koulussa?
- ai sinäkin olet opiskellut?
- ai sinäkin tykkäät syödä/ juoda/ olla auringossa/ olla sisätiloissa/ käydä kaupungilla/ kävellä maalla/ kuunnella musiikkia/ katsella elokuvia/ lukea ruokalistaa/ istua/ seistä/ haukotella
Kerronko lisää yhdistäviä tekijöitä?
Niitä yhdistäviä tekijöitähän on suomalaisella ja suomalaisella t.o.o.o.o.della paljon enemmän kuin erottavia, jos osataan oikein katsoa. Mutta ei sillä väliä, kyllähän minä pystyn niitä yhdistäviä tekijöitä ulkkarinkin kanssa t.o.o.o.o.della paljon löytämään, jos tahdot...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.
Ap
Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..
Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.
Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.
Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.
Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.
No jos noin on, niin mitä se tarkoittaa miesten kannalta?
Jos se noin on, niin se tarkoittaa että miehen kannattaa maksimoida ulkonäkönsä menestyäkseen parisuhdemarkkinoilla ja saadakseen parhaan mahdollisen parin itselleen:
-salille mars
-vaatetus kuntoon
-ihonhoito kuntoon
-hiukset kuntoon (fina/mino)
-jopa plastiikkakirurgia käyttöön, ääritapauksissa(Tai sitten vaihtoehtoisesti voi odottaa että se kemia tulee ja pelastaa 🙂)
Miehen on äärimmäisen hankalaa nostaa tasoansa koska miehen taso muodostuu naamasta, pituudesta ja tietynlaisesta luonteesta ja korkeasta statuksesta, kaikista ei voi tulla lääkärijuristilentäjiä.
Kropan parantaminen ym on melkeinpä hukattua aikaa jos sen tekee naisia varten.
Niinpä. Ja niinhän se on, että vain ja ainoastaan lääkärijuristilentäjät ovat parisuhteessa. Sinunkaan tuttavapiiriisi, sukulaisiisi, naapureihisi, työkavereihisi jne ei kuulu yhtään tavallista miestä, jolla olisi tyttöystävä tai puoliso, eikö totta?
Veikkaanpa edelleen että näille miehille, jotka valittavat kun vain "huipputason miehet" pariutuvat, kelpaa itselleen vaan ne kaikkein tavoitelluimmat naiset, joilla ottajia on ihan liiaksi asti.
Eli huipputason miehille huiputason naiset.
Tasoteoria olikin totta.
Kummasti se menee aina niin että tasot kiistetään, mutta jos mies haaveilee itseään tasokkaammasta naisesta, naiset ovat välittömästä huomauttamassa että kannattaisi katsella oman tasoisiaan.
Se ei tee tasoteoriasta totta, että yltiöpinnalliset kilipäät parveilevat sankoin joukoin huippukauniiden naisten ympärillä, vaikka on selkeetä, että suurin osa näistä on tälle täysin yhdentekeviä.
"Aina" - mihin tilastofaktaan tämä väittämä perustuu?
Mutta se tekee että kauniin naisen valinta on joku niistä komeista miehistä, ei suinkaan ruma mies.
Eikä nainen nyt yllättäin valitsekaan rahan/statuksen perusteella, kuten täällä on usein väitetty?
LMS = looks, money, status.
Oletko huomannut että pariskunnissa joissa mies on esimerkiksi rumempi tai/ja reippaasti vanhempi, mies on hämmästyttävän usein rahakas?
Pääpointti oli että yritit taas hakea sitä keistä miehistä nainen ei kiinnostu (nainen ei kiinnostunut komeasta miehestä =tasoteoria ei ole totta). Se on yksi ja sama, jos nainen kuitenkin kiinnostuu jostain muusta komeasta miehestä.
Sinun on ihan turha miettiä, onko ”tasoteoria” totta, koska totta on se, ettei koko teoriaa edes ole olemassa. Olematon harvoin on totta.
Kyse on mielipiteestä. Ei teoriasta.
Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.
Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.
Ja tämä on juuri se asia, jonka jokainen oppii jo päiväkodissa. Toiset ovat suositumpia kuin toiset. Ihmisen tasosta se ei kerro mitään ja siksi tasoteoria on onneton pelkistys, joka ei huomioi edes niin olennaista asiaa kuin ikää. Mutta saahan sitä suosiota/haluttavuutta/kauneutta/komeutta tasoksikin nimittää.
Kyllästymiseen asti kysyn nyt silti: mitä sitten? Toivoisin, että joku naiseton mies havahtuisi itse kysymään sitä. Huomaisi, että keisarilla ei ole vaatteita eli samaa teoria jankutetaan ja jankutetaan, mutta siinä kaikki. Kysyisi, että "Mitä tämä siis tarkoittaa minun kannaltani?"
Sinulla ja monella muullakin ongelma tuntuu olevan vain siinä taso-sanassa, vaikka tunnustatte ja tunnistatte kyseisen ilmiön olemassolon ihan täydellisesti. Mikä siinä sanassa on niin pelottavaa, miksei sitä voi käyttää?
Voi jeesusmaaria.. kun juuri sanoin, että se pelkistää liikaa. Ihminen ei ole kutistettavissa yhdeksi tasonumeroksi. Voidaan toki käyttää sitä sanaa jos halutaan käydä keskustelua yksinkertaisilla termeillä, mutta en ymmärrä mitä vikaa on sanassa haluttavuus. Miksi pitää väen vängällä sanoa, että toiset ovat tasokkaampia kuin toiset sen sijaan, että sanoisi, että toiset ovaat halutumpia kuin toiset?
Jaa, että ihmisen voi kuitenkin kutistaa pelkkään haluttavuus-sanaan?
Ei, vaan haluttavuus kertoo, että nyt nimenomaan puhutaan vain ihmisen yhdestä puolesta; siitä, mikä liittyy pariutumiseen/ystävyyssuhteisiin. Sen sijaan taso-sana antaa ymmärtää, että ihmiselle on määritetty jokin universaali taso ihmisenä. Olen paljon enemmän kuin ulkonäköni tai ikäni (tasoteorian mukaan naisen olennaiset kriteerit); olen äiti, olen alani ammattilainen, sisko, tytär, ystävä, opiskelija, veronmaksaja, vapaaehtoistyöntekijä ja paljon, paljon muuta. Se, että joku voisi määritellä minut potentiaalisena parisuhde- tai seksikumppanina vaikkapa viitoseksi ei tarkoita, että tasoni ihmisenä on viitonen. se kertoo vain ja ainoastaan, ettei hän pidä minua kovin haluttavana.
Miksi haluttavuus-termi on teille niin vastenmielinen? Onko tuskallista todeta, että "en ole miehenä kovin haluttava" ja helpompi paeta neutraalin taso-sanan taakse ("tasoni ei ole kovin korkea")?
Nillität. "Taso" tai haluttavuus kuvaavat yhtä ja samaa erilaisten seksuaalivalinnassa tarvittavien myönteisten ominaisuuksien määrää vertailussa muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemian voi tosiaan määritellä niin, että juttu luisti ja treffikumppani näytti hyvältä, mutta oma veikkaukseni on sama kuin monessa edellisessä kommentissa: naisilla kyse on hajuaistista, joko tiedostamatta tai tiedostetusti. Käsittääkseni miehet eivät ole niin feromonien perään, vaan valitsevat suurimmalla painoarvolla visuaalisesti miellyttäviä naisia, joten siitä kai tämä innostus tasoihin.
Voin uskoa, että toisinaan hyvät perintötekijät näkyvät ulospäin, ja yleisesti terveen ja voimakkaan näköinen mies myös tuoksuu monen naisen nenään hyvältä. Ehkä siis toisilla miehillä käy hyvä flaxi sekä ulkonäön että feromonien vuoksi, mutta sitten on valtava määrä tavallisen näköisiä miehiä, joihin joku nainen kokee vetoa, vaikka mies ei edes naisen mielestä ole maailman komein ja rikkain ja älykkäin ja paras kaikessa. Nainen ei ole tyytynyt vähemmän hyvään, vaan halunnut nimenomaan sen tavallisen pertin, ja tämä voi olla tasoteoreetikolle mahdoton ymmärtää.
Vaikka miehet eivät koe kemiaa, niin ehkä he kokevat tyytyväisyyttä, jos ovat saaneet ulkoisesti riittävän viehättävän naisen tähtäimeen. Sitten he käyttäytyvät ihastuneen tavoin ja ovat onnellisia naisen seurassa, jonka vuoksi erittävät hyvänolon hormoneja, jotka miellyttävät naisen nenää ja lisäävät naisen kokemaa kemiaa. Onnellinen sängynlämmin mies tuoksuu huumaavalta ja varsinkin tuore hiki on miellyttävä haju. Sama mies stressaantuneena ja kireänä haisee pistävältä? Onko kukaan huomannut? Tämä ehkä selittää sitä, kun joku huomasi, että kokee kemiaa vasta jos mies on ihastunut.
Ihan ei-seksuaalisessa mielessä on paljon tuoksuja, mitkä herättävät lämpimiä tunteita. Uninen vauva saa tädit nuuskuttelemaan onnessaan. Koiranomistajat tietävät, miten hyvältä rentoutuneen koiran anturat tuoksuu. Toisilla koirilla erittyy niskasta melkein hajuveden hajua.
Naiset varmaan tietävät näitä tuoksukokemuksia, mutta onko palstalla miehillä vastaavia? Jos ette mieti nyt edes naisen tuoksua, vaan muita tuoksukokemuksia elollisista olennoista, onko niitä?
Peruspirkolle käy peruspertti, ei tuossa ole mitään vaikeaa.
Mutta peruspirkko ei ole halukas vaihtamaan perttiä "tasokkaampaan" mieheen. Peruspertti olisi halukas vaihtamaan pirkon jessicaan 20 v jos sellaisen saisi?
Riippuu siitä, kuinka realistinen käsitys Pertillä on asioista ja kuinka hyvin ja syvällisellä tasolla suhde toimii Pirkon kanssa.
Kemia on höpöhöpöä, jolla ihmiset selittävät itselleen, miksi tunsi vetoa johonkin toiseen ja toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.
Ap
Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..
Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.
Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.
Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.
Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.
No jos noin on, niin mitä se tarkoittaa miesten kannalta?
Jos se noin on, niin se tarkoittaa että miehen kannattaa maksimoida ulkonäkönsä menestyäkseen parisuhdemarkkinoilla ja saadakseen parhaan mahdollisen parin itselleen:
-salille mars
-vaatetus kuntoon
-ihonhoito kuntoon
-hiukset kuntoon (fina/mino)
-jopa plastiikkakirurgia käyttöön, ääritapauksissa(Tai sitten vaihtoehtoisesti voi odottaa että se kemia tulee ja pelastaa 🙂)
Miehen on äärimmäisen hankalaa nostaa tasoansa koska miehen taso muodostuu naamasta, pituudesta ja tietynlaisesta luonteesta ja korkeasta statuksesta, kaikista ei voi tulla lääkärijuristilentäjiä.
Kropan parantaminen ym on melkeinpä hukattua aikaa jos sen tekee naisia varten.
Niinpä. Ja niinhän se on, että vain ja ainoastaan lääkärijuristilentäjät ovat parisuhteessa. Sinunkaan tuttavapiiriisi, sukulaisiisi, naapureihisi, työkavereihisi jne ei kuulu yhtään tavallista miestä, jolla olisi tyttöystävä tai puoliso, eikö totta?
Veikkaanpa edelleen että näille miehille, jotka valittavat kun vain "huipputason miehet" pariutuvat, kelpaa itselleen vaan ne kaikkein tavoitelluimmat naiset, joilla ottajia on ihan liiaksi asti.
Eli huipputason miehille huiputason naiset.
Tasoteoria olikin totta.
Kummasti se menee aina niin että tasot kiistetään, mutta jos mies haaveilee itseään tasokkaammasta naisesta, naiset ovat välittömästä huomauttamassa että kannattaisi katsella oman tasoisiaan.
Se ei tee tasoteoriasta totta, että yltiöpinnalliset kilipäät parveilevat sankoin joukoin huippukauniiden naisten ympärillä, vaikka on selkeetä, että suurin osa näistä on tälle täysin yhdentekeviä.
"Aina" - mihin tilastofaktaan tämä väittämä perustuu?
Mutta se tekee että kauniin naisen valinta on joku niistä komeista miehistä, ei suinkaan ruma mies.
Eikä nainen nyt yllättäin valitsekaan rahan/statuksen perusteella, kuten täällä on usein väitetty?
LMS = looks, money, status.
Oletko huomannut että pariskunnissa joissa mies on esimerkiksi rumempi tai/ja reippaasti vanhempi, mies on hämmästyttävän usein rahakas?
Pääpointti oli että yritit taas hakea sitä keistä miehistä nainen ei kiinnostu (nainen ei kiinnostunut komeasta miehestä =tasoteoria ei ole totta). Se on yksi ja sama, jos nainen kuitenkin kiinnostuu jostain muusta komeasta miehestä.
Sinun on ihan turha miettiä, onko ”tasoteoria” totta, koska totta on se, ettei koko teoriaa edes ole olemassa. Olematon harvoin on totta.
Kyse on mielipiteestä. Ei teoriasta.
Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.
Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.
Ja tämä on juuri se asia, jonka jokainen oppii jo päiväkodissa. Toiset ovat suositumpia kuin toiset. Ihmisen tasosta se ei kerro mitään ja siksi tasoteoria on onneton pelkistys, joka ei huomioi edes niin olennaista asiaa kuin ikää. Mutta saahan sitä suosiota/haluttavuutta/kauneutta/komeutta tasoksikin nimittää.
Kyllästymiseen asti kysyn nyt silti: mitä sitten? Toivoisin, että joku naiseton mies havahtuisi itse kysymään sitä. Huomaisi, että keisarilla ei ole vaatteita eli samaa teoria jankutetaan ja jankutetaan, mutta siinä kaikki. Kysyisi, että "Mitä tämä siis tarkoittaa minun kannaltani?"
Sinulla ja monella muullakin ongelma tuntuu olevan vain siinä taso-sanassa, vaikka tunnustatte ja tunnistatte kyseisen ilmiön olemassolon ihan täydellisesti. Mikä siinä sanassa on niin pelottavaa, miksei sitä voi käyttää?
Voi jeesusmaaria.. kun juuri sanoin, että se pelkistää liikaa. Ihminen ei ole kutistettavissa yhdeksi tasonumeroksi. Voidaan toki käyttää sitä sanaa jos halutaan käydä keskustelua yksinkertaisilla termeillä, mutta en ymmärrä mitä vikaa on sanassa haluttavuus. Miksi pitää väen vängällä sanoa, että toiset ovat tasokkaampia kuin toiset sen sijaan, että sanoisi, että toiset ovaat halutumpia kuin toiset?
Jaa, että ihmisen voi kuitenkin kutistaa pelkkään haluttavuus-sanaan?
Ei, vaan haluttavuus kertoo, että nyt nimenomaan puhutaan vain ihmisen yhdestä puolesta; siitä, mikä liittyy pariutumiseen/ystävyyssuhteisiin. Sen sijaan taso-sana antaa ymmärtää, että ihmiselle on määritetty jokin universaali taso ihmisenä. Olen paljon enemmän kuin ulkonäköni tai ikäni (tasoteorian mukaan naisen olennaiset kriteerit); olen äiti, olen alani ammattilainen, sisko, tytär, ystävä, opiskelija, veronmaksaja, vapaaehtoistyöntekijä ja paljon, paljon muuta. Se, että joku voisi määritellä minut potentiaalisena parisuhde- tai seksikumppanina vaikkapa viitoseksi ei tarkoita, että tasoni ihmisenä on viitonen. se kertoo vain ja ainoastaan, ettei hän pidä minua kovin haluttavana.
Miksi haluttavuus-termi on teille niin vastenmielinen? Onko tuskallista todeta, että "en ole miehenä kovin haluttava" ja helpompi paeta neutraalin taso-sanan taakse ("tasoni ei ole kovin korkea")?
Nillität. "Taso" tai haluttavuus kuvaavat yhtä ja samaa erilaisten seksuaalivalinnassa tarvittavien myönteisten ominaisuuksien määrää vertailussa muihin.
Selvä, kutsu sitä sitten ihan vapaasti tasoksi. Avoimeksi jää edelleen kysymys: Mitä sitten? Nyt kun olette selittäneet, mistä taso muodostuu ja miten ihmiset pariutuvat, niin mitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.
Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.
Osa surkimuksista tietysti elää tuollaisen jatkuvan negatiivisen ajattelun mukaan. Sitten on ne normaalit, jotka ihastuvat niihin, joihin sattuvat ihastumaan ja tekevät aloituksen tätä ihmistä kohtaan. Joskus onni on myötä ja joskus ei.
Ihan turha miettiä omassa päässään "riitänkö tuolle?" ennen kuin mitään on edes tapahtunut. Koska ei ole mitään kaavaa, jonka mukaan ihmiset ihastuvat, niin on aivan turha kuvitella näkevänsä toisen ihmisen sisimpään.
Harvemmin kukaan tietoisesti ajattelee että riitänkö tuolle, se prosessi tapahtuu alitajuisesti koska meillä jokaisella on sisäsyntyinen käsitys omasta tasostamme. Emme siis edes lähesty sellaisia jotka ovat selkeästi eri tasoa ja hakeudumme omankaltaistemme seuraan.
Sitten taas päästään näihin tapauksiin, jossa kadunkulman spuge (tai ainakin sellaista muistuttava) ryhtyy pokaamaan nättiä kassatyttöä tai hevari lähestyy sporttista naista.
No spugehan tekee sen ihan läpällä ja kännissä, ei ole mitään hävittävää elämässä muutenkaan. Mutta miksei hevari voi lähestyä sporttista naista? Ei siinä välitöntä tasoeroa ole pelkästään noilla spekseillä.
Kyllä ne välillä ihan tosissaan ovat, usko pois.
Eli pelkästään se motivoi hevaria lähestymään, että hän kokee olevansa samalla tasolla sen sporttisen naisen kanssa? Asia selvä. Minä en mistään tasoista osaa sanoa yhtään mitään, ainoa kysymys mikä itselläni herää on, onko heillä mitään yhteistä? Kun monelle nyt ei vaan riitä uuteen ihmiseen tutustumiseen parisuhdemielessä se, että he ovat jollain kuvitteellisella samalla tasolla.
Alue: Aihe vapaa
Näissä tapauksissa joita muistan, niin kyllä. Tilanteet ovat jo lähtökohtaisesti olleet sellaisia, joissa en ole edes kuvitellut olevani naisen mielestä kumppaniainesta. Minulle vain on ollut helppo avautua jostain syystä hyvin vaikeistakin asioista. Olen sitten kuunnellut vuodatuksia huonosti kohtelevista poikaystävistä ja ties mistä, tämä on varmaan monelle keskitason miehelle tuttua.
Nainenhan muuten kertoo miehelle mikä hänessä on vikana, kun vain osaa kuunnella. Kun selitetään miten paska edellinen poikaystävä oli ja samalla moneen kertaan todetaan että miten hyvännäköinen tämä kuitenkin oli, siihenhän sisältyy samalla piiloviesti siitä että minä EN ole hyvännäköinen naisen mielestä. Kuulostaa ehkä vainoharhaiselta, mutta kyllä sen ymmärtää siitä tavasta ja sävystä millä se sanotaan. Toisena esimerkkinä noin puolen vuoden seurustelun jälkeen tyttöystävä yhtäkkiä tokaisi että "onhan sinulla tuollainen leukakin oikein ja tuo sänki vielä korostaa sitä".(Ihan aikuisia ihmisiä oltiin muuten, ei mitään teinejä edes) Eli siinä vaiheessa paljastui, että hän ei ole ollut leukaani tyytyväinen. Olisihan se pitänyt siinä vaiheessa arvata, että ero tulee muutaman kuukauden päästä. Rakkaus voi ilmeisesti tosiaan sokaista, mutta vain joksikin aikaa. Taso voittaa aina lopulta.