Mitä kemia on ja kuinka sitä syntyy kahden ihmisen välille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"juttu luisti hyvin ja oli kivaa, mutta kumpikaan meistä ei tuntenut kemiaa"

Eli kumpikaan ei viehättynyt toisen ulkonäöstä. Ilman sopivaa ulkonäköä ei ole "kemiaa".

Mulla on takana yli 70 treffit naisten kanssa ja sanoisin että tärkein määrittävä tekijä kiinnostuksen syntymisessä on edelleenkin tasoteoria ilman poikkeuksia. Jos katson omia muistiinpanoja kaikista näistä treffeistä niin voin huomata hyvin selkeästi että juuri ne matalatasoisimmat naiset olivat eniten kiinnostuneita. Mitä heikompi ulkonäkö naisella niin sitä varmemmin sieltä tulee tekstari treffien jälkeen että voidaanko nähdä uudestaan ja toisinpäin vaikka naisen kanssa olisi kemiaa niin aina sieltä tulee pakit heti tai myöhemmin jos hän näyttää hyvältä.

Yli 70 treffit takana ja silti puuhailee tasoteoriasatujen kanssa ja uudelleenelät menneitä treffejä muistiinpanoissa? Kuka tekee treffeistä muistiinpanoja? Tiedätkö, jokaiselle on selkeetä, miksi olet yksin ja tulet olemaankin. Tasoteoria selittää sen.

Uuuf. Ikävä totuuspuhe on ikävää.

Tarkoitat kai ongelmapuhetta. Koska sitähän tässä taas jauhetaan. Tasoista ja naisten nirsoudesta ja miehistä, jotka eivät sen takia voi saada naista. Eikä edelleenkään yritystäkään ratkaisun suuntaan eli mitä niiden miesten sitten kannattaisi tehdä, jotka eivät saa naista.

eri

Niin, nykyään kaikki on "ongelmallista" jos se ei pyri pehmentelemään asioita ihmisille, jotka suhtautuvat kaikkiin asioihin tunnepohjaisesti ja yliherkästi.

Ei, ei ole kyse siitä. Aidosti ihmettelen tämän ongelmapuheen toistamisen tarkoitusta. Kritisoin tasoteoriaa siitä, että se pelkistää asioita aivan liian paljon. On olemassa ihmisiä, jotka ovat muita halutumpia seksiin ja parisuhteeseen, haluttavuus on kuitenkin vain yksi osa ihmistä. Se ei määritä hänen tasoaan. Ja jo päiväkoti-ikäinen todellakin tietää, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Kuitenkin täällä aikuiset (?) miehet lällättävät, että "Haa, myönnät siis, että tasoteoria on totta!" Ja tätä jatkuu vuodesta toiseen. Siinä kaikki. Kukaan ei kerro, mitä sen naisettoman miehen sitten pitäisi tehdä, joka ei ole haluttu. Mitä vaihtoehtoja hänellä on? Mitä tasoteoria tarkoittaa hänen kannaltaan, mitä johtopäätöksiä hänen kannattaa vetää, miten hyödyttää sitä elämässään?

Siinä olen samaa mieltä, että asiasta on turha jankata. Jos olet seiskan mies niin tulet saamaan korkeintaan seiskan naisia ja siitä on ihan turha marista. Jos ne eivät kelpaa, sitten on oltava yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.

Ap (myös entinen volyymideittailija)

Ulkonäköperusteisessa kiinnostumisen esikarsinnassa ennen deittejä toimii massatasolla ulkonäkö tietenkin, koska se on se kriteeri. Ja nimenomaan massoissa eli tilastollisena totuutena. Tiedetään että on keskimääräisiä ihanneulkonäköjä ja luonnollisesti lähellä sellaista näöltään oleva saa eniten pintapuolisia kiinnostumisia osakseen. Ja tismalleen siihen se sitten jääkin. Tasoteoriaksi siitä ei ole. Siitä ei ole muuuksi kuin akateemisen mielenkiinnon kohteeksi, jos siihenkään. No, ehkä seksinukkien suunnittelijoille siitä on hyödyllistä tietoa raavittavissa. 

Tinderin swaippausrutiineilla ei sitten olekaan edes tilastotietona enää yhtään mitään tekemistä aiheen kanssa, joka on kemia. Kemia ei synny kuvaa katsomalla vaan vuorovaikutuksessa livenä. 

Ymmärtäähän sen ilman akaateemista tutkintoakin, että ne ketkä saavat eniten pintapuolista kiinnostusta, saavat käytännössä eniten mahdollisuuksia myös syvällisempiin kohtaamisiin. Kaikki on pintapuolista siinä vaiheessa kun ihmistä ei vielä tunne, ihan sama mikä ulkonäön taso on.

Joo, tuo on matemaattinen tosiasia. Se taas ei liity mitenkään tasoteoriaan eikä kemiaan. Siitä ei olla puhuttukaan.

Tottakai liittyy tasoteoriaan, kemiaan ei kylläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.

Ap

Juu, olen osallistunut ja seurannut keskustelua mielenkiinnolla. En osaa päättää onko tämä "kemia" ilmiö oikeasti olemassa ja muutakin kun vain ulkonäköä, vai onko kemiaan uskominen vain jokin tämän ketjun naisten psykologinen selviytymiskeino koska ei haluta hyväksyä sitä että ulkonäkö on sekä miehille että naisille oikeasti se ehdottomasti tärkein kriteeri.

Ja onhan täällä ilmoittautunut naisia jotka ovat valinneet komeiden miesten sijaan itselleen ruman miehen, koska "kemia". Näiden tarinoiden uskottavuutta toki hieman syö se että olen itse elänyt ja kokenut jo paljon, ja itse en ole koskaan julkkis/miljonäärimaailman ulkopuolella tällaista pariskuntaa nähnyt.

Kannattaa käydä Prismassa tai ihan vain istua puistonpenkille ja katsella ympärilleen ja kas, näet paljon naisia jotka ovat valinneet/parituneet lyhyiden/rumien miesten kanssa. Ja jos vielä tarkkailet vaatetusta/autoja, huomaat ettei kysymys ole miljonääreistä/julkkiksista.

Kyllä kyllä, näinhän se prisma homma on. Mutta ne naiset ovat myös itse lihavia, rumia, lyhyitä jne.

Tässä oli puhe naisesta, jolle komeat miehet tarjosivat seuraansa, mutta nainen valitsi heidän sijaansa ruman ja lyhyen. Tämä ei ehkä käynyt ilmi viestistäni.

Minä näen Prismassa ja puistonpenkillä istuessani myös upeita, kauniita, seksikkäitä, nuoria naisia lihavien/rumien/vanhojen/köyhien miesten kanssa. Uskon vahvasti, että nämä naiset olisivat HALUTESSAAN saaneet myös niitä laatikkoleukalentäjäkirurgeja, mutta valinnet toisin. Ehkäpä kemian tai jonkun muun syyn vuoksi.

Tuskinpa. Olet nähnyt kavereita tai sisaruksia, et pariskuntia. Toki tuo voi olla tulosta myös siitä, että naisten ja miesten käsitykset kauniista naisista poikkeavat toisistaan. Eli ne sinusta upeat naiset eivät miesten silmissä ole upeita.

Kieltäminen ei auta sinua ymmärtämään maailmaa, uppoudut vaan syvemmälle harhaisiin uskomuksiisi.

Minä en ole se harhainen tässä, vaan ihmiset jotka luulevat että pariutuminen vain tapahtuu jotenkin mystisesti puhtaan rakkauden voimalla, kuten Disney-elokuvissa. Jos se helpottaa elämää niin siitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.

Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.

Osa surkimuksista tietysti elää tuollaisen jatkuvan negatiivisen ajattelun mukaan. Sitten on ne normaalit, jotka ihastuvat niihin, joihin sattuvat ihastumaan ja tekevät aloituksen tätä ihmistä kohtaan. Joskus onni on myötä ja joskus ei.  

Ihan turha miettiä omassa päässään "riitänkö tuolle?" ennen kuin mitään on edes tapahtunut. Koska ei ole mitään kaavaa, jonka mukaan ihmiset ihastuvat, niin on aivan turha kuvitella näkevänsä toisen ihmisen sisimpään. 

Harvemmin kukaan tietoisesti ajattelee että riitänkö tuolle, se prosessi tapahtuu alitajuisesti koska meillä jokaisella on sisäsyntyinen käsitys omasta tasostamme. Emme siis edes lähesty sellaisia jotka ovat selkeästi eri tasoa ja hakeudumme omankaltaistemme seuraan.

Senhän piti mennä niin, että kaikki pyrkii ylempitasoisten pariin. Miehet tavoittelee naisia, jotka ovat heidän tasoonsa nähden liian kauniita ja toisin päin. Komeat miehet antaa seksiä alempitasoisille naisille ja kauniit naiset eivät, vaan pidättäytyvät, elleivät saa ainakin omantasoistaan. 

Miten nämä "teorian" seuraamuksetkin muuttuu jatkuvasti ihan mielivaltaisesti? Tosi paska teoria, kun selittää kaiken eikä selitä yhtään mitään. Se on just yhtä hyvä kuin "goddidit". Tasoteoria selittää sen, kun janari on outolintu eikä saa pesää. Tasoteoria selittää yks kaks senkin, kun janari on normaali eikä saa laatupesää. Tai sen, kun leukakirurgilentäjä ei saa haluamaansa pesää. Ja aina syy on naisissa. Mitään muuta se ei selitä kuin pesän perään u l i sevien friikkien itsesäälin tasoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.

Ap

Juu, olen osallistunut ja seurannut keskustelua mielenkiinnolla. En osaa päättää onko tämä "kemia" ilmiö oikeasti olemassa ja muutakin kun vain ulkonäköä, vai onko kemiaan uskominen vain jokin tämän ketjun naisten psykologinen selviytymiskeino koska ei haluta hyväksyä sitä että ulkonäkö on sekä miehille että naisille oikeasti se ehdottomasti tärkein kriteeri.

Ja onhan täällä ilmoittautunut naisia jotka ovat valinneet komeiden miesten sijaan itselleen ruman miehen, koska "kemia". Näiden tarinoiden uskottavuutta toki hieman syö se että olen itse elänyt ja kokenut jo paljon, ja itse en ole koskaan julkkis/miljonäärimaailman ulkopuolella tällaista pariskuntaa nähnyt.

Kannattaa käydä Prismassa tai ihan vain istua puistonpenkille ja katsella ympärilleen ja kas, näet paljon naisia jotka ovat valinneet/parituneet lyhyiden/rumien miesten kanssa. Ja jos vielä tarkkailet vaatetusta/autoja, huomaat ettei kysymys ole miljonääreistä/julkkiksista.

Kyllä kyllä, näinhän se prisma homma on. Mutta ne naiset ovat myös itse lihavia, rumia, lyhyitä jne.

Tässä oli puhe naisesta, jolle komeat miehet tarjosivat seuraansa, mutta nainen valitsi heidän sijaansa ruman ja lyhyen. Tämä ei ehkä käynyt ilmi viestistäni.

Minä näen Prismassa ja puistonpenkillä istuessani myös upeita, kauniita, seksikkäitä, nuoria naisia lihavien/rumien/vanhojen/köyhien miesten kanssa. Uskon vahvasti, että nämä naiset olisivat HALUTESSAAN saaneet myös niitä laatikkoleukalentäjäkirurgeja, mutta valinnet toisin. Ehkäpä kemian tai jonkun muun syyn vuoksi.

Tuskinpa. Olet nähnyt kavereita tai sisaruksia, et pariskuntia. Toki tuo voi olla tulosta myös siitä, että naisten ja miesten käsitykset kauniista naisista poikkeavat toisistaan. Eli ne sinusta upeat naiset eivät miesten silmissä ole upeita.

Kieltäminen ei auta sinua ymmärtämään maailmaa, uppoudut vaan syvemmälle harhaisiin uskomuksiisi.

Minä en ole se harhainen tässä, vaan ihmiset jotka luulevat että pariutuminen vain tapahtuu jotenkin mystisesti puhtaan rakkauden voimalla, kuten Disney-elokuvissa. Jos se helpottaa elämää niin siitä vain.

Kuules, kun se ei ole luuloa vaan ihan konkreettinen kokemus. Sinä et vaan suostu uskomaan, että on kokemuksia, joita kohdallesi ei ole osunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemian voi tosiaan määritellä niin, että juttu luisti ja treffikumppani näytti hyvältä, mutta oma veikkaukseni on sama kuin monessa edellisessä kommentissa: naisilla kyse on hajuaistista, joko tiedostamatta tai tiedostetusti. Käsittääkseni miehet eivät ole niin feromonien perään, vaan valitsevat suurimmalla painoarvolla visuaalisesti miellyttäviä naisia, joten siitä kai tämä innostus tasoihin.

Voin uskoa, että toisinaan hyvät perintötekijät näkyvät ulospäin, ja yleisesti terveen ja voimakkaan näköinen mies myös tuoksuu monen naisen nenään hyvältä. Ehkä siis toisilla miehillä käy hyvä flaxi sekä ulkonäön että feromonien vuoksi, mutta sitten on valtava määrä tavallisen näköisiä miehiä, joihin joku nainen kokee vetoa, vaikka mies ei edes naisen mielestä ole maailman komein ja rikkain ja älykkäin ja paras kaikessa. Nainen ei ole tyytynyt vähemmän hyvään, vaan halunnut nimenomaan sen tavallisen pertin, ja tämä voi olla tasoteoreetikolle mahdoton ymmärtää.

Vaikka miehet eivät koe kemiaa, niin ehkä he kokevat tyytyväisyyttä, jos ovat saaneet ulkoisesti riittävän viehättävän naisen tähtäimeen. Sitten he käyttäytyvät ihastuneen tavoin ja ovat onnellisia naisen seurassa, jonka vuoksi erittävät hyvänolon hormoneja, jotka miellyttävät naisen nenää ja lisäävät naisen kokemaa kemiaa. Onnellinen sängynlämmin mies tuoksuu huumaavalta ja varsinkin tuore hiki on miellyttävä haju. Sama mies stressaantuneena ja kireänä haisee pistävältä? Onko kukaan huomannut? Tämä ehkä selittää sitä, kun joku huomasi, että kokee kemiaa vasta jos mies on ihastunut.

Ihan ei-seksuaalisessa mielessä on paljon tuoksuja, mitkä herättävät lämpimiä tunteita. Uninen vauva saa tädit nuuskuttelemaan onnessaan. Koiranomistajat tietävät, miten hyvältä rentoutuneen koiran anturat tuoksuu. Toisilla koirilla erittyy niskasta melkein hajuveden hajua.

Naiset varmaan tietävät näitä tuoksukokemuksia, mutta onko palstalla miehillä vastaavia? Jos ette mieti nyt edes naisen tuoksua, vaan muita tuoksukokemuksia elollisista olennoista, onko niitä?

Peruspirkolle käy peruspertti, ei tuossa ole mitään vaikeaa.

Mutta peruspirkko ei ole halukas vaihtamaan perttiä "tasokkaampaan" mieheen. Peruspertti olisi halukas vaihtamaan pirkon jessicaan 20 v jos sellaisen saisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.

Ap (myös entinen volyymideittailija)

Ulkonäköperusteisessa kiinnostumisen esikarsinnassa ennen deittejä toimii massatasolla ulkonäkö tietenkin, koska se on se kriteeri. Ja nimenomaan massoissa eli tilastollisena totuutena. Tiedetään että on keskimääräisiä ihanneulkonäköjä ja luonnollisesti lähellä sellaista näöltään oleva saa eniten pintapuolisia kiinnostumisia osakseen. Ja tismalleen siihen se sitten jääkin. Tasoteoriaksi siitä ei ole. Siitä ei ole muuuksi kuin akateemisen mielenkiinnon kohteeksi, jos siihenkään. No, ehkä seksinukkien suunnittelijoille siitä on hyödyllistä tietoa raavittavissa. 

Tinderin swaippausrutiineilla ei sitten olekaan edes tilastotietona enää yhtään mitään tekemistä aiheen kanssa, joka on kemia. Kemia ei synny kuvaa katsomalla vaan vuorovaikutuksessa livenä. 

Ymmärtäähän sen ilman akaateemista tutkintoakin, että ne ketkä saavat eniten pintapuolista kiinnostusta, saavat käytännössä eniten mahdollisuuksia myös syvällisempiin kohtaamisiin. Kaikki on pintapuolista siinä vaiheessa kun ihmistä ei vielä tunne, ihan sama mikä ulkonäön taso on.

Joo, tuo on matemaattinen tosiasia. Se taas ei liity mitenkään tasoteoriaan eikä kemiaan. Siitä ei olla puhuttukaan.

Tottakai liittyy tasoteoriaan, kemiaan ei kylläkään.

Tietenkään ei liity. Se on fakta joka on täysin ymmärrettävä ja olemassa tasoteoriasta riippumatta eikä se tuota tasoteoriaan mitään, olipa se missä parametriasennossa tahansa. Gravitaatioteoriaa ei muuta se fakta, että leveämmästä tiimalasin aukosta valuu ajassa enemmän hiekanjyviä, eikä näillä asioilla ole mitään muutakaan yhteyttä toisiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"juttu luisti hyvin ja oli kivaa, mutta kumpikaan meistä ei tuntenut kemiaa"

Eli kumpikaan ei viehättynyt toisen ulkonäöstä. Ilman sopivaa ulkonäköä ei ole "kemiaa".

Mulla on takana yli 70 treffit naisten kanssa ja sanoisin että tärkein määrittävä tekijä kiinnostuksen syntymisessä on edelleenkin tasoteoria ilman poikkeuksia. Jos katson omia muistiinpanoja kaikista näistä treffeistä niin voin huomata hyvin selkeästi että juuri ne matalatasoisimmat naiset olivat eniten kiinnostuneita. Mitä heikompi ulkonäkö naisella niin sitä varmemmin sieltä tulee tekstari treffien jälkeen että voidaanko nähdä uudestaan ja toisinpäin vaikka naisen kanssa olisi kemiaa niin aina sieltä tulee pakit heti tai myöhemmin jos hän näyttää hyvältä.

Yli 70 treffit takana ja silti puuhailee tasoteoriasatujen kanssa ja uudelleenelät menneitä treffejä muistiinpanoissa? Kuka tekee treffeistä muistiinpanoja? Tiedätkö, jokaiselle on selkeetä, miksi olet yksin ja tulet olemaankin. Tasoteoria selittää sen.

Uuuf. Ikävä totuuspuhe on ikävää.

Tarkoitat kai ongelmapuhetta. Koska sitähän tässä taas jauhetaan. Tasoista ja naisten nirsoudesta ja miehistä, jotka eivät sen takia voi saada naista. Eikä edelleenkään yritystäkään ratkaisun suuntaan eli mitä niiden miesten sitten kannattaisi tehdä, jotka eivät saa naista.

eri

Niin, nykyään kaikki on "ongelmallista" jos se ei pyri pehmentelemään asioita ihmisille, jotka suhtautuvat kaikkiin asioihin tunnepohjaisesti ja yliherkästi.

Ei, ei ole kyse siitä. Aidosti ihmettelen tämän ongelmapuheen toistamisen tarkoitusta. Kritisoin tasoteoriaa siitä, että se pelkistää asioita aivan liian paljon. On olemassa ihmisiä, jotka ovat muita halutumpia seksiin ja parisuhteeseen, haluttavuus on kuitenkin vain yksi osa ihmistä. Se ei määritä hänen tasoaan. Ja jo päiväkoti-ikäinen todellakin tietää, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Kuitenkin täällä aikuiset (?) miehet lällättävät, että "Haa, myönnät siis, että tasoteoria on totta!" Ja tätä jatkuu vuodesta toiseen. Siinä kaikki. Kukaan ei kerro, mitä sen naisettoman miehen sitten pitäisi tehdä, joka ei ole haluttu. Mitä vaihtoehtoja hänellä on? Mitä tasoteoria tarkoittaa hänen kannaltaan, mitä johtopäätöksiä hänen kannattaa vetää, miten hyödyttää sitä elämässään?

Siinä olen samaa mieltä, että asiasta on turha jankata. Jos olet seiskan mies niin tulet saamaan korkeintaan seiskan naisia ja siitä on ihan turha marista. Jos ne eivät kelpaa, sitten on oltava yksin.

Kertoisitko, mistä voin tarkistaa oman numeroni? Entä sen naisen, johon olen ihastunut? 

Nyt kuuluu vain sirkkojen siritystä. Höh. 

Vierailija kirjoitti:

Luulin joskus tunteneeni kemiaa moneenkin ihmisen, mutta kun sen kerran koin tajusin, että se on jotain mitä ei voi määritellä, eikä estää. Häkellyttävä hetki jona kumpikin paljastui. Katseet toisissa hetki niin yllättävä ettei edes tajua nolostua kun tuijotin tuota kiehtovaa ilmestystä.

Mitään ei ollut tehtävissä, mutta onneksi ei muita ollut näkemässä, niin voidaan coolisti teeskennellä, että mitään ei oikeastaan tapahtunutkaan. Kauhea kaipuu jäi :(

Voih, harmi! Eikö tuota olisi voinut jatkaa/katsoa loppuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.

Ap (myös entinen volyymideittailija)

Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.

Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.

Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.

Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee. 

Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.

Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?

Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.

Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:

A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.

B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.

Ap (myös entinen volyymideittailija)

Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.

Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.

Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.

Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee. 

Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.

Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?

Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.

Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:

A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.

B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.

Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.

Ap (myös entinen volyymideittailija)

Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.

Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.

Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.

Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee. 

Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.

Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?

Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.

Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:

A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.

B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.

Oletko puhunut noista ajatuksistasi muiden kanssa? Keskustellut naisten kanssa, heittänyt heille tuon teoriasi? Millaisen vastaanoton olet saanut?

Edelleen: ymmärsin jo ala-asteella, että toiset ovat suositumpia kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemian voi tosiaan määritellä niin, että juttu luisti ja treffikumppani näytti hyvältä, mutta oma veikkaukseni on sama kuin monessa edellisessä kommentissa: naisilla kyse on hajuaistista, joko tiedostamatta tai tiedostetusti. Käsittääkseni miehet eivät ole niin feromonien perään, vaan valitsevat suurimmalla painoarvolla visuaalisesti miellyttäviä naisia, joten siitä kai tämä innostus tasoihin.

Voin uskoa, että toisinaan hyvät perintötekijät näkyvät ulospäin, ja yleisesti terveen ja voimakkaan näköinen mies myös tuoksuu monen naisen nenään hyvältä. Ehkä siis toisilla miehillä käy hyvä flaxi sekä ulkonäön että feromonien vuoksi, mutta sitten on valtava määrä tavallisen näköisiä miehiä, joihin joku nainen kokee vetoa, vaikka mies ei edes naisen mielestä ole maailman komein ja rikkain ja älykkäin ja paras kaikessa. Nainen ei ole tyytynyt vähemmän hyvään, vaan halunnut nimenomaan sen tavallisen pertin, ja tämä voi olla tasoteoreetikolle mahdoton ymmärtää.

Vaikka miehet eivät koe kemiaa, niin ehkä he kokevat tyytyväisyyttä, jos ovat saaneet ulkoisesti riittävän viehättävän naisen tähtäimeen. Sitten he käyttäytyvät ihastuneen tavoin ja ovat onnellisia naisen seurassa, jonka vuoksi erittävät hyvänolon hormoneja, jotka miellyttävät naisen nenää ja lisäävät naisen kokemaa kemiaa. Onnellinen sängynlämmin mies tuoksuu huumaavalta ja varsinkin tuore hiki on miellyttävä haju. Sama mies stressaantuneena ja kireänä haisee pistävältä? Onko kukaan huomannut? Tämä ehkä selittää sitä, kun joku huomasi, että kokee kemiaa vasta jos mies on ihastunut.

Ihan ei-seksuaalisessa mielessä on paljon tuoksuja, mitkä herättävät lämpimiä tunteita. Uninen vauva saa tädit nuuskuttelemaan onnessaan. Koiranomistajat tietävät, miten hyvältä rentoutuneen koiran anturat tuoksuu. Toisilla koirilla erittyy niskasta melkein hajuveden hajua.

Naiset varmaan tietävät näitä tuoksukokemuksia, mutta onko palstalla miehillä vastaavia? Jos ette mieti nyt edes naisen tuoksua, vaan muita tuoksukokemuksia elollisista olennoista, onko niitä?

Tietenkin.

Haluaisitko antaa esimerkkejä?

Mietin vielä tuota tuoksukoiran hajukohtaa, niin se onkin ehkä enemmän päässä kuin niskassa. Onko ihmisillä kohtia, jotka tuoksuvat enemmän?

Joku mies muuten väitti haistavansa naisen kaulasta ovulaation. :D

Mitä? No samoja esimerkkejä kuin itselläsi. Kissat, koirat, vauvat, lapset ja tietysti myös nainen jonka kanssa ollaan riittävän lähekkäin jotta ihoa pääsee haistelemaan. Ei se nenä mikään naisen erikoisominaisuus ole.

Kiitos vastauksesta. Onko sinulle käynyt koskaan niin, että olisit tuntenut suurta vetoa ihan tavallisen näköiseen naiseen, jota et ole halunnut vaihtaa, vaikka olisit saanut "paremmankin"?

Uskotko, että mieskin voi kokea "kemiaa" vai oletko tasoajattelun kannalla? Uskotko, että mies voi myös huumaantua naisen tuoksusta, vai meneekö se niin päin, että ensin kiinnostaa nainen, ja tuoksusta oppii tykkäämään?

Minulla on muistikuva, että joku tutkija (?) olisi selittänyt, että mies kiintyy naisen tuoksuun, mutta ei samalla tavalla ihastu tuoksuun? Voisiko muistikuvassani olla perää?

Tietenkin olen tuntenut vetoa ”tavallisen näköiseen” naiseen. Mistään paremmista en osaa sanoa mitään, en pysty sellaiseen paremmuusajatteluun. Ei ihmisiä voi panna järjestykseen eikä ulkonäkö ole mikään merkittävä asia.

En usko että mies voi kokea kemiaa. Tiedän sen kokemuksesta. Kuten hyvin monet muutkin. Tietenkin. En ymmärrä mitä haet nyt kysymyksilläsi.

Mies voi kokea kemiaa ihan yhtä lailla kuin nainekin. Kaikille se kemia ei ehkä ole yhtä tärkeä tekijä kokonaisuudessa, sekään ei yksin riitä. Tai sitten kemia ilman seksuaalista vetovoimaa vie ystävyysraiteelle, pitäisi olla molemmat jotta rakastumiseen päästäisiin. Kävisi järkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.

Ap (myös entinen volyymideittailija)

Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.

Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.

Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.

Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee. 

Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.

Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?

Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.

Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:

A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.

B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.

Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.

Analysoipa vähän: mikä tuossa oli hienoa ja totuudenmukaista? Minusta tuo oli harhainen, provosoiva ja omituinen viesti.

Kemian puolestapuhujat:

Siis minun n. 50 v., lihavana ja kaljuuntuvana kaverina kannattaa edelleen jatkaa niiden 20 v. neitien jututtamista, drinkkien kerjäämistä ja pyllyn taputtelua? Kun näen selkeästi miten kemiat kohtaa? Miksi/ miksi ei?

Vierailija kirjoitti:

Kemian puolestapuhujat:

Siis minun n. 50 v., lihavana ja kaljuuntuvana kaverina kannattaa edelleen jatkaa niiden 20 v. neitien jututtamista, drinkkien kerjäämistä ja pyllyn taputtelua? Kun näen selkeästi miten kemiat kohtaa? Miksi/ miksi ei?

En ymmärrä, miten viestisi liittyy aiheeseen. Jos kemiat kohtaavat, niin tottakai kannattaa jatkaa. Varoisin kuitenkin sitä taputtelua ellen olisi 100 % varma siitä, että tulkitsen naisen pitävän siitä. Mutta jos naiset ilahtuvat, lähettävät verbaalisia ja nonverbaalisia viestejä joilla kannustavat sinua lähestymään ja koskettelemaan niin tottakai jatkat!

Vierailija kirjoitti:

Kemian puolestapuhujat:

Siis minun n. 50 v., lihavana ja kaljuuntuvana kaverina kannattaa edelleen jatkaa niiden 20 v. neitien jututtamista, drinkkien kerjäämistä ja pyllyn taputtelua? Kun näen selkeästi miten kemiat kohtaa? Miksi/ miksi ei?

Mielenterveysongelmasi lienee suurin este.

Vierailija kirjoitti:

Kemian puolestapuhujat:

Siis minun n. 50 v., lihavana ja kaljuuntuvana kaverina kannattaa edelleen jatkaa niiden 20 v. neitien jututtamista, drinkkien kerjäämistä ja pyllyn taputtelua? Kun näen selkeästi miten kemiat kohtaa? Miksi/ miksi ei?

Pari kysymystä: Miksi olet valinnut juuri heidät kohteeksesi? Onko teillä sinun mielestäsi paljonkin yhteistä, vai onko sillä sinulle edes mitään merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.

Ap (myös entinen volyymideittailija)

Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.

Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.

Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.

Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee. 

Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.

Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?

Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.

Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:

A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.

B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.

Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.

Analysoipa vähän: mikä tuossa oli hienoa ja totuudenmukaista? Minusta tuo oli harhainen, provosoiva ja omituinen viesti.

Tuo viestihän antoi meille loogisen ja selkeän teorian siitä miksi tietyt (ei kaikki!) ihmiset ajattelevat tietyllä tavalla. Hyvä kirjoitus.

Jos pidit tuota viestiä omituisena, kertoo se kyllä enemmänkin vain sinusta. Onko sinulla vaikeuksia käsitellä erilaisia teorioita ja ajatuksia maailmasta ja ihmisten psykologiasta ja käyttäytymisestä, vai päädytkö useinkin sellaiseen olotilaan että jonkun muun kommentti tai näkemys vain satuttaa tunteitasi? Ikään kuin jonkun muun mielipide on henkilökohtainen hyökkäys sinua kohtaan?