Lue keskustelun säännöt.
Mitä kemia on ja kuinka sitä syntyy kahden ihmisen välille?
14.07.2020 |
Hyvin monitahoinen kysymys, mutta aloin pohtia tällaisia, kun tulin äskettäin kotiin treffeiltä, joissa juttu luisti hyvin ja oli kivaa, mutta kumpikaan meistä ei tuntenut kemiaa. Jääkö se kemia kiinni jostain yksittäisestä asiasta, joka ei ollut kohdallaan, vai onko kyseessä jotain monimutkaisempaa?
Kommentit (412)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka jankkaat tasoteoriasta: Et ole koskaan kokenut suurta rakkautta. Tai voimakasta kemiaa. Sillä juuri voimakkaan kemian kanssa ei ole mitään tekemistä tasoteorioiden tai älyllistämisen kanssa. Silloin kun joku kolahtaa, se kolahtaa. Suuren rakkauden kanssa ei ole mitään merkitystä, minkä "tasoinen" ihminen on jossain sosiaalisessa portaikossa. Voimakas kemia ei tietenkään toimi, jos ulkonäkö ei vedä puoleensa. Mutta mikään kaunotar tai komistus ei tarvitse olla, kemia on jotain ihan muuta. Älytön ketju, monta sivua ihmeellistä jankkaamista ja kaikista kommenteista huokuu ettei edes ymmärretä miltä se kemia oikeassa elämässä tuntuu. Mutta jatkakaa toki älyllistämistä, sen avulla ei tosin voi kokea voimakkaita tunteita, ja voi pahimmassa tapauksessa jopa estää suuren rakastumisen tapahtumasta Kun ei osaa nähdä sen oman älyn ja ylimielisyyden yli.
En tiedä puhuitko juuri minulle, mutta ainkin minä olen kokenut suurta rakkautta ja silti ymmärrän miten tasot vaikuttavat asioihin, ne eivät sulje toisiaan pois niin kuin ilmeisesti kuvittelet. Ihmisessä on sekä tunnepuoli että älyllinen puoli, mutta jotkut ovat ilmeisesti niin tunnesumussa jatkuvasti että jälkimmäinen jää käyttämättä tai sitä ei haluta kohdata jostain syystä.
Itse olen tyyppiä joka ei lähde parisuhteeseen ilman suurta rakastumista, mutta jostain kumman syystä en ole ikinä ollut lähelläkään rakastua esimerkiksi 30 vuotta vanhempaan naiseen, kujalla asuvaan puliakkaan tai 50 kiloa ylipainoiseen naiseen. Nämä eivät ole edes tutkassani pariutumismielessä, koska koen että olemme jo lähtökohtaisesti liian kaukana toisistamme. Luulen, että sinulla toimii ihan sama mekanismi vaikka et sitä tietoisesti ole tullut ajatelleeksi.
Kemiaa voi kokea ihan kenen kanssa tahansa, se ei ole automaattisesti romanttista sorttia vaan yksi komponentti siinä sopassa jota tarvitaan että pariutumista tapahtuu. Väittäisin että kemia ei ole edes välttämätöntä, jotkut pariskunnat päätyvät yhteen puhtaasta seksuaalisesta vetovoimasta tai vaikkapa arvopohjan perusteella. Itselleni kemia on kyllä tärkeää, etenkin koska haluan suhteen jossa voidaan keskustella erilaisista asioista ja avoimesti.
Minulla on kokemus,että kemiaa voi tuntea "puliakan" tasoiseen (termiäsi käyttäen) ihmiseen. Jos en olisi ollut parisuhteessa,olisin taatusti lähtenyt tämän ihmisen mukaan. Hän oli ainoa asia, mitä halusin; olla hänen kanssaan loppuelämäni. Koin, että yhteys välillämme on käsittämätöntä magneettisuutta. Käytimme jokaisen hetken, mikä vain tarjoutui toistemme koskettamiseen ilman että se meni minkään moraalisen rajan yli. Minulla on mennyt vuosia päästä yli tästä ihmisestä, olemme edelleen toistemme elämässä ystävinä, mutta emme voi tavata juurikaan,koska yhteys suistaa ainakin minut pitkäksi aikaa raiteiltaan.
Mutta hän ei ole komea, ei statukseltaan samaa kuin minä, ei taustaltaan,tulevaisuudeltaan tai tulotasoltaan lainkaan vertaiseni. Sillä ei silti ole mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samankaltaisuus ja samanlainen huumorintaju, arvot. Muutaman kanssa olen kokenut kemiaa, toisin en tiedä sen molemminpuolisuudesta :)
Lähes kaikilla naisilla on ihan sattumalta kemiaa todennäköisimmin niiden samojen komeiden ja pitkien miesten kanssa. Tuo on vain sosiaalisesti hyväksyttävämpi termi pinnallisuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka jankkaat tasoteoriasta: Et ole koskaan kokenut suurta rakkautta. Tai voimakasta kemiaa. Sillä juuri voimakkaan kemian kanssa ei ole mitään tekemistä tasoteorioiden tai älyllistämisen kanssa. Silloin kun joku kolahtaa, se kolahtaa. Suuren rakkauden kanssa ei ole mitään merkitystä, minkä "tasoinen" ihminen on jossain sosiaalisessa portaikossa. Voimakas kemia ei tietenkään toimi, jos ulkonäkö ei vedä puoleensa. Mutta mikään kaunotar tai komistus ei tarvitse olla, kemia on jotain ihan muuta. Älytön ketju, monta sivua ihmeellistä jankkaamista ja kaikista kommenteista huokuu ettei edes ymmärretä miltä se kemia oikeassa elämässä tuntuu. Mutta jatkakaa toki älyllistämistä, sen avulla ei tosin voi kokea voimakkaita tunteita, ja voi pahimmassa tapauksessa jopa estää suuren rakastumisen tapahtumasta Kun ei osaa nähdä sen oman älyn ja ylimielisyyden yli.
En tiedä puhuitko juuri minulle, mutta ainkin minä olen kokenut suurta rakkautta ja silti ymmärrän miten tasot vaikuttavat asioihin, ne eivät sulje toisiaan pois niin kuin ilmeisesti kuvittelet. Ihmisessä on sekä tunnepuoli että älyllinen puoli, mutta jotkut ovat ilmeisesti niin tunnesumussa jatkuvasti että jälkimmäinen jää käyttämättä tai sitä ei haluta kohdata jostain syystä.
Itse olen tyyppiä joka ei lähde parisuhteeseen ilman suurta rakastumista, mutta jostain kumman syystä en ole ikinä ollut lähelläkään rakastua esimerkiksi 30 vuotta vanhempaan naiseen, kujalla asuvaan puliakkaan tai 50 kiloa ylipainoiseen naiseen. Nämä eivät ole edes tutkassani pariutumismielessä, koska koen että olemme jo lähtökohtaisesti liian kaukana toisistamme. Luulen, että sinulla toimii ihan sama mekanismi vaikka et sitä tietoisesti ole tullut ajatelleeksi.
Kemiaa voi kokea ihan kenen kanssa tahansa, se ei ole automaattisesti romanttista sorttia vaan yksi komponentti siinä sopassa jota tarvitaan että pariutumista tapahtuu. Väittäisin että kemia ei ole edes välttämätöntä, jotkut pariskunnat päätyvät yhteen puhtaasta seksuaalisesta vetovoimasta tai vaikkapa arvopohjan perusteella. Itselleni kemia on kyllä tärkeää, etenkin koska haluan suhteen jossa voidaan keskustella erilaisista asioista ja avoimesti.
Minulla on kokemus,että kemiaa voi tuntea "puliakan" tasoiseen (termiäsi käyttäen) ihmiseen. Jos en olisi ollut parisuhteessa,olisin taatusti lähtenyt tämän ihmisen mukaan. Hän oli ainoa asia, mitä halusin; olla hänen kanssaan loppuelämäni. Koin, että yhteys välillämme on käsittämätöntä magneettisuutta. Käytimme jokaisen hetken, mikä vain tarjoutui toistemme koskettamiseen ilman että se meni minkään moraalisen rajan yli. Minulla on mennyt vuosia päästä yli tästä ihmisestä, olemme edelleen toistemme elämässä ystävinä, mutta emme voi tavata juurikaan,koska yhteys suistaa ainakin minut pitkäksi aikaa raiteiltaan.
Mutta hän ei ole komea, ei statukseltaan samaa kuin minä, ei taustaltaan,tulevaisuudeltaan tai tulotasoltaan lainkaan vertaiseni. Sillä ei silti ole mitään väliä.
Sanoinkin jossain jo, mutta taso voittaa aina lopulta ja sen takia et vaihda miestäsi tähän tyyppiin vaikka vetovoima olisi kova.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikilla naisilla on ihan sattumalta kemiaa todennäköisimmin niiden samojen komeiden ja pitkien miesten kanssa. Tuo on vain sosiaalisesti hyväksyttävämpi termi pinnallisuudelle.
Tuo puolestaan pelkkää paskapuhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"juttu luisti hyvin ja oli kivaa, mutta kumpikaan meistä ei tuntenut kemiaa"
Eli kumpikaan ei viehättynyt toisen ulkonäöstä. Ilman sopivaa ulkonäköä ei ole "kemiaa".
Mulla on takana yli 70 treffit naisten kanssa ja sanoisin että tärkein määrittävä tekijä kiinnostuksen syntymisessä on edelleenkin tasoteoria ilman poikkeuksia. Jos katson omia muistiinpanoja kaikista näistä treffeistä niin voin huomata hyvin selkeästi että juuri ne matalatasoisimmat naiset olivat eniten kiinnostuneita. Mitä heikompi ulkonäkö naisella niin sitä varmemmin sieltä tulee tekstari treffien jälkeen että voidaanko nähdä uudestaan ja toisinpäin vaikka naisen kanssa olisi kemiaa niin aina sieltä tulee pakit heti tai myöhemmin jos hän näyttää hyvältä.
100% juuri näin. Mulla takana treffit noin 35 eri naisen kanssa viimeisen kolmen vuoden ajalta, ja omat kokemukset vahvistaa täysin ja ilman poikkeuksia ton mitä kirjoitit.
Mitä heikompi ulkonäkö naisella oli -> sitä varmemmin häneltä tuli pian treffien jälkeen viestiä kuinka kivaa oli ja että olisi mukava nähdä uudestaan.
Miksi treffaat naisia, joista varmasti jo kuvasta näit, että he eivät ole sinun tyyppiäsi?
En mä enää niin teekään, mutta myönnän että liian kauan tuli moista harrastettua.
Jotkut mimmit oli tosi taitavia ottamaan ja käsittelemään kuviaan siten että näyttivät kuvissa aivan helvetisti paremmilta kuin sitten tosielämässä. Ja joidenkin kanssa lähdin treffeille vaikka olin lähes varma että en tule hänestä kiinnostumaan, en oikein tiedä miksi niin tein. Ehkä halusin vaan treenata vuorovaikutustaitoja siten että kun se just oikea tulee vastaan niin on ainakin riittävästi treeniä alla....
Mulla on vastaavia kokemuksia tindermiehistä. Lähes kaikki näyttivät kuvassa paljon paremmalta kuin livenä ja kiinnostus katosi samoin tein kun tavattiin. Ei sitten ollenkaan mun tyyppisiä, samoihin ihmisiin en kiinnittäsi arjessa kohdatessani mitään huomiota. Ihan kivoja ihmisiä joo, mutta fyysinen vetovoima jäi minun puoleltani uupumaan. Toki miehet olivat innokkaita tapaamaan uudestaan, että ilmeisesti he sitä sitten kokivat... Yksi suurimmista syistä miksi en enää tinderissä ole.
Okei, eli ainakin yksi nainen myöntää, että ulkonäkö on kemia. Edistystä!
Miehet, jotka eivät naisia saa, vastustavat ajatusta kemiasta ja väittävät, että vain ulkonäöstä on kysymys. Asiaa on tutkittukin, että naiset jollakin tavalla haistavat miehen, jonka kanssa saisivat tasokkaita jälkeläisiä. Itsellenikin on eniten kolahtanut mies, joka ei millään mittapuulla ole normikomea. Miehillä, joista ei kukaan koskaan kiinnostu, lienee jokin ominaisuus, jonka vuoksi tulisi ei niin elinkelpoisia jälkeläisiä. Ikävää yksilölle, hyvä populaatiolle.
Se on varmaan sitä että joku ihana nainen istuu sylkysssä ja rouskuttaa popkornia ja kaotaan yhessä jotai hyväää leffaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"juttu luisti hyvin ja oli kivaa, mutta kumpikaan meistä ei tuntenut kemiaa"
Eli kumpikaan ei viehättynyt toisen ulkonäöstä. Ilman sopivaa ulkonäköä ei ole "kemiaa".
Mulla on takana yli 70 treffit naisten kanssa ja sanoisin että tärkein määrittävä tekijä kiinnostuksen syntymisessä on edelleenkin tasoteoria ilman poikkeuksia. Jos katson omia muistiinpanoja kaikista näistä treffeistä niin voin huomata hyvin selkeästi että juuri ne matalatasoisimmat naiset olivat eniten kiinnostuneita. Mitä heikompi ulkonäkö naisella niin sitä varmemmin sieltä tulee tekstari treffien jälkeen että voidaanko nähdä uudestaan ja toisinpäin vaikka naisen kanssa olisi kemiaa niin aina sieltä tulee pakit heti tai myöhemmin jos hän näyttää hyvältä.
100% juuri näin. Mulla takana treffit noin 35 eri naisen kanssa viimeisen kolmen vuoden ajalta, ja omat kokemukset vahvistaa täysin ja ilman poikkeuksia ton mitä kirjoitit.
Mitä heikompi ulkonäkö naisella oli -> sitä varmemmin häneltä tuli pian treffien jälkeen viestiä kuinka kivaa oli ja että olisi mukava nähdä uudestaan.
Tämä on erikoinen psykologinen ilmiö, että miehet raportoi naisen ulkonäön vaikuttavan naisen päätöksiin ilman poikkeuksia, mutta naiset itse väittävät, että ulkonäkö ei ole kemia.
Joku valehtelee.
Jos kemia olisi yhtä kuin ulkonäkö, miksi en olisi valinnut jotain niistä perinteisen komeista miehistä, joiden kanssa kävin treffeillä ja jotka selvästi olisivat olleet kiinnostuneita minusta? Miksi rakastuin sittemmin lyhyenläntään tanakkaan mieheen, joka oli kaljuuntumassa ja jolla oli pahoja aknearpia?
En osaa vastata kysymykseesi, mutta se herätti ajatuksia.
Sanot että torjuit komeat miehet jotta saat itsellesi lyhyen, huonoihoisen ja kaljuuntuvan miehen. Lieneekö mahdollista että tämä kertomuksesi on aivan puhdasta fantasiaa, jota ei oikeasti edes tapahtunut? Meinaan yleensä jos tarina on liian hyvää ollakseen totta, se myös on sitä...
Kenen kannalta tarina on liian hyvää ollakseen totta? Minä olen seurustellut yhden todella komean miehen kanssa ja toinen todella komea olisi halunnut kanssani seurustella. Kumpikaan ei oikein sytyttänyt. Mutta täydellinen match oli lyhyt, hiukan pulska nykyinen mieheni. Hän on älykäs, seksikäs, hän tuoksuu hyvältä. Hän ei ole koskaan ilkeä. Eikä kyyninen.
Tuo tuoksu on ilmeisesti tärkeää vaikka sitä ei ajattele. Oma mies tuoksuu niin hyvälle, että hänen kainalossaan on mukava tuoksutella. Meillä ei käytetä mitään hajusteita sisältäviä pesuaineita, joten se on miehen ominaistuoksu. Joidenkin seurassa on epämiellyttävä olla vaikka toisessa ei mitään näyttäisi olevan pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En taida tietää mitä kemia on. Olen 35v. nainen, ikisinkku, umpisurkea näissä jutuissa. Olen yrittänyt lukuisia kertoja, varmasti satoja, tehdä tuttavuutta kaiken kokoisiin, näköisiin ja muotoisiin miehiin, mutta ilmeisesti minä en herätä sitä "kemiaa" kenessäkään. Jotkut ovat yksille lähteneet, mutta koskaan ei juttu jatku, ei ole kiinnostusta, en tunne mitään jne. Ja tämä on tietysti ok.
Mutta miksi minä tunsin sitä mitä kemiaksi luulin? Koen että juttu kulki, huumori oli samanlaista, oli pilkettäkin silmäkulmassa. Mutta sänkyyn tai parisuhteeseen kukaan ei halua vaikka oltaisiin miten flirttailtu. Mikä siis menee pieleen? En ole niin ruma ettei kukaan minusta voisi tykätä, paremminkin perusnätti.
Ja toisaalta, miten joillain on sitä kemiaa koko ajan "kaikkien" kanssa? Miespuolinen ystäväni, vähän yli 30, saa aina kenet haluaa. Hän katsoo naista muutaman kerran, menee pyytämään numeroa, ja aina nainen suostuu ja aina myös jotain muuta siitä seuraa. Sitten kun hän kyllästyy, siirtyy seuraavaan (tai monta yhtä aikaa). Olen nähnyt tämän niin monta kertaa tapahtuvan että oikeasti uskon kun hän sanoo ettei ikinä saa pakkeja...
Miten siis kaikki naiset hyväksyvät hänet muutaman katseen perusteella, kun itse voin katsoa ja hymyillä sadalle miehelle ja kaikki kääntävät pään pois? Hän on toki kivan näköinen mutta köyhä kuin kirkonrotta eikä tietenkään kukaan ole täydellinen.
Tässä puhutaan nyt eri asiasta kuin kemiasta. Et voi tuosta tietää (kuinka moni nainen lähtee mukaan), että onko heidän välillä kemiaa vai ei. Ne naiset voivat yrittää parisuhdetta, he voivat vaan olla seksiä vailla. Syitä on monia. Kemian tunteminen ei ole "iskuyritys" tai välttämättä johda minnekään. Kemia voi syntyä vaikka vakaasti varattujenkin kesken. Eikä se välttämättä johda minnekään.
Sen tuntee siitä, että menee kuin kuumat väreet kehossa. Kaikki hänessä kiehtoo, tuoksu, ääni. Ulkonäöllä ei ole välttämättä mitään tekoa. Teoriani on, että ihminen erittää feromoneja ja se kenen feromonit "tuoksuvat" sinun nenääsi hyvältä, saavat sen kemian aikaan. Kai siinä on alkukantaisesti kysymys, millaisen yksilön kanssa olisi hyvä saada jälkeläisiä :D
Mutta miksi jotkut eivät koskaan koe kuvailemaasi ilmiötä kenenkään kanssa? Eivätkö he koskaan tapaa ketään sellaista, jonka kanssa olisi hyvä saada jälkeläisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En taida tietää mitä kemia on. Olen 35v. nainen, ikisinkku, umpisurkea näissä jutuissa. Olen yrittänyt lukuisia kertoja, varmasti satoja, tehdä tuttavuutta kaiken kokoisiin, näköisiin ja muotoisiin miehiin, mutta ilmeisesti minä en herätä sitä "kemiaa" kenessäkään. Jotkut ovat yksille lähteneet, mutta koskaan ei juttu jatku, ei ole kiinnostusta, en tunne mitään jne. Ja tämä on tietysti ok.
Mutta miksi minä tunsin sitä mitä kemiaksi luulin? Koen että juttu kulki, huumori oli samanlaista, oli pilkettäkin silmäkulmassa. Mutta sänkyyn tai parisuhteeseen kukaan ei halua vaikka oltaisiin miten flirttailtu. Mikä siis menee pieleen? En ole niin ruma ettei kukaan minusta voisi tykätä, paremminkin perusnätti.
Ja toisaalta, miten joillain on sitä kemiaa koko ajan "kaikkien" kanssa? Miespuolinen ystäväni, vähän yli 30, saa aina kenet haluaa. Hän katsoo naista muutaman kerran, menee pyytämään numeroa, ja aina nainen suostuu ja aina myös jotain muuta siitä seuraa. Sitten kun hän kyllästyy, siirtyy seuraavaan (tai monta yhtä aikaa). Olen nähnyt tämän niin monta kertaa tapahtuvan että oikeasti uskon kun hän sanoo ettei ikinä saa pakkeja...
Miten siis kaikki naiset hyväksyvät hänet muutaman katseen perusteella, kun itse voin katsoa ja hymyillä sadalle miehelle ja kaikki kääntävät pään pois? Hän on toki kivan näköinen mutta köyhä kuin kirkonrotta eikä tietenkään kukaan ole täydellinen.
Tässä puhutaan nyt eri asiasta kuin kemiasta. Et voi tuosta tietää (kuinka moni nainen lähtee mukaan), että onko heidän välillä kemiaa vai ei. Ne naiset voivat yrittää parisuhdetta, he voivat vaan olla seksiä vailla. Syitä on monia. Kemian tunteminen ei ole "iskuyritys" tai välttämättä johda minnekään. Kemia voi syntyä vaikka vakaasti varattujenkin kesken. Eikä se välttämättä johda minnekään.
Sen tuntee siitä, että menee kuin kuumat väreet kehossa. Kaikki hänessä kiehtoo, tuoksu, ääni. Ulkonäöllä ei ole välttämättä mitään tekoa. Teoriani on, että ihminen erittää feromoneja ja se kenen feromonit "tuoksuvat" sinun nenääsi hyvältä, saavat sen kemian aikaan. Kai siinä on alkukantaisesti kysymys, millaisen yksilön kanssa olisi hyvä saada jälkeläisiä :D
Mutta miksi jotkut eivät koskaan koe kuvailemaasi ilmiötä kenenkään kanssa? Eivätkö he koskaan tapaa ketään sellaista, jonka kanssa olisi hyvä saada jälkeläisiä?
Olen ollut aiemmin ja olen edelleen sitä mieltä, että kemia on monimutkainen asia. Se ei ole mikään yksittäinen seikka. Ei varsinkaan ulkonäön kaltainen yksipuolinen makuasia. Ei myöskään pelkkä ominaishaju tai oletetut feromonit. Siihen liittyy myös jotain henkistä ja dynaamista. Samankaltainen tai yhteensopiva ajattelu, kehon elehdintä, ilmeet, vuorovaikutus ja olemisen samantahtisuus, kaikkea sellaista tietoisesti epäselvää mutta asioita, jotka vaistonvaraisesti kiehtovat ja ikäänkuin lukitsevat tai synkronoivat kaksi mieltä ja kehoa yhteen tahtiin ja samaan suuntaan. Siitä syntyy se mieletön yhteyden tunne, kun toisen oleminen vahvistaa omaa ja päin vastoin.
Tämä sivusta.
En tiedä puhuitko juuri minulle, mutta ainkin minä olen kokenut suurta rakkautta ja silti ymmärrän miten tasot vaikuttavat asioihin, ne eivät sulje toisiaan pois niin kuin ilmeisesti kuvittelet. Ihmisessä on sekä tunnepuoli että älyllinen puoli, mutta jotkut ovat ilmeisesti niin tunnesumussa jatkuvasti että jälkimmäinen jää käyttämättä tai sitä ei haluta kohdata jostain syystä.
Itse olen tyyppiä joka ei lähde parisuhteeseen ilman suurta rakastumista, mutta jostain kumman syystä en ole ikinä ollut lähelläkään rakastua esimerkiksi 30 vuotta vanhempaan naiseen, kujalla asuvaan puliakkaan tai 50 kiloa ylipainoiseen naiseen. Nämä eivät ole edes tutkassani pariutumismielessä, koska koen että olemme jo lähtökohtaisesti liian kaukana toisistamme. Luulen, että sinulla toimii ihan sama mekanismi vaikka et sitä tietoisesti ole tullut ajatelleeksi.
Kemiaa voi kokea ihan kenen kanssa tahansa, se ei ole automaattisesti romanttista sorttia vaan yksi komponentti siinä sopassa jota tarvitaan että pariutumista tapahtuu. Väittäisin että kemia ei ole edes välttämätöntä, jotkut pariskunnat päätyvät yhteen puhtaasta seksuaalisesta vetovoimasta tai vaikkapa arvopohjan perusteella. Itselleni kemia on kyllä tärkeää, etenkin koska haluan suhteen jossa voidaan keskustella erilaisista asioista ja avoimesti.